Lasten kirkuminen. Miksi?

Ennen vanhaan jos lapsista hakattiin äänet pois niin ei se ollut normaalia. Mutta jos sellaisen on joutunut kokemaan, niin lasten normaali käytös tuntuu varmasti erikoiselta.

Nykyään rakennetaan hyvin isoja päiväkoteja ja ryhmiä. Lapsi ei usein ain saa ääntään kuulumaan, jos ei huuda. Se jää varmaan päälle.

T. Päiväkodin täti

Naapuri kerrostalossa on ihan helwetti, kun siellä on lapsiperhe jossa lapsi huutaa täyttä kurkkua niin korkeaa ääntä kuin vain voi lapsi huutaa.

Kuuluu se tänne omaan huusholliini saakka se huutaminen.

Toiseksi: huutaminenhan myös lievittää ahdistusta.

Vierailija kirjoitti:

Ja kun eihän niille vissiin saa edes sanoa, että hiljempaa.

Minä olen ihan reippaasti karjaissut ulkona kirkuville lapsille, että nyt loppuu toi mölysaaste. Naapurin ipanat kirkuvat siis ihan muuten vaan.

Karjaisin naapurin lapsille, että lopettakaa se kirkuminen! Äippä ryntäsi heti pihalle ja sanoi lapsilleen, että kyllä te saatte huutaa. Että sellainen ihannenaapuri meillä. Ei ole ihan kaikki muumit laaksossa tuossa perheessä....

Ja kaikki mielensäpahoittajat huomio. Ei se ole lapsivihaa, että häiriintyy kirkumisesta.

Jos vanhemmat opettaa, että saa tehdä mitä huvittaa, niin sitten ne tekee mitä huvittaa. Kirkuu, huutaa, rikkoo paikkoja, roskaa yms yms.

Miksi kirkuvat?

Ihan se ja sama, kunhan lopettavat!

Jos ei jaksa kuunnella turhaa kirkumista, miksi heti leimataan lapsien vihaajaksi?

Nykyaikuisetkin on kummallisia. Tilanteissa, joissa aplodeeraus riittäisi niin päästellään outoja ulvahduksia.

Heitä ei kuunnella. Eivät saa muuten huomiota. Päiväkodeissa kova meteli, tottuneet huutamaan.

Lemmenkutsu

Naapurin kakarat hyppivät trampoliinissa ja kirkuvat kuin kurkkua leikattaisi. Tätä jatkuu tuntikausia. Miten niiden ääni kestää? Mutta kyllä se valitettavasti kestää. Ja kukaan ei tietenkään kiellä heitä, ettei tule paha mieli.

Lapset kyllä kuulostavat nykyään erilaiselta kuin 80-luvulla. Ovat hyvin ironisia. Vanhemmilta kai opittu, ja tuo kirkuminen kiinnittää huomion kieltämättä, se on niin omituista ja femiiniä.

70-80 luvuilla kuului olla "kova jätkä" jo lapsena. Maskuliininen. Kiroilu oli silloin se millä aiheutettiin paheksuntaa. Tuollaista kirkujaa olisi pidetty tyttömäisenä.

Nykyajan lapset on ihan karseita. Huutaa ja juoksee kerrostalojen käytävillä ja pilailee soittamalla ovikelloja. Väännän noilta niskat jos muu ei toimi.

Ennenvanhaan myös kiljuttiin ja isät loi sitten yleensä merkitsevän katseen ja huudot loppui siihen.

Missä ihmeen paikoissa te liikutte, jos on aina kauheasti huutavia lapsia?

Minä käyn normaalisti kaupassa, kirjastossa ja liikun kaupungilla, mutta en minä ole huomannut, että noissa paikoissa kauheasti olisi huutavia lapsia. Keskimääräisellä Prisma-käynnillä ehkä yksi lapsi itkee jossain niin kovaa, että se kuuluu kaupassa, mutta en edes muista milloin olisin nähnyt sellaisen täysimittaisen uhmisraivarin kaupassa.

Kertokaapa millä sen huudon saa loppumaan. Meillä ADHD saa hirveitä raivareita ja kirkuu ja huutaa suoraa huutoa. Kaikkeni yritän naapureita ajatellen mutta kun ei tyttöön saa mitään kontaktia kun tuo kohtaus on päällä. Kestää ehkä 20min kerrallaan ,alkaa alusta muutaman kerran..

Vierailija kirjoitti:

Missä ihmeen paikoissa te liikutte, jos on aina kauheasti huutavia lapsia?

Minä käyn normaalisti kaupassa, kirjastossa ja liikun kaupungilla, mutta en minä ole huomannut, että noissa paikoissa kauheasti olisi huutavia lapsia. Keskimääräisellä Prisma-käynnillä ehkä yksi lapsi itkee jossain niin kovaa, että se kuuluu kaupassa, mutta en edes muista milloin olisin nähnyt sellaisen täysimittaisen uhmisraivarin kaupassa.

Mulla yks uhmis.. jos näyttää että menee ihan huutamiseksi niin kyllä me lähdetään kaupasta pois ja kokeillaan myöhemmin uudestaan. Toki aina ei voi näin tehdä mutta ei meidän pojan kanssa voi edes kauppareissua jatkaa jos on hankala.

Vierailija kirjoitti:

Kertokaapa millä sen huudon saa loppumaan. Meillä ADHD saa hirveitä raivareita ja kirkuu ja huutaa suoraa huutoa. Kaikkeni yritän naapureita ajatellen mutta kun ei tyttöön saa mitään kontaktia kun tuo kohtaus on päällä. Kestää ehkä 20min kerrallaan ,alkaa alusta muutaman kerran..

Mulla on adhd ja mut saa hiljaiseksi kun kerran karjaisee kunnolla. Menee se keskittyminen ihan muualle. Tosin ei mun adhd:ssa edes raivarit kestä 20 minuuttia, vaan sen muutaman minuutin ennen kuin pää keksii taas jotain muuta. Lapsuudessa äiti vain tyynesti huusi päälle tai vei tilanteesta muualle. Jälkikäteen sanoi, että alan nyt harjoittelemaan pinnan pidentämstä ja ennakoimaan niitä tilanteita. Tämä oli kun olin 4. Sillä tavalla saa sen adhd:n myös käyttäytymään. Jos se lapsi on kovin nuori niin vanhemman pitää itse tunnistaa ne eleet, milloin triggeröityy ja sanoa siitä lapselle. Jos on vanhempi lapsi niin sun olisi pitänyt kasvattaa se lapsi. Kommunioikaa paljon, kiitä lasta paljon kun hän alkaa itse huomaamaan niitä triggeröinti asetelmia.

Lapsen kanssa puhelinta tai älylaitteita voi käyttää sen jälkeen kun lapsi on nukkumassa. Lapsi tarvitsee sua opastamaan maailmassa. Se ei tapahdu sillä että katsot tv:tä tai istut instassa tai vauvalla. Varsinkin adhd:n kanssa mielen tasapainoittamisen harjoittelu vie vuosia ja vuosia ja on jatkuvaa kertaamista. Adhd-lapselle ei ikinä mitään älylaitteita vaan viet sen kiinnostuksen pidempiaikaiseen tekemiseen eli laitat lukemaan kirjoja yhdessä kanssasi, tekemään laskuharjoituksia yhdessä kanssasi, joogaamaan ja meditoimaan yhdessä kanssasi. Tärkeintä on saada se jatkuva ärsykkeiden tulva katkeamaan ja keskittämään lasta muualle.