Jotain on tapahtunut, kun ADHD:ta, autismia jne esiintyy niin paljon

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen ajateltiin, että ihmiset vaan ovat erilaisia.

Esim. kuulun ikäluokkaan, jonka nuoruudessa vielä ajateltiin, että osa ihmisistä on lahjakkaita matemaattisesti, osa kielellisesti, osa paras kädentaidoissa, osa taiteissa ja musiikissa.

Nykyään minusta vaikuttaa siltä, ettei ihmistä katsota enää terveeksi, jos hän ei pysty kaikkeen, mitä haluaa. Esim. jokaisen normaalin terveen ihmisen pitäisi ymmärtää pitkää matematiikka ja muutenkin kaikki on vain tahdonvoimasta kiinni.

Onko ihme, että ihmiset hakevat itselleen diagnooseja, jos eivät pysty kaikkeen? Olen yli 50-vuotias ja olen itsekin alkanut pohtia, olisiko minullakin koko ikäni ollut ADD.

Tässä on totuuden siemen. Ennenwanhaan näille tyhmemmilkekin riitti yksinkertaisia tehtäviä, joilla elättää itsensä eikä niiden aivot joutuneet koetukselle . Nykyisin täytyy pärjätä äkylkesi ja sietää stressiä ja painetta lähes työssä kuin työssä.

ADHD/ADD ei vaikuta älykkyyteen.

Vaikuttaa toki. Meillä Länsimaissa vankilat täynnä näitä ADHD-tapauksia. 

Miten se liittyy älykkyyteen?

Vangit ovat heikkolahjaisia, jos mittarina käytetään älykkyysosamäärää. 

Väännetään rautalangasta. ADHD/ADD ei vaikuta älykkyyteen eli ko. diagnoosin saanut voi olla erittäin älykäs tai toisaalta yhtä hyvin tyhmä.

Ei Nobel-ainesta, vaan vankila-ainesta. Ei taida kirurgin hommat oikein hoitua, jos ei pysty keskittymään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 Jollekin toiselle elämän pienet vastoinkäymiset eivät ole elämää haittaavia, kun taas joku toinen ei siedä ollenkaan sitä, että esimerkiksi arki häiriintyy, kun ei kykene siivoamaan kämppäänsä yhtä tehokkaasti kuin joku somen kiiltokuvaihminen. Ihmisillä on myös luonnostaan tarve olla "kuten muut" ja normaali. Jos et ole täydellinen suorittava yksilö, tarvitset diagnoosin, jonka avulla voit saavuttaa normaalin elämän. 

Jos et ole täydellisen normaali, on helppo alkaa löytää itsestään piirteitä epänormaalista. Yhtäkkiä se, että on aina jättänyt kahvikupin olohuoneen pöydälle homehtumaan ja unohtanut maksaa laskunsa ajoissa, tarvitsee diagnoosin, sillä jos et jättäisi kuppia pöydälle tai maksaisit laskusi ajoissa, et olisi enää viallinen. Sitten tajutaan, ettei diagnoosi mitään muuta. Edelleen on itse vastuussa siitä, miten elämänsä hoitaa. Lääkkeet ehkä auttavat monia, mutta onko niiden tarkoitus vain peittää se aito minä alleen, jotta jokaisesta saataisiin täydellinen normaali ihmissuorittaja. 

Väitän, että on menty liian pitkälle sen määrittelyssä, mikä on normaalia ja mikä haittaa elämää. Jos keskiarvo on 9.5, muttei muista viedä astioita tiskikoneeseen, niin tarvitaanko siihen diagnoosi? Mielestäni koulussa voisi olla erikseen oppitunti keskittymiskyvyn parantamiseksi ja oman elämänsä organisointia varten. Opeteltaisiin vaikka yhdessä, miten tehdä suunnitelma kokeisiin lukemiseen. Pidettäisiin mindfulness-hetkiä. Opeteltaisiin rauhoittumista ilman älylaitteita jne. Tunnetaitoja ja toimimista muiden kanssa voitaisiin myös pohdiskella. Tästä hyötyisivät aivan varmasti kaikki nykyajan koululaiset. 

Peruskoulu on äärimmäisen helppo ja vähän kuormittava. Moni ADHD saa diagnoosin vasta lukiossa tai yliopistossa. Kyse ei ole siitä, että ADHd tyyppi ei osaisi tai ymmärtäisi suunnitella kokeisiin lukua, käytännössä seinä nousee vastaan. Mieluisin tapa lukea on viimeisenä iltana/yönä ennen koetta, mitä isompi määrä on luettavana sitä huonommin se toimii. Vaikka peruskoulussa se toimi mainiosti.

Lisäksi ADHD on ihan poikki koulupäivän jälkeen, sosiaalinen rasitus ja keskittyminen vie voimat koulupäivä voi kestää klo 8-16.

Vierailija kirjoitti:

Psykologisesti ADHD on äärimmäistä levottomuutta, joka on seurausta hermoromahduksesta. Nykyään termiä hermoromahdus ei käytetä, vaan puhutaan vain äärilevottomuudesta, joka ilmenee keskittymis- ja tarkkaavaisuushäiriöinä.

Mielenkiintoista on se, että varhaislapsuudessa on nykyään jotain sellaista, joka saa jo pienen lapsen menettämään hermonsa. Mitähän se voisi olla? 

Meillä on jo 3-vuotiaita ADHD-lapsia, joille lääkkeeksi annetaan amfetamiinijohdannaista esim. Ritalin nimellä, ja koska se on laillista lääkettä, se ei kuulemma aiheuta riippuvuutta. Tosin käytännössä melkein kaikki nämä lapset ryhtyvät aikuisiässä käyttämään piriä. 

Piri tappaa Suomessa enemmän kuin missään muualla Länsimaissa. 

Suomessa on vakava huume-epidemia, ja mitä tekevät päättäjät?

ADHD on synnynnäinen, siitä on useita muotoja ja se on kuvannettavissa aivoista mm. PET-laitteella. Testit ovat kuitenkin nykyisin varsin tarkat.

Hermoromahdus on äkillinen uupumisreaktio, siihen liittyy masennusta ja ahdistusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen ajateltiin, että ihmiset vaan ovat erilaisia.

Esim. kuulun ikäluokkaan, jonka nuoruudessa vielä ajateltiin, että osa ihmisistä on lahjakkaita matemaattisesti, osa kielellisesti, osa paras kädentaidoissa, osa taiteissa ja musiikissa.

Nykyään minusta vaikuttaa siltä, ettei ihmistä katsota enää terveeksi, jos hän ei pysty kaikkeen, mitä haluaa. Esim. jokaisen normaalin terveen ihmisen pitäisi ymmärtää pitkää matematiikka ja muutenkin kaikki on vain tahdonvoimasta kiinni.

Onko ihme, että ihmiset hakevat itselleen diagnooseja, jos eivät pysty kaikkeen? Olen yli 50-vuotias ja olen itsekin alkanut pohtia, olisiko minullakin koko ikäni ollut ADD.

Tässä on totuuden siemen. Ennenwanhaan näille tyhmemmilkekin riitti yksinkertaisia tehtäviä, joilla elättää itsensä eikä niiden aivot joutuneet koetukselle . Nykyisin täytyy pärjätä äkylkesi ja sietää stressiä ja painetta lähes työssä kuin työssä.

ADHD/ADD ei vaikuta älykkyyteen.

Vaikuttaa toki. Meillä Länsimaissa vankilat täynnä näitä ADHD-tapauksia. 

Miten se liittyy älykkyyteen?

Vangit ovat heikkolahjaisia, jos mittarina käytetään älykkyysosamäärää. 

Väännetään rautalangasta. ADHD/ADD ei vaikuta älykkyyteen eli ko. diagnoosin saanut voi olla erittäin älykäs tai toisaalta yhtä hyvin tyhmä.

Ei Nobel-ainesta, vaan vankila-ainesta. Ei taida kirurgin hommat oikein hoitua, jos ei pysty keskittymään. 

Tuota, esimerkiksi Einsteinilla sanotaan olleen ADHD. Onneksi tiedemiehiltä ei vaadita niin paljon keskittymiskykyä kuin älykkyyttä, omistautumista ja luovuutta.

ADHD ei korreloi älykkyyden kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen ajateltiin, että ihmiset vaan ovat erilaisia.

Esim. kuulun ikäluokkaan, jonka nuoruudessa vielä ajateltiin, että osa ihmisistä on lahjakkaita matemaattisesti, osa kielellisesti, osa paras kädentaidoissa, osa taiteissa ja musiikissa.

Nykyään minusta vaikuttaa siltä, ettei ihmistä katsota enää terveeksi, jos hän ei pysty kaikkeen, mitä haluaa. Esim. jokaisen normaalin terveen ihmisen pitäisi ymmärtää pitkää matematiikka ja muutenkin kaikki on vain tahdonvoimasta kiinni.

Onko ihme, että ihmiset hakevat itselleen diagnooseja, jos eivät pysty kaikkeen? Olen yli 50-vuotias ja olen itsekin alkanut pohtia, olisiko minullakin koko ikäni ollut ADD.

Tässä on totuuden siemen. Ennenwanhaan näille tyhmemmilkekin riitti yksinkertaisia tehtäviä, joilla elättää itsensä eikä niiden aivot joutuneet koetukselle . Nykyisin täytyy pärjätä äkylkesi ja sietää stressiä ja painetta lähes työssä kuin työssä.

ADHD/ADD ei vaikuta älykkyyteen.

Vaikuttaa toki. Meillä Länsimaissa vankilat täynnä näitä ADHD-tapauksia. 

Miten se liittyy älykkyyteen?

Vangit ovat heikkolahjaisia, jos mittarina käytetään älykkyysosamäärää. 

Väännetään rautalangasta. ADHD/ADD ei vaikuta älykkyyteen eli ko. diagnoosin saanut voi olla erittäin älykäs tai toisaalta yhtä hyvin tyhmä.

Ei Nobel-ainesta, vaan vankila-ainesta. Ei taida kirurgin hommat oikein hoitua, jos ei pysty keskittymään. 

Et tiedä ADHD:sta yhtään mitään. Maailmassa on paljon vaihtoehtoja rikollisen ja kirurgin lisäksi.

Esim. Albert Einsteinilla epäillään olleen ADHD.

Ehkä ihminen on evolutiivisesti sopeutunut paermmin elämään metsässä, rannoilla tai tiiviin lauman jäsenenä, kuin moottoriajoneuvojen jatkuvassa taustakohinassa, sähkölaitteiden ionitulvassa ja neonvalojen valaisemassa hämärässä.

Hyviä pointteja täällä yhteiskunnan muutoksesta. Paljon on kirjoitettu nuorten miesten syrjäytymisestä, kun suorittavat työt on vähentynyt paljon.

Osa lapsista hyötyy lääkityksestä. Se kehityksen tuoma etu.

Mielenkiintoinen tutkimus oli sellainen, että loppuvuonna syntyneillä lapsilla todetaan enemmän käyttäytymis- ja keskittymishäiriöitä. Syynä se, että he ovat biologisesti eri kehitysvaiheessa kuin alkuvuoden lapset koululuokassa. Eivät siis pärjää yhtä hyvin ja oireilevat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen ajateltiin, että ihmiset vaan ovat erilaisia.

Esim. kuulun ikäluokkaan, jonka nuoruudessa vielä ajateltiin, että osa ihmisistä on lahjakkaita matemaattisesti, osa kielellisesti, osa paras kädentaidoissa, osa taiteissa ja musiikissa.

Nykyään minusta vaikuttaa siltä, ettei ihmistä katsota enää terveeksi, jos hän ei pysty kaikkeen, mitä haluaa. Esim. jokaisen normaalin terveen ihmisen pitäisi ymmärtää pitkää matematiikka ja muutenkin kaikki on vain tahdonvoimasta kiinni.

Onko ihme, että ihmiset hakevat itselleen diagnooseja, jos eivät pysty kaikkeen? Olen yli 50-vuotias ja olen itsekin alkanut pohtia, olisiko minullakin koko ikäni ollut ADD.

Tässä on totuuden siemen. Ennenwanhaan näille tyhmemmilkekin riitti yksinkertaisia tehtäviä, joilla elättää itsensä eikä niiden aivot joutuneet koetukselle . Nykyisin täytyy pärjätä äkylkesi ja sietää stressiä ja painetta lähes työssä kuin työssä.

ADHD/ADD ei vaikuta älykkyyteen.

Vaikuttaa toki. Meillä Länsimaissa vankilat täynnä näitä ADHD-tapauksia. 

Miten se liittyy älykkyyteen?

Vangit ovat heikkolahjaisia, jos mittarina käytetään älykkyysosamäärää. 

Väännetään rautalangasta. ADHD/ADD ei vaikuta älykkyyteen eli ko. diagnoosin saanut voi olla erittäin älykäs tai toisaalta yhtä hyvin tyhmä.

Jokin aika sitten uutisoitiin, miten joku vanki oli suorittanut lakimiehen tutkinnon vankilassa istuessaan. Oli ainakin käyttänyt sen vankilan luppoajan hyvin ja taisi olla älyä myös aivoissaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen ajateltiin, että ihmiset vaan ovat erilaisia.

Esim. kuulun ikäluokkaan, jonka nuoruudessa vielä ajateltiin, että osa ihmisistä on lahjakkaita matemaattisesti, osa kielellisesti, osa paras kädentaidoissa, osa taiteissa ja musiikissa.

Nykyään minusta vaikuttaa siltä, ettei ihmistä katsota enää terveeksi, jos hän ei pysty kaikkeen, mitä haluaa. Esim. jokaisen normaalin terveen ihmisen pitäisi ymmärtää pitkää matematiikka ja muutenkin kaikki on vain tahdonvoimasta kiinni.

Onko ihme, että ihmiset hakevat itselleen diagnooseja, jos eivät pysty kaikkeen? Olen yli 50-vuotias ja olen itsekin alkanut pohtia, olisiko minullakin koko ikäni ollut ADD.

Tässä on totuuden siemen. Ennenwanhaan näille tyhmemmilkekin riitti yksinkertaisia tehtäviä, joilla elättää itsensä eikä niiden aivot joutuneet koetukselle . Nykyisin täytyy pärjätä äkylkesi ja sietää stressiä ja painetta lähes työssä kuin työssä.

ADHD/ADD ei vaikuta älykkyyteen.

Vaikuttaa toki. Meillä Länsimaissa vankilat täynnä näitä ADHD-tapauksia. 

Miten se liittyy älykkyyteen?

Vangit ovat heikkolahjaisia, jos mittarina käytetään älykkyysosamäärää. 

Väännetään rautalangasta. ADHD/ADD ei vaikuta älykkyyteen eli ko. diagnoosin saanut voi olla erittäin älykäs tai toisaalta yhtä hyvin tyhmä.

Ei Nobel-ainesta, vaan vankila-ainesta. Ei taida kirurgin hommat oikein hoitua, jos ei pysty keskittymään. 

Tuota, esimerkiksi Einsteinilla sanotaan olleen ADHD. Onneksi tiedemiehiltä ei vaadita niin paljon keskittymiskykyä kuin älykkyyttä, omistautumista ja luovuutta.

ADHD ei korreloi älykkyyden kanssa.

Joo ei. Einsteinilla oli lievä autismi, joka parantaa keskittymiskykyä toisin kuin ADHD, joka vie keskittymiskyvyn. 

Sopiva ammatti ADHD-ihmiselle on ammattirikollinen. 

https://www.rxwiki.com/slideshow/20-public-figures-adhd/albert-einstein

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Psykologisesti ADHD on äärimmäistä levottomuutta, joka on seurausta hermoromahduksesta. Nykyään termiä hermoromahdus ei käytetä, vaan puhutaan vain äärilevottomuudesta, joka ilmenee keskittymis- ja tarkkaavaisuushäiriöinä.

Mielenkiintoista on se, että varhaislapsuudessa on nykyään jotain sellaista, joka saa jo pienen lapsen menettämään hermonsa. Mitähän se voisi olla? 

Meillä on jo 3-vuotiaita ADHD-lapsia, joille lääkkeeksi annetaan amfetamiinijohdannaista esim. Ritalin nimellä, ja koska se on laillista lääkettä, se ei kuulemma aiheuta riippuvuutta. Tosin käytännössä melkein kaikki nämä lapset ryhtyvät aikuisiässä käyttämään piriä. 

Piri tappaa Suomessa enemmän kuin missään muualla Länsimaissa. 

Suomessa on vakava huume-epidemia, ja mitä tekevät päättäjät?

ADHD on synnynnäinen, siitä on useita muotoja ja se on kuvannettavissa aivoista mm. PET-laitteella. Testit ovat kuitenkin nykyisin varsin tarkat.

Hermoromahdus on äkillinen uupumisreaktio, siihen liittyy masennusta ja ahdistusta.

Ennen hermoromahdusta voi esiintyä masennusta tai ahdistusta, mutta hermoromahduksen jälkeen esiintyy äärimmäistä levottomuutta, joka ilmenee tarpeena liikkua. Esim. tarkkailuluokalla oppilas ei pysy pulpetissa, vaan alkaa liikkua ympäriinsä. 

Autismi on synnynnäinen asia, mutta ADHD ei ole, koska siirtämällä ylivilkas 3-vuotias lapsi normaaliin rauhalliseen ympäristöön, lapsesta tulee ihan normaali. ADHD-lapsi voidaan parantaa, jos interventio tehdään varhaislapsuudessa. 

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomuushoitojen lisääntyminen. Tästä ei vaan puhuta juuri missään: https://www.laakarilehti.fi/ajassa/ajankohtaista/hedelmattomyys-lisaa-a….

Tätä olen minäkin miettinyt kun tuttavaperheessä on kolme lasta ja jokaisella jokin diagnoosi. Kaikki laitettu alulle keinohedelmöityksellä. Kolmen terveen lapsenkin kanssa on vanhemmilla rankkaa mutta vielä rankempaa kun kaikki ovat erityislapsia.

Kemikaalit, kehno ruoka (sokeri, lisäaineet, epämääräiset kasvirasvat, lihaproteiinin puute), lääkkeet, säteily on mun veikkauksia.

OLen syntynyt 1980 ja minulla todettiin lapsena lajat oppimisvaikeudet sekä lukihäiriö, ADD kuitattiin sillä että olen  haaveilja. ADD siis on se rauhallisempi muoto. OIkea diagnoosi tuli kun olin jo nelikymmpinen.

Mun iskä  aina ollut semminen huoleton heppu joka on pärjännyt elämässä kun on   saanut nuorena miehenä yksnikertasta työtä tehtaalta ja äitini hoitanut raha-asiat.  Silti äiti on monesti kiristellyt hampata kun iskä on miettimättä varannut lomamatkan tai ostanut vaikka uuden telkkarin.

Myös minulla on tuota "ostan vaikka en tarvitse ja sitten ihmettelen kun rahat loppuu". On aika yleinen ADHD/ADD-piirre. 

Tyttärelläni on myös ADD joka todetiin tokaluokalla mutta pärjää hirmu hyvin, kun on pienryhmä ja lääkkeet.  Osaamisen puolesta pärjäisi normaalissa luokassakin, on hirmu fiksu tytttö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Diagnosointi on muuttunut. Ennen vilkas, nyt adhd. Ennen hermoheikko, nyt yliherkkä jne.

Ihmisillä on erilaisia ominaisuuksia. Hyviä ja huonoja. Sen sijaan että kehutettäisiim hyviä ominaisuuksia ja paranneltaisiin niitä huonoja haetaan diagnoosi jotta voidaan avoimesti siihen nojaten käyttäytyä huonosti.

ADHD diagnoosin saaneen peruskoulun päättötodistus 9,5 ja käytös 9. Peruskoulu on äärettömän helppo.

Monet älykkäät lapset kompensoivat ongelmaa, kunnes kuormitus kasvaa liian suureksi. Osa saa diagnoosin lukiossa, osa yliopistossa ja osa myöhemmin aikuisena.

Peruskoulu on todella helppo suorittaa. Hyppäys lukioon on iso. Mulla oli peruskoulussa kymppirivi, mutta lukiossa jouduin suorittamaan pitkän matematiikan kurssin uudestaan.

Vierailija kirjoitti:

Nykyään oletetaan, että jokainen meistä voi pystyä mihin vain. Jokaisella 5 keskiarvon lapsellakin on mahdollisuus päästä oikikseen ja lääkikseen, jos vain saa oikeat lääkkeet. Kuitenkin myös niitä tarvitaan, jotka kuokkivat sitä ojaa. 

Tämä. Ja jokaisesta voi tulla ihan vaikka ammattimuusikko, kun äiti kertoo sinun olevan maailman paras laulamaan. ;D Alan ammattilaiset eivät ole samaa mieltä, mutta ovat väärässä. Koska äiti on sanonut, että olen maailman paras.

ADHD- lääkkeitä käytetään ylisuorittamiseen opinnoissa.

Näitä ymmärretään nykyään niin paljon paremmin mittavien, alati kehittyvien tutkimusten myötä, minkä vuoksi niitä myös diagnosoidaan enemmän. Ei tässä ole mitään ihmeellistä tai salaliittoteoriaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Diagnosointi on muuttunut. Ennen vilkas, nyt adhd. Ennen hermoheikko, nyt yliherkkä jne.

Ihmisillä on erilaisia ominaisuuksia. Hyviä ja huonoja. Sen sijaan että kehutettäisiim hyviä ominaisuuksia ja paranneltaisiin niitä huonoja haetaan diagnoosi jotta voidaan avoimesti siihen nojaten käyttäytyä huonosti.

ADHD diagnoosin saaneen peruskoulun päättötodistus 9,5 ja käytös 9. Peruskoulu on äärettömän helppo.

Monet älykkäät lapset kompensoivat ongelmaa, kunnes kuormitus kasvaa liian suureksi. Osa saa diagnoosin lukiossa, osa yliopistossa ja osa myöhemmin aikuisena.

Peruskoulu on todella helppo suorittaa. Hyppäys lukioon on iso. Mulla oli peruskoulussa kymppirivi, mutta lukiossa jouduin suorittamaan pitkän matematiikan kurssin uudestaan.

Nykyään peruskoulu on helppo suorittaa, mutta näin ei ollut ennen. Kun suoritin peruskoulua 1980-luvulla, niin ihmisiä oikeasti jätettiin luokalle niin monta kertaa kuin oli tarpeen, ja osa ei saanut spettaria lainkaan. Mitään hyppäystä lukioon ei tuolloin ollut. 

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on asenne että joka vaivaan vaan lääkettä, mitään ei haluta itse yrittää tehdä oman terveyden eteen. Koskee ihan kaikkea. Jos on esim. vilkas lapsi niin heti yritetään saada adhd diagnoosi. Sairasta.

Tämä on siltä osin totta, että me olemme ulkoistaneet terveytemme lääkeyhtiöiden käsiin. Kaikkeen on tarjolla lääke ja niitä innolla käytetään. Tämä on toki ollut lääketeollisuuden tavoittenakin, koska tuohan se valtavat kasat rahaa.

Hyvä esimerkki on elintasosairaudet, mm. diabetes, verenpaine, lihavuus. Näihin kaikkiin on tarjolla lääkkeet, vaikka niitä ei oikeasti tarvittaisi. Kun jokainen ottaisi ohjat omiin käsiin, niin nämä sairaudet olisivat poissa.

Mutta, että kaikki haluavat heti lapselleen adhd diagnoosin ja lääkkeet siihen, ei pidä paikkaansa. Eikä se ole sairasta, että haluaa varmistaa onko lapsella jokin vika tai poikkeavuus, jotta saisi hänelle vaikka kouluun tarvittavaa tukea.

Mulla on 23-vuotias lapsi, joka sai vuosi sitten adhd diagnoosin uuvuttuaan lukio ja yliopisto-opinnoissa. Olis ollut kiva tajuta asia jo ennen kouluikää ja saada tarvittava tuki opiskeluun. Lapseni taisi olla niin älykäs, että osasi peittää ongelmansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Diagnosointi on muuttunut. Ennen vilkas, nyt adhd. Ennen hermoheikko, nyt yliherkkä jne.

Ihmisillä on erilaisia ominaisuuksia. Hyviä ja huonoja. Sen sijaan että kehutettäisiim hyviä ominaisuuksia ja paranneltaisiin niitä huonoja haetaan diagnoosi jotta voidaan avoimesti siihen nojaten käyttäytyä huonosti.

ADHD diagnoosin saaneen peruskoulun päättötodistus 9,5 ja käytös 9. Peruskoulu on äärettömän helppo.

Monet älykkäät lapset kompensoivat ongelmaa, kunnes kuormitus kasvaa liian suureksi. Osa saa diagnoosin lukiossa, osa yliopistossa ja osa myöhemmin aikuisena.

Peruskoulu on todella helppo suorittaa. Hyppäys lukioon on iso. Mulla oli peruskoulussa kymppirivi, mutta lukiossa jouduin suorittamaan pitkän matematiikan kurssin uudestaan.

Nykyään peruskoulu on helppo suorittaa, mutta näin ei ollut ennen. Kun suoritin peruskoulua 1980-luvulla, niin ihmisiä oikeasti jätettiin luokalle niin monta kertaa kuin oli tarpeen, ja osa ei saanut spettaria lainkaan. Mitään hyppäystä lukioon ei tuolloin ollut. 

Minulla oli kyläkoulussa urkuharmonia polkeva ruustinna opettajana. Jouduin opettelemaan kaiken kielestä. Mitään uutta ei tullut yläasteella, lukiossa tai yliopistossa. Osasin jo kaiken.