Jotain on tapahtunut, kun ADHD:ta, autismia jne esiintyy niin paljon

Vierailija kirjoitti:

Havaintosi on mitä todennäköisimmin oikea. Mutta miksi tapaukset ovat tosiaan selkeästi lisääntyneet? Itse olen sitä mieltä, että 2000-luvun non-stop ärsyketulva ja maailman liian nopeasti kasvanut yleinen hektisyys ovat tämän takana.

Asia on kokonaisuutena käsittämättömän iso, mutta merkittävimpiä osatekijöitä ovat mm. vuorokauden ympäri huomiota kaappaavat älylaitteet SoMe-täkyineen (jotka taasen saavat ihmiset tuntemaan monesti jotakin negatiivista), työelämän hektisyys (joka sekin tulee kotiin mukaan älylaitteiden myötä), sekä epävarmuus omasta että koko planeetan tulevaisuudesta.

Kun tämä kaikki saa vanhemmat oireilemaan kroonisesti negatiivisissa tunnetiloissa, pahenevat muuten mahd. lievemmiksi jääneet neurokirjopiirteet sekä heidän lapsissaan että myöskin heissä itsessään; neuro-ongelmathan eivät ole on-off -tyyppisiä, vaan yksilöllisiä, eri oireiden vaihdellessa vahvasti tapauksesta toiseen.

Kyllä, näitä tapauksia oli paljon menneessäkin maailmassa (kuten monet alkoholilla itseään "lääkitsevät", joiden kognitio ei tähän maailmaan ole kerta kaikkiaan sopinut), mutta nykypäivän kaoottisuus saa monen muuten hallinnassa olevan oirekuvan ylittämään sen kriittisen rajan.

Maailma polarisoituu koko ajan, ja voittajatyypeiksi nousee tulevaisuudessa yhä harvempi, heidän luontaisten ominaisuuksiensa sopiessa siihen ihmiskuntaan, jota tässä on "luotu" etenkin parin viime vuosikymmenen aikana.

Hyvä teksti. Myös kemikaalialtistukset ovat isossa roolissa. Vesistöihin päättyy ennätysmäärä esim. ehkäisykemikaaleja ja huumausaineita.

Kyllä, jotain on tapahtunut ja se on  oikean diagnoosin saaminen.

Isäni 76v on varmasti adhd, samoin setäni . Mä olen 48v ja sain oman diagnoosin 33vuotiaana. Mulla on 3 lasta joista jokainen nepsy. Tämä on sukupolvien ketju joka alkaa nyt purkautua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti äidit ei syö riittävästi D-vitamiiniä. Ennen ihmiset sai sitä riittävästi kun olivat ulkona enemmän ja joivat maitoa riittävästi.

https://yle.fi/a/3-12165570

Faktat ei kiinnosta tällä palstalla.

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on asenne että joka vaivaan vaan lääkettä, mitään ei haluta itse yrittää tehdä oman terveyden eteen. Koskee ihan kaikkea. Jos on esim. vilkas lapsi niin heti yritetään saada adhd diagnoosi. Sairasta.

ADHD diagnoosin saa myös ADD, joka ei ole yhtään vilkas vaan täysin päinvastoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älylaitteet

Kas kun ei videopelit, televisio, sarjakuvat, hömppäkirjallisuus, rockmusiikki ja teatteri.

Lukutaito.

Vierailija kirjoitti:

Ennen ajateltiin, että ihmiset vaan ovat erilaisia.

Esim. kuulun ikäluokkaan, jonka nuoruudessa vielä ajateltiin, että osa ihmisistä on lahjakkaita matemaattisesti, osa kielellisesti, osa paras kädentaidoissa, osa taiteissa ja musiikissa.

Nykyään minusta vaikuttaa siltä, ettei ihmistä katsota enää terveeksi, jos hän ei pysty kaikkeen, mitä haluaa. Esim. jokaisen normaalin terveen ihmisen pitäisi ymmärtää pitkää matematiikka ja muutenkin kaikki on vain tahdonvoimasta kiinni.

Onko ihme, että ihmiset hakevat itselleen diagnooseja, jos eivät pysty kaikkeen? Olen yli 50-vuotias ja olen itsekin alkanut pohtia, olisiko minullakin koko ikäni ollut ADD.

Tässä on totuuden siemen. Ennenwanhaan näille tyhmemmilkekin riitti yksinkertaisia tehtäviä, joilla elättää itsensä eikä niiden aivot joutuneet koetukselle . Nykyisin täytyy pärjätä äkylkesi ja sietää stressiä ja painetta lähes työssä kuin työssä.

Vanhemmat on lapsen kavereita ja pahaa mieltä ei saa tuottaa. Nykyihmiset ei kestä mitään vastoinkäymistä.

Tällaisessa yhteiskunnassa ne oireet tulevat varmaan helpommin esiin. Jos mennään vaikka 100v takaisin, niin tuskin adhd on ollut "ongelma", vaan ihan vain ihmisen ominaisuus. Jos hoidat lehmiä tai oot peltohommissa, niin ei se ylivilkkaus siinä tiellä ole.

Joskus luin tutkimuksen, jossa arveltiin, että adhd tyyppien vuoksi ihminen on ylipäätään edennyt joka puolelle maailmaa. Ovat niitä, jotka lähtevät siitä kotinuotiolta tutkimaan mitä kauempaa löytyy. Jonkun on leijona napannut ja toinen on perustanut oman yhteisön uusille apajille.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, jotain on tapahtunut ja se on  oikean diagnoosin saaminen.

Isäni 76v on varmasti adhd, samoin setäni . Mä olen 48v ja sain oman diagnoosin 33vuotiaana. Mulla on 3 lasta joista jokainen nepsy. Tämä on sukupolvien ketju joka alkaa nyt purkautua.

Hoh hoijaa.....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen ajateltiin, että ihmiset vaan ovat erilaisia.

Esim. kuulun ikäluokkaan, jonka nuoruudessa vielä ajateltiin, että osa ihmisistä on lahjakkaita matemaattisesti, osa kielellisesti, osa paras kädentaidoissa, osa taiteissa ja musiikissa.

Nykyään minusta vaikuttaa siltä, ettei ihmistä katsota enää terveeksi, jos hän ei pysty kaikkeen, mitä haluaa. Esim. jokaisen normaalin terveen ihmisen pitäisi ymmärtää pitkää matematiikka ja muutenkin kaikki on vain tahdonvoimasta kiinni.

Onko ihme, että ihmiset hakevat itselleen diagnooseja, jos eivät pysty kaikkeen? Olen yli 50-vuotias ja olen itsekin alkanut pohtia, olisiko minullakin koko ikäni ollut ADD.

Tässä on totuuden siemen. Ennenwanhaan näille tyhmemmilkekin riitti yksinkertaisia tehtäviä, joilla elättää itsensä eikä niiden aivot joutuneet koetukselle . Nykyisin täytyy pärjätä äkylkesi ja sietää stressiä ja painetta lähes työssä kuin työssä.

ADHD/ADD ei vaikuta älykkyyteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen ajateltiin, että ihmiset vaan ovat erilaisia.

Esim. kuulun ikäluokkaan, jonka nuoruudessa vielä ajateltiin, että osa ihmisistä on lahjakkaita matemaattisesti, osa kielellisesti, osa paras kädentaidoissa, osa taiteissa ja musiikissa.

Nykyään minusta vaikuttaa siltä, ettei ihmistä katsota enää terveeksi, jos hän ei pysty kaikkeen, mitä haluaa. Esim. jokaisen normaalin terveen ihmisen pitäisi ymmärtää pitkää matematiikka ja muutenkin kaikki on vain tahdonvoimasta kiinni.

Onko ihme, että ihmiset hakevat itselleen diagnooseja, jos eivät pysty kaikkeen? Olen yli 50-vuotias ja olen itsekin alkanut pohtia, olisiko minullakin koko ikäni ollut ADD.

Tässä on totuuden siemen. Ennenwanhaan näille tyhmemmilkekin riitti yksinkertaisia tehtäviä, joilla elättää itsensä eikä niiden aivot joutuneet koetukselle . Nykyisin täytyy pärjätä äkylkesi ja sietää stressiä ja painetta lähes työssä kuin työssä.

Joo, nyt pitää olla Resilisenssiä vai mitähän se oli. Itsekin masennuin omaan osaamattomuuteen kunnes psykologi muistutti, että minä en ole työtä varten, vaan työ minua varten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen ajateltiin, että ihmiset vaan ovat erilaisia.

Esim. kuulun ikäluokkaan, jonka nuoruudessa vielä ajateltiin, että osa ihmisistä on lahjakkaita matemaattisesti, osa kielellisesti, osa paras kädentaidoissa, osa taiteissa ja musiikissa.

Nykyään minusta vaikuttaa siltä, ettei ihmistä katsota enää terveeksi, jos hän ei pysty kaikkeen, mitä haluaa. Esim. jokaisen normaalin terveen ihmisen pitäisi ymmärtää pitkää matematiikka ja muutenkin kaikki on vain tahdonvoimasta kiinni.

Onko ihme, että ihmiset hakevat itselleen diagnooseja, jos eivät pysty kaikkeen? Olen yli 50-vuotias ja olen itsekin alkanut pohtia, olisiko minullakin koko ikäni ollut ADD.

Tässä on totuuden siemen. Ennenwanhaan näille tyhmemmilkekin riitti yksinkertaisia tehtäviä, joilla elättää itsensä eikä niiden aivot joutuneet koetukselle . Nykyisin täytyy pärjätä äkylkesi ja sietää stressiä ja painetta lähes työssä kuin työssä.

ADHD/ADD ei vaikuta älykkyyteen.

Vaikuttaa toki. Meillä Länsimaissa vankilat täynnä näitä ADHD-tapauksia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen ajateltiin, että ihmiset vaan ovat erilaisia.

Esim. kuulun ikäluokkaan, jonka nuoruudessa vielä ajateltiin, että osa ihmisistä on lahjakkaita matemaattisesti, osa kielellisesti, osa paras kädentaidoissa, osa taiteissa ja musiikissa.

Nykyään minusta vaikuttaa siltä, ettei ihmistä katsota enää terveeksi, jos hän ei pysty kaikkeen, mitä haluaa. Esim. jokaisen normaalin terveen ihmisen pitäisi ymmärtää pitkää matematiikka ja muutenkin kaikki on vain tahdonvoimasta kiinni.

Onko ihme, että ihmiset hakevat itselleen diagnooseja, jos eivät pysty kaikkeen? Olen yli 50-vuotias ja olen itsekin alkanut pohtia, olisiko minullakin koko ikäni ollut ADD.

Tässä on totuuden siemen. Ennenwanhaan näille tyhmemmilkekin riitti yksinkertaisia tehtäviä, joilla elättää itsensä eikä niiden aivot joutuneet koetukselle . Nykyisin täytyy pärjätä äkylkesi ja sietää stressiä ja painetta lähes työssä kuin työssä.

ADHD/ADD ei vaikuta älykkyyteen.

Vaikuttaa toki. Meillä Länsimaissa vankilat täynnä näitä ADHD-tapauksia. 

Miten se liittyy älykkyyteen?

Joskus mietin näitä rokotuksia....montako 10-vuotias on saanut niitä?

Entäpä E-pillerien vaikutukset?

Olen vajaa 60 vuotias adhd. En tiedä olisiko lapsuuteni ollut parempi tai huonompi ilman diagnoosia, sillä elin turvallisessa kodissa ja naapuritkin saivat luoda minulle rajoja miettimättä puuttuvatko kotimme asioihin. Äitiiti kävi joskus kiittämässäkin, että puuttuivat riehumiseeni.

Olen miettinyt diagnoosien nykyistä määrää myöskin ja väitän, että suvaitsevaisuus  on vähäisempää kuin lapsuudessani ja nuoruudessani. Säälin joskus lapsia, miten vähän he saavat tehdä mitään joutumatta silmätikuiksi ja kaikenlaisten lasten päähänpistot katsotaan kurittomuudeksi. Usein kyse on siitä, että lapsi touhuaa ja on vain aikuisten asenteesta kiinni miten jokin kyseenalainen temppu käsitellään lapsen kanssa.

Olen toiminut työni puolesta lasten kanssa useampia vuosia ja ilmeisesti minun adhd auttaa tajuamaan lasten energian määrää, jota pitäisi vapauttaa kuin pakottaa olemaan liikaa aloillaan. Missään ei saa huutaa, pomppia, olla lapsi, vaan liian useinlöydetään valittamista, miten lapsen kanssa on raskasta. Viimeisin kokemus vieraillessani uuden tuttavani kodissa, jossa kaksi hänen lastaan pelasi aivan hallitusti sählyä olohuoneessa. Tuttava jorisee toisen lapsen adhd:sta ja minä mumisen,että eikös kyse ole ihan tavallisen lapsen touhuista. 

Tämä maailma ei ole lapsille ja antaisi tilaa heille olla, joita ovat. Diagnoosit ovat meitä aikuisia varten. Siinä missä vanhukset nukutetaan lääkkeillä kakkavaippoihinsa tehdään sama lapsille, ettei heitä  näkisi tai kuulisi. 

Diagnoosi on hyvä tietää, mutta se ei saa olla syy tukahduttaa  ihmistä. SAan itsekin välillä pitää puoleni muiden  adhd-määrittelystä ja muistuttaa olevani yksilö siitä huolimatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen ajateltiin, että ihmiset vaan ovat erilaisia.

Esim. kuulun ikäluokkaan, jonka nuoruudessa vielä ajateltiin, että osa ihmisistä on lahjakkaita matemaattisesti, osa kielellisesti, osa paras kädentaidoissa, osa taiteissa ja musiikissa.

Nykyään minusta vaikuttaa siltä, ettei ihmistä katsota enää terveeksi, jos hän ei pysty kaikkeen, mitä haluaa. Esim. jokaisen normaalin terveen ihmisen pitäisi ymmärtää pitkää matematiikka ja muutenkin kaikki on vain tahdonvoimasta kiinni.

Onko ihme, että ihmiset hakevat itselleen diagnooseja, jos eivät pysty kaikkeen? Olen yli 50-vuotias ja olen itsekin alkanut pohtia, olisiko minullakin koko ikäni ollut ADD.

Tässä on totuuden siemen. Ennenwanhaan näille tyhmemmilkekin riitti yksinkertaisia tehtäviä, joilla elättää itsensä eikä niiden aivot joutuneet koetukselle . Nykyisin täytyy pärjätä äkylkesi ja sietää stressiä ja painetta lähes työssä kuin työssä.

ADHD/ADD ei vaikuta älykkyyteen.

Vaikuttaa toki. Meillä Länsimaissa vankilat täynnä näitä ADHD-tapauksia. 

Miten se liittyy älykkyyteen?

Jos tuo onkin sitä mieltä, että kaikki rikolliset eivät ole älykkäitä ovat siis ts. vähä-älyisiä 🤷

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, jotain on tapahtunut ja se on  oikean diagnoosin saaminen.

Isäni 76v on varmasti adhd, samoin setäni . Mä olen 48v ja sain oman diagnoosin 33vuotiaana. Mulla on 3 lasta joista jokainen nepsy. Tämä on sukupolvien ketju joka alkaa nyt purkautua.

Mulla aivan samoin, jo isoisällä varmasti ADHD ja isällä sekä hänen veljellä, mulla ja siskollani mahdollisesti myös ja oma lapsi vasta päässyt tutkimuksiin.

Tyttärelläni on adhd. Kun häntä tutkittiin, huomasin, että minulla on samoja piirteitä. Menin tutkimuksiin ja minullakin diagnosoitiin adhd aikuisiällä. Kun olen miettinyt sukulaisiani edeltävään sukupolveen, huomaan samoja piirteitä isäni puolella sukua. Silloin muinoin vaan adhd:sta ei ollut juurikaan haittaa, koska niille adhd ihmisille oli sellaisia töitä, joissa pärjäsi. Jos koulu oli adhd:lle hankalaa, koulu jäi kesken ja mentiin töihin.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, jotain on tapahtunut ja se on  oikean diagnoosin saaminen.

Isäni 76v on varmasti adhd, samoin setäni . Mä olen 48v ja sain oman diagnoosin 33vuotiaana. Mulla on 3 lasta joista jokainen nepsy. Tämä on sukupolvien ketju joka alkaa nyt purkautua.

Ai ja ihan sinä itte olet tehnyt isälle ja sedälle diagnoosit`? Kaikkea sitä pitää lukeakin täällä. Jestas.

Olen add vahintaan, lukihairioinen ja paniikkihairioinen.

Samoin ainakin isani on adhd.

Ilman diagnoosia ja laakkeita on menty tahan paivaan.

Menen jatkuvasti epamukavuusalueille ja selvian niista. Aikanaan vihasin tyohaastatteluita ja vaihdoin tyopaikkaa kuukauden valein. Vihasin esiintymista hain kouluun, jossa ei muuta tehtykkaan, koin uusissa tilanteissa paniikkia. Elan viidennessa maassa, vieraassa kulttuurissaa ja rakennan uuden tuttavapiirin. Olen selviytynyt aika hyvin. Ilman laakkeita ja diagnoosia.

Ehka saan kohta jonkun sydarin, mutta ainakin olen elanyt taysilla, selittamatta etta kun mulla on naa diagnoosit.

Varmasti ovat lievat kun tahan pystyn, mutta niin pystyisi moni muukin.

En ole sairas. Toimin eritavalla. Olen introvertti eika sekaan ole sairaus.