Miten jotkut voivat pitää työstään niin paljon, että siitä olisi vaikea luopua?

Ketjun perusteella vaikuttaa siltä, että henkilöt, joiden harrastuksesta tai suuresta mielenkiinnon kohteesta on tullut työ, on oma firma tai osa-aikainen työ, ovat kaikkein tyytyväisimpiä työhönsä. Toisessa ääripäässä tuntuvat luonnollisesti olevan pienipalkkaisissa ja/tai liiallisen kuormittavissa tehtävissä toimivat. Mielestäni on tärkeää harjoittaa itsetutkiskelua, kyseenalaistaa ja kehittää asioita ja yrittää olla jäämättä jumiin mahd. kurjiin olosuhteisiin jne. Työ sinänsä tarkoittaa eri ihmisille kuitenkin niin erilaisia asioita ja elämää, että mielestäni ulkopuolisen voi usein kyllä olla vaikea arvioida asiaa toisen ihmisen kannalta. On kuitenkin mielestäni hyvä asia herätellä itseään ja muita pohtimaan asioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse huomaan lomilla, että ensimmäisen viikon jälkeen alkaa kyllästyttää ja kaipaa takaisin töihin. Työ antaa merkityksen.

Mihin sitä työn merkitystä tarvii, jos olisi taloudellisesti vakaa ilman sitä työtäkin?

Ap

Työni itsessään on merkityksellistä. Palkka on vain sivutuote.

Osa käy töissä vain rahoittaakseen harrastuksensa ja muun arkielämän. Miksi koko sielu ja sydän pitäisi myydä työlle vaikka sen tekisin mahdollisimman hyvin sovitussa ajassa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki eivät vihaa työtään. Joillekkin myös työyhteisö voi olla henkireikä, missä saa sosialisoida.

Eikö teillä ole ystäviä?

Mitä jos sillä ei oo? Onko se sit huono ihminen, joka ei saa nauttia työstään, koska sillä ei ole ystäviä? Mitä jos sen työkaverit on sen lähimpiä ystäviä?

Sit sä oot varmaan taas "tosi surullinen" ja haukut sitä sieluttomaksi ja mitä ikinä.

Ei varmaan kannata pistää sanoja suuhun valmiiksi jollekin anonyymille kirjoittajalle (taas surullinen?) kun ei näy olevan käryäkään kuka sanoi ja mitä. Vaikutat epämiellyttävältä.

Vierailija kirjoitti:

Usein noin sanovat ne, jotka ovat perustaneet taloudellisesti menestyvän yrityksen elämänsä aikana. Haluavat jatkaa lankojen pitoa käsissään niin kauan kuin pystyvät.

Nalle Wahlroosinkin olisi voinut tulojensa ja säästöjensä puolesta jäädä jo kauan sitten kivalle työeläkkeelle nauttien samalla kohtuullisista osinkotuloista.

Vastaavasti jotkut emeritusprofessorit haluavat usein jatkaa tutkimustyötään eläkkeellä ollessanikin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse huomaan lomilla, että ensimmäisen viikon jälkeen alkaa kyllästyttää ja kaipaa takaisin töihin. Työ antaa merkityksen.

Mihin sitä työn merkitystä tarvii, jos olisi taloudellisesti vakaa ilman sitä työtäkin?

Ap

Työni itsessään on merkityksellistä. Palkka on vain sivutuote.

Osa käy töissä vain rahoittaakseen harrastuksensa ja muun arkielämän. Miksi koko sielu ja sydän pitäisi myydä työlle vaikka sen tekisin mahdollisimman hyvin sovitussa ajassa?

Siinä pitää olla aika tarkka, jos käy töissä vain rahoittamassa harrastusta ja elämää. Joku päivä voi olla hyvällä tuulella, saada hyvää palautetta töissä, oppia joku mielenkiintoinen asia ja vahingossa tykätä hetken siitä työstä mitä tekee. Käytännössä siis myydä koko sielu työlle. Ei ole sellaista turvallista keskitietä siinä. Parempi että vähintään syö turvottavasti aina aamuisin niin on loppupäivän tukala olo ja pierettää. Siten ei tule vahingossa positiivisia tunteita työpäivän aikana. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki eivät vihaa työtään. Joillekkin myös työyhteisö voi olla henkireikä, missä saa sosialisoida.

Eikö teillä ole ystäviä?

Mitä jos sillä ei oo? Onko se sit huono ihminen, joka ei saa nauttia työstään, koska sillä ei ole ystäviä? Mitä jos sen työkaverit on sen lähimpiä ystäviä?

Sit sä oot varmaan taas "tosi surullinen" ja haukut sitä sieluttomaksi ja mitä ikinä.

Ei varmaan kannata pistää sanoja suuhun valmiiksi jollekin anonyymille kirjoittajalle (taas surullinen?) kun ei näy olevan käryäkään kuka sanoi ja mitä. Vaikutat epämiellyttävältä.

Niin sinäkin.

Kiva löytää yhteisiä asioita ja vihata yhdessä työtä.

Vierailija kirjoitti:

Itse huomaan lomilla, että ensimmäisen viikon jälkeen alkaa kyllästyttää ja kaipaa takaisin töihin. Työ antaa merkityksen.

Mitä oikeen teet (tai olet tekemättä) niillä lomillasi jos tylsistyt noin äkkiä? 

Esimerkkinä vaikka Rooma

Viatorilta löytyy 6861 asiaa mitä Roomassa voi tehdä esim.

-Lukematon määrä nähtävyyksiä

-kummituskiertue 

-gladiaattorikoulu

- Päiväretki Amalfirannikolle

- Päiväretki Toscanaan

- Kylpylöitä

- italialaisen keittiön kokkaustunteja 

-kuumailmapalloilua

jne. jne.

Tylsää ei todellakaan pitäisi tulla 

Itse pidän työstäni. En saa kovin isoa korvaustakaan vaikka ala on tunnettu kovista palkoistaan. Näin on vaan ollut ja tämän polun olen kulkenut ja takana siis pitkä ura. Esim. työttömäksi putoaminen olisi todella kova pudotus ja miltei maailmanloppu. Ainoa mistä haaveilen olisi oma firma vastaavissa töissä....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse huomaan lomilla, että ensimmäisen viikon jälkeen alkaa kyllästyttää ja kaipaa takaisin töihin. Työ antaa merkityksen.

Mihin sitä työn merkitystä tarvii, jos olisi taloudellisesti vakaa ilman sitä työtäkin?

Ap

Työni itsessään on merkityksellistä. Palkka on vain sivutuote.

Uskon siinä vaiheessa kun teet työtäsi viiden euron tuntipalkalla. 

Mä rakastan omaa alaani ja se on osa identiteettiäni. Siksi myös työ on mulle olennainen osa elämääni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yllättävän moni kertoo täällä tekevänsä "merkityksellistä" työtä. Voisitteko kertoa esimerkkejä ammateistanne.

Kätilönä luulin, että työni on tärkeää ja merkityksellistä. Tänään tästä ketjusta opin, että en vain ole kasvanut ihmisenä tarpeeksi, kun oletan työni olevan hyvä asia. Ehkä menen meren rantaan kuuntelemaan jäiden syntymistä ja kerään muistoja, kyllä ne osaa synnyttää ilman minuakin ja tuleehan siitä äidillekin merkityksellinen hetki, jos kaikki ei mene ihan niin kuin piti.

Minua suoraan sanottuna ketuttaa tällainen passiivis-aggressiivisuus ja v...ttuilu jota täällä esiintyy. Ihan naurettavalla tasolla erilaisten mielipiteiden sietäminen. Ei ihme, että hoitoalalla voidaan pahoin, siellähän ryhmäpaine on valtava.

Olisit mieluummin kertonut miksi työsi oli merkityksellistä - tai kätilön työtä tuskin kukaan pitää merkityksettömänä. Se, että sinä teit merkityksellistä työtä ei kuitenkaan p a s k aakaan vähennä sen mielipiteen oikeutusta että joku muu pitää omaansa täysin turhana ja kokee että ei saa siitä mitään erityistä elämänsisältöä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Usein noin sanovat ne, jotka ovat perustaneet taloudellisesti menestyvän yrityksen elämänsä aikana. Haluavat jatkaa lankojen pitoa käsissään niin kauan kuin pystyvät.

Nalle Wahlroosinkin olisi voinut tulojensa ja säästöjensä puolesta jäädä jo kauan sitten kivalle työeläkkeelle nauttien samalla kohtuullisista osinkotuloista.

Vastaavasti jotkut emeritusprofessorit haluavat usein jatkaa tutkimustyötään eläkkeellä ollessanikin.

On epätodennäköistä että emeritusprofessori sinänsä haluaisi jatkaa työtä eläkkeellä. Moni on vain aivopesty siihen, etteivät enää osaa ajatella mitään muuta. Sama taiteilijoiden kohdalla, eivät pääse irti siitä työelämän antamasta tiukasta muotista. Enoni oli muusikko, joka kuolemaansa asti pitkälti yli kasikymppiseksi saattoi soitella jossain taustabändeissä ja käydä studiolla nauhoittamassa musaa. Rahallisesti se ei ollut tarpeellista, mutta hän ei enää nähnyt elämän olevan vapaa ja avoin, hän oli täysin sen vankina, että on "kivaa soittaa", vaikkei tarvinnut niitä vähiä tuloja mitä tuli vaikka royalteista. Lähinnä surullista, miten ihmiset jää niin kiinni työhönsä, eivätkä ole mitään muuta kuin tyhjiä kuoria koneessa.

En oikein usko että satoja vuosia sitten oli näin. Jos sattui olemaan joku poppamies tai lapsenpäästäjä tai kirjuri, ei siitä kukaan nauttinut tai väittänyt että haluaa tehdä sitä kuin pakon edessä. Siis toki se oli hyödyllistä silloin vanhassa maailmassa, koska sellaista oli pakko tehdä jotta kehitys kehittyy ja ihmiset pysyy elossa, mutta ei kukaan 1800-luvulla itsenäisesti olisi lähtenyt työtä tekemään, kun maailma oli vielä erilailla kaunis ja avoin. Pakon edessä sitten jäivät piioiksi ja ei paljon onnea ollut elämäss.

Vierailija kirjoitti:

Ketjun perusteella vaikuttaa siltä, että henkilöt, joiden harrastuksesta tai suuresta mielenkiinnon kohteesta on tullut työ, on oma firma tai osa-aikainen työ, ovat kaikkein tyytyväisimpiä työhönsä. Toisessa ääripäässä tuntuvat luonnollisesti olevan pienipalkkaisissa ja/tai liiallisen kuormittavissa tehtävissä toimivat. Mielestäni on tärkeää harjoittaa itsetutkiskelua, kyseenalaistaa ja kehittää asioita ja yrittää olla jäämättä jumiin mahd. kurjiin olosuhteisiin jne. Työ sinänsä tarkoittaa eri ihmisille kuitenkin niin erilaisia asioita ja elämää, että mielestäni ulkopuolisen voi usein kyllä olla vaikea arvioida asiaa toisen ihmisen kannalta. On kuitenkin mielestäni hyvä asia herätellä itseään ja muita pohtimaan asioita.

Herättelen pohtimaan näitä työssään onnellisia, että jos sitä rahaa on/olisi kuin roskaa, niin miksi eivät jättäisi työtä harrastukseksi, josta kaikki mahdollinen tuotto menee hyväntekeväisyyteen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yllättävän moni kertoo täällä tekevänsä "merkityksellistä" työtä. Voisitteko kertoa esimerkkejä ammateistanne.

Kätilönä luulin, että työni on tärkeää ja merkityksellistä. Tänään tästä ketjusta opin, että en vain ole kasvanut ihmisenä tarpeeksi, kun oletan työni olevan hyvä asia. Ehkä menen meren rantaan kuuntelemaan jäiden syntymistä ja kerään muistoja, kyllä ne osaa synnyttää ilman minuakin ja tuleehan siitä äidillekin merkityksellinen hetki, jos kaikki ei mene ihan niin kuin piti.

Minua suoraan sanottuna ketuttaa tällainen passiivis-aggressiivisuus ja v...ttuilu jota täällä esiintyy. Ihan naurettavalla tasolla erilaisten mielipiteiden sietäminen. Ei ihme, että hoitoalalla voidaan pahoin, siellähän ryhmäpaine on valtava.

Olisit mieluummin kertonut miksi työsi oli merkityksellistä - tai kätilön työtä tuskin kukaan pitää merkityksettömänä. Se, että sinä teit merkityksellistä työtä ei kuitenkaan p a s k aakaan vähennä sen mielipiteen oikeutusta että joku muu pitää omaansa täysin turhana ja kokee että ei saa siitä mitään erityistä elämänsisältöä.

Tämä viesti oli vihainen, mutta sentään sata kertaa järkevämpi kuin suurin osa aiemmin! Koska tässä puhutaan siitä, että vaikka yksi ajattelee jotain, se ei tarkoita että toisen pitäisi ajatella samoin!! Niinpä!! 

Eli vaikka yksi ei haluaisi tehdä työtä, tai ei pidä sitä tärkeänä/merkityksellisenä.. niin silti toinen voi aidosti ja valehtelematta tai olematta sieluton, nauttia työstään ja haluta tehdä sitä eläkkeelläkin! 

Näinpä.

Minuakin kiinnostaa kyllä mikä kätilön työssä on merkityksellistä, vaikka voin hyvin kuvitella kertomattakin. Siitä saa energiaa, kun näkee, että vaikuttaa muihin positiivisesti. Kun voi auttaa, olla tukena vaikeassa hetkessä, olla mukana ilossa. Sellaiset kokemukset saa koko maailman tuntumaan merkityksellisemmältä.  Sitä samaa tunnetta tulee omasta elämästä, perheestä ja ystävistä, mutta myös työstä. Kätilönä saa varmaan myös kehittyä ja oppia uutta, mikä on itselleni työssä tärkeää, sellainen itsensä kehittäminen ja hoksaaminen, se ettei ole valmista vielä vaan aina jotain uutta ja jännää. Minäkin varmaan pitäisin sellaisesta (tosin en pärjäisi sairaalatyössä, en kestä mitään verta yhtään, heti alkaa heikottaa. Nostan hattua teille, joita se ei näytä yhtään hetkauttavan).

Ihanaa kun olet löytänyt itsellesi sopivan työn. Työniloa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketjun perusteella vaikuttaa siltä, että henkilöt, joiden harrastuksesta tai suuresta mielenkiinnon kohteesta on tullut työ, on oma firma tai osa-aikainen työ, ovat kaikkein tyytyväisimpiä työhönsä. Toisessa ääripäässä tuntuvat luonnollisesti olevan pienipalkkaisissa ja/tai liiallisen kuormittavissa tehtävissä toimivat. Mielestäni on tärkeää harjoittaa itsetutkiskelua, kyseenalaistaa ja kehittää asioita ja yrittää olla jäämättä jumiin mahd. kurjiin olosuhteisiin jne. Työ sinänsä tarkoittaa eri ihmisille kuitenkin niin erilaisia asioita ja elämää, että mielestäni ulkopuolisen voi usein kyllä olla vaikea arvioida asiaa toisen ihmisen kannalta. On kuitenkin mielestäni hyvä asia herätellä itseään ja muita pohtimaan asioita.

Herättelen pohtimaan näitä työssään onnellisia, että jos sitä rahaa on/olisi kuin roskaa, niin miksi eivät jättäisi työtä harrastukseksi, josta kaikki mahdollinen tuotto menee hyväntekeväisyyteen?

Hyväntekeväisyyttä minusta onkin hyvä harrastaa siinä määrin, kun se on itselle sopivaa. Jollekin se on vaikka ajan antamista, toiselle rahan, jollekin molempia tai jotain muuta. Jos rahaa olisi enemmän niin kyllä hyväntekeväisyyttäkin kannattaisi harjoittaa enemmän.

Jos minulla olisi enemmän rahaa, olisin kyllä myös vähän itsekäs ja vaikka vähän matkustelisin. Tai ainakin maksaisin asuntovelat pois! Ja töitä en silti haluaisi lopettaa kokonaan, tekisin sillon tällön kun se olisi kivaa. 

Kuitenkaan en lottoa, se on niin epätodennäköistä voittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yllättävän moni kertoo täällä tekevänsä "merkityksellistä" työtä. Voisitteko kertoa esimerkkejä ammateistanne.

Kätilönä luulin, että työni on tärkeää ja merkityksellistä. Tänään tästä ketjusta opin, että en vain ole kasvanut ihmisenä tarpeeksi, kun oletan työni olevan hyvä asia. Ehkä menen meren rantaan kuuntelemaan jäiden syntymistä ja kerään muistoja, kyllä ne osaa synnyttää ilman minuakin ja tuleehan siitä äidillekin merkityksellinen hetki, jos kaikki ei mene ihan niin kuin piti.

Minua suoraan sanottuna ketuttaa tällainen passiivis-aggressiivisuus ja v...ttuilu jota täällä esiintyy. Ihan naurettavalla tasolla erilaisten mielipiteiden sietäminen. Ei ihme, että hoitoalalla voidaan pahoin, siellähän ryhmäpaine on valtava.

Olisit mieluummin kertonut miksi työsi oli merkityksellistä - tai kätilön työtä tuskin kukaan pitää merkityksettömänä. Se, että sinä teit merkityksellistä työtä ei kuitenkaan p a s k aakaan vähennä sen mielipiteen oikeutusta että joku muu pitää omaansa täysin turhana ja kokee että ei saa siitä mitään erityistä elämänsisältöä.

Tämä viesti oli vihainen, mutta sentään sata kertaa järkevämpi kuin suurin osa aiemmin! Koska tässä puhutaan siitä, että vaikka yksi ajattelee jotain, se ei tarkoita että toisen pitäisi ajatella samoin!! Niinpä!! 

Eli vaikka yksi ei haluaisi tehdä työtä, tai ei pidä sitä tärkeänä/merkityksellisenä.. niin silti toinen voi aidosti ja valehtelematta tai olematta sieluton, nauttia työstään ja haluta tehdä sitä eläkkeelläkin! 

Näinpä.

Minuakin kiinnostaa kyllä mikä kätilön työssä on merkityksellistä, vaikka voin hyvin kuvitella kertomattakin. Siitä saa energiaa, kun näkee, että vaikuttaa muihin positiivisesti. Kun voi auttaa, olla tukena vaikeassa hetkessä, olla mukana ilossa. Sellaiset kokemukset saa koko maailman tuntumaan merkityksellisemmältä.  Sitä samaa tunnetta tulee omasta elämästä, perheestä ja ystävistä, mutta myös työstä. Kätilönä saa varmaan myös kehittyä ja oppia uutta, mikä on itselleni työssä tärkeää, sellainen itsensä kehittäminen ja hoksaaminen, se ettei ole valmista vielä vaan aina jotain uutta ja jännää. Minäkin varmaan pitäisin sellaisesta (tosin en pärjäisi sairaalatyössä, en kestä mitään verta yhtään, heti alkaa heikottaa. Nostan hattua teille, joita se ei näytä yhtään hetkauttavan).

Ihanaa kun olet löytänyt itsellesi sopivan työn. Työniloa!

Niin siis tuo kätilö oli löytänyt, minä.en:D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näitä kun lukee, niin voi vain todeta, että jo on jumalauta porukalla heikkoa itsetuntoa ja ongelmia minäkuvan kanssa. Pitää muiden hyväksyntää hakea työn kautta, ei juma... Tuskin täälläkään moni edes tekee mitään sellaista työtä, joka vaatii oikeasti jotain ainutlaatuista huippuosaamista johon aniharva pystyy. Silloin voisin ymmärtääkin, että joku saa töistä kiksejä ja tuntee, että häntä arvostetaan.

Hyväksyntää työn kautta?

Ihminen on laumaeläin, joten monelle työ antaa niitä asioita, joita kokee tarvitsevansa, vaikka ei osaa sitä sanoiksi pukea. Todella harva meistä on harrastuksessaan niin hyvä, että saa sitä kautta hyväksyntää

Todella harva on työssään niin hyvä, että sitä kautta saa hyväksyntää. Sitä vaan menee työpaikalleen ja tekee sen mitä pitää, on se sitten koronatestien ottamista toisten nenästä, roskalaatikoiden tyhjentämistä, excel-taulukoiden täyttämistä, ostosten piippailua kassalla tai yrityksen vuosineljänneksen budjetin laatimista. 

Riippuu ihan täysin alasta, yrityksestä, omista mielnkiinnon kohteista jne. Jos on hyvä yritys, jossa henkilön kuormituksesta välitetään, hyvät edut, mukavat työkaverit, itseä kiinnostavat työt jne. niin kyllähän sellaisessa voi viihtyäkin.

Ongelmia tulee siinä, jos homma ei kiinnosta ja henkilöstö ylikuormitetaan. Ei kukaan sellaista tietenkään jaksa, jos ei ole pakko,

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse huomaan lomilla, että ensimmäisen viikon jälkeen alkaa kyllästyttää ja kaipaa takaisin töihin. Työ antaa merkityksen.

Mihin sitä työn merkitystä tarvii, jos olisi taloudellisesti vakaa ilman sitä työtäkin?

Ap

Työni itsessään on merkityksellistä. Palkka on vain sivutuote.

Uskon siinä vaiheessa kun teet työtäsi viiden euron tuntipalkalla. 

Välillä teet työtäni ihan ilmaiseksi, pro bono. 

Minulla ei olisi varaa elää tätä elämää jos en saisi hyvää palkkaa. Joten käyn töissä myös rahan takia. Ja sit toisaalta, vaikka rahaa olisi hemmetisti, kävisin silti töissä, koska työni on todella mukavaa, eikä mitään ikävää puurtamista.

t. eri

Vierailija kirjoitti:

Ketjun perusteella vaikuttaa siltä, että henkilöt, joiden harrastuksesta tai suuresta mielenkiinnon kohteesta on tullut työ, on oma firma tai osa-aikainen työ, ovat kaikkein tyytyväisimpiä työhönsä. Toisessa ääripäässä tuntuvat luonnollisesti olevan pienipalkkaisissa ja/tai liiallisen kuormittavissa tehtävissä toimivat. Mielestäni on tärkeää harjoittaa itsetutkiskelua, kyseenalaistaa ja kehittää asioita ja yrittää olla jäämättä jumiin mahd. kurjiin olosuhteisiin jne. Työ sinänsä tarkoittaa eri ihmisille kuitenkin niin erilaisia asioita ja elämää, että mielestäni ulkopuolisen voi usein kyllä olla vaikea arvioida asiaa toisen ihmisen kannalta. On kuitenkin mielestäni hyvä asia herätellä itseään ja muita pohtimaan asioita.

Olen unelma-ammatissani. Silti maailma on niin suuri, että mieluiten käyttäisin aikani (jos olisi rahaa) sen tutkimiseen. Harrastuksena voisin tehdä ammattiani liippaavia asioita.