Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tuloerot suhteessa
08.01.2023 |
Seurustelen miehen kanssa joka on varakas. Itse opiskelen ja olen nuorempi. Mies on aika nuuka rahoistaan ja harvoin esim. tarjoaa mitään, kaikki laitetaan 50/50. Kovasti hän haluaisi kuitenkin tehdä erilaisia asioita minun kanssani, kuten matkustella ja syödä ulkona ja harrastaa kalliita urheilulajeja, mutta joudun usein kieltäytymään rahatilanteeni vuoksi. Mietityttää tulevaisuus, sillä valmistumiseeni menee vielä vuosia enkä tule koskaan tienaamaan saman verran rahaa kuin hän. Olen tästä avoimesti puhunut, ja mies ei näe ongelmaa. Kuulemma voi tehdä näitä kalliita asioita sitten jonkun muun kanssa ja voi tarvittaessa alentaa omaa elintasoaan niin, että yhdessäolo on helpompaa (esim. yhteisen asunnon osto). Onko muilla kokemuksia vastaavasta? Onko tämä kestävää? Epäilen itse että jompaa kumpaa, tai kenties molempia alkaa tilanne häiritsemään enemmän tai vähemmän ajan mittaan.
Kommentit (116)
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies tienaa varmaan 10 kertaa enemmän kuin minä ja rahaa käytetään oman maksukyvyn mukaan niihin asioihin, jotka on meille tärkeitä, eli parisuhde ja yhdessä olo. Tottakai mies saa käyttää omiinkin harrastuksiinsa rahaa miten paljon haluaa mutta käydään yhdessä matkoilla ja syömässä ja harrastuksissa ja miehen osuus on tottakai niistä kustannuksista paljon isompi kuin minun osuuteni. Kun toivottavasti saamme lapsia joskus niin sitten rahaa käytetään perheen yhteisiin asioihin ja lasten harrastuksiin ym. Ja mies tiedostaa sen että hänen rahojaanhan siihen enimmäkseen menee mutta se on arvovalinta ja tärkein arvo on läheiset ja perhe. Tottakai maksan oman osuuteni tulojeni mukaan ja puolestani esim siivous/ruuanlaittopuolta hoidan melkeinpä täysin itsenäisesti (ja mielelläni) ja mies ei taas siihen osallistu, paitsi toki rahallisesti.
Mutta ylipäätään se missä on hyvä, ne omat parhaat ominaisuudet, niin mielestäni niitä pitää nimenomaan tarjota niille rakkaimmille ihmisille. Jos on hyvä tekemään ruokaa niin kokkaa omalle perheelle tai jos parhaita ominaisuuksia on kuunteleminen ja toisen tukeminen niin niitä tietenkin kohdistaa ensisijaisesti omaan kumppaniin jne. Ja jos on hyvä tekemään raha niin tietysti ne rakkaimmat ihmiset hyötyvät siitä myös.
Kyllä se sinäkin voisit kehittää talousosaamistasi kaiken maailman leipomisen sijaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En jatkaisi suhdetta tuollaisen asenteen kanssa. Kaksi eri elintasoa saman katon alla on hyvin äkkiä taloudellista väkivaltaa.
Kaikkea sitä lukee. :D Taloudellista väkivaltaa kun toinen ei maksa toisen ihmisen viuluja? Hyvä luoja.
Vierailija kirjoitti:
Parisuhde ei toimi jos ette pysty maksamaan kaiken 50-50. Siitä jolla on enemmän rahaa tulee isäsi/äitisi jolloi parisuhde-dynamiikka järkkyy.
Kotityöt pitää jakaa myös tarkasti 50-50, muuten kyseessä on vanhempi-lapsi-suhde. Varsinkin, jos nainen tekee enemmän kotitöitä, hän alkaa nähdä miehen lapsena.
Inhottaa naisena nämä naiset, jotka elää miesten rahoilla ajatellen, että se on jotenkin niin "luonnollista". Nämä naiset on osasyy siihen että epätasa-arvoa on edelleen niin paljon. Kiitti v*****sti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies tienaa nelisen tonnia kuussa, minä 1300 e/kk. Kaikki maksetaan puoliksi, meille se on itsestäänselvää.
Sinä oletettavasti olet se, jolla on ylin päätösvalta teidän talouden suhteen? Mies ei hanki teille mitään maksullista ilman sinun lupaasi, ei edes kalliimpaa juustoa?
Mies saa ostaa itselleen ihan mitä lystää ja minä samoin itselleni. Ei se ole vaikeaa kun siitä ei tee vaikeaa.
Maksat siis kiltisti puolet ruokamenoista, vaikka mies ostaa kaviaaria ja hanhenmaksaa ja syö niistä 90%? Vai ostaako ja valmistaako kumpikin teistä omat ruuat? Sehän olisi reiluin tapa.
Maksetaan ruokauppamenot puoliksi niiltä osin joilta syödään samoja ruokia. Mies tekee ruoat joista minä syön puolet ja sitä myöten myös maksan puolet. Aamupala- ja muut ruokatarvikkeet maksetaan erikseen, kun molemmat tykkäävät eri asioista (mies syö ruisleipää ja minä kauraleipää, mies syö leikkeleitä ja minä juustoa).
Normaaliälyinen selviää tällaisestakin ilman päänsärkyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä ketju ehkä osoittaa erään ison ongelman ihmisten pariutumisessa: enää ei kestetä tuloeroja. Ennen oli toisin, naimisiin mentiin osittain taloudellisista syistä ja oli vain plussaa jos toinen tienasi enemmän. Mutta myös rikkaampi osapuoli sai rinnalleen kumppanin joka on backuppina jos vaikka itse sairastuu tai menettää työn. Avioliitto oli itsestäänselvyys ja sekin oli taloudellinen sopimus ja kaikille oli selvää että pariskunnan rahat on yhteiset papin aamenen jälkeen. Nykyisessä yksilöllisyyden ajassakin on varmaan hyviä puolia mutta ehkä asioita ylianalysoidaan välillä liikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies tienaa nelisen tonnia kuussa, minä 1300 e/kk. Kaikki maksetaan puoliksi, meille se on itsestäänselvää.
Sinä oletettavasti olet se, jolla on ylin päätösvalta teidän talouden suhteen? Mies ei hanki teille mitään maksullista ilman sinun lupaasi, ei edes kalliimpaa juustoa?
Mies saa ostaa itselleen ihan mitä lystää ja minä samoin itselleni. Ei se ole vaikeaa kun siitä ei tee vaikeaa.
Maksat siis kiltisti puolet ruokamenoista, vaikka mies ostaa kaviaaria ja hanhenmaksaa ja syö niistä 90%? Vai ostaako ja valmistaako kumpikin teistä omat ruuat? Sehän olisi reiluin tapa.
Maksetaan ruokauppamenot puoliksi niiltä osin joilta syödään samoja ruokia. Mies tekee ruoat joista minä syön puolet ja sitä myöten myös maksan puolet. Aamupala- ja muut ruokatarvikkeet maksetaan erikseen, kun molemmat tykkäävät eri asioista (mies syö ruisleipää ja minä kauraleipää, mies syö leikkeleitä ja minä juustoa).
Normaaliälyinen selviää tällaisestakin ilman päänsärkyä.
Teillä ei taida olla lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies tienaa nelisen tonnia kuussa, minä 1300 e/kk. Kaikki maksetaan puoliksi, meille se on itsestäänselvää.
Sinä oletettavasti olet se, jolla on ylin päätösvalta teidän talouden suhteen? Mies ei hanki teille mitään maksullista ilman sinun lupaasi, ei edes kalliimpaa juustoa?
Mies saa ostaa itselleen ihan mitä lystää ja minä samoin itselleni. Ei se ole vaikeaa kun siitä ei tee vaikeaa.
Maksat siis kiltisti puolet ruokamenoista, vaikka mies ostaa kaviaaria ja hanhenmaksaa ja syö niistä 90%? Vai ostaako ja valmistaako kumpikin teistä omat ruuat? Sehän olisi reiluin tapa.
Maksetaan ruokauppamenot puoliksi niiltä osin joilta syödään samoja ruokia. Mies tekee ruoat joista minä syön puolet ja sitä myöten myös maksan puolet. Aamupala- ja muut ruokatarvikkeet maksetaan erikseen, kun molemmat tykkäävät eri asioista (mies syö ruisleipää ja minä kauraleipää, mies syö leikkeleitä ja minä juustoa).
Normaaliälyinen selviää tällaisestakin ilman päänsärkyä.
Teillä ei taida olla lapsia.
Ei ole eikä tule, mutta jos olisi niin puoliksi elätettäisiin.
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju ehkä osoittaa erään ison ongelman ihmisten pariutumisessa: enää ei kestetä tuloeroja. Ennen oli toisin, naimisiin mentiin osittain taloudellisista syistä ja oli vain plussaa jos toinen tienasi enemmän. Mutta myös rikkaampi osapuoli sai rinnalleen kumppanin joka on backuppina jos vaikka itse sairastuu tai menettää työn. Avioliitto oli itsestäänselvyys ja sekin oli taloudellinen sopimus ja kaikille oli selvää että pariskunnan rahat on yhteiset papin aamenen jälkeen. Nykyisessä yksilöllisyyden ajassakin on varmaan hyviä puolia mutta ehkä asioita ylianalysoidaan välillä liikaa.
No kuules kun tämä vanha järjestelmä oli ja on edelleen sellainen, että se synnyttää ja ylläpitää sukupuolten välistä epätasa-arvoa. Kuten sellainen jännä homma, että sen naisen oma taloudellinen kehittyminen jää ja mies on perheen pää kun on toi taloudellinen valta käsissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju ehkä osoittaa erään ison ongelman ihmisten pariutumisessa: enää ei kestetä tuloeroja. Ennen oli toisin, naimisiin mentiin osittain taloudellisista syistä ja oli vain plussaa jos toinen tienasi enemmän. Mutta myös rikkaampi osapuoli sai rinnalleen kumppanin joka on backuppina jos vaikka itse sairastuu tai menettää työn. Avioliitto oli itsestäänselvyys ja sekin oli taloudellinen sopimus ja kaikille oli selvää että pariskunnan rahat on yhteiset papin aamenen jälkeen. Nykyisessä yksilöllisyyden ajassakin on varmaan hyviä puolia mutta ehkä asioita ylianalysoidaan välillä liikaa.
No kuules kun tämä vanha järjestelmä oli ja on edelleen sellainen, että se synnyttää ja ylläpitää sukupuolten välistä epätasa-arvoa. Kuten sellainen jännä homma, että sen naisen oma taloudellinen kehittyminen jää ja mies on perheen pää kun on toi taloudellinen valta käsissä.
Taistellaanko parisuhteessa automaattisesti vallasta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju ehkä osoittaa erään ison ongelman ihmisten pariutumisessa: enää ei kestetä tuloeroja. Ennen oli toisin, naimisiin mentiin osittain taloudellisista syistä ja oli vain plussaa jos toinen tienasi enemmän. Mutta myös rikkaampi osapuoli sai rinnalleen kumppanin joka on backuppina jos vaikka itse sairastuu tai menettää työn. Avioliitto oli itsestäänselvyys ja sekin oli taloudellinen sopimus ja kaikille oli selvää että pariskunnan rahat on yhteiset papin aamenen jälkeen. Nykyisessä yksilöllisyyden ajassakin on varmaan hyviä puolia mutta ehkä asioita ylianalysoidaan välillä liikaa.
No kuules kun tämä vanha järjestelmä oli ja on edelleen sellainen, että se synnyttää ja ylläpitää sukupuolten välistä epätasa-arvoa. Kuten sellainen jännä homma, että sen naisen oma taloudellinen kehittyminen jää ja mies on perheen pää kun on toi taloudellinen valta käsissä.
Miten niin? Miten naisen asema heikkenee jos hän lyöttäytyy yhteen miehen kanssa? Eikös yksin se uran rakentaminen ja omaisuuden kartuttaminen ola kaikista vaikeinta? Ja jos tuntuu siltä että lapset ovat uran este naiselle niin pariskunta voi jättää lapset hankkimatta. Nainenhan senkin asian viimekädessä päättää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju ehkä osoittaa erään ison ongelman ihmisten pariutumisessa: enää ei kestetä tuloeroja. Ennen oli toisin, naimisiin mentiin osittain taloudellisista syistä ja oli vain plussaa jos toinen tienasi enemmän. Mutta myös rikkaampi osapuoli sai rinnalleen kumppanin joka on backuppina jos vaikka itse sairastuu tai menettää työn. Avioliitto oli itsestäänselvyys ja sekin oli taloudellinen sopimus ja kaikille oli selvää että pariskunnan rahat on yhteiset papin aamenen jälkeen. Nykyisessä yksilöllisyyden ajassakin on varmaan hyviä puolia mutta ehkä asioita ylianalysoidaan välillä liikaa.
No kuules kun tämä vanha järjestelmä oli ja on edelleen sellainen, että se synnyttää ja ylläpitää sukupuolten välistä epätasa-arvoa. Kuten sellainen jännä homma, että sen naisen oma taloudellinen kehittyminen jää ja mies on perheen pää kun on toi taloudellinen valta käsissä.
Taistellaanko parisuhteessa automaattisesti vallasta?
Ei kai nyt taistella, samalla aikuinen ihminen on se, joka on taloudellisesti riippumaton. Talouden rakentaminen parisuhteen varaan on 2020-luvulla todella typerää.
Vierailija kirjoitti:
Vanhan tätini neuvo oli, että kun seurustelukumppani olettaa sinun maksavan kulunsa, on aika lähteä ja lujaa. Rakastuneena ei välttämättä huomaa tulevansa vain hyväksikäytetyksi, ei tuollaisessa ihmissuhteessa ole kyse muusta kuin halusta hyötyä toisesta.
Vanha tätisi olisi voinut myös neuvoa, jos seurustelukumppani ei tarjoudu maksamaan mitään puolestasi juokse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies tienaa nelisen tonnia kuussa, minä 1300 e/kk. Kaikki maksetaan puoliksi, meille se on itsestäänselvää.
Sinä oletettavasti olet se, jolla on ylin päätösvalta teidän talouden suhteen? Mies ei hanki teille mitään maksullista ilman sinun lupaasi, ei edes kalliimpaa juustoa?
Mies saa ostaa itselleen ihan mitä lystää ja minä samoin itselleni. Ei se ole vaikeaa kun siitä ei tee vaikeaa.
Maksat siis kiltisti puolet ruokamenoista, vaikka mies ostaa kaviaaria ja hanhenmaksaa ja syö niistä 90%? Vai ostaako ja valmistaako kumpikin teistä omat ruuat? Sehän olisi reiluin tapa.
Maksetaan ruokauppamenot puoliksi niiltä osin joilta syödään samoja ruokia. Mies tekee ruoat joista minä syön puolet ja sitä myöten myös maksan puolet. Aamupala- ja muut ruokatarvikkeet maksetaan erikseen, kun molemmat tykkäävät eri asioista (mies syö ruisleipää ja minä kauraleipää, mies syö leikkeleitä ja minä juustoa).
Normaaliälyinen selviää tällaisestakin ilman päänsärkyä.
Teillä ei taida olla lapsia.
Ei ole eikä tule, mutta jos olisi niin puoliksi elätettäisiin.
Toivottavasti tosiaan ette saa lapsia, sillä sinun tuloilla niitä ei elötetä edes puoliksi. Lapsirukka saisi elää köyhyydessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju ehkä osoittaa erään ison ongelman ihmisten pariutumisessa: enää ei kestetä tuloeroja. Ennen oli toisin, naimisiin mentiin osittain taloudellisista syistä ja oli vain plussaa jos toinen tienasi enemmän. Mutta myös rikkaampi osapuoli sai rinnalleen kumppanin joka on backuppina jos vaikka itse sairastuu tai menettää työn. Avioliitto oli itsestäänselvyys ja sekin oli taloudellinen sopimus ja kaikille oli selvää että pariskunnan rahat on yhteiset papin aamenen jälkeen. Nykyisessä yksilöllisyyden ajassakin on varmaan hyviä puolia mutta ehkä asioita ylianalysoidaan välillä liikaa.
No kuules kun tämä vanha järjestelmä oli ja on edelleen sellainen, että se synnyttää ja ylläpitää sukupuolten välistä epätasa-arvoa. Kuten sellainen jännä homma, että sen naisen oma taloudellinen kehittyminen jää ja mies on perheen pää kun on toi taloudellinen valta käsissä.
Miten niin? Miten naisen asema heikkenee jos hän lyöttäytyy yhteen miehen kanssa? Eikös yksin se uran rakentaminen ja omaisuuden kartuttaminen ola kaikista vaikeinta? Ja jos tuntuu siltä että lapset ovat uran este naiselle niin pariskunta voi jättää lapset hankkimatta. Nainenhan senkin asian viimekädessä päättää.
Parisuhde on hyvin epävakaa perusta taloudelle. Paitsi jos haluaa olla toisen armoilla ja ottaa riskin. Erot on hyvin tavallisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju ehkä osoittaa erään ison ongelman ihmisten pariutumisessa: enää ei kestetä tuloeroja. Ennen oli toisin, naimisiin mentiin osittain taloudellisista syistä ja oli vain plussaa jos toinen tienasi enemmän. Mutta myös rikkaampi osapuoli sai rinnalleen kumppanin joka on backuppina jos vaikka itse sairastuu tai menettää työn. Avioliitto oli itsestäänselvyys ja sekin oli taloudellinen sopimus ja kaikille oli selvää että pariskunnan rahat on yhteiset papin aamenen jälkeen. Nykyisessä yksilöllisyyden ajassakin on varmaan hyviä puolia mutta ehkä asioita ylianalysoidaan välillä liikaa.
No kuules kun tämä vanha järjestelmä oli ja on edelleen sellainen, että se synnyttää ja ylläpitää sukupuolten välistä epätasa-arvoa. Kuten sellainen jännä homma, että sen naisen oma taloudellinen kehittyminen jää ja mies on perheen pää kun on toi taloudellinen valta käsissä.
Miten niin? Miten naisen asema heikkenee jos hän lyöttäytyy yhteen miehen kanssa? Eikös yksin se uran rakentaminen ja omaisuuden kartuttaminen ola kaikista vaikeinta? Ja jos tuntuu siltä että lapset ovat uran este naiselle niin pariskunta voi jättää lapset hankkimatta. Nainenhan senkin asian viimekädessä päättää.
Lapset este naisen uralle, niin jätetään lapset tekemättä? Mitä mä just luin????!!!!
Meillä ei kumpikaan elä toisen siivellä, siitä pitää huolen menojen tarkka excel-seuranta. Tykkään neulomisesta, se on minun harrastus, jonka kulut maksan itse. Nyt teon alla on sukat kaverin miehelle, ne annan hänelle ilmaiseksi. Oma mies saa maksaa villasukista 30 euroa pari, se on kohtuullinen korvaus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nää suhteet johtaa pelkkään salailuun. Veljen tulot on kuukaudessa nettona yli 4000 e, mutta hän on kertonut avovaimolle tienaavansa suunnilleen 2500 e/kk eli muutaman satasen enemmän kuin avokki. Loput tienestit menevät sijoituksiin eivätkä edes näy veljen tilillä, avovaimolla kun on tapana sekin ajoittain tarkistaa. Suhde ei tule olemaan pitkäikäinen.
Ihanan tervettä :D En haluaisi olla parisuhteessa veljesi kaltaisen ihmisen kanssa joka suoraan ei osaa sanoa suhteen pelisääntöjä, esimerkiksi sitä että haluaa säästää. Nettoma 4000 ja piiloleikkejä on kyllä jo vain ja ainoastaan ahne.
Miksi on ahne, jos ei halua avopuolison tuhlaavan rahoja, joiden takia tekee pitkää päivää? Jos ei ole aiettakaan hankkia yhteisiä lapsia, niin miksi rahojen tulisi olla millään tavalla yhteisiä?
Koska parisuhteessa eletään yhdessä. Jaetaan sänky, mutta jos toinen hyötyy euronkin toisesta, niin johan on kamalaa!
Maksoin sängystä itse 270e ja puoliso vaan 120e. Nyt kun harrastamme seksiä (pimeässä aina) sängyssämme niin pidän korvatulpat korvilla että en kuule jos puoliso sattuu nauttimaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju ehkä osoittaa erään ison ongelman ihmisten pariutumisessa: enää ei kestetä tuloeroja. Ennen oli toisin, naimisiin mentiin osittain taloudellisista syistä ja oli vain plussaa jos toinen tienasi enemmän. Mutta myös rikkaampi osapuoli sai rinnalleen kumppanin joka on backuppina jos vaikka itse sairastuu tai menettää työn. Avioliitto oli itsestäänselvyys ja sekin oli taloudellinen sopimus ja kaikille oli selvää että pariskunnan rahat on yhteiset papin aamenen jälkeen. Nykyisessä yksilöllisyyden ajassakin on varmaan hyviä puolia mutta ehkä asioita ylianalysoidaan välillä liikaa.
No kuules kun tämä vanha järjestelmä oli ja on edelleen sellainen, että se synnyttää ja ylläpitää sukupuolten välistä epätasa-arvoa. Kuten sellainen jännä homma, että sen naisen oma taloudellinen kehittyminen jää ja mies on perheen pää kun on toi taloudellinen valta käsissä.
Miten niin? Miten naisen asema heikkenee jos hän lyöttäytyy yhteen miehen kanssa? Eikös yksin se uran rakentaminen ja omaisuuden kartuttaminen ola kaikista vaikeinta? Ja jos tuntuu siltä että lapset ovat uran este naiselle niin pariskunta voi jättää lapset hankkimatta. Nainenhan senkin asian viimekädessä päättää.
Parisuhde on hyvin epävakaa perusta taloudelle. Paitsi jos haluaa olla toisen armoilla ja ottaa riskin. Erot on hyvin tavallisia.
Sen takia ei pidäkään tehdä mitään avioehtoja että kummatkin saa osuutensa erossa.
Alue: Aihe vapaa
Maksat siis kiltisti puolet ruokamenoista, vaikka mies ostaa kaviaaria ja hanhenmaksaa ja syö niistä 90%? Vai ostaako ja valmistaako kumpikin teistä omat ruuat? Sehän olisi reiluin tapa.