Lue keskustelun säännöt.
Yläkoululaisen liikunnan arviointi
11.01.2023 |
Kasiluokkalainen kokee saavansa arvioinnin todella alakanttiin, ei vastaa lainkaan hänen omaa kokemustaan liikunnan tuntiaktiivisuudesta. Hänellä on liikunnallisia harrstuksia, hän on liikuntatunnilla kaveriporukassa ja treenaa heidän tasollaan. Kavereilla ysit, lapseni sai seiskan.
Kertaakaan ei ole jumppakamat unohtuneet kotiin, hän osallistuu tunneilla ja pystyy jopa nimeämään muutaman, jotka vain istuu eikä koe lainkaan tekevänsä samoin. Ei ole huippu-urheilija, mutta aktiivinen ja reipas kasin oppilas.
Tuohon 7aan ei ole perusteita, tästä ollaan jo kouluun oltu yhteydessä. Kuulemma todella vahva 7, mutta pyöristettynä alas, että se motivoisi tsemppaamaan vielä lisää keväällä. Siis mitä????? Oppilas on niin varma asiastaan, että on jo varma että opettaja on sekoittanut hänet samannäköiseen istuja-oppilaaseen .
Kommentit (185)
Vierailija kirjoitti:
Liikuntanumeron antaminen pitäisi lopettaa. Kaikki ei ole urheilullisia vaikka mitä tekisi.
Ja mitähän siellä liikuntatunnilla sitten kukaan enää tekisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Liikuntanumeron antaminen pitäisi lopettaa. Kaikki ei ole urheilullisia vaikka mitä tekisi.
Juuri näin, suoritus merkintä olisi riittävästi, liikunnan iloa pitäisi pyrkiä pitämään yllä, että tulevaisuudessa myös liikuntaa kiinnostaa harrastaa.
Älä opeta lasta stressaamaan numeroista noin paljon. Sano että uskot ja tiedät hänen olevan hyvä liikunnassa. Ihmisillä on aina erilaisia näkemyksiä ja tapoja arvioida suoritusta, niihin ei pidä liikaa takertua, vaan luottaa itseensä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liikuntanumeron antaminen pitäisi lopettaa. Kaikki ei ole urheilullisia vaikka mitä tekisi.
Sehän pätisi sitten kaikkiin aineisiin. Ei kaikki ole hyviä matikassakaan, vaikka mitä tekisi.
Lukuaineet on niitä joiden perusteella haetaan kuitenkin koulupaikkoja, harvassa oppilaitoksessa on mitään väliä miten suoriutuu vaikka liikunnasta, musiikista tai kuvataiteesta.
Noihin kouluihin vaaditaan yleensä myös vahva harraste pohja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liikuntanumeron antaminen pitäisi lopettaa. Kaikki ei ole urheilullisia vaikka mitä tekisi.
Sehän pätisi sitten kaikkiin aineisiin. Ei kaikki ole hyviä matikassakaan, vaikka mitä tekisi.
Harvalla työpaikalla pitää osata heittää kärrynpyörä, mutta laskutoimituksia pitää kyllä hallita työssä kuin työssä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi jestas, kuulostaa ahdistavalta. Liikunnasta, musiikista ja kuviksesta mielestäni riittäisi suoritusmerkintä. Näitä voi harrastaa tosiaan ja kilpailumielessä koulun ulkopuolella.
Tulee ihan fyysisesti paha olo, kun lukee edes näitä viestejä. Olen aina ollut ihan ok liikkuja, mutta koulun jatkuva suorittaminen ja kilpailu 2000-luvun alussa vei liikunnanilon pitkäksi aikaa. Löysin sen vasta 30-vuotiaana.
Ymmärrän, että toi numero harmittaa. Loppujen lopuksi sillä ei kuitenkaan ole juuri merkitystä. Pääasia on liikkua ja pitää huolta itsestään. Tuskin kannattaa yöuniaan menettää.
Ei tuossa valitettavasti ole logiikkaa.
Meillä aina kun pelattiin sählyä tai jalkapalloa niin moni vain huitoi menemään ja pari stragedista oppilasta jäi puolustamaan maalia tai odottamaan vastustajan puolelle syöttöä. Hyvää pelisilmää, mutta ei tuolla opettajan pisteitä saa. Pitää mennä huitomaan mielipuolisesti pallon perään, maalivahti mielellään myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liikuntanumeron antaminen pitäisi lopettaa. Kaikki ei ole urheilullisia vaikka mitä tekisi.
Juuri näin, suoritus merkintä olisi riittävästi, liikunnan iloa pitäisi pyrkiä pitämään yllä, että tulevaisuudessa myös liikuntaa kiinnostaa harrastaa.
Sitten vaadittaisiin, että hyväksytty on annettava kunhan ilmaantuu paikalle. Ei järkeä eikä kannustavaa.
Usko tai älä, oppilaat itse haluavat numeroita. Sanallista arviotakin käytettäessä he kysyvät "mikä numero se olisi?"
Vierailija kirjoitti:
Ei tuossa valitettavasti ole logiikkaa.
Meillä aina kun pelattiin sählyä tai jalkapalloa niin moni vain huitoi menemään ja pari stragedista oppilasta jäi puolustamaan maalia tai odottamaan vastustajan puolelle syöttöä. Hyvää pelisilmää, mutta ei tuolla opettajan pisteitä saa. Pitää mennä huitomaan mielipuolisesti pallon perään, maalivahti mielellään myös.
Stragety.
Mä oon teidän CEO, mul on teille vi-si-oo
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos luokanvalvoja jo selvittää asiaa, niin hyvä niin, mutta muuten antaisin asian olla. Sanoisin lapselle, että ei kannata liikaa yrittää, vaan tekee sen verran, kun tuntuu hyvältä. Vaikka saisi 5, niin ei sillä ole jatkon kannalta mitään merkitystä. 4 ei voi antaa, jos tulee tunnille ja tekee edes jotain. Itselläni oli aivan pimeä liikunnan opettaja yläasteella, joka lähinnä huusi ja valitti opettamisen sijaan. Numerot veti hatusta ja kaikki taisi saada 7 tai 8 paitsi sitten se yksi kilpaurheilija, jolle oli "pakko" antaa 9, että opettaja ei näytä epäpätevältä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liikuntanumeron antaminen pitäisi lopettaa. Kaikki ei ole urheilullisia vaikka mitä tekisi.
Sehän pätisi sitten kaikkiin aineisiin. Ei kaikki ole hyviä matikassakaan, vaikka mitä tekisi.
Harvalla työpaikalla pitää osata heittää kärrynpyörä, mutta laskutoimituksia pitää kyllä hallita työssä kuin työssä.
Ei tarvitse varmaan osata heittää kärrynpyörää, mutta hyvä kunto ja terveelliset elämäntavat kyllä näkyvät suorituskyvyssä ja sairaspoissaoloissa myös toimistotöissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liikuntanumeron antaminen pitäisi lopettaa. Kaikki ei ole urheilullisia vaikka mitä tekisi.
Ja mitähän siellä liikuntatunnilla sitten kukaan enää tekisi?
Jos vaikka opeteltais löytämään sitä omalle tasolle sopivaa liikunnan iloa ja kannustusta?
Itse olin aina arka ja ujo ja olen sitä vielä aikuisenakin. Myös syrjäänvetäytyvä, en uskaltanut. Ala-asteella vielä hieman pullukka, mä olin se joka aina valittiin viimeiseksi.
Ylä asteelle siirryttäessä aloin liikkumaan enemmän myös vapaa-ajalla ja laihduin. Omasta ja luokkatovereiden mielestä selvästi piristynyt ja aktiivisempi liikunnan tunneilla, mutta ei se siinä numerossa näkynyt.
Teini-iässä varsinkin alkaa olemaan vielä vaikeuksia sen muuttuvan kehon kanssa. Lapset tulisi ottaa yksilöllisen min huomioon ja tsempata myös sitä ujoa ja arkaa, joka ei ehkä uskalla ja osaa eikä keskittyä niihin ekstrovertteihin jotka liikunnassa loistaa.
Aika moni innostuu liikunnasta vasta kun nuo pakolliset liikuntatunnit on kaukana takanapäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liikuntanumeron antaminen pitäisi lopettaa. Kaikki ei ole urheilullisia vaikka mitä tekisi.
Sehän pätisi sitten kaikkiin aineisiin. Ei kaikki ole hyviä matikassakaan, vaikka mitä tekisi.
Harvalla työpaikalla pitää osata heittää kärrynpyörä, mutta laskutoimituksia pitää kyllä hallita työssä kuin työssä.
Liikunta-alalle hakiessa tarvitaan liikuntanumeroa, samoin urheilulukioon ja muihin liikuntapainotteisiin oppilaitoksiin ja linjoille. Armeijan Urheilukouluun.
Niissä myös pitää osata vaikkapa tehdä kärrynpyörä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä sama nuorena. En ollut pitkä ja atleettinen ulkomuodolta, mutta sain testeissä parempia tuloksia. Arvosanassa se ei vain näkynyt. Minusta tuli urheilija.
Vierailija kirjoitti:
Voi jestas, kuulostaa ahdistavalta. Liikunnasta, musiikista ja kuviksesta mielestäni riittäisi suoritusmerkintä. Näitä voi harrastaa tosiaan ja kilpailumielessä koulun ulkopuolella.
Tulee ihan fyysisesti paha olo, kun lukee edes näitä viestejä. Olen aina ollut ihan ok liikkuja, mutta koulun jatkuva suorittaminen ja kilpailu 2000-luvun alussa vei liikunnanilon pitkäksi aikaa. Löysin sen vasta 30-vuotiaana.
Ymmärrän, että toi numero harmittaa. Loppujen lopuksi sillä ei kuitenkaan ole juuri merkitystä. Pääasia on liikkua ja pitää huolta itsestään. Tuskin kannattaa yöuniaan menettää.
Tuon yöunen kun pitää mielessään, säilyy suhteellisuuden taju.
Pojanpoikani(7lk) harrastuksiin kuuluvat jalkapallo(pelannut 5v saakka, seuransa edustusjoukkueessa), judo ja kuntosali. Aiemmin ollut vuosia yleisurheilussa, pelannut jääkiekkoa yhden talven, uinti 3vuotta. Todella liikunnallinen. Liikunnan numero 9. Näin isoäitinä ja parikymmentä vuotta opettajana pidän sitä hyvänä numerona. Ei koulun tarvitse olla ryppyotsaista suorittamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liikuntanumeron antaminen pitäisi lopettaa. Kaikki ei ole urheilullisia vaikka mitä tekisi.
Ja mitähän siellä liikuntatunnilla sitten kukaan enää tekisi?
Jos vaikka opeteltais löytämään sitä omalle tasolle sopivaa liikunnan iloa ja kannustusta?
Itse olin aina arka ja ujo ja olen sitä vielä aikuisenakin. Myös syrjäänvetäytyvä, en uskaltanut. Ala-asteella vielä hieman pullukka, mä olin se joka aina valittiin viimeiseksi.
Ylä asteelle siirryttäessä aloin liikkumaan enemmän myös vapaa-ajalla ja laihduin. Omasta ja luokkatovereiden mielestä selvästi piristynyt ja aktiivisempi liikunnan tunneilla, mutta ei se siinä numerossa näkynyt.
Teini-iässä varsinkin alkaa olemaan vielä vaikeuksia sen muuttuvan kehon kanssa. Lapset tulisi ottaa yksilöllisen min huomioon ja tsempata myös sitä ujoa ja arkaa, joka ei ehkä uskalla ja osaa eikä keskittyä niihin ekstrovertteihin jotka liikunnassa loistaa.
Aika moni innostuu liikunnasta vasta kun nuo pakolliset liikuntatunnit on kaukana takanapäin.
Ihan samoin muissakin aineissa. Se ei ihan onnistu, että kaikissa aineissa etsittäisiin sellaista itselle mukavaa tasoa ja unohdettaisiin numerot, kunhan olisi mukavaa ja leppoisaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te curlingvanhemmat ette ole paikalla siellä tunneilla.
Emme ole, mutta olisi hyvä olla, niin paljon opettajan ja oppilaan käsitys asiasta eroaa. Ja myös muiden oppilaiden ihmetys todistaa, ettei lapseni käytös liikunnassa ole muuttunut aiemmalta vuodelta mitenkään.
Ap
Minkälaiset välit teillä vanhemmilla on tähän ko opettajaan?
Tähän asti ollut ok, 2 lasta jo läpikäytetty tuosta mankelista, tosin oikeudenmukaisin arvosanoin.
Nyt meillä ei enää ole hyvät välit, koska opettaja ei kestä sitä, että kyseenalaistamme hänen arviotaan. Oli jopa sanonut oppilaalle (joka juuri on ilmaissut kokeneensa epäreilun arvioinnin) että hänellä on kokemusta ja on niin hyvä arvioimaan. Että halusi lytätä vielä lisää ja vähätellä oppilaan kokemusta. Todellinen pedagogi! Not.
Ap
Voi kun te vanhemmat olisitte yhtä kiinnostuneita suomen kielen ja matematiikan arvosanoista ja arviointikriteereistä. Niillä taidoilla ja arvosanoilla kun on merkitystä jatkossakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liikuntanumeron antaminen pitäisi lopettaa. Kaikki ei ole urheilullisia vaikka mitä tekisi.
Sehän pätisi sitten kaikkiin aineisiin. Ei kaikki ole hyviä matikassakaan, vaikka mitä tekisi.
Harvalla työpaikalla pitää osata heittää kärrynpyörä, mutta laskutoimituksia pitää kyllä hallita työssä kuin työssä.
Eiköhän niiden liikunnanopettajien, liikunnanohjaajien sun muiden liikunta-alan ammattilaisten olisi aika suotavaa osata se kärrynpyöräkin. Eikä se huonoa tekisi kenellekään.
Sehän pätisi sitten kaikkiin aineisiin. Ei kaikki ole hyviä matikassakaan, vaikka mitä tekisi.