Onko itsekästä tehdä lapsi, jos tietää sen melko varmasti olevan sairas
Luin pariskunnasta jotka menettivät lapsensa hyvin pienenä hyvin harvinaiselle ja vakavalle sairaudelle (MSD). Surullinen ja koskettava tarina. Jutussa selvisi myös, että vanhemmille selvisi tutkimuksissa, että he molemmat kantavat sitä geenivirhettä, joka tuon sairauden aiheuttaa. Vaikka siis yhteisen lapsen todennäköisyys sairastua on 25%, päättivät he silti yrittää ja äiti saikin tietää olevansa raskaana vain muutamaa viikkoa esikoisen kuolemasta. Tuo vauva syntyi onneksi terveenä.
Mitä mieltä olet, onko sinusta itsekästä tai väärin hankkia lapsi jos itse tai sekä itse että puoliso ovat sairaita tai vammaisia ja on suuri todennäköisyys, että lapsi tulee olemaan sitä myös?
Kommentit (44)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä asiasta on kompetenssia keskustella vain niillä, jotka joutuvat omakohtaisesti näitä kysymyksiä punnitsemaan. Se, että näitä ihmisiä, jotka näitä valintoja joutuvat tekemään, arvioivat ne, joilla ei ole asiasta mitään omakohtaista kokemusta, on kerta kaikkiaan noloa. Toivon että joku edes miettii tätä ennen sen tavallisen paskamyrskyn aloittamista.
Höpöhöpö. Eettiset ja moraaliset keskustelut ovat oikeutettuja kyllä ihan kaikille.
No tässä ketjussa ihmiset lähinnä ihmettelee moraalin ja etiikan puutetta.
Vierailija kirjoitti:
Ite oon vela, koska 1) olen sairas ja 2) en halua mahdolliselle lapselleni samanlaista sairauskuormaa kuin itselläni on.
Oletko itsetuhoinen? Oletko hakenut apua?
Vierailija kirjoitti:
25% mahdollisuus sairauteen ei kyllä ole "melko varmasti".
Aika normaali prosentti kaikkien kohdalla. Itseasiassa geneettisesti periytyviä sairauksia on niin paljon että jokaisen kohdalla on yli 80% todennäköisyys saada edes yksi vanhemmilta.
Hitlerin rotu oppi bongattu!