Voiko tunteet vain yhtäkkiä kuolla suhteessa, kun toinen on useasti loukannut?

Vierailija kirjoitti:

Totta kai tunteet voi loppua, tai tilalle voi tulla vaikka halveksuntaa, ällötystä tai muuta negatiivista. Muutenhan kukaan ei koskaan eroaisi ja kaikki ois lopun elämää ekan kumppaninsa kanssa, kun tunteet ei muuttuisi mihinkään.

Viha lienee myös yleinen tunne.

Välttämättä nämä negatiiviset tunteet eivät synny heti siinä hetkessä kun loukkaus on sanottu/tehty, vaan voivat syntyä vasta myöhemmin, kun on enemmän prosessoinut koko tilannetta.

Yksi kestää paskaa enemmän kuin toinen. Jollain tunteet kuolevat kerrasta (tämä on tervettä), jollain vaatii enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta kai tunteet voi loppua, tai tilalle voi tulla vaikka halveksuntaa, ällötystä tai muuta negatiivista. Muutenhan kukaan ei koskaan eroaisi ja kaikki ois lopun elämää ekan kumppaninsa kanssa, kun tunteet ei muuttuisi mihinkään.

Ymmärsimmeköhän kysymyksen eritavoin. Toisaalta minusta Ap:n kysymys on minusta vähän ristiriitainen. - Siis ei minusta tunteet silloin yhtä-äkkisest kuole, jos toinen on useasti loukannut.

Kysymys kuuluukin että voiko tunteet kuolla toista kohtaan vaikka toien ei olisi koskaan millään tavoin erityisesti loukannut tai satuttanut. (Voidaanko mustalta edetä valkosielle ilman, että väliin jää muita sävyjä)

Toinen juttu tietysti on, että eiväthän kaikki loukkaajat saata läheskään aina ymmärtää omaa loukkaavaa ja satuttavaa käytöstään. Ja vastaavasti toiset ovat joko hienotunteisia kun eivät viitsi sanoa toiselle, että tuo tai tämä tekosi muuten satutti. Tai kokevat mahd. perutellustikin, että kyllä loukkaavan pitäis itse tajuta omien tekojensa laatu; tiedostaa, että toimii loukkaavassti, vaikka hänelle (mahd. aikuiselle ihmiselle) ei  asiaa joka kerta erikseen huomautettaisi ja sanottaisi.

- Tai osa ei halua sanoa toiselle, koska tietää entuudestaan miten toinen saattaa käyttäytyä. Vaikka olisi täysin oikeassa siinä, että toisen käytös on ollut loukkaava, niin loukkaaja ei sitä ymmärrä vaan loukkaantuu tai muutoin kokee sen, että joku sanoo hänelle, ettei pidä tai pitänyt hänen (loukkaavasta) teosta, joka saa toisen ärsyyntymään ja käyttäytymään mahd. entistäkin loukkaavammin ja satuttavammin. 

Uskovainen mies

Siis olen ollut umpirakastunut aiemmin, kestänyt kaikki oharit ja loukkaavat sanat jne. tai että on mieluummin viettänyt aikaa jonkun muun kanssa kuin minun.

Olen itsekin ihmetellyt, kuin pakkomielteinen minusta tuli näiden parin vuoden aikana. Kun sitten oli näitä hetkiä, jotka oli kuin huumetta. Kunnon rakkauspommitusta ja aivan ihanaa. Suhde on ollut todella kaoottinen on ja off.

Itsekin olen uhannut lähteä, jolloin mies madellut ja anellut.

Niin nyt tällainen ihan pikku juttu sattui ja nyt tuntuu, etten kerta kaikkiaan jaksa ja että en varmaan enää tätä miestä rakastakaan. Ihan kuin siis tunteeni eli rakkauteni olisi loppunut kuin seinään, kaiken tämän paskan jälkeen. Niin nyt vasta ja jotenkin yhtäkkiä. Mitä teen??

Ikää molemmilla noin 40 vuotta.

Voi loppua. Minulla oli hirveä avioliitto ja erään kerran mies jäi kiinni pettämisestä. Ulvoin valehtelematta monta tuntia, itkin ja ulisin. Join viiniä ja menin kasvohoitoon. Seuraavana päivänä tunteet oli kuollut. Niitä ei enää ollut. Ei vihaa, ei rakkautta, ei mitään.

Oli helppo erota.

Jätin miehen 13 vuoden suhteen jälkeen. En itkenyt tippaakaan. Olen lämmin ja tunteellinen ihminen, mutta tuon miehen jättäminen aiheutti vain helpotuksen ja vapauden tunteen.

Vierailija kirjoitti:

Jätin miehen 13 vuoden suhteen jälkeen. En itkenyt tippaakaan. Olen lämmin ja tunteellinen ihminen, mutta tuon miehen jättäminen aiheutti vain helpotuksen ja vapauden tunteen.

Millainen suhde oli, miten mies kohteli sua ja miksi jätit?

Vierailija kirjoitti:

Jätin miehen 13 vuoden suhteen jälkeen. En itkenyt tippaakaan. Olen lämmin ja tunteellinen ihminen, mutta tuon miehen jättäminen aiheutti vain helpotuksen ja vapauden tunteen.

Kerro lisää

Ei oikea rakkaus mihinkään hetkessä lopu. Ajatelkaa vaikka äidin rakkautta lapseen. Toinen juttu on sitten se parisuhteen kemia joka tarkemmin ottaen on seksuaalista kiimaa toisen suuntaan. Kyllä tuollaiset hormonitunteet voi loppua nopeasti, kun esimerkiksi vastapuolen käytöksen vuoksi tietty hormonituotanto loppuu.

Eli toisen huono käytös voi oikeasti lopettaa vahvan rakkauden tunteen?

Vierailija kirjoitti:

Ei oikea rakkaus mihinkään hetkessä lopu. Ajatelkaa vaikka äidin rakkautta lapseen. Toinen juttu on sitten se parisuhteen kemia joka tarkemmin ottaen on seksuaalista kiimaa toisen suuntaan. Kyllä tuollaiset hormonitunteet voi loppua nopeasti, kun esimerkiksi vastapuolen käytöksen vuoksi tietty hormonituotanto loppuu.

Mikä tietty hormonituotanto loppuu, jos toinen kohtelee huonosti ja loukkaa?

 

Voihan sitä äkillisestikin oivaltaa, että ei tämä olekaan sitä mitä on etsinyt...

Vierailija kirjoitti:

Ei oikea rakkaus mihinkään hetkessä lopu. Ajatelkaa vaikka äidin rakkautta lapseen. Toinen juttu on sitten se parisuhteen kemia joka tarkemmin ottaen on seksuaalista kiimaa toisen suuntaan. Kyllä tuollaiset hormonitunteet voi loppua nopeasti, kun esimerkiksi vastapuolen käytöksen vuoksi tietty hormonituotanto loppuu.

Ei se parisuhderakkauskaan pelkkää "kiimaa" ole.

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu siis, että en enää muuta tee kuin valita miehestä kavereille. Hän tekee tai sanoo joka päivä sellaista, joka riistää sisintäni, oikein fyysisesti tuntuu kehossa pahalta. Hän siis osaa olla myös ystävällinen, mutta nuo yhteydenpidot nettikavereihin (naispuolisiin) aiheuttaa mussa ääretöntä mustasukkaisuutta.

Pelailee netissä online pelejä naisten kanssa ja kirjoittelee samojen kaa.

ap

Jos yhtään lohduttaa niin tyhmä miehesi pelailee valeprofiileja käyttävien homomiesten kanssa 😂 jätä se.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta kai tunteet voi loppua, tai tilalle voi tulla vaikka halveksuntaa, ällötystä tai muuta negatiivista. Muutenhan kukaan ei koskaan eroaisi ja kaikki ois lopun elämää ekan kumppaninsa kanssa, kun tunteet ei muuttuisi mihinkään.

Ymmärsimmeköhän kysymyksen eritavoin. Toisaalta minusta Ap:n kysymys on minusta vähän ristiriitainen. - Siis ei minusta tunteet silloin yhtä-äkkisest kuole, jos toinen on useasti loukannut.

Kysymys kuuluukin että voiko tunteet kuolla toista kohtaan vaikka toien ei olisi koskaan millään tavoin erityisesti loukannut tai satuttanut. (Voidaanko mustalta edetä valkosielle ilman, että väliin jää muita sävyjä)

Toinen juttu tietysti on, että eiväthän kaikki loukkaajat saata läheskään aina ymmärtää omaa loukkaavaa ja satuttavaa käytöstään. Ja vastaavasti toiset ovat joko hienotunteisia kun eivät viitsi sanoa toiselle, että tuo tai tämä tekosi muuten satutti. Tai kokevat mahd. perutellustikin, että kyllä loukkaavan pitäis itse tajuta omien tekojensa laatu; tiedostaa, että toimii loukkaavassti, vaikka hänelle (mahd. aikuiselle ihmiselle) ei  asiaa joka kerta erikseen huomautettaisi ja sanottaisi.

- Tai osa ei halua sanoa toiselle, koska tietää entuudestaan miten toinen saattaa käyttäytyä. Vaikka olisi täysin oikeassa siinä, että toisen käytös on ollut loukkaava, niin loukkaaja ei sitä ymmärrä vaan loukkaantuu tai muutoin kokee sen, että joku sanoo hänelle, ettei pidä tai pitänyt hänen (loukkaavasta) teosta, joka saa toisen ärsyyntymään ja käyttäytymään mahd. entistäkin loukkaavammin ja satuttavammin. 

Uskovainen mies

Siis olen ollut umpirakastunut aiemmin, kestänyt kaikki oharit ja loukkaavat sanat jne. tai että on mieluummin viettänyt aikaa jonkun muun kanssa kuin minun.

Olen itsekin ihmetellyt, kuin pakkomielteinen minusta tuli näiden parin vuoden aikana. Kun sitten oli näitä hetkiä, jotka oli kuin huumetta. Kunnon rakkauspommitusta ja aivan ihanaa. Suhde on ollut todella kaoottinen on ja off.

Itsekin olen uhannut lähteä, jolloin mies madellut ja anellut.

Niin nyt tällainen ihan pikku juttu sattui ja nyt tuntuu, etten kerta kaikkiaan jaksa ja että en varmaan enää tätä miestä rakastakaan. Ihan kuin siis tunteeni eli rakkauteni olisi loppunut kuin seinään, kaiken tämän paskan jälkeen. Niin nyt vasta ja jotenkin yhtäkkiä. Mitä teen??

Ikää molemmilla noin 40 vuotta.

Kaiva youtubesta Narsisti vs minä. Tsemppiä! Lähde ja parane!

Vierailija kirjoitti:

Eli toisen huono käytös voi oikeasti lopettaa vahvan rakkauden tunteen?

Kyllä voi. Mulla ainakin oli kerran selkeä ahaa-hetki, ikäänkuin unesta herääminen. Tajusin ettei edes tunneta toisiamme ja se mitä rakastan on vain omaa toivetta/haavetta/uskottelua. Tosiasiat läpsähti päin naamaa niin voimakkaasti, että se vahva ja sekaisin laittava rakkaus loppui siihen. Jäljelle jäi kyllä sekavia tunteita ja vuosien kierre sellaista vihaan sitä-annan anteeksi-olen surullinen-vihaan sitä yms, ja hävetti oma tyhmyyskin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli toisen huono käytös voi oikeasti lopettaa vahvan rakkauden tunteen?

Kyllä voi. Mulla ainakin oli kerran selkeä ahaa-hetki, ikäänkuin unesta herääminen. Tajusin ettei edes tunneta toisiamme ja se mitä rakastan on vain omaa toivetta/haavetta/uskottelua. Tosiasiat läpsähti päin naamaa niin voimakkaasti, että se vahva ja sekaisin laittava rakkaus loppui siihen. Jäljelle jäi kyllä sekavia tunteita ja vuosien kierre sellaista vihaan sitä-annan anteeksi-olen surullinen-vihaan sitä yms, ja hävetti oma tyhmyyskin.

Vähän saman suuntaista, tosin meillä ero on vasta tekeillä eikä täysin toteutunut. Eri asunnoissa tosin asutaan jo. Mies on muuten melkein kaikkea mitä voisin haluta pienet viat hyväksyen, mutta on luvannut liikaa ja pettänyt useimmat lupauksensa eli kusettanut. Lisäksi joissain riitatilanteissa käyttäytynyt vain säälittävän raukkamaisesti. Se yhdessäpitävä sidos vain katosi aivan muutamien lauseiden perusteella eri riidoissa. En vain pysty pitämään häntä hyvänä, oikeudenmukaisena miehenä vaan säälittävänä ja raukkamaisena ihmisenä, jonka kanssa voisin tulla vielä pidemmän päälle itsekin aivan hulluksi. Ja hassua kuinka tympii miten kaiken muunkin vikaisuuden kestin aivan turhaan. Mietin jatkuvasti josko olisin itse vain narsisti tms. kun kuvittelen olevani yksin oikeassa. :D mutta kyllä se mies vain oli väärä minulle enkä ole kateellinen jos se joskus jonkun toisen löytää.

Tunteet lähti kuolemaan jo vuorokaudessa. Vielä viikon annoin mahdollisuutta korjata asia, mutta vastapuoli kohteli vain ylikohteliaasti ja kaasuvalotti.

Minulla taas on tunteet kuolleet miestäni kohtaan pikkuhiljaa, vaikka periaatteessa kaikki pitäisi olla ihan hyvin. Olemme olleet kohta 20 vuotta naimisissa, aloimme seurustelemaan jo lukiossa. Lapset ovat nyt teini-ikäisiä. Mies on ollut usein aika itsekäs ja välillä on ollut myös ilkeää/vähättelevää käytöstä minua kohtaan. Mies ei ole suostunut menemään lääkäriin terveysongelmien takia, ja olemme nukkuneet jo vuosia eri sängyissä. Olen huomannut, etten ole enää onnellinen ja ero on kieltämättä käynyt mielessä. En ole enää varma, rakastanko enää miestäni. En tiedä miten tästä jatkaa, minulla on myös tullut tunteita toista miestä kohtaan, jota en voi kuitenkaan saada. Minulla on ollut myös melko kova neljänkympin kriisi, ja olen miettinyt, mitä haluan elämältä.

Vierailija kirjoitti:

Lisäksi joissain riitatilanteissa käyttäytynyt vain säälittävän raukkamaisesti. Se yhdessäpitävä sidos vain katosi aivan muutamien lauseiden perusteella eri riidoissa. En vain pysty pitämään häntä hyvänä, oikeudenmukaisena miehenä vaan säälittävänä ja raukkamaisena ihmisenä, jonka kanssa voisin tulla vielä pidemmän päälle itsekin aivan hulluksi. Ja hassua kuinka tympii miten kaiken muunkin vikaisuuden kestin aivan turhaan.

Anteeksi, ei saisi nauraa, mutta tuon tummennetun lauseen kohdalla tyrskähti iltateet näppikselle.

Lisää kokemuksia!

Tietysti. Eikö se ole selvä.