Lue keskustelun säännöt.
Sukulainen haluaa ostaa asunnon alihintaan
12.01.2023 |
Meillä on suvussa menossa tilanne, joka repii välejä rikki.
Eräs lapseton ja naimaton vanha sukulainen muutti hiljattain palvelutaloon. Hän omistaa asunnon isosta kaupungista. Hänellä on pieni eläke eikä juuri lainkaan säästöjä, ja omaisuus on kiinni asunnossa. Asunto on siis pakko laittaa myyntiin, jotta hän selviää palvelutalon vuokrasta ja voi ostaa itselleen palveluja.
Eräs sukulainen vaatii saada ostaa asunnon 30% pyydettyä hintaa halvemmalla. Tämä tarkoittaisi tietenkin sitä, että vanha sukulainen jäisi tilanteessa useita kymmeniä tuhansia euroja tappiolle. Tämä asunnon ostoa havitteleva sukulainen haluaa estää asunnon laittamisen myyntiin vapaille markkinoille. Hän ei muuttaisi asuntoon itse, vaan ostaisi sen sijoitusasunnoksi.
Vanha sukulainen on tilanteesta huolissaan ja ymmällään, eikä oikein uskalla kieltäytyä kaupasta, vaikka se tarkoittaa sitä, että hänelle jää vähemmän rahaa käteen.
Tällaisesta kaupasta menisi lahjavero, mutta tuntuu silti melkoisen epäreilulta tilanteelta myyjälle.
Onko kellään täällä kokemusta samassa tilanteessa olemisesta?
Kommentit (118)
Vierailija kirjoitti:
Yksityisessä hoivakodissa nuo maksut on niin poskettomat, että äkkiä nuo asunnon myynnistä saadut rahat on syöty. Milläs se vanhus sitten sen asumisen maksaa? Olisi paljon viisaampaa ottaa hoivapaikka kunnan kautta ja saada nuo maksut maksettua pelkällä eläkkeellä. Asunnon voi sitten myydä tai olla myymättä.
"Ottaa hoivapaikka" - kyllä huomaa ettei ihmisillä ole asiasta oikeaa kokemusta.. :/ Kuntien omia paikkoja on vähennetty todella paljon, koska on päätetty että kotona, kotihoidon avulla on parempi asua. Ja yksityisiin ei anneta palveluseteleitä kuin äärimmäisessä hädässä. Yksityisissä olisi kyllä tyhjiä paikkoja odottamassa (se, olisiko sitten hoitajia, onkin toinen kysymys).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en ajattele tässä asiassa itseäni, vaan vanhaa sukulaistani. En pystyisi asuntoa itse ostamaan, enkä ole kärkkymässä perintöä. Elämänarvoni ovat aivan erilaiset. On vielä olemassa ihmisiä jotka oikeasti haluavat läheistensä parasta. Sukulainen on minulle rakas, enkä halua että häntä viilataan linssiin.
Se, mikä minua huolettaa, on pyrkimys hyötyä vanhuksesta. Kaupan myötä hänelle jäisi huomattavasti vähemmän rahaa käyttöön. Asiaa ei pidä ajatella sillä tavalla, että mitä väliä kunhan vanhuksella on summa jolla kattaa asuminen. Kaupan on oltava reilu tässäkin tapauksessa.
Palvelutalon maksu ei kata kuin asumisen ja ruoan. Kaikki lisäpalvelut siivousta myöten maksavat. Kuten sanoin, sukulaiseni halusi palvelutaloon siksi, että koki ettei enää pärjää kotonaan. Hän ei kuitenkaan ole niin huonokuntoinen, että pääsisi palvelutaloon tai saisi ympärivuorokautista apua kotiin. Vanhus itse koki, ettei kotikaupungin tarjoamat hoitajan piipahdukset riitä. On totta, että palvelutalo on niin kallis, että sukulaisella on nippa nappa varaa, mutta hän itse halusi näin.
Minulle on tärkeää, että hän on paikassa jossa hän kokee olonsa turvalliseksi ja jossa mm. hänen terveellisestä ruokailustaan huolehditaan.
Mutta kuten joku sanoi, hän saattaa elää vielä useita vuosia. Hänellä tulisi olla rahaa sen verran, että pystyy tulemaan toimeen ja voi tarvittaessa hankkia palveluja.
Mikäli sukulaisen kauppa toteutuu, rahaa on käytettävissä huomattavasti vähemmän.
Sukulaisella ei ole toistaiseksi edunvalvojaa, mutta hän tarvitsee runsaasti apua asioidensa hoitamiseen.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vanhukselle edunvalvoja eikä asuntoa myydä ennen tätä. Edunvalvoja pitää huolen siitä, ettei asuntoa myydä alihintaan.
(meillä on suvussa tapaus, missä erästä taannoin jakamatonta, nyt jo jaettu, kuolinpesää yritti ostaa yksi sukulaismies alihintaan. Yksi kuolinpesän osakkaista oli virallisessa edunvalvonnassa, ja edunvalvoja ei hyväksynyt alihintaista kauppaa)
Meillä viranomainen ilmoitti, että täyspäiselle, asiansa itse hoitavalle vanhukselle ei sukulaiset pysty edunvalvojaa määräämään. Muutto palvelutaloon ei ole indikaatio.
Vierailija kirjoitti:
Minä en ajattele tässä asiassa itseäni, vaan vanhaa sukulaistani. En pystyisi asuntoa itse ostamaan, enkä ole kärkkymässä perintöä. Elämänarvoni ovat aivan erilaiset. On vielä olemassa ihmisiä jotka oikeasti haluavat läheistensä parasta. Sukulainen on minulle rakas, enkä halua että häntä viilataan linssiin.
Se, mikä minua huolettaa, on pyrkimys hyötyä vanhuksesta. Kaupan myötä hänelle jäisi huomattavasti vähemmän rahaa käyttöön. Asiaa ei pidä ajatella sillä tavalla, että mitä väliä kunhan vanhuksella on summa jolla kattaa asuminen. Kaupan on oltava reilu tässäkin tapauksessa.
Palvelutalon maksu ei kata kuin asumisen ja ruoan. Kaikki lisäpalvelut siivousta myöten maksavat. Kuten sanoin, sukulaiseni halusi palvelutaloon siksi, että koki ettei enää pärjää kotonaan. Hän ei kuitenkaan ole niin huonokuntoinen, että pääsisi palvelutaloon tai saisi ympärivuorokautista apua kotiin. Vanhus itse koki, ettei kotikaupungin tarjoamat hoitajan piipahdukset riitä. On totta, että palvelutalo on niin kallis, että sukulaisella on nippa nappa varaa, mutta hän itse halusi näin.
Minulle on tärkeää, että hän on paikassa jossa hän kokee olonsa turvalliseksi ja jossa mm. hänen terveellisestä ruokailustaan huolehditaan.Mutta kuten joku sanoi, hän saattaa elää vielä useita vuosia. Hänellä tulisi olla rahaa sen verran, että pystyy tulemaan toimeen ja voi tarvittaessa hankkia palveluja.
Mikäli sukulaisen kauppa toteutuu, rahaa on käytettävissä huomattavasti vähemmän.Sukulaisella ei ole toistaiseksi edunvalvojaa, mutta hän tarvitsee runsaasti apua asioidensa hoitamiseen.
Ap
Hän on siis täysin itse kykenevä päättämään asioistaan. Näin ollen hän itse päättää mihin hintaan asuntonsa myy. Mikä tässä häntä nyt niin kovin vaivaa? Jos hän haluaa asunnon sukulaiselle myydä, hän hankkii markkina-arvosta arvion ja päättää sitten. Jos hän haluaa asunnon myydä vapailla markkinoilla, hän laittaa sen myyntiin hintaan x ja katsoo sitten millä hinnalla myy. Ei sulla tai kellään muullakaan sukulaisella ole asiaan mitään sanomista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksityisessä hoivakodissa nuo maksut on niin poskettomat, että äkkiä nuo asunnon myynnistä saadut rahat on syöty. Milläs se vanhus sitten sen asumisen maksaa? Olisi paljon viisaampaa ottaa hoivapaikka kunnan kautta ja saada nuo maksut maksettua pelkällä eläkkeellä. Asunnon voi sitten myydä tai olla myymättä.
"Ottaa hoivapaikka" - kyllä huomaa ettei ihmisillä ole asiasta oikeaa kokemusta.. :/ Kuntien omia paikkoja on vähennetty todella paljon, koska on päätetty että kotona, kotihoidon avulla on parempi asua. Ja yksityisiin ei anneta palveluseteleitä kuin äärimmäisessä hädässä. Yksityisissä olisi kyllä tyhjiä paikkoja odottamassa (se, olisiko sitten hoitajia, onkin toinen kysymys).
Tarkoitin toki, että ottaa vastaan hoivapaikka kunnalta (jos tarjotaan). Vanhuksella ei ole selvästi itsellään mitään käsitystä noista maksuista, jos haluaa mennä yksityiseen hoivakotiin ilman, että on maksukykyä tai selvää suunnitelmaa miten asuminen kustannetaan. Eikä tiedä mitä vaihtoehtoja on olemassa.
Jäin kyllä käsitykseen ettei palveluntarvetta ole kunnan kanssa selvitetty ja vanhukselle kerrottu mitä kaikkea apua voi saada. Mikäli vanhus pärjää kotona kotihoidon turvin niin palveluasumiseen ei tietenkään pääse. Jossain kohtaa se raja tulee kuitenkin vastaan ja hoitajat siitä ensimmäisenä kertovat kunnan suuntaan.
Yksityisessä hoitopaikassa ilman kunnan tukea 100 000e arvoinen asuntokin on helposti syöty jo alle 2 vuodessa. Muuttaako vanhus sen jälkeen kadulle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksityisessä hoivakodissa nuo maksut on niin poskettomat, että äkkiä nuo asunnon myynnistä saadut rahat on syöty. Milläs se vanhus sitten sen asumisen maksaa? Olisi paljon viisaampaa ottaa hoivapaikka kunnan kautta ja saada nuo maksut maksettua pelkällä eläkkeellä. Asunnon voi sitten myydä tai olla myymättä.
"Ottaa hoivapaikka" - kyllä huomaa ettei ihmisillä ole asiasta oikeaa kokemusta.. :/ Kuntien omia paikkoja on vähennetty todella paljon, koska on päätetty että kotona, kotihoidon avulla on parempi asua. Ja yksityisiin ei anneta palveluseteleitä kuin äärimmäisessä hädässä. Yksityisissä olisi kyllä tyhjiä paikkoja odottamassa (se, olisiko sitten hoitajia, onkin toinen kysymys).
Kenellä on varaa maksaa 4000-6000 €/kk hoitopaikasta? Harva ansaitsee edes töissä ollessaan tuollaisia nettopalkkoja saati sitten eläkkeitä.
[/quote]
Hän on siis täysin itse kykenevä päättämään asioistaan. Näin ollen hän itse päättää mihin hintaan asuntonsa myy. Mikä tässä häntä nyt niin kovin vaivaa? Jos hän haluaa asunnon sukulaiselle myydä, hän hankkii markkina-arvosta arvion ja päättää sitten. Jos hän haluaa asunnon myydä vapailla markkinoilla, hän laittaa sen myyntiin hintaan x ja katsoo sitten millä hinnalla myy. Ei sulla tai kellään muullakaan sukulaisella ole asiaan mitään sanomista.[/quote]
AP:n alkuperöisestä viestistä: Eräs sukulainen vaatii saada ostaa asunnon 30% pyydettyä hintaa halvemmalla. Tämä tarkoittaisi tietenkin sitä, että vanha sukulainen jäisi tilanteessa useita kymmeniä tuhansia euroja tappiolle. Tämä asunnon ostoa havitteleva sukulainen haluaa estää asunnon laittamisen myyntiin vapaille markkinoille. Hän ei muuttaisi asuntoon itse, vaan ostaisi sen sijoitusasunnoksi.
Vanha sukulainen on tilanteesta huolissaan ja ymmällään, eikä oikein uskalla kieltäytyä kaupasta, vaikka se tarkoittaa sitä, että hänelle jää vähemmän rahaa käteen.
Kyllä vanhusta joku selvästi asiassa vaivaa, ja olisi oikeus ja kohtuus että joku asiassa neuvoisi niin, että asia menisi vanhuksen kannalta parhain päin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö omalle sukulaiselle saa myydä 25% yleistä tasoa halvemmalla tms? Ja miten vanha sukulainen jää tappiolle jos on ostanut asunnon joskus 60-luvulla?
Saahan sen myydä, mutta kummallista olisi. Venatkoon perintöjä nuo ahneet sukulaiset.
hei mummo onhan siitä jo 4-5v kun kävimme kesällä paikkaasi arvioivassa jo silloin arvioimme sen miljoonan euron paikaksi eikö hinta ole vaan noussut meille siitä kuuluu ainakin 250000e on niin upea ja mahtava paikka että siellä 5v välein poikkeamme
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sukulaisten suosiminen on nepotismia. Markkinahinta kaikissa tapauksissa.
EI todellakaan tarvitse alkaa omaisuuttaan myymään millään tavoin palvelutalon maksujen kattamiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hän on siis täysin itse kykenevä päättämään asioistaan. Näin ollen hän itse päättää mihin hintaan asuntonsa myy. Mikä tässä häntä nyt niin kovin vaivaa? Jos hän haluaa asunnon sukulaiselle myydä, hän hankkii markkina-arvosta arvion ja päättää sitten. Jos hän haluaa asunnon myydä vapailla markkinoilla, hän laittaa sen myyntiin hintaan x ja katsoo sitten millä hinnalla myy. Ei sulla tai kellään muullakaan sukulaisella ole asiaan mitään sanomista.
AP:n alkuperöisestä viestistä: Eräs sukulainen vaatii saada ostaa asunnon 30% pyydettyä hintaa halvemmalla. Tämä tarkoittaisi tietenkin sitä, että vanha sukulainen jäisi tilanteessa useita kymmeniä tuhansia euroja tappiolle. Tämä asunnon ostoa havitteleva sukulainen haluaa estää asunnon laittamisen myyntiin vapaille markkinoille. Hän ei muuttaisi asuntoon itse, vaan ostaisi sen sijoitusasunnoksi.
Vanha sukulainen on tilanteesta huolissaan ja ymmällään, eikä oikein uskalla kieltäytyä kaupasta, vaikka se tarkoittaa sitä, että hänelle jää vähemmän rahaa käteen.
Kyllä vanhusta joku selvästi asiassa vaivaa, ja olisi oikeus ja kohtuus että joku asiassa neuvoisi niin, että asia menisi vanhuksen kannalta parhain päin.
Mutta tässä tapauksessa se neuvominen on vaihtoehtojen kertomista. Jos ap lähtee neuvomaan sen vahvemmin, hän tekee ihan samaa kyin tuo toinen sukulainenkin.
Vierailija kirjoitti:
Millä tuo sukulainen oikein meinaa estää asunnon myynnin markkinahintaan? Onko hänellä joku oikeus päättää vanhuksen puolesta? Jos ei, niin myyntiin vaan. Silläkin uhalla, että sukulainen suuttuu. Ja jos taas kyseinen sukulainen on esim. vanhuksen edunvalvoja, niin melko kyseenalaista, jos aikoo muiluttaa vanhuksen omaisuutta itselleen alihintaan. Melkein veikkaan, ettei laillisesti edes onnistu ja hyvä niin.
Hänellä on etuosto-oikeus joka raukeaa sillä hetkellä kun yksikin pesästä sanoo ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
KELA maksaa ne palvelut, joita vanhus tarvitsee jos oma eläke ei riitä. Ei sitä asuntoa sen takia tarvitse myydä. Ei ole tuollaisesta omakohtaista kokemusta, mutta jos teitä nyt on riittävän monta riittävän jääräpäista henkilöä sen vanhuksen tukena, eiköhän se sukulainen peräänny? Sellainen varmistus tosin kannattaa tehdä, että selvitätte ihan oikeasti mikä sen asunnon oikea arvo on. Moni luulee omistavansa paljon arvokkaamman kämpän kuin oikeasti omistaakaan.
Ei se mene noin. Kun rahat loppuvat tililtä eikä eläke riitä, katsotaan mitä muuta omaisuutta on.
Jokaisen on paras hoitaa vain omat asiansa ja raha-asiansa. Asunnon oikea hinta on se mitä siitä joku maksaa euroja, hintapyynnöt on eri asia.
Vierailija kirjoitti:
Tilanne on siis se, että sukulaiseni eläke ei riitä palvelutalon maksuista selviämiseen, mutta hän ei voi saada Kelasta tukea koska hänellä on omaisuutta asunnon muodossa. Asunnosta saatu vuokratuotto ei sekään kattaisi palvelutalon maksuja.
Asunto sijaitsee hyvällä alueella yhdessä isoimmista kaupungeista, ja ei ole epäilystäkään, etteikö se menisi kaupaksi. Asunnosta on teetetty ammattilaisella hinta-arvio, ja sukulaisen ehdottama halvempi hinta perustuu siihen.
Edunvalvojaa ei toistaiseksi ole, mutta sukulainen tarvitsee paljon apua asioidensa hoitamiseen.
Ap
Kutsu muutama kiinteistövälittäjä arvioimaan asunto. Näin meillä tehtiin, kun kaikki kuolinpesän jäsenet eivät olleet yhtä mieltä asunnon arvosta. Ne saattavat pyytää pientä palkkiota, mutta kannattaa koska välittäjät ovat ulkopuolisia ja ammatti-ihmisiä.
Älkää vaan päästäkö sitä sukulaista esittämään mitään vaatimuksia välittäjälle! Tyyliin pyytämään, että arvioi mahdollisimman alakanttiin tms
Kunnallisessa ympärivuorokautisessa olevassa palveluasumisessa menee vanhuksen koko eläke niin, että hänelle jää 167 euroa/kk ( Tampere) itselleen. Tästä hän maksaa itse kaikki lääkkeensä ( äidilläni noin 100 e/kk, kaikki eivät kuuluneet kela-korvattaviin), kampaajansa, jalkahoitonsa ( kakkosluokan diabetes, joten ei saanut alennusta, vaan maksoi 50 e/ kerta), vaatteensa, hygieniatarvikkeensa ja kaiken jos halusi jotain virkistystä.
Omistusasunnon kulut huomioitiin 6 kk palveluasumiseen siirtymisestä. Sen jälkeen tosiaan jäi tuo 167 e. Täytyy olla vanhuksella paljon tilillä rahaa, jos pystyy vielä palvelutalossa maksaa yhtiövastikkeen omasta pussistaan.
Alihintaan myydystä asunnosta voi joutua maksamaan lahjaveroa.
Jos vanhus on oikeustoimikelpoinen hän saa tehdä mitä tahtoo. Asuntohan on hänen, ei koko suvun. Suku ei voi sotkeentua asiaan.
Ei pidä aina paikkaansa. Jos katsotaan, että vanhus ei ole enää kykenevä huolehtimaan asioistaan itse niin tuosta voi napsahtaa hyväksikäyttösyyte, jos asunto on ostettu selvään alihintaan.