Miten jotkut voivat pitää työstään niin paljon, että siitä olisi vaikea luopua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näitä kun lukee, niin voi vain todeta, että jo on jumalauta porukalla heikkoa itsetuntoa ja ongelmia minäkuvan kanssa. Pitää muiden hyväksyntää hakea työn kautta, ei juma... Tuskin täälläkään moni edes tekee mitään sellaista työtä, joka vaatii oikeasti jotain ainutlaatuista huippuosaamista johon aniharva pystyy. Silloin voisin ymmärtääkin, että joku saa töistä kiksejä ja tuntee, että häntä arvostetaan.

Hyväksyntää työn kautta?

Ihminen on laumaeläin, joten monelle työ antaa niitä asioita, joita kokee tarvitsevansa, vaikka ei osaa sitä sanoiksi pukea. Todella harva meistä on harrastuksessaan niin hyvä, että saa sitä kautta hyväksyntää

Todella harva on työssään niin hyvä, että sitä kautta saa hyväksyntää. Sitä vaan menee työpaikalleen ja tekee sen mitä pitää, on se sitten koronatestien ottamista toisten nenästä, roskalaatikoiden tyhjentämistä, excel-taulukoiden täyttämistä, ostosten piippailua kassalla tai yrityksen vuosineljänneksen budjetin laatimista. 

Se on totta. Monella ei ole mukava työ tai työ, josta voi aidosti nauttia. Monella kyllä on, mutta en oikein osaa arvata monellako.. olisiko 15% suomalaisista työssäkäyvistä sellaisessa työssä, josta saa oikeasti nauttia? Vaikea arvailla. Ilmiselvästi kaikki ei. Ja sit onhan osa ihmisistä sellaisia, että ne nyt ei vaan tykkää tasan mistään ja aina löytyy valitettavaa. Ja toisaalta osa on tyytyväisiä vaikka roskalaatikossa päällään seisten ja hymy ei vaan hyydy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse huomaan lomilla, että ensimmäisen viikon jälkeen alkaa kyllästyttää ja kaipaa takaisin töihin. Työ antaa merkityksen.

Mihin sitä työn merkitystä tarvii, jos olisi taloudellisesti vakaa ilman sitä työtäkin?

Ap

Mitä tekisit ilman sitä työtä? Siis ihan oikeasti, millaiset asiat täyttäisivät päiväsi, mitä tavoittelisit?

Minun ei tarvitse käydä töissä, taloudellisesti se ei ole minulle tarpeen ja silti maanantaina taas menen töihin tekemään mukavia asioita mukavien ihmisten kanssa. Ilman työtä minulla olisi vähemmän yhteistä aikaa muiden kanssa, vähemmän tunnetta olla tarpeellinen, vähemmän kohtaamisia ja vähemmän tavoitteellista oppimista. Onnistumiskokemuksiakin olisi vähemmän.

Mitä siis tekisit, jos työssäkäynti ei olisi pakko, mutta toisaalta rahaa olisi käytettävissä korkeintaan sen verran kuin nyt saat palkkaa.

Juoksisin, talvella hiihtäisin, kesällä uisin, lukisin, kokkaisin, pitäisin huolta kodista ja pihasta, tekisin käsitöitä, tapaisin ystäviä ja sukulaisia, opiskelisin, tekisin vapaaehtoistöitä, katselisin elokuvia, tekisin pitkiä metsäretkiä... Keksisin kyllä puuhaa. Nyt ei töiden jälkeen jaksa kuin maata hiljaisuudessa ja viikonloput menee rästikotihommia tehdessä.

Vihaan työtä. Syynä työelämässä uupumiseen on kaksi huonoa esimiestä kahdessa työssä peräkkäin. Jos pääsisin pois työelämästä, heittäytyisin sieltä heti pois. Jokaisella työpaikalla on aina vähintään se yksi ihminen, joka oksentaa pahan olonsa työyhteisön sisälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse huomaan lomilla, että ensimmäisen viikon jälkeen alkaa kyllästyttää ja kaipaa takaisin töihin. Työ antaa merkityksen.

Mihin sitä työn merkitystä tarvii, jos olisi taloudellisesti vakaa ilman sitä työtäkin?

Ap

Mitä tekisit ilman sitä työtä? Siis ihan oikeasti, millaiset asiat täyttäisivät päiväsi, mitä tavoittelisit?

Minun ei tarvitse käydä töissä, taloudellisesti se ei ole minulle tarpeen ja silti maanantaina taas menen töihin tekemään mukavia asioita mukavien ihmisten kanssa. Ilman työtä minulla olisi vähemmän yhteistä aikaa muiden kanssa, vähemmän tunnetta olla tarpeellinen, vähemmän kohtaamisia ja vähemmän tavoitteellista oppimista. Onnistumiskokemuksiakin olisi vähemmän.

Mitä siis tekisit, jos työssäkäynti ei olisi pakko, mutta toisaalta rahaa olisi käytettävissä korkeintaan sen verran kuin nyt saat palkkaa.

Juoksisin, talvella hiihtäisin, kesällä uisin, lukisin, kokkaisin, pitäisin huolta kodista ja pihasta, tekisin käsitöitä, tapaisin ystäviä ja sukulaisia, opiskelisin, tekisin vapaaehtoistöitä, katselisin elokuvia, tekisin pitkiä metsäretkiä... Keksisin kyllä puuhaa. Nyt ei töiden jälkeen jaksa kuin maata hiljaisuudessa ja viikonloput menee rästikotihommia tehdessä.

Sulla on selvästi rasittava työ. Toivottavasti kevään valo vähän piristää ja ehkä uusia työkuvioitakin löytyisi aikanaan. Huonoon tilanteeseen ei kannata liian pitkäksi aikaa jäädä, kuulostaa kohtuuttoman rankalta jos työpäivän jälkeen ei jaksa kuin maata. Ehkä joku ratkaisu vielä aikanaan löytyy.

Vierailija kirjoitti:

Vihaan työtä. Syynä työelämässä uupumiseen on kaksi huonoa esimiestä kahdessa työssä peräkkäin. Jos pääsisin pois työelämästä, heittäytyisin sieltä heti pois. Jokaisella työpaikalla on aina vähintään se yksi ihminen, joka oksentaa pahan olonsa työyhteisön sisälle.

Pääsitkö jo siitä toisesta huonosta työstä irti? Oletko yrittänyt saikulle sen uupumuksen takia? Kuulostaa karsealta. Tsemppiä.

Olisi vaikeampaa päästä päivittäin rapsuttelemaan lehmuja jos en hoitaisi niitä työkseni <3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin miten hirveää on näille töitään rakastaville ja siitä elämäänsä sisällön saaville kun joutuvat jäämään eläkkeelle.

Tai sairastuvat niin, etteivät enää kykene tekemään töitä.

Tunnen surua kun moni kertoo ison lottovoitonkin saatuaan jäävänsä vanhaan työhönsä.

Tosiaan maailmassa on niin paljon asioita joita voi kokea tai tehdä jos on taloudellisesti riippumaton.

Eihän se tarkoita jos jää silloin pois töistä että olusi silti päivät pitkät toimettomaksi. Voi olla vapaana ja lomailla, mutta voi mielensä mukaan myös tehdä mitä haluaa.

Joiltain ihmisiltä tuntuu puuttuvan mielikuvitus vallan. En vaan käsitä.

"Tunnen surua kun moni kertoo ison lottovoitonkin saatuaan jäävänsä vanhaan työhönsä." Tätä mä en käsitä mitä surullista siinä on. 

Surullista on, että ihminen joka on saanut lottovoiton vie työpaikan joltain muulta ihmiseltä, jolle työpaikka olisi tarpeellinen. Surullista olla niin itsekäs ihminen.

Surullista on, että jollekin työ on ainoa keino saada tunnustusta tai tuntea itsensä hyödylliseksi. Että ei millään keksi mitään muuta kanavaa vaikka taloudellisesti on mahdollisuuksia vaikka mihin.

Surullista, että ihminen, jolle olisi mahdollista tehdä asioita oman aikataulunsa mukaan ja vapaana valitsee mieluummin jonkun ulkopuolisen valitsemat aikataulut ja käyttää omaa elämäänsä olemalla sidottu ulkopuolisten asettamiin tavoitteisiin suurimman osan elämäänsä.

Surullista, ettei nauti muusta kuin työnteosta pääasiassa vaikka voisi nauttia vaikka mistä.

Surullista, että ilmeisesti moni on niin kiinni rutiineissa ja tutuista kuvioista, jotka tuovat turvaa etteivät osaa tai uskalla irtautua niistä vaikka olisi mahdollisuus. Vanha tuttu kehän kiertäminen on parempi kuin askel uuteen.

Surullista kun tuntuu, että moni sellainen saa lottovoiton tai ison perinnön tms. joka ei siitä nauti tai edes tee sillä mitään ja niin moni sellainen jää ilman joka sen todella tarvitsisi, saisi vapauden elää onellisempaa elämää ja nauttisi siitä suuresti.

Surullista, että elämä on epäoikeudenmukaista.

En tunne ketään, joka olisi vapaa aikatauluista. Tuttu lottovoittaja (5 milj. e ja rapiat päälle) perusti rahoillaan yrityksen ja tekee töitä kiivaammin kuin koskaan ennen.

Sehän johtuu siitä, että tunnet vain kaltaisiasi ihmisiä. Jos sinä ja minä oltaisiin tuttuja, ja minä saisin 5 miljoonan lottovoiton, voisit sanoa tuntevasi ihmisen, joka on vapaa aikatauluista. Minä en perustaisi yritystä enkä todellakaan tekisi entistä kiivaammin töitä. 

Koen työni merkitykselliseksi, ja voin oikeasti auttaa ihmisiä. Jos en olisi palkkatyössä, tekisin varmasti vapaaehtoistyötä.

Minulla on kiva työ. Siinä yhdistyy kaikki asiat, mistä pidän ja koen tärkeäksi. Olen ollut periaatteessa samalla alalla jo parikymmentä vuotta, mutta vasta tämä työ on todella sopiva. Lapseni ovat jo aikuisia, mitä ihmettä tekisin päivät pitkät, jos en töitä? Työni liittyy myös harrastuneisuuteeni. Eli kun jään eläkkeelle, siirryn tavallaan seuraajani asiakkaaksi. Kun lapset olivat pieniä, tein pätkätöitä ja olin välillä työttömänä. Se yhteiskunnan ulkosyrjällä eläminen oli masentavaa: oli koulutus, mutta ei pysyvää työpaikkaa eikä työyhteisöä. Haluan olla mukana tietyllä tavalla parantamassa maailmaa ja parhaiten onnistun siinä oman työni kautta. Ilman työtä, joutuisin liikaa vain keskittymään itseeni ja omiin mielihaluihini eikä sellainen elämä ole minusta mielekästä. Ehdin tehdä sitä lomilla ja sitten joskus eläkkeellä.

Onneksi suurin osa ihmisistä kokee työn merkityksen. Ilman töitä ei yhteiskunta pyörisi ollenkaan ja joutuisimme omavaraisiksi joka taas pakottaa työntekoon.

Vierailija kirjoitti:

Olisi vaikeampaa päästä päivittäin rapsuttelemaan lehmuja jos en hoitaisi niitä työkseni <3

Söpöö<3. Työ mahdollistaa monia asioita mitä ei vapaa-ajalla todennäköisesti tule tehty tai voi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työ on mielenkiintoinen osa elämää, missä saa toteuttaa ja kehittää itseään tavalla, mikä ei ole mahdollista siviilissä. Joten kyllä tarkoitus on jatkaa työskentelyä niin kauan, kun voin ja saan jatkaa. 

Mutta suurimmalla osalla työ (vähintään aikataulu) on jonkun muun sanelemaa. Olet ns . pakon alla. Itse en kaipaa mitään kehittymistä enää tällä iällä (40+), mutta jos kaipaankin, niin voisin opetella jonkin soittimen tai kielen tai haastaa itseni tanssin parissa. Käytetty aika olisi huomattavasti pienempi.

Olen 10 vuotta sinua vanhempi ja opin jatkuvasti uutta, koska työskentelen R&D puolella. Pitkä kokemus auttaa välttämään turhia virheitä ja työtä ei tarvitse tehdä cutthroat mentaliteetilla, joten energiaa jää myös parisuhteelle ja harrastuksille. 

Kysyin aikaisemmin ammatteja teiltä, jotka ette voisi luopua työnteosta ja joiden työ on mahetsua ja merkityksellistä. Yksi fysioterapeutti vastasi peräti. Nyt niitä ammatteja tiskiin. Asiantuntijatyö ei ole ammatti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työ on mielenkiintoinen osa elämää, missä saa toteuttaa ja kehittää itseään tavalla, mikä ei ole mahdollista siviilissä. Joten kyllä tarkoitus on jatkaa työskentelyä niin kauan, kun voin ja saan jatkaa. 

Mutta suurimmalla osalla työ (vähintään aikataulu) on jonkun muun sanelemaa. Olet ns . pakon alla. Itse en kaipaa mitään kehittymistä enää tällä iällä (40+), mutta jos kaipaankin, niin voisin opetella jonkin soittimen tai kielen tai haastaa itseni tanssin parissa. Käytetty aika olisi huomattavasti pienempi.

Olen 10 vuotta sinua vanhempi ja opin jatkuvasti uutta, koska työskentelen R&D puolella. Pitkä kokemus auttaa välttämään turhia virheitä ja työtä ei tarvitse tehdä cutthroat mentaliteetilla, joten energiaa jää myös parisuhteelle ja harrastuksille. 

Mikä hiton R&D?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse huomaan lomilla, että ensimmäisen viikon jälkeen alkaa kyllästyttää ja kaipaa takaisin töihin. Työ antaa merkityksen.

Mihin sitä työn merkitystä tarvii, jos olisi taloudellisesti vakaa ilman sitä työtäkin?

Ap

Mitä tekisit ilman sitä työtä? Siis ihan oikeasti, millaiset asiat täyttäisivät päiväsi, mitä tavoittelisit?

Minun ei tarvitse käydä töissä, taloudellisesti se ei ole minulle tarpeen ja silti maanantaina taas menen töihin tekemään mukavia asioita mukavien ihmisten kanssa. Ilman työtä minulla olisi vähemmän yhteistä aikaa muiden kanssa, vähemmän tunnetta olla tarpeellinen, vähemmän kohtaamisia ja vähemmän tavoitteellista oppimista. Onnistumiskokemuksiakin olisi vähemmän.

Mitä siis tekisit, jos työssäkäynti ei olisi pakko, mutta toisaalta rahaa olisi käytettävissä korkeintaan sen verran kuin nyt saat palkkaa.

Juoksisin, talvella hiihtäisin, kesällä uisin, lukisin, kokkaisin, pitäisin huolta kodista ja pihasta, tekisin käsitöitä, tapaisin ystäviä ja sukulaisia, opiskelisin, tekisin vapaaehtoistöitä, katselisin elokuvia, tekisin pitkiä metsäretkiä... Keksisin kyllä puuhaa. Nyt ei töiden jälkeen jaksa kuin maata hiljaisuudessa ja viikonloput menee rästikotihommia tehdessä.

Minä taas matkustelisin. Maailmassa on pari sataa maata, joten siinä olisi aika paljon tekemistä. Opiskelisin uusia kieliä, opiskelisin soittaamaan jotain soitinta, maalaamaan, tanssimaan, kokkamaan. Liikkuisin luonnossa, kävisin patikoimassa, haluaisin mennä safarille, käydä Grand Canyonilla, sukeltelemassa Isolla Valliriutalla, hoitaisin puutarhaa, kävisin festareilla, teattereissa, elokuvissa, kutoisin, virkkaisin, lukisin, tapaisn ystäviä, kävisin syömässä erilaisissa ravintoloissa jne jne.

Jos tulee vähintään parin millin lottovoitto, irtisanoudun heti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse huomaan lomilla, että ensimmäisen viikon jälkeen alkaa kyllästyttää ja kaipaa takaisin töihin. Työ antaa merkityksen.

Mihin sitä työn merkitystä tarvii, jos olisi taloudellisesti vakaa ilman sitä työtäkin?

Ap

Mitä tekisit ilman sitä työtä? Siis ihan oikeasti, millaiset asiat täyttäisivät päiväsi, mitä tavoittelisit?

Minun ei tarvitse käydä töissä, taloudellisesti se ei ole minulle tarpeen ja silti maanantaina taas menen töihin tekemään mukavia asioita mukavien ihmisten kanssa. Ilman työtä minulla olisi vähemmän yhteistä aikaa muiden kanssa, vähemmän tunnetta olla tarpeellinen, vähemmän kohtaamisia ja vähemmän tavoitteellista oppimista. Onnistumiskokemuksiakin olisi vähemmän.

Mitä siis tekisit, jos työssäkäynti ei olisi pakko, mutta toisaalta rahaa olisi käytettävissä korkeintaan sen verran kuin nyt saat palkkaa.

No alkuun varmaan lähtisin kiertelemään Kaakkois-Aasiaa, siellä eläisi aika mukavasti palkallani, katselisin eri maiden nähtävyyksiä, söisin loistavaa ruokaa, siemailisin cocktailia rannalla, soutelisin kajaakkia, liikkuisin kauniissa luonnossa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse huomaan lomilla, että ensimmäisen viikon jälkeen alkaa kyllästyttää ja kaipaa takaisin töihin. Työ antaa merkityksen.

Mihin sitä työn merkitystä tarvii, jos olisi taloudellisesti vakaa ilman sitä työtäkin?

Ap

Sulla, ap, on nyt asiat aika huonosti.

Mieti, mikä sinua kiinnostaa, kouluttaudu sen mukaan ja hankkiudu kiinnostustasi ja uutta koulutustasi vastaavaan työhön.

Niin me muutkin tehdään, eikä meidän tarvitse valittaa, että töissä on rankkaa. (Vähän rankkaa ja ikäviä ihmisiä, tylsiä työtehtäviä ja väliin kiirettä ja painetta on kaikissa töissä.)

Tai sitten on niin, ap, että et ole kovin älykäs. Koska juuri ne vähemmän älykkäät ihmiset kuvittelevat, että muutkin kuin he käyvät töissä vain rahan takia. Ei tarvitse olla edes erityisen älykäs tajutakseen, että se, mitä tekee 8 tuntia päivässä 5 päivänä viikossa, vaikuttaa omaan itseen, siihen mitä on ja siihen, millainen on. Jos on vähänkään älyä päässä - eikä ole liian materialistinen (jota keskiluokassa ja keskitasoisessa ihmismassassa toki on paljon, liikaa) - tajuaa käydä koulunsa sen verran hyvin, että pääsee koulutukseen, johon haluaa ja josta on kiinnostunut, jotta pääsisi tekemään töitä sellaisella alalla ja sellaisten asioiden parissa, joista on kiinnostunut. Hyvin moni teini-ikäinenkin tajuaa tuon tapahtumaketjun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse huomaan lomilla, että ensimmäisen viikon jälkeen alkaa kyllästyttää ja kaipaa takaisin töihin. Työ antaa merkityksen.

Mihin sitä työn merkitystä tarvii, jos olisi taloudellisesti vakaa ilman sitä työtäkin?

Ap

Työni itsessään on merkityksellistä. Palkka on vain sivutuote.

Joko teet oikeasti elannoksesi jotain itsellesi täysin henkireikätyötä (jota ihmisistä ehkä alle 1% pääsee elämässään tekemään), tai sitten sinulla on mielesi kanssa ongelma. Koet tarvitsevasi työsi kautta hyväksyntää, jota et muutoin kokisi elämässä saavasi.

Ap

Höpsis, ap, sinä itse olet kunnianhimoton, keskitasoa alempaan tyytyvä ihminen, joita ikävä kyllä on viisitoista tusinassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työ on mielenkiintoinen osa elämää, missä saa toteuttaa ja kehittää itseään tavalla, mikä ei ole mahdollista siviilissä. Joten kyllä tarkoitus on jatkaa työskentelyä niin kauan, kun voin ja saan jatkaa. 

Mutta suurimmalla osalla työ (vähintään aikataulu) on jonkun muun sanelemaa. Olet ns . pakon alla. Itse en kaipaa mitään kehittymistä enää tällä iällä (40+), mutta jos kaipaankin, niin voisin opetella jonkin soittimen tai kielen tai haastaa itseni tanssin parissa. Käytetty aika olisi huomattavasti pienempi.

Olen 10 vuotta sinua vanhempi ja opin jatkuvasti uutta, koska työskentelen R&D puolella. Pitkä kokemus auttaa välttämään turhia virheitä ja työtä ei tarvitse tehdä cutthroat mentaliteetilla, joten energiaa jää myös parisuhteelle ja harrastuksille. 

Kiva kuulla! On varmasti niinkin, että ennen kaikkea firmasi ja esihenkilösi mahdollistaa sen, että mielekäs työsi ei tunnu raatamiselta. Erittäin hyväkin työ voi nopeasti muuttua kärsimykseksi, jos työtä joutuu tekemään jatkuvasti hirveässä kiireessä ja alimiehityksellä.