Jotain on tapahtunut, kun ADHD:ta, autismia jne esiintyy niin paljon

Se mitä on tapahtunut, niin yhteiskunnan kilpailullisuus on lisääntynyt. Menestymistä odotetaan pieniltä lapsilta, vanhempien tulee olla töydellisiä, ja työelämässä tehokkaita.

Jos on mitään nepsy piirteitä, niin näihin kriteereihin ei ylety. Siksi tarvitaan lääkkeet, jotta ylettyy.

Ennen ei osattu. Esimerkiksi näyttelijä Anthony Hopkins sai diagnoosin vasta aikuisena.

Nykyään jokaisen pitää olla paras versio itsestään, kaikki eivät siihen ilman lääkitystä ja dianoosia kykene.

Terveitä ihmisiä ja lapsia sitten näyttää olevan enää hippusen verran. On narsisteja, add, adhd ja aspergerit lisäksi muut mt-sairaudet ja valtava määrä ihmisiä joilla jos jonkun näköistä allergiaa. Lopuilla on unettomuutta ja burn-outtia, syömishäiriöitä ja koukkuun jäädään jos jonkin asian takia, some ja rahapelit. Alkaa jo epäillyttää, onko tervettä porukkaa edes hippusen verran enää... Symptoomeja hoidetaan mutta ottaako kukaan selvää mistä tämmöinen sairauksien aalto on peräisin. Lääkkeitä lissää vaan jotta farmateollisuus rikastuu entisestään. Ihmiset myrkyttävät itsensä kemialla ja lääkkeillä.  

Vierailija kirjoitti:

Diagnosointi on muuttunut. Ennen vilkas, nyt adhd. Ennen hermoheikko, nyt yliherkkä jne.

Ihmisillä on erilaisia ominaisuuksia. Hyviä ja huonoja. Sen sijaan että kehutettäisiim hyviä ominaisuuksia ja paranneltaisiin niitä huonoja haetaan diagnoosi jotta voidaan avoimesti siihen nojaten käyttäytyä huonosti.

Tämä! Tästä on ollut keskusteluja aiemminkin. Minunkin yläasteluokalla oli muuta ADHD, pari ADDtä, ainakin yski autisti jne. - ne oli vaan niitä "villejä poikia" tai vastaavasti "arkoja nössöjä"

Tieto on lisääntynyt. Ennen ei diagnosoitu.

No niitä ei vain ennen ole diagnosoitu. Monet aikuiset ovat koko ikänsä olleet nepsyjä mutta vasta aikuisena saaneet diagnoosin.

Itse olen 40v ja veikkaan että olisin lapsena nykymittapuulla saanut diagnoosin, enää en sillä mitään tee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen ajateltiin, että ihmiset vaan ovat erilaisia.

Esim. kuulun ikäluokkaan, jonka nuoruudessa vielä ajateltiin, että osa ihmisistä on lahjakkaita matemaattisesti, osa kielellisesti, osa paras kädentaidoissa, osa taiteissa ja musiikissa.

Nykyään minusta vaikuttaa siltä, ettei ihmistä katsota enää terveeksi, jos hän ei pysty kaikkeen, mitä haluaa. Esim. jokaisen normaalin terveen ihmisen pitäisi ymmärtää pitkää matematiikka ja muutenkin kaikki on vain tahdonvoimasta kiinni.

Onko ihme, että ihmiset hakevat itselleen diagnooseja, jos eivät pysty kaikkeen? Olen yli 50-vuotias ja olen itsekin alkanut pohtia, olisiko minullakin koko ikäni ollut ADD.

Tässä on totuuden siemen. Ennenwanhaan näille tyhmemmilkekin riitti yksinkertaisia tehtäviä, joilla elättää itsensä eikä niiden aivot joutuneet koetukselle . Nykyisin täytyy pärjätä äkylkesi ja sietää stressiä ja painetta lähes työssä kuin työssä.

ADHD/ADD ei vaikuta älykkyyteen.

Vaikuttaa toki. Meillä Länsimaissa vankilat täynnä näitä ADHD-tapauksia. 

Miten se liittyy älykkyyteen?

Vangit ovat heikkolahjaisia, jos mittarina käytetään älykkyysosamäärää. 

Vierailija kirjoitti:

Terveitä ihmisiä ja lapsia sitten näyttää olevan enää hippusen verran. On narsisteja, add, adhd ja aspergerit lisäksi muut mt-sairaudet ja valtava määrä ihmisiä joilla jos jonkun näköistä allergiaa. Lopuilla on unettomuutta ja burn-outtia, syömishäiriöitä ja koukkuun jäädään jos jonkin asian takia, some ja rahapelit. Alkaa jo epäillyttää, onko tervettä porukkaa edes hippusen verran enää... Symptoomeja hoidetaan mutta ottaako kukaan selvää mistä tämmöinen sairauksien aalto on peräisin. Lääkkeitä lissää vaan jotta farmateollisuus rikastuu entisestään. Ihmiset myrkyttävät itsensä kemialla ja lääkkeillä.  

Sehan on tiedetty fakta, etta kun hoidat yhta vaikka korkeaa verenpainetta niin saat siita ( laakkeita) tukketumia ja niita hoidat taas eri laakkeilla joka aiheuttaa pahoinvointia ja siihen on myos laake, mutta se aiheuttaa masennusta onneksi siihen on myos laake se vaan saa infarktin aikaan jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, jotain on tapahtunut ja se on  oikean diagnoosin saaminen.

Isäni 76v on varmasti adhd, samoin setäni . Mä olen 48v ja sain oman diagnoosin 33vuotiaana. Mulla on 3 lasta joista jokainen nepsy. Tämä on sukupolvien ketju joka alkaa nyt purkautua.

Ai ja ihan sinä itte olet tehnyt isälle ja sedälle diagnoosit`? Kaikkea sitä pitää lukeakin täällä. Jestas.

Kyllä isässäni on niin selviä adhd piirteitä että ei tarvitse olla lääkäri. Holtiton rahankäyttö, ketjupolttaminen, vaikeudet pitää työpaikkaa,  jatkuva levottomuus esim. tv: tä katsoessa ei pysty istumaan paikallaan..

Setäni taas on asunut ympäri suomea, ollut 8 kertaa naimisissa ja on alkoholisti.

Kun sain diagnoosin oli selvää mistä olen tämän perinyt. 

 Jollekin toiselle elämän pienet vastoinkäymiset eivät ole elämää haittaavia, kun taas joku toinen ei siedä ollenkaan sitä, että esimerkiksi arki häiriintyy, kun ei kykene siivoamaan kämppäänsä yhtä tehokkaasti kuin joku somen kiiltokuvaihminen. Ihmisillä on myös luonnostaan tarve olla "kuten muut" ja normaali. Jos et ole täydellinen suorittava yksilö, tarvitset diagnoosin, jonka avulla voit saavuttaa normaalin elämän. 

Jos et ole täydellisen normaali, on helppo alkaa löytää itsestään piirteitä epänormaalista. Yhtäkkiä se, että on aina jättänyt kahvikupin olohuoneen pöydälle homehtumaan ja unohtanut maksaa laskunsa ajoissa, tarvitsee diagnoosin, sillä jos et jättäisi kuppia pöydälle tai maksaisit laskusi ajoissa, et olisi enää viallinen. Sitten tajutaan, ettei diagnoosi mitään muuta. Edelleen on itse vastuussa siitä, miten elämänsä hoitaa. Lääkkeet ehkä auttavat monia, mutta onko niiden tarkoitus vain peittää se aito minä alleen, jotta jokaisesta saataisiin täydellinen normaali ihmissuorittaja. 

Väitän, että on menty liian pitkälle sen määrittelyssä, mikä on normaalia ja mikä haittaa elämää. Jos keskiarvo on 9.5, muttei muista viedä astioita tiskikoneeseen, niin tarvitaanko siihen diagnoosi? Mielestäni koulussa voisi olla erikseen oppitunti keskittymiskyvyn parantamiseksi ja oman elämänsä organisointia varten. Opeteltaisiin vaikka yhdessä, miten tehdä suunnitelma kokeisiin lukemiseen. Pidettäisiin mindfulness-hetkiä. Opeteltaisiin rauhoittumista ilman älylaitteita jne. Tunnetaitoja ja toimimista muiden kanssa voitaisiin myös pohdiskella. Tästä hyötyisivät aivan varmasti kaikki nykyajan koululaiset. 

Huono aines on saanut lisääntyä viimeiset sata vuotta vapaasti, kun aiemmin ne menehtyi ojaan. Ensin hyväntekeväisyys ja sitten sosiaaliturva ovat mahdollistaneet lisääntymisen vaikka siihen ei olisi edellytyksiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen ajateltiin, että ihmiset vaan ovat erilaisia.

Esim. kuulun ikäluokkaan, jonka nuoruudessa vielä ajateltiin, että osa ihmisistä on lahjakkaita matemaattisesti, osa kielellisesti, osa paras kädentaidoissa, osa taiteissa ja musiikissa.

Nykyään minusta vaikuttaa siltä, ettei ihmistä katsota enää terveeksi, jos hän ei pysty kaikkeen, mitä haluaa. Esim. jokaisen normaalin terveen ihmisen pitäisi ymmärtää pitkää matematiikka ja muutenkin kaikki on vain tahdonvoimasta kiinni.

Onko ihme, että ihmiset hakevat itselleen diagnooseja, jos eivät pysty kaikkeen? Olen yli 50-vuotias ja olen itsekin alkanut pohtia, olisiko minullakin koko ikäni ollut ADD.

Tässä on totuuden siemen. Ennenwanhaan näille tyhmemmilkekin riitti yksinkertaisia tehtäviä, joilla elättää itsensä eikä niiden aivot joutuneet koetukselle . Nykyisin täytyy pärjätä äkylkesi ja sietää stressiä ja painetta lähes työssä kuin työssä.

ADHD/ADD ei vaikuta älykkyyteen.

Vaikuttaa toki. Meillä Länsimaissa vankilat täynnä näitä ADHD-tapauksia. 

Miten se liittyy älykkyyteen?

Vangit ovat heikkolahjaisia, jos mittarina käytetään älykkyysosamäärää. 

Väännetään rautalangasta. ADHD/ADD ei vaikuta älykkyyteen eli ko. diagnoosin saanut voi olla erittäin älykäs tai toisaalta yhtä hyvin tyhmä.

Vierailija kirjoitti:

Huono aines on saanut lisääntyä viimeiset sata vuotta vapaasti, kun aiemmin ne menehtyi ojaan. Ensin hyväntekeväisyys ja sitten sosiaaliturva ovat mahdollistaneet lisääntymisen vaikka siihen ei olisi edellytyksiä.

Niitä ojasta sinut löytää?

Normaalia evoluutiota. Tietoähky rasittaa aivoja, samankaltaiset nörtit pariutuvat ja luonto hakee tapaa hallita tilannetta. Ollut tiedossa ajat sitten. Esimerkiksi tässä 10 v sitten TED:n julkaisemassa videossa https://www.ted.com/talks/juan_enriquez_will_our_kids_be_a_different_sp…

Entäs ehkäisypillerit ja niiden jäämät naisen elimistöön?

Siis mihin perustuvat nuo väitteet, että adhd-piirteistä ei olisi ollut ennen haittaa? Joo, ennen jos lapsi ei pärjännyt koulussa, todettiin, että tyhmä on, menköön kuokkimaan ojaa. Sellaista erilaisuuden suvaitsemista. Syrjäytyminen ei ole mikään uusi ilmiö, päin vastoin. Vielä 60-luvulla pakkasjaksot saattoivat tappaa Helsingissä kymmeniä kodittomia alkoholistimiehiä ja kaikenlainen antisosiaalinen käytös, päihdeongelmat jne olivat yleisempiä kuin nykyään. Ihan samalla tavalla ihmiset ennen joivat tai pelasivat rahansa, joutuivat velkoihin jne. Naisista taas valtava määrä toimi prostit**tiossa. Luuletteko, että nämä ihmiset vaan huvikseen pilasivat elämänsä tai myivät itseään tuohon maailman aikaan? Eiköhän sieltä yleensä olisi löytynyt jotain nykyään diganosoitavaa taustalta. 

Läkemedelsindustrin vill sälja piller. Till skillnad från er, har folk inte här en massa diagnostiserade problem, laktosintolerans och en massa matkrångel. Hur kommer det sig att ni fick samtliga?

Nykyään oletetaan, että jokainen meistä voi pystyä mihin vain. Jokaisella 5 keskiarvon lapsellakin on mahdollisuus päästä oikikseen ja lääkikseen, jos vain saa oikeat lääkkeet. Kuitenkin myös niitä tarvitaan, jotka kuokkivat sitä ojaa. 

Vierailija kirjoitti:

 Jollekin toiselle elämän pienet vastoinkäymiset eivät ole elämää haittaavia, kun taas joku toinen ei siedä ollenkaan sitä, että esimerkiksi arki häiriintyy, kun ei kykene siivoamaan kämppäänsä yhtä tehokkaasti kuin joku somen kiiltokuvaihminen. Ihmisillä on myös luonnostaan tarve olla "kuten muut" ja normaali. Jos et ole täydellinen suorittava yksilö, tarvitset diagnoosin, jonka avulla voit saavuttaa normaalin elämän. 

Jos et ole täydellisen normaali, on helppo alkaa löytää itsestään piirteitä epänormaalista. Yhtäkkiä se, että on aina jättänyt kahvikupin olohuoneen pöydälle homehtumaan ja unohtanut maksaa laskunsa ajoissa, tarvitsee diagnoosin, sillä jos et jättäisi kuppia pöydälle tai maksaisit laskusi ajoissa, et olisi enää viallinen. Sitten tajutaan, ettei diagnoosi mitään muuta. Edelleen on itse vastuussa siitä, miten elämänsä hoitaa. Lääkkeet ehkä auttavat monia, mutta onko niiden tarkoitus vain peittää se aito minä alleen, jotta jokaisesta saataisiin täydellinen normaali ihmissuorittaja. 

Väitän, että on menty liian pitkälle sen määrittelyssä, mikä on normaalia ja mikä haittaa elämää. Jos keskiarvo on 9.5, muttei muista viedä astioita tiskikoneeseen, niin tarvitaanko siihen diagnoosi? Mielestäni koulussa voisi olla erikseen oppitunti keskittymiskyvyn parantamiseksi ja oman elämänsä organisointia varten. Opeteltaisiin vaikka yhdessä, miten tehdä suunnitelma kokeisiin lukemiseen. Pidettäisiin mindfulness-hetkiä. Opeteltaisiin rauhoittumista ilman älylaitteita jne. Tunnetaitoja ja toimimista muiden kanssa voitaisiin myös pohdiskella. Tästä hyötyisivät aivan varmasti kaikki nykyajan koululaiset. 

Peruskoulu on äärimmäisen helppo ja vähän kuormittava. Moni ADHD saa diagnoosin vasta lukiossa tai yliopistossa. Kyse ei ole siitä, että ADHd tyyppi ei osaisi tai ymmärtäisi suunnitella kokeisiin lukua, käytännössä seinä nousee vastaan. Mieluisin tapa lukea on viimeisenä iltana/yönä ennen koetta, mitä isompi määrä on luettavana sitä huonommin se toimii. Vaikka peruskoulussa se toimi mainiosti.