Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Jotain on tapahtunut, kun ADHD:ta, autismia jne esiintyy niin paljon
08.01.2023 |
Omassakin tuttavapiirissä lähes joka toisella aikuisella ja lapsella on jokin nepsydiagnoosi.
Monet sanovat, että nepsyistä ei vain puhuttu aikaisemmin. Sekin on varmasti totta, mutta silti väittäisin että nepsydiagnoosit ovat lisääntyneet ja jokin aiheuttaa nousua.
Kommentit (409)
Vierailija kirjoitti:
Näitä ymmärretään nykyään niin paljon paremmin mittavien, alati kehittyvien tutkimusten myötä, minkä vuoksi niitä myös diagnosoidaan enemmän. Ei tässä ole mitään ihmeellistä tai salaliittoteoriaa.
Mielipiteet ja näkökulmat vaihtelevat ajan myötä ja eri koulukuntien sisällä, mutta varsinainen ymmärrys ei lisäänny juurikaan.
Se, että esimerkiksi ei enää puhuta vilkkaista lapsista vaan puhutaan adhd-lapsista ei ole ymmärryksen lisääntymistä vaan medikalisaatiota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kunnon perskänni auttaa pahempaan ahdistukseen ja aina on edessä UUSI PÄIVÄ MAHDOLLISUUKSIA TÄYNNÄ, ÄLKÄÄ HUKATKO NIITÄ!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset hakevat apua ja onneksi saavat sitä. Se näyttää jostain syystä närkästyttävän ketjuun vastanneita, jotka näyttävät itse "tietävän" mistä on "oikeasti" kyse.
Ole sinä autistivammainen hiljaa ja syö lääkkeesi. Niitähän riittää.
Mikähän diagnoosi sinulla on?
Minä ainakin olen persoonaltani aivan samanlainen kuin lapsena. Silti sain ADHD-diagnoosin vasta viime vuonna. Kerroin tästä työpaikalla parille hyvälle työkaverille ja 50-vuotias työkaverinainen vastasi, että hänkin on aina miettinyt, että hänelläkin omasta mielestään on ADHD, mutta ei ole koskaan hakeutunut tutkimuksiin, koska mitäpä merkitystä sillä olisi. Lapsensa sai diagnoosin ala-asteella, ja tuohan periytyy.
Minä luin hyvin kokeisiin, koska mummo maksoi hyvistä numeroista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään oletetaan, että jokainen meistä voi pystyä mihin vain. Jokaisella 5 keskiarvon lapsellakin on mahdollisuus päästä oikikseen ja lääkikseen, jos vain saa oikeat lääkkeet. Kuitenkin myös niitä tarvitaan, jotka kuokkivat sitä ojaa.
Tämä. Ja jokaisesta voi tulla ihan vaikka ammattimuusikko, kun äiti kertoo sinun olevan maailman paras laulamaan. ;D Alan ammattilaiset eivät ole samaa mieltä, mutta ovat väärässä. Koska äiti on sanonut, että olen maailman paras.
Lääkärit ja psykologit tutkivat. Lääkäri määrää tarvittaessa lääkityksen, ei äiti. Helpottiko?
Vierailija kirjoitti:
Terveitä ihmisiä ja lapsia sitten näyttää olevan enää hippusen verran. On narsisteja, add, adhd ja aspergerit lisäksi muut mt-sairaudet ja valtava määrä ihmisiä joilla jos jonkun näköistä allergiaa. Lopuilla on unettomuutta ja burn-outtia, syömishäiriöitä ja koukkuun jäädään jos jonkin asian takia, some ja rahapelit. Alkaa jo epäillyttää, onko tervettä porukkaa edes hippusen verran enää... Symptoomeja hoidetaan mutta ottaako kukaan selvää mistä tämmöinen sairauksien aalto on peräisin. Lääkkeitä lissää vaan jotta farmateollisuus rikastuu entisestään. Ihmiset myrkyttävät itsensä kemialla ja lääkkeillä.
Tästä olen samaa mieltä. Joka vaivaan löytyy diagnoosi ja sitä kautta lääke. Itselleni diagnosoitiin teini-ikäisenä ahdistushäiriö ja siihen lääkkeet. En ole missään vaiheessa kokenut, että diagnoosi olisi elämääni helpottanut tai mitään parantanut lääkkeistä puhumattakaan. Minun oikea hätäni ja oireiluni liittyi huonoihin kotioloihin ja eronneisiin alkoholisti vanhempiin, mutta eihän kukaan näistä piitannut. Tuntui, että lääkäri pääsi helpommalla kehittäessään minulle diagnoosi ja antamalla lääkkeet kouraan.
Kun aloin syömään lääkkeitä, tuntui kuin kroppa ja aivot olisivat turtuneet. En tuntenut mitään, mikään ei kiinnostanut ja kaikki oli yhtä harmaata massaa. Suoritin elämää läpi. Muutos omassa persoonallisuudessa säikäytti minut, ja lopetin lääkkeet. Kukaan ei kuitenkaan kertonut minulle, millaista myrkkyä olin kehooni laittanut ja kärsin useita viikkoja koko kehon läpimenevistä sähköiskuista ja pakkoliikkeistä. Tämän kokemuksen jälkeen en ole suostunut syömään mitään lääkkeitä kuin vasta todellisen pakon edessä.
Lääkkeettömänä ja pitkän traumasta toipumismatkan käyneenä voin tänä päivänä sanoa olevani terve. Eikä minulla mitään ahdistuneisuushäiriötä koskaan ole ollutkaan. Patoutuneita tunteita senkin edestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Havaintosi on mitä todennäköisimmin oikea. Mutta miksi tapaukset ovat tosiaan selkeästi lisääntyneet? Itse olen sitä mieltä, että 2000-luvun non-stop ärsyketulva ja maailman liian nopeasti kasvanut yleinen hektisyys ovat tämän takana.
Asia on kokonaisuutena käsittämättömän iso, mutta merkittävimpiä osatekijöitä ovat mm. vuorokauden ympäri huomiota kaappaavat älylaitteet SoMe-täkyineen (jotka taasen saavat ihmiset tuntemaan monesti jotakin negatiivista), työelämän hektisyys (joka sekin tulee kotiin mukaan älylaitteiden myötä), sekä epävarmuus omasta että koko planeetan tulevaisuudesta.
Kun tämä kaikki saa vanhemmat oireilemaan kroonisesti negatiivisissa tunnetiloissa, pahenevat muuten mahd. lievemmiksi jääneet neurokirjopiirteet sekä heidän lapsissaan että myöskin heissä itsessään; neuro-ongelmathan eivät ole on-off -tyyppisiä, vaan yksilöllisiä, eri oireiden vaihdellessa vahvasti tapauksesta toiseen.
Kyllä, näitä tapauksia oli paljon menneessäkin maailmassa (kuten monet alkoholilla itseään "lääkitsevät", joiden kognitio ei tähän maailmaan ole kerta kaikkiaan sopinut), mutta nykypäivän kaoottisuus saa monen muuten hallinnassa olevan oirekuvan ylittämään sen kriittisen rajan.
Maailma polarisoituu koko ajan, ja voittajatyypeiksi nousee tulevaisuudessa yhä harvempi, heidän luontaisten ominaisuuksiensa sopiessa siihen ihmiskuntaan, jota tässä on "luotu" etenkin parin viime vuosikymmenen aikana.
Lapseni autismipiirteet eivät johdu laitteista, sillä niitä hän on käyttänyt elämässään tavallista vähemmän. Sen sijaan piirteet ovat vahvistuneet aina kun häntä on kiusattu tai koulussa on ollut muuten kuormittavaa, ja lieventyneet silloin kun hänet on hyväksytty joukkoon sellaisena kuin on.
Vierailija kirjoitti:
Diagnosointi on muuttunut. ADHD ja ADD ovat periytyviä.
Kyse ei ole vain diagnosoinnin parantumisesta, vaikka osin toki siitäkin. Varhaiskasvatuksessa työskentelevä ystäväni sanoo, että lapset ovat nykyään huomattavasti levottomampia kuin ennen. Hänellä kokemusta yli 25 vuoden ajalta. Älylaitteet on yksi selitys, mutta tuskin ainoa. Jotain on lapsille tapahtunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Psykologisesti ADHD on äärimmäistä levottomuutta, joka on seurausta hermoromahduksesta. Nykyään termiä hermoromahdus ei käytetä, vaan puhutaan vain äärilevottomuudesta, joka ilmenee keskittymis- ja tarkkaavaisuushäiriöinä.
Mielenkiintoista on se, että varhaislapsuudessa on nykyään jotain sellaista, joka saa jo pienen lapsen menettämään hermonsa. Mitähän se voisi olla?
Meillä on jo 3-vuotiaita ADHD-lapsia, joille lääkkeeksi annetaan amfetamiinijohdannaista esim. Ritalin nimellä, ja koska se on laillista lääkettä, se ei kuulemma aiheuta riippuvuutta. Tosin käytännössä melkein kaikki nämä lapset ryhtyvät aikuisiässä käyttämään piriä.
Piri tappaa Suomessa enemmän kuin missään muualla Länsimaissa.
Suomessa on vakava huume-epidemia, ja mitä tekevät päättäjät?
ADHD on synnynnäinen, siitä on useita muotoja ja se on kuvannettavissa aivoista mm. PET-laitteella. Testit ovat kuitenkin nykyisin varsin tarkat.
Hermoromahdus on äkillinen uupumisreaktio, siihen liittyy masennusta ja ahdistusta.Ennen hermoromahdusta voi esiintyä masennusta tai ahdistusta, mutta hermoromahduksen jälkeen esiintyy äärimmäistä levottomuutta, joka ilmenee tarpeena liikkua. Esim. tarkkailuluokalla oppilas ei pysy pulpetissa, vaan alkaa liikkua ympäriinsä.
Autismi on synnynnäinen asia, mutta ADHD ei ole, koska siirtämällä ylivilkas 3-vuotias lapsi normaaliin rauhalliseen ympäristöön, lapsesta tulee ihan normaali. ADHD-lapsi voidaan parantaa, jos interventio tehdään varhaislapsuudessa.
Höpö höpö.
Monia diagnosoimattomia ADHD ihmisiä on lääkitty toimimattomasti masennuslääkityksellä, kun ADHD on sekoittanut heidän arkensa. Kun ADHD on löydetty ja lääkitty on masennus poistunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Diagnosointi on muuttunut. ADHD ja ADD ovat periytyviä.
Kyse ei ole vain diagnosoinnin parantumisesta, vaikka osin toki siitäkin. Varhaiskasvatuksessa työskentelevä ystäväni sanoo, että lapset ovat nykyään huomattavasti levottomampia kuin ennen. Hänellä kokemusta yli 25 vuoden ajalta. Älylaitteet on yksi selitys, mutta tuskin ainoa. Jotain on lapsille tapahtunut.
Se että lapsi on levoton, ei tarkoita sitä, että lapsella on ADHD.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä ymmärretään nykyään niin paljon paremmin mittavien, alati kehittyvien tutkimusten myötä, minkä vuoksi niitä myös diagnosoidaan enemmän. Ei tässä ole mitään ihmeellistä tai salaliittoteoriaa.
Mielipiteet ja näkökulmat vaihtelevat ajan myötä ja eri koulukuntien sisällä, mutta varsinainen ymmärrys ei lisäänny juurikaan.
Se, että esimerkiksi ei enää puhuta vilkkaista lapsista vaan puhutaan adhd-lapsista ei ole ymmärryksen lisääntymistä vaan medikalisaatiota.
Olet juntti joka ei tiedä mistä puhut. ADHD onnoikea neurologinen häiriö johon usein on mahdollista saada toimiva lääkitys.
Luulen, että lasten lisääntynyt levottomuus johtuu myös vanhempien ja muiden läheisten aikuisten omasta levottomuudesta, stressistä, huolesta, suorittamisesta tms. Lapset huomaavat aikuisten tunnetiloja hyvinkin varhaisessa vaiheessa, vaikka eivät niitä ymmärrä tai osaa niitä käsitellä. Jos ajattelisin itse olevani lapsi tässä ajassa niin kyllä päällimmäinen huoleni olisi se, että miksi aikuiset ovat niin kireitä ja huolissaan koko ajan, pitäisikö minunkin olla ja tapahtuuko pian jotain kamalaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luulen, että lasten lisääntynyt levottomuus johtuu myös vanhempien ja muiden läheisten aikuisten omasta levottomuudesta, stressistä, huolesta, suorittamisesta tms. Lapset huomaavat aikuisten tunnetiloja hyvinkin varhaisessa vaiheessa, vaikka eivät niitä ymmärrä tai osaa niitä käsitellä. Jos ajattelisin itse olevani lapsi tässä ajassa niin kyllä päällimmäinen huoleni olisi se, että miksi aikuiset ovat niin kireitä ja huolissaan koko ajan, pitäisikö minunkin olla ja tapahtuuko pian jotain kamalaa.
Ystävätär on 30 v. ollut lapsipsykiatri ja kertoo joskus lapsista, jotka ovat aivan hermoraunioita, koska syyllistävät itsensä vanhempien avioeroon. Eivät ymmärrä vielä avioerosta oikein mitään, tuntevat siitä syyllisyyttä ja hyljätyksi joutumista. Kamalaa kuultavaa ja usein lapsen vanhempi ei edes huomaa lapsen tunnetilaa ja alamäki alkaa koulussa ja kaverien joukossa, lapsi eristäytyy ja syyllisyyden ja turvattomuuden tunne kasvaa kunnes räjähtää johonkin suuntaan, usein sinne huonoon suuntaan. Lapsen eronneella vanhemmalla on itsellä sellaisia ongelmia usein, ettei huomaa alkuunkaan lapsen vaikeuksia ja lapsi ei osaa niistä puhua.
Tämä juuri! Voin vain kuvitella sitä turvattomuuden määrää mikä nykypäivän lapsilla on harteillaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Diagnosointi on muuttunut. ADHD ja ADD ovat periytyviä.
Kyse ei ole vain diagnosoinnin parantumisesta, vaikka osin toki siitäkin. Varhaiskasvatuksessa työskentelevä ystäväni sanoo, että lapset ovat nykyään huomattavasti levottomampia kuin ennen. Hänellä kokemusta yli 25 vuoden ajalta. Älylaitteet on yksi selitys, mutta tuskin ainoa. Jotain on lapsille tapahtunut.
Lapsilla on tylsää. Vanhemmat ovat laiskoja, eivät jaksa tai viitsi ulkoilla ja liikkua lasten kanssa. Näkeehän sen, kun niin moni kouluikäinen ei osaa uida eikä hiihtää, luistella, hyvä jos osaa pyörällä ajaa.
Heikko, ravinneköyhä ruokavalio raskausajasta lähtien. Ja tosiaan se D-vitamiinin puute. Moni raskaana oleva ja imettävä äiti mättää kaikkea roskaa sisuksiinsa ajattelematta että niistä rakentuu uusi elämä ja ihminen. Ja sama linja jatkuu, kumma juttu että lapsiperhearki tuntuu raskaalta eikä raskauskilot ota hävitäkseen.
Olen näin jälkikäteen usein miettinyt, miten vastuuntuntoisia ja _aikuisia_ omat vanhempani olivat jo alle 3-kymppisinä. Ja samanlaisia oli lähes kaikki vanhemmat siihen aikaan.
Nykyään vaan etsitään itseä ja eletään ikuista nuoruutta eläkeikään saakka. Oma juttunsa vanhoina saadut lapset ja ne hedelmöityshoidot.
Ryhtiliike tekisi ihmeitä.
Vierailija kirjoitti:
Tämä juuri! Voin vain kuvitella sitä turvattomuuden määrää mikä nykypäivän lapsilla on harteillaan.
Lisäksi monet aikuiset eivät yhtään suodata, mitä ja miten puhuvat lasten läsnäollessa, mitä esim. uutisia tv:stä tulee, mitä pelejä pelataan. Ajatellaan kai, että se lapsi on pienikokoinen aikuinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Diagnosointi on muuttunut. ADHD ja ADD ovat periytyviä.
Kyse ei ole vain diagnosoinnin parantumisesta, vaikka osin toki siitäkin. Varhaiskasvatuksessa työskentelevä ystäväni sanoo, että lapset ovat nykyään huomattavasti levottomampia kuin ennen. Hänellä kokemusta yli 25 vuoden ajalta. Älylaitteet on yksi selitys, mutta tuskin ainoa. Jotain on lapsille tapahtunut.
Varhaiskasvattajat eivät juurikaan saa pitää kuria lapsille, joten levottomuus varhaiskasvatuslaitoksissa on ymmärrettävää. Entisajan lastentarhoissa kuri vielä oli, ja hoitotädit saivat esimerkiksi rangaista levotonta lasta ja viedä tämän tarvittaessa väkisin rauhoittumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, jotain on tapahtunut ja se on oikean diagnoosin saaminen.
Isäni 76v on varmasti adhd, samoin setäni . Mä olen 48v ja sain oman diagnoosin 33vuotiaana. Mulla on 3 lasta joista jokainen nepsy. Tämä on sukupolvien ketju joka alkaa nyt purkautua.
Ai ja ihan sinä itte olet tehnyt isälle ja sedälle diagnoosit`? Kaikkea sitä pitää lukeakin täällä. Jestas.
Kyllä isässäni on niin selviä adhd piirteitä että ei tarvitse olla lääkäri. Holtiton rahankäyttö, ketjupolttaminen, vaikeudet pitää työpaikkaa, jatkuva levottomuus esim. tv: tä katsoessa ei pysty istumaan paikallaan..
Setäni taas on asunut ympäri suomea, ollut 8 kertaa naimisissa ja on alkoholisti.
Kun sain diagnoosin oli selvää mistä olen tämän perinyt.
Kahdeksan kertaa naimisissa ja lapsia on varmaan liuta. Adhd:t lisääntyy normaaleita enemmän. Siksi tauti yleistyy.
Alue: Aihe vapaa
Peruskoulu opettaa älykkäät lapset laiskoiksi, kuormitusta ei ole. Usein läksyt ehtii tehdä jo koulussa tunnilla.
Kyllä oli 80-luvullakin hyppäys lukioon, jos luki pitkää matematiikka. Peruskoulun laaja matematiikka oli jo silloin kaukana lukion pitkästä matematiikasta.