Lue keskustelun säännöt.
Miten jotkut voivat pitää työstään niin paljon, että siitä olisi vaikea luopua?
06.01.2023 |
Olen usein ihmetellyt, kun säännöllisesti kuulee, että moni pitää työstään ja elämään tulisi tyhjyyden tunne jos ei kävisi siinä työssään. Tämä siitä huolimatta vaikka saisi esim lottovoiton, jonka ansiosta tuli työstä taloudellisesti riippumattomaksi.
Minä olen taas aina ajatellut, että työ tuhoaa elämäni. Se vie suuren osan ajastani ja lyhyillä vapailla ei riitä energiaa tehdä mitään elämisen arvoista. Tämä ollut aina työpaikasta riippumatta. Jos minusta tulisi taloudellisesti niin riippumaton, ettei tarvitsisi käydä töissä, niin se tunne olisi jotain aivan uskomatonta. Yhtäkkiä elämästä tulisi elämisen arvoista ja energiatasot nousisivat, ja voisi tehdä monia asioita kun tietäisi, ettei kahden päivän päästä taas tarvi olla siinä raskaassa oravanpyörässä. Nykyään noita asioita ei jaksa toteuttaa juuri tuon nopeasyklisen hektisen oravanpyörän takia joka imee mehut.
Kommentit (218)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakastan mun työtä, vaikka ei sekään täydellistä ole ja joskus se ärsyttää. Palkka on ihan jees, olen hyödyksi muille, olen asiantuntija, saan oikeasti tehdä haastavia asioita ja onnistua ja minua kiitetään. Psykologisesti työni on siis hyvin palkitsevaa. Ja olen jotenkin sitonut suuren osan itseäni työhöni, siis tuntuu että olen osittain työni, eikä se ole vain jotain mitä teen. Olisin surullinen ja varmaan shokissakin, jos en jostain syystä enää pystyisi työhöni, kyllä se tuntuisi tyhjältä.
Surullista on mielestäni se, että se on ainoa elämäsi sisältö, kun maailma on niin täynnä kaikkea muuta upeaa.
Surullista on arvioida muiden elämänsisällön mielekkyyttä. Sen arvion voi tehdä ainoastaan kyseinen ihminen itse.
- ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kiva työ. Siinä yhdistyy kaikki asiat, mistä pidän ja koen tärkeäksi. Olen ollut periaatteessa samalla alalla jo parikymmentä vuotta, mutta vasta tämä työ on todella sopiva. Lapseni ovat jo aikuisia, mitä ihmettä tekisin päivät pitkät, jos en töitä? Työni liittyy myös harrastuneisuuteeni. Eli kun jään eläkkeelle, siirryn tavallaan seuraajani asiakkaaksi.
Et tietenkään mitään, jos mielikuvitus on ihan nollassa, kuten sinulla on.
Minusta on ihan ok, että ihmiset tykkäävät työnteosta. En mene niin pitkälle kuin jotkut tässä ketjussa, että työstä ei saa yhtään tykätä, mutta mielestäni tuo (tummennettu kohta) on se tilanne, jossa ihmisen pitäisi ihan oikeasti miettiä, miksi ei keksi muuta päiviinsä kuin työnteon. Vaikka kuinka sanot, että työ liittyy harrastukseesi, niin siitä huolimatta - tai ehkä erityisesti siitä johtuen - miksi sen on pakko olla TYÖTÄ sinulle?
Vierailija kirjoitti:
Esimerkiksi mä teen työtä, jolla on iso merkitys itselleni ja uskoisin, että monille ihmisille. Siksi jatkan yhä, vaikka olisin ikäni puolesta voinut jäädä eläkkeelle jo pari vuotta sitten. Työ antaa mulle tosi paljon (siitä saatava palkka on sivuseikka), toivottavasti myös toisinpäin.
On vastuutonta tehdä palkkatyötä, jos sitä ei toimeentulon takia tarvitse, poikkeuksena ne alat, joilla on aito työvoimapula. Muuten työpaikka pitää luovuttaa sitä oikeasti tarvitsevalle.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki eivät vihaa työtään. Joillekkin myös työyhteisö voi olla henkireikä, missä saa sosialisoida.
Sosialisoida? Ottaa yhteiseen käyttöön mitä?
Jos töissä on kivaa ja työkaverien kanssa sujuu, silloin sen ymmärtää.
Mutta jos työssä on tunne, että joutuu puurtamaan yksin vähän liian vaikeiden tapausten kanssa eikä tiedä, mistä saisi apua, eikä aikakaan riitä, jotta työn ehtisi tehdä kunnolla, ja vatsaa vääntää aina ennen työpäivää, niin silloin ei ymmärrä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kiva työ. Siinä yhdistyy kaikki asiat, mistä pidän ja koen tärkeäksi. Olen ollut periaatteessa samalla alalla jo parikymmentä vuotta, mutta vasta tämä työ on todella sopiva. Lapseni ovat jo aikuisia, mitä ihmettä tekisin päivät pitkät, jos en töitä? Työni liittyy myös harrastuneisuuteeni. Eli kun jään eläkkeelle, siirryn tavallaan seuraajani asiakkaaksi.
Et tietenkään mitään, jos mielikuvitus on ihan nollassa, kuten sinulla on.
Minusta on ihan ok, että ihmiset tykkäävät työnteosta. En mene niin pitkälle kuin jotkut tässä ketjussa, että työstä ei saa yhtään tykätä, mutta mielestäni tuo (tummennettu kohta) on se tilanne, jossa ihmisen pitäisi ihan oikeasti miettiä, miksi ei keksi muuta päiviinsä kuin työnteon. Vaikka kuinka sanot, että työ liittyy harrastukseesi, niin siitä huolimatta - tai ehkä erityisesti siitä johtuen - miksi sen on pakko olla TYÖTÄ sinulle?
Hyvähän se on, että saa rahaa sellaisesta asiasta mitä tykkää kun harva meistä kuitenkaan pystyy elättämään itseään ilman sitä työtä, mutta tosiaan kyllä hieman surulliselta kuulostaa sekin, että elämä olisi tylsää ilman sitä työtä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse huomaan lomilla, että ensimmäisen viikon jälkeen alkaa kyllästyttää ja kaipaa takaisin töihin. Työ antaa merkityksen.
Mihin sitä työn merkitystä tarvii, jos olisi taloudellisesti vakaa ilman sitä työtäkin?
Ap
Mitä tekisit ilman sitä työtä? Siis ihan oikeasti, millaiset asiat täyttäisivät päiväsi, mitä tavoittelisit?
Minun ei tarvitse käydä töissä, taloudellisesti se ei ole minulle tarpeen ja silti maanantaina taas menen töihin tekemään mukavia asioita mukavien ihmisten kanssa. Ilman työtä minulla olisi vähemmän yhteistä aikaa muiden kanssa, vähemmän tunnetta olla tarpeellinen, vähemmän kohtaamisia ja vähemmän tavoitteellista oppimista. Onnistumiskokemuksiakin olisi vähemmän.
Mitä siis tekisit, jos työssäkäynti ei olisi pakko, mutta toisaalta rahaa olisi käytettävissä korkeintaan sen verran kuin nyt saat palkkaa.
No alkuun varmaan lähtisin kiertelemään Kaakkois-Aasiaa, siellä eläisi aika mukavasti palkallani, katselisin eri maiden nähtävyyksiä, söisin loistavaa ruokaa, siemailisin cocktailia rannalla, soutelisin kajaakkia, liikkuisin kauniissa luonnossa...
Ai vuodesta toiseen? Tommonen elämäntyylikin voi menettää merkityksensä.
Niin no sitten kun kyllästyisin siihen Kaakkois-Aasiaan niin tekisin juuri sitä mitä sillä hetkellä huvittaa. Ehkä lähtisin vuodeksi buddhalaiseen luostariin meditoimaan, ehkä keskittyisin puutarhan hoitoon ja saven valamiseen. Ehkä tekisin hyväntekeväisyystöitä, ehkä kirjoittaisin kirjan. Jos vain taloudellisesti olisin vapaa niin sehän siinä nimenomaan olisi ihanaa, että pystyisin tekemään juuri sitä mitä minä haluan milloin ikinä minä haluan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysyin aikaisemmin ammatteja teiltä, jotka ette voisi luopua työnteosta ja joiden työ on mahetsua ja merkityksellistä. Yksi fysioterapeutti vastasi peräti. Nyt niitä ammatteja tiskiin. Asiantuntijatyö ei ole ammatti.
En tiedä hyödyttääkö se tieto sinua nyt niin hirveästi, kun eri ihmiset nauttii tietysti eri ammateista. Itse teen käännöksiä ja kuvituksia. Olen tähän hakeutunut ja nautin työstäni. Varsinkin kuvituksia tekisin varmaan koko elämäni, vaikka olisi se lottovoitto, tekisin sit vaan vähemmän sitä työtä. Ja toisaalta jos vastaan tulisi joku tosi mielenkiintoinen käännöstyö niin miksi sen sitten väliin jättäisi. Varmaan laittaisin oman firman pystyyn ja vaikka palkkaisin muutaman hyvän tyypin. Sitten voisin vaikka rahoittaa tiettyjä käännöksiä, joille ei Suomessa löydy budjettia. Työtähän sekin on, mutta samalla jonkin oman rakentamista, omiin mielenkiinnonkohteisiin uppoutumista.
Sulla on varmaan ihan eri haaveet ja saatat lytätä minun työni kokonaan. Itse olen tästä tykännyt kovasti, siirryin kymmenisen vuotta sitten projektitöihin toimistohommista ja äkkiä virtaa alkoi löytyä ihan eri tavalla. Sen tietää, kun jokin asia loksahtaa ja sopii itselle.
Tuo kuulostaa mukavalta, mutta olen kuullut, ettei kuvittamalla elä. Tunnen henkilön, joka siis on graafisella alalla ja tykkäisi tehdä kuvituksia, mutta sillä ei kuulemma eläisi.
Käännöstöissä sama juttu.
Lisäksi käännöstyö on vaativampaa kuin ihmiset yleensä luulevat. Pääaineeni yliopistossa oli vieras kieli ja siihen kuului myös käännöskursseja. Siinä tuli selväksi, ettei kaikilla ole lahjoja kääntäjäksi. Etenkin kaunokirjallisuuden kääntäminen on hyvin haasteellista eikä käännös voi koskaan vastata alkuperäistä teosta sataprosenttisesti.
Kirjallisuutta kääntäessä muuttuu aina jotain. Se on jokin tunnelma, jokin sana, jokin vivahde.
Siksi kaikki eivät voi tehdä kaikkea, mitä haluaisivat, vaikka heillä olisi koulutustakin.
Jos voit tienata noilla töillä, olet hyvin onnekas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse huomaan lomilla, että ensimmäisen viikon jälkeen alkaa kyllästyttää ja kaipaa takaisin töihin. Työ antaa merkityksen.
Mihin sitä työn merkitystä tarvii, jos olisi taloudellisesti vakaa ilman sitä työtäkin?
Ap
Mitä tekisit ilman sitä työtä? Siis ihan oikeasti, millaiset asiat täyttäisivät päiväsi, mitä tavoittelisit?
Minun ei tarvitse käydä töissä, taloudellisesti se ei ole minulle tarpeen ja silti maanantaina taas menen töihin tekemään mukavia asioita mukavien ihmisten kanssa. Ilman työtä minulla olisi vähemmän yhteistä aikaa muiden kanssa, vähemmän tunnetta olla tarpeellinen, vähemmän kohtaamisia ja vähemmän tavoitteellista oppimista. Onnistumiskokemuksiakin olisi vähemmän.
Mitä siis tekisit, jos työssäkäynti ei olisi pakko, mutta toisaalta rahaa olisi käytettävissä korkeintaan sen verran kuin nyt saat palkkaa.
Tykkään esim kalastaa ja tekisin sitä huomattavan paljon enemmän kuin nykyään. Kalastus on aina myös säiden armoilla olevaa juttua ja on huomattava todennäköisyys, että silloin sattuu huonoja ilmoja kun on ne vähät vapaat. Tai sitten on muita pakollisia asioita niille vähille vapaille, tai sitten vain on niin energiat pois ettei jaksa vaikka haluaisi. Työ yksinkertaisesti sitoo minut kapeisiin aikatauluihin ja imee mehut ja energian vielä lisäksi.
Ap
Miksi ihmeessä et, ap, ryhdy ammattikalastajaksi?
Ihan ihmeellistä narinaa. Vai eikö ole juolahtanut moinen mieleesi? Kapeakatseisuus, se on joidenkin ihmisten ongelma.
Mä tykkään esim lukea kirjoja, miten lukisin kirjoja ammatikseni?
Minä kuuntelen päivät äänikirjoja töissä ja samalla teen työtä käsilläni, molemmista kun tykkään niin päivät kuluu nopsaan :)
Niin mutta eihän se lukeminen silloin olisi sitä minun työtäni. Mitä jos en tykkäisi siitä käsillä tekemisestä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kommentti 183 oli erinomainen. Pohtikaa, ihmiset, enemmän sitä, mitä elämältä haluatte ja miksi.
Jossain vaiheessa työelämä joka tapauksessa päättyy syystä tai toisesta. Silloin helposti masentuu, jos identiteetti ja elämä on rakentunut työlle ja sille, että on työssä tarpeellinen. Ihminen on muutakin!
Joku myös ihmetteli kirjojen lukemista. Että miten sillä voi päivänsä täyttää, kun se ei vastaa työtä. No, ystäväni on taidekritikko ja runoilija, joten kirjojen lukeminen on oleellinen osa hänen toimenkuvaansa rakkaan harrastuksen lisäksi.
Vierailija kirjoitti:
Juurikin se, että sopiva määrä sellaista työtä joka sopii itselle. Se on aikalailla optimaalinen ja täydellinen tulinen.
Täysi toimettomuus tuhoaa yhtälailla , kuin liika työ. Tietysti parasta olisi olla miljonääri joka voisi tehdä ihan mitä haluaa päivisin. Kun olisi varaa. Vaikka perustaa firma ja ostaa siihen työntekijät ja kääriä itse hillot.
Tämä se on juuri se ajattelutapa, jota en ymmärrä. Eli työssäkäynti tai täysi toimettomuus. Ettekö tosiaan keksisi tekemistä, jos töissä ei olisi pakko käydä?
Itselleni ei tuottaisi ongelmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työ on mielenkiintoinen osa elämää, missä saa toteuttaa ja kehittää itseään tavalla, mikä ei ole mahdollista siviilissä. Joten kyllä tarkoitus on jatkaa työskentelyä niin kauan, kun voin ja saan jatkaa.
Mutta suurimmalla osalla työ (vähintään aikataulu) on jonkun muun sanelemaa. Olet ns . pakon alla. Itse en kaipaa mitään kehittymistä enää tällä iällä (40+), mutta jos kaipaankin, niin voisin opetella jonkin soittimen tai kielen tai haastaa itseni tanssin parissa. Käytetty aika olisi huomattavasti pienempi.
Olen 10 vuotta sinua vanhempi ja opin jatkuvasti uutta, koska työskentelen R&D puolella. Pitkä kokemus auttaa välttämään turhia virheitä ja työtä ei tarvitse tehdä cutthroat mentaliteetilla, joten energiaa jää myös parisuhteelle ja harrastuksille.
Mikä hiton R&D?
Research and Development, eli suomeksi tutkimus ja tuotekehitys. Löytyy teknologiayrityksistä usein ihan omana osastonaan. Firmasta riippuen kutsumanimet voi vaihdella, jossain puhutaan tuotekehityksestä, jossain tutkimusporukasta, jossain ärdeestä jne.
Vierailija kirjoitti:
Kommentti 183 oli erinomainen. Pohtikaa, ihmiset, enemmän sitä, mitä elämältä haluatte ja miksi.
Jossain vaiheessa työelämä joka tapauksessa päättyy syystä tai toisesta. Silloin helposti masentuu, jos identiteetti ja elämä on rakentunut työlle ja sille, että on työssä tarpeellinen. Ihminen on muutakin!
Joku myös ihmetteli kirjojen lukemista. Että miten sillä voi päivänsä täyttää, kun se ei vastaa työtä. No, ystäväni on taidekritikko ja runoilija, joten kirjojen lukeminen on oleellinen osa hänen toimenkuvaansa rakkaan harrastuksen lisäksi.
Ja jos haluaa lukea niitä kirjoja niin eihän sekään tarkoita, että lukisi pelkästään niitä kirjoja. Voihan sitä vaikka lukea kolme tuntia kirjaa, sitten mennä vaikka kivaan ravintolaan lounaalle, sitten metsälenkille, jonka jälkeen vaikka Ranskan kielen tunnille. Sitten opetella vaikka tekemään dim sumeja. Illalla voi soudella hiljaisella järvellä ja katsella auringonlaskua. Seuraavana päivänä sitten vaikka jotain muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mielestäni ihminen on todella mielikuvitukseton, jos ei osaa löytää nautintoa kuin yhdestä asiasta maailmassa ja tylsistyisi täysin ilman sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse huomaan lomilla, että ensimmäisen viikon jälkeen alkaa kyllästyttää ja kaipaa takaisin töihin. Työ antaa merkityksen.
Mihin sitä työn merkitystä tarvii, jos olisi taloudellisesti vakaa ilman sitä työtäkin?
Ap
Mitä tekisit ilman sitä työtä? Siis ihan oikeasti, millaiset asiat täyttäisivät päiväsi, mitä tavoittelisit?
Minun ei tarvitse käydä töissä, taloudellisesti se ei ole minulle tarpeen ja silti maanantaina taas menen töihin tekemään mukavia asioita mukavien ihmisten kanssa. Ilman työtä minulla olisi vähemmän yhteistä aikaa muiden kanssa, vähemmän tunnetta olla tarpeellinen, vähemmän kohtaamisia ja vähemmän tavoitteellista oppimista. Onnistumiskokemuksiakin olisi vähemmän.
Mitä siis tekisit, jos työssäkäynti ei olisi pakko, mutta toisaalta rahaa olisi käytettävissä korkeintaan sen verran kuin nyt saat palkkaa.
No alkuun varmaan lähtisin kiertelemään Kaakkois-Aasiaa, siellä eläisi aika mukavasti palkallani, katselisin eri maiden nähtävyyksiä, söisin loistavaa ruokaa, siemailisin cocktailia rannalla, soutelisin kajaakkia, liikkuisin kauniissa luonnossa...
Ai vuodesta toiseen? Tommonen elämäntyylikin voi menettää merkityksensä.
Kyllä minusta kuulostaa tylsemmältä, että elämä pyörii vuodesta toiseen sen työn ympärillä kuin se, että voin käyttää aikani sen sijaan tuhansien uusien asioiden kokemiseen.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mielestäni ihminen on todella mielikuvitukseton, jos ei osaa löytää nautintoa kuin yhdestä asiasta maailmassa ja tylsistyisi täysin ilman sitä.
Kyse ei suinkaan ole tästä. Vaan siitä, että työ määrittelee tietyt raamit elämälle. Kyllähän sitä ajatustasolla voisi tehdä vaikka mitä jos olisi varakas ja työtön. Mutta siihen matkusteluun ja makeaan elämäänkin varmasti kyllästyy. Jos taas alkaa tehdä vapaaehtoistyötä tai polkaisee käyntiin vaikka jonkun projektin kuten perustaa oman savipajan, niin työtä sekin lopulta on. Itse ainakin koen että meidän yhteiskuntamme on rakentunut vahvasti työnteon ja töissäkäymisen kulttuurin ympärille. Olin pitkään (tai itselleni pitkään) lapsen kanssa kotona, ja kyllä tuli tylsää! Olin taloudellisesti turvatussa tilanteessa, periaatteessa oli mahdollisuus tehdä lapsen kanssa mitä vaan. Mutta kun se ulkoinen paine tehdä jotain puuttuu, niin pitäisi olla todella järjestelmällinen ihminen jotta saisi luotua itselleen elämän ja arjen raamit niin että todella saisi tehtyä jotain itselle merkityksellistä. Kotona ollessa tuli ikävä sitä tunnetta, kun työpäivän jälkeen pääsi kotiin. Tuli ikävä sitä tunnetta kun viikonloppu tai loma alkaa. Elämä oli vähän sellaista tasapaksua ja harmaata massaa, jolloin toki korostui entisestään kaikki sosiaaliset tapahtumat kuten juhlat. Mutta jotenkin niitä juhliakaan ei koennut ansainneensa, kun ei kerran ollut töissä. Itse saan töistäni sellaista osin pakotettua sosiaalistumista, mitä kotona ollessa ei vaan tule tehtyä. Kotona ollessa ei tule sovittua jokaiselle päivälle tapaamisia ihmisten kanssa, töissä ne tulevat automaattisesti. Itselle ne sosiaaliset kohtaamiset tekevät henkisesti hyvää. Joskus on myös kiva uppoutua jonkun taulukon vääntämiseen, siinäkin tulee sellainen olo että on saanut jotain tehtyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse huomaan lomilla, että ensimmäisen viikon jälkeen alkaa kyllästyttää ja kaipaa takaisin töihin. Työ antaa merkityksen.
Mihin sitä työn merkitystä tarvii, jos olisi taloudellisesti vakaa ilman sitä työtäkin?
Ap
Työni itsessään on merkityksellistä. Palkka on vain sivutuote.
Joko teet oikeasti elannoksesi jotain itsellesi täysin henkireikätyötä (jota ihmisistä ehkä alle 1% pääsee elämässään tekemään), tai sitten sinulla on mielesi kanssa ongelma. Koet tarvitsevasi työsi kautta hyväksyntää, jota et muutoin kokisi elämässä saavasi.
Ap
Mistä sinä saat hyväksyntää työn ulkopuolella - ja saisitko sitä, jos sinulla ei olisi työpaikkaa eli kuka viettäisi päivät kanssasi?
Onko näinkin monella aikuisella ihmisellä todellakin niin huono itsetunto, että pitää saada koko ajan jostain hyväksyntää? Lapsen ja teinin kohdalla ymmärrän, mutta että ihan aikuisetkin?
Se hyväksyntähän pitäisi tulla ihmisen sisältä eikä ulkoapäin. No ei sitä itsetutkiskeluun ole varmaan koskaan antautunut, kun on tukka putkella pitänyt itsensä kiireisenä työnsä kanssa. Ettei vaan tarvitsisi pysähtyä ajattelemaan.
Jos mieluummin menee töihin esimerkiksi 8-16 mieluummin kuin nauttii maailman ja elämän tuhansista asioista niin onhan se surullista.
Oletuksena siis, että olisi taloudellisesti mahdollista olla riippumaton työnteosta.
Ymmärrän sen, että tekee osittain silloin tällöin töitä tai on sellaisessa asemassa, että voi pitää vapaata silliin kuin huvittaa.
Ei tarkoita sitä, että ei tekisi mitään vaikka jää pois työelämästä.
Voisin vaikka ostaa maatilan, siellä pitää erilaisia eläimiä. Voi hoitaa niitä itse silloin kuin haluaa, mutta tietenkin on palkattuja työntekijöitä, kun haluan itse pitää vapaata.
Itse rikkaana pitäisin siis sellaista hylättyjen eläinten tai kaltoinkohdeltujen ja vanhojen eläinten hoitolaa.
Olisin hyvin tarkka eläinten olosuhteista ja työntekijät valitsisin tarkkaan, että kohtelisivat eläimiä hyvin. Maksaisin heille hyvää palkkaa ja muutenkin huolehtisin, että työntekijät viihtyisivät.
Myös sinne voisi tuoda hoitoon ilmaiseksi jos ei itse pysty pitämään lemmikkieläintään. Ei tarvitsisi lopettaa ja voisi käydä katsomassa tai hoitamassa lemmikiään jos haluaisi.
Tässä nyt ihan vain eräs skenaario, näitähän olisi vaikka mitä.
Jos vain on mielikuvitusta ja osaisi hypätä pois oravanpyörästä.
Lähihoitaja ikäihmisten kotihoidossa. Varmasti riippuu työpaikasta, mutta meillä on hyvä työilmapiiri ja hirveän mukavaa mennä töihin. Työ itsessään tuntuu merkitykselliseltä ja saa koko ajan oppia uutta.