Lue keskustelun säännöt.
Miten jotkut voivat pitää työstään niin paljon, että siitä olisi vaikea luopua?
06.01.2023 |
Olen usein ihmetellyt, kun säännöllisesti kuulee, että moni pitää työstään ja elämään tulisi tyhjyyden tunne jos ei kävisi siinä työssään. Tämä siitä huolimatta vaikka saisi esim lottovoiton, jonka ansiosta tuli työstä taloudellisesti riippumattomaksi.
Minä olen taas aina ajatellut, että työ tuhoaa elämäni. Se vie suuren osan ajastani ja lyhyillä vapailla ei riitä energiaa tehdä mitään elämisen arvoista. Tämä ollut aina työpaikasta riippumatta. Jos minusta tulisi taloudellisesti niin riippumaton, ettei tarvitsisi käydä töissä, niin se tunne olisi jotain aivan uskomatonta. Yhtäkkiä elämästä tulisi elämisen arvoista ja energiatasot nousisivat, ja voisi tehdä monia asioita kun tietäisi, ettei kahden päivän päästä taas tarvi olla siinä raskaassa oravanpyörässä. Nykyään noita asioita ei jaksa toteuttaa juuri tuon nopeasyklisen hektisen oravanpyörän takia joka imee mehut.
Kommentit (218)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä kyllä valitsisin vapauden jos lottovoitto osuisi kohdalle.
Osaisin kyllä keksiä päiviini sisältöä.
Ja osaisin olla myös täysin toimettomana ja katsella kun pilvet liikkuu taivaalla, tuuli suhisee, aurinko lämmittää, aallot liplattaa tai meri kohisee ja linnut laulavat.
Tuntisin itseni erittäin onnekkaaksi ihmiseksi.
Minulle se olisi paljon tärkeämpää ja antoisampaa kuin mennä joka päivä johonkin sisätiloihin tuntikausiksi.Veit sanat suustani. Tuntuu tympeältä sellaiset, joiden sielu ei nauti ja täyty elämän ja maailman pienistä ihmeistä. Minä olen onneni kukkuloilla vaikkapa kauniista näköalasta tai vain siitä, että lämpimänä kesäpäivänä katselen taivasta, ihmettelen ötököitä, lintuja, kukkia, kuuntelen aaltoja. Ja joku käyttäisi senkin päivän mieluummin näyttöä tuijottaen? Ok.
Just tämä! Kun sairastun, minulle riittää joku elämäänsä tympiintynyt hoitaja, joka ei ole koskaan ymäärtänyt, että ilman työtä voi elää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin miten hirveää on näille töitään rakastaville ja siitä elämäänsä sisällön saaville kun joutuvat jäämään eläkkeelle.
Tai sairastuvat niin, etteivät enää kykene tekemään töitä.Tunnen surua kun moni kertoo ison lottovoitonkin saatuaan jäävänsä vanhaan työhönsä.
Tosiaan maailmassa on niin paljon asioita joita voi kokea tai tehdä jos on taloudellisesti riippumaton.
Eihän se tarkoita jos jää silloin pois töistä että olusi silti päivät pitkät toimettomaksi. Voi olla vapaana ja lomailla, mutta voi mielensä mukaan myös tehdä mitä haluaa.Joiltain ihmisiltä tuntuu puuttuvan mielikuvitus vallan. En vaan käsitä.
"Tunnen surua kun moni kertoo ison lottovoitonkin saatuaan jäävänsä vanhaan työhönsä." Tätä mä en käsitä mitä surullista siinä on.
Surullista on, että ihminen joka on saanut lottovoiton vie työpaikan joltain muulta ihmiseltä, jolle työpaikka olisi tarpeellinen. Surullista olla niin itsekäs ihminen.
Surullista on, että jollekin työ on ainoa keino saada tunnustusta tai tuntea itsensä hyödylliseksi. Että ei millään keksi mitään muuta kanavaa vaikka taloudellisesti on mahdollisuuksia vaikka mihin.
Surullista, että ihminen, jolle olisi mahdollista tehdä asioita oman aikataulunsa mukaan ja vapaana valitsee mieluummin jonkun ulkopuolisen valitsemat aikataulut ja käyttää omaa elämäänsä olemalla sidottu ulkopuolisten asettamiin tavoitteisiin suurimman osan elämäänsä.
Surullista, ettei nauti muusta kuin työnteosta pääasiassa vaikka voisi nauttia vaikka mistä.
Surullista, että ilmeisesti moni on niin kiinni rutiineissa ja tutuista kuvioista, jotka tuovat turvaa etteivät osaa tai uskalla irtautua niistä vaikka olisi mahdollisuus. Vanha tuttu kehän kiertäminen on parempi kuin askel uuteen.
Surullista kun tuntuu, että moni sellainen saa lottovoiton tai ison perinnön tms. joka ei siitä nauti tai edes tee sillä mitään ja niin moni sellainen jää ilman joka sen todella tarvitsisi, saisi vapauden elää onellisempaa elämää ja nauttisi siitä suuresti.
Surullista, että elämä on epäoikeudenmukaista.
Ei se oo yhtään surullista :D
Sä olet vaan inku-vinku huonolla tuulella omasta elämästäsi ja syytät siitä muita. Polje jalkaa vaan.Kun sä sanot "se on surullista" se on vaan passiivisaggessiivinen tapa sanoa "mua vtuttaa, mä en tykkkääääää!!"
Veikkaan, että et edes yrittänyt sisäistää mitä kirjoitin.
Veikkaan, että ohitit sen tarkoituksella koska et halunnut nähdä, että nämä asiat ovat monelta osin tosia.
Miksi olisin huonolla tuulella jos jotkut ihmiset ovat mielikuvituksettomia tai sanoisinko, että aika yksinkertaisia ja tylsiä.Olen itseasiassa aika tyytyväinen itseeni lukiessani näistä työn sankareista ja kissa kiitoksella elää-tyypeistä.
Sun itsetyytyväisyys riippuu sun suhteesta muihin, tuntemattomiin, ihmisiin. Haluat nähdä muut huonoina, koska saat siitä energiaa ja koet omat valintasi hyväksyttävämmiksi.
Et sano "ihanaa, että muillakin on onnea, ihanaa, jos joku löytää oman tiensä vaikka se oli erilainen kuin omani. Onnellisuus lisää onnea, joten hyvä, mitä enemmän onnea maailmassa on". Kirjoitat "surustasi" muita halveksuvaan sävyyn. Olet "tyytyväinen", eli enemmänkin vahingoniloinen kuvitellessasi, että joku nimenomaan ei ole onnellinen. Ja sinulle on tärkeää todistella, että kukaan ei voi olla onnellinen, ellei hän tee kuten sinä. Toisen tyytyäisyys tai onni on validoitua vain, jos se on linjassa sinun mielipiteesi kanssa. Ei toi nyt vaan ole normaalia ja tasapainoista.
Tasapainoista olisi joku keskitie "kiva kun jotkut tykkää työstään. Minä en tykkää mun työstä. Kaikki eivät tykkää työstään, mutta osa tykkää. Toivottavasti kaikki löytää itselleen sopivan jutun".Ei kyse ole siitä, että tuntisin itseni jotenkin paremmaksi. Mutta katson vain sen taakse mikä voi olla, että joillekin työ on niin tärkeää.
Mutta ne, joille se on niin tärkeää eivät halua katsoa sen kaiken taakse. Eivät edes halua miettiä, että miksi tukeudun niin paljon työn kautta saamaani elämänsisältöön.
Miksi ne työn kautta saadut asiat (ei raha) on minulle niin tärkeitä.
Ai miten niin ei katso sen taakse? Et kai sä nyt ole maailman ainoa ihminen, joka miettii juttuja?
Kyllä aika moni voi miettiä hyvinkin syvällisesti mitä haluaa elämältään ja miksi. Mitkä on motivoivia asioita, millaiset pelot ja toiveet vaikuttaa meihin. Mikä on sisäsyntyistä ja milloin vaikuttimet ovat ulkoisia.
Kaikenlaista voi miettiä ja sit päätyä siihen, et edelleen on ihan kiva käydä töissä.
Eihän se, että sä mietit jotain muutenkaan tarkoita, että olet oikeassa jokaisen maailmaan syntyvän ihmisen kohdalla. Inhimilliset kokemukset ovat osittain samoja, mutta pitkälti henkilökohtaisia. Siispä minä en ole sinä, etkä sinä minä, tämän voi todeta jokaisen kohtaamansa ihmisen kohdalla. Omat pelot, vihan tunteet, haaveet ja arvostuksen kohteet eivät ole absoluuttisia totuuksia, jotka pätevät ajanlaskun alusta maailmanloppuun asti maailman joka kolkassa jokaisen ihmisen elämässä. Uskomatonta, mutta olemme sekä massaa, että yksilöitä.
Olet siis varmasti pohdinnoissasi käynyt aika diipeissä ja tajunnut isoja juttuja. Ne jutut kuitenkin lopulta pätee vain suhun itseesi. Sä et pidä muita surullisina, jos ne tekee sitä tai tätä. Sä pidät/pitäisit itseäsi surullisena, jos sä olisit se ihminen. Mutta sä et ole se ihminen.
Ei tää lopulta ole kovin monimutkaista. Voi olla yhtä aikaa erilaisia ihmisiä.
Jos joku tekee työtä jonkun muun asian kuin palkan takia, antakoon minulle palkan ja jatkakoon työntekoa. Täällä hölistään hyväksynnästä ja elämän sisällöstä. Minä hyväksyn itseni ja sisältöä on ilman palkkatyötäkin.
Minulle lapsena alkaneesta harrastuksesta tuli työ. Kilpailin ammattilaisena ja sitten rupesin valmennushommiin. Voin sanoa etten osaa kuvitella elämää ilman tätä työtä. Se on antanut minulle niin paljon.
Ja jos ap ei osaa minua kuvitella niin mieti vaikka Jukka Jalosta, Picassoa tai Mick Jaggeria. He eivät lopettaneet työtään kun pankkitili näytti nätiltä.
Jos olisin taloudellisesti riippumaton, tekisin töitä ehkä vähemmän ja rennommalla asenteella, mutta en lopettaisi työtäni.
Olen omalla unelma-alallani ja saan työssä paljon elämyksiä, joita en saisi, jos työt lopettaisin. Juuri siksi en kaipaa loma-ajoilta useinkaan mitään ihmeellistä, koska saan mielenkiintoista tekemistä työssäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin miten hirveää on näille töitään rakastaville ja siitä elämäänsä sisällön saaville kun joutuvat jäämään eläkkeelle.
Tai sairastuvat niin, etteivät enää kykene tekemään töitä.Tunnen surua kun moni kertoo ison lottovoitonkin saatuaan jäävänsä vanhaan työhönsä.
Tosiaan maailmassa on niin paljon asioita joita voi kokea tai tehdä jos on taloudellisesti riippumaton.
Eihän se tarkoita jos jää silloin pois töistä että olusi silti päivät pitkät toimettomaksi. Voi olla vapaana ja lomailla, mutta voi mielensä mukaan myös tehdä mitä haluaa.Joiltain ihmisiltä tuntuu puuttuvan mielikuvitus vallan. En vaan käsitä.
"Tunnen surua kun moni kertoo ison lottovoitonkin saatuaan jäävänsä vanhaan työhönsä." Tätä mä en käsitä mitä surullista siinä on.
Surullista on, että ihminen joka on saanut lottovoiton vie työpaikan joltain muulta ihmiseltä, jolle työpaikka olisi tarpeellinen. Surullista olla niin itsekäs ihminen.
Surullista on, että jollekin työ on ainoa keino saada tunnustusta tai tuntea itsensä hyödylliseksi. Että ei millään keksi mitään muuta kanavaa vaikka taloudellisesti on mahdollisuuksia vaikka mihin.
Surullista, että ihminen, jolle olisi mahdollista tehdä asioita oman aikataulunsa mukaan ja vapaana valitsee mieluummin jonkun ulkopuolisen valitsemat aikataulut ja käyttää omaa elämäänsä olemalla sidottu ulkopuolisten asettamiin tavoitteisiin suurimman osan elämäänsä.
Surullista, ettei nauti muusta kuin työnteosta pääasiassa vaikka voisi nauttia vaikka mistä.
Surullista, että ilmeisesti moni on niin kiinni rutiineissa ja tutuista kuvioista, jotka tuovat turvaa etteivät osaa tai uskalla irtautua niistä vaikka olisi mahdollisuus. Vanha tuttu kehän kiertäminen on parempi kuin askel uuteen.
Surullista kun tuntuu, että moni sellainen saa lottovoiton tai ison perinnön tms. joka ei siitä nauti tai edes tee sillä mitään ja niin moni sellainen jää ilman joka sen todella tarvitsisi, saisi vapauden elää onellisempaa elämää ja nauttisi siitä suuresti.
Surullista, että elämä on epäoikeudenmukaista.
En tunne ketään, joka olisi vapaa aikatauluista. Tuttu lottovoittaja (5 milj. e ja rapiat päälle) perusti rahoillaan yrityksen ja tekee töitä kiivaammin kuin koskaan ennen.
Ei kaikille työ ole pakko, osa meistä oikeasti nauttii siitä, että saa aikaan asioita ja muille hyvää oloa. Miksi sitä on niin hankala uskoa?
Minusta on surullista, että niin moni ei kestä ajatusta siitä, että toiset nauttivat työnteosta, vaikka se ei ole pakollista. Mitä tällaisen työntekoa kauhistelevan ihmisen elämä oikeasti on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä kyllä valitsisin vapauden jos lottovoitto osuisi kohdalle.
Osaisin kyllä keksiä päiviini sisältöä.
Ja osaisin olla myös täysin toimettomana ja katsella kun pilvet liikkuu taivaalla, tuuli suhisee, aurinko lämmittää, aallot liplattaa tai meri kohisee ja linnut laulavat.
Tuntisin itseni erittäin onnekkaaksi ihmiseksi.
Minulle se olisi paljon tärkeämpää ja antoisampaa kuin mennä joka päivä johonkin sisätiloihin tuntikausiksi.Veit sanat suustani. Tuntuu tympeältä sellaiset, joiden sielu ei nauti ja täyty elämän ja maailman pienistä ihmeistä. Minä olen onneni kukkuloilla vaikkapa kauniista näköalasta tai vain siitä, että lämpimänä kesäpäivänä katselen taivasta, ihmettelen ötököitä, lintuja, kukkia, kuuntelen aaltoja. Ja joku käyttäisi senkin päivän mieluummin näyttöä tuijottaen? Ok.
Hä? Eihän toi maksa mitään? Ilmaista, eli et tartte sun palkkaa tohon. Miksi sä käyt edes töissä?
Ja miksi sä nyt katsot näyttöä?
Jos tekisit töitä vaikka 10h viikossa, sun elämä ois surullista ja sielutonta silloinkin, koska et saisi tuijotella maisemaa? No se ei ole normaalia ajattelua, vaan taidat olla kroonisesti vihainen ja masentunut.Kyse on kahdesta asiasta: Sekä rahasta että ajasta. Ja yleensä näissä yhteyksissä käsitetään työllä ihan tavallista työaikaa. Jos haluat saivarrella niin voivoi.
Aika ei välttämättä normityössä riitä siihen, että voi kokea mitä haluaa, milloin haluaa. Harvassa työssä voit sanoa "hieno päivä, en teekään tänään töitä!". Toki voi taas saivarrella, mutta pysytään nyt edelleen siinä normityössä. Ja se toinen on raha. Halu kokea esim. kulttuuria ja matkustella. Jos jättäydyn töistä pois (vaikkakin saivartelijalle huom että puhuttiin talousellisesi turvatusta tilanteesta) kuten kehotit, niin millähän rahalla elätän perheeni, matkustelen ja menen konsertteihin?
En saivartele. Alussa kysyttiin miten KUKAAAN voi pitää työstään, sit taivasteltiin miten kukaan voisi lottovoiton jälkeen edes kuvitella menevänsä töihin. No, osa-aikatyö on todella yleistä. Lyhennetty työaika on todella yleistä. Et ole ennen tätä rajannut asiaa mitenkään, vaan koko työn konsepti on ollut epäilyksen alla. Ei ole ollut rajausta, että puhutaan täysistä työtunneista. Oikeastaan päinvastoin myös osa-aikatyötä on mollattu ja sekin on epäilyttävää että joku siitä nauttis.
Ja lisäksi on suuuresti epäilty, että taloudellisesti turvatussa tilanteessa ei muka kukaan haluaisi tehdä töitä. Niin tuokin on naurettavaa. Tietysti haluaa, varmaan suurin osa haluaa tehdä jotain elämässään. Ja kun jotain tekee, siitä helposti tuleekin työ. Kaikenlaisesta puuhailusta saa palkkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä kyllä valitsisin vapauden jos lottovoitto osuisi kohdalle.
Osaisin kyllä keksiä päiviini sisältöä.
Ja osaisin olla myös täysin toimettomana ja katsella kun pilvet liikkuu taivaalla, tuuli suhisee, aurinko lämmittää, aallot liplattaa tai meri kohisee ja linnut laulavat.
Tuntisin itseni erittäin onnekkaaksi ihmiseksi.
Minulle se olisi paljon tärkeämpää ja antoisampaa kuin mennä joka päivä johonkin sisätiloihin tuntikausiksi.Veit sanat suustani. Tuntuu tympeältä sellaiset, joiden sielu ei nauti ja täyty elämän ja maailman pienistä ihmeistä. Minä olen onneni kukkuloilla vaikkapa kauniista näköalasta tai vain siitä, että lämpimänä kesäpäivänä katselen taivasta, ihmettelen ötököitä, lintuja, kukkia, kuuntelen aaltoja. Ja joku käyttäisi senkin päivän mieluummin näyttöä tuijottaen? Ok.
Etkö siis osaa kuvitella mitään muuta elämää tai maailmankuvaa kuin omasi? Kaikki muut on huonoja, ärsyttäviä ja jotenkin ala-arvoisia, jotka ei tunne täsmälleen samoin kuin sinä? Mikä vain voi olla työ, jonkun työ on matkustaa kauniille saarille ottamaan aurinkoa ja poseeraamaan bikini-kuvissa. Jonkun työ on kirjoittaa ihana runo. Jonkun työ on kerran kuussa ottaa kuva varpaistaan. Siis what ever. Työn konsepti on aika moninainen, eikä se ole niin outoa, että miljardien ihmisten maailmassa on olemassa joku, joka tykkää tehdä jotain, josta saa palkkaa.
Oisko ok tykätä tehdä jotain, josta ei saa rahaa? Vaikka kirjoittaa niitä runoja tai ottaa kuva nukkuvasta karhusta? Siitä saisi nauttia-kö? Mutta jos joku maksaisi siitä kuvasta rahaa niin HYIIIIII YÖÖÖK MIKÄ SURULLINEN JA MIELIKUVITUKSETON RAATO, KAUHEA OLENTO, MITEN JOKU VOI ELÄÄ NOINNN HYIIIIIII!!!Ja miks tämä on edes ongelma sulle, ei sun tarvitse käydä töissä. Ei kenenkään tartte. Sä voit tehdä kaikki ne sun haluamat asiat, eikä vain haaveilla niistä. On ilmiselvää, ettet ole ihan onnellinen ja tasapainoinen, joten ilmeisesti edelleen olet työssäkäyvä ja kärsit siitä aika lailla. Jää pois työelämästä ja tee niitä kivoja juttuja.
Miksi noin kauhea suuttumus? Kerroin vain mielipiteeni.
Se on yhtä oikeutettu kun muidenkin. Vai pitäisikö kaikkien olla samaa mieltä, juu en luopuisi työstäni vaikka päätä leikattais.
Haluuuun olla töissä.Ajatelkaas kun hyvin moni joutuu irtisanotuksi tai työpaikka menee konkurssiin tai ulkomaille. Olisi aika traumaattista jos se työ olisi ainoa itsetunnon ylläpitävä voima ja ilman sitäolisi hukassa tai huono ihminen.
Ymmärrän nyt sen kun luen näitä, miksi työttömiä mollataan ja ivaillaan. Koska se nostaa esiin pelon, että mitäpä jos minäkin olen joskus työtön.
Se asia mitätöidään mitä pelätään niin sitä ei ole olemassa.
Ne muut, huonot ihmiset, ovat työttömiä, enhän minä ole huono ihminen. Olen kiitelty ja tarpeellinen työpaikallani.Sä olet ihan sekaisin. Saahan sitä vihata työtään, tai pitää sitä tylsänä, tai toivoa lottovoittoa. Miten se, että joku kuitenkin pitää työstään, on sulle niin punainen vaate?
Näetkö sellaista mahdollisuutta aidosti, että joku vain tykkää tehdä työtään? Tanssijana? Virkailijana? Sisustajana? Hierojana? Koodarina? Kirjailijana? Onko missään päin maailmaa ketään, joka tykkää työstään aidosti? Siis sun mielestä, näetkö että sellainen voisi olla jossain määrin edes mahdollista?
Plus että vastailet tässä kahdelle eri tyypille. Minä olen se sielusta puhunut. Tuo toinen se aiempi. Molemmat kyllä samoilla linjalla. Paitsi että sun jutut ei päde minuun, koska minä oikeasti pidän työstäni paljonkin. Mutta jos mietin, mitä kaikkea koko maailmalla olisi tarjottavana, niin aika suppeaksi jää pelkkä työelämä ja mitä ikinä siinä juuri ja juuri ehtii muuta tehdä. Maailma on avoin ja täynnä ihmeitä. Ei se ole minulta pois, jos joku valitsee työn. Mutta toki toisen vastaajan kanssa samaa mieltä, että mitä siinä on taustalla, jos on valmis vaimentamaan kaiken muun, mitä täältä löytyisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap ei vain tajua.
Niin, no siksi varmaan esittikin asiallisen aloituksen, jotta saisi toisin kokevilta toisenlaisia näkökulmia asiaan ja ehkä voisi tajuta paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Jos joku tekee työtä jonkun muun asian kuin palkan takia, antakoon minulle palkan ja jatkakoon työntekoa. Täällä hölistään hyväksynnästä ja elämän sisällöstä. Minä hyväksyn itseni ja sisältöä on ilman palkkatyötäkin.
Minä teen työtä vaikken sinänsä tartte sitä palkkaa. Pärjäisihän sitä vähemmälläkin, talon voisi myydä, eikä säästöönkään ole mikään pakko-pakko rahaa saada. Työ on ihanaa, joten miksei sitä tekisi. Samalla on se onnellinen juttu, että siitä tulee rahaa ja voi tehdä kaikkea kivaa.
En ollenkaan koe, että tekisin töitä vain ja ainoastaan rahan takia. Teen työtä MYÖS rahan takia, koska raha on oikeasti aika kivaa, tai siis sillä saa kivoja juttuja. Työ itsessään on myös kivaa, siitä tulee hyvä olo. Olen onnekas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä kyllä valitsisin vapauden jos lottovoitto osuisi kohdalle.
Osaisin kyllä keksiä päiviini sisältöä.
Ja osaisin olla myös täysin toimettomana ja katsella kun pilvet liikkuu taivaalla, tuuli suhisee, aurinko lämmittää, aallot liplattaa tai meri kohisee ja linnut laulavat.
Tuntisin itseni erittäin onnekkaaksi ihmiseksi.
Minulle se olisi paljon tärkeämpää ja antoisampaa kuin mennä joka päivä johonkin sisätiloihin tuntikausiksi.Veit sanat suustani. Tuntuu tympeältä sellaiset, joiden sielu ei nauti ja täyty elämän ja maailman pienistä ihmeistä. Minä olen onneni kukkuloilla vaikkapa kauniista näköalasta tai vain siitä, että lämpimänä kesäpäivänä katselen taivasta, ihmettelen ötököitä, lintuja, kukkia, kuuntelen aaltoja. Ja joku käyttäisi senkin päivän mieluummin näyttöä tuijottaen? Ok.
Etkö siis osaa kuvitella mitään muuta elämää tai maailmankuvaa kuin omasi? Kaikki muut on huonoja, ärsyttäviä ja jotenkin ala-arvoisia, jotka ei tunne täsmälleen samoin kuin sinä? Mikä vain voi olla työ, jonkun työ on matkustaa kauniille saarille ottamaan aurinkoa ja poseeraamaan bikini-kuvissa. Jonkun työ on kirjoittaa ihana runo. Jonkun työ on kerran kuussa ottaa kuva varpaistaan. Siis what ever. Työn konsepti on aika moninainen, eikä se ole niin outoa, että miljardien ihmisten maailmassa on olemassa joku, joka tykkää tehdä jotain, josta saa palkkaa.
Oisko ok tykätä tehdä jotain, josta ei saa rahaa? Vaikka kirjoittaa niitä runoja tai ottaa kuva nukkuvasta karhusta? Siitä saisi nauttia-kö? Mutta jos joku maksaisi siitä kuvasta rahaa niin HYIIIIII YÖÖÖK MIKÄ SURULLINEN JA MIELIKUVITUKSETON RAATO, KAUHEA OLENTO, MITEN JOKU VOI ELÄÄ NOINNN HYIIIIIII!!!Ja miks tämä on edes ongelma sulle, ei sun tarvitse käydä töissä. Ei kenenkään tartte. Sä voit tehdä kaikki ne sun haluamat asiat, eikä vain haaveilla niistä. On ilmiselvää, ettet ole ihan onnellinen ja tasapainoinen, joten ilmeisesti edelleen olet työssäkäyvä ja kärsit siitä aika lailla. Jää pois työelämästä ja tee niitä kivoja juttuja.
Miksi noin kauhea suuttumus? Kerroin vain mielipiteeni.
Se on yhtä oikeutettu kun muidenkin. Vai pitäisikö kaikkien olla samaa mieltä, juu en luopuisi työstäni vaikka päätä leikattais.
Haluuuun olla töissä.Ajatelkaas kun hyvin moni joutuu irtisanotuksi tai työpaikka menee konkurssiin tai ulkomaille. Olisi aika traumaattista jos se työ olisi ainoa itsetunnon ylläpitävä voima ja ilman sitäolisi hukassa tai huono ihminen.
Ymmärrän nyt sen kun luen näitä, miksi työttömiä mollataan ja ivaillaan. Koska se nostaa esiin pelon, että mitäpä jos minäkin olen joskus työtön.
Se asia mitätöidään mitä pelätään niin sitä ei ole olemassa.
Ne muut, huonot ihmiset, ovat työttömiä, enhän minä ole huono ihminen. Olen kiitelty ja tarpeellinen työpaikallani.Sä olet ihan sekaisin. Saahan sitä vihata työtään, tai pitää sitä tylsänä, tai toivoa lottovoittoa. Miten se, että joku kuitenkin pitää työstään, on sulle niin punainen vaate?
Näetkö sellaista mahdollisuutta aidosti, että joku vain tykkää tehdä työtään? Tanssijana? Virkailijana? Sisustajana? Hierojana? Koodarina? Kirjailijana? Onko missään päin maailmaa ketään, joka tykkää työstään aidosti? Siis sun mielestä, näetkö että sellainen voisi olla jossain määrin edes mahdollista?Plus että vastailet tässä kahdelle eri tyypille. Minä olen se sielusta puhunut. Tuo toinen se aiempi. Molemmat kyllä samoilla linjalla. Paitsi että sun jutut ei päde minuun, koska minä oikeasti pidän työstäni paljonkin. Mutta jos mietin, mitä kaikkea koko maailmalla olisi tarjottavana, niin aika suppeaksi jää pelkkä työelämä ja mitä ikinä siinä juuri ja juuri ehtii muuta tehdä. Maailma on avoin ja täynnä ihmeitä. Ei se ole minulta pois, jos joku valitsee työn. Mutta toki toisen vastaajan kanssa samaa mieltä, että mitä siinä on taustalla, jos on valmis vaimentamaan kaiken muun, mitä täältä löytyisi.
Koetko että ne ihmiset, jotka pitävät työstään, "vaimentavat kaiken muun, mitä täältä löytyisi"? Joillainhan sellainen tilanne voi olla, mutta tässähän puhuttiin ihmisistä, jotka aidosti nauttii työstään ja haluaa sitä tehdä. Moni taiteilija tuntuisi myös ihan haluavan sielukkaasti luoda jotain, en usko että itsekään lopettaisin maalaamisen vain siksi, että tilille läpsähtäisi lottovoitto.
Tuo mustavalkoisuus tekstissäsi vääristää asioita. Joko on vapaa sielu, joka tajuaa maailman kauneuden... tai itsensä ja maailman kieltävä sokea työn orja.
Moni on onnellisesti löytänyt itselleen sopivan homman (ja moni ei, eikä monella ole mahdollisuuttakaan). Se homma istuu elämään ja tuntuu hyvältä, siitä saa myös palkkaa. Se ei tee ihmisestä sielutonta, jos joku muu valitsisi erilaisen tien.
Omalla kohdallaan jokaisen kannattaakin miettiä mitä siinä ja tässä on taustalla, totta kai. On vain ylimielistä kertoa muka kaikkitietäen, mitä tuntemattomien kohdalla on syynä siihen, että pitää työstään/ammatistaan/siitä mitä tekee.
Jos työ ei vie liikaa energiaa, vaan jopa antaa energiaa. Ja jos haluaa tehdä sitä työtä. Ja on siinä hyvä ja se on hauskaa. Jne. Niin tietysti sitä haluaa tehdä aina ja aina, jos siitä on positiivisia vaikutuksia omaan elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä kyllä valitsisin vapauden jos lottovoitto osuisi kohdalle.
Osaisin kyllä keksiä päiviini sisältöä.
Ja osaisin olla myös täysin toimettomana ja katsella kun pilvet liikkuu taivaalla, tuuli suhisee, aurinko lämmittää, aallot liplattaa tai meri kohisee ja linnut laulavat.
Tuntisin itseni erittäin onnekkaaksi ihmiseksi.
Minulle se olisi paljon tärkeämpää ja antoisampaa kuin mennä joka päivä johonkin sisätiloihin tuntikausiksi.Veit sanat suustani. Tuntuu tympeältä sellaiset, joiden sielu ei nauti ja täyty elämän ja maailman pienistä ihmeistä. Minä olen onneni kukkuloilla vaikkapa kauniista näköalasta tai vain siitä, että lämpimänä kesäpäivänä katselen taivasta, ihmettelen ötököitä, lintuja, kukkia, kuuntelen aaltoja. Ja joku käyttäisi senkin päivän mieluummin näyttöä tuijottaen? Ok.
Ajattelet kuin minä. T. runotyttö
Vierailija kirjoitti:
Jos joku tekee työtä jonkun muun asian kuin palkan takia, antakoon minulle palkan ja jatkakoon työntekoa. Täällä hölistään hyväksynnästä ja elämän sisällöstä. Minä hyväksyn itseni ja sisältöä on ilman palkkatyötäkin.
Juuri näin! Tämä romantisoitu paskanjauhanta lopetti pitkälti omankin kiinnostukseni koko ketjuun, vaikka keskustelun itse aloitinkin. Kukaan näistäkään töissä kävisi, jos annettaisiin vaihtoehdoksi, että saat samalla korvauksella jättää työelämän lopullisesti taaksesi ja olla vapaalla loppuelämäsi. Kunnon paskaa :D
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos joku tekee työtä jonkun muun asian kuin palkan takia, antakoon minulle palkan ja jatkakoon työntekoa. Täällä hölistään hyväksynnästä ja elämän sisällöstä. Minä hyväksyn itseni ja sisältöä on ilman palkkatyötäkin.
Juuri näin! Tämä romantisoitu paskanjauhanta lopetti pitkälti omankin kiinnostukseni koko ketjuun, vaikka keskustelun itse aloitinkin. Kukaan näistäkään töissä kävisi, jos annettaisiin vaihtoehdoksi, että saat samalla korvauksella jättää työelämän lopullisesti taaksesi ja olla vapaalla loppuelämäsi. Kunnon paskaa :D
Ap
Minä tunnen sinut paremmin kuin sinä minut. Sinä olet onneton, etkä tiedä miksi. Minä tiedän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos joku tekee työtä jonkun muun asian kuin palkan takia, antakoon minulle palkan ja jatkakoon työntekoa. Täällä hölistään hyväksynnästä ja elämän sisällöstä. Minä hyväksyn itseni ja sisältöä on ilman palkkatyötäkin.
Juuri näin! Tämä romantisoitu paskanjauhanta lopetti pitkälti omankin kiinnostukseni koko ketjuun, vaikka keskustelun itse aloitinkin. Kukaan näistäkään töissä kävisi, jos annettaisiin vaihtoehdoksi, että saat samalla korvauksella jättää työelämän lopullisesti taaksesi ja olla vapaalla loppuelämäsi. Kunnon paskaa :D
Ap
Jep. Palkat hyväntekeväisyyteen heiltä. Saavat kyllä jatkaa toki onnellista työtään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos joku tekee työtä jonkun muun asian kuin palkan takia, antakoon minulle palkan ja jatkakoon työntekoa. Täällä hölistään hyväksynnästä ja elämän sisällöstä. Minä hyväksyn itseni ja sisältöä on ilman palkkatyötäkin.
Juuri näin! Tämä romantisoitu paskanjauhanta lopetti pitkälti omankin kiinnostukseni koko ketjuun, vaikka keskustelun itse aloitinkin. Kukaan näistäkään töissä kävisi, jos annettaisiin vaihtoehdoksi, että saat samalla korvauksella jättää työelämän lopullisesti taaksesi ja olla vapaalla loppuelämäsi. Kunnon paskaa :D
Ap
Jep. Palkat hyväntekeväisyyteen heiltä. Saavat kyllä jatkaa toki onnellista työtään.
En tykkää jos joku on onnellinen, ei sovi mulle. Onneksi ollaan samaa mieltä, oot hyvä tyyppi. Paitsi jos sä oot jostain eri mieltä ku minä, siinä tapauksessa haista sinä ämhä pshka!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse huomaan lomilla, että ensimmäisen viikon jälkeen alkaa kyllästyttää ja kaipaa takaisin töihin. Työ antaa merkityksen.
Mihin sitä työn merkitystä tarvii, jos olisi taloudellisesti vakaa ilman sitä työtäkin?
Ap
Siihen, että joku Seija saa elämänsisältönsä siitä, että jauhaa tauoilla lapsistaan ja tekee siinä sivussa jotain semitärkeää jonka voisi tehdä kuka vaan muukin kollega. Outoa mutta ehkä jotkut tosiaan saavat työstä sisältöä.
Kyse on kahdesta asiasta: Sekä rahasta että ajasta. Ja yleensä näissä yhteyksissä käsitetään työllä ihan tavallista työaikaa. Jos haluat saivarrella niin voivoi.
Aika ei välttämättä normityössä riitä siihen, että voi kokea mitä haluaa, milloin haluaa. Harvassa työssä voit sanoa "hieno päivä, en teekään tänään töitä!". Toki voi taas saivarrella, mutta pysytään nyt edelleen siinä normityössä. Ja se toinen on raha. Halu kokea esim. kulttuuria ja matkustella. Jos jättäydyn töistä pois (vaikkakin saivartelijalle huom että puhuttiin talousellisesi turvatusta tilanteesta) kuten kehotit, niin millähän rahalla elätän perheeni, matkustelen ja menen konsertteihin?