Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Muita, joiden suvussa ollut ihan ihme fiksaatio hopealusikoihin?
09.01.2023 |
Siis hopealusikoihin lahjana. Olen keski-ikäinen nainen, ja lapsuudenperheessäni ja -suvussa (vanhemmat 40-l syntyneitä, isovanhemmat 20-l syntynteitä) ollut vanhempien, vanhempien sisarusten ja isovanhempien taholta ollut hillitön vimma antaa lapsille lahjaksi hopeisia pikkulusikoita. Varmaan aika yleistä ollut tuohon aikaan, mutta mietin, onkohan suvussani mennyt vähän yli. Tein joululomalla konmaritusta, ja laskin itselläni olevan lahjaksi saatuja hopealusikoita yhteensä 60 kappaletta, eli yhteensä 10 kuuden lusikan pakettia tullut saatua vuosien varrella. Ihan järjetön määrä! Ekat olen muistaakseni saanut rippilahjaksi paketit molemmilta isovanhemmilta, isotädiltä, tädiltä. Sitten tullut yo-lahjaksi, valmistujaislahjaksi, häälahjaksi.
Muistan jo rippijuhlissa ihmetelleeni pikkulusikoiden määrää ja lahjan antajille kommentoinut, että nyt on kyllä hopealusikoita niin ettei enää tarvitse niitä hankkia. Silloin vanhemmat viisasteli, että nyt ei ehkä 15-vuotiaana tätä lahjaa osaa arvostaa, mutta myöhemmin kyllä sitten. 15-vuotiaana ihmettelin mielestäni kyllä ihan järkevästi, mitä ihmettä teen 24 pikkulusikalla, nyt 45-vuotiaana ihmettelen samaa mutta 60 lusikan kanssa.
Kommentit (49)
Vierailija kirjoitti:
Oi kyllä. Omiani en ole vaivautunut laskemaan (kun ei niitä ole koskaan noista rasioista edes tullut otettua käyttöön), mutta useamman kerran olen minäkin niitä lahjaksi saanut. Nää oli kova sana vanhemman sukupolven lahjanantajille joskus 1980-2000. Pitäisi varmaan ilmoittautua johonkin "koruja hopealusikoista" -kurssille, koska varsinaiseen käyttöön en noita osaa kuvitella.
Lusikkakorut ovat rikos korutaidetta kohtaan. Niin karmeita, en voi kuvitellakaan kamalampia koruja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Katsokaa kuitenki leimoista että ovat sterling-hopeaa eikä alpakkaa niin kuin usein.
Mistä sen erottaa?
Mulla ei onneksi ole kuin 4 pakettia hopealusikoita (2x rippi ja 2x yo), tähän päivään mennessä en ole keksinyt miihn niitä tarvitsen, ne on sysihuonoja kahvilusikkoina kun kuumenevat ja maistuvat aivan karmealle, vaikka kuinka putsaisi ennen käyttöä. Itse en ole kellekkään niitä antanut lahjaksi ja tuskin ikinä annankaan. N52
Kyllä!
On uusina lahjaksi saatuja (chippendale?)lusikoita kymmeniä laatikoita, on salaattiottimet, juustohöyliä ja -veitsiä, ja juustonappejakin vissiin tusina! Sitten on vanhoina tulleita isoja aterimia ainakin 50 kpl per laji. Urheilupalkintoina varmaan sata, suurin osa semmoisia tosi hentoja kuin rikkaruohoa mallaavia, jossa varsi = kaksi tosi ohutta kiertyvää vartta, siitä sojottaa sivulla hankalasti "nuppu" ja sit pankki räjäytetäään ulkosynnyttimen näköisellä kukinnolla. Nämä on niin hentoja että jo hienosta sokerista taipuvat,
Odotan kieli pitkällä, että joku suvun nuori hurahtaa koruhommiin, niin saan ehkä muutaman pois.
Harmi, kun on sukulaiset laittaneet noihin rahojaan, oisivat tuoneet vaan kortin ja käyneet vaikka omalla porukalla syömässä aikoinaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi ette käytä niitä?
Sen tekee koko, sen tekee maku, sen tekee ikävä muoto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katsokaa kuitenki leimoista että ovat sterling-hopeaa eikä alpakkaa niin kuin usein.
Mistä sen erottaa?
Kaikissa jalometalliesineissä on useita leimoja, eli hopean pitoisuuden merkki, valmistajan merkki ja vanhemmissa myös vuosileima. Alpakkaesineissä ei ole näitä merkkejä vaan korkeintaan joku maininta metallista. Jos et näe leimoja niin kokeile kuvata puhelimella ja suurentaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
MicMac kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ette käytä niitä?
Sen tekee koko, sen tekee maku, sen tekee ikävä muoto.
PIENI PYÖREÄ MUOTO!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katsokaa kuitenki leimoista että ovat sterling-hopeaa eikä alpakkaa niin kuin usein.
Mistä sen erottaa?
Kaikissa jalometalliesineissä on useita leimoja, eli hopean pitoisuuden merkki, valmistajan merkki ja vanhemmissa myös vuosileima. Alpakkaesineissä ei ole näitä merkkejä vaan korkeintaan joku maininta metallista. Jos et näe leimoja niin kokeile kuvata puhelimella ja suurentaa.
Yllä lukee usein ALP tai joku muu leima
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli kans kummitäti joka osteli ain hopealusikoita merkkipäivinäni.
Kastejuhlaan kummilusikka. Sit joka vuosi synttärilahjaksi hopeinen jälkiruokalusikka, olisko niitä 12 kappaletta ja rippilahjaksi 6 kpl kahvilusikoita.
En oikein vaikka viisi vuotiaana osannut arvostaa.
Sit toinen sukulaistäti peri jonkun sukulaisensa, joilla jotain aatelisia jossain sukuhaarassa.
Alko kauhee hopealusikka pröystäily. Ne oli olevinaan jotain aivan järkyn hienoa. Ennen kuolemaansa jakoi niitä lusikoita suurieleisesti ja pisti ne totaalisesti jakoon. Eli eräskin suurikokoinen lusikkasarja jaettiin eri talouksiin. Mietin jo silloin, että arvo putosi, kun yksittäiset lusikat seilasivat siellä täällä. Lisäksi ne oli kaiverrettu täyteen omistajiensa nimikirjaimia.
Nyt käytin yhtä lusikkaa arvioitavana. Arvo oli romuhopean verran.
Ei siis tarttee vieläkään arvostaa. Tainnu aika ajaa ohi hopealusikoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hopeakaivoksen junan ryöstäminen paukkuraudan kanssa olisikin ollut riskialttiimpaa..?
Eihän nuo mitään kansallisaarteita ole kun niitä on valmistettu vuosikymmenten ajan älyttömiä määriä. Itse en pidä yhtään niistä täysistä lusikkaseteistä yms. Ovat olevinaan niin hienoja. Olen kuitenkin ostellut tietyn sarjan yksittäisiä ottimia ja ne on mielestäni hauskoja. Jokaiselle ruokalajille löytyy joku ihmeellinen otin sadan vuoden ajalta eli jokaiselle kalalajille omansa ja sokeripihdit, leivosottimet, perunahaarukka yms. Niissä on myös kaiverrukset tallessa. Joskus saatan syödä hopeisella leivoshaarukalla arkenakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla ne on käytössä aina kun tulee vieraita, lasten rippijuhlissa, ylppäreissä yms. Saisi vaan olla enemmänkin, ei ole kuin 18kpl.
Sellaista silloin kirjoitti:
Luovuin omista hopealusikoista jo 20 vuotta sitten viemällä Konttiin. Ruoka maistui niistä pahalla ja tuntuivat muutenkin entisaikaiselta jäänteeltä. Olen sitä ikäpolvea, jolle äiti järkkäsi myös kapiokirstun, voitteko kuvitella... Se oli täynnä lakanoita, ei siis pussilakanoita vaan niitä kankaanpalasia, joita aikoinaan käytettiin. Osaan oli kirjailtu vielä nimikirjaimetkin. Tyynyliinatkin olivat oman aikansa tuotteita, joiden lyhyet sivut olivat avonaisia ja nauhoilla suljettavia. Niitäkään en koskaan käyttänyt, koska nykyaikaiset petivaatteet ovat näppärämpiä. Mitä tästä opin? Elä tässä ja nyt äläkä hamstraa tuotteita tulevaisuutta varten, koska kaikki muuttuu kuitenkin. Harmittelen vain kuinka äitikulta tuhlasi vähiä rahojaan tarpeettomaan. Rakkaudella kuitenkin muistan hänen hyvää tarkoitustaan.
En ajattele ihan noin, että tuo olisi ollut turhaa. Siinähän välittyi vaivannäkö sinua kohtaan ym. Lahjoja on vaikea ostaa, mutta on niillä arvonsa kuitenkin, vaikkei ne tule ehkä ihan siihen käyttöön, miten antaja asian ajatteli.
Vierailija kirjoitti:
Nämä on niitä lahjoja, joita ei raaski käyttää.
Miksei? Itse käytän omiani joka päivä. Käyttöönhän ne on tehty.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ette käytä niitä?
Itse pitänyt niitä liian hienona käyttöön. Mutta eihän se niin ole, käytössähän niillä on arvoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä on niitä lahjoja, joita ei raaski käyttää.
Miksei? Itse käytän omiani joka päivä. Käyttöönhän ne on tehty.
Huoletta voi käyttää koska nämähän ei kulu käytössä.
MicMac kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ette käytä niitä?
Sen tekee koko, sen tekee maku, sen tekee ikävä muoto.
Mikä ihmeen maku? Ei meidän hopealusikoissa ole mitään makua! Koko joulunaikana ei taas ole muita aterimia käytettykään.
Alue: Aihe vapaa
Luovuin omista hopealusikoista jo 20 vuotta sitten viemällä Konttiin. Ruoka maistui niistä pahalla ja tuntuivat muutenkin entisaikaiselta jäänteeltä. Olen sitä ikäpolvea, jolle äiti järkkäsi myös kapiokirstun, voitteko kuvitella... Se oli täynnä lakanoita, ei siis pussilakanoita vaan niitä kankaanpalasia, joita aikoinaan käytettiin. Osaan oli kirjailtu vielä nimikirjaimetkin. Tyynyliinatkin olivat oman aikansa tuotteita, joiden lyhyet sivut olivat avonaisia ja nauhoilla suljettavia. Niitäkään en koskaan käyttänyt, koska nykyaikaiset petivaatteet ovat näppärämpiä. Mitä tästä opin? Elä tässä ja nyt äläkä hamstraa tuotteita tulevaisuutta varten, koska kaikki muuttuu kuitenkin. Harmittelen vain kuinka äitikulta tuhlasi vähiä rahojaan tarpeettomaan. Rakkaudella kuitenkin muistan hänen hyvää tarkoitustaan.