Voiko tunteet vain yhtäkkiä kuolla suhteessa, kun toinen on useasti loukannut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni ei vaan tunteet kuole, vaikka sitä jo pikkuhiljaa toivoisin. Yhdessä miehen kanssa 28 vuotta. Viimeiset 8 kk ollut todella tuskaisat. Olen aina rakastanut ja suhteemme oli loppuun asti riidaton ja hyvää seksiä täynnä. Mieheni salasi taitavasti vuoden masennustansa, mutta ei kaikki mene masennuksen piikkiin, en tänä päivänä tiedä loppuiko miehen puolelta rakkaus ensin ja tuli masennus vai toistepäin. Minulle tämä 8 kk on ollut aivan hirveätä ja mies muutti pois 3,5 kk sitten. Jäin lapsen kanssa asumaan ja olen jo tähän tottunut, mutta ei ne tunteet vaan kuole. Tavallaan mies pitää kiinni edelleen, nähdään useita kertoja viikossa, mutta kaikki tapahtuu miehen ehdoilla. Aina välillä pistän stopin tilanteelle ja ei nähdä pariin viikkoon, mutta sitten taas tavataan esim. lapseen liittyvän tai yhteiseen asuntoomme (joka pitäisi myydä, mies ei valmis) liittyen ja sitten taas ajaudumme näkemään. Olen heikkona edelleen. En vain usko, että mieheni pystyy rakastamaan enää yms. Kyllä se rakkaus vain sinnikkäästi sisuksissani pysyy.

Saanko kysyä, minkä ikäinen olet, jos olet ollut 28 vuotta parisuhteessa ja on lapsi huollettavana? Olitko miehesi kanssa siis jostain teini-ikäisestä ja saitte lapsen 40+ ikäisenä?

Olen jo 49 vuotias, eli 20-21 vuotiaana aloitettiin seurustelemaan. Lapsi täytti juuri 17 v.

Kyllä ne rakkauden tunteet vähenee ja torppaantuu, jos toinen loukkaa useasti. Ja seksi vähenee ja sitten toinen ihmettelee tai jopa alkaa syyttelemään, kun ei toista hirveesti enää kiinnosta. Minusta on tervettä, että tunteilla reagoidaan loukkauksiin. 

Vierailija kirjoitti:

Varmaan on tullut jo puheeksi mutta kannattaa muistaa narsistin peruskuvio. Hän on alussa ihana. Kumppani kuvittelee että se on normaalitila. Kun narsisti on saanut sitoutettua kumppanin, alkaa todellinen normaalitila. Narsisti kuitenkin antaa kumppanin ymmärtää edelleen että se alun ihanuus oli normaalitila, ja nyt on kumppanin syy että on niin kurjaa. Kumppani ponnistele pitkiä aikoja itku kurkussa niin että päästäisiin takaisin ihanaan "normaaliin", kunnes ei enää jaksa ja ilmoittaa että haluaa lähteä. Alkaa rakkauspommitus ja kumppani menee uudelleen lankaan, hetken päästä on palattu samaan vanhaan, nainen haluaa lähteä, mies vannoo itkien taas muuttuvansa ja on maailman ihanin. Jokaisen tällaisen syklin jälkeen nainen on heikompi ja hämmentymeempi eikä tiedä onko taivas ylä-vai alapuolella. Jos sinulla on perustelut epäillä miestäsi narsistiksi ja löydät itsesi tästä syklistä, lähde kun vielä pystyt.

Lisäisin tähän narsistin peruskuvioon muutamat muutkin peruskuviot.

Eli suurin osa narsisteista pettää vakituista kumppaniaan. Ihan tasaisesti kokoajan. He eivät tunne siitä edes katumusta, koska he eivät tunne empatiaa toista kohtaan. He itsekkäästi hakevat nautintonsa myös parisuhteen ulkopuolelta, sillä yksi kumppani ei pysty täyttämään narsistin loputonta flirttailun halua ja sitä, että vastakkainen sukupuoli hieman kehuu, antaa huomiota ja flirttiä. Joillakin narsisteilla on haaremi naisia, joita pyörittää toisistaan tietämättä ja kirsikkana kakun päällä on tämä vakikumppani. Lähestulkoon kaikki narskut siis pettävät, heille se on normaalia. He ovat niitä, jotka etsivät salaista seuraa netissä ja ilmoittavat heti ensi kättelyssä olevansa varattuja. Kiertäkää nämä kaukaa.

Ja muistakaa, että narsku voi itse myös hylätä kumppaninsa. Useimmiten narskut tulevat takaisin, kun ruoho ei ollutkaan vihreämpää aidan toisella puolella. Narsku siis hylkää kumppaninsa, koska haluaa  kunnolla paneutua uuteen säihkyvään leluunsa (eli uuteen ihmiseen). Heillä on myös pohjaton halu tutustua uusiin vastakkaisen sukupuolen ihmisiin, he eivät tyydy samoihin naamoihin. Uutta on koko ajan saatava, flirttiä ja niin pois päin. Sitten he myös kierrättävät näitä samoja jo koukkuun saatuja ihmisiä. Eli välillä pistetään hyllylle odottamaan kun kyllästyttää ja on tylsää ja kaivetaan hyllyltä leikitettäväksi, kun huvittaa ja kun narskulle itse sopii tai kun edellinen uhri on hänet jättänyt. He eivät ikinä kykene syviin rakkauden tunteisiin, he eivät tiedä, mitä on olla uskollinen ja tyytyväinen parisuhteessa, koska he eivät siihen kykene. He pyörittävät tätä loputonta limboaan eivätkä koskaan asetu aloilleen.

Vierailija kirjoitti:

Ei oikea rakkaus mihinkään hetkessä lopu. Ajatelkaa vaikka äidin rakkautta lapseen. Toinen juttu on sitten se parisuhteen kemia joka tarkemmin ottaen on seksuaalista kiimaa toisen suuntaan. Kyllä tuollaiset hormonitunteet voi loppua nopeasti, kun esimerkiksi vastapuolen käytöksen vuoksi tietty hormonituotanto loppuu.

Rakastaminen on valinta, ja hyvin voi valita lakata rakastamasta, jos toinen kohtelee huonosti. Vähintäänkin siirtyä rakastamaan kaukaa. Eri asia sitten, kuinka nopeasti pystyy hyväksymään ja sisäistämään sen, että toinen kohtelee huonosti, ja ymmärtääkö ansaitsevansa parempaa.

Kyllä voi tunteet kuolla. Itse olen muutaman vuoden seurustellut epävakaan kanssa. Lapsikin tullut. Minua on loukattu todella paljon henkisesti ja monet kerrat olen ollut lähtökuopissa suhteestamme. Lapsi pitää minua kiinni hänessä ja se toivo siitä, että epävakaus lievittyy iän myötä. Muistelen myös paljon hyviä hetkiämme. Omat tunteeni loukkausten kälkeen ovat hetken vereslihalla...toistaiseksi olen voinut jatkaa niiden jälkeen jopa melko normaalisti mutta paljon olen käsitellyt asioita päässäni. Saan paljon netistä vertaistukea epävakaan kanssa olemiseen ja se auttaa. En koe enää rakastavani häntä niinkuin esim vielä vuosi sitten, pikemminkin välitän ja koetan ymmärtää mikä puolisoni käytöksen takana on. Hän haluaa jatkaa kanssani vaikka onkin monet kerrat erokorttia itsekin väläytellyt. Hänellä ei muuten ole edes virallista diagnoosia koska sairauden tunnetta ei juuri ole. Suurin osa minuun kohdistamistaan loukkauksista näen vain hänen vihanpurkaus ja pahanolon tyhjentämiskanavana. Lähimpään nääs luottaa eniten ja kun näkee että minä en jätä vaikka mikä olisi. Itse koen että suhteessa voi olla myös ilman suurta rakastamisen tunnetta. Meillä on kiihkeät välit muuten ja paljon tunnetta pelissä (niinkuin varmaan kaikissa epäterveissä suhteissa) Kaikkihan me tiedämme sen että ihmisissä on hyviä ja huonoja puolia, ihan jokaisessa, mutta nämä persoonallisuushäiriöisethän ei ymmärrä juuri sitä. Siitä tulee paljon konflikteja. Siihen varmaan perustuu se, että he eivät voi enää "rakastaa" kun toinen on epätäydellinen. Pershäiriöisethän pitävät itseään täydellisinä. Minäkään en rakasta enää siksi kun on satuttanut niin paljon, mutta anteeksi ei pyydä mitään. Itse pyydän anteeksi, mutta siitä ei ole mitään iloa. Ei osaa käsitellä sitäkään. 

Mä en pysty tuntemaan vihan tunteita loukkaajaa kohtaan. Kaikki viha kääntyy minuun itseeni ja alan löytää omasta käytöksestäni syitä sille miksi toinen käyttäytyy huonosti ja mietin miten olisin itse voinut käytökselläni estää toisen huonon käytöksen ja loukkaukset. Ymmärrän ettei tämä ole tervettä ja käyn terapiassa.

Nytkin on sellainen tilanne, että kaiken järjen mukaan mun pitäisi olla vihainen loukkaajalle ja pettynyt häneen, mutta tunnen vain syvää surua, syyllisyyttä ja arvottomuutta.

Mielessä ajatukset menee kutakuinkin näin: Eihän hän olisi loukannut minua jos olisin ollut rakastettava ja hyvä.

Lukematta vuodatusta en usko että tunteet kuolisi jos on pitkään oltu yhdessä ja lapsiakin, ellei sitten toinen ole suunnilleen yrittänyt ta..ppaa toisen, mutta tuskin ikävistä asioista ihan muistinmenetystä vastaavaa tilaa kannattaa odottaa, eikä suotavaakaan. Hyvä on yleensä muistaa myös historiaa.

nost4ellaaas

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan on tullut jo puheeksi mutta kannattaa muistaa narsistin peruskuvio. Hän on alussa ihana. Kumppani kuvittelee että se on normaalitila. Kun narsisti on saanut sitoutettua kumppanin, alkaa todellinen normaalitila. Narsisti kuitenkin antaa kumppanin ymmärtää edelleen että se alun ihanuus oli normaalitila, ja nyt on kumppanin syy että on niin kurjaa. Kumppani ponnistele pitkiä aikoja itku kurkussa niin että päästäisiin takaisin ihanaan "normaaliin", kunnes ei enää jaksa ja ilmoittaa että haluaa lähteä. Alkaa rakkauspommitus ja kumppani menee uudelleen lankaan, hetken päästä on palattu samaan vanhaan, nainen haluaa lähteä, mies vannoo itkien taas muuttuvansa ja on maailman ihanin. Jokaisen tällaisen syklin jälkeen nainen on heikompi ja hämmentymeempi eikä tiedä onko taivas ylä-vai alapuolella. Jos sinulla on perustelut epäillä miestäsi narsistiksi ja löydät itsesi tästä syklistä, lähde kun vielä pystyt.

Lisäisin tähän narsistin peruskuvioon muutamat muutkin peruskuviot.

Eli suurin osa narsisteista pettää vakituista kumppaniaan. Ihan tasaisesti kokoajan. He eivät tunne siitä edes katumusta, koska he eivät tunne empatiaa toista kohtaan. He itsekkäästi hakevat nautintonsa myös parisuhteen ulkopuolelta, sillä yksi kumppani ei pysty täyttämään narsistin loputonta flirttailun halua ja sitä, että vastakkainen sukupuoli hieman kehuu, antaa huomiota ja flirttiä. Joillakin narsisteilla on haaremi naisia, joita pyörittää toisistaan tietämättä ja kirsikkana kakun päällä on tämä vakikumppani. Lähestulkoon kaikki narskut siis pettävät, heille se on normaalia. He ovat niitä, jotka etsivät salaista seuraa netissä ja ilmoittavat heti ensi kättelyssä olevansa varattuja. Kiertäkää nämä kaukaa.

Ja muistakaa, että narsku voi itse myös hylätä kumppaninsa. Useimmiten narskut tulevat takaisin, kun ruoho ei ollutkaan vihreämpää aidan toisella puolella. Narsku siis hylkää kumppaninsa, koska haluaa  kunnolla paneutua uuteen säihkyvään leluunsa (eli uuteen ihmiseen). Heillä on myös pohjaton halu tutustua uusiin vastakkaisen sukupuolen ihmisiin, he eivät tyydy samoihin naamoihin. Uutta on koko ajan saatava, flirttiä ja niin pois päin. Sitten he myös kierrättävät näitä samoja jo koukkuun saatuja ihmisiä. Eli välillä pistetään hyllylle odottamaan kun kyllästyttää ja on tylsää ja kaivetaan hyllyltä leikitettäväksi, kun huvittaa ja kun narskulle itse sopii tai kun edellinen uhri on hänet jättänyt. He eivät ikinä kykene syviin rakkauden tunteisiin, he eivät tiedä, mitä on olla uskollinen ja tyytyväinen parisuhteessa, koska he eivät siihen kykene. He pyörittävät tätä loputonta limboaan eivätkä koskaan asetu aloilleen.

nostellaas

Mun tunteet kuoli kuin napin painalluksesta, kun tapailumies (tapailtiin yli 2 vuotta, asuttiin kaukana erossa toisistamme, etäsuhde pääosin) sanoi yhtäkkiä, että hän haluaa p*nna ihan ketä vain, ihan sama kuka se on ja että kaikki miehet sitä haluaa (eli p*nna eri naisia) ja hän haluaa p*nna vielä enemmän muita kuin normaalimiehet.

Siis niinku mitä hittoa liikkui tonkin miehen päässä?

Jos selviää tuollaista eikä avoimesta suhteesta sovitti heti aluksi niin täysin luonnollinen reaktio. Se joka väittää reaktiotasi ehdottomuudeksi ja ahdasmieliseksi on sairas itse.

Vierailija kirjoitti:

Minulla rakkaus loppui kuin seinään löydettyäni kotoa lomareissuni jälkeen toisen naisen hyvin henkilökohtaista omaisuutta. Tunsin miten mieleni kylmeni täysin. En sen jälkeen ole kertaakaan ojentanut kättäni helliäkseni miestäni. Mies välillä miettii miksen. Mies ei tiedä, että tiedän. En ole pystynyt puhumaan asiasta.

Kuinka kauan tästä on aikaa? Miten olet pystynyt jatkamaan suhteessa? Kuinka kauan olette olleet yhdessä ja miksi et kykene eroon? Miksi et sano miehelle, mitä löysit?

Vierailija kirjoitti:

Itselläni ei vaan tunteet kuole, vaikka sitä jo pikkuhiljaa toivoisin. Yhdessä miehen kanssa 28 vuotta. Viimeiset 8 kk ollut todella tuskaisat. Olen aina rakastanut ja suhteemme oli loppuun asti riidaton ja hyvää seksiä täynnä. Mieheni salasi taitavasti vuoden masennustansa, mutta ei kaikki mene masennuksen piikkiin, en tänä päivänä tiedä loppuiko miehen puolelta rakkaus ensin ja tuli masennus vai toistepäin. Minulle tämä 8 kk on ollut aivan hirveätä ja mies muutti pois 3,5 kk sitten. Jäin lapsen kanssa asumaan ja olen jo tähän tottunut, mutta ei ne tunteet vaan kuole. Tavallaan mies pitää kiinni edelleen, nähdään useita kertoja viikossa, mutta kaikki tapahtuu miehen ehdoilla. Aina välillä pistän stopin tilanteelle ja ei nähdä pariin viikkoon, mutta sitten taas tavataan esim. lapseen liittyvän tai yhteiseen asuntoomme (joka pitäisi myydä, mies ei valmis) liittyen ja sitten taas ajaudumme näkemään. Olen heikkona edelleen. En vain usko, että mieheni pystyy rakastamaan enää yms. Kyllä se rakkaus vain sinnikkäästi sisuksissani pysyy.

Tämä kuulostaa täysin siltä, että miehesi jätti sinut toisen naisen takia.

Olisi kiva, jos tulisit tästä kertomaan, luulis, että tässä vajaassa puolessa vuodessa olisi mies jäänyt kiinni tästä toisesta naisesta jo.

Vierailija kirjoitti:

Voi loppua ihan kuin seinään. Olen itse kokenut toisessa yhteydessä tällaisen mood switchin.

Sama. Mulla tosin loppuu aina kuin seinään, ja ero tulee heti perään. En siedä yhtään huonoa kohtelua, eikä minulle tatrvitse kuin kerran sanoa jotain törkeää loukkausmielessä, niin suhde on siinä.

Törkeimpiä ovat ne ihmiset jotka alkavat haukkumaan ja kiusaamaan täällä palstalla sellaisia joilla puoliso tai kumppani on yhtäkkiä lopettanut suhteen kuin seinää. Nämä kiusaajat ovat empatikyvyttömiä, kenties narsisteja tai epävakaita itse ja varmaan tehneetkin samanlaisia tekoja itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi loppua ihan kuin seinään. Olen itse kokenut toisessa yhteydessä tällaisen mood switchin.

Sama. Mulla tosin loppuu aina kuin seinään, ja ero tulee heti perään. En siedä yhtään huonoa kohtelua, eikä minulle tatrvitse kuin kerran sanoa jotain törkeää loukkausmielessä, niin suhde on siinä.

Kuinka monesta suhteesta olet lähtenyt jo lätkimään ovet paukkuen?

Millaisia törkeitä loukkauksia miehet ovat sanoneet, josta olet saman tien lähtenyt menemään?

Kyllä todella rakkaus loppuu, kun tarpeeksi kumppani loukkaa, uhkailee , syyllistää yms, samantien seksihalut loppuu ,kuin seinään-siinä ei paikat enää kostu hänelle. Se on varmasti loppu.

Ruusunpunaiset lasit silmillä pari ensimmäistä sanojensa syömistä tuli painettua villaisella; sitten tuli epäilys; sitten viileys ja kun mies alkoi haastaa riitaa etäisyyden ottamisestani (olimme nuoria; hänellä oli tarve testata, mitä haukkumasanoja siedän, saako lupauksia rikkoa ja tarvitseeko minulle puhua totta - minä reagoin epäluotettavuuteen tarvitsemalla häntä vähemmän), lopulta en kaivannut häntä mihinkään, riitojen myötä kuultujen loukkauksien jälkeen tuli myös viha. Sellainen kestoviha, joka loppui vasta, kun pääsin kilometrien päähän siitä vastenmielisestä häiskästä. Monta kertaa yritin sanoa, että riittäisi jos ei haukkuisi ja että ei lupaisi asioita, joita ei aio pitää. Mutta hän halusi pitää minut onnellisena huijaamisen ja haukkumisen vuoristoradassa ja koska en ollut draamaanmenevää tyyppiä, niin erohan siitä tuli.

Kyllä. Tietenkin tunteet voivat kuolla tai ainakin muuttua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi loppua ihan kuin seinään. Olen itse kokenut toisessa yhteydessä tällaisen mood switchin.

Sama. Mulla tosin loppuu aina kuin seinään, ja ero tulee heti perään. En siedä yhtään huonoa kohtelua, eikä minulle tatrvitse kuin kerran sanoa jotain törkeää loukkausmielessä, niin suhde on siinä.

Voitko kertoa, mistä törkeyksistä olet jättänyt miehen siihen paikkaan, kuin nallin kalliolle?