Missä käydä kodin ulkopuolella? Ei kavereita
Kaipaisin hirveästi kavereita, mutta kun niitä ei ole niin ei ole. Virkistäisi kuitenkin käydä jossain kodin ulkopuolella enemmän. Että edes näkisi ihmisiä. Ei nyt ole kyse siitä etten osaisi tehdä asioita yksin. Kaikki mun harrastukset on yksin tekemistä ja yleensä kotona tai luonnossa, samoin pitkälti myös työ on yksinäistä. Sanokaa mitä sanotte, mutta tuntuuhan se vähän hölmöltä mennä ruokaravintolaan yksin illalliselle. Mikä tekeminen olisi ns korviketta sille, etten voi mennä kaverin kanssa pariksi tunniksi lenkille höpisemään, ravintolaan syömään ja istumaan, kesällä terassille viettämään iltaa..
Yksinäinen N30
Kommentit (32)
Voisitko aloittaa edes yhden harrastuksen jossain ryhmässä? Nyt varmaan juuri alkamassa uusia ryhmiä vuodenvaihteen jälkeen, ehtisit mukaan.
No kyllä minä käyn ravintoloissa yksin syömässä. Seurana on aikakauslehti, kirja tai iPad.
Päivällä kahvilla voi hyvin käydä yksin. Ja tosiaan taidenäyttelyt, museot tai kesällä torilla.
Vaikka tanssikurssille. Siellä tapaa ihmisiä ja saa ainakin tanssikavereita.
Riippuu tietysti paljon siitä missä asut, mutta jos pääkaupunkiseudulla niin hommaa Museokortti ja ryhdy aktiivisesti hyödyntämään sitä. On tosi hienoja ja antoisia näyttelyitä paljon, esim. Amox Rexissa aivan upea Hans Op de Beeckin näyttely.
Oletko miettinyt työväenopiston/kansalaisopiston kursseja? Jos osaat jotain vierasta kieltä ok, niin kielten keskusteluryhmissä pääset puhumaan ihmisten kanssa. Ei edes tarvitse osata paljon sillä niitä on eri tasoisia. Ryhmät myös joskus käyvät yhdessä syömässä kurssin päätteeksi. Pääsisit sinne ravintolaankin.
Vapaaehtoistyö? Jos tykkäät eläimistä niin löytöeläintalolla työskentely on ihanaa, on myös paljon ihmisten kanssa tehtävää jos se kiinnostaa enemmän. Leffa? Kansalaisopiston kurssit? Kahvila? Ei tunnu niin oudolta kuin ravintola yksinään.
Kaffilaan. Itse en tosin ikinä käy kaffiloissa hintojen takia enkä muutenkaan hakeutumalla hakeudu sinne missä on mahdollisimman paljon ihmisiä. Minulle ihanaa tekemistä on ruokakauppa --> automobiililla eräälle rauhalliselle alueelle lähellä kotia --> hiljaisuudesta ja rauhasta nauttimista. Vastapainoksi joskus on ihanaa bilettää ja käydä baareissa, mutta en sitä tosin tee yksin.
Jos viihtyisin ihmisten keskellä, menisin varmaan joskus kaffilaan. Tai no en näillä hinnoilla kylläkään XDDD. En minä tiedä. Itselleni riittää noin tunnin bussimatka toiseen kaupunginosaan, siellä hengailua ja takaisin kotsaan. Sitten olen nähnyt ihan tarpeeksi sille päivälle XDDDDD (Käytän siis joskus myös bussia, koska automobiili ei ole aina käytössä. Se on kyllä se ykköspeli aina ja ikuisesti!)
Kyllä pubiinkin voi mennä yksin. Kun menee alkuillasta/iltapäivästä, ottaa juoman tai pari, niin huomaat, että muitakin yksin kävijöitä siellä on. Ja sitten vaan juttusille 😊
Vierailija kirjoitti:
Vapaaehtoistyö? Jos tykkäät eläimistä niin löytöeläintalolla työskentely on ihanaa, on myös paljon ihmisten kanssa tehtävää jos se kiinnostaa enemmän. Leffa? Kansalaisopiston kurssit? Kahvila? Ei tunnu niin oudolta kuin ravintola yksinään.
Minä rakastaisin työskennellä eläinten parissa. Periaatteen vuoksi en vain suostu ilmaiseen työhön, paitsi opintojen aikana, koska silloin se on pakollista.
Miekkosnainen
Museot, näyttelyt, teatteri, elokuvat, konsertit, tanssiesitykset, ooppera - ylipäänsä kaikki kulttuuritapahtumat. Kaikki urheilu ja retkeily. Erilaiset luennot ja opintotilaisuudet. Kahviloissa ja ravintoloissa käy jatkuvasti ihmisiä yksin, siinä ei ole kerrassaan mitään ihmeellistä. Ota vaikka kirja mukaan jos tuntuu oudolta vain istua tekemättä mitään.
Vierailija kirjoitti:
Kaffilaan. Itse en tosin ikinä käy kaffiloissa hintojen takia enkä muutenkaan hakeutumalla hakeudu sinne missä on mahdollisimman paljon ihmisiä. Minulle ihanaa tekemistä on ruokakauppa --> automobiililla eräälle rauhalliselle alueelle lähellä kotia --> hiljaisuudesta ja rauhasta nauttimista. Vastapainoksi joskus on ihanaa bilettää ja käydä baareissa, mutta en sitä tosin tee yksin.
Jos viihtyisin ihmisten keskellä, menisin varmaan joskus kaffilaan. Tai no en näillä hinnoilla kylläkään XDDD. En minä tiedä. Itselleni riittää noin tunnin bussimatka toiseen kaupunginosaan, siellä hengailua ja takaisin kotsaan. Sitten olen nähnyt ihan tarpeeksi sille päivälle XDDDDD (Käytän siis joskus myös bussia, koska automobiili ei ole aina käytössä. Se on kyllä se ykköspeli aina ja ikuisesti!)
Minä otan huvikseen bussin ja käyn katsomassa jonkun uuden paikan. Saa monta tuntia kulumaan ja bussissa saa istua yksin ajatuksissaan.
Mussa on joku ohjelmointivika, kun en kerta kaikkiaan ymmärrä museoiden päälle yhtään..
-ohis, mutta yksinäinen minäkin välillä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vapaaehtoistyö? Jos tykkäät eläimistä niin löytöeläintalolla työskentely on ihanaa, on myös paljon ihmisten kanssa tehtävää jos se kiinnostaa enemmän. Leffa? Kansalaisopiston kurssit? Kahvila? Ei tunnu niin oudolta kuin ravintola yksinään.
Minä rakastaisin työskennellä eläinten parissa. Periaatteen vuoksi en vain suostu ilmaiseen työhön, paitsi opintojen aikana, koska silloin se on pakollista.
Miekkosnainen
Minusta taas on kiva tukea tahoa, joka ylipäätään pyörii vapaaehtoistyöllä ja lahjoituksilla. Eri asia olisi olla esim. jonain hoitajana ilman rahaa.
Vierailija kirjoitti:
No kyllä minä käyn ravintoloissa yksin syömässä. Seurana on aikakauslehti, kirja tai iPad.
Sama, käyn melko usein kahvilla yksin ja en ole koskaan ymmärtänyt mitä hävettävää siinä on, että syö tai kahvittelee rauhassa ja seuraa maailman menoa. Kai se joidenkin silmissä on surullista jos ympärillä ei ole jatkuvasti jotain papattajaa?
Ehkä se ongelma yksinäisillä on et se paistaa päällepäin. Esim. katsovat hiljaisimman nurkan baarista/harrastuksista, välttelevät katseita eivätkä uskalla puhua avoimesti paitsi ehkä kysyttäessä. Olenko oikeassa?
Kahviloissa ja lounaspaikoissa tosiaan käy usein ihmisiä yksin, vaikka olisikin kavereita. Ja elokuvissa ja etenkin urheiluharrastuksissa. Ryhmäjumppaa, itsepuolustusta, ratsastus, uinti, juoksuryhmät jne.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä se ongelma yksinäisillä on et se paistaa päällepäin. Esim. katsovat hiljaisimman nurkan baarista/harrastuksista, välttelevät katseita eivätkä uskalla puhua avoimesti paitsi ehkä kysyttäessä. Olenko oikeassa?
Siis sen eristyneisyyden aistii jotenkin ensivilkaisulla.
Minä käyn taidenäyttelyissä tai museoissa. Elokuvissa saa istua pimeässä eikä kukaan näe, olenko yksin. Saa kokea elokuvan vuorovaikutuksen ja maailman. Kirjastoissa ja kirjakaupoissa.