Lue keskustelun säännöt.
Hyvätuloinen sinkkunainen - Helsingin deittimarkkinat olemattomat
signumsi201
07.01.2023 |
Otsikko provokatiivinen, sori siitä.
En halua kuulostaa ylimieliseltä, mutta Helsingin miestarjonta akateemisesti koulutetulle, hyvätuloiselle (ylin tulodesiili) ja varakkaalle sinkkunaiselle on luokattoman huonoa mikäli nainen haluaa tasoisensa miehen. Koulutettuja miehiä ei löydy juuri mistään ja ne vähät koulutetut miehet
- ovat kiinnostuneita ennemminkin yksinkertaisista naisista kuin tasoisistaan yliopistokoulutetuista,
- ovat olleet varattuja opiskeluajoistaan asti tai muutoin löytäneet jo puolisonsa tai
- pyörittävät useita naisia samanaikaisesti.
Olen käynyt muutamilla onnettomilla deiteillä, joilla kaikilla miehen kiinnostus on ennemmin tai myöhemmin lopahtanut kertoessani ammattini. Tämä on onnetonta; missä Helsingissä korkeastikoulutettuja miehiä voi tavata?
-kolmeakymmentä lähestyvä nainen Bulevardin eteläpuolelta
Kommentit (1217)
Vierailija kirjoitti:
Viimeksi kun deittailin akateemista miestä, hän oli itseasiassa helsinkiläinen lääkäri, joka lähti Mount Everestille. Ihan ok:n näköinen, kemiat osui yksiin, äly ja ikäeroa 8 vuotta, mutta pyöritti naisia ja petti exäänsä. 3 lasta eri naisten kanssa, niin muuttui elo, deittailu ja halut tehdä tuon ihmisen kanssa jutusta vakavaa olemattomaksi.
N36
Olet siis tapaillut statusmiestä, kuulostaa top5% kaverilta. Myös nuo pyöritykset kuuluu pakettiin statusmiehellä. Hän ei sinun perääsi jäänyt itkemään, se on ainakin varmaa. Kaveri on juuri sellainen, jota palstatotuuden mukaan, kaikki naiset haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet miehet karsastavat liian voimakkaita, koulutettuja naisia sillä pelkäävät jäävänsä jalkoihin. He haluavat kainaloisen jolle voi ostaa kukkia ja syntymäpäiväksi harsohepeneitä ja joka ei kysele liikoja vaan tyytyy ihastelemaan menestyvää miestään. Tiedän parikin avioparia jotka erosivat kun samaan perheeseen ei sopinut kahta johtajaa. Tuli liikaa kinaa siitä kumman työ on tärkeämpi, kumpi on paremmassa asemassa, ja kumpi on kiistoissa oikeassa.
Elämme uutta aikakautta jossa koulutetut naiset eivät enää tyydykään olemaan pelkkiä kainaloisia. Siksi olen etsiytynyt tilaisuuksiin ja tilanteisiin, joissa tiedän olevan paljon koulutettuja miehiä. Eikä kannata heti esitellä ansioitaan vaan kuunnella kuinka mies kehuu itseään. Hieman naurattaa mutta hauska niitä juttuja on kuunnella ja jää naama mieleen.Täyttä roskaa.
Ja kaiken lisäksi ristiriitaista.
Kirjoitat kuinka mies haluaa naisen joka kiltisti ihailee menestyvää miestään.
Ja siten kirjoitat kuinka ratkaisu tähän on etsiä menestyvä mies.
Ratkaisu ei koskaan voi olla se, että etsisit miehen joka ei kaipaa naista ihailemaan uramenestystään, koska ei välitä uramenesyksestä.
Kaiken taustalla on se, mistä tässä on todellisuudessa kyse. Nainen on se jonka pitää päästä tuijottelemaan miestään ylöspäin. Sopivan modernisti ja tasa-arvoisesti toki.
Tämä.
Ongelma ei ole siinä etteivätkö miehet halua voimakkaita ja menestyviä naisia.
Ongelma on se että ainoat miehet joita nämä naiset haluavat, eli menesyvät alfat, eivät halua naista joka sparraa miehensä kanssa. Näillä miehillä on jo voimakkuutta, itsevarmuutta, rahaa ja statusta. He eivät tarvitse sitä samaa naiselta, vaan pehmeää naisellisuutta täydentämään omia puutteitaan.
Naiset ovat tässä konservatiivisempia kuin Taleban-liike. Miehen on aina oltava naista voimakkaampi.
Höpsis. Teillä miesasiamiehillä on aina tämä sama omituinen fiksaatio, että jomman kumman on oltava parisuhteessa voimakkaampi. Se ei pidä paikkaansa. Minun suhteissani ei ole pelattu tällaisia valtapelejä, vaan kumpikin on ollut vahva ja heikko vuorollaan. Mies ja minä emme ole toisillemme vastakohdat, mistä usein seuraa se, että osapuolet eivät pysty ymmärtämään toisiaan. Meissä molemmissa on itsessämme ne vastakohdat, ja liikumme niiden välillä joustavasti tilanteen mukaan.
Tämä 'miehet Marsista naiset Venuksesta' -ajattelu on niin ummehtuneen vanhakantaista, että tulee mietittyä minkä ikäisiä ihmisiä täällä oikein palstailee? Omissa piireissäni tuo on tavallista vanhempieni ikäluokan ihmisillä. Itse olen jo nelikymppinen, eli jos sinä olet vanhempieni ikäinen niin saumat löytää elämänkumppani taitavat olla joka tapauksessa jo melko laihat.
Kotinainen haluaa vastakohdan. "Miehet ovat Marsista naiset Venuksesta".
Uranainen haluaa samanlaisen. "Samanlaiset leikkivät parhaiten yhdessä".Lopputuloksena molemmat haluavat sen saman vahvan uramiehen.
Ehkä? Vaikea puhua muiden naisten puolesta, joten puhun vain omasta puolestani (vaikka kyllä minulle tulee heti useampiakin sellaisia naisia mieleen, jotka karttavat niitä miehiä joiden kanssa itse tulen hyvin toimeen). Lisäksi voin sanoa omaan kokemukseeni pohjautuen, että ainakin osa uramiehistä (siis ne joiden kanssa itse olen ollut läheisemmissä tekemisissä) haluavat nimenomaan vertaisensa naisen, jotta hekin saavat tarvittaessa olla heikkoja ja tukeutua puolisoon.
Tämä ei mielestäni ole edes sukupuolikysymys, vaan ihan ihmisyyteen liittyvä asia. Kun ura on hyvin haastava ja ala sellainen jossa on kovaa ja raakaa kilpailua, niin eteen voi tulla mitä vain paskamyrskyjä. Henkisen ahdistuksen kohtaamnen ja käsitteleminen yksin tuntuu niissä tilanteissa kovin kolkolta. En voisi elää sellaisen miehen kanssa, josta ei olisi tukemaan minua kun menen läpi jostain tiukasta paikasta, ja aivan samoin ajattelevat myös ne miehet joiden kanssa minulla on ollut suhde. Tasavertainen parisuhde on siis ideaali, ja toiseksi paras vaihtoehto on elää sinkkuna. Parisuhdetta jossa itse on aina se "vahva" osapuoli ei halua kukaan (siis kukaan näistä puheena olevista miehistä ja naisista). Kun kumppani on periaatteessa vierellä, mutta käytännössä tosipaikan tullen ei olekaan, niin yksinäisyys tuntuu pohjattomammalta kuin ilman kumppania ollessa.
Toisenkinlaisia ihmisiä varmasti on, mutta menestyvät ja monimutkaista ajattelua vaativassa työssä olevat ihmiset haluavat kokemukseni mukaan usein nimenomaan tasavertaisen kumppanin.
Vielä tästä se, että turvallinen kiintymyssuhde, joka mahdollistaa monenlaisena olemisen ja tuen hakemisen molemmille, on ehkä jopa edellytys, että pystyy etenemään urallaan ja pysymään siellä missä on. Tietysti lähtötaso huomioiden sama etu voi olla missä tahansa ammatissa eikä vain ns. statusammateissa. Puolison tarjoama vastakkaisen sukupuolen näkökulma voi olla (ja onkin, omakohtaisesti koettuna) ratkaiseva etu verrattuna niihin, joilta se puuttuu. Koska kaksi päätä on viisaampia kuin yksi.
Ja jos puoliso ei tuollaista tarjoa, tulee hänestä työuralllekin kiviriippa ja suhteesta peli tai taistelu. Ja näinhän tapahtuu suhteissa, joissa toiselta odotetaan toimimista osaobjektina itselle so. projektiona. Siihen ei kukaan pysty (täyttämään odotuksia), koska emme ole toistemme fantasiamaailmassa toimivia osaobjekteja (vaikka tahtoisimme), vaan erillisiä persoonia.
Tässä palstassa on tavallaan kiehtovaa nähdä, miten syvällä arkaaisessa objektisuhteiden fantasiamaailmassa stereotypiat liikkuvat.
Kiitos tästä (ja siitä toisesta) kommentistasi! Kuvaat todella osuvasti juuri sitä mitä tarkoitin, kun sanoin ettei valta-asetelmaltaan epätasapainoinen suhde ole se toivotuin malli monelle miehellekään, vaikka palstan totuudentorvet muuta väittävät. Tasavertaisuuteen perustuva malli on yksinkertaisesti niin paljon parempi, että muita vaihtoehtoja havittelevat käsittääkseni lähinnä ne, joilla ei ole kokemusta tasavertaisesta suhteesta, eikä siitä ole saatu vanhemmiltakaan mallia.
t. Sama
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen m47, akateeminen ja hyvätuloinen (kai, no listoilla olen ollut vuosia jo), tykkään työstäni. Fiksuksikin sanovat, osaan jutella aiheesta kuin aiheesta, seuraan maailmantapahtumia, en ole minnekään suuntaa kovin äänekäs tai äärimielipiteinen. Osaan kohdella naisia, en pyöritä useita naisia yhtäaikaa ja haluan sitoutua vakavasti. Takana yksi pitkä suhde (20v), lapset aikuisia.
Kaikinpuolin kiltti ja kunnollinen.
Arvatkaapa mikä näistä on naisille se turn-off.
Ulkonäkö sitten varmaan, eipä tossa muuten ole missään mtn vikaa.
Liian lyhyt? 170cm?
Vierailija kirjoitti:
Vai tasoa etsit. Minä olen avioliitossa ja tienaan noin 25000 vuodessa kun vaimoni tienaa 4 kertaa enemmän. Ei ihme kun olet sinkku koska sinulla on liian isot kriteerit.
Itse olet saanut parempitasoisen naisen, mutta ap:n pitäisi tyytyä huonoon mieheen.
Tää statushomma liittynee jämäpaloihin
Nyt viiskymppisenä kun katsoo, niin opiskeluaikojen (yliopisto, stem) aikoihin 20-23v muodostuneista pareista yli 90% on edelleen yhdessä.
Opiskeluaikana tai ylipäätään parikymppisenä käytännössä melkein kaikki ollaan samalla viivalla; aika pe*saukisia, koulut kesken, keskenkasvuisia - siinä kohdassa ei sellaisia hankalia asioita kuin työ, varallisuus tai status ole sekoittamassa pakkaa. Ja siinä ne pitkät parisuhteet muodostetaan, jotka kestää vuosikymmeniä. Ja jotka tästä jaosta jäävät yli, ovat jämäpaloja - joskus myös omasta valinnasta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nro 21, yhdyn mainitsemaasi. Nimenomaan yhden yön juttuja yms. kyllä riittäisi, mutta laadukasta miestä parisuhteeseen ei löydy millään. Tuntuu välillä, että "karkoitan" osan miehistä pois olemuksella (olenko liian koulutettu, liian hyvät tulot tms., en tiedä sitten).
Ammattia koskeviin arvailuihin en kommentoi; tämä ei ole puolto eikä kielto.
Ap
Karkotat olemuksellasi? Koulutus ja tulot eivät ole olemusasioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa, ei mulla vastaavassa tilanteessa ollut mitään ongelmaa, hyviä miehiä - suurin osa toisella kierroksella - oli tarjolla aivan riittämiin. Muutaman kuukauden deittailun jälkeen kolahti ja nyt sovitellaan jalkoja saman pöydän alle. Että eiköhän vika ole siellä missä yleensäkin, peilissä.
No hyvät miehet ei kyllä joudu toiselle kierrokselle, ellei sitten ole leskiä.
Kyllä on kuule muitakin syitä miksi hyvää miestä voi ero kohdata. Oma entinen kumppanini ja minä erosimme, koska elämä toi eteen valintatilanteen. Minä valitsin toisin kuin hän, kompromissia ei ollut mahdollista siinä asiassa tehdä. Ja asia oli niin tärkeä, että päätimme erota, koska yhdessä jatkamalla jompi kumpi olisi joutunut uhrautumaan niin pahasti, että siitä olisi seurannut katkeroituminen.
Toisesta miehestä erosin siksi että vaikka tavatessamme olimme melko hyvin tasapainossa, niin elämä, opinnot ja työt veivät minua eri suuntaan kuin häntä. Vuosien saatossa kyllästyin siihen, ettei hän tukenut kasvuani vaan olisi halunnut minunkin tyytyvän samaan kaavamaiseen suorittamiseen, jonka parissa hän itse viihtyi. Tässä ei ole sinänsä mitään vikaa ja kyseinen mies on ehdottomasti kategoriassa "hyvä mies". Me emme vain enää sopineet parisuhteeseen keskenämme. Joku vähemmän urakeskeinen nainen sopii hänelle paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap ja moni muukin tuntuu olevan ihan hukassa sen suhteen että mikä puolisossa on tärkeää. Itselleni tärkeää oli löytää ihminen, jonka kanssa olo oli ihana, turvallinen, arvostettu ja rakastettu. Sellainen tyyppi, jonka kainaloon teki mieli käpertyä, jonka kanssa halusi jäädä koko päiväksi peiton alle tai maailmaa kiertämään, sellainen jonka kanssa suunnitella tulevaa ja jutella menneistä. Jonka kanssa samat jutut naurattavat ja johon voi luottaa kaikessa.
Minä etsin sellaista ja löysinkin sellaisen 19-vuotiaana. Nyt olemme nelikymppisiä ja kauhulla luen jopa oman ikäisten kirjoituksia täällä, oikeastiko ajattelette parisuhteista noin pinnallisesti ja perustatte ajatuksenne ulkoisille statussymboleille?
Puolisostani tuli tohtori ja itsestäni maisteri, olisimme varmasti yhdessä vaikka toinen olisi valinnut toisenlaisen polun. Tärkeää on se, että hän keittää meille aamulla kahvit ja pussaa niskaan, illalla katsomme sylikkäin telkkaria.
Vierailija kirjoitti:
Ap ja moni muukin tuntuu olevan ihan hukassa sen suhteen että mikä puolisossa on tärkeää. Itselleni tärkeää oli löytää ihminen, jonka kanssa olo oli ihana, turvallinen, arvostettu ja rakastettu. Sellainen tyyppi, jonka kainaloon teki mieli käpertyä, jonka kanssa halusi jäädä koko päiväksi peiton alle tai maailmaa kiertämään, sellainen jonka kanssa suunnitella tulevaa ja jutella menneistä. Jonka kanssa samat jutut naurattavat ja johon voi luottaa kaikessa.
Minä etsin sellaista ja löysinkin sellaisen 19-vuotiaana. Nyt olemme nelikymppisiä ja kauhulla luen jopa oman ikäisten kirjoituksia täällä, oikeastiko ajattelette parisuhteista noin pinnallisesti ja perustatte ajatuksenne ulkoisille statussymboleille?
Puolisostani tuli tohtori ja itsestäni maisteri, olisimme varmasti yhdessä vaikka toinen olisi valinnut toisenlaisen polun. Tärkeää on se, että hän keittää meille aamulla kahvit ja pussaa niskaan, illalla katsomme sylikkäin telkkaria.
Väitän, että et oikeasti voi tietää tuota.
Jos puolisosi olisi jättänyt opinnot kesken ja alkanut vaikka siivoojaksi, hänen kognitiivinen kapasiteettinsa olisi kehittynyt melko eri tavalla. Ts. hän olisi nyt eri ihminen. Ajattelet tuon varmaan niin, että hän olisi täsmälleen sellainen kuin nytkin on, mutta kävisi vain eri paikassa töissä. Todellisuudessa hänellä olisi eri kiinnostuksen kohteet, erilaiset jutut, hän kannustaisi/lannistaisi sinua eri tavoin kuin nyt, jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tää statushomma liittynee jämäpaloihin
Nyt viiskymppisenä kun katsoo, niin opiskeluaikojen (yliopisto, stem) aikoihin 20-23v muodostuneista pareista yli 90% on edelleen yhdessä.
Opiskeluaikana tai ylipäätään parikymppisenä käytännössä melkein kaikki ollaan samalla viivalla; aika pe*saukisia, koulut kesken, keskenkasvuisia - siinä kohdassa ei sellaisia hankalia asioita kuin työ, varallisuus tai status ole sekoittamassa pakkaa. Ja siinä ne pitkät parisuhteet muodostetaan, jotka kestää vuosikymmeniä. Ja jotka tästä jaosta jäävät yli, ovat jämäpaloja - joskus myös omasta valinnasta
Kuulostaa erikoiselta, kun ottaa huomioon että tialstollisesti noin 50% pariskunnista eroa tuohon mennessä.
Voi tietysti olla niin että koska STEM-alan miehet ovat keskimäärin hyvätuloisia, parisuhteet kestävät paremmin. Sekin on osoitettu että miehen pienet tulot, tai se jos naisen tulot nousevat miehen tuloja isommiksi, korreloi avioeron todennäköisyyden kanssa.
Mikä on lisätodiste siitä että nainen ei rakastu vain mieheen, vaan elämäpakettiin jonka osa mies on. Miehen on nostettava naisen elintasoa ja sosioekonomista statusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viimeksi kun deittailin akateemista miestä, hän oli itseasiassa helsinkiläinen lääkäri, joka lähti Mount Everestille. Ihan ok:n näköinen, kemiat osui yksiin, äly ja ikäeroa 8 vuotta, mutta pyöritti naisia ja petti exäänsä. 3 lasta eri naisten kanssa, niin muuttui elo, deittailu ja halut tehdä tuon ihmisen kanssa jutusta vakavaa olemattomaksi.
N36Olet siis tapaillut statusmiestä, kuulostaa top5% kaverilta. Myös nuo pyöritykset kuuluu pakettiin statusmiehellä. Hän ei sinun perääsi jäänyt itkemään, se on ainakin varmaa. Kaveri on juuri sellainen, jota palstatotuuden mukaan, kaikki naiset haluaa.
Tuhat kertaa on jo vastattu ettei kaikki naiset halua tuollaista miestä. Juurikin ne hiljaisemmat ja introvertimmät naiset ei halua mitään hyperaktiivista moottoriturpamiestä kiipeämässä Mount Everestille. Mutta sillä ei ole mitään väliä että on sanottu jo tuhat kertaa, koska teitä ei oikeasti kiinnosta kuulla. Te haluatte juoda viinaa ja kieriskellä itsesäälissä. Siksi aiot jatkossakin vain hokea tuota sanaa wanhaa ja pysyä kotona ryyppäämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä miehenä arvostan naisissa kaikkia muita ominaisuuksia kuin koulutusta. Katson paljon tiktokkia ja kyllä sellainen iloisuus ja rempseys puree. Hauskuus ja sosiaaliset taidot. Tykkään, että nainen tanssii paljon, meikkaa ja laittautuu. Osaa ommella itse vaatteita, askarrella kaikennäköistä, ja herättää hyvää mieltä ympäröivissä ihmisissä. Sellaisella naisella on paljon annettavaa. Minua miehenä ei kiinnosta, paljonko nainen tienaa (itselleen), koska usein se tarkoittaa, että nainen on kylmä, kuivakka ja väsähtänyt.
Eli siis haluat jonkun teinin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mikä se ammatti on? Itseäni kiinnistavat vain stem-naiset. Sieluttomat kauppis ja oikkislortot roskikseen
Mikä on stem?
Science, technology, engineering, mathematics
Olis kiva tietää miksi joku reppana on painanut nuolta alaspäin tähän vastaukseen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moni on puhunut siitä kuinka kyse on samankaltaisuudesta ja yhteenkuuluvuuden tunteesta, kun on samanlaiset suunnitelmat, tausta ja ajatusmaailma.
Ja höpö höpö.
Erilaisuushan ei ole millään tapaa ongelma, kun mies on paremmin tienaava, varakkaampi, menestyneempi ja korkeammin koulutettu.
Huomaan sen omassa elämässäni. Koulutetut naiset kiinnostuvat minusta usein, ja samalla olettavat minun olevan korkeakoulutettu. Kummasti kiinnostus hupenee kun käy ilmi että hylkäsin opiskelupaikan yliopistossa ja valitsinkin ammattikorkeakoulun. Tutkinto ja sen tuoma status siis puuttuvat. En kaiketi olisi salonkikelpoinen sen jälkeen kun kertoisin naisystävän kavereille että itse asiassa en olekaan akateeminen.
Kaikki kanssani lopulta parisuhteen halunneet naiset ovat olleet minua pienempituloisia, vaikka olen itse keskituloinen. Se on outo sattuma, kun ottaa huomioon että miehillä ei ole yliedustusta n. keskituloisissa (miesten keskimäärin suuremmat tulot johtuvat palkkahaitarin yläpäästä, jossa on selvästi enemmän miehiä kuin naisia).
Selkeästi mitä suurempi eroavaisuus tulojen ja statuksen osalta miehen eduksi, sitä kiinnostuneempia naiset ovat.
Vierailija kirjoitti:
Moni on puhunut siitä kuinka kyse on samankaltaisuudesta ja yhteenkuuluvuuden tunteesta, kun on samanlaiset suunnitelmat, tausta ja ajatusmaailma.
Ja höpö höpö.
Erilaisuushan ei ole millään tapaa ongelma, kun mies on paremmin tienaava, varakkaampi, menestyneempi ja korkeammin koulutettu.
Huomaan sen omassa elämässäni. Koulutetut naiset kiinnostuvat minusta usein, ja samalla olettavat minun olevan korkeakoulutettu. Kummasti kiinnostus hupenee kun käy ilmi että hylkäsin opiskelupaikan yliopistossa ja valitsinkin ammattikorkeakoulun. Tutkinto ja sen tuoma status siis puuttuvat. En kaiketi olisi salonkikelpoinen sen jälkeen kun kertoisin naisystävän kavereille että itse asiassa en olekaan akateeminen.
Kaikki kanssani lopulta parisuhteen halunneet naiset ovat olleet minua pienempituloisia, vaikka olen itse keskituloinen. Se on outo sattuma, kun ottaa huomioon että miehillä ei ole yliedustusta n. keskituloisissa (miesten keskimäärin suuremmat tulot johtuvat palkkahaitarin yläpäästä, jossa on selvästi enemmän miehiä kuin naisia).
Selkeästi mitä suurempi eroavaisuus tulojen ja statuksen osalta miehen eduksi, sitä kiinnostuneempia naiset ovat.
Jos tienaisit 20 000 eur/kk oman firman pääomistajana, takaan ettei olisi ongelma akateemisille naisille vaikka olisit jättänyt ammattikorkeankin kesken.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mikä se ammatti on? Itseäni kiinnistavat vain stem-naiset. Sieluttomat kauppis ja oikkislortot roskikseen
Mikä on stem?
Science, technology, engineering, mathematics
Olis kiva tietää miksi joku reppana on painanut nuolta alaspäin tähän vastaukseen...
Jos omaisit yleistietoa ja päättelykykyä, voisi hoksottimesi raksutus soida esim täten:
-Suomessa puhutaan matemaattis-luonnontieteellisistä aineista
-stem -termiä käyttävät lähinnä youtubea tuijottavat jonnet
Mutta toisaalta: Kun on lusikalla annettu, ei voi kauhalla vaatia!
Vierailija kirjoitti:
Onpa lannistavaa lukea tätä ketjua näin viiskymppisenä eronneena korkeastikoulutettuna ja hyvin toimeentulevana. Reilu vuosi erosta ja nyt on alkanut ajatus uudesta parisuhteesta pikkuhiljaa kiinnostaa. Mutta näitä kun lukee, niin eipä taida toivoa olla. Mä en vaadi akateemisesti koulutettua miestä, vaan yhteiset arvot ja maalaisjärki olisi hakusassa. Ja se, että mun ei tarttis elättää miestä. Mutta huomaan, että tavalliset miehet jotenkin arastelee itsenäistä, ulkomaillakin uraa tehnyttä naista, vaikka omasta mielestäni olen ihan tavallinen naapurintyttö (tai ehkä naapurintäti tässä iässä). Tinderiin en todellakaan edes uskalla mennä.
1. mitä sä miehellä?
2. miten täällä aina onkaan nämä harvat ainakin 100k vuodessa tienaavat naiset palstailemassa, vieläpä miesvihaketjuissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa lannistavaa lukea tätä ketjua näin viiskymppisenä eronneena korkeastikoulutettuna ja hyvin toimeentulevana. Reilu vuosi erosta ja nyt on alkanut ajatus uudesta parisuhteesta pikkuhiljaa kiinnostaa. Mutta näitä kun lukee, niin eipä taida toivoa olla. Mä en vaadi akateemisesti koulutettua miestä, vaan yhteiset arvot ja maalaisjärki olisi hakusassa. Ja se, että mun ei tarttis elättää miestä. Mutta huomaan, että tavalliset miehet jotenkin arastelee itsenäistä, ulkomaillakin uraa tehnyttä naista, vaikka omasta mielestäni olen ihan tavallinen naapurintyttö (tai ehkä naapurintäti tässä iässä). Tinderiin en todellakaan edes uskalla mennä.
1. mitä sä miehellä?
2. miten täällä aina onkaan nämä harvat ainakin 100k vuodessa tienaavat naiset palstailemassa, vieläpä miesvihaketjuissa.
Sata tonttua tienaa jokainen päivystävä erikoislääkäri ja kevyesti tienaakin. Heitä on lisäksi hiton paljon ja voittopuoleisesti naisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä miehenä arvostan naisissa kaikkia muita ominaisuuksia kuin koulutusta. Katson paljon tiktokkia ja kyllä sellainen iloisuus ja rempseys puree. Hauskuus ja sosiaaliset taidot. Tykkään, että nainen tanssii paljon, meikkaa ja laittautuu. Osaa ommella itse vaatteita, askarrella kaikennäköistä, ja herättää hyvää mieltä ympäröivissä ihmisissä. Sellaisella naisella on paljon annettavaa. Minua miehenä ei kiinnosta, paljonko nainen tienaa (itselleen), koska usein se tarkoittaa, että nainen on kylmä, kuivakka ja väsähtänyt.
Eli siis haluat jonkun teinin.
Jaa, täällä tämäntyyppinen nelikymppinen "teini". Olen myös äiti, opettaja, naimisissa oleva nainen. Miten esim iloisuus ja monipuoliset kädentaidot olisivat vain teinien ominaisuuksia?
Science, technology, engineering, mathematics