Muita, joiden suvussa ollut ihan ihme fiksaatio hopealusikoihin?
Siis hopealusikoihin lahjana. Olen keski-ikäinen nainen, ja lapsuudenperheessäni ja -suvussa (vanhemmat 40-l syntyneitä, isovanhemmat 20-l syntynteitä) ollut vanhempien, vanhempien sisarusten ja isovanhempien taholta ollut hillitön vimma antaa lapsille lahjaksi hopeisia pikkulusikoita. Varmaan aika yleistä ollut tuohon aikaan, mutta mietin, onkohan suvussani mennyt vähän yli. Tein joululomalla konmaritusta, ja laskin itselläni olevan lahjaksi saatuja hopealusikoita yhteensä 60 kappaletta, eli yhteensä 10 kuuden lusikan pakettia tullut saatua vuosien varrella. Ihan järjetön määrä! Ekat olen muistaakseni saanut rippilahjaksi paketit molemmilta isovanhemmilta, isotädiltä, tädiltä. Sitten tullut yo-lahjaksi, valmistujaislahjaksi, häälahjaksi.
Muistan jo rippijuhlissa ihmetelleeni pikkulusikoiden määrää ja lahjan antajille kommentoinut, että nyt on kyllä hopealusikoita niin ettei enää tarvitse niitä hankkia. Silloin vanhemmat viisasteli, että nyt ei ehkä 15-vuotiaana tätä lahjaa osaa arvostaa, mutta myöhemmin kyllä sitten. 15-vuotiaana ihmettelin mielestäni kyllä ihan järkevästi, mitä ihmettä teen 24 pikkulusikalla, nyt 45-vuotiaana ihmettelen samaa mutta 60 lusikan kanssa.
Kommentit (49)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen saanut ekat hopealusikkani 1-vuotislahjaksi. Ne on edelleen vanhempieni nurkissa, kun ei tällainen tavallisiin Savonioihin tottunut halua niillä edes syödä, kaikki maitopohjainen maistuu niillä ällöttävältä. Plus vaativat sellaista huoltoa, jota tavalliset aterimet eivät vaadi.
Juuri sama ällöttävyys minullakin hopealusikoita kohtaan. Yhden paketillisen olen kerran avannut käyttöön, kun tavalliset lusikat tuntui aina olevan pesukoneessa. Hopealusikoilla todellakin epämukava syödä, vääntyvät ja taittuvat herkästi, reuna liian terävä (toimii ainoastaan kiivin kovertamisessa ulos kiivinpuolikkaasta), lisäksi astianpesukoneessa tummuvat nopeasti. Ihan järjetön ja yliarvostettu tuote.
ap
Ei niitä saa pestä astianpesukoneessa. Meillä niitä käytettiin aikoinaan lähinnä vieraskäytössä kahvitarjoilussa kakun syömiseen, jonka ne kestivät hyvin.
Yksi setti on, kummitäti antoi lapsena yhden vuodessa. En niitä ihmeemmin arvostanut enkä sen enempää nykyäänkään, mutta käytössä ovat. Enemmän pidän itse Ikeasta ostamistani puupäisistä, käyvät paremmin käteen ja esteettistä silmäänikin miellyttävät enemmän
Vierailija kirjoitti:
MicMac kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ette käytä niitä?
Sen tekee koko, sen tekee maku, sen tekee ikävä muoto.
Mikä ihmeen maku? Ei meidän hopealusikoissa ole mitään makua! Koko joulunaikana ei taas ole muita aterimia käytettykään.
Jaa,a. Mulla on ehkä päässä suuta ylempänä vika, mutta minusta hopealusikat maistuu ainakin kerman kanss oudolta. En kyllä ihmettele jos on sivumaku koska ne muhii niissä bokseissaan ja vaikka tietty olen pessyt ennen käyttöä niin ehkä ei riitä.
varmaan idea olikin näissä lahjoissa että voi vaihtaa rahaksi jos tulee joku akuutti rahapula. niinkuin korutkin.hopea ja kulta on maksu metallia tavallaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen saanut ekat hopealusikkani 1-vuotislahjaksi. Ne on edelleen vanhempieni nurkissa, kun ei tällainen tavallisiin Savonioihin tottunut halua niillä edes syödä, kaikki maitopohjainen maistuu niillä ällöttävältä. Plus vaativat sellaista huoltoa, jota tavalliset aterimet eivät vaadi.
Juuri sama ällöttävyys minullakin hopealusikoita kohtaan. Yhden paketillisen olen kerran avannut käyttöön, kun tavalliset lusikat tuntui aina olevan pesukoneessa. Hopealusikoilla todellakin epämukava syödä, vääntyvät ja taittuvat herkästi, reuna liian terävä (toimii ainoastaan kiivin kovertamisessa ulos kiivinpuolikkaasta), lisäksi astianpesukoneessa tummuvat nopeasti. Ihan järjetön ja yliarvostettu tuote.
ap
Ei niitä saa pestä astianpesukoneessa. Meillä niitä käytettiin aikoinaan lähinnä vieraskäytössä kahvitarjoilussa kakun syömiseen, jonka ne kestivät hyvin.
Jose ne väänthyvät ja taittuvat, ne on jotain surkeaa halpislaatua, kyllä tukeviakin saa, kun viitsii maksaa.
Voi ei, ihana ketju, vaikka ei noista niin hyötyä olisikaan. Tunnen itseni kuitenkin aika vanhaksi aiheen äärellä, ajatelkaa mitä 100 vuoden takaista maailmaa nämä lusikat kuvaavat. Olisi oma kummilapseni varmaan aika hölmistynyt jos lykkäisin hänelle lusikkapaketin käteen. Itselläni näitä kuitenkin jonkin verran on, olen nelikymppinen nainen.
Koetin myydä huuto.netissä ja torissa. Ei niitä kukaan osta.
Ihanan juhlavaa kattaa pöytään mm. vanhoja hopealusikoita. Joululahjaksikin käärin suvun lusikoita 1800-luvun puolivälistä. Mukaan kirjoitin tekstiä henkilöistä, joille lusikat olivat aikanaan kuuluneet. Uskon ja tiedän , että lapseni elettä arvostivat.
Niitä kannattaa kerätä. Lentävät lautaset käyttää niitä polttoaineena.