Lue keskustelun säännöt.
Miltä tuntuu täyttää 50?
10.01.2023 |
Varsinkin jos on suhteellisen hyvin säilynyt. Pitäisi tietysti olla ylpeä jos on yhä hyvännäköinen ja voidaan jopa luulla nuoremmaksi mutta eipä taida olla oikeasti niin... :(
Kommentit (50)
Äitini täyttäessä 50 hän halusi lahjaksi jo lapsesta asti toivomansa punaisen polkupyörän. Se oli vähän sellainen vitsi, mutta kiva toive. Niinpä hän heti syntymäpäiväaamusta ampaisi ajelemaan uudella pyörällä yöpaita liehuen lähikorttelia ympäri.
Äiti kyllä kovasti väitti, että nyt on hyvä ikä kun kakarat pärjäävät jo itsekseen ja hän voi keskittyä itseensä. Ja sen hän todellakin teki.
Myös mummoni oli samanlainen. Hyviä tyyppejä ja hyvän naisen mallin ovat antaneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tuntunut mitenkään erikoiselta. Kasvoissa enemmän ryppyjä kuin nelikymppisenä. Elämä mallillaan, kunhan vain Suomessa pysyisi rauha ja Eurooppaan saataisiin rauha.
Onhan tuo 50 ikä, joka omassa lapsuudessa oli jo "ensimmäinen vanhuuden merkki". Sukulaisista on kuvia, kun kakun päällä on 50v koriste, jalassa 100denierin sukkahousut, istutaan keinussa, kukkapuska sylissä.
Kyllä tässä iässä miettii kaikenlaista ja olen lähinnä kiitollinen omasta terveydestä, kun ympärilleen katselee ja kuuntelee. Onneksi osaa jo arvostaa niitä asioita, jotka elämässä on tärkeitä. Kun olen lukenut mitä ihmiset eniten katuvat kuolinvuoteellaan, niin samoja asioita ei ainakaan tarvitse sitten märehtiä.
Hyvältä. Elämässä kaikki ok. Tosiaankaan ulkonäkö tai nuorekkuus ei ole tärkeintä. Perhe, ystävät, terveys ja hyvä elämä. Voin olla armollinen itsellenikin. En suorita elämää. Täytän jo 54 parin viikon päästä eikä ole vieläkään ikäkriisiä.
Osaa paremmin huomioida iän tuomia vaivoja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei tunnut yhtään miltään. Samaa paskaa kuin viimeiset 20 vuotta. Kuolisipa jo vihdoin tänä vuonna pois 🥱
Nämä on niin ikäviä luettavia. Ihmiset, jotka eivät arvosta elämäänsä valittavat ja narisevat ja sitten ne, jotka haluaisivat vielä elää ja joilla olisi paljon annettavaa, kuolevat. Paljon tuttuja ja julkisuuden henkilöitä sairastuu ja kuolee juuri tässä iässä.
Vierailija kirjoitti:
Viisikymppisenä en voi enää edes itselleni yrittää valehdella olevani nuori tai nuorekas.
Olen mummukka.
Minua alettiin pitää kuumana, kun käyn keikoilla ja tiedän musiikista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvältä! Täytin viime vuonna ja oli hienot pirskeet =)
Samoin, mutta juhlat pidetään keväällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viisikymppisenä en voi enää edes itselleni yrittää valehdella olevani nuori tai nuorekas.
Olen mummukka.
Minua alettiin pitää kuumana, kun käyn keikoilla ja tiedän musiikista.
Lähinnä lorttona mehiäiskuningattarena joka keräilee miehiä joka vaivaan ja ongelmaan ympärilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viisikymppisenä en voi enää edes itselleni yrittää valehdella olevani nuori tai nuorekas.
Olen mummukka.
Minua alettiin pitää kuumana, kun käyn keikoilla ja tiedän musiikista.
Kateelliset alapeukuttaa...
Viisikymmentä ei tuntunut vielä oikein miltään, mutta 55 täytettyäni pari vuotta sitten, on ajatukset siirtyneet miettimään työuran jälkeistä elämää. Nyt ajattelen eläkevuosiani lähes päivittäin, vaikka työelämää vielä 7 vuotta jäljellä.
Fyysisesti on tietysti voimataso ja kestävyys pudonnut ja iän tuomia haasteita kuten ikänäkö ja muut ikään kuuluvat ns. normaalit vaivat. Seksikään ei ole enää mielessä joka päivä, mutta se on vain henkisesti vapauttavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viisikymppisenä en voi enää edes itselleni yrittää valehdella olevani nuori tai nuorekas.
Olen mummukka.
Minua alettiin pitää kuumana, kun käyn keikoilla ja tiedän musiikista.
Lähinnä lorttona mehiäiskuningattarena joka keräilee miehiä joka vaivaan ja ongelmaan ympärilleen.
🤣🤣🤣🤣🤣😂😂...
No jos juttelen jonkin kivan, minusta pitävän (nuoren) miehen kanssa, ja annan toiselle, vonkaajalle, pakit, niin olenpa oikea rock-haaska.
Voi voi.
Ilman miestä tässä ollaan ja eletään. Joskus on kiva saada positiivista palautetta ja huomiota. Eikä mahdolliset jatkot edes kuuluisi muille.
Tuntui ihanalta täyttää viisikymmentä. En juhlinut, samalle päivälle sattui taloyhtiön talkoot. Leivoin pellillisen mokkapaloja kahvitauolle. Vettä satoi ja hypin siirtolavalla polkemassa risuja.
Elämä potkii päähän, mies halusi avioeron samoihin aikoihin, silti olen onnellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelkään 50-vuotispäivääni. Sitä, että sukulaiset jotenkin muistavat. Toisaalta sekin tuntuisi pahalta, jos kukaan ei muista, koska yleensä kukaan ei muista. Olen epäonnistunut kaikessa elämässäni. Ei ole miestä, ei työpaikkaa, ei rahaa, ei tulevaisuudensuunnitelmia. Olen köyhä ja yksin enkä voi mitään juhlia järjestää. Siksi toivon että päivä menee ohi kuin muutkin päivät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viisikymppisenä en voi enää edes itselleni yrittää valehdella olevani nuori tai nuorekas.
Olen mummukka.
Minua alettiin pitää kuumana, kun käyn keikoilla ja tiedän musiikista.
Lähinnä lorttona mehiäiskuningattarena joka keräilee miehiä joka vaivaan ja ongelmaan ympärilleen.
🤣🤣🤣🤣🤣😂😂...
No jos juttelen jonkin kivan, minusta pitävän (nuoren) miehen kanssa, ja annan toiselle, vonkaajalle, pakit, niin olenpa oikea rock-haaska.
Voi voi.
Ilman miestä tässä ollaan ja eletään. Joskus on kiva saada positiivista palautetta ja huomiota. Eikä mahdolliset jatkot edes kuuluisi muille.
Semminkin kun pari viime vuotta on olleet suosta toiseen tarpomista, selvitetystä kriisistä toiseen. Selvä järki ja vaihdevuosioireet pitävät liian lorttoilun ns. kurissa (vaikka joskus vielä otan ja tempaisen, niin kauan kuin siihen on tilaisuus).
Vierailija kirjoitti:
Täytän kahden viikon kuluttua ja olen kärvistellyt ikäkriisissä jo 2v. Tuntuu pedonluvulta tuo 50. Se pomppaa joka paikassa (esimerkiksi liikenteessä) silmille koko ajan. Toisaalta, olen aika nuorekkaan näköínen eli kriisi ei liity ulkonäköön, olen tervekin toistaiseksi. Miksi en vaiin nauti elämästä vaan kipuilen jonkun helkkarin numeron kanssa?
Varmaan just siksi että se on ikä josta ajatellaan hedelmättömyyden alkavan. Kiitos rehellisyydestäsi ;)
Ainoa ero viimesten parin kolmen kymmenen vuoden synttäreihin on se, että olen pyytänyt lapset käymään ihan vaan synttäreiden takia. Ensikuussa50
Vierailija kirjoitti:
Täytän tänä vuonna 50. Ulkonäkö ei kyllä ole ensimmäinen asia, joka on mielessä. Itse ajattelen, että olen onnellinen koska olen onnistunut vaurastumaan köyhistä lähtökohdista lähteneenä. Nyt on omaisuutta, vakivirkaa, tutkintoja. On ihana perhe, mies ja lapset. Terveyttäkin on vielä hyvin jäljellä. Elämä kaikkineen on hyvinkin laadukasta ja mukavaa.
No siinähän se (syntymäköyhän / ns. "keskiluokkaisen" syntyperäisen) naisen tärkein elämänsisältö tulikin: se ensimmäinen, joka antaa köyhän / taviksen naisen elämään merkityksen ja tarkoituksen. Sitten toiseen lauseeseen mahtuivat myös mies ja lapset.
Ja noilla elämänarvoilla on menty yli 50 vuotta: "Silmien pyyteet, ruumiin halut ja mahtaileva elämä."
Vierailija kirjoitti:
Elämä ohi ja loput ajasta on vain olemassa olemista.
Sehän on oma valinta. Jos niin haluat, oma on elämäsi.
Mielenterveydellisiäkin ongelmia löytyy ihan perinteisestä masennuksesta alkaen ja mitä nyt lääkärikirjasta milloinkin sattuu löytymään.