Metsien hiilinielut
Todella harva ymmärtää, mistä hiilinieluissa on kysymys. Moni poliitikkokin on aivan ulapalla. Lyhyt kiteytys:
Jotta hiilinielut kasvaisivat ja pitkällä tähtäimellä myös metsän sisältämät hiilivarastot kasvaisivat, meidän tulee joko
1. Lisätä metsien pinta-alaa
2. Pidentää hakkuukiertoa, jolloin hakkuukierron ylittävällä tarkastelujaksolla metsissämme on millä tahansa hetkellä enemmän puuta (ja hiiltä) kuin nyt
3. Suojella ja jättää siis kokonaan hakkaamatta enemmän metsäpinta-alaa kuin nyt
4. Huolehtia, että puujalosteiden elinkaari pitenee nykyisestä
Mieluiten tietysti otetaan kaikki vaihtoehdot 1-4 käyttöön ilmastotalkoisiin. Kaikki (vaihtoehto 4 epäsuorasti) myös ehkäisevät luontokatoa.
Keskustalainen ajatus lisätä hiilinieluja hakkaamalla on hölmölän touhua, jos ei samalla kiinnitetä huomiota siihen, mitä hakkuista saatavalle puulle tapahtuu. Nythän suurin osa menee selluksi, ja paperin sisältämä hiili palautuu lähes välittömästi kiertoon. Myös korjausrakentaminen on taseeltaan merkityksetöntä, koska vanha, korvattu materiaali poltetaan tai lahoaa. Ainoastaan uudisrakentamisessa rakennuspuuta siirtyy hiilivarastoksi, mutta varjopuolena uuden rakennuksen alta usein hävitetään metsää.
Biologi
Kommentit (79)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paras hiilinielu on metsä, jonka kasvu on maksimoitu, yhdistettynä puutuotteisiin, joilla on pitkä elinkaari. Kärjistetysti siis tehokasvatetaan puustoa lannoittamalla, ja päätehakataan heti kun kasvu hiipuu, ja varastoidaan tukkipuut jonnekin kaivoskuiluun tms. olosuhteisiin, jossa puu ei hajoa.
Ehdottamallasi tyylillä metsän hiilensidonta hiipuu, ja lahoaminen alkaa, jolloin hiili vapautuu takaisin ilmakehään, ilman että puuta saadaan mitenkään hyödynnettyä.
Päätehakkuu mahdollisimman myöhään, jotta hiilivarasto pysyy mahdollisimman pitkään isona.
Nopea kasvu taas voi olla huono juttu, jos tuotettu puun laatu on heikkoa ja tarkoitus olisi tehdä pitkäikäisiä puutuotteita.Suolakaivokset ovat hyvä varastopaikka puulle. Samoin pohjoisen järvet.
Silloin puu ei enää kasva eikä sido hiiltä. Kun uudistaa heti kun kasvu hiipuu niin nielu on suurempi, mikäli raaka-aine tulee pitkään käyttöön. Pieni ristiriita on tietysti siinä, että kasvu tulisi olla nopeaa, mutta puu kuitenkin pitäisi olla hidaskasvuista ja laadukasta. Laatupuusta ei Suomessa kuitenkaan kukaan maksa ylimääräistä.
Niin pitkään, kun puu on elossa se sitoo hiiltä. Vuosirenkaita tulee joka vuosi yksi lisää. Niin pitkään, kun puu on olemassa se on hiilivarasto; oli se elossa tai ei.
Kyllä, mutta ota huomioon että tässä hiiliongelmassa on kaksi puolta. Hiilivarasto ja hiilen sitominen. Vanha suuri puu ei enää juurikaan sido hiiltä. Jos se kaadetaan, niin tilalle tulee ainakin 5 nuorta puuta jotka sitovat paljon hiiltä.
Myös luonnon monimuotoisuuden kannalta uudistettu metsä on parempi. Vanhan metsän aluskasvillisuus on kuollut, korkeintaan vihreätä sammalta, ei muuta. Uudistetussa metsässä on marjoja ja monenlaista muutakin aluskasvillisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paras hiilinielu on metsä, jonka kasvu on maksimoitu, yhdistettynä puutuotteisiin, joilla on pitkä elinkaari. Kärjistetysti siis tehokasvatetaan puustoa lannoittamalla, ja päätehakataan heti kun kasvu hiipuu, ja varastoidaan tukkipuut jonnekin kaivoskuiluun tms. olosuhteisiin, jossa puu ei hajoa.
Ehdottamallasi tyylillä metsän hiilensidonta hiipuu, ja lahoaminen alkaa, jolloin hiili vapautuu takaisin ilmakehään, ilman että puuta saadaan mitenkään hyödynnettyä.
Päätehakkuu mahdollisimman myöhään, jotta hiilivarasto pysyy mahdollisimman pitkään isona.
Nopea kasvu taas voi olla huono juttu, jos tuotettu puun laatu on heikkoa ja tarkoitus olisi tehdä pitkäikäisiä puutuotteita.Suolakaivokset ovat hyvä varastopaikka puulle. Samoin pohjoisen järvet.
Silloin puu ei enää kasva eikä sido hiiltä. Kun uudistaa heti kun kasvu hiipuu niin nielu on suurempi, mikäli raaka-aine tulee pitkään käyttöön. Pieni ristiriita on tietysti siinä, että kasvu tulisi olla nopeaa, mutta puu kuitenkin pitäisi olla hidaskasvuista ja laadukasta. Laatupuusta ei Suomessa kuitenkaan kukaan maksa ylimääräistä.
Niin pitkään, kun puu on elossa se sitoo hiiltä. Vuosirenkaita tulee joka vuosi yksi lisää. Niin pitkään, kun puu on olemassa se on hiilivarasto; oli se elossa tai ei.
Nyt kai oli puhe hiilinielun maksimoinnista. Jos se ei olekaan tavoite, niin sitten ehkä ehdottamallasi tavallakin voi toimia. Mutta tässä paistaa mielestäni läpi ideologinen pakkomielle pidentää metsän kiertoaikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paras hiilinielu on metsä, jonka kasvu on maksimoitu, yhdistettynä puutuotteisiin, joilla on pitkä elinkaari. Kärjistetysti siis tehokasvatetaan puustoa lannoittamalla, ja päätehakataan heti kun kasvu hiipuu, ja varastoidaan tukkipuut jonnekin kaivoskuiluun tms. olosuhteisiin, jossa puu ei hajoa.
Ehdottamallasi tyylillä metsän hiilensidonta hiipuu, ja lahoaminen alkaa, jolloin hiili vapautuu takaisin ilmakehään, ilman että puuta saadaan mitenkään hyödynnettyä.
Päätehakkuu mahdollisimman myöhään, jotta hiilivarasto pysyy mahdollisimman pitkään isona.
Nopea kasvu taas voi olla huono juttu, jos tuotettu puun laatu on heikkoa ja tarkoitus olisi tehdä pitkäikäisiä puutuotteita.Suolakaivokset ovat hyvä varastopaikka puulle. Samoin pohjoisen järvet.
Silloin puu ei enää kasva eikä sido hiiltä. Kun uudistaa heti kun kasvu hiipuu niin nielu on suurempi, mikäli raaka-aine tulee pitkään käyttöön. Pieni ristiriita on tietysti siinä, että kasvu tulisi olla nopeaa, mutta puu kuitenkin pitäisi olla hidaskasvuista ja laadukasta. Laatupuusta ei Suomessa kuitenkaan kukaan maksa ylimääräistä.
Niin pitkään, kun puu on elossa se sitoo hiiltä. Vuosirenkaita tulee joka vuosi yksi lisää. Niin pitkään, kun puu on olemassa se on hiilivarasto; oli se elossa tai ei.
Nyt kai oli puhe hiilinielun maksimoinnista. Jos se ei olekaan tavoite, niin sitten ehkä ehdottamallasi tavallakin voi toimia. Mutta tässä paistaa mielestäni läpi ideologinen pakkomielle pidentää metsän kiertoaikaa.
Olet nyt ymmärtänyt ihan väärin. Hiilinielujen maksimoinnilla ei oikeasti ole väliä, eikä sitä loppujen lopuksi tavoitella. Ilmakehän kannalta vain hiilivarastolla on väliä. Julkisuudessa puhutaan hiilinieluista, kun ei kokonaisuutta ole ymmärretty ja nykyistä hiilen tupruttelua ilmakehään halutaan jatkaa.
Vierailija kirjoitti:
Toi vihreiden kari sometti hakatusta tunturista että paratiisi kun oli laskettelemassa. Laskettelurinne on avohakkuuaukea. Ja millä ne lämmittää reikäisen vanhan talonsa. Sähköllä vai puilla? Että saavat ensin tehdä niinkuin opettavat ennekuin teen perässä.
Ei se ole avohakkuaukea jos se on vihreän lomapaikka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paras hiilinielu on metsä, jonka kasvu on maksimoitu, yhdistettynä puutuotteisiin, joilla on pitkä elinkaari. Kärjistetysti siis tehokasvatetaan puustoa lannoittamalla, ja päätehakataan heti kun kasvu hiipuu, ja varastoidaan tukkipuut jonnekin kaivoskuiluun tms. olosuhteisiin, jossa puu ei hajoa.
Ehdottamallasi tyylillä metsän hiilensidonta hiipuu, ja lahoaminen alkaa, jolloin hiili vapautuu takaisin ilmakehään, ilman että puuta saadaan mitenkään hyödynnettyä.
Päätehakkuu mahdollisimman myöhään, jotta hiilivarasto pysyy mahdollisimman pitkään isona.
Nopea kasvu taas voi olla huono juttu, jos tuotettu puun laatu on heikkoa ja tarkoitus olisi tehdä pitkäikäisiä puutuotteita.Suolakaivokset ovat hyvä varastopaikka puulle. Samoin pohjoisen järvet.
Silloin puu ei enää kasva eikä sido hiiltä. Kun uudistaa heti kun kasvu hiipuu niin nielu on suurempi, mikäli raaka-aine tulee pitkään käyttöön. Pieni ristiriita on tietysti siinä, että kasvu tulisi olla nopeaa, mutta puu kuitenkin pitäisi olla hidaskasvuista ja laadukasta. Laatupuusta ei Suomessa kuitenkaan kukaan maksa ylimääräistä.
Niin pitkään, kun puu on elossa se sitoo hiiltä. Vuosirenkaita tulee joka vuosi yksi lisää. Niin pitkään, kun puu on olemassa se on hiilivarasto; oli se elossa tai ei.
Kyllä, mutta ota huomioon että tässä hiiliongelmassa on kaksi puolta. Hiilivarasto ja hiilen sitominen. Vanha suuri puu ei enää juurikaan sido hiiltä. Jos se kaadetaan, niin tilalle tulee ainakin 5 nuorta puuta jotka sitovat paljon hiiltä.
Myös luonnon monimuotoisuuden kannalta uudistettu metsä on parempi. Vanhan metsän aluskasvillisuus on kuollut, korkeintaan vihreätä sammalta, ei muuta. Uudistetussa metsässä on marjoja ja monenlaista muutakin aluskasvillisuutta.
Sen vanhan puun kaataminen parantaa tilannetta vain, jos sen biomassa on olemassa 100-200v kaadon jälkeen. Ne uudet puut eivät auta mitään, jos ne eivät ole lisää biomassaa maapallolle. Jos se kaadettu puu palautetaan hiilidioksidina pian ilmakehään (kuten nyt käy), ei kierrosta pois olevan hiilidioksidin määrä lisäänny.
En ole lainkaan puun käyttöä vastaan. Kaiken saisi rakentaa puusta. Sen puun vaan pitäisi olla mahdollisimman vanhaa ja rakenteiden kestää mahdollisimman pitkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Unohtuuko näiltä vihervouhottajilta se perusasia, että eniten hiiltä sitoo kasvava puu.
Sitten pari faktaa: vanha puu ei kasva yhtä paljon kuin nuori = vanha metsä ei enää sido lisää hiiltä. Uutta puuta ei kasva vanhassa hakkaamattomassa metsässä yhtä paljon kuin hakkuun jälkeen.
Nämä tiedot ovat aivan perusbiologiaa eikä politiikalla pitäisi olla mitään tekemistä.
Todella harva ymmärtää, ettei sillä sitomisen nopeudella ole ilmaston kannalta väliä. Vain hiilivaraston koolla on väliä. Koko Suomen ilmastokeskustelu on tässä kohtaa yleensä pielessä. Mitä enemmän meillä on biomassaa ja mitä pidempään se on olemassa, sitä vähemmän hiilidioksidia riittää ilmakehään. Nopea sitoutuminen on tietty kiva, mutta siitä ei ole mitään hyötyä, jos tuo sama hiilidioksidi palautuu takaisin ilmakehään nopeasti.
Ihmisen tekemät asiat ovat hyviä hiilivarastoja vain siinä tapauksessa, että ne ovat olemassa pidempään, kuiin se puu (tms.) olisi ollut.
Näissä laskelmissa unohdetaan se, että ei metsän ole tarkoituskaan sitoa mitään muuta hiilimäärää kuin se, mikä puista vapautuu. Vanhoissa metsissä on runsaasti lahopuuta, ne eivät ole hiilinielu, ne tuottavat hiiltä ilmakehään, joten laskennallisesti on se ja sama onko lopputulos sellua vai lahopuuta, hiilidioksidintuotanto on samansuuruista. Sellusta me saamme rahaa ja voimme maksaa vaikka 200 000 työttömälle siitä, että eivät suostu töihin. Lahopuusta emme saa muuta kuin hämyröytiäisiä ja muita ötököitä tutkijoiden riemuksi.
Mitä enemmän meillä on vanhoja metsiä, sitä nopeammin niistä tulee hiilinielun sijaan hiilentuottajia. Siksi tavoitteena on jonkinlainen optimaalinen eri-ikäisten metsien kokonaisuus, joka koko ajan sitoo hiiltä sen verran, mitä metsät hiiltä tuottavat. Muun hiilensidonnan tulisi tapahtua siellä, missä ilmakehään hiilidioksidia tuotetaan kuten kaupungeissa lisäämällä sinne puustoa hoidettujen puistojen ja leikkipuistojen sijaa ja edellyttämällä kaikille uusille kaavoitettaville alueille ns. hiilensidonta-alueita, joissa kasvatetaan hiiltä sitovia kasveja, joita ei ole tarkoituskaan kerätä syötäviksi.
Vain Suomessa kuvitellaan, että hiilitase saadaan kuntoon kieltämällä puun käyttö. Muualla Europassa ymmärretään, että luonnon yksi osatekijä ei voi korjata toisen osatekijän väärinkäyttöä. Vähän sama kuin kompensoitaisiin lentomatkustuksen ilmastopäästöt edellyttämällä biojätteen lisäämistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Unohtuuko näiltä vihervouhottajilta se perusasia, että eniten hiiltä sitoo kasvava puu.
Sitten pari faktaa: vanha puu ei kasva yhtä paljon kuin nuori = vanha metsä ei enää sido lisää hiiltä. Uutta puuta ei kasva vanhassa hakkaamattomassa metsässä yhtä paljon kuin hakkuun jälkeen.
Nämä tiedot ovat aivan perusbiologiaa eikä politiikalla pitäisi olla mitään tekemistä.
Todella harva ymmärtää, ettei sillä sitomisen nopeudella ole ilmaston kannalta väliä. Vain hiilivaraston koolla on väliä. Koko Suomen ilmastokeskustelu on tässä kohtaa yleensä pielessä. Mitä enemmän meillä on biomassaa ja mitä pidempään se on olemassa, sitä vähemmän hiilidioksidia riittää ilmakehään. Nopea sitoutuminen on tietty kiva, mutta siitä ei ole mitään hyötyä, jos tuo sama hiilidioksidi palautuu takaisin ilmakehään nopeasti.
Ihmisen tekemät asiat ovat hyviä hiilivarastoja vain siinä tapauksessa, että ne ovat olemassa pidempään, kuiin se puu (tms.) olisi ollut.
Näissä laskelmissa unohdetaan se, että ei metsän ole tarkoituskaan sitoa mitään muuta hiilimäärää kuin se, mikä puista vapautuu. Vanhoissa metsissä on runsaasti lahopuuta, ne eivät ole hiilinielu, ne tuottavat hiiltä ilmakehään, joten laskennallisesti on se ja sama onko lopputulos sellua vai lahopuuta, hiilidioksidintuotanto on samansuuruista. Sellusta me saamme rahaa ja voimme maksaa vaikka 200 000 työttömälle siitä, että eivät suostu töihin. Lahopuusta emme saa muuta kuin hämyröytiäisiä ja muita ötököitä tutkijoiden riemuksi.
Mitä enemmän meillä on vanhoja metsiä, sitä nopeammin niistä tulee hiilinielun sijaan hiilentuottajia. Siksi tavoitteena on jonkinlainen optimaalinen eri-ikäisten metsien kokonaisuus, joka koko ajan sitoo hiiltä sen verran, mitä metsät hiiltä tuottavat. Muun hiilensidonnan tulisi tapahtua siellä, missä ilmakehään hiilidioksidia tuotetaan kuten kaupungeissa lisäämällä sinne puustoa hoidettujen puistojen ja leikkipuistojen sijaa ja edellyttämällä kaikille uusille kaavoitettaville alueille ns. hiilensidonta-alueita, joissa kasvatetaan hiiltä sitovia kasveja, joita ei ole tarkoituskaan kerätä syötäviksi.
Vain Suomessa kuvitellaan, että hiilitase saadaan kuntoon kieltämällä puun käyttö. Muualla Europassa ymmärretään, että luonnon yksi osatekijä ei voi korjata toisen osatekijän väärinkäyttöä. Vähän sama kuin kompensoitaisiin lentomatkustuksen ilmastopäästöt edellyttämällä biojätteen lisäämistä.
Et selvästi ymmärrä pointtia. Väännän rautalankaa:
Meillä olisi olemassa 1 ha vanhaa isoa järeää tukkipuuta. Samaan aikaan meillä pitäisi olla olemassa tuon saman hehtaarin tukkipuita edelliseltä kierrokselta (150v sitten hakattua) ja mieluusti vähän vielä sitä edelliseltäkin(200-300v sitten hakattua). Tällä hetkellä nuo kaksi jälkimmäistä biomassakohdetta puuttuvat kokonaan. Yhtä hehtaaria kohti olemassa olevan biomassan pitäisi kasvaa rajusti.
Biomassan kiertoaika ihmistoiminnassa on nykyään aivan liian lyhyt. Se pitää 3-4 kertaistaa, jotta hiilivarastoa saadaan kasvatettua.
Suojelua suositaan, koska siinä on ihmistoimintaan verrattuna pidempi biomassan kiertoaika ja biomassaa on olemassa enemmän. Jos muutamme ihmistoiminnan sellaiseksi, että biomassan kierto pitenee merkittävästi, se oikeasti auttaa ilmastonmuutoksen hillitsemisessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Unohtuuko näiltä vihervouhottajilta se perusasia, että eniten hiiltä sitoo kasvava puu.
Sitten pari faktaa: vanha puu ei kasva yhtä paljon kuin nuori = vanha metsä ei enää sido lisää hiiltä. Uutta puuta ei kasva vanhassa hakkaamattomassa metsässä yhtä paljon kuin hakkuun jälkeen.
Nämä tiedot ovat aivan perusbiologiaa eikä politiikalla pitäisi olla mitään tekemistä.
Todella harva ymmärtää, ettei sillä sitomisen nopeudella ole ilmaston kannalta väliä. Vain hiilivaraston koolla on väliä. Koko Suomen ilmastokeskustelu on tässä kohtaa yleensä pielessä. Mitä enemmän meillä on biomassaa ja mitä pidempään se on olemassa, sitä vähemmän hiilidioksidia riittää ilmakehään. Nopea sitoutuminen on tietty kiva, mutta siitä ei ole mitään hyötyä, jos tuo sama hiilidioksidi palautuu takaisin ilmakehään nopeasti.
Ihmisen tekemät asiat ovat hyviä hiilivarastoja vain siinä tapauksessa, että ne ovat olemassa pidempään, kuiin se puu (tms.) olisi ollut.
Näissä laskelmissa unohdetaan se, että ei metsän ole tarkoituskaan sitoa mitään muuta hiilimäärää kuin se, mikä puista vapautuu. Vanhoissa metsissä on runsaasti lahopuuta, ne eivät ole hiilinielu, ne tuottavat hiiltä ilmakehään, joten laskennallisesti on se ja sama onko lopputulos sellua vai lahopuuta, hiilidioksidintuotanto on samansuuruista. Sellusta me saamme rahaa ja voimme maksaa vaikka 200 000 työttömälle siitä, että eivät suostu töihin. Lahopuusta emme saa muuta kuin hämyröytiäisiä ja muita ötököitä tutkijoiden riemuksi.
Mitä enemmän meillä on vanhoja metsiä, sitä nopeammin niistä tulee hiilinielun sijaan hiilentuottajia. Siksi tavoitteena on jonkinlainen optimaalinen eri-ikäisten metsien kokonaisuus, joka koko ajan sitoo hiiltä sen verran, mitä metsät hiiltä tuottavat. Muun hiilensidonnan tulisi tapahtua siellä, missä ilmakehään hiilidioksidia tuotetaan kuten kaupungeissa lisäämällä sinne puustoa hoidettujen puistojen ja leikkipuistojen sijaa ja edellyttämällä kaikille uusille kaavoitettaville alueille ns. hiilensidonta-alueita, joissa kasvatetaan hiiltä sitovia kasveja, joita ei ole tarkoituskaan kerätä syötäviksi.
Vain Suomessa kuvitellaan, että hiilitase saadaan kuntoon kieltämällä puun käyttö. Muualla Europassa ymmärretään, että luonnon yksi osatekijä ei voi korjata toisen osatekijän väärinkäyttöä. Vähän sama kuin kompensoitaisiin lentomatkustuksen ilmastopäästöt edellyttämällä biojätteen lisäämistä.
Et selvästi ymmärrä pointtia. Väännän rautalankaa:
Meillä olisi olemassa 1 ha vanhaa isoa järeää tukkipuuta. Samaan aikaan meillä pitäisi olla olemassa tuon saman hehtaarin tukkipuita edelliseltä kierrokselta (150v sitten hakattua) ja mieluusti vähän vielä sitä edelliseltäkin(200-300v sitten hakattua). Tällä hetkellä nuo kaksi jälkimmäistä biomassakohdetta puuttuvat kokonaan. Yhtä hehtaaria kohti olemassa olevan biomassan pitäisi kasvaa rajusti.
Biomassan kiertoaika ihmistoiminnassa on nykyään aivan liian lyhyt. Se pitää 3-4 kertaistaa, jotta hiilivarastoa saadaan kasvatettua.
Suojelua suositaan, koska siinä on ihmistoimintaan verrattuna pidempi biomassan kiertoaika ja biomassaa on olemassa enemmän. Jos muutamme ihmistoiminnan sellaiseksi, että biomassan kierto pitenee merkittävästi, se oikeasti auttaa ilmastonmuutoksen hillitsemisessä.
Ehei, sinä et nyt ymmärrä.
Suomen metsät hakattiin (ainakin tutkijoiden mukaan) jo 1850-luvulla lähes kokonaan, mutta toisin kuin Keski-Euroopassa on tilalle kasvanut uutta. Siksi meillä ei tarvitse olla moninkertaista biomassakohdetta, koska sillä samalla hehtaarilla on kasvanut jo muutama puusukupolvi sitoen hiiltä. Puiden biomassa on nyt rakennuksissa, huonekaluissa, selluna, paperina jne. ja osin palannut takaisin hiilidioksidiksi, jonka sen saman hehtaarin uudet puusukupolvet ovat ottaneet käyttöönsä.
Suojellussa vanhassa metsässä puut lahoavat ja tuottavat enemmän hiilidioksidia kuin sitovat sitä. Biomassan kierto ei pitene (ainakaan jos uskomme tutkijoita), se vain muuttuu sikäli, että sama puu on yhtä aikaa paljon hiiltä luovuttava ja vähän sitä sitova eikä päinvastoin, kuten tavoite on.
Suomen metsiä ei voida käyttää koko Euroopan hiilipäästöjen nieluna, koska se ei yksinkestaisesti onnistu ellei järviäkin mennä metsittämään. Pinta-ala ei riitä sille, että meillä samaan aikaan vanhat metsät ovat hiililähteinä ja epätoivoisesti yritetään kompensoida tätä lisäämällä puiden hehtaarikohtaista määrää nuoremmissa metsissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Unohtuuko näiltä vihervouhottajilta se perusasia, että eniten hiiltä sitoo kasvava puu.
Sitten pari faktaa: vanha puu ei kasva yhtä paljon kuin nuori = vanha metsä ei enää sido lisää hiiltä. Uutta puuta ei kasva vanhassa hakkaamattomassa metsässä yhtä paljon kuin hakkuun jälkeen.
Nämä tiedot ovat aivan perusbiologiaa eikä politiikalla pitäisi olla mitään tekemistä.
Todella harva ymmärtää, ettei sillä sitomisen nopeudella ole ilmaston kannalta väliä. Vain hiilivaraston koolla on väliä. Koko Suomen ilmastokeskustelu on tässä kohtaa yleensä pielessä. Mitä enemmän meillä on biomassaa ja mitä pidempään se on olemassa, sitä vähemmän hiilidioksidia riittää ilmakehään. Nopea sitoutuminen on tietty kiva, mutta siitä ei ole mitään hyötyä, jos tuo sama hiilidioksidi palautuu takaisin ilmakehään nopeasti.
Ihmisen tekemät asiat ovat hyviä hiilivarastoja vain siinä tapauksessa, että ne ovat olemassa pidempään, kuiin se puu (tms.) olisi ollut.
Näissä laskelmissa unohdetaan se, että ei metsän ole tarkoituskaan sitoa mitään muuta hiilimäärää kuin se, mikä puista vapautuu. Vanhoissa metsissä on runsaasti lahopuuta, ne eivät ole hiilinielu, ne tuottavat hiiltä ilmakehään, joten laskennallisesti on se ja sama onko lopputulos sellua vai lahopuuta, hiilidioksidintuotanto on samansuuruista. Sellusta me saamme rahaa ja voimme maksaa vaikka 200 000 työttömälle siitä, että eivät suostu töihin. Lahopuusta emme saa muuta kuin hämyröytiäisiä ja muita ötököitä tutkijoiden riemuksi.
Mitä enemmän meillä on vanhoja metsiä, sitä nopeammin niistä tulee hiilinielun sijaan hiilentuottajia. Siksi tavoitteena on jonkinlainen optimaalinen eri-ikäisten metsien kokonaisuus, joka koko ajan sitoo hiiltä sen verran, mitä metsät hiiltä tuottavat. Muun hiilensidonnan tulisi tapahtua siellä, missä ilmakehään hiilidioksidia tuotetaan kuten kaupungeissa lisäämällä sinne puustoa hoidettujen puistojen ja leikkipuistojen sijaa ja edellyttämällä kaikille uusille kaavoitettaville alueille ns. hiilensidonta-alueita, joissa kasvatetaan hiiltä sitovia kasveja, joita ei ole tarkoituskaan kerätä syötäviksi.
Vain Suomessa kuvitellaan, että hiilitase saadaan kuntoon kieltämällä puun käyttö. Muualla Europassa ymmärretään, että luonnon yksi osatekijä ei voi korjata toisen osatekijän väärinkäyttöä. Vähän sama kuin kompensoitaisiin lentomatkustuksen ilmastopäästöt edellyttämällä biojätteen lisäämistä.
Et selvästi ymmärrä pointtia. Väännän rautalankaa:
Meillä olisi olemassa 1 ha vanhaa isoa järeää tukkipuuta. Samaan aikaan meillä pitäisi olla olemassa tuon saman hehtaarin tukkipuita edelliseltä kierrokselta (150v sitten hakattua) ja mieluusti vähän vielä sitä edelliseltäkin(200-300v sitten hakattua). Tällä hetkellä nuo kaksi jälkimmäistä biomassakohdetta puuttuvat kokonaan. Yhtä hehtaaria kohti olemassa olevan biomassan pitäisi kasvaa rajusti.
Biomassan kiertoaika ihmistoiminnassa on nykyään aivan liian lyhyt. Se pitää 3-4 kertaistaa, jotta hiilivarastoa saadaan kasvatettua.
Suojelua suositaan, koska siinä on ihmistoimintaan verrattuna pidempi biomassan kiertoaika ja biomassaa on olemassa enemmän. Jos muutamme ihmistoiminnan sellaiseksi, että biomassan kierto pitenee merkittävästi, se oikeasti auttaa ilmastonmuutoksen hillitsemisessä.Ehei, sinä et nyt ymmärrä.
Suomen metsät hakattiin (ainakin tutkijoiden mukaan) jo 1850-luvulla lähes kokonaan, mutta toisin kuin Keski-Euroopassa on tilalle kasvanut uutta. Siksi meillä ei tarvitse olla moninkertaista biomassakohdetta, koska sillä samalla hehtaarilla on kasvanut jo muutama puusukupolvi sitoen hiiltä. Puiden biomassa on nyt rakennuksissa, huonekaluissa, selluna, paperina jne. ja osin palannut takaisin hiilidioksidiksi, jonka sen saman hehtaarin uudet puusukupolvet ovat ottaneet käyttöönsä.
Suojellussa vanhassa metsässä puut lahoavat ja tuottavat enemmän hiilidioksidia kuin sitovat sitä. Biomassan kierto ei pitene (ainakaan jos uskomme tutkijoita), se vain muuttuu sikäli, että sama puu on yhtä aikaa paljon hiiltä luovuttava ja vähän sitä sitova eikä päinvastoin, kuten tavoite on.
Suomen metsiä ei voida käyttää koko Euroopan hiilipäästöjen nieluna, koska se ei yksinkestaisesti onnistu ellei järviäkin mennä metsittämään. Pinta-ala ei riitä sille, että meillä samaan aikaan vanhat metsät ovat hiililähteinä ja epätoivoisesti yritetään kompensoida tätä lisäämällä puiden hehtaarikohtaista määrää nuoremmissa metsissä.
Ei kukaan ole väittänytkään, että Suomen pitäisi ratkaista koko Euroopan ongelmat, koko planeetasta nyt puhumattakaan. Tämä on tyypillistä mustavalkomaalausta niiden taholta, jotka eivät halua kantaa omaa korttaan kekoon.
Vanha metsä sitoo valtavan määrän hiiltä, vaikka sen hiilitase olisikin nolla tai jopa hiukan negatiivinen. Se on kuin eläkeläinen joka on oman osuutensa töistä jo tehnyt. Kokonaisuus ei todellakaan petraannu sillä, että ikimetsä kärrätään sellukattilaan ja tilalle istutetaan taimikko, päinvastoin. Vasta sitten kun Suomen kallioperässä on tilaa kymmenien ja satojen miljoonien puukuutioiden varastointiin, vanhojen metsien hakkuissa ja uudistamisessa on hiilitaseen kannalta merkitystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse kasvatan omaa metsään jatkuvan kasvatuksen periaatteella. Kyseisessä tavassa ei tehdä avohakkuita, vaan metsä pysyy jatkuvasti peitteisenä. Hiilen sidonta on voimakkainta nuorissa (hyvin! eli on tehty perkausta säännöllisesti) hoidetuissa metsissä, jotka kasvavat nopeasti. Tällainen metsä toimii parhaiten hiilinieluna. Uudistushakkuun tekeminen taas heikentää metsän hiilensidontaa 20 vuodeksi. Jatkuvan kasvatuksen metsä lisää hiilivarastoa ja toimii hiilinieluna, erityisesti jos siinä ylläpidetään keskimääräistä suurempaa puumäärää ja otetaan huomioon luonnonpoistuma. Kun metsästä poistetaan vain yksittäisiä puita, eikä sitä hakata kokonaan, puusto toimii tasaisena hiilinieluna. Tällöin metsä ei muutu päästölähteeksi, vaan säilyy hiilinieluna. Mielestäni jatkuvan kasvatuksen periaatetta pitäisi lisätä roimasti. Toki rahana siinä ei saa kerrasta niin paljon, mitä avohakkuut antavat.
Jos kehitettäisiin mrtsätaloutta, esim. isommilla aurinkoladattavilla droneilla voisi hakea metsistä vaikka joka kymmenennen puun tai elinkaarensa lopulla olevia puita yksitellen tien varteen ja metsiin ei tulisi ollenkaan jälkiä ja energiakulut olisivat vähäiset. Uusia puita istutettaisiin kesäisin poistuneiden puiden tilalle.
Ne kasvamassa olevat puut kyllä siementää sen verran ihan itse, että ei sinne tarvitse erikseen mennä istuttelemaan mitään. Taimikonhoidolla sitten poistetaan ne huonokuntoiset yksilöt ja luodaan tilaa uusille ja vähän vanhemmille. Nykyiset mettäkoneet on niin kehittyneitä, että ei ne tee enää niin rujoja ja korjaamattomia jälkiä kuin ennen.
Käytännössä itsesiementäväksi jätetyssä metsässä kasvaa pitkää heinää, vattupuskia, horsmaa ja muuta aluskasvillisuutta niin että puiden siemenet eivät pysty sinne kiinnittymään ja metsässä on paljon aukkopaikkoja.
Ostin muutama vuosi sitten mökin jonka hieman yli hehtaarin tontilla on juuri tuo tilanne. Tontilla on suuria puita, koivuja, mäntyjä sekä muutama kuusi ja haapa, mutta lisäksi noita mainittuja heinä-, vattu- ja horsmakeitaita sekä tiheää pusikkoa jossa kasvaa aivan vieri vieressä pajua, leppää, tuomea ja haapaa. Siis pensaita joista ei ikinä tule merkittävää puuta ja hiilivarastoa. Olen raivannut pusikoita varovasti ja istuttanut tontille kahtena viime keväänä yhteensä 800 kuusen ja männyn tainta. Lisää pitää vielä istuttaa, mutta taidan pitää nyt välivuoden ja harventaa reippaammin.
Ajattele positiivisesti: siinä on oiva hiilinielu, kun ei sitten koskaan hakata. Eihän tuomia, pajuja, leppää ym. hakata kuin ehkä puusepille erikoispuuksi. Monenlaiset eläimet pitävät tuosta pusikosta, mukaan luettuna vattuja poimivat ihmiset. Todellisuudessa sitoo hiiltä paljon vähemmän kuin kasvata kuusentaimikko.
Tässä hiilinielujutussa on niin monenlaista taustatekijää, joka vaikuttaa: asuinpaikka, ikä, koulutus, harrastukset, politiikka. Eräät uskovat sinisin silmin kaiken, mitä sanotaan ja toiset taas vain sen, mitä ovat omin silmin nähneet.
Jäljelle jätettyjen puiden siementämisestä tiedän aika paljon, kun joskus kuljin työkseni niitä inventoimassa. Positiivinen yllätys oli sankka rauduskoivutaimikko männyn siemenpuuhakkuualueella, negatiivinen viiteen kertaan viljelty alue, jossa mänty ei suostunut kasvamaan millään sellaisella maalla, josta oli hakattu pois vajaatuottoista kuusikkoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Unohtuuko näiltä vihervouhottajilta se perusasia, että eniten hiiltä sitoo kasvava puu.
Sitten pari faktaa: vanha puu ei kasva yhtä paljon kuin nuori = vanha metsä ei enää sido lisää hiiltä. Uutta puuta ei kasva vanhassa hakkaamattomassa metsässä yhtä paljon kuin hakkuun jälkeen.
Nämä tiedot ovat aivan perusbiologiaa eikä politiikalla pitäisi olla mitään tekemistä.
Todella harva ymmärtää, ettei sillä sitomisen nopeudella ole ilmaston kannalta väliä. Vain hiilivaraston koolla on väliä. Koko Suomen ilmastokeskustelu on tässä kohtaa yleensä pielessä. Mitä enemmän meillä on biomassaa ja mitä pidempään se on olemassa, sitä vähemmän hiilidioksidia riittää ilmakehään. Nopea sitoutuminen on tietty kiva, mutta siitä ei ole mitään hyötyä, jos tuo sama hiilidioksidi palautuu takaisin ilmakehään nopeasti.
Ihmisen tekemät asiat ovat hyviä hiilivarastoja vain siinä tapauksessa, että ne ovat olemassa pidempään, kuiin se puu (tms.) olisi ollut.
Näissä laskelmissa unohdetaan se, että ei metsän ole tarkoituskaan sitoa mitään muuta hiilimäärää kuin se, mikä puista vapautuu. Vanhoissa metsissä on runsaasti lahopuuta, ne eivät ole hiilinielu, ne tuottavat hiiltä ilmakehään, joten laskennallisesti on se ja sama onko lopputulos sellua vai lahopuuta, hiilidioksidintuotanto on samansuuruista. Sellusta me saamme rahaa ja voimme maksaa vaikka 200 000 työttömälle siitä, että eivät suostu töihin. Lahopuusta emme saa muuta kuin hämyröytiäisiä ja muita ötököitä tutkijoiden riemuksi.
Mitä enemmän meillä on vanhoja metsiä, sitä nopeammin niistä tulee hiilinielun sijaan hiilentuottajia. Siksi tavoitteena on jonkinlainen optimaalinen eri-ikäisten metsien kokonaisuus, joka koko ajan sitoo hiiltä sen verran, mitä metsät hiiltä tuottavat. Muun hiilensidonnan tulisi tapahtua siellä, missä ilmakehään hiilidioksidia tuotetaan kuten kaupungeissa lisäämällä sinne puustoa hoidettujen puistojen ja leikkipuistojen sijaa ja edellyttämällä kaikille uusille kaavoitettaville alueille ns. hiilensidonta-alueita, joissa kasvatetaan hiiltä sitovia kasveja, joita ei ole tarkoituskaan kerätä syötäviksi.
Vain Suomessa kuvitellaan, että hiilitase saadaan kuntoon kieltämällä puun käyttö. Muualla Europassa ymmärretään, että luonnon yksi osatekijä ei voi korjata toisen osatekijän väärinkäyttöä. Vähän sama kuin kompensoitaisiin lentomatkustuksen ilmastopäästöt edellyttämällä biojätteen lisäämistä.
Et selvästi ymmärrä pointtia. Väännän rautalankaa:
Meillä olisi olemassa 1 ha vanhaa isoa järeää tukkipuuta. Samaan aikaan meillä pitäisi olla olemassa tuon saman hehtaarin tukkipuita edelliseltä kierrokselta (150v sitten hakattua) ja mieluusti vähän vielä sitä edelliseltäkin(200-300v sitten hakattua). Tällä hetkellä nuo kaksi jälkimmäistä biomassakohdetta puuttuvat kokonaan. Yhtä hehtaaria kohti olemassa olevan biomassan pitäisi kasvaa rajusti.
Biomassan kiertoaika ihmistoiminnassa on nykyään aivan liian lyhyt. Se pitää 3-4 kertaistaa, jotta hiilivarastoa saadaan kasvatettua.
Suojelua suositaan, koska siinä on ihmistoimintaan verrattuna pidempi biomassan kiertoaika ja biomassaa on olemassa enemmän. Jos muutamme ihmistoiminnan sellaiseksi, että biomassan kierto pitenee merkittävästi, se oikeasti auttaa ilmastonmuutoksen hillitsemisessä.Ehei, sinä et nyt ymmärrä.
Suomen metsät hakattiin (ainakin tutkijoiden mukaan) jo 1850-luvulla lähes kokonaan, mutta toisin kuin Keski-Euroopassa on tilalle kasvanut uutta. Siksi meillä ei tarvitse olla moninkertaista biomassakohdetta, koska sillä samalla hehtaarilla on kasvanut jo muutama puusukupolvi sitoen hiiltä. Puiden biomassa on nyt rakennuksissa, huonekaluissa, selluna, paperina jne. ja osin palannut takaisin hiilidioksidiksi, jonka sen saman hehtaarin uudet puusukupolvet ovat ottaneet käyttöönsä.
Suojellussa vanhassa metsässä puut lahoavat ja tuottavat enemmän hiilidioksidia kuin sitovat sitä. Biomassan kierto ei pitene (ainakaan jos uskomme tutkijoita), se vain muuttuu sikäli, että sama puu on yhtä aikaa paljon hiiltä luovuttava ja vähän sitä sitova eikä päinvastoin, kuten tavoite on.
Suomen metsiä ei voida käyttää koko Euroopan hiilipäästöjen nieluna, koska se ei yksinkestaisesti onnistu ellei järviäkin mennä metsittämään. Pinta-ala ei riitä sille, että meillä samaan aikaan vanhat metsät ovat hiililähteinä ja epätoivoisesti yritetään kompensoida tätä lisäämällä puiden hehtaarikohtaista määrää nuoremmissa metsissä.
Ei kukaan ole väittänytkään, että Suomen pitäisi ratkaista koko Euroopan ongelmat, koko planeetasta nyt puhumattakaan. Tämä on tyypillistä mustavalkomaalausta niiden taholta, jotka eivät halua kantaa omaa korttaan kekoon.
Vanha metsä sitoo valtavan määrän hiiltä, vaikka sen hiilitase olisikin nolla tai jopa hiukan negatiivinen. Se on kuin eläkeläinen joka on oman osuutensa töistä jo tehnyt. Kokonaisuus ei todellakaan petraannu sillä, että ikimetsä kärrätään sellukattilaan ja tilalle istutetaan taimikko, päinvastoin. Vasta sitten kun Suomen kallioperässä on tilaa kymmenien ja satojen miljoonien puukuutioiden varastointiin, vanhojen metsien hakkuissa ja uudistamisessa on hiilitaseen kannalta merkitystä.
Millä logiikalla sinä selität sen, että noin yhden (1) kuutiometrin vuodessa kasvava vanha metsä sitoo enemmän hiiltä kuin kymmenen (10) kuutiometriä kasvava nuori metsä?
Entä millä logiikalla selität sen, että siinä vanhassa metsässä lahoavasta puusta ei tule hiilidioksia, mutta hakatusta puusta rakennetusta talosta ym. sata vuotta käytössä olevasta tulee?
Ethän vaan käytä vessapaperia! Sehän valmistetaan puusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei niitä puita tarvi siellä metsässä varastoida. Paremmin säilövät hiilen rakennusmateriaalina ja korvaavat betonia, jonka valmistus tuottaa paljon hiilidioksidia. Tärkeintä on metsien voimakas kasvu, ei se hiili muuten sitoudu metsään.
Kuntaamme rakennettiin uusi koulu puusta. Se rakennettiin 40v käyttöikää suunnitellen. Jos nuo puut olisivat pystyssä, niiden elinaika olisi ollut todennäköisesti huomattavasti pidempi. Eli koulu on metsään verrattuna huono hiilivarasto. Betonin korvaaminen on tietysti hyvä juttu, mutta se ei nyt riitä.
Meillä tehdään ihan liian lyhytikäisiä puutuotteita. Jos ilmasta pois olevan hiilidioksidin määrä halutaan maksimoida, pitäisi puut kasvattaa ensin maksimikokoonsa ja ikäänsä. Sitten näistä puista tehtäisiin pitkäikäisiä (meiluiten 150-200v) runkorakenteita tms. Samaan aikaan kasvatettaisiin tuolla samalla maapalasella taas maksimikokoon ja ikään puutavaraa.
Tuskin teidän koulua on mistään pikkutukista rakennettu vaan kyllä metsän järeä puu on ollut jo min. 60v kasvamassa, 70..80 vuotiaana se on sitten hakattavissa joka tapauksessa.
Koulun rakentamiseen käytetty puu on kasvanut todennäköisesti yli sata vuotta, ainakin pohjoisessa. 70-80 vuotta kasvaneesta puusta tehdään sellua, ja siitä vaikkapa talouspaperia. Vasta yli satavuotias alkaa olla siinä iässä, että kasvaa niin vähän, että kannattaa kaataa. Ne puut käytetään yleensä sahatavaraksi. Se taas käytetään rakennuksiin ja muuhun sellaiseen, joka tulee säilymään ja pitämään hiilen kidassaan paljon kauemmin kuin jos ne puut olisi jätetty metsään lahoamaan. Toiseksi niiden tilalla kasvavat nuoret puut sitovat hiiltä enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paras hiilinielu on metsä, jonka kasvu on maksimoitu, yhdistettynä puutuotteisiin, joilla on pitkä elinkaari. Kärjistetysti siis tehokasvatetaan puustoa lannoittamalla, ja päätehakataan heti kun kasvu hiipuu, ja varastoidaan tukkipuut jonnekin kaivoskuiluun tms. olosuhteisiin, jossa puu ei hajoa.
Ehdottamallasi tyylillä metsän hiilensidonta hiipuu, ja lahoaminen alkaa, jolloin hiili vapautuu takaisin ilmakehään, ilman että puuta saadaan mitenkään hyödynnettyä.
Päätehakkuu mahdollisimman myöhään, jotta hiilivarasto pysyy mahdollisimman pitkään isona.
Nopea kasvu taas voi olla huono juttu, jos tuotettu puun laatu on heikkoa ja tarkoitus olisi tehdä pitkäikäisiä puutuotteita.Suolakaivokset ovat hyvä varastopaikka puulle. Samoin pohjoisen järvet.
Silloin puu ei enää kasva eikä sido hiiltä. Kun uudistaa heti kun kasvu hiipuu niin nielu on suurempi, mikäli raaka-aine tulee pitkään käyttöön. Pieni ristiriita on tietysti siinä, että kasvu tulisi olla nopeaa, mutta puu kuitenkin pitäisi olla hidaskasvuista ja laadukasta. Laatupuusta ei Suomessa kuitenkaan kukaan maksa ylimääräistä.
Niin pitkään, kun puu on elossa se sitoo hiiltä. Vuosirenkaita tulee joka vuosi yksi lisää. Niin pitkään, kun puu on olemassa se on hiilivarasto; oli se elossa tai ei.
Kyllä, mutta ota huomioon että tässä hiiliongelmassa on kaksi puolta. Hiilivarasto ja hiilen sitominen. Vanha suuri puu ei enää juurikaan sido hiiltä. Jos se kaadetaan, niin tilalle tulee ainakin 5 nuorta puuta jotka sitovat paljon hiiltä.
Myös luonnon monimuotoisuuden kannalta uudistettu metsä on parempi. Vanhan metsän aluskasvillisuus on kuollut, korkeintaan vihreätä sammalta, ei muuta. Uudistetussa metsässä on marjoja ja monenlaista muutakin aluskasvillisuutta.
Sen vanhan puun kaataminen parantaa tilannetta vain, jos sen biomassa on olemassa 100-200v kaadon jälkeen. Ne uudet puut eivät auta mitään, jos ne eivät ole lisää biomassaa maapallolle. Jos se kaadettu puu palautetaan hiilidioksidina pian ilmakehään (kuten nyt käy), ei kierrosta pois olevan hiilidioksidin määrä lisäänny.
En ole lainkaan puun käyttöä vastaan. Kaiken saisi rakentaa puusta. Sen puun vaan pitäisi olla mahdollisimman vanhaa ja rakenteiden kestää mahdollisimman pitkään.
Onko tämä puutuoli, jolla nyt istun, biomassaa? Entä tämä talo, joka on ympärilläni. Siitä suurin osa on puuta. Entä sitten nuo kirjat, jotka olen aikonut säilyttää tuleville sukupolville? Nekin on valmistettu puusta.
Millä tavalla näihin huonekaluihin ym. kaadutut puut palaavat hiilidioksidina ilmaan? Kyllä varmaan joskus, mutta sitten on vähintään 2. puusukupolvi näiden jälkeen sitä samaa hiiltä sitomassa.
Se mitä nämä eivät ymmärrä on puusta lähtevän hiilen sitoutuminen takaisin puuhun. Teoreettisesti ajatellen siis samalle paikalle kasvavaan uuteen puuhun. Sehän sitoo vähintään saman verran hiiltä kuin siitä kaadettu edesmennyt puu.
Kyllä puuta suomesta löytyy, jos käy lapissa ajelemassa niin siellä on semmoista ryteikköä että kyllä harvennusta kaipaa että puu kasvaisi kunnolla.
Metsän omistaja saa tehdä metsille mitä haluaa, vaikka hakata, nythän se kannattaa kun puun hinta on niin korkealla. Jokainen omalla tyylillänsä. Verot kyllä maksellaan.
No sitten kun Venäjän puolelta saa taas puuta tuoda niin sieltä saa hakata kuinka paljon vaan sielu sietää ja metsääkin siperiassa voi palaa satoja tuhansia hehtaareja.
Ilmasto hysteria on nykyään niin suurta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse kasvatan omaa metsään jatkuvan kasvatuksen periaatteella. Kyseisessä tavassa ei tehdä avohakkuita, vaan metsä pysyy jatkuvasti peitteisenä. Hiilen sidonta on voimakkainta nuorissa (hyvin! eli on tehty perkausta säännöllisesti) hoidetuissa metsissä, jotka kasvavat nopeasti. Tällainen metsä toimii parhaiten hiilinieluna. Uudistushakkuun tekeminen taas heikentää metsän hiilensidontaa 20 vuodeksi. Jatkuvan kasvatuksen metsä lisää hiilivarastoa ja toimii hiilinieluna, erityisesti jos siinä ylläpidetään keskimääräistä suurempaa puumäärää ja otetaan huomioon luonnonpoistuma. Kun metsästä poistetaan vain yksittäisiä puita, eikä sitä hakata kokonaan, puusto toimii tasaisena hiilinieluna. Tällöin metsä ei muutu päästölähteeksi, vaan säilyy hiilinieluna. Mielestäni jatkuvan kasvatuksen periaatetta pitäisi lisätä roimasti. Toki rahana siinä ei saa kerrasta niin paljon, mitä avohakkuut antavat.
Jos kehitettäisiin mrtsätaloutta, esim. isommilla aurinkoladattavilla droneilla voisi hakea metsistä vaikka joka kymmenennen puun tai elinkaarensa lopulla olevia puita yksitellen tien varteen ja metsiin ei tulisi ollenkaan jälkiä ja energiakulut olisivat vähäiset. Uusia puita istutettaisiin kesäisin poistuneiden puiden tilalle.
Ne kasvamassa olevat puut kyllä siementää sen verran ihan itse, että ei sinne tarvitse erikseen mennä istuttelemaan mitään. Taimikonhoidolla sitten poistetaan ne huonokuntoiset yksilöt ja luodaan tilaa uusille ja vähän vanhemmille. Nykyiset mettäkoneet on niin kehittyneitä, että ei ne tee enää niin rujoja ja korjaamattomia jälkiä kuin ennen.
Sinun kannattaisi käydä kerran elämässäsi metsässä! Lähde ihan kokonaiseksi päiväksi. Käy ensin katsomassa vanhaa metsää, sitten taimikkoa ja myös mettäkoneen jälkiä. Ja sinun pitäisi pyytää oppaaksi joku, joka selittäisi sinulle sitä, mitä näkisit ihan omin silmin.
Näin vanhemman polven mettäammattilaisena olen suorastaan järkyttynyt siitä, millaista jälkeä nykyisillä metsäkoneilla tehdään. On kaadettu nuoria kasvavia puita, kun entisajan metsurien suurin synti oli liian pitkät kannot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Unohtuuko näiltä vihervouhottajilta se perusasia, että eniten hiiltä sitoo kasvava puu.
Sitten pari faktaa: vanha puu ei kasva yhtä paljon kuin nuori = vanha metsä ei enää sido lisää hiiltä. Uutta puuta ei kasva vanhassa hakkaamattomassa metsässä yhtä paljon kuin hakkuun jälkeen.
Nämä tiedot ovat aivan perusbiologiaa eikä politiikalla pitäisi olla mitään tekemistä.
Todella harva ymmärtää, ettei sillä sitomisen nopeudella ole ilmaston kannalta väliä. Vain hiilivaraston koolla on väliä. Koko Suomen ilmastokeskustelu on tässä kohtaa yleensä pielessä. Mitä enemmän meillä on biomassaa ja mitä pidempään se on olemassa, sitä vähemmän hiilidioksidia riittää ilmakehään. Nopea sitoutuminen on tietty kiva, mutta siitä ei ole mitään hyötyä, jos tuo sama hiilidioksidi palautuu takaisin ilmakehään nopeasti.
Ihmisen tekemät asiat ovat hyviä hiilivarastoja vain siinä tapauksessa, että ne ovat olemassa pidempään, kuiin se puu (tms.) olisi ollut.
Näissä laskelmissa unohdetaan se, että ei metsän ole tarkoituskaan sitoa mitään muuta hiilimäärää kuin se, mikä puista vapautuu. Vanhoissa metsissä on runsaasti lahopuuta, ne eivät ole hiilinielu, ne tuottavat hiiltä ilmakehään, joten laskennallisesti on se ja sama onko lopputulos sellua vai lahopuuta, hiilidioksidintuotanto on samansuuruista. Sellusta me saamme rahaa ja voimme maksaa vaikka 200 000 työttömälle siitä, että eivät suostu töihin. Lahopuusta emme saa muuta kuin hämyröytiäisiä ja muita ötököitä tutkijoiden riemuksi.
Mitä enemmän meillä on vanhoja metsiä, sitä nopeammin niistä tulee hiilinielun sijaan hiilentuottajia. Siksi tavoitteena on jonkinlainen optimaalinen eri-ikäisten metsien kokonaisuus, joka koko ajan sitoo hiiltä sen verran, mitä metsät hiiltä tuottavat. Muun hiilensidonnan tulisi tapahtua siellä, missä ilmakehään hiilidioksidia tuotetaan kuten kaupungeissa lisäämällä sinne puustoa hoidettujen puistojen ja leikkipuistojen sijaa ja edellyttämällä kaikille uusille kaavoitettaville alueille ns. hiilensidonta-alueita, joissa kasvatetaan hiiltä sitovia kasveja, joita ei ole tarkoituskaan kerätä syötäviksi.
Vain Suomessa kuvitellaan, että hiilitase saadaan kuntoon kieltämällä puun käyttö. Muualla Europassa ymmärretään, että luonnon yksi osatekijä ei voi korjata toisen osatekijän väärinkäyttöä. Vähän sama kuin kompensoitaisiin lentomatkustuksen ilmastopäästöt edellyttämällä biojätteen lisäämistä.
Et selvästi ymmärrä pointtia. Väännän rautalankaa:
Meillä olisi olemassa 1 ha vanhaa isoa järeää tukkipuuta. Samaan aikaan meillä pitäisi olla olemassa tuon saman hehtaarin tukkipuita edelliseltä kierrokselta (150v sitten hakattua) ja mieluusti vähän vielä sitä edelliseltäkin(200-300v sitten hakattua). Tällä hetkellä nuo kaksi jälkimmäistä biomassakohdetta puuttuvat kokonaan. Yhtä hehtaaria kohti olemassa olevan biomassan pitäisi kasvaa rajusti.
Biomassan kiertoaika ihmistoiminnassa on nykyään aivan liian lyhyt. Se pitää 3-4 kertaistaa, jotta hiilivarastoa saadaan kasvatettua.
Suojelua suositaan, koska siinä on ihmistoimintaan verrattuna pidempi biomassan kiertoaika ja biomassaa on olemassa enemmän. Jos muutamme ihmistoiminnan sellaiseksi, että biomassan kierto pitenee merkittävästi, se oikeasti auttaa ilmastonmuutoksen hillitsemisessä.
200-300 vuotta sitten hakattu metsä on kiertänyt takaisin metsän hiileksi, kun aikanaan poltettiin tervaa puulaivoihin ja muutenkin sen ajan puut olisivat lahonneet metsässäkin.
150 vuotta sitten meni myös metsiä tervanpolttoon ja rakentamiseen, joten siitä osa on edelleen jossakin biomassana.
Sen jälkeen vasta alkoi selluteollisuus, joka hävittää suuremman osan hiilestä saman tien eikä sido biomassaa kuin kirjoissa.
Kunnon avohakkuu on vaan poikaa....
Ihmisten tulisi ymmärtää, että hiilensidonnan ongelma on metsäkato. Siellä missä tilalle istutetaan uudet puut on kyse nopeutetusta kierrosta. Ongelma on rakennusmaa, pellot, tiet, linjat ja viimeisimpänä tuulipuistot ja aurinkopuistot., joihin ei ole tarkoitusta istuttaa uutta puustoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Unohtuuko näiltä vihervouhottajilta se perusasia, että eniten hiiltä sitoo kasvava puu.
Sitten pari faktaa: vanha puu ei kasva yhtä paljon kuin nuori = vanha metsä ei enää sido lisää hiiltä. Uutta puuta ei kasva vanhassa hakkaamattomassa metsässä yhtä paljon kuin hakkuun jälkeen.
Nämä tiedot ovat aivan perusbiologiaa eikä politiikalla pitäisi olla mitään tekemistä.
Todella harva ymmärtää, ettei sillä sitomisen nopeudella ole ilmaston kannalta väliä. Vain hiilivaraston koolla on väliä. Koko Suomen ilmastokeskustelu on tässä kohtaa yleensä pielessä. Mitä enemmän meillä on biomassaa ja mitä pidempään se on olemassa, sitä vähemmän hiilidioksidia riittää ilmakehään. Nopea sitoutuminen on tietty kiva, mutta siitä ei ole mitään hyötyä, jos tuo sama hiilidioksidi palautuu takaisin ilmakehään nopeasti.
Ihmisen tekemät asiat ovat hyviä hiilivarastoja vain siinä tapauksessa, että ne ovat olemassa pidempään, kuiin se puu (tms.) olisi ollut.
Näissä laskelmissa unohdetaan se, että ei metsän ole tarkoituskaan sitoa mitään muuta hiilimäärää kuin se, mikä puista vapautuu. Vanhoissa metsissä on runsaasti lahopuuta, ne eivät ole hiilinielu, ne tuottavat hiiltä ilmakehään, joten laskennallisesti on se ja sama onko lopputulos sellua vai lahopuuta, hiilidioksidintuotanto on samansuuruista. Sellusta me saamme rahaa ja voimme maksaa vaikka 200 000 työttömälle siitä, että eivät suostu töihin. Lahopuusta emme saa muuta kuin hämyröytiäisiä ja muita ötököitä tutkijoiden riemuksi.
Mitä enemmän meillä on vanhoja metsiä, sitä nopeammin niistä tulee hiilinielun sijaan hiilentuottajia. Siksi tavoitteena on jonkinlainen optimaalinen eri-ikäisten metsien kokonaisuus, joka koko ajan sitoo hiiltä sen verran, mitä metsät hiiltä tuottavat. Muun hiilensidonnan tulisi tapahtua siellä, missä ilmakehään hiilidioksidia tuotetaan kuten kaupungeissa lisäämällä sinne puustoa hoidettujen puistojen ja leikkipuistojen sijaa ja edellyttämällä kaikille uusille kaavoitettaville alueille ns. hiilensidonta-alueita, joissa kasvatetaan hiiltä sitovia kasveja, joita ei ole tarkoituskaan kerätä syötäviksi.
Vain Suomessa kuvitellaan, että hiilitase saadaan kuntoon kieltämällä puun käyttö. Muualla Europassa ymmärretään, että luonnon yksi osatekijä ei voi korjata toisen osatekijän väärinkäyttöä. Vähän sama kuin kompensoitaisiin lentomatkustuksen ilmastopäästöt edellyttämällä biojätteen lisäämistä.
Et selvästi ymmärrä pointtia. Väännän rautalankaa:
Meillä olisi olemassa 1 ha vanhaa isoa järeää tukkipuuta. Samaan aikaan meillä pitäisi olla olemassa tuon saman hehtaarin tukkipuita edelliseltä kierrokselta (150v sitten hakattua) ja mieluusti vähän vielä sitä edelliseltäkin(200-300v sitten hakattua). Tällä hetkellä nuo kaksi jälkimmäistä biomassakohdetta puuttuvat kokonaan. Yhtä hehtaaria kohti olemassa olevan biomassan pitäisi kasvaa rajusti.
Biomassan kiertoaika ihmistoiminnassa on nykyään aivan liian lyhyt. Se pitää 3-4 kertaistaa, jotta hiilivarastoa saadaan kasvatettua.
Suojelua suositaan, koska siinä on ihmistoimintaan verrattuna pidempi biomassan kiertoaika ja biomassaa on olemassa enemmän. Jos muutamme ihmistoiminnan sellaiseksi, että biomassan kierto pitenee merkittävästi, se oikeasti auttaa ilmastonmuutoksen hillitsemisessä.Ehei, sinä et nyt ymmärrä.
Suomen metsät hakattiin (ainakin tutkijoiden mukaan) jo 1850-luvulla lähes kokonaan, mutta toisin kuin Keski-Euroopassa on tilalle kasvanut uutta. Siksi meillä ei tarvitse olla moninkertaista biomassakohdetta, koska sillä samalla hehtaarilla on kasvanut jo muutama puusukupolvi sitoen hiiltä. Puiden biomassa on nyt rakennuksissa, huonekaluissa, selluna, paperina jne. ja osin palannut takaisin hiilidioksidiksi, jonka sen saman hehtaarin uudet puusukupolvet ovat ottaneet käyttöönsä.
Suojellussa vanhassa metsässä puut lahoavat ja tuottavat enemmän hiilidioksidia kuin sitovat sitä. Biomassan kierto ei pitene (ainakaan jos uskomme tutkijoita), se vain muuttuu sikäli, että sama puu on yhtä aikaa paljon hiiltä luovuttava ja vähän sitä sitova eikä päinvastoin, kuten tavoite on.
Suomen metsiä ei voida käyttää koko Euroopan hiilipäästöjen nieluna, koska se ei yksinkestaisesti onnistu ellei järviäkin mennä metsittämään. Pinta-ala ei riitä sille, että meillä samaan aikaan vanhat metsät ovat hiililähteinä ja epätoivoisesti yritetään kompensoida tätä lisäämällä puiden hehtaarikohtaista määrää nuoremmissa metsissä.
Ei kukaan ole väittänytkään, että Suomen pitäisi ratkaista koko Euroopan ongelmat, koko planeetasta nyt puhumattakaan. Tämä on tyypillistä mustavalkomaalausta niiden taholta, jotka eivät halua kantaa omaa korttaan kekoon.
Vanha metsä sitoo valtavan määrän hiiltä, vaikka sen hiilitase olisikin nolla tai jopa hiukan negatiivinen. Se on kuin eläkeläinen joka on oman osuutensa töistä jo tehnyt. Kokonaisuus ei todellakaan petraannu sillä, että ikimetsä kärrätään sellukattilaan ja tilalle istutetaan taimikko, päinvastoin. Vasta sitten kun Suomen kallioperässä on tilaa kymmenien ja satojen miljoonien puukuutioiden varastointiin, vanhojen metsien hakkuissa ja uudistamisessa on hiilitaseen kannalta merkitystä.
Millä logiikalla sinä selität sen, että noin yhden (1) kuutiometrin vuodessa kasvava vanha metsä sitoo enemmän hiiltä kuin kymmenen (10) kuutiometriä kasvava nuori metsä?
Entä millä logiikalla selität sen, että siinä vanhassa metsässä lahoavasta puusta ei tule hiilidioksia, mutta hakatusta puusta rakennetusta talosta ym. sata vuotta käytössä olevasta tulee?
Ethän vaan käytä vessapaperia! Sehän valmistetaan puusta.
Olen jonkun toisen kirjoittajan kanssa avannut tämän jo niin monesti, että jos siitä ei ymmärrä niin en tiedä mitä tehdä.
Mutta: vanha metsä ei noin vain muutu hiilidioksidiksi, vaikka siellä lahoavaa puuainesta onkin. Vanha metsä on elävä metsä sekin, ja erotuksena nuoreen metsään, siihen on varastoituna paljon enemmän hiiltä. Kasvu ei tietenkään ole nuoren metsän veroista, mutta kokonaisyhtälössä ei voi tuijottaa pelkkään kasvuun. Nykyinen metsätalous on ilmastonäkökulmasta kuin vuotavan tynnyrin täyttämistä. Vesi virtaa tynnyrin läpi mutta veden määrä ei lisäänny. Ilmastonäkökulmasta puun määrä pitäisi saada lisääntymään ja se onnistuu vain aloitusviestissä mainitsemillani neljällä tavalla.
Käytännössä itsesiementäväksi jätetyssä metsässä kasvaa pitkää heinää, vattupuskia, horsmaa ja muuta aluskasvillisuutta niin että puiden siemenet eivät pysty sinne kiinnittymään ja metsässä on paljon aukkopaikkoja.
Ostin muutama vuosi sitten mökin jonka hieman yli hehtaarin tontilla on juuri tuo tilanne. Tontilla on suuria puita, koivuja, mäntyjä sekä muutama kuusi ja haapa, mutta lisäksi noita mainittuja heinä-, vattu- ja horsmakeitaita sekä tiheää pusikkoa jossa kasvaa aivan vieri vieressä pajua, leppää, tuomea ja haapaa. Siis pensaita joista ei ikinä tule merkittävää puuta ja hiilivarastoa. Olen raivannut pusikoita varovasti ja istuttanut tontille kahtena viime keväänä yhteensä 800 kuusen ja männyn tainta. Lisää pitää vielä istuttaa, mutta taidan pitää nyt välivuoden ja harventaa reippaammin.