Lue keskustelun säännöt.
Miten jotkut voivat pitää työstään niin paljon, että siitä olisi vaikea luopua?
06.01.2023 |
Olen usein ihmetellyt, kun säännöllisesti kuulee, että moni pitää työstään ja elämään tulisi tyhjyyden tunne jos ei kävisi siinä työssään. Tämä siitä huolimatta vaikka saisi esim lottovoiton, jonka ansiosta tuli työstä taloudellisesti riippumattomaksi.
Minä olen taas aina ajatellut, että työ tuhoaa elämäni. Se vie suuren osan ajastani ja lyhyillä vapailla ei riitä energiaa tehdä mitään elämisen arvoista. Tämä ollut aina työpaikasta riippumatta. Jos minusta tulisi taloudellisesti niin riippumaton, ettei tarvitsisi käydä töissä, niin se tunne olisi jotain aivan uskomatonta. Yhtäkkiä elämästä tulisi elämisen arvoista ja energiatasot nousisivat, ja voisi tehdä monia asioita kun tietäisi, ettei kahden päivän päästä taas tarvi olla siinä raskaassa oravanpyörässä. Nykyään noita asioita ei jaksa toteuttaa juuri tuon nopeasyklisen hektisen oravanpyörän takia joka imee mehut.
Kommentit (218)
Täytyy olla huono itsetunto, jos hakee arvostusta työnsä kautta. Varsinkin, jos työ on vain joku perus sairaanhoitajan tai konttorirotan toimenkuva. Siinä saa jo itselleen kovasti valehdella, jos kuvittelee moisissa töissä saavansa jotain ihailua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä kyllä valitsisin vapauden jos lottovoitto osuisi kohdalle.
Osaisin kyllä keksiä päiviini sisältöä.
Ja osaisin olla myös täysin toimettomana ja katsella kun pilvet liikkuu taivaalla, tuuli suhisee, aurinko lämmittää, aallot liplattaa tai meri kohisee ja linnut laulavat.
Tuntisin itseni erittäin onnekkaaksi ihmiseksi.
Minulle se olisi paljon tärkeämpää ja antoisampaa kuin mennä joka päivä johonkin sisätiloihin tuntikausiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakastan mun työtä, vaikka ei sekään täydellistä ole ja joskus se ärsyttää. Palkka on ihan jees, olen hyödyksi muille, olen asiantuntija, saan oikeasti tehdä haastavia asioita ja onnistua ja minua kiitetään. Psykologisesti työni on siis hyvin palkitsevaa. Ja olen jotenkin sitonut suuren osan itseäni työhöni, siis tuntuu että olen osittain työni, eikä se ole vain jotain mitä teen. Olisin surullinen ja varmaan shokissakin, jos en jostain syystä enää pystyisi työhöni, kyllä se tuntuisi tyhjältä.
Surullista on mielestäni se, että se on ainoa elämäsi sisältö, kun maailma on niin täynnä kaikkea muuta upeaa.
Ainoako? No ei onneksi. Minä opiskelen, minulla on perhe ja harrastuksia. Ystäviäkin on, vaikka muutin pari vuotta sitten kauan kotipaikalta. Ehkä työstä on helpompi nauttia, kun muukin elämä on onnellista? Vai koska työstä nauttii, muukin elämä tuntuu hyvältä? En tiedä, mutta tiedostan olevani onnekas varsinkin taloudellisesti, kun sellaista pakkoa ja kiirettä ei ole.
Et siis kaipaa enemmän aikaa perheellesi ja ystävillesi ym. mukavaan? Minusta olisi ihanaa jo pelkästään lastenkin kanssa mennä vaikka mihin jänniin paikkoihin ja matkustella. Kerätä meille muistoja.
Millaisia muistoja keräisit? Jännät paikat ja matkustelu vaikuttaa siltä, että lapsesi eivät saisi muistoja kavereista ja leikeistä, ainoastaan muusta yhteiskunnasta erillisestä perheestä, joka toteuttaa vanhemman unelmaa.
Jopas on saivartelua. Ei me nyt 24/7/365 oltais matkoilla, mutta huomattavasti nykyistä enemmän. Toki lasten mielipiteet huomioiden. Lapset jo isoja teinejä.
Minun ei enää tarvitse käydä rahan takia töissä. Mutta käyn silti välillä, koska se on hauskaa. Valitsen milloin menen ja minne menen, teen keikkahommia. Kivaa vaihtelua sekin on päiviin.
Toivon että ap saa kans mukavaa sisältöä aikanaan elämäänsä. Lotto vetämään ja eläkettä odottamaan, jos ei muuta!
Vierailija kirjoitti:
Täytyy olla huono itsetunto, jos hakee arvostusta työnsä kautta. Varsinkin, jos työ on vain joku perus sairaanhoitajan tai konttorirotan toimenkuva. Siinä saa jo itselleen kovasti valehdella, jos kuvittelee moisissa töissä saavansa jotain ihailua.
Monella on niin tiukassa tämä luterilainen työn arvostus.
Eivät millään pysty edes mielikuvituksessaan luopuvan työnteosta vaikka se olisi hyvin nahdollista taloudellisesti.
Myös tosiaan suomalainen heikko itsetunto. Pienikin kiitos työssä tai oma tunne, että olen sentään tarpeellinen täällä työpaikalla on niin suuri asia, että ei voi elää sitä ilman.
Minun itsetuntoni on kyllä kiinni ihan muista asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä kyllä valitsisin vapauden jos lottovoitto osuisi kohdalle.
Osaisin kyllä keksiä päiviini sisältöä.
Ja osaisin olla myös täysin toimettomana ja katsella kun pilvet liikkuu taivaalla, tuuli suhisee, aurinko lämmittää, aallot liplattaa tai meri kohisee ja linnut laulavat.
Tuntisin itseni erittäin onnekkaaksi ihmiseksi.
Minulle se olisi paljon tärkeämpää ja antoisampaa kuin mennä joka päivä johonkin sisätiloihin tuntikausiksi.
Veit sanat suustani. Tuntuu tympeältä sellaiset, joiden sielu ei nauti ja täyty elämän ja maailman pienistä ihmeistä. Minä olen onneni kukkuloilla vaikkapa kauniista näköalasta tai vain siitä, että lämpimänä kesäpäivänä katselen taivasta, ihmettelen ötököitä, lintuja, kukkia, kuuntelen aaltoja. Ja joku käyttäisi senkin päivän mieluummin näyttöä tuijottaen? Ok.
Aika moni loppujen lopuksi puhuu vain lämpimikseen tuollaisia, että eivät haluaisi elää ilman työtään. Itse elin pitkään kotirouvana ja sain parilta tyypiltä jatkuvasti silmien pyörittelyä, että minä ainakin pitkästyisin kuoliaaksi, jos en kävisi töissä. Samat tyypit ovat aivan kiimassa mukana tässä sijoitussalkku- ja asuntosijoitusvillityksessä ja haaveilevat ääneen pääsevänsä taloudellisesti riippumattomiksi ja eläkkeelle etuajassa. Eivät näe ristiriitaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä kyllä valitsisin vapauden jos lottovoitto osuisi kohdalle.
Osaisin kyllä keksiä päiviini sisältöä.
Ja osaisin olla myös täysin toimettomana ja katsella kun pilvet liikkuu taivaalla, tuuli suhisee, aurinko lämmittää, aallot liplattaa tai meri kohisee ja linnut laulavat.
Tuntisin itseni erittäin onnekkaaksi ihmiseksi.
Minulle se olisi paljon tärkeämpää ja antoisampaa kuin mennä joka päivä johonkin sisätiloihin tuntikausiksi.Veit sanat suustani. Tuntuu tympeältä sellaiset, joiden sielu ei nauti ja täyty elämän ja maailman pienistä ihmeistä. Minä olen onneni kukkuloilla vaikkapa kauniista näköalasta tai vain siitä, että lämpimänä kesäpäivänä katselen taivasta, ihmettelen ötököitä, lintuja, kukkia, kuuntelen aaltoja. Ja joku käyttäisi senkin päivän mieluummin näyttöä tuijottaen? Ok.
Etkö siis osaa kuvitella mitään muuta elämää tai maailmankuvaa kuin omasi? Kaikki muut on huonoja, ärsyttäviä ja jotenkin ala-arvoisia, jotka ei tunne täsmälleen samoin kuin sinä? Mikä vain voi olla työ, jonkun työ on matkustaa kauniille saarille ottamaan aurinkoa ja poseeraamaan bikini-kuvissa. Jonkun työ on kirjoittaa ihana runo. Jonkun työ on kerran kuussa ottaa kuva varpaistaan. Siis what ever. Työn konsepti on aika moninainen, eikä se ole niin outoa, että miljardien ihmisten maailmassa on olemassa joku, joka tykkää tehdä jotain, josta saa palkkaa.
Oisko ok tykätä tehdä jotain, josta ei saa rahaa? Vaikka kirjoittaa niitä runoja tai ottaa kuva nukkuvasta karhusta? Siitä saisi nauttia-kö? Mutta jos joku maksaisi siitä kuvasta rahaa niin HYIIIIII YÖÖÖK MIKÄ SURULLINEN JA MIELIKUVITUKSETON RAATO, KAUHEA OLENTO, MITEN JOKU VOI ELÄÄ NOINNN HYIIIIIII!!!
Ja miks tämä on edes ongelma sulle, ei sun tarvitse käydä töissä. Ei kenenkään tartte. Sä voit tehdä kaikki ne sun haluamat asiat, eikä vain haaveilla niistä. On ilmiselvää, ettet ole ihan onnellinen ja tasapainoinen, joten ilmeisesti edelleen olet työssäkäyvä ja kärsit siitä aika lailla. Jää pois työelämästä ja tee niitä kivoja juttuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin miten hirveää on näille töitään rakastaville ja siitä elämäänsä sisällön saaville kun joutuvat jäämään eläkkeelle.
Tai sairastuvat niin, etteivät enää kykene tekemään töitä.Tunnen surua kun moni kertoo ison lottovoitonkin saatuaan jäävänsä vanhaan työhönsä.
Tosiaan maailmassa on niin paljon asioita joita voi kokea tai tehdä jos on taloudellisesti riippumaton.
Eihän se tarkoita jos jää silloin pois töistä että olusi silti päivät pitkät toimettomaksi. Voi olla vapaana ja lomailla, mutta voi mielensä mukaan myös tehdä mitä haluaa.Joiltain ihmisiltä tuntuu puuttuvan mielikuvitus vallan. En vaan käsitä.
"Tunnen surua kun moni kertoo ison lottovoitonkin saatuaan jäävänsä vanhaan työhönsä." Tätä mä en käsitä mitä surullista siinä on.
Surullista on, että ihminen joka on saanut lottovoiton vie työpaikan joltain muulta ihmiseltä, jolle työpaikka olisi tarpeellinen. Surullista olla niin itsekäs ihminen.
Surullista on, että jollekin työ on ainoa keino saada tunnustusta tai tuntea itsensä hyödylliseksi. Että ei millään keksi mitään muuta kanavaa vaikka taloudellisesti on mahdollisuuksia vaikka mihin.
Surullista, että ihminen, jolle olisi mahdollista tehdä asioita oman aikataulunsa mukaan ja vapaana valitsee mieluummin jonkun ulkopuolisen valitsemat aikataulut ja käyttää omaa elämäänsä olemalla sidottu ulkopuolisten asettamiin tavoitteisiin suurimman osan elämäänsä.
Surullista, ettei nauti muusta kuin työnteosta pääasiassa vaikka voisi nauttia vaikka mistä.
Surullista, että ilmeisesti moni on niin kiinni rutiineissa ja tutuista kuvioista, jotka tuovat turvaa etteivät osaa tai uskalla irtautua niistä vaikka olisi mahdollisuus. Vanha tuttu kehän kiertäminen on parempi kuin askel uuteen.
Surullista kun tuntuu, että moni sellainen saa lottovoiton tai ison perinnön tms. joka ei siitä nauti tai edes tee sillä mitään ja niin moni sellainen jää ilman joka sen todella tarvitsisi, saisi vapauden elää onellisempaa elämää ja nauttisi siitä suuresti.
Surullista, että elämä on epäoikeudenmukaista.
Ei se oo yhtään surullista :D
Sä olet vaan inku-vinku huonolla tuulella omasta elämästäsi ja syytät siitä muita. Polje jalkaa vaan.Kun sä sanot "se on surullista" se on vaan passiivisaggessiivinen tapa sanoa "mua vtuttaa, mä en tykkkääääää!!"
Veikkaan, että et edes yrittänyt sisäistää mitä kirjoitin.
Veikkaan, että ohitit sen tarkoituksella koska et halunnut nähdä, että nämä asiat ovat monelta osin tosia.
Miksi olisin huonolla tuulella jos jotkut ihmiset ovat mielikuvituksettomia tai sanoisinko, että aika yksinkertaisia ja tylsiä.
Olen itseasiassa aika tyytyväinen itseeni lukiessani näistä työn sankareista ja kissa kiitoksella elää-tyypeistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä kyllä valitsisin vapauden jos lottovoitto osuisi kohdalle.
Osaisin kyllä keksiä päiviini sisältöä.
Ja osaisin olla myös täysin toimettomana ja katsella kun pilvet liikkuu taivaalla, tuuli suhisee, aurinko lämmittää, aallot liplattaa tai meri kohisee ja linnut laulavat.
Tuntisin itseni erittäin onnekkaaksi ihmiseksi.
Minulle se olisi paljon tärkeämpää ja antoisampaa kuin mennä joka päivä johonkin sisätiloihin tuntikausiksi.Veit sanat suustani. Tuntuu tympeältä sellaiset, joiden sielu ei nauti ja täyty elämän ja maailman pienistä ihmeistä. Minä olen onneni kukkuloilla vaikkapa kauniista näköalasta tai vain siitä, että lämpimänä kesäpäivänä katselen taivasta, ihmettelen ötököitä, lintuja, kukkia, kuuntelen aaltoja. Ja joku käyttäisi senkin päivän mieluummin näyttöä tuijottaen? Ok.
Hä? Eihän toi maksa mitään? Ilmaista, eli et tartte sun palkkaa tohon. Miksi sä käyt edes töissä?
Ja miksi sä nyt katsot näyttöä?
Jos tekisit töitä vaikka 10h viikossa, sun elämä ois surullista ja sielutonta silloinkin, koska et saisi tuijotella maisemaa? No se ei ole normaalia ajattelua, vaan taidat olla kroonisesti vihainen ja masentunut.
Mä olen aineenope yläkoulussa ja pidän työstäni todella paljon. Nuorten kasvun ja kehityksen tukeminen on merkityksellistä. En halua puhua "kutsumusammatista", koska työ on silti vain työtä. Mutta vaikka taloudellisesti parempia ja henkisesti helpompia pestejä on ollut tarjolla, en haluaisi työstäni luopua sen mielekkyyden takia.
Toki viime vuosina työn luonne on muuttunut lomakkeiden, byrokratian ja hankkeiden takia. Mutta jos saisin vain oikeasti opettaa ja kohdata oppilaita, en haluaisi työstäni luopua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin miten hirveää on näille töitään rakastaville ja siitä elämäänsä sisällön saaville kun joutuvat jäämään eläkkeelle.
Tai sairastuvat niin, etteivät enää kykene tekemään töitä.Tunnen surua kun moni kertoo ison lottovoitonkin saatuaan jäävänsä vanhaan työhönsä.
Tosiaan maailmassa on niin paljon asioita joita voi kokea tai tehdä jos on taloudellisesti riippumaton.
Eihän se tarkoita jos jää silloin pois töistä että olusi silti päivät pitkät toimettomaksi. Voi olla vapaana ja lomailla, mutta voi mielensä mukaan myös tehdä mitä haluaa.Joiltain ihmisiltä tuntuu puuttuvan mielikuvitus vallan. En vaan käsitä.
"Tunnen surua kun moni kertoo ison lottovoitonkin saatuaan jäävänsä vanhaan työhönsä." Tätä mä en käsitä mitä surullista siinä on.
Surullista on, että ihminen joka on saanut lottovoiton vie työpaikan joltain muulta ihmiseltä, jolle työpaikka olisi tarpeellinen. Surullista olla niin itsekäs ihminen.
Surullista on, että jollekin työ on ainoa keino saada tunnustusta tai tuntea itsensä hyödylliseksi. Että ei millään keksi mitään muuta kanavaa vaikka taloudellisesti on mahdollisuuksia vaikka mihin.
Surullista, että ihminen, jolle olisi mahdollista tehdä asioita oman aikataulunsa mukaan ja vapaana valitsee mieluummin jonkun ulkopuolisen valitsemat aikataulut ja käyttää omaa elämäänsä olemalla sidottu ulkopuolisten asettamiin tavoitteisiin suurimman osan elämäänsä.
Surullista, ettei nauti muusta kuin työnteosta pääasiassa vaikka voisi nauttia vaikka mistä.
Surullista, että ilmeisesti moni on niin kiinni rutiineissa ja tutuista kuvioista, jotka tuovat turvaa etteivät osaa tai uskalla irtautua niistä vaikka olisi mahdollisuus. Vanha tuttu kehän kiertäminen on parempi kuin askel uuteen.
Surullista kun tuntuu, että moni sellainen saa lottovoiton tai ison perinnön tms. joka ei siitä nauti tai edes tee sillä mitään ja niin moni sellainen jää ilman joka sen todella tarvitsisi, saisi vapauden elää onellisempaa elämää ja nauttisi siitä suuresti.
Surullista, että elämä on epäoikeudenmukaista.
Ei se oo yhtään surullista :D
Sä olet vaan inku-vinku huonolla tuulella omasta elämästäsi ja syytät siitä muita. Polje jalkaa vaan.Kun sä sanot "se on surullista" se on vaan passiivisaggessiivinen tapa sanoa "mua vtuttaa, mä en tykkkääääää!!"
Veikkaan, että et edes yrittänyt sisäistää mitä kirjoitin.
Veikkaan, että ohitit sen tarkoituksella koska et halunnut nähdä, että nämä asiat ovat monelta osin tosia.
Miksi olisin huonolla tuulella jos jotkut ihmiset ovat mielikuvituksettomia tai sanoisinko, että aika yksinkertaisia ja tylsiä.Olen itseasiassa aika tyytyväinen itseeni lukiessani näistä työn sankareista ja kissa kiitoksella elää-tyypeistä.
Sun itsetyytyväisyys riippuu sun suhteesta muihin, tuntemattomiin, ihmisiin. Haluat nähdä muut huonoina, koska saat siitä energiaa ja koet omat valintasi hyväksyttävämmiksi.
Et sano "ihanaa, että muillakin on onnea, ihanaa, jos joku löytää oman tiensä vaikka se oli erilainen kuin omani. Onnellisuus lisää onnea, joten hyvä, mitä enemmän onnea maailmassa on". Kirjoitat "surustasi" muita halveksuvaan sävyyn. Olet "tyytyväinen", eli enemmänkin vahingoniloinen kuvitellessasi, että joku nimenomaan ei ole onnellinen. Ja sinulle on tärkeää todistella, että kukaan ei voi olla onnellinen, ellei hän tee kuten sinä. Toisen tyytyäisyys tai onni on validoitua vain, jos se on linjassa sinun mielipiteesi kanssa. Ei toi nyt vaan ole normaalia ja tasapainoista.
Tasapainoista olisi joku keskitie "kiva kun jotkut tykkää työstään. Minä en tykkää mun työstä. Kaikki eivät tykkää työstään, mutta osa tykkää. Toivottavasti kaikki löytää itselleen sopivan jutun".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä kyllä valitsisin vapauden jos lottovoitto osuisi kohdalle.
Osaisin kyllä keksiä päiviini sisältöä.
Ja osaisin olla myös täysin toimettomana ja katsella kun pilvet liikkuu taivaalla, tuuli suhisee, aurinko lämmittää, aallot liplattaa tai meri kohisee ja linnut laulavat.
Tuntisin itseni erittäin onnekkaaksi ihmiseksi.
Minulle se olisi paljon tärkeämpää ja antoisampaa kuin mennä joka päivä johonkin sisätiloihin tuntikausiksi.Veit sanat suustani. Tuntuu tympeältä sellaiset, joiden sielu ei nauti ja täyty elämän ja maailman pienistä ihmeistä. Minä olen onneni kukkuloilla vaikkapa kauniista näköalasta tai vain siitä, että lämpimänä kesäpäivänä katselen taivasta, ihmettelen ötököitä, lintuja, kukkia, kuuntelen aaltoja. Ja joku käyttäisi senkin päivän mieluummin näyttöä tuijottaen? Ok.
Etkö siis osaa kuvitella mitään muuta elämää tai maailmankuvaa kuin omasi? Kaikki muut on huonoja, ärsyttäviä ja jotenkin ala-arvoisia, jotka ei tunne täsmälleen samoin kuin sinä? Mikä vain voi olla työ, jonkun työ on matkustaa kauniille saarille ottamaan aurinkoa ja poseeraamaan bikini-kuvissa. Jonkun työ on kirjoittaa ihana runo. Jonkun työ on kerran kuussa ottaa kuva varpaistaan. Siis what ever. Työn konsepti on aika moninainen, eikä se ole niin outoa, että miljardien ihmisten maailmassa on olemassa joku, joka tykkää tehdä jotain, josta saa palkkaa.
Oisko ok tykätä tehdä jotain, josta ei saa rahaa? Vaikka kirjoittaa niitä runoja tai ottaa kuva nukkuvasta karhusta? Siitä saisi nauttia-kö? Mutta jos joku maksaisi siitä kuvasta rahaa niin HYIIIIII YÖÖÖK MIKÄ SURULLINEN JA MIELIKUVITUKSETON RAATO, KAUHEA OLENTO, MITEN JOKU VOI ELÄÄ NOINNN HYIIIIIII!!!Ja miks tämä on edes ongelma sulle, ei sun tarvitse käydä töissä. Ei kenenkään tartte. Sä voit tehdä kaikki ne sun haluamat asiat, eikä vain haaveilla niistä. On ilmiselvää, ettet ole ihan onnellinen ja tasapainoinen, joten ilmeisesti edelleen olet työssäkäyvä ja kärsit siitä aika lailla. Jää pois työelämästä ja tee niitä kivoja juttuja.
Miksi noin kauhea suuttumus? Kerroin vain mielipiteeni.
Se on yhtä oikeutettu kun muidenkin. Vai pitäisikö kaikkien olla samaa mieltä, juu en luopuisi työstäni vaikka päätä leikattais.
Haluuuun olla töissä.
Ajatelkaas kun hyvin moni joutuu irtisanotuksi tai työpaikka menee konkurssiin tai ulkomaille. Olisi aika traumaattista jos se työ olisi ainoa itsetunnon ylläpitävä voima ja ilman sitäolisi hukassa tai huono ihminen.
Ymmärrän nyt sen kun luen näitä, miksi työttömiä mollataan ja ivaillaan. Koska se nostaa esiin pelon, että mitäpä jos minäkin olen joskus työtön.
Se asia mitätöidään mitä pelätään niin sitä ei ole olemassa.
Ne muut, huonot ihmiset, ovat työttömiä, enhän minä ole huono ihminen. Olen kiitelty ja tarpeellinen työpaikallani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pääsin nuoruuden haaveammattiin kymmenisen vuotta sitten. Sitä ennen en nauttinut työstä. Aiemmin vaihdoin työpaikkaa suht usein ja mietin lähinnä palkkaa vs. käytettyä aikaa, eli työ oli sellaista hyötysuhde ajattelua.
Nyt kun teen todella kiinnostavaa työtä, se on luonteva osa arkea. Saan päättää omista työajoista, mikä on minulle todella tärkeää.
En ole tietenkään ikinä voittanut miljoonia lotossa, mutta tuntuisi kyllä hassulta koko loppuelämäksi vain lopettaa kaikenlaisen työn tekeminen. Ainakaan ei ole ollenkaan sellainen tunne nyt, että haluaisin lopettaa.
Voisi olla hauska tehdä 6kk töitä ja olla 6kk lomalla joka vuosi?
Ehkä alkaisin sitten tekemään enemmän puusepän hommia, kun kerran olisi varaa hommata kaikki tilat ja harrastella sitä kunnolla. Aika varmasti sit myisin niitä kaappeja ja kulhoja ja kai se sitten olisi puolivahingossa mun uusi työ?
Tein pitkän työuran ja vaikka se oli ihan hyvä työ ja ainoa työ, jota olisin halunnutkaan tehdä, niin silti joka päivä ajattelin, että voi kun ei tarvitsisi käydä töissä. Että olisi niin paljon tekemistä ja työ haittaa sitä ja varmasti keksisin kaikkea kivaa, jos ei tarvitsisi olla töissä. Olin oikeassa. Jäin työttömäksi elinikäisestä työpaikastani. Ja kyllä nautin nyt. En ansaitse paljoa, en edes tarvitse paljoa. Nautin suunnattomasti kaikista päivistäni ja nytkään ei aika tahdo riittää kaikkeen. Luen, neulon, leivon, harrastan koiran kanssa ja mökkeilen, valokuvaan, vaellan, veneilen. Työssä ollessa nimenomaan ahdisti se sosiaalisuus ja kun aina piti olla niin tip-top ja muiden "nähtävissä". Nyt on ihanaa, kun saa olla yksin, ei tarvitse jutella kenenkään kanssa. Eli ihan päinvastoin, kuin monet jotka tykkäävät siitä työpaikan sosiaalisuudesta. Minulle se oli riippa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä kyllä valitsisin vapauden jos lottovoitto osuisi kohdalle.
Osaisin kyllä keksiä päiviini sisältöä.
Ja osaisin olla myös täysin toimettomana ja katsella kun pilvet liikkuu taivaalla, tuuli suhisee, aurinko lämmittää, aallot liplattaa tai meri kohisee ja linnut laulavat.
Tuntisin itseni erittäin onnekkaaksi ihmiseksi.
Minulle se olisi paljon tärkeämpää ja antoisampaa kuin mennä joka päivä johonkin sisätiloihin tuntikausiksi.Veit sanat suustani. Tuntuu tympeältä sellaiset, joiden sielu ei nauti ja täyty elämän ja maailman pienistä ihmeistä. Minä olen onneni kukkuloilla vaikkapa kauniista näköalasta tai vain siitä, että lämpimänä kesäpäivänä katselen taivasta, ihmettelen ötököitä, lintuja, kukkia, kuuntelen aaltoja. Ja joku käyttäisi senkin päivän mieluummin näyttöä tuijottaen? Ok.
Etkö siis osaa kuvitella mitään muuta elämää tai maailmankuvaa kuin omasi? Kaikki muut on huonoja, ärsyttäviä ja jotenkin ala-arvoisia, jotka ei tunne täsmälleen samoin kuin sinä? Mikä vain voi olla työ, jonkun työ on matkustaa kauniille saarille ottamaan aurinkoa ja poseeraamaan bikini-kuvissa. Jonkun työ on kirjoittaa ihana runo. Jonkun työ on kerran kuussa ottaa kuva varpaistaan. Siis what ever. Työn konsepti on aika moninainen, eikä se ole niin outoa, että miljardien ihmisten maailmassa on olemassa joku, joka tykkää tehdä jotain, josta saa palkkaa.
Oisko ok tykätä tehdä jotain, josta ei saa rahaa? Vaikka kirjoittaa niitä runoja tai ottaa kuva nukkuvasta karhusta? Siitä saisi nauttia-kö? Mutta jos joku maksaisi siitä kuvasta rahaa niin HYIIIIII YÖÖÖK MIKÄ SURULLINEN JA MIELIKUVITUKSETON RAATO, KAUHEA OLENTO, MITEN JOKU VOI ELÄÄ NOINNN HYIIIIIII!!!Ja miks tämä on edes ongelma sulle, ei sun tarvitse käydä töissä. Ei kenenkään tartte. Sä voit tehdä kaikki ne sun haluamat asiat, eikä vain haaveilla niistä. On ilmiselvää, ettet ole ihan onnellinen ja tasapainoinen, joten ilmeisesti edelleen olet työssäkäyvä ja kärsit siitä aika lailla. Jää pois työelämästä ja tee niitä kivoja juttuja.
Miksi noin kauhea suuttumus? Kerroin vain mielipiteeni.
Se on yhtä oikeutettu kun muidenkin. Vai pitäisikö kaikkien olla samaa mieltä, juu en luopuisi työstäni vaikka päätä leikattais.
Haluuuun olla töissä.Ajatelkaas kun hyvin moni joutuu irtisanotuksi tai työpaikka menee konkurssiin tai ulkomaille. Olisi aika traumaattista jos se työ olisi ainoa itsetunnon ylläpitävä voima ja ilman sitäolisi hukassa tai huono ihminen.
Ymmärrän nyt sen kun luen näitä, miksi työttömiä mollataan ja ivaillaan. Koska se nostaa esiin pelon, että mitäpä jos minäkin olen joskus työtön.
Se asia mitätöidään mitä pelätään niin sitä ei ole olemassa.
Ne muut, huonot ihmiset, ovat työttömiä, enhän minä ole huono ihminen. Olen kiitelty ja tarpeellinen työpaikallani.
Et itse asiassa kertonut mielipidettäsi omasta työstäsi ja omasta tilanteestasi, vaan dissasit kaikkia, jotka pitävät omastaan. Aloitit kertomalla, miten tympeältä sellaiset tuntuu, joiden sielu ei täyty. Ööö. Eli koska sinä et halua olla töissä aina, muut ihmiset ovat sieluttomia? TÄMÄ on se asia johon minä tartuin.
Minusta on itsestään selvää, että kaikki eivät nauti työstään, tietenkään. Minusta on itsestään selvää, että osa nauttii todella paljon. En näe mitä kiksejä siitä saa, että tuomitsee jommankumman, tai minkään muunkaan ihmisryhmän, tällaiset asian perusteella sieluttomaksi tai jotenkin huonoksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin miten hirveää on näille töitään rakastaville ja siitä elämäänsä sisällön saaville kun joutuvat jäämään eläkkeelle.
Tai sairastuvat niin, etteivät enää kykene tekemään töitä.Tunnen surua kun moni kertoo ison lottovoitonkin saatuaan jäävänsä vanhaan työhönsä.
Tosiaan maailmassa on niin paljon asioita joita voi kokea tai tehdä jos on taloudellisesti riippumaton.
Eihän se tarkoita jos jää silloin pois töistä että olusi silti päivät pitkät toimettomaksi. Voi olla vapaana ja lomailla, mutta voi mielensä mukaan myös tehdä mitä haluaa.Joiltain ihmisiltä tuntuu puuttuvan mielikuvitus vallan. En vaan käsitä.
"Tunnen surua kun moni kertoo ison lottovoitonkin saatuaan jäävänsä vanhaan työhönsä." Tätä mä en käsitä mitä surullista siinä on.
Surullista on, että ihminen joka on saanut lottovoiton vie työpaikan joltain muulta ihmiseltä, jolle työpaikka olisi tarpeellinen. Surullista olla niin itsekäs ihminen.
Surullista on, että jollekin työ on ainoa keino saada tunnustusta tai tuntea itsensä hyödylliseksi. Että ei millään keksi mitään muuta kanavaa vaikka taloudellisesti on mahdollisuuksia vaikka mihin.
Surullista, että ihminen, jolle olisi mahdollista tehdä asioita oman aikataulunsa mukaan ja vapaana valitsee mieluummin jonkun ulkopuolisen valitsemat aikataulut ja käyttää omaa elämäänsä olemalla sidottu ulkopuolisten asettamiin tavoitteisiin suurimman osan elämäänsä.
Surullista, ettei nauti muusta kuin työnteosta pääasiassa vaikka voisi nauttia vaikka mistä.
Surullista, että ilmeisesti moni on niin kiinni rutiineissa ja tutuista kuvioista, jotka tuovat turvaa etteivät osaa tai uskalla irtautua niistä vaikka olisi mahdollisuus. Vanha tuttu kehän kiertäminen on parempi kuin askel uuteen.
Surullista kun tuntuu, että moni sellainen saa lottovoiton tai ison perinnön tms. joka ei siitä nauti tai edes tee sillä mitään ja niin moni sellainen jää ilman joka sen todella tarvitsisi, saisi vapauden elää onellisempaa elämää ja nauttisi siitä suuresti.
Surullista, että elämä on epäoikeudenmukaista.
Ei se oo yhtään surullista :D
Sä olet vaan inku-vinku huonolla tuulella omasta elämästäsi ja syytät siitä muita. Polje jalkaa vaan.Kun sä sanot "se on surullista" se on vaan passiivisaggessiivinen tapa sanoa "mua vtuttaa, mä en tykkkääääää!!"
Veikkaan, että et edes yrittänyt sisäistää mitä kirjoitin.
Veikkaan, että ohitit sen tarkoituksella koska et halunnut nähdä, että nämä asiat ovat monelta osin tosia.
Miksi olisin huonolla tuulella jos jotkut ihmiset ovat mielikuvituksettomia tai sanoisinko, että aika yksinkertaisia ja tylsiä.Olen itseasiassa aika tyytyväinen itseeni lukiessani näistä työn sankareista ja kissa kiitoksella elää-tyypeistä.
Sun itsetyytyväisyys riippuu sun suhteesta muihin, tuntemattomiin, ihmisiin. Haluat nähdä muut huonoina, koska saat siitä energiaa ja koet omat valintasi hyväksyttävämmiksi.
Et sano "ihanaa, että muillakin on onnea, ihanaa, jos joku löytää oman tiensä vaikka se oli erilainen kuin omani. Onnellisuus lisää onnea, joten hyvä, mitä enemmän onnea maailmassa on". Kirjoitat "surustasi" muita halveksuvaan sävyyn. Olet "tyytyväinen", eli enemmänkin vahingoniloinen kuvitellessasi, että joku nimenomaan ei ole onnellinen. Ja sinulle on tärkeää todistella, että kukaan ei voi olla onnellinen, ellei hän tee kuten sinä. Toisen tyytyäisyys tai onni on validoitua vain, jos se on linjassa sinun mielipiteesi kanssa. Ei toi nyt vaan ole normaalia ja tasapainoista.
Tasapainoista olisi joku keskitie "kiva kun jotkut tykkää työstään. Minä en tykkää mun työstä. Kaikki eivät tykkää työstään, mutta osa tykkää. Toivottavasti kaikki löytää itselleen sopivan jutun".
Ei kyse ole siitä, että tuntisin itseni jotenkin paremmaksi. Mutta katson vain sen taakse mikä voi olla, että joillekin työ on niin tärkeää.
Mutta ne, joille se on niin tärkeää eivät halua katsoa sen kaiken taakse. Eivät edes halua miettiä, että miksi tukeudun niin paljon työn kautta saamaani elämänsisältöön.
Miksi ne työn kautta saadut asiat (ei raha) on minulle niin tärkeitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä kyllä valitsisin vapauden jos lottovoitto osuisi kohdalle.
Osaisin kyllä keksiä päiviini sisältöä.
Ja osaisin olla myös täysin toimettomana ja katsella kun pilvet liikkuu taivaalla, tuuli suhisee, aurinko lämmittää, aallot liplattaa tai meri kohisee ja linnut laulavat.
Tuntisin itseni erittäin onnekkaaksi ihmiseksi.
Minulle se olisi paljon tärkeämpää ja antoisampaa kuin mennä joka päivä johonkin sisätiloihin tuntikausiksi.Veit sanat suustani. Tuntuu tympeältä sellaiset, joiden sielu ei nauti ja täyty elämän ja maailman pienistä ihmeistä. Minä olen onneni kukkuloilla vaikkapa kauniista näköalasta tai vain siitä, että lämpimänä kesäpäivänä katselen taivasta, ihmettelen ötököitä, lintuja, kukkia, kuuntelen aaltoja. Ja joku käyttäisi senkin päivän mieluummin näyttöä tuijottaen? Ok.
Etkö siis osaa kuvitella mitään muuta elämää tai maailmankuvaa kuin omasi? Kaikki muut on huonoja, ärsyttäviä ja jotenkin ala-arvoisia, jotka ei tunne täsmälleen samoin kuin sinä? Mikä vain voi olla työ, jonkun työ on matkustaa kauniille saarille ottamaan aurinkoa ja poseeraamaan bikini-kuvissa. Jonkun työ on kirjoittaa ihana runo. Jonkun työ on kerran kuussa ottaa kuva varpaistaan. Siis what ever. Työn konsepti on aika moninainen, eikä se ole niin outoa, että miljardien ihmisten maailmassa on olemassa joku, joka tykkää tehdä jotain, josta saa palkkaa.
Oisko ok tykätä tehdä jotain, josta ei saa rahaa? Vaikka kirjoittaa niitä runoja tai ottaa kuva nukkuvasta karhusta? Siitä saisi nauttia-kö? Mutta jos joku maksaisi siitä kuvasta rahaa niin HYIIIIII YÖÖÖK MIKÄ SURULLINEN JA MIELIKUVITUKSETON RAATO, KAUHEA OLENTO, MITEN JOKU VOI ELÄÄ NOINNN HYIIIIIII!!!Ja miks tämä on edes ongelma sulle, ei sun tarvitse käydä töissä. Ei kenenkään tartte. Sä voit tehdä kaikki ne sun haluamat asiat, eikä vain haaveilla niistä. On ilmiselvää, ettet ole ihan onnellinen ja tasapainoinen, joten ilmeisesti edelleen olet työssäkäyvä ja kärsit siitä aika lailla. Jää pois työelämästä ja tee niitä kivoja juttuja.
Miksi noin kauhea suuttumus? Kerroin vain mielipiteeni.
Se on yhtä oikeutettu kun muidenkin. Vai pitäisikö kaikkien olla samaa mieltä, juu en luopuisi työstäni vaikka päätä leikattais.
Haluuuun olla töissä.Ajatelkaas kun hyvin moni joutuu irtisanotuksi tai työpaikka menee konkurssiin tai ulkomaille. Olisi aika traumaattista jos se työ olisi ainoa itsetunnon ylläpitävä voima ja ilman sitäolisi hukassa tai huono ihminen.
Ymmärrän nyt sen kun luen näitä, miksi työttömiä mollataan ja ivaillaan. Koska se nostaa esiin pelon, että mitäpä jos minäkin olen joskus työtön.
Se asia mitätöidään mitä pelätään niin sitä ei ole olemassa.
Ne muut, huonot ihmiset, ovat työttömiä, enhän minä ole huono ihminen. Olen kiitelty ja tarpeellinen työpaikallani.
Sä olet ihan sekaisin. Saahan sitä vihata työtään, tai pitää sitä tylsänä, tai toivoa lottovoittoa. Miten se, että joku kuitenkin pitää työstään, on sulle niin punainen vaate?
Näetkö sellaista mahdollisuutta aidosti, että joku vain tykkää tehdä työtään? Tanssijana? Virkailijana? Sisustajana? Hierojana? Koodarina? Kirjailijana? Onko missään päin maailmaa ketään, joka tykkää työstään aidosti? Siis sun mielestä, näetkö että sellainen voisi olla jossain määrin edes mahdollista?
Saan toteuttaa työssä itseäni parhaimmalla mahdollisella tavalla, mistä olen onnellinen.
Missä sanoin, että haluan? Tuskin edes haluaisin. Kirjoitinkin, jos haluaisin. Jos siis aikaa olisi niin paljon liikaa, että sitä täytyisi täyttää jollain. Todennäköisesti ei olisi tarvetta, kun muutakin kivaa maailmassa riittää.