Miten tulkitset, jos deitti ei halua nähdä kahvilassa?
On kuulemma huono puhumaan asioistaan kahvilassa. Kävelyllä käyminen sensijaan olisi ok.
Kommentit (328)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ehdotan kahvilatreffejä uudelle ihmiselle ja vastaus on ei, niin ensivaikutelma on huono. Etsin joustavaa ihmistä, joka ei ala vaikeilla joka jumalan asiassa. Normaalille ihmiselle on ihan sama, nähdäänkö kävelyllä, museossa vai kahvilassa. Joo, joka juttu ei ole lemppari, mutta sellaista se on. Normaalit sosiaaliset taidot omaava ihminen myös ymmärtää, ettei ole fiksua aiheuttaa kiusallista tilannetta kieltäytymällä uuden ihmisen ihan tavallisesta asiasta. Haluan käydä toisinaan kahvilassa kavereiden ja kumppanin kanssa joka tapauksessa, joten joku kahvilakammoinen tai tyyppi jolla ei ole varaa siihen, ei kiinnosta.
Tämä. Itsekin etsin aikuista ihmistä, jolle on luontevaa olla ihmisten ilmoilla ja jutella ihmisten kanssa. Joku kahvikuppijännittäjä ei todellakaan kuuluisi etsimääni osastoon enkä myöskään kaipaa persaukista pummiakaan riesakseni.
Nainen, joka käy kahviloissa, ei harrasta liikuntaa ja yrittää lihottaa itsensä viinereillä ja leivoksilla. Siitä syystä lähden vain kävelyfreffeille tai urheilutapahtumaan fitness-naisten kanssa.
Heh, oletkohan sinä se Ylilaudan Tinder-profiilin arvioita pyytävä jantteri? Kiipeilytreffeille kaipaa naista.
Kiipeilytreffit ei ehkä ole ihan niin hyvä ajatus kuin äkkisiltään tuntuisi. En meinaan päästäisi mitään ensikertalaista mirkkua varmistamaan satakiloista itseäni...
Vierailija kirjoitti:
Minäkin ihmettelen miksi ihmeessä ne treffit pitää aina sopia paikkaan jossa on ahdistava ilmapiiri ja hankala jutella avoimesti. Kahvila on juuri sellainen. Vai onko se hyvä että siellä hiljaa istutaan ja odotellaan että päästään tilaan jossa voidaan keskustella sitten minkälainen kumppani on?
Jos kahviloissa on sinun mielestäsi ahdistava ilmapiiri, niin et oletettavasti käy niissä muulloinkaan. Miksi siis edes haluaisit parisuhteeseen naisen kanssa, joka haluaa yhdessä kaupungilla liikkuessanne, lomilla jne käydä kanssasi kahviloissa?
Vierailija kirjoitti:
Minäkin ihmettelen miksi ihmeessä ne treffit pitää aina sopia paikkaan jossa on ahdistava ilmapiiri ja hankala jutella avoimesti. Kahvila on juuri sellainen. Vai onko se hyvä että siellä hiljaa istutaan ja odotellaan että päästään tilaan jossa voidaan keskustella sitten minkälainen kumppani on?
Teboilin kahvila on hyvä ja rauhallinen. Kantakortilla kahvikin irtoaa halvalla. Siellä voi viihtyisästi käydä läpi ne juttelu- ja tutustumismanööverit ennen koinimaan siirtymistä.
Vierailija kirjoitti:
Minäkin ihmettelen miksi ihmeessä ne treffit pitää aina sopia paikkaan jossa on ahdistava ilmapiiri ja hankala jutella avoimesti. Kahvila on juuri sellainen. Vai onko se hyvä että siellä hiljaa istutaan ja odotellaan että päästään tilaan jossa voidaan keskustella sitten minkälainen kumppani on?
Eihän kahvila kaikille ole tuollainen kokemus. Moni meistä kaupukilaisista vietti kolmasosan elämästään ikävuosina 15-22 v. kahviloissa notkumalla. Siellä jauhetti läpi teiniajan juorut, tehtiin läksyjä ja luettiin tentteihin, itkettiin sydänsuruja ja käytiin myös treffeillä.
16-vuotiaalla saattoi vähän teekuppi täristä käsissä ensitreffeillä, mutta että vielä 26-vuotiaalla tai 36-vuotiaalla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua inhottaa kahvilatreffeissä se, jos jossain vieruspöydässä huomataan, että olen ensitreffeillä. Että ongelmansa kullakin.
Ja kahvilan työntekijäkin voi huomata :)
Se on vaan hauskaa kun kahvilan kassaa hymyilyttää kun siellä käy milloin mikäkin daami kainalossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin ihmettelen miksi ihmeessä ne treffit pitää aina sopia paikkaan jossa on ahdistava ilmapiiri ja hankala jutella avoimesti. Kahvila on juuri sellainen. Vai onko se hyvä että siellä hiljaa istutaan ja odotellaan että päästään tilaan jossa voidaan keskustella sitten minkälainen kumppani on?
Eihän kahvila kaikille ole tuollainen kokemus. Moni meistä kaupukilaisista vietti kolmasosan elämästään ikävuosina 15-22 v. kahviloissa notkumalla. Siellä jauhetti läpi teiniajan juorut, tehtiin läksyjä ja luettiin tentteihin, itkettiin sydänsuruja ja käytiin myös treffeillä.
16-vuotiaalla saattoi vähän teekuppi täristä käsissä ensitreffeillä, mutta että vielä 26-vuotiaalla tai 36-vuotiaalla?
Ei kukaan noin ankealla tavalla vietä nuoruuttaan.
Mä en ymmärrä, ketä aikuista, tervettä ihmistä ahdistaa kahvilassa/ravintolassa käynti? Ahdistaako heitä muutkin julkiset paikat, kuten leffateatterit, kuntosalit, kauppakeskukset?
Minkälainen ihminen käy kahviloissa? Ihan joutavanpäiväistä touhua ja ylihintaista kahvia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin ihmettelen miksi ihmeessä ne treffit pitää aina sopia paikkaan jossa on ahdistava ilmapiiri ja hankala jutella avoimesti. Kahvila on juuri sellainen. Vai onko se hyvä että siellä hiljaa istutaan ja odotellaan että päästään tilaan jossa voidaan keskustella sitten minkälainen kumppani on?
Eihän kahvila kaikille ole tuollainen kokemus. Moni meistä kaupukilaisista vietti kolmasosan elämästään ikävuosina 15-22 v. kahviloissa notkumalla. Siellä jauhetti läpi teiniajan juorut, tehtiin läksyjä ja luettiin tentteihin, itkettiin sydänsuruja ja käytiin myös treffeillä.
16-vuotiaalla saattoi vähän teekuppi täristä käsissä ensitreffeillä, mutta että vielä 26-vuotiaalla tai 36-vuotiaalla?
Ei kukaan noin ankealla tavalla vietä nuoruuttaan.
Kyllä me kaupunkilaisnuoret niin vietetään. Kun ikää riittää saattaa kahvi vaihtua illemmalla olueen.
Christiiina kirjoitti:
Mä en ymmärrä, ketä aikuista, tervettä ihmistä ahdistaa kahvilassa/ravintolassa käynti? Ahdistaako heitä muutkin julkiset paikat, kuten leffateatterit, kuntosalit, kauppakeskukset?
Ei. Ainoastaan kahvila ahdistaa. Ehkä siksi, etten juo kahvia ollenkaan ja sitten pitäisi miettiä jotain väkinäista sen tilalle. Sitten istua siihen pöytään kuin työhaastatteluun, sivullisten ympäröimänä. On parempia tapoja treffata.
Kahvilassa voi olla hankala puhua henkilökohtaisista asioista. On kokemusta treffeistä, joissa viereisen pöydän teinitytöt alkoivat oikein kyylätä, kun huomasivat, että treffeillä ollaan. Ei varsinaisesti tehnyt mieli kertoa mitään kovin henkilökohtaista siinä. Lisäksi paikasta ja ajankohdasta riippuen kahvilassa voi olla liikaa hälinää, joka vaikeuttaa keskustelua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin ihmettelen miksi ihmeessä ne treffit pitää aina sopia paikkaan jossa on ahdistava ilmapiiri ja hankala jutella avoimesti. Kahvila on juuri sellainen. Vai onko se hyvä että siellä hiljaa istutaan ja odotellaan että päästään tilaan jossa voidaan keskustella sitten minkälainen kumppani on?
Eihän kahvila kaikille ole tuollainen kokemus. Moni meistä kaupukilaisista vietti kolmasosan elämästään ikävuosina 15-22 v. kahviloissa notkumalla. Siellä jauhetti läpi teiniajan juorut, tehtiin läksyjä ja luettiin tentteihin, itkettiin sydänsuruja ja käytiin myös treffeillä.
16-vuotiaalla saattoi vähän teekuppi täristä käsissä ensitreffeillä, mutta että vielä 26-vuotiaalla tai 36-vuotiaalla?
Sama. Koulun jälkeen kahvilaan hengaamaan, ehkei joka päivä mutta useamman kerran viikossa. Silloin se tuntui kuitenkin luontevammalta oleskelupaikalta kuin nykyään aikuisena, en tiedä miksi.
Christiiina kirjoitti:
Mä en ymmärrä, ketä aikuista, tervettä ihmistä ahdistaa kahvilassa/ravintolassa käynti? Ahdistaako heitä muutkin julkiset paikat, kuten leffateatterit, kuntosalit, kauppakeskukset?
Ahdistaa. Eihän esim kauppaan kiinnosta mennä ruuhka-aikaan millään. Jos on joku kauppojen yö, menen ennemmin seuraavana aamuna, saa rauhassa käydä. Kuntosali, ahdistaa sekin.
Christiiina kirjoitti:
Mä en ymmärrä, ketä aikuista, tervettä ihmistä ahdistaa kahvilassa/ravintolassa käynti? Ahdistaako heitä muutkin julkiset paikat, kuten leffateatterit, kuntosalit, kauppakeskukset?
Heitä ahdistaa se rahan törsääminen hömppään.
Tulkitsen sen niin, että meistä ei tulisi paria ja parempi olla tapaamatta. Haluan vierelleni ihmisen, joka osaa käydä keskustelua aivan normaalissa paikassa.
Vierailija kirjoitti:
En ole kiinnostunut miehestä, joka ei pysty olemaan kahvilassa.
Minusta ainakin kahvilat ovat mukavia paikkoja tavata ihmisiä. Opiskeluaikana vietin lukemattomia tunteja yliopiston kuppilassa ja siellä tuli puhuttua ummet ja lammet pelkän kahvin voimalla. Kun istuu saman pöydän ympärillä, niin se keskustelu on yleensä keskittynyttä. Siinähän näkee riittääkö yhteistä jutun juurta ja tavallisesti parissa tunnissa ehtii hyvin käydä läpi ne tärkeimmät yleiset ja yksityiset asiat.
Vierailija kirjoitti:
Minäkin ihmettelen miksi ihmeessä ne treffit pitää aina sopia paikkaan jossa on ahdistava ilmapiiri ja hankala jutella avoimesti. Kahvila on juuri sellainen. Vai onko se hyvä että siellä hiljaa istutaan ja odotellaan että päästään tilaan jossa voidaan keskustella sitten minkälainen kumppani on?
Mikä siitä kahvilan ilmapiiristä tekee niin ahdistavan?
Vierailija kirjoitti:
Kahvilassa voi olla hankala puhua henkilökohtaisista asioista. On kokemusta treffeistä, joissa viereisen pöydän teinitytöt alkoivat oikein kyylätä, kun huomasivat, että treffeillä ollaan. Ei varsinaisesti tehnyt mieli kertoa mitään kovin henkilökohtaista siinä. Lisäksi paikasta ja ajankohdasta riippuen kahvilassa voi olla liikaa hälinää, joka vaikeuttaa keskustelua.
Siis miten henkiökohtaisia asioita te siellä ensimmäisillä deiteillä oikein puhutte? Ei kai kukaan puhu esim. lapsuuden traumoistaan tai seksimieltymyksistään heti alkuun?
Vierailija kirjoitti:
Christiiina kirjoitti:
Mä en ymmärrä, ketä aikuista, tervettä ihmistä ahdistaa kahvilassa/ravintolassa käynti? Ahdistaako heitä muutkin julkiset paikat, kuten leffateatterit, kuntosalit, kauppakeskukset?
Heitä ahdistaa se rahan törsääminen hömppään.
Sinustako on sama asia keittää aina kahvit kotona kuin tavata ihmisiä kahvilassa tai laittaa aina ruokaa kotona sen sijaan että kävisi joskus syömässä ravintolassa mukavassa seurassa? Lounasbuffetit voivat olla hyvinkin edullisia ja samalla voi tulla vaihtelua siihen kotiruokaan.
Minäkin ihmettelen miksi ihmeessä ne treffit pitää aina sopia paikkaan jossa on ahdistava ilmapiiri ja hankala jutella avoimesti. Kahvila on juuri sellainen. Vai onko se hyvä että siellä hiljaa istutaan ja odotellaan että päästään tilaan jossa voidaan keskustella sitten minkälainen kumppani on?