Lue keskustelun säännöt.
Miltä tuntuu täyttää 50?
10.01.2023 |
Varsinkin jos on suhteellisen hyvin säilynyt. Pitäisi tietysti olla ylpeä jos on yhä hyvännäköinen ja voidaan jopa luulla nuoremmaksi mutta eipä taida olla oikeasti niin... :(
Kommentit (50)
Täytän tänä vuonna 50. Ulkonäkö ei kyllä ole ensimmäinen asia, joka on mielessä. Itse ajattelen, että olen onnellinen koska olen onnistunut vaurastumaan köyhistä lähtökohdista lähteneenä. Nyt on omaisuutta, vakivirkaa, tutkintoja. On ihana perhe, mies ja lapset. Terveyttäkin on vielä hyvin jäljellä. Elämä kaikkineen on hyvinkin laadukasta ja mukavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täytän kahden viikon kuluttua ja olen kärvistellyt ikäkriisissä jo 2v. Tuntuu pedonluvulta tuo 50. Se pomppaa joka paikassa (esimerkiksi liikenteessä) silmille koko ajan. Toisaalta, olen aika nuorekkaan näköínen eli kriisi ei liity ulkonäköön, olen tervekin toistaiseksi. Miksi en vaiin nauti elämästä vaan kipuilen jonkun helkkarin numeron kanssa?
Muuten ihan ok, mutta tajusin, että jos uutta töitä hakisin, ikäni olisi mulle kai iso miinus. Elämäni oli nuorena aika vaikeaa, ponnistan aika heikoista lähtökohdista. Tässä iässä kaikki on hyvin, ehkä siksi ikäkriisiä ei ole.
Olen hyvässä fyysisessä kunnossa, ja olen siitä tosi kiitollinen.
Toisaalta tiedostan, että puolet elämästä on ainakin takana, voi olla enemmänkin. Loppupuoli ei yleensä ole niin kiva kuin alkupuoli.
Minulle ei merkkaa mitään se, minkä ikäiseltä näytän, ja olenko jonkun mielestä hyvännäköinen. Olen niin tyytyväinen elämääni viisikymppisenä; velaton, hyvä parisuhde, hyvä työ, aikuinen lapsi jolla menee hyvin. Olen terve ja huoleton ja vapaa tekemään mitä haluan.
Vierailija kirjoitti:
Minulle ei merkkaa mitään se, minkä ikäiseltä näytän, ja olenko jonkun mielestä hyvännäköinen. Olen niin tyytyväinen elämääni viisikymppisenä; velaton, hyvä parisuhde, hyvä työ, aikuinen lapsi jolla menee hyvin. Olen terve ja huoleton ja vapaa tekemään mitä haluan.
Suurin piirtein sama täällä: velaton, talous plussalla, opinnot takana ja hyvä vakituinen työ. Aikuinen lapsi koulutettu ja turvallisesti elämässä kiinni. Olen täysin vapaa, parisuhdetta ei ole. Kukaan ei kyttää eikä rajoita. Kaunis koti joka on vain minun. Nyt on aika nauttia elämästä!
Nainen 52
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viisikymppisenä en voi enää edes itselleni yrittää valehdella olevani nuori tai nuorekas.
Olen mummukka.
Ei mitenkään erilaiselta kuin 30 tai 40.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämä ohi ja loput ajasta on vain olemassa olemista.
Ei tunnut yhtään miltään. Samaa paskaa kuin viimeiset 20 vuotta. Kuolisipa jo vihdoin tänä vuonna pois 🥱
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähinnä toivelistalle on tullut toivomus: kumpa tulisi äkkilähtö ettei tarvitsisi kitua
Onneksi en lukeufu niihin joille ikä on peikko. Ei ole mitään tarvetta olla nuori tai edes nuorekas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täytän kahden viikon kuluttua ja olen kärvistellyt ikäkriisissä jo 2v. Tuntuu pedonluvulta tuo 50. Se pomppaa joka paikassa (esimerkiksi liikenteessä) silmille koko ajan. Toisaalta, olen aika nuorekkaan näköínen eli kriisi ei liity ulkonäköön, olen tervekin toistaiseksi. Miksi en vaiin nauti elämästä vaan kipuilen jonkun helkkarin numeron kanssa?
Niin, miksi? Turhaa, aivan turhaa. Eihän se liity oikein mihinkään, korkeintaan tuo vähän bonusta elämään.
Ei miltään. Täytin elokuussa. Ulkonäkö ei minua ole kiinnostanut enää pätkääkään vuosikymmeneen, enkä muutenkaan ihannoi nuoruutta tai nuorekkuutta. Vanhempiini (noin 80 v) verrattuna ole nuori, ja hekin vielä elävät hyvää, täyttä elämää. Joten olisi vähän outoa kuvitella olevansa jotenkin tosi vanha, saati voivotella sitä. Minulla on ollut hyvä tuuri siinä, että isompia terveyshuolia tai vaivoja ei ole, vaihdevuodetkin meni lähes oireetta (pieniä vuotosekoiluja ennen kuin loppui). Onnellisempi olen kuin kaksikymppisenä, helpottaa kun ei enää tarvi koko ajan tavoitella jotain, pyrkiä jonnekin, saavuttaa jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Elämä ohi ja loput ajasta on vain olemassa olemista.
Elämä saisi alkaa, mutta aina joku torvi lyö kapuloita rattaisiin.
Ei tunnu mitenkään erikoiselta.
Ulkonäkö on vähän muuttunut nuoruusvuosista, mutta "sydän käy rippikoulua".
Tässä on matkaa viiteenkymppiin vielä puoli vuosikymmentä, mutta nyt olen huomannut että nuoret ihmiset on hävinneet näkökentästäni. Muodissakin kiinnitän vain huomiota keski-ikäisiin ja yli 50 vuotiaiden muotiin. Erityisesti tyylikkäät italialais rouvat ja herrat on esteettisesti mieleeni. Miksi kukaan edes haluaisi näyttää nuorelta? Se on tylsää.
Ei sen kummemmalta kuin 49 tai 60. Ikä on vain numeroita. Kaikki muu merkitsee. Elämäntilanne, terveys, taloudelliset asiat ja ennen kaikkea ihmissuhteet. Kaikki kunnossa ja maaliskuussa ikää 62 vuotta.
Olen täyttänyt tasavuosia jo melko monta kertaa enkä ole kokenut mitään kriisejä niiden johdosta. Kaikenlaisia kriisejä, mielenterveyden ongelmia kehitellään jo varhain naistenlehtien sivuilla lähes muodiksi asti, tyyliin: tänään esiintymislavalle astuu helsinkiläinen neito jolla on hyvä työpaikka, kehopositiivisuutta kertynyt hieman normaalia enemmän, on myös keksinyt jossain vaiheessa olevansa about bi-seksuaali jos ei ihan vallan lesbo ja jo varhain paukahti feministinen agenda päälle kun pojat alkoivat osoittaa kiinnostusta ja tietenkin väärällä tavalla
Hyvältä! Täytin viime vuonna ja oli hienot pirskeet =)
samalta kuin 49 ja 51. huoh.