Lasten kirkuminen. Miksi?
Niin? Ei omassa lapsuudessa noin tehty. Pienet vauva tietysti itkivät silloinkin, mutta se on eri juttu kuin isompien kirkuminen.
t: nimim. Naapurin lasten kirkumista taas kuunnellut
Kommentit (112)
Se on kivaa.
T: 90'luvun lapsi ja meillä päin kaikki lapset kirkuivat pihalal välillä.
Eilen olimme Ikeassa ja pieni ihminen sai leluosastolla raivokohtauksen kun ei saanutkaan haluamaansa lelua:
Huuto oli aivan mieletön.
Sitä ihan lamautuu siinä metelissä.
Vierailija kirjoitti:
Eilen olimme Ikeassa ja pieni ihminen sai leluosastolla raivokohtauksen kun ei saanutkaan haluamaansa lelua:
Huuto oli aivan mieletön.
Sitä ihan lamautuu siinä metelissä.
Suosittelen terapiaa, jos lapsen huuto saa lamautumaan. Ei ole tervettä sellainen.
Kirkuminen on hauskaa, koska sillä saa ärsytetty mm. naapurin kyylämummoa.
Entisaikaan olisi sanottu, että jatkuuko kirkuminen vai haetaanko vyö.
Vanhoissa elokuvissa aina juoksee kiljuvia lapsilaumoja, esimerkiksi kun koulu loppuu. Ihmettelin tätä aiemmin, mutta nyt kun on omia lapsia niin ymmärrän että hekin ovat ihan samanlaisia kuin 40-luvun elokuvien lapset.
Kävit jo tekemässä tamän aloituksen aiemmin tänään, eikö se riittänyt? Senkin lastenvihaaja.
Vierailija kirjoitti:
Eilen olimme Ikeassa ja pieni ihminen sai leluosastolla raivokohtauksen kun ei saanutkaan haluamaansa lelua:
Huuto oli aivan mieletön.
Sitä ihan lamautuu siinä metelissä.
Suosittelen pysyttelemään vain kotosalla, jos normaalit äänet ihan LAMAUTTAVAT.
Kyllä minäkin kirkuisin, jos ap:n naapurissa joutuisin asumaan,
Vierailija kirjoitti:
Entisaikaan olisi sanottu, että jatkuuko kirkuminen vai haetaanko vyö.
Mikä oli typerää, koska jos sitä päädyttiin käyttämään, tilalle ei tullut hiljaisuutta vaan ulvominen ja nyyhkytys. (Myös muista syistä mutta ei nyt tässä mennä siihen)
Kyllä minä ainakin kiruin ihan täsmälleen samalla tavalla kuin nykylapset. Minkä muistaminen myös osaltaan auttaa kestämään sitä.
Lapsi monesti kirkuu ilosta. Mutta sitähän ap ei ymmärrä, koska ei tiedä, mitä ilo tarkoittaa.
Vierailija kirjoitti:
Eilen olimme Ikeassa ja pieni ihminen sai leluosastolla raivokohtauksen kun ei saanutkaan haluamaansa lelua:
Huuto oli aivan mieletön.
Sitä ihan lamautuu siinä metelissä.
Voimia sinulla traumasi käsittelyyn!
Tarhassa, koulussa tai kotona ei lasta huomata ilman kimeää kovaa kirkunaa. Ryhmät liian isoja. Vanhemmat vaan tuijottaa kännyyn, av-palstailu tärkeämpää kuin se jälkikasvu.
Entäs kun nämä kirkujat menevät kauppaan. Hallelujaa se on kuin hoplop. Koko perhe kaupassa, äiti tuijottaa kännykkää, eikä isää voisi vähemmän kiinnostaa. Viljataneli ja violaviljami kirkuu sekä juoksee ympäri kauppaa. Pienin lapsi istuu ostoskärryssä kengät jalassa (ei siis istuimessa, vaan ostoskärryssä!) ja huutaminen on kamalaa. Sääliksi käy kaupan täti, joka joutuu tämmöisiä kestämään...
Siksi, ettei lapsilla ole mitään kuria. Ne saa tehdä mitä huvittaa, eikä niitä kielletä. Ettei vaan pikkutaneli pahoita mieltään. Kirkuminen on hirveää kuunneltavaa. Se kun kuuluu sadan metrin päähän, kun pikkutaneli "kiljahtelee innoissaan". Ihanaa.
Ei muuten ennen huudettu, kiljuttu, eikä juostu sisällä. Osattiin käyttäytyä. Kyllä hyvän kasvatuksen huomaa. Osa osaa edelleen kasvattaa lapsensa. Valitettavasti suurin osa ei osaa.
Meillä kirkuminen johtui autismista ja kehitysvammaisuudesta.
Ja kun eihän niille vissiin saa edes sanoa, että hiljempaa.