Seksielämän kannalta parasta? Lääkäri: Miesten ei pitäisi koskaan katsoa, kun naiset synnyttävät

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen vieläkin traumatisoitunut sen istukan näkemisestä, vaikka esikoisen syntymästä on parikymmentä vuotta 🤮 en vain saa sitä näkyä mielestäni, jos joku puhuu synnytyksestä.

M45

Voi herranen aika, toinen puskee hengenvaarassa mukulasi ulos, perse vuotaa 6 viikkoa verta ja parantelee revenneet kudokset ja sinä iniset pienestä lihan palasta. Isket kylmän rautakangen peräaukon kautta koko kehosta läpi niin että tulee ulos takaraivosta. Se ehkä vastaa kipua minkä vaimosi on kokenut toistuvasti useiden tuntien ajan ja valita sitten kun sulle tuli pieni henkinen pipi.

Hulluinta tässä on se,että samat naiset myöhemmässä vaiheessa itkee kun eivät saa rakkautta mieheltä.

Ennenaikoina kätilö heitti miehet oellolle synnytystapahtumasta. Ei varmaan ihan syyttä

Ap

Sinä et ole miestä nähnytkään. Lasteni isä alkoi haaveilla kätilön ammatista oltuaan synnytyksissä mukana. Toinen lapsi syntyi vuosi ja 2 viikkoa myöhemmin.

Tottakai. Jotkut kiihottuu verestä ja ulosteista. Ei ole heille vastenmielistä vaan päinvastoin.

Vierailija kirjoitti:

Mitäpä teen "miehellä", joka ei kykene olemaan synnytyksessä tukena. Samaan aikaan kun minä puolestani SYNNYTÄN. Sen miehen tulee olla tukena ja turvana ja valmiina myös puolustamaan minua kynsin ja hampain jos hoitoa joutuu vaatimaan.

Eiköhän liene viisainta jättää se hoitovastuu ammatti-ihmisille, eli lääkäreille ja hoitajille? Mieluummin kuin sille kauhusta kankealle pelästyneelle pupuliinille joka pyörtymisen partaalla haluaisi olla missä tahansa muualla. Synnyttäminen on vakava asia.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on viisi yhteistä lasta ja mies ollut synnytyksessä mukana joka ikinen kerta. Hän on siivonnut kotona odotusaikana milloin mitäkin eritettä, kun esikoisen alkuraskaus sai aikaan vatsan menon kuralle ja kuopuksen odotusaikana oksentelun pitkin kotia, kun en aina ehtinyt ajoissa vessaan. Synnytyksissä hän on nähnyt, kun olen vääntänyt schaibat alleni, on nähnyt minut jalat niin levällään kuin voi, että imukuppi saadaan asennettua. Ja hän on tieteellisenä tyyppinä halunnut nähdä istukan muutamaan otteeseen samoin kuin minä myös, parissa vikassa synnytyksessä nyt ei enää niin ole kiinnostanut kumpaakaan, kun samalta se on tupannut näyttämään. Hän on kotona vaihtanut ilman mutinoita oma-aloitteisesti lakanoita, kun ne ovat milloin veressä, puklussa, maidossa... On myös osallistuva isä, halunnut olla lasten kanssa vanhempain- ja hoitovapaalla ja makuuhuoneessa huomioi aina myös minut. Parisuhdetta takana 18 v. Että väittäisin, että aivan varmasti on synnytyksissä mukana ololla ollut myönteinen vaikutus meidän perheessämme.

N38

Ja seksiä on joka toinen kuukausi. Siis miehesi kanssa.

No, eikös se istukkakin ole osa työn tulosta.

Meiltä kätilö kysyi esikoisen synnytyksen jälkeen, haluamme nähdä istukan. Mieskin halusi. Kätilö esitteli, mitä kohtaa vauva on katsellut jne.

Mies on joskus muistellutkin asiaa, ei todellakaan ole pitänyt ällöttävänä. Myöskin meillä seksielämä vain vilkastui lasten jälkeen, mistä meidän ystävätkin ihmeissään

Mitäs vellihousuja täällä on huutelemassa? Mulla 5 lasta, jokaisen synnytyksessä olen ollut mukana. Yhdessä vaimo repesi alakerrasta niin pahasti, että kiidätettiin leikkaukseen suoraan synnytyssalista.

Jos laittaa lapsen alulle, on oltava valmis myös olemaan paikalla, kun lapsi syntyy!! Aikuiset miehet ja pelkää luonnollista tapahtumaa.

Mun mieheni on sanonut, että lapsemme syntymä on heittämällä monumentaalisin, syvin ja koskettavin hetki hänen elämässään. Muistelee sitä joskus vieläkin, vaikka poika on jo lukiossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miesten on hyvä oppia, että elämässä on pakko tehdä hirveitä asioita kun ajat asiat tiettyyn pisteeseen. Ei se äitikään sieltä synnytyssalista pakoon pääse vaikka haluaisi. Se synnyttää tai kuolee ja lapsi kuolee. Ne on vaihtoehdot. Siellä taistellaan elämästä ja kuolemasta ihan kirjaimellisesti. Siihen on hyvä oppia, että sinä et valitse elämässä, sinun on pakko. Kaikki on pakko, halusit tai et niin asiat tehdään. Kukaan ei välitä itketkö, oksennatko, sekoatko päästäsi koska sinun pitää silti toimia, koska on pakko. Ja se on asia mikä opetetaan synnytyssalissa naiselle, tästä lähtien kaikki on pakko eikä ketään kiinnosta kykenetkö vai et, sinä kykenet tai kuolet.

Ei miehen ole PAKKO olla synnytyssalissa tuijottamassa kun lapsen pää venyttää emättimen aukkoa. Ainakin kaverini sanoi, että meni seksihalut pitkäksi aikaa. Onko se hyvä asia? Paha seksi pois elämästä, kun se tuottaa kivuliaalla tavalla lapsia?

Mies voi olla oman vaimon tukena sen aikaa, mitä avautumisvaihe kestää. Siihen voi mennä vuorokausi. Naisen alapäähän ei miehen tarvitse vilkaista kertaakaan ja jos oikein pahaa tekee, mies voi lähteä synnytyssalista pois muutaman viimeisen minuutin ajaksi. Nainen voi joutua olemaan yksin huoneessa pitkiäkin aikoja, mutta lapsen syntyessä on paikalla henkilökuntaa. Parisuhdetta ei lujita se, että puoliso luistelee pois paikalta just silloin, kun itse  eniten kaipaa tukea.

Omalle miehelle kätilö sanoi, että tulepa katsomaan, kun vauvan tukkaa näkyy jo. Mies meni. Hän oli mukana myös seuraavan lapsen sektiossa. Mies ei traumasoitunut kummastakaan, hän taitaa olla oikea supermies.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta ei vaikuta uskottavalta, että synnytyksessä mukana oleminen jotenkin lujittaisi liittoa kun eniten erotaan pari kolme vuotta lapsen syntymän jälkeen. Luulisi että yhteisen synnytyskokemuksen jälkeen liitto olisi vahvempi mutta ei näy olevan.

Seuraako sitä synnytystä pari kolme vuotta omien velvollisuuksien laiminlyöntiä? Se johtaa eroon.

Mutta synnytyksen ja naisen kipujen todistamisenhan pitäisi lisätä miehen sitoutumista perheeseen ja lastenhoitoon. Vai miten se meni?

Miehet on kyllä heikkoa sakkia ja meille aina toitotetaan miten naiset ovat heikkoja ja emotionaalisia ja paskat :DDDDDDdeddddd säälin miehiä

Niillä keille synnytyksen näkeminen miehenä on kauhukokemus on harvemmin muutenkaan riesaa siitä että sitä pildeä olisi tarjolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta ei vaikuta uskottavalta, että synnytyksessä mukana oleminen jotenkin lujittaisi liittoa kun eniten erotaan pari kolme vuotta lapsen syntymän jälkeen. Luulisi että yhteisen synnytyskokemuksen jälkeen liitto olisi vahvempi mutta ei näy olevan.

Seuraako sitä synnytystä pari kolme vuotta omien velvollisuuksien laiminlyöntiä? Se johtaa eroon.

Mutta synnytyksen ja naisen kipujen todistamisenhan pitäisi lisätä miehen sitoutumista perheeseen ja lastenhoitoon. Vai miten se meni?

Niin kumpikohan se yleensä on, joka unohtaa velvollisuutensa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta ei vaikuta uskottavalta, että synnytyksessä mukana oleminen jotenkin lujittaisi liittoa kun eniten erotaan pari kolme vuotta lapsen syntymän jälkeen. Luulisi että yhteisen synnytyskokemuksen jälkeen liitto olisi vahvempi mutta ei näy olevan.

Seuraako sitä synnytystä pari kolme vuotta omien velvollisuuksien laiminlyöntiä? Se johtaa eroon.

Mutta synnytyksen ja naisen kipujen todistamisenhan pitäisi lisätä miehen sitoutumista perheeseen ja lastenhoitoon. Vai miten se meni?

Pitäisi. Miten surkeaa se olisi ilman puolison tukemista edes synnytyksessä?

Vierailija kirjoitti:

Olen mies ja olin synttäreillä mukana. Ei mitään vaikutusta mihinkään. Mutta tää kirjoitus onkin varmaan niille isille, jotka omi kuulemma jouduttu kantaan pihalle haukkaan happea, kun olivat pyörtyneet... on se jännä, kun vertakaan eivät kestä nähdä. Ja sitten ollaan muka niin miestä!

Mul sellanen fiilis, että juttu on kirjotettu näille Ö-sukupolven älypäille keille lehdet kirjottaa tasasin väliajoin miten täytetään astianpesukone, pyyhit pölyt, keität vettä jne jne.

Kun oma lapsi synty 2000, niin olin mukana synnytyksessä. Ei silloin tällasista asioista edes puhuttu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen vieläkin traumatisoitunut sen istukan näkemisestä, vaikka esikoisen syntymästä on parikymmentä vuotta 🤮 en vain saa sitä näkyä mielestäni, jos joku puhuu synnytyksestä.

M45

Miehet, nuo herkät kedon kukkaset. Ajattele positiivisesti: onneksi ei ole pahempaa tapahtunut parinkymmenen vuoden aikana.

N43, lapsi 21

Vastenmielistä miehisen kokemuksen mitätöintiä naisen taholta. Naisten kokemukset pitää ottaa verisen vakavasti mutta kun mies avautuu tunne-elämästään, vastaanotto on tämä: bitchmäinen. t. nainen 66 v

Höpsönpöpsön. 66 et ole, ja edeltävä mies (ja isä!) on hyvin onnekas, mikäli hän jaksaa muistella istukkatraumaa parinkymmenen vuoden takaa. Hänen on hyvä tietää se.

Kolmen synnytykseni jälkeen olen huomannut, että kestän monen asian paremmin kuin miehet. Näin fyysisesti.

Miehet ovat herkkiä ja erityisiä lumihiutaleita, jotka eivät kestä elämän realiteetteja ilman että menevät lysähtävät kasaan halvan teltan lailla. Ja tällaisten reppanoiden kanssako sitä oikeasti pitäisi haluta seksiä tai elää yhteistä elämää? :D

Muistan oikeasti , kun mieheni on kertonut, että hänen ystävä (mies) oli sanonut esikoisen synnytyksen jälkeen vaimonsa alapäästä, että "ei ollut kauhean kaunis näky synnytyksen jälkeen"

En ole pystynyt katsomaan tuota ihmistä enää normaalisti. Että hän vielä synnytyksen jälkeen kertoi vain tuollaisen asian! Ei vaikka sitä, että miten söpö tyttö syntyi!!! No, lapsia tuli vielä lisää. Pakkoko sinne alakertaan on katsella heti ...

Mun mies on aina ollut synnytyksessä mukana omasta halustaan. Varalle olin kysynyt veljeni vaimoa, jos miehelle tulisi este.

Kyllä kroppa osaa istukan pullauttaa ulos ilman mitään meditaatioharjoituksia, ja jos ei tule kokonaan ulos, saadaan rippeet sairaalassa poistettua.

Vierailija kirjoitti:

Miehet ovat herkkiä ja erityisiä lumihiutaleita, jotka eivät kestä elämän realiteetteja ilman että menevät lysähtävät kasaan halvan teltan lailla. Ja tällaisten reppanoiden kanssako sitä oikeasti pitäisi haluta seksiä tai elää yhteistä elämää? :D

Jos et olisi niin ignoramus, tajuisit että miehet on yleisesti herkkiä vain mitä tulee omaan naiseensa. Koska miehet pitävät oman naisensa erityisen lähellä sydäntä. Mutta se taitaa olla vieras ajatus sinulle, rakkaus kumppania kohti.

Eipä se miehenkään alapää mikään kaunis näky ole edes ennen synnytystä.

Toki sitä on usein vaikeampaa edes huomata, ellei satu olemaan mukana suurennuslasia tai mikroskooppia.