Miten tulkitset, jos deitti ei halua nähdä kahvilassa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli kerran tilanne, että kaksi miestä ehdotti ensitreffejä samalle päivälle. Toinen ehdotti ravintolaa ja toinen viiniä miehen kotona. Mitään en ole katunut elämässäni niin paljon kuin sitä, että valitsin ravintolamiehen. 

Koskaan ei pidä mennä ensitreffeille kenenkään kotiin. Todennäköisesti vältyit raiskaukselta.

Vaikka oikeastihan nämä viestit tulevat kotitreffiagendaa levittävältä Tinder-mieheltä, jonka mielestä naiset ovat hänelle velkaa seksiä kotiin kannettuna.

Olen oikeasti nainen. Tuo kotitreffejä ehdottanut mies oli kiva, vähän boheemi reppureissaajamies, ja tuo toinen sitten oli melkeinpä vastakohta, sellainen sliipattu. 

En usko että kotitreffimies olisi tehnyt mitään pahaa. Kertoi jo etukäteen jännittävänsä ja haluavansa ottaa rauhassa. Ravintolamies oli itseään korostava, päällekäyvä ällötys, jota selvästi kismitti kun ei päässyt ekana iltana sänkyyn eikä näin ollen rahoilleen vastinetta. Mies siis halusi itse tarjota ruokani.

Eli teet johtopäätöksen siitä, että kahvilatreffit ovat huono idea koska tapasit yhden inhottavan miehen kahvilassa ja yksi kotitreffejä ehdottanut mies, jota kuitenkaan et edes ole tavannut oli mukavampi.

Kärjistettynä noin. Mutta siis taustallahan on se että en ole koskaan tykännyt käydä ravintoloissa tai muutenkaan ihmisten ilmoilla syömässä, joten olisi siitä heti pitänyt hoksata, ettei ehkä olla ihan samanhenkisiä tämän ravintolamiehen kanssa. Miehestä välittyi, että muutama kerta aiemminkin on naisia ravintolaan roudattu. Tapailimme jonkin aikaa, ja välittynyt kuva osoittautui oikeaksi, plus että miehestä paljastui muitakin kuvottavia piirteitä.

En voi satavarmasti tietää millainen kotitreffimies olisi ollut, mutta aika paljon olisi vaatinut, että kokemus olisi ollut huonompi kuin tuon toisen kanssa.

Ja se vielä kun joku heitti, että kotitreffimies olisi saattanut raiskata. Enpä tiedä olisiko sekään ollut niin paha kuin tuon ravintolamiehen taktiikka, jossa viikkotolkulla rakennetaan ensin luottamusta ja vakuutellaan että tosissaan tässä ollaan, mutta samalla kuitenkin pyöritetään muita naisia ja sitten dumpataan, kun on viimenään saatu sänkyyn.

Raiskaus on vähemmän paha kuin että dumpataan molempien halusta harrastetun seksin jälkeen? Olet sairas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli kerran tilanne, että kaksi miestä ehdotti ensitreffejä samalle päivälle. Toinen ehdotti ravintolaa ja toinen viiniä miehen kotona. Mitään en ole katunut elämässäni niin paljon kuin sitä, että valitsin ravintolamiehen. 

Koskaan ei pidä mennä ensitreffeille kenenkään kotiin. Todennäköisesti vältyit raiskaukselta.

Vaikka oikeastihan nämä viestit tulevat kotitreffiagendaa levittävältä Tinder-mieheltä, jonka mielestä naiset ovat hänelle velkaa seksiä kotiin kannettuna.

Olen oikeasti nainen. Tuo kotitreffejä ehdottanut mies oli kiva, vähän boheemi reppureissaajamies, ja tuo toinen sitten oli melkeinpä vastakohta, sellainen sliipattu. 

En usko että kotitreffimies olisi tehnyt mitään pahaa. Kertoi jo etukäteen jännittävänsä ja haluavansa ottaa rauhassa. Ravintolamies oli itseään korostava, päällekäyvä ällötys, jota selvästi kismitti kun ei päässyt ekana iltana sänkyyn eikä näin ollen rahoilleen vastinetta. Mies siis halusi itse tarjota ruokani.

Eli teet johtopäätöksen siitä, että kahvilatreffit ovat huono idea koska tapasit yhden inhottavan miehen kahvilassa ja yksi kotitreffejä ehdottanut mies, jota kuitenkaan et edes ole tavannut oli mukavampi.

Se on Kotitreffimies. Pelottava tyyppi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkälainen ihminen käy kahviloissa? Ihan joutavanpäiväistä touhua ja ylihintaista kahvia.

Kerro meille, missä sinä käyt. Siis noin yleensä, kodin ja työpaikan lisäksi. Missä olet käynyt vaikkapa viimeisen kuukauden sisällä?

Itse olen käynyt

- useamman kerran kahvilassa

- ruokaravintolassa

- kerran elokuvissa

- ulkomaanmatkalla

- maksullisissa harrastuksissa

Nuo nyt ainakin heti nousevat mieleen.

Arvasin, etten saa tähän vastausta.

Vierailija kirjoitti:

Jos kahvilassa, se yks kahvi on äkkiä juotu, sit vaan pyöritellään servettiä ja ei tiedä minne aina katsois, kun ja jos tulee hiljanen hetki. Eikä kahvilassa voi istua kovin pitkään, jos ei tilaa mitään, kun pitäs antaa tilaa uusille maksaville asiakkaille. Eikä tutustuessa kuiten viitti tilata 6 kuppia. Kävellessä sentään voi hiljasilla hetkillä keskittyä minne astuu ja mihin suuntaan käännyttäs seuraavaks.

Miksi kukaan lähtee treffeille ihmisen kanssa, jonka kanssa ei ole mitään puhuttavaa? Mitä siitäkään parisuhteesta tulisi?

Tuntuisiko teistä kivalta mennä ensitreffeille kävelylenkille talvella kovilla pakkasilla? Tai kun lunta tupruttaa vaakatasossa suoraan päin naamaa ?

Vierailija kirjoitti:

Myönnän että kävelytreffitraumaani liittyy Kumman kaa-sarjasta jakso, jossa Anne yritti karistaa edellisen yön hirvityksen kannoiltaan :D "Minä lähden tästä, HEI HEI" ja tyyppi vaan jatkoi paasaustaan koulujen käymättömyydestä..

T. Kävelytreffivastainen

Minun ensimmäiset treffini puolisoni kanssa olivat kävelytreffit, tai ihan ensin tavattiin yhteisen ystävän talkoissa. Sovitusti, hän oli jo yhdistänyt meidät niin, että olimme soitelleet ja jutelleet ja sopineet, että tavataan siellä ja mennään sen jälkeen kävelylle. Se oli aika loistava alku, koska heti ensitapaamisella näin, miten mies suhtautuu kavereihinsa ja näiden kavereihin (hänelle tuntemattomiin ihmisiin). Ja olimme molemmat ihan arkivaatteissa ja laittautumattomina.

Sieltä lähdettin sovitulle kävelylle kaupunkimetsään (ulkoilureitin ulkopuolelle pikkupoluille). Tehtiin joku 2-3 km lenkki rauhalliseen tahtiin. Siinä oli hyvä jutella ja samalla tuli hyvin tilaisuuksia tarkkailla toisen elekieltä; miten hän esimerkiksi koskettaa olkapäähän osoittaakseen jotain tai tarjoaa kättään "auttaakseen hankalassa paikassa". Sen jälkeen menimme minun luokseni teelle. Mies oli siis ystäväni tuttu (kaveri) vuosien takaa ja olin jo viettänyt hänen seurassaan kolme, ehkä neljättävarmaan pitkälti neljättä tuntia, joten en nähnyt mitään riskiä siinä, että kutsuin hänet kotiini. Oli mahdollisuus jatkaa juttua vielä teekupillisen parissa.

Seuraavana iltapäivänä hän soitti ja kysyi, lähtisinkö sitä seuraavana päivänä hänen kanssaan ajelulle erääseen kulttuurikohteeseen. Jälleen: koska tiesin, ettei ystäväni tutustuttaisi minua varattuun tai vaaralliseen mieheen, ilmoitin lähteväni mielellään. Meillä oli niillä treffeillä autossa aikaa jutella kaikenlaisesta maan ja taivaan välillä, mielenkiintoinen kohde jossa kumpikaan ei ollut aiemmin käynyt, ja paluumatkalla käytiin syömässä (minä tarjosin).

Eli kävelytreffit eivät olleet minulle ongelma. Se olisi ollut, jos mies ei olisi halunnut nähdä kahvilassa tai ei lähtisi ravintoloihin ym. paikkoihin.

Jos pyydän mimmiä kävelytreffeille eikä hän suostu vaan vänkkää kahvilatreffeille, niin vedän sen johtopäätöksen että hänelle maistuu ennemmin pulla kuin liikunta.

Ei jatkoon.

Christiiina kirjoitti:

Tuntuisiko teistä kivalta mennä ensitreffeille kävelylenkille talvella kovilla pakkasilla? Tai kun lunta tupruttaa vaakatasossa suoraan päin naamaa ?

Kyllä vain. Olen ulkoilmaihminen ja yövynkin luonnossa talviaikaan. Samanhenkisen kanssa olisi tosi mukavaa, nostaisi kovasti treffikumppanin pisteitä, jos viihtyisi ulkona säässä kuin säässä.

No jos kelpaa vaan nimenomaan kävelytreffit niin ainakin itselle tulee mieleen ,että onko kyseessä köyhä ihminen eli ei varaa ole tehdä muuta, kuin kävellä? Ei siinä mitään väärää ole, että vaikka onkin.

Itse en pidä kahvitreffeistä vaan mielummin menisin esim pelaamaan biljardia tai keilausta. 

Christiiina kirjoitti:

Tuntuisiko teistä kivalta mennä ensitreffeille kävelylenkille talvella kovilla pakkasilla? Tai kun lunta tupruttaa vaakatasossa suoraan päin naamaa ?

Kävelytreffit ovat samalla kuntoilua. Jos ei tule jatkoa treffeille, silloin ei mene rahaa eikä aikaakaan hukkaan, koska kävelytreffit käy kuntoilusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkälainen ihminen käy kahviloissa? Ihan joutavanpäiväistä touhua ja ylihintaista kahvia.

Kerro meille, missä sinä käyt. Siis noin yleensä, kodin ja työpaikan lisäksi. Missä olet käynyt vaikkapa viimeisen kuukauden sisällä?

Itse olen käynyt

- useamman kerran kahvilassa

- ruokaravintolassa

- kerran elokuvissa

- ulkomaanmatkalla

- maksullisissa harrastuksissa

Nuo nyt ainakin heti nousevat mieleen.

Arvasin, etten saa tähän vastausta.

No ole hiljaa sitten kun ei ketään kiinnosta sun ulina.

Vierailija kirjoitti:

Kuka haluaa johonkin kahvilaan tutustumaan? Varsinkin jotkut osaa päntätä, sitten vielä pitäs perustella omat mielipiteet.

Mielestäni kuulostaisi hieman huolestuttavalta jos ihminen ei osaa perustella niitä omia mielipiteitään...

Vierailija kirjoitti:

Christiiina kirjoitti:

Tuntuisiko teistä kivalta mennä ensitreffeille kävelylenkille talvella kovilla pakkasilla? Tai kun lunta tupruttaa vaakatasossa suoraan päin naamaa ?

Kyllä vain. Olen ulkoilmaihminen ja yövynkin luonnossa talviaikaan. Samanhenkisen kanssa olisi tosi mukavaa, nostaisi kovasti treffikumppanin pisteitä, jos viihtyisi ulkona säässä kuin säässä.

Itsekin tykkään telttaretkeilystä, patikoinnista ja käyn päivittäin lenkillä oli sää mikä hyvänsä, mutta ensitreffeillä kuitenkin tahdon mennä mieluummin jonnekin suht viihtyisään paikkaan missä voin rauhassa tutustua toiseen eikä niin, että olisin vaatteet märkänä vesisateessa tai saisin koko ajan pyyhiskellä vuotavaa nenää pakkassäässä.

Vierailija kirjoitti:

Pihi tai varaton. Onkohan se toki kallista, jos jokaiset treffit on kahvilassa. Halvempaa silti kuin mennä syömään.

Tuskin .Haluaa neljän seinän sisälle ja sitä yhtä heti.

Vierailija kirjoitti:

Itse en kykenisi puolestaan puhumaan kävelytreffeillä. Sitten varmaan jäisi treffit välistä.

Huono kunto?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tindehrelllalh kirjoitti:

Syy, miksi ehdotan useimmiten kävelydeittiä enkä halua jotain ostari/dinner/kahvideittiä, on että moni Tinder-prinsessa on paljastunut kasvotusten 15 kiloa tanakammaksi, aika erinäköiseksi, sillä on karseita tatuointeja tai puhuu kuin merimies, tai sillä on möreä ääni. Sitten voin vain todeta, että "lapsi on kipeä ja pitää hakea tarhasta" (no ei ole tarhamuksua) - ja molemmat tietää mistä kana pissii. Adios, Tinderella! Mutta jos molemmilla jatkuu mielenkiinto niin sitten siitä kävelyltä kahville tai dinnerille tms.

Ai, eikö kahvilassa voi sanoa, että lapsi on kipeä. Pliis, c' moon, älä viitsi. Olet yrittänyt tätä läski deittia veivata täällä jo 10 sivun verran.

Sano vaan suoraan, ett olet niin pihi, siksi et.

Ostan mielelläni lahjoja omalle naiselleni, mutta en halua ostaa mitään tuntemattomalle naiselle (ensitreffeillä nainen on vielä tuntematon).

Eri

Sinun ei tarvitse ostaa kuin oma kahvisi. Älä viitsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Myönnän että kävelytreffitraumaani liittyy Kumman kaa-sarjasta jakso, jossa Anne yritti karistaa edellisen yön hirvityksen kannoiltaan :D "Minä lähden tästä, HEI HEI" ja tyyppi vaan jatkoi paasaustaan koulujen käymättömyydestä..

T. Kävelytreffivastainen

Minun ensimmäiset treffini puolisoni kanssa olivat kävelytreffit, tai ihan ensin tavattiin yhteisen ystävän talkoissa. Sovitusti, hän oli jo yhdistänyt meidät niin, että olimme soitelleet ja jutelleet ja sopineet, että tavataan siellä ja mennään sen jälkeen kävelylle. Se oli aika loistava alku, koska heti ensitapaamisella näin, miten mies suhtautuu kavereihinsa ja näiden kavereihin (hänelle tuntemattomiin ihmisiin). Ja olimme molemmat ihan arkivaatteissa ja laittautumattomina.

Sieltä lähdettin sovitulle kävelylle kaupunkimetsään (ulkoilureitin ulkopuolelle pikkupoluille). Tehtiin joku 2-3 km lenkki rauhalliseen tahtiin. Siinä oli hyvä jutella ja samalla tuli hyvin tilaisuuksia tarkkailla toisen elekieltä; miten hän esimerkiksi koskettaa olkapäähän osoittaakseen jotain tai tarjoaa kättään "auttaakseen hankalassa paikassa". Sen jälkeen menimme minun luokseni teelle. Mies oli siis ystäväni tuttu (kaveri) vuosien takaa ja olin jo viettänyt hänen seurassaan kolme, ehkä neljättävarmaan pitkälti neljättä tuntia, joten en nähnyt mitään riskiä siinä, että kutsuin hänet kotiini. Oli mahdollisuus jatkaa juttua vielä teekupillisen parissa.

Seuraavana iltapäivänä hän soitti ja kysyi, lähtisinkö sitä seuraavana päivänä hänen kanssaan ajelulle erääseen kulttuurikohteeseen. Jälleen: koska tiesin, ettei ystäväni tutustuttaisi minua varattuun tai vaaralliseen mieheen, ilmoitin lähteväni mielellään. Meillä oli niillä treffeillä autossa aikaa jutella kaikenlaisesta maan ja taivaan välillä, mielenkiintoinen kohde jossa kumpikaan ei ollut aiemmin käynyt, ja paluumatkalla käytiin syömässä (minä tarjosin).

Eli kävelytreffit eivät olleet minulle ongelma. Se olisi ollut, jos mies ei olisi halunnut nähdä kahvilassa tai ei lähtisi ravintoloihin ym. paikkoihin.

Niin. TAPASITTE YHTEISEN YSTÄVÄN TALKOISSA.

Ei liity mitenkään ketjun aiheeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kahvilassa, se yks kahvi on äkkiä juotu, sit vaan pyöritellään servettiä ja ei tiedä minne aina katsois, kun ja jos tulee hiljanen hetki. Eikä kahvilassa voi istua kovin pitkään, jos ei tilaa mitään, kun pitäs antaa tilaa uusille maksaville asiakkaille. Eikä tutustuessa kuiten viitti tilata 6 kuppia. Kävellessä sentään voi hiljasilla hetkillä keskittyä minne astuu ja mihin suuntaan käännyttäs seuraavaks.

Miksi kukaan lähtee treffeille ihmisen kanssa, jonka kanssa ei ole mitään puhuttavaa? Mitä siitäkään parisuhteesta tulisi?

Eli sinun mielestäsi treffikumppani pitäisi tuntea aina entuudestaan?

Koska eihän kukaan voi uudesta ihmisestä tietää varmuudella, että riittääkö sitä juttua vai, kun ei ole koskaan ennen nähnytkään. Eikä tietenkään voi ottaa sitä riskiä, ettei sitten puhuttavaa olisikaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli kerran tilanne, että kaksi miestä ehdotti ensitreffejä samalle päivälle. Toinen ehdotti ravintolaa ja toinen viiniä miehen kotona. Mitään en ole katunut elämässäni niin paljon kuin sitä, että valitsin ravintolamiehen. 

Koskaan ei pidä mennä ensitreffeille kenenkään kotiin. Todennäköisesti vältyit raiskaukselta.

Vaikka oikeastihan nämä viestit tulevat kotitreffiagendaa levittävältä Tinder-mieheltä, jonka mielestä naiset ovat hänelle velkaa seksiä kotiin kannettuna.

Olen oikeasti nainen. Tuo kotitreffejä ehdottanut mies oli kiva, vähän boheemi reppureissaajamies, ja tuo toinen sitten oli melkeinpä vastakohta, sellainen sliipattu. 

En usko että kotitreffimies olisi tehnyt mitään pahaa. Kertoi jo etukäteen jännittävänsä ja haluavansa ottaa rauhassa. Ravintolamies oli itseään korostava, päällekäyvä ällötys, jota selvästi kismitti kun ei päässyt ekana iltana sänkyyn eikä näin ollen rahoilleen vastinetta. Mies siis halusi itse tarjota ruokani.

Eli teet johtopäätöksen siitä, että kahvilatreffit ovat huono idea koska tapasit yhden inhottavan miehen kahvilassa ja yksi kotitreffejä ehdottanut mies, jota kuitenkaan et edes ole tavannut oli mukavampi.

Kärjistettynä noin. Mutta siis taustallahan on se että en ole koskaan tykännyt käydä ravintoloissa tai muutenkaan ihmisten ilmoilla syömässä, joten olisi siitä heti pitänyt hoksata, ettei ehkä olla ihan samanhenkisiä tämän ravintolamiehen kanssa. Miehestä välittyi, että muutama kerta aiemminkin on naisia ravintolaan roudattu. Tapailimme jonkin aikaa, ja välittynyt kuva osoittautui oikeaksi, plus että miehestä paljastui muitakin kuvottavia piirteitä.

En voi satavarmasti tietää millainen kotitreffimies olisi ollut, mutta aika paljon olisi vaatinut, että kokemus olisi ollut huonompi kuin tuon toisen kanssa.

Ja se vielä kun joku heitti, että kotitreffimies olisi saattanut raiskata. Enpä tiedä olisiko sekään ollut niin paha kuin tuon ravintolamiehen taktiikka, jossa viikkotolkulla rakennetaan ensin luottamusta ja vakuutellaan että tosissaan tässä ollaan, mutta samalla kuitenkin pyöritetään muita naisia ja sitten dumpataan, kun on viimenään saatu sänkyyn.

Ok. Eli et ymmärrä, mikä on raiskaus, tai et välitä.

Kotitreffimies on selvästi vielä vaarallisempi kuin ajattelin.

Ensitreffit AINA ihmisten ilmoille!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kahvilassa, se yks kahvi on äkkiä juotu, sit vaan pyöritellään servettiä ja ei tiedä minne aina katsois, kun ja jos tulee hiljanen hetki. Eikä kahvilassa voi istua kovin pitkään, jos ei tilaa mitään, kun pitäs antaa tilaa uusille maksaville asiakkaille. Eikä tutustuessa kuiten viitti tilata 6 kuppia. Kävellessä sentään voi hiljasilla hetkillä keskittyä minne astuu ja mihin suuntaan käännyttäs seuraavaks.

Miksi kukaan lähtee treffeille ihmisen kanssa, jonka kanssa ei ole mitään puhuttavaa? Mitä siitäkään parisuhteesta tulisi?

Eli sinun mielestäsi treffikumppani pitäisi tuntea aina entuudestaan?

Koska eihän kukaan voi uudesta ihmisestä tietää varmuudella, että riittääkö sitä juttua vai, kun ei ole koskaan ennen nähnytkään. Eikä tietenkään voi ottaa sitä riskiä, ettei sitten puhuttavaa olisikaan.

Kyllä sen verran pitää tuntea, että tietää mikä on kaverin koulutus, sivistystaso, ammatti, harrastukset. Noistahan saa jo paljon jutunjuurta.