Lue keskustelun säännöt.
Miten jotkut voivat pitää työstään niin paljon, että siitä olisi vaikea luopua?
06.01.2023 |
Olen usein ihmetellyt, kun säännöllisesti kuulee, että moni pitää työstään ja elämään tulisi tyhjyyden tunne jos ei kävisi siinä työssään. Tämä siitä huolimatta vaikka saisi esim lottovoiton, jonka ansiosta tuli työstä taloudellisesti riippumattomaksi.
Minä olen taas aina ajatellut, että työ tuhoaa elämäni. Se vie suuren osan ajastani ja lyhyillä vapailla ei riitä energiaa tehdä mitään elämisen arvoista. Tämä ollut aina työpaikasta riippumatta. Jos minusta tulisi taloudellisesti niin riippumaton, ettei tarvitsisi käydä töissä, niin se tunne olisi jotain aivan uskomatonta. Yhtäkkiä elämästä tulisi elämisen arvoista ja energiatasot nousisivat, ja voisi tehdä monia asioita kun tietäisi, ettei kahden päivän päästä taas tarvi olla siinä raskaassa oravanpyörässä. Nykyään noita asioita ei jaksa toteuttaa juuri tuon nopeasyklisen hektisen oravanpyörän takia joka imee mehut.
Kommentit (218)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse huomaan lomilla, että ensimmäisen viikon jälkeen alkaa kyllästyttää ja kaipaa takaisin töihin. Työ antaa merkityksen.
Mihin sitä työn merkitystä tarvii, jos olisi taloudellisesti vakaa ilman sitä työtäkin?
Ap
Sulla, ap, on nyt asiat aika huonosti.
Mieti, mikä sinua kiinnostaa, kouluttaudu sen mukaan ja hankkiudu kiinnostustasi ja uutta koulutustasi vastaavaan työhön.
Niin me muutkin tehdään, eikä meidän tarvitse valittaa, että töissä on rankkaa. (Vähän rankkaa ja ikäviä ihmisiä, tylsiä työtehtäviä ja väliin kiirettä ja painetta on kaikissa töissä.)Tai sitten on niin, ap, että et ole kovin älykäs. Koska juuri ne vähemmän älykkäät ihmiset kuvittelevat, että muutkin kuin he käyvät töissä vain rahan takia. Ei tarvitse olla edes erityisen älykäs tajutakseen, että se, mitä tekee 8 tuntia päivässä 5 päivänä viikossa, vaikuttaa omaan itseen, siihen mitä on ja siihen, millainen on. Jos on vähänkään älyä päässä - eikä ole liian materialistinen (jota keskiluokassa ja keskitasoisessa ihmismassassa toki on paljon, liikaa) - tajuaa käydä koulunsa sen verran hyvin, että pääsee koulutukseen, johon haluaa ja josta on kiinnostunut, jotta pääsisi tekemään töitä sellaisella alalla ja sellaisten asioiden parissa, joista on kiinnostunut. Hyvin moni teini-ikäinenkin tajuaa tuon tapahtumaketjun.
Vain todellinem kermap...se, kuusikymppinen tai todella naiivi ihminen kirjoittaa tällaista.
Hei tiesitsä et kun sä käyt koulut ja meet opiskeleen jotain mikä kiinnostaa niin sä voit HANKKIUTUA kiinnostustasi vastaavaan työhön
Oikeasti, ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse huomaan lomilla, että ensimmäisen viikon jälkeen alkaa kyllästyttää ja kaipaa takaisin töihin. Työ antaa merkityksen.
Mihin sitä työn merkitystä tarvii, jos olisi taloudellisesti vakaa ilman sitä työtäkin?
Ap
Mitä tekisit ilman sitä työtä? Siis ihan oikeasti, millaiset asiat täyttäisivät päiväsi, mitä tavoittelisit?
Minun ei tarvitse käydä töissä, taloudellisesti se ei ole minulle tarpeen ja silti maanantaina taas menen töihin tekemään mukavia asioita mukavien ihmisten kanssa. Ilman työtä minulla olisi vähemmän yhteistä aikaa muiden kanssa, vähemmän tunnetta olla tarpeellinen, vähemmän kohtaamisia ja vähemmän tavoitteellista oppimista. Onnistumiskokemuksiakin olisi vähemmän.
Mitä siis tekisit, jos työssäkäynti ei olisi pakko, mutta toisaalta rahaa olisi käytettävissä korkeintaan sen verran kuin nyt saat palkkaa.
Eri vastaaja tässä. En käy töissä, koska ei tarvitse.
Päiväni kuluvat siivillä. Aamulla huolehdin lapsen kouluun ja tarkistan yhdessä hänen kanssaan, että on kaikki tarvittava mukana. Laitan evästä mukaan, jos on pitkä päivä.
Aamupäivällä teen kotitöitä, mitä milloinkin on tarpeen ja käyn kaupassa useimpina päivinä. Luen paljon ja liikun luonnossa lähes päivittäin. Viikkotasolla kilometrejä kertyy n.50.
Kerran viikossa autan vanhempiani. Lisäksi minä olen meillä se, joka huolehtii kaikki pienet silppuhommat. Saan nämä tehtyä päivällä ja illat on aikaa perheelle.
Sellaiset henkilöt ovat hyvin usein yrittäjiä, joille työstä on tullut elämäntapa. Yritys on kuin oma lapsi, josta ei haluta luopua. Jotkut jatkavat yrittämistä jopa yli 80-vuotiaana vaikka ei olisi enää mikään pakko.
Pidän kyllä työstäni mutta aikomus on jättäytyä työelämän ulkopuolelle mahdollisimman varhain. Tämän mahdollistaa yli 8300e nettopalkka eli nyt säästöön kaikki minkä pystyy ja työpäivät maaliin hymyssäsuin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse huomaan lomilla, että ensimmäisen viikon jälkeen alkaa kyllästyttää ja kaipaa takaisin töihin. Työ antaa merkityksen.
Mihin sitä työn merkitystä tarvii, jos olisi taloudellisesti vakaa ilman sitä työtäkin?
Ap
Sulla, ap, on nyt asiat aika huonosti.
Mieti, mikä sinua kiinnostaa, kouluttaudu sen mukaan ja hankkiudu kiinnostustasi ja uutta koulutustasi vastaavaan työhön.
Niin me muutkin tehdään, eikä meidän tarvitse valittaa, että töissä on rankkaa. (Vähän rankkaa ja ikäviä ihmisiä, tylsiä työtehtäviä ja väliin kiirettä ja painetta on kaikissa töissä.)Tai sitten on niin, ap, että et ole kovin älykäs. Koska juuri ne vähemmän älykkäät ihmiset kuvittelevat, että muutkin kuin he käyvät töissä vain rahan takia. Ei tarvitse olla edes erityisen älykäs tajutakseen, että se, mitä tekee 8 tuntia päivässä 5 päivänä viikossa, vaikuttaa omaan itseen, siihen mitä on ja siihen, millainen on. Jos on vähänkään älyä päässä - eikä ole liian materialistinen (jota keskiluokassa ja keskitasoisessa ihmismassassa toki on paljon, liikaa) - tajuaa käydä koulunsa sen verran hyvin, että pääsee koulutukseen, johon haluaa ja josta on kiinnostunut, jotta pääsisi tekemään töitä sellaisella alalla ja sellaisten asioiden parissa, joista on kiinnostunut. Hyvin moni teini-ikäinenkin tajuaa tuon tapahtumaketjun.
Vaikka tykkäisi työstään niin silti maailmassa voi olla paljon mukavampia asioita kuin työnteko. Vastasinkin jo tuossa aiemmin ja mulle se rakkain asia on matkailu. Ehkä voisin ryhtyä matkaoppaaksi tai matkakirjailijaksi, mutta silloinkin se matkailu olisi työtä ja en pystyisi rentoutumaan yhtälailla kun vain huvikseni matkusteltaessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse huomaan lomilla, että ensimmäisen viikon jälkeen alkaa kyllästyttää ja kaipaa takaisin töihin. Työ antaa merkityksen.
Mihin sitä työn merkitystä tarvii, jos olisi taloudellisesti vakaa ilman sitä työtäkin?
Ap
Mitä tekisit ilman sitä työtä? Siis ihan oikeasti, millaiset asiat täyttäisivät päiväsi, mitä tavoittelisit?
Minun ei tarvitse käydä töissä, taloudellisesti se ei ole minulle tarpeen ja silti maanantaina taas menen töihin tekemään mukavia asioita mukavien ihmisten kanssa. Ilman työtä minulla olisi vähemmän yhteistä aikaa muiden kanssa, vähemmän tunnetta olla tarpeellinen, vähemmän kohtaamisia ja vähemmän tavoitteellista oppimista. Onnistumiskokemuksiakin olisi vähemmän.
Mitä siis tekisit, jos työssäkäynti ei olisi pakko, mutta toisaalta rahaa olisi käytettävissä korkeintaan sen verran kuin nyt saat palkkaa.
Tykkään esim kalastaa ja tekisin sitä huomattavan paljon enemmän kuin nykyään. Kalastus on aina myös säiden armoilla olevaa juttua ja on huomattava todennäköisyys, että silloin sattuu huonoja ilmoja kun on ne vähät vapaat. Tai sitten on muita pakollisia asioita niille vähille vapaille, tai sitten vain on niin energiat pois ettei jaksa vaikka haluaisi. Työ yksinkertaisesti sitoo minut kapeisiin aikatauluihin ja imee mehut ja energian vielä lisäksi.
Ap
Miksi ihmeessä et, ap, ryhdy ammattikalastajaksi?
Ihan ihmeellistä narinaa. Vai eikö ole juolahtanut moinen mieleesi? Kapeakatseisuus, se on joidenkin ihmisten ongelma.
Mä tykkään esim lukea kirjoja, miten lukisin kirjoja ammatikseni?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse huomaan lomilla, että ensimmäisen viikon jälkeen alkaa kyllästyttää ja kaipaa takaisin töihin. Työ antaa merkityksen.
Mihin sitä työn merkitystä tarvii, jos olisi taloudellisesti vakaa ilman sitä työtäkin?
Ap
Sulla, ap, on nyt asiat aika huonosti.
Mieti, mikä sinua kiinnostaa, kouluttaudu sen mukaan ja hankkiudu kiinnostustasi ja uutta koulutustasi vastaavaan työhön.
Niin me muutkin tehdään, eikä meidän tarvitse valittaa, että töissä on rankkaa. (Vähän rankkaa ja ikäviä ihmisiä, tylsiä työtehtäviä ja väliin kiirettä ja painetta on kaikissa töissä.)Tai sitten on niin, ap, että et ole kovin älykäs. Koska juuri ne vähemmän älykkäät ihmiset kuvittelevat, että muutkin kuin he käyvät töissä vain rahan takia. Ei tarvitse olla edes erityisen älykäs tajutakseen, että se, mitä tekee 8 tuntia päivässä 5 päivänä viikossa, vaikuttaa omaan itseen, siihen mitä on ja siihen, millainen on. Jos on vähänkään älyä päässä - eikä ole liian materialistinen (jota keskiluokassa ja keskitasoisessa ihmismassassa toki on paljon, liikaa) - tajuaa käydä koulunsa sen verran hyvin, että pääsee koulutukseen, johon haluaa ja josta on kiinnostunut, jotta pääsisi tekemään töitä sellaisella alalla ja sellaisten asioiden parissa, joista on kiinnostunut. Hyvin moni teini-ikäinenkin tajuaa tuon tapahtumaketjun.
Vaikka tykkäisi työstään niin silti maailmassa voi olla paljon mukavampia asioita kuin työnteko. Vastasinkin jo tuossa aiemmin ja mulle se rakkain asia on matkailu. Ehkä voisin ryhtyä matkaoppaaksi tai matkakirjailijaksi, mutta silloinkin se matkailu olisi työtä ja en pystyisi rentoutumaan yhtälailla kun vain huvikseni matkusteltaessa.
Munkin mielestä on jotain mukavampia asioita kuin työnteko, mutta on sekin tosi mukavaa. Siis en haaveile lopettavani kokonaan eläkeiässä, vaikka olisikin aikaa tehdä kaikkea muuta kivaa. Mielelläni tekisin vielä joitain tunteja viikossa sittenkin, jos saisin jatkaa mulle mieluisissa puuhissa.
Ei kai työn tarvitsekaan olla joku elämän keskipiste ja maailman upein asia, jotta siitä voi kuitenkin nauttia ja haluta tehdä sitä ja saada siitä voimaa ja iloa päiviinsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Man har haft riktigt bra jobb hos andra. Så bra att man har förtjänat väl. Då man fyllde 40, undrade man om man kunde göra det i egen regi. Början var varierande men nu går firmorna väl. Man gör det man vill och kan välja både arbete och kunder. Varför skulle man ge bort något sådant om man blir äldre, ifall att kunderna vill köpa?
Vierailija kirjoitti:
Kysyin aikaisemmin ammatteja teiltä, jotka ette voisi luopua työnteosta ja joiden työ on mahetsua ja merkityksellistä. Yksi fysioterapeutti vastasi peräti. Nyt niitä ammatteja tiskiin. Asiantuntijatyö ei ole ammatti.
En tiedä hyödyttääkö se tieto sinua nyt niin hirveästi, kun eri ihmiset nauttii tietysti eri ammateista. Itse teen käännöksiä ja kuvituksia. Olen tähän hakeutunut ja nautin työstäni. Varsinkin kuvituksia tekisin varmaan koko elämäni, vaikka olisi se lottovoitto, tekisin sit vaan vähemmän sitä työtä. Ja toisaalta jos vastaan tulisi joku tosi mielenkiintoinen käännöstyö niin miksi sen sitten väliin jättäisi. Varmaan laittaisin oman firman pystyyn ja vaikka palkkaisin muutaman hyvän tyypin. Sitten voisin vaikka rahoittaa tiettyjä käännöksiä, joille ei Suomessa löydy budjettia. Työtähän sekin on, mutta samalla jonkin oman rakentamista, omiin mielenkiinnonkohteisiin uppoutumista.
Sulla on varmaan ihan eri haaveet ja saatat lytätä minun työni kokonaan. Itse olen tästä tykännyt kovasti, siirryin kymmenisen vuotta sitten projektitöihin toimistohommista ja äkkiä virtaa alkoi löytyä ihan eri tavalla. Sen tietää, kun jokin asia loksahtaa ja sopii itselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin. Ei sillä oikeasti olekaan väliä mikä kenenkin ammatti on. Kysymys oli lähinnä et onko edes mahdollista jonkun pitää aidosti työstään ja aidosti saada siitä jotain irti (olematta jotenkin vaillinainen ihminen ja ehkä mielisairas). Vastaus on selvästi kyllä. Osa nauttii työstään. Kenties kyse on osittain siitä työstä, osittain sit muista tekijöistä (geenit, yleinen elämäntilanne, sattuma, taipumus tyytyväisyyteen tms).
Ei silläkään ole juuri väliä mitä tekevät ja millä nimikkeellä ja missä firmassa he työskentelee, jotka eivät työstään pidä, tai jotka jopa vihaavat työtään. Sekin on varmasti useamman tekijän summa, eikä sinänsä muuta mitään listata ylös jotain ammattinimikkeitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse huomaan lomilla, että ensimmäisen viikon jälkeen alkaa kyllästyttää ja kaipaa takaisin töihin. Työ antaa merkityksen.
Mihin sitä työn merkitystä tarvii, jos olisi taloudellisesti vakaa ilman sitä työtäkin?
Ap
Mitä tekisit ilman sitä työtä? Siis ihan oikeasti, millaiset asiat täyttäisivät päiväsi, mitä tavoittelisit?
Minun ei tarvitse käydä töissä, taloudellisesti se ei ole minulle tarpeen ja silti maanantaina taas menen töihin tekemään mukavia asioita mukavien ihmisten kanssa. Ilman työtä minulla olisi vähemmän yhteistä aikaa muiden kanssa, vähemmän tunnetta olla tarpeellinen, vähemmän kohtaamisia ja vähemmän tavoitteellista oppimista. Onnistumiskokemuksiakin olisi vähemmän.
Mitä siis tekisit, jos työssäkäynti ei olisi pakko, mutta toisaalta rahaa olisi käytettävissä korkeintaan sen verran kuin nyt saat palkkaa.
No alkuun varmaan lähtisin kiertelemään Kaakkois-Aasiaa, siellä eläisi aika mukavasti palkallani, katselisin eri maiden nähtävyyksiä, söisin loistavaa ruokaa, siemailisin cocktailia rannalla, soutelisin kajaakkia, liikkuisin kauniissa luonnossa...
Ai vuodesta toiseen? Tommonen elämäntyylikin voi menettää merkityksensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku kyseli ammatteja. Itse työskentelen esittävän taiteen alalla (musiikki) sekä esiintyjänä että opettajana. Työllistän itseni näin kokopäiväisesti.
Tietenkään mikään työ ei ole aina kivaa ja välillä ei millään jaksaisi. Silti suurimman osan ajasta nautin työstäni erittäin paljon. Koen myös oloni etuoikeutetuksi, koska saan tehdä tätä työtä. Eivätkä työt sulje pois muuta elämää. Itseasiassa tärkeimmät ihmissuhteeni suvun lisäksi (puoliso, ystävät) olen saanut sen myötä, kun olen mennyt omien uraan liittyvien haaveiden perässä. Olen tavannut samanhenkisiä ihmisiä joiden kanssa viettää sitten myös vapaa-aikaa.
Kyllä muutkin asiat ovat kivoja. En silti suostuisi lopettamaan alani töitä, vaikka rahaa olisikin. Ehkä vähentäisi töitä. Tai toisaalta saattaisin uskaltaa tehdä asioita kunnianhimoisemmin, koska rahaa ei tarvitsisi ottaa huomioon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse huomaan lomilla, että ensimmäisen viikon jälkeen alkaa kyllästyttää ja kaipaa takaisin töihin. Työ antaa merkityksen.
Mihin sitä työn merkitystä tarvii, jos olisi taloudellisesti vakaa ilman sitä työtäkin?
Ap
Mitä tekisit ilman sitä työtä? Siis ihan oikeasti, millaiset asiat täyttäisivät päiväsi, mitä tavoittelisit?
Minun ei tarvitse käydä töissä, taloudellisesti se ei ole minulle tarpeen ja silti maanantaina taas menen töihin tekemään mukavia asioita mukavien ihmisten kanssa. Ilman työtä minulla olisi vähemmän yhteistä aikaa muiden kanssa, vähemmän tunnetta olla tarpeellinen, vähemmän kohtaamisia ja vähemmän tavoitteellista oppimista. Onnistumiskokemuksiakin olisi vähemmän.
Mitä siis tekisit, jos työssäkäynti ei olisi pakko, mutta toisaalta rahaa olisi käytettävissä korkeintaan sen verran kuin nyt saat palkkaa.
Tykkään esim kalastaa ja tekisin sitä huomattavan paljon enemmän kuin nykyään. Kalastus on aina myös säiden armoilla olevaa juttua ja on huomattava todennäköisyys, että silloin sattuu huonoja ilmoja kun on ne vähät vapaat. Tai sitten on muita pakollisia asioita niille vähille vapaille, tai sitten vain on niin energiat pois ettei jaksa vaikka haluaisi. Työ yksinkertaisesti sitoo minut kapeisiin aikatauluihin ja imee mehut ja energian vielä lisäksi.
Ap
Miksi ihmeessä et, ap, ryhdy ammattikalastajaksi?
Ihan ihmeellistä narinaa. Vai eikö ole juolahtanut moinen mieleesi? Kapeakatseisuus, se on joidenkin ihmisten ongelma.
Kun kivasta asiasta tulee työ, se ei enää ole kivaa, mutta tiedän, että sinun aivosi toimivat toisin. Joillekin meistä tuo on vain totuus kaikkien asioiden kanssa. Minulla on pari harrastusta, jotka ovat kulkeneet elämässä vuosikymmeniä. Ei tulisi mieleenkään pilata niitä muuttamalla ne työksi.
(en ole tuo edellinen)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle työ tuo rytmiä ja rakennetta päiviin ja vapaapäivinä aika meneekin helposti haahuillessa ellei ole jotain tapaamista sovittuna tai havahdu asiaan ja laita jotain muistutuksia (kuten laitan usein) yms. Pidän myös työn tuomista kohtaamisista, töissä muodostuneista ihmissuhteista, aikaansaamisen ja onnistumisen tunteesta, tietojen ja taitojen kehittymisestä, auttamisesta, ongelmanratkaisusta ja mahdollisuudesta monipuolisen kielitaidon ylläpitoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse huomaan lomilla, että ensimmäisen viikon jälkeen alkaa kyllästyttää ja kaipaa takaisin töihin. Työ antaa merkityksen.
Mihin sitä työn merkitystä tarvii, jos olisi taloudellisesti vakaa ilman sitä työtäkin?
Ap
Mitä tekisit ilman sitä työtä? Siis ihan oikeasti, millaiset asiat täyttäisivät päiväsi, mitä tavoittelisit?
Minun ei tarvitse käydä töissä, taloudellisesti se ei ole minulle tarpeen ja silti maanantaina taas menen töihin tekemään mukavia asioita mukavien ihmisten kanssa. Ilman työtä minulla olisi vähemmän yhteistä aikaa muiden kanssa, vähemmän tunnetta olla tarpeellinen, vähemmän kohtaamisia ja vähemmän tavoitteellista oppimista. Onnistumiskokemuksiakin olisi vähemmän.
Mitä siis tekisit, jos työssäkäynti ei olisi pakko, mutta toisaalta rahaa olisi käytettävissä korkeintaan sen verran kuin nyt saat palkkaa.
No alkuun varmaan lähtisin kiertelemään Kaakkois-Aasiaa, siellä eläisi aika mukavasti palkallani, katselisin eri maiden nähtävyyksiä, söisin loistavaa ruokaa, siemailisin cocktailia rannalla, soutelisin kajaakkia, liikkuisin kauniissa luonnossa...
Ai vuodesta toiseen? Tommonen elämäntyylikin voi menettää merkityksensä.
Mutta työ ei mukamas voi?
Vierailija kirjoitti:
Vihaan työtä. Syynä työelämässä uupumiseen on kaksi huonoa esimiestä kahdessa työssä peräkkäin. Jos pääsisin pois työelämästä, heittäytyisin sieltä heti pois. Jokaisella työpaikalla on aina vähintään se yksi ihminen, joka oksentaa pahan olonsa työyhteisön sisälle.
Tykkäsin tehdä työtä, vaikka joskus muut tekivät parhaansa pilatakseen ilmapiirin, pitkän ajan päästä se hiukan naurattaa, kun ymmärrettiin työn olevan tärkeää, ja yritettiin lytätä. Toivottavasti löydät sellaisen työmaan jonka tahdot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse huomaan lomilla, että ensimmäisen viikon jälkeen alkaa kyllästyttää ja kaipaa takaisin töihin. Työ antaa merkityksen.
Mihin sitä työn merkitystä tarvii, jos olisi taloudellisesti vakaa ilman sitä työtäkin?
Ap
AP! Alappa laittaa rahaa jemmaan, sijoita ihan vaikka rahastoihin, kiinni pääsee jo viidelläkympillä. AIna kun saat jotain ylimääräistä rahaa, sijoita. Mä tei huvikseni sitä, sitten siirryin keikkatöihin, säästin kaikki siellä maksettavat lomarahat. SItten tein päätöksen, jäin varhennetulle eläkkeelle!
Ja joo, mä tykkäsin työstäni, se oli antoisaa ja mukavaa....MUTTA....halusin jotain muuta. Nyt piirrän, maalaan, kuuntelen äänikirjoja, tiskaan jos huvittaa...olen vaan ja nautin, kesällä istun takapihalla ja tiiraan lintuja ja silleen.
Suosittelen sitä säästämistä. ELä ostele tavaraa, ei sitä tarvii!
Säästä ja nauti!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse huomaan lomilla, että ensimmäisen viikon jälkeen alkaa kyllästyttää ja kaipaa takaisin töihin. Työ antaa merkityksen.
Mihin sitä työn merkitystä tarvii, jos olisi taloudellisesti vakaa ilman sitä työtäkin?
Ap
Mitä tekisit ilman sitä työtä? Siis ihan oikeasti, millaiset asiat täyttäisivät päiväsi, mitä tavoittelisit?
Minun ei tarvitse käydä töissä, taloudellisesti se ei ole minulle tarpeen ja silti maanantaina taas menen töihin tekemään mukavia asioita mukavien ihmisten kanssa. Ilman työtä minulla olisi vähemmän yhteistä aikaa muiden kanssa, vähemmän tunnetta olla tarpeellinen, vähemmän kohtaamisia ja vähemmän tavoitteellista oppimista. Onnistumiskokemuksiakin olisi vähemmän.
Mitä siis tekisit, jos työssäkäynti ei olisi pakko, mutta toisaalta rahaa olisi käytettävissä korkeintaan sen verran kuin nyt saat palkkaa.
Tykkään esim kalastaa ja tekisin sitä huomattavan paljon enemmän kuin nykyään. Kalastus on aina myös säiden armoilla olevaa juttua ja on huomattava todennäköisyys, että silloin sattuu huonoja ilmoja kun on ne vähät vapaat. Tai sitten on muita pakollisia asioita niille vähille vapaille, tai sitten vain on niin energiat pois ettei jaksa vaikka haluaisi. Työ yksinkertaisesti sitoo minut kapeisiin aikatauluihin ja imee mehut ja energian vielä lisäksi.
Ap
Miksi ihmeessä et, ap, ryhdy ammattikalastajaksi?
Ihan ihmeellistä narinaa. Vai eikö ole juolahtanut moinen mieleesi? Kapeakatseisuus, se on joidenkin ihmisten ongelma.
Mä tykkään esim lukea kirjoja, miten lukisin kirjoja ammatikseni?
Minä kuuntelen päivät äänikirjoja töissä ja samalla teen työtä käsilläni, molemmista kun tykkään niin päivät kuluu nopsaan :)
Miksi ihmeessä et, ap, ryhdy ammattikalastajaksi?
Ihan ihmeellistä narinaa. Vai eikö ole juolahtanut moinen mieleesi? Kapeakatseisuus, se on joidenkin ihmisten ongelma.