Miten jotkut voivat pitää työstään niin paljon, että siitä olisi vaikea luopua?
Olen usein ihmetellyt, kun säännöllisesti kuulee, että moni pitää työstään ja elämään tulisi tyhjyyden tunne jos ei kävisi siinä työssään. Tämä siitä huolimatta vaikka saisi esim lottovoiton, jonka ansiosta tuli työstä taloudellisesti riippumattomaksi.
Minä olen taas aina ajatellut, että työ tuhoaa elämäni. Se vie suuren osan ajastani ja lyhyillä vapailla ei riitä energiaa tehdä mitään elämisen arvoista. Tämä ollut aina työpaikasta riippumatta. Jos minusta tulisi taloudellisesti niin riippumaton, ettei tarvitsisi käydä töissä, niin se tunne olisi jotain aivan uskomatonta. Yhtäkkiä elämästä tulisi elämisen arvoista ja energiatasot nousisivat, ja voisi tehdä monia asioita kun tietäisi, ettei kahden päivän päästä taas tarvi olla siinä raskaassa oravanpyörässä. Nykyään noita asioita ei jaksa toteuttaa juuri tuon nopeasyklisen hektisen oravanpyörän takia joka imee mehut.
Kommentit (218)
Itse huomaan lomilla, että ensimmäisen viikon jälkeen alkaa kyllästyttää ja kaipaa takaisin töihin. Työ antaa merkityksen.
Vierailija kirjoitti:
Itse huomaan lomilla, että ensimmäisen viikon jälkeen alkaa kyllästyttää ja kaipaa takaisin töihin. Työ antaa merkityksen.
Mihin sitä työn merkitystä tarvii, jos olisi taloudellisesti vakaa ilman sitä työtäkin?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse huomaan lomilla, että ensimmäisen viikon jälkeen alkaa kyllästyttää ja kaipaa takaisin töihin. Työ antaa merkityksen.
Mihin sitä työn merkitystä tarvii, jos olisi taloudellisesti vakaa ilman sitä työtäkin?
Ap
Työni itsessään on merkityksellistä. Palkka on vain sivutuote.
Eläkeikä tuli täyteen pari vuotta sitten, eläke olisi yli keskitason, mutta jatkan vielä töissä. Ja kuulun siis suoritusportaaseen en omistajiin
Olen ollut tilanteessa, jossa työ tuntui tuhoavan elämäni. Sitten vietin 10 työkyvyttömyyseläkkeellä. Melkein yhtä pahalta se tuntui loppua kohden.
Ainakin minä tarvitsen tekemistä, jossa olen hyödyksi muille. Ja raha on kiva plussa. Sopiva määrä oikeaa työtä on tosi jees.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse huomaan lomilla, että ensimmäisen viikon jälkeen alkaa kyllästyttää ja kaipaa takaisin töihin. Työ antaa merkityksen.
Mihin sitä työn merkitystä tarvii, jos olisi taloudellisesti vakaa ilman sitä työtäkin?
Ap
Työni itsessään on merkityksellistä. Palkka on vain sivutuote.
Tämä.
Jotkut ihmiset on vaikka niin yksinäisiä tai ei ole elämässä mitään muuta kuin työ.
Jos ei olisi lapsia, niin ehdottomasti maratonpäivät töissä.
Kaikki eivät vihaa työtään. Joillekkin myös työyhteisö voi olla henkireikä, missä saa sosialisoida.
Niin, sama kysyä 'miten jotkut voivat vihata työtään niin paljon, että olisivat mielummin työttömänä'.
Ihmisiä on joka junaan. Jotkut saavat merkityksen elämään työstään, työ täyttää ajatukset ja arjen, ja parhaimmillaan siinä pääsee esim. auttamaan muita ihmisiä (toki, riippuu täysin työstä), lisäten merkityksellisyyttä.
Juurikin se, että sopiva määrä sellaista työtä joka sopii itselle. Se on aikalailla optimaalinen ja täydellinen tulinen.
Täysi toimettomuus tuhoaa yhtälailla , kuin liika työ. Tietysti parasta olisi olla miljonääri joka voisi tehdä ihan mitä haluaa päivisin. Kun olisi varaa. Vaikka perustaa firma ja ostaa siihen työntekijät ja kääriä itse hillot.
Vierailija kirjoitti:
Itse huomaan lomilla, että ensimmäisen viikon jälkeen alkaa kyllästyttää ja kaipaa takaisin töihin. Työ antaa merkityksen.
Niinhän se voi tehdä, jos ei ole omaa elämää...
Vierailija kirjoitti:
Jos ei olisi lapsia, niin ehdottomasti maratonpäivät töissä.
Mitä työtä sä teet? Kun siitä noin kovasti nautit? :D
Esimerkiksi mä teen työtä, jolla on iso merkitys itselleni ja uskoisin, että monille ihmisille. Siksi jatkan yhä, vaikka olisin ikäni puolesta voinut jäädä eläkkeelle jo pari vuotta sitten. Työ antaa mulle tosi paljon (siitä saatava palkka on sivuseikka), toivottavasti myös toisinpäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse huomaan lomilla, että ensimmäisen viikon jälkeen alkaa kyllästyttää ja kaipaa takaisin töihin. Työ antaa merkityksen.
Mihin sitä työn merkitystä tarvii, jos olisi taloudellisesti vakaa ilman sitä työtäkin?
Ap
Mitä tekisit ilman sitä työtä? Siis ihan oikeasti, millaiset asiat täyttäisivät päiväsi, mitä tavoittelisit?
Minun ei tarvitse käydä töissä, taloudellisesti se ei ole minulle tarpeen ja silti maanantaina taas menen töihin tekemään mukavia asioita mukavien ihmisten kanssa. Ilman työtä minulla olisi vähemmän yhteistä aikaa muiden kanssa, vähemmän tunnetta olla tarpeellinen, vähemmän kohtaamisia ja vähemmän tavoitteellista oppimista. Onnistumiskokemuksiakin olisi vähemmän.
Mitä siis tekisit, jos työssäkäynti ei olisi pakko, mutta toisaalta rahaa olisi käytettävissä korkeintaan sen verran kuin nyt saat palkkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse huomaan lomilla, että ensimmäisen viikon jälkeen alkaa kyllästyttää ja kaipaa takaisin töihin. Työ antaa merkityksen.
Mihin sitä työn merkitystä tarvii, jos olisi taloudellisesti vakaa ilman sitä työtäkin?
Ap
Työni itsessään on merkityksellistä. Palkka on vain sivutuote.
Joko teet oikeasti elannoksesi jotain itsellesi täysin henkireikätyötä (jota ihmisistä ehkä alle 1% pääsee elämässään tekemään), tai sitten sinulla on mielesi kanssa ongelma. Koet tarvitsevasi työsi kautta hyväksyntää, jota et muutoin kokisi elämässä saavasi.
Ap
Itse kuulun näihin, että en lopettaisi työtäni, vaikka taloudellista pakkoa ei enää olisi. Tiettyä riippuvuuttakin se saattaa olla, kun on jotain vuosikymmenet tehnyt, niin on se vaikea yhtäkkiä lopettaa. Toisaalta tuntuu myös, että kun on pitkään opiskellut ja hankkinut osaamista, niin tuntuisi "elämän hukkaan heittämiseltä" jos ei sitä hyödyntäisi myös yhteiseksi hyväksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse huomaan lomilla, että ensimmäisen viikon jälkeen alkaa kyllästyttää ja kaipaa takaisin töihin. Työ antaa merkityksen.
Mihin sitä työn merkitystä tarvii, jos olisi taloudellisesti vakaa ilman sitä työtäkin?
Ap
Työni itsessään on merkityksellistä. Palkka on vain sivutuote.
Joko teet oikeasti elannoksesi jotain itsellesi täysin henkireikätyötä (jota ihmisistä ehkä alle 1% pääsee elämässään tekemään), tai sitten sinulla on mielesi kanssa ongelma. Koet tarvitsevasi työsi kautta hyväksyntää, jota et muutoin kokisi elämässä saavasi.
Ap
Mistä sinä saat hyväksyntää työn ulkopuolella - ja saisitko sitä, jos sinulla ei olisi työpaikkaa eli kuka viettäisi päivät kanssasi?
Usein noin sanovat ne, jotka ovat perustaneet taloudellisesti menestyvän yrityksen elämänsä aikana. Haluavat jatkaa lankojen pitoa käsissään niin kauan kuin pystyvät.