Voiko tunteet vain yhtäkkiä kuolla suhteessa, kun toinen on useasti loukannut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni ei vaan tunteet kuole, vaikka sitä jo pikkuhiljaa toivoisin. Yhdessä miehen kanssa 28 vuotta. Viimeiset 8 kk ollut todella tuskaisat. Olen aina rakastanut ja suhteemme oli loppuun asti riidaton ja hyvää seksiä täynnä. Mieheni salasi taitavasti vuoden masennustansa, mutta ei kaikki mene masennuksen piikkiin, en tänä päivänä tiedä loppuiko miehen puolelta rakkaus ensin ja tuli masennus vai toistepäin. Minulle tämä 8 kk on ollut aivan hirveätä ja mies muutti pois 3,5 kk sitten. Jäin lapsen kanssa asumaan ja olen jo tähän tottunut, mutta ei ne tunteet vaan kuole. Tavallaan mies pitää kiinni edelleen, nähdään useita kertoja viikossa, mutta kaikki tapahtuu miehen ehdoilla. Aina välillä pistän stopin tilanteelle ja ei nähdä pariin viikkoon, mutta sitten taas tavataan esim. lapseen liittyvän tai yhteiseen asuntoomme (joka pitäisi myydä, mies ei valmis) liittyen ja sitten taas ajaudumme näkemään. Olen heikkona edelleen. En vain usko, että mieheni pystyy rakastamaan enää yms. Kyllä se rakkaus vain sinnikkäästi sisuksissani pysyy.

Tämä kuulostaa täysin siltä, että miehesi jätti sinut toisen naisen takia.

Olisi kiva, jos tulisit tästä kertomaan, luulis, että tässä vajaassa puolessa vuodessa olisi mies jäänyt kiinni tästä toisesta naisesta jo.

Tästä ois kiva kuulla lisää

Vierailija kirjoitti:

Totta kai tunteet voi loppua, tai tilalle voi tulla vaikka halveksuntaa, ällötystä tai muuta negatiivista. Muutenhan kukaan ei koskaan eroaisi ja kaikki ois lopun elämää ekan kumppaninsa kanssa, kun tunteet ei muuttuisi mihinkään.

Ei kaikki parisuhteet perustu tunteisiin.

En pääse millään irti kammottavasta suhteesta, vaikka mies vihaa minua, koska on niin ihania muistoja hyvistä ajoista. Niitä on niin ikävä.

On riskinottoa perustaa suhde musta-vaan-tuntuu-tältä-periaatteella. Siksi kannatan ehdottomasti järkiavioliittoja. Loppuu ne tunteet muutenkin. Ihanteellista olisi se, että tällaiden tunnemössön jälkeen oltaisiin kavereita.

Kun suhde solmitaan järkiperustein, kaikki höttö ja muu rasittava rekvisiitta jää pois. Asiat ovat sen jälkeen varsin yksinkertaisia ja selkeitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta kai tunteet voi loppua, tai tilalle voi tulla vaikka halveksuntaa, ällötystä tai muuta negatiivista. Muutenhan kukaan ei koskaan eroaisi ja kaikki ois lopun elämää ekan kumppaninsa kanssa, kun tunteet ei muuttuisi mihinkään.

Ei kaikki parisuhteet perustu tunteisiin.

Tämä.

Varmaan vähemmän edes perustetaan suhteita tunteen takia. Ne jäänevät historiaan. AIka muuttuu, ihmiset muuttuvat, kulttuuri muuttuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta kai tunteet voi loppua, tai tilalle voi tulla vaikka halveksuntaa, ällötystä tai muuta negatiivista. Muutenhan kukaan ei koskaan eroaisi ja kaikki ois lopun elämää ekan kumppaninsa kanssa, kun tunteet ei muuttuisi mihinkään.

Ei kaikki parisuhteet perustu tunteisiin.

Tämä.

Varmaan vähemmän edes perustetaan suhteita tunteen takia. Ne jäänevät historiaan. AIka muuttuu, ihmiset muuttuvat, kulttuuri muuttuu.

Hä?

Mulle suurin syy parisuhteeseen on se jalat alta vievä ihastuminen. Muuten en suhteeseen ryhdy.

Helposti kuolee. Mulla menisi tunteet jo ekasta loukkauksesta. Toleranssi on nykyään nolla, kun yksi narsissinkukkanen on takana.

Vierailija kirjoitti:

Helposti kuolee. Mulla menisi tunteet jo ekasta loukkauksesta. Toleranssi on nykyään nolla, kun yksi narsissinkukkanen on takana.

Sama.

Mä en jaksa vit*uilua enää yhtään

muilla kokemuksia loukkauksista? Mikä on ollu pahin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla rakkaus loppui kuin seinään löydettyäni kotoa lomareissuni jälkeen toisen naisen hyvin henkilökohtaista omaisuutta. Tunsin miten mieleni kylmeni täysin. En sen jälkeen ole kertaakaan ojentanut kättäni helliäkseni miestäni. Mies välillä miettii miksen. Mies ei tiedä, että tiedän. En ole pystynyt puhumaan asiasta.

Kuinka kauan tästä on aikaa? Miten olet pystynyt jatkamaan suhteessa? Kuinka kauan olette olleet yhdessä ja miksi et kykene eroon? Miksi et sano miehelle, mitä löysit?

Tähän ois kiva saada vastaus.

nostellaas lisää kokemuksia

ja hiiop

hiiopss

Minulla on kaksi kertaa käynyt niin, että tunteet ovat kuolleet ikään itsestään. Vasta jälkikäteen tajusin, että syyhän oli ihan selvä. Ensimmäisellä kerralla olin kaksi vuotta yhdessä yhden miehen kanssa, joka kohteli minua kuin jalkarättiä. Komenteli, haukkui, arvosteli, vttuili ja naljaili. Kun ero tuli, olin maailman helpottunein ihminen. Eksälle tuli tyrmistyttävänä yllätyksenä, miten samalla viikolla olin jo liikkeellä aivan uutena naisena. Hän yritti viedä minut väkisin takaisin kotiin kesken illan ja vetosi että hyvin tehty hänestä mustasukkainen, mitä ihmettä? 

Seuraavan kerran kyllästyin eksääni, joka harrasti mykkäkouluttamista. Niiden pituudet vaihtelivat päivistä viikkoihin ja paheni vain. Yhtäkkiä vain huomasin, että annoin miehen säätää itsekseen ja löysin uuden. Sen uuden kanssa nykyään naimisissa, ja ex ruikuttaa edelleen miten vaihdoin hänet lennosta toiseen. Trolol. 

upupup

Kyllä vain voi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi loppua ihan kuin seinään. Olen itse kokenut toisessa yhteydessä tällaisen mood switchin.

 

Sama. Mulla tosin loppuu aina kuin seinään, ja ero tulee heti perään. En siedä yhtään huonoa kohtelua, eikä minulle tatrvitse kuin kerran sanoa jotain törkeää loukkausmielessä, niin suhde on siinä.

Wau, olet vahva👍

Onko teille käynyt niin, että eron jälkeen tuo loukkauksia sylkenyt ja empatiakyvytön puoliso on yhtäkkiä muuttunut huomaavaksi ja välittäväksi? Itselle kävi niin, eli yritti aktiivisesti vielä puoli vuotta eron jälkeen "lämmitellä" tunteita. Huomasin että ihan sama kuvio oli silloin suhteen alussakin. Ihme teatteria sitä jotkut pystyvätkin ylläpitämään vaikka loppu suhde on sitten ihan muuta.

Olen ollut rakastunut kahdesti, ja molemmilla kerroilla kävi näin: pieniä ja suuria loukkauksia monta kertaa, eikä mitään vaikutusta.

Sitten yksi aivan pieni, mikä ns. katkaisee kamelin selän. Mitta tulee täyteen, ja se on siinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta kai tunteet voi loppua, tai tilalle voi tulla vaikka halveksuntaa, ällötystä tai muuta negatiivista. Muutenhan kukaan ei koskaan eroaisi ja kaikki ois lopun elämää ekan kumppaninsa kanssa, kun tunteet ei muuttuisi mihinkään.

Viha lienee myös yleinen tunne.

Välttämättä nämä negatiiviset tunteet eivät synny heti siinä hetkessä kun loukkaus on sanottu/tehty, vaan voivat syntyä vasta myöhemmin, kun on enemmän prosessoinut koko tilannetta.

Yksi kestää paskaa enemmän kuin toinen. Jollain tunteet kuolevat kerrasta (tämä on tervettä), jollain vaatii enemmän.

Mä mietin sitä ajaako tällainen loukkaaminen pareja eroon vaikka normaaleissa suhteissakin joissa on liikaa kuormitusta. Esim. vauvavuosi voi kuormittaa parisuhdetta pahasti - vaikkei kaikilla niin kävisikään. Riitaa syntyy kroonisesti väsyneenä ihan tyhjästä.