Lue keskustelun säännöt.
Kaveriporukan fine-dining hifistely - polttareitakin pahempaa
Itseä ärsyttää, kun koulutetuilla kavereilla, jotka on aika hyvillä palkoilla, alkaa mennä tähän fine dining-hommaan. Jo pelkkä kaveri-ilta alkaa mennä ruokien ja juomien puolesta sinne osastolle. Ja itse haluaisin vain rauhassa istua jossain peruspaikoissa ruoan ja kaljan ääressä. Varsinkin kun on kaverihommasta kyse, jossa täytyisi olla rentoutta touhussa mukana.
Kokemuksia aiheesta muilla?
Kommentit (1087)
Itseäni fine dining ärsyttää nykyään, vaikka pitkään siitä tykkäsin. Käyn työn kautta usein illallisilla. Viimeksi otin pääruoaksi ruijanpallasta, jota oli noin luottokortinkokoinen palanen. Oli kaikin puolin herkullista, mutta hinta oli 38 euroa .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän kyllä ap:tä, mutta iän ja paremman tulotason myötä sitä on vain tullut nirsommaksi sekä ruoan että miljöön suhteen. En esimerkiksi halua maksaa pizzasta kymppiä jossain räkälässä, koska parilla kympillä saa paljon paremman pizzan laadukkaammilla raaka-aineilla mukavammassa ympäristössä. Minulle ei ole mikään nautinto syödä sitä huonoa pizzaa, ja jos sellainen olisi pakko syödä niin ainakin tilaisin sen mieluummin kotiin.
Pizza ei ole fine-diningia
Entäs artesaani-pitsa? Jos maksaa siitä tarpeeksi?
Ei ole. Se on vaan artesaanipizzaa. Toki fine diningissa yksi ruokalaji voisi olla joku erikoisesti duunattu miniartesaanipizza.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ruokaharrastaminen on jees, fine-dining viinipaketilla on jees, tacot ja drinkit on jees, pizza ja olut on jees.
Snobbailu sen sijaan on ärsyttävää.
Ja se, että fine-diningista tulee helposti kierre, jossa koollekutsujan on aivan pakko yrittää ylittää edellinen kokemus seuraavalla, pitää saada somekuvat, että foodieposse was here ja bubblesss only ja yhtäkkiä huomaat, että ystäväporukasta on tullut kulissiporukka, jonka contentti on yhtä merkityksellistä kuin Anttilan katalogissa.
Tämäpä juuri. Itse en viitsi enää kutsua ruokasnobeja ystäviä kylään, kun ei ole sitä monen tonnin kaasugrilliä, pizzauunia, pastakonetta, saksasta tilattuja erikoisoluita, juureen leivottua leipää ja kaikkea muuta mitä heidän luonaan on ja joka ilmeisesti on välttämätöntä hyvän ruoan aikaansaamiseksi. Ennen oli hauskaa yhdessä, nykyään se on kuin joku kilpailu.
Mikäli harrastuneisuutta riittää, hyvää ruokaa voi valmistaa ilman monen tonnin välineitä. Toki täytyy panostaa hyviin raaka-aineisiin.
Ei vaan huvita alkaa mittauttamaan että onko se oma harrastuneisuus nyt tarpeeksi korkealla tasolla. Mennyt maku koko yhdessä olosta.
Vierailija kirjoitti:
Itseäni fine dining ärsyttää nykyään, vaikka pitkään siitä tykkäsin. Käyn työn kautta usein illallisilla. Viimeksi otin pääruoaksi ruijanpallasta, jota oli noin luottokortinkokoinen palanen. Oli kaikin puolin herkullista, mutta hinta oli 38 euroa .
Niin, fine diningiin kuuluu useita ruokalajeja, joten yksi annos on pienehkö. Tuskin jaksaisit syödä viittä tai seitsemää isoa annosta.
Vierailija kirjoitti:
Minua ihmetyttää miksi tästäkin pitää tehdä joko-tai-asia. Fine dining ja siitä nauttivat nähdään pinnallisina hifistelijöinä, jotka menevät ravintolaan näyttäytymään ja lähes ylpeillen kerrotaan kuinka itse mieluummin menisi pizzalle ja oluelle tai grillaisi mökillä.
Eiväthän nämä ole mitään toisiaan poissulkevia vaihtoehtoja. Itse nautin suuresti kun saan istua hyvässä seurassa pitkän kaavan mukaan nauttien useista erilaisista taidolla tehdyistä annoksista ja viineistä, joita ei todellakaan Alkosta saa. Samaten nautin myös rennommasta ruokailusta ja mökilläni grillaamisesta. Kaikille on aikansa ja paikkansa.
Etkö muka ole huomannut, että on olemassa vain Fine Dining paikkojen makuelämykset ja ketjuravintoloiden lima, ei mitään siltä väliltä. Ei koskaan, ikänä, eikä milloinkaan voi ollakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Fransmannissa laitetaan lähinnä pakasteita mikroon, niin en pitäisi sitä fine-diningina.
Kokkeja ärsyttää, kun eivät saa kokata vaan ainoastaan lämmittää ruuan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä harrastus on mahdollinen aika harvassa suomalaisessa kaupungissa. Tarkoittaa käytännössä Helsinkiä.
Taitaa tosiaan olla mahdollista vain kaikkein suurimmissa kaupungeissa.
Jostain Jyväskylästä, Joensuusta tai Kuopiosta löytynee Fransmanni ja 1-2 kpl parempia ravintoloita. Ne on äkkiä käyty läpi.
Joensuussa on yllättävän hyvä ravintolatarjonta. Fine diningiakin löytyy, erittäin hyviä ravintoloita on useita.
En tunne Joensuun ( JKL tai KUO) Fine Diningia. Jos heitto meni väärin, niin pahoittelut.
Mutta jos käyt kerran kuussa syömässsä Finea, riittääkö eri paikkoja puoleksi vuodeksi, vuodeksi vai joko loppuu?No en käy kerran kuussa, ei varmaan fine-paikkoja riittäisi vuodeksi, mutta menut kyllä vaihtuvat usein, joten samaankin voinee mennä pari kertaa, vai mitä?
Tarkoitin sanoa, että turha on dissata pienempien kaupunkien ruokatarjontaa, etenkin jo ei ole käynyt.
Itse muutin Joensuun lähelle puolitoista vuotta sitten ja olen hämmästynyt ruokaravintoloiden hyvästä tasosta ja valikoimasta. Eikä vain Joensuussa, vaan Pohjois-Karjalassa.
Tuolla piipahdin, lomalla P-Karjalassa käydessä. Oli yllättävän hyvä ruoka. Mutta oliko se Fine Diningiä?
Kolumni | Suomi on täynnä kätkettyjä aarteita, kaksi niistä löysin Pohjois-Karjalasta: https://www.hs.fi/matka/art-2000006134756.html?share=881225c73c54f7d3df…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä harrastus on mahdollinen aika harvassa suomalaisessa kaupungissa. Tarkoittaa käytännössä Helsinkiä.
Taitaa tosiaan olla mahdollista vain kaikkein suurimmissa kaupungeissa.
Jostain Jyväskylästä, Joensuusta tai Kuopiosta löytynee Fransmanni ja 1-2 kpl parempia ravintoloita. Ne on äkkiä käyty läpi.
Joensuussa on yllättävän hyvä ravintolatarjonta. Fine diningiakin löytyy, erittäin hyviä ravintoloita on useita.
En tunne Joensuun ( JKL tai KUO) Fine Diningia. Jos heitto meni väärin, niin pahoittelut.
Mutta jos käyt kerran kuussa syömässsä Finea, riittääkö eri paikkoja puoleksi vuodeksi, vuodeksi vai joko loppuu?No en käy kerran kuussa, ei varmaan fine-paikkoja riittäisi vuodeksi, mutta menut kyllä vaihtuvat usein, joten samaankin voinee mennä pari kertaa, vai mitä?
Tarkoitin sanoa, että turha on dissata pienempien kaupunkien ruokatarjontaa, etenkin jo ei ole käynyt.
Itse muutin Joensuun lähelle puolitoista vuotta sitten ja olen hämmästynyt ruokaravintoloiden hyvästä tasosta ja valikoimasta. Eikä vain Joensuussa, vaan Pohjois-Karjalassa.Tuolla piipahdin, lomalla P-Karjalassa käydessä. Oli yllättävän hyvä ruoka. Mutta oliko se Fine Diningiä?
Kolumni | Suomi on täynnä kätkettyjä aarteita, kaksi niistä löysin Pohjois-Karjalasta: https://www.hs.fi/matka/art-2000006134756.html?share=881225c73c54f7d3df…
En ole tuossa jutun alussa mainitussa paikassa käynyt syömässä, loppujuttua en pääse lukemaan. Jotenkin kuvittelisin, ettei pikkuruinen Eno ole ihan otollisin sijainti fine dining - ravintolalle. Mutta Joensuussa sellaisia on.
Joillekin on näköjään epäselvää, mitä fine dining tarkoittaa.
Se on tällaista:
https://www.myhelsinki.fi/fi/sy%C3%B6-ja-juo/ravintolat/ravintola-palace
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä enemmän kyseessä on psykologiaa, mitä kalliimpi paikka on. Toki hyvä ravintola on aina hyvä ravintola.
Mutta se minkä huomioisin omalla kohdalla, niin se rentous itsellä häviää liian hienossa paikassa. Tulee tunne, että täällä pitää käyttäytyä tietyllä tavalla, sama kuin olisit jossain oopperassa.
Jokaisen aiheesta kiinnostuneen kannattaa käydä elokuvateatterissa katsomassa loistava elokuva The Menu. Takaan että sen jälkeen et enää koskaan katso fine dining -ravintoloita samalla tavalla kuin ennen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutaman kerran olen syönyt fine dining - ravintolassa ja on kyllä ollut ihan älyttömän hyvää.
Mutta eihän sitä usein raaski käydä, kyllä siinä tili kevenee vähän liikaa. Ainakin Suomessa.
Vierailija kirjoitti:
Jos nautittaisiinkin niistä hienommista aterioista ystävien kanssa mutta kun kaikki aika menee annosten kuvaamiseen ja hauskanpidon esittämiseen muille somessa.
No toi nyt on jo naurettavaa. Todella, kun ollaan yhdessä, pitäisi olla aikaa toisilleen. Toisaalta, monet varmaan elää sellaista elämänsä upgrade- tilannetta. Sitä eivät omat vanhempansa ehkä saavuttaneet, ja siksi nämä annokset tuntuvat todella hienoilta. Suomessa kaupungistuminen on tapahtunut paljon myöhemmin kuin muissa Pohjoismaissa. Seuraavan sukupolven jälkeen tämä hienostelu ei enää ole mikään teema, vaikkakin nyt se on sitäkin tärkeämpää. Minua vain huvittaa, kun maalta vain pari sukupolvea sitten tulleet 'kouluttavat' toisiaan, ja mittailevat tapatietoisuuttaan. Ja kotonaan juovat maitoa jollakin terveysverukkeella...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä takia et pysty rentoutumaan paremmassa ravintolassa? Tarkoittaako sinulle rentoutuminen vain kännien vetämistä? Oletko jämähtänyt opiskeluaikaan, kun kaverisi ovat vähitellen alkaneet aikuistua?
Olen itsekin hyvätuloinen, mutta pihi. Tai en ainakaan haluaisi käyttää rahaa fine diningiin, se ei tuo minulle hinta-laatu suhteeltaan tyydytystä.
Ap
Olen samaa mieltä, tykkään enemmän hyvälaatuisesta, mutta reilusta ruuasta kuten hyvästä salaattiannoksesta tai jostain tyyliin vuohenjuustobroileria punaviinikastikkeella plus hyvä viini. En muutenkaan jaksa istua ravintolassa tuntitolkula.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän kyllä ap:tä, mutta iän ja paremman tulotason myötä sitä on vain tullut nirsommaksi sekä ruoan että miljöön suhteen. En esimerkiksi halua maksaa pizzasta kymppiä jossain räkälässä, koska parilla kympillä saa paljon paremman pizzan laadukkaammilla raaka-aineilla mukavammassa ympäristössä. Minulle ei ole mikään nautinto syödä sitä huonoa pizzaa, ja jos sellainen olisi pakko syödä niin ainakin tilaisin sen mieluummin kotiin.
Miten pizza liittyy aloitukseen, jossa kaverit käyvät fine dining -paikoissa, eli tyyliin Michelin-ravintoloissa?
Vierailija kirjoitti:
Joillekin on näköjään epäselvää, mitä fine dining tarkoittaa.
Se on tällaista:https://www.myhelsinki.fi/fi/sy%C3%B6-ja-juo/ravintolat/ravintola-palace
Turha alapeukuttaa, kun tämä ei ole mielipidekysymys. Tuossa linkissä on 10 parasta fine dining -ravintolaa. Sellaista ruokaa tarkoittaa fine dining, ei mitään nepalilaista tai sepecial pizzeriaa.
Vierailija kirjoitti:
Mä saatan lukeutua tuohon porukkaan. En tiedä. Mulle vain on normaalia käydä syömässä lounaaksi esimerkiksi simpukoita ja ranskalaisia ja samalla ottaa pieni riesling valkoviini tai hyvä olut. Tosin seuraavassa hetkessä saatan istua Mäkissä syömässä McFeastin ja juomassa kokista. Kolmannessa hetkessä ulkomailla Michelin ravintolassa syömässä paikallista herkkua oluen kera ja sen jälkeen snägärille ja siitä seuraavat syödä snägärillä. Välillä olutta kylkeen ja välillä vettä. Viinistä en niin välitä, en erota pahemmin niiden makuvivahteita ja ne maistuu pääasiassa todella pahalta. Punaista tai roséta en juo ollenkaan. Olutta yleensä otan tai jos paikka ei tarjoa hyvää olutta ruoan kanssa (tapahtuu vain Suomessa) niin sitten juon vettä.
Sen ydinkaveriporukan kanssa saatetaan käydä syömässä simukoita ja shampanjaa, toisella kerralla käydään hampparilla ketjuravintolassa. Erona toki on, että me mennään syömään kun on nälkä ja tekee mieli jotain tiettyä. Meistä kukaan ei ole muualla somessa kuin WhatsApp ja LinkedIn ja tapaamisissa yksikään ei puhu mistään miten joku kriitikko on jotain kirjoittanut tai kuinka kavereille täytyy kertoa just heti. Suositellaan kyllä toisille ravintoloita kun ollaan käyty ja saadaan itse suosituksia. Mutta ei yleensä käydä sen takia, että joku ruoka tai paikka on in tai esittäytymässä. Tätä esittäytymistä tapahtuu vain jos on mukana isompi porukka ja enemmän niitä statushakijoita.
En ole asiaa koskaan varsinaisesti miettinyt, mutta kai tuo paikkansa pitää, että tulotason ja koulutuksen noustessa myös arvot muuttuvat. Meillä tulotasot vaihtelee 30 000€/vuosi - 150 000€/vuosi ja löytyy ammattikoulusta tohtoriin ihmisiä. Mun paras kaveri on ammattikoulun käynyt ja minä tohtori. Kaikista pahimmat tuolla esiintymis ja näyttäytymisakselilla on ammattikorkean käyneet ja yleensä tradenomit. He kun kaivavat jossain ravintolassa kännykän esiin kemun ruoka tulee pöytään niin saa meidän seurassa lähinnä vähän vaivaannuttavaa hymähtelyä, koska me halutaan syödä heti ja keskustella sen lomassa. Kai olemme sitten se toinen ääripää.
Hyvä keskustelun aloitus ja tätä voisin itsekseni miettiä lisääkin. Kiitos!
Simpukat, ranskalaiset ja lasi saksalaista "viiniä" maksaa jotain pari kymppiä. Kaukana fine diningistä ylipäänsä koko annos. Ihan perus mättöä, jota kietaisee rantakuppilassa kuka tahansa tavan Erkki ohikulkiessaan. Jengillä on kyllä näköjään matalat kriteerit fine diningille...
"Fine dining -ravintolat tunnetaan muun muassa siitä, että niiden tarjoamat annokset ovat tavanomaista pienempiä, mutta ne sisältävät usein harvinaisempia ja hintavampia raaka-aineita. Tärkeintä fine dining -ravintoloissa ei siis ole annosten koko, vaan pienestäkin annoksesta saatu ainutlaatuinen nautinto. Fine dining -ravintoloissa on yleisesti hyvin tiukat pukeutumisvaatimukset. Miehillä on usein vaatittu pitkää pukua tai mokkanahkaisia juhlakengät. Naisilla on taas usein vaatittu juhla-asuja, kuten mekkoja ja hienoja kenkiä. Pukeutumisvaatimukset ovat yleensä hyvin selkeät ja ravintolat ilmoittavat niistä usein etukäteen. Pukeutumalla ravintolaan sopivasti näytät arvostavasi paikkaa ja vieraasi tuntuvat varmasti mukavammilta."
"Fine dining restaurants are full-service restaurants with specific dedicated meal courses. The décor of such restaurants features higher-quality materials, with establishments having certain rules of dining which visitors are generally expected to follow, sometimes including a dress code."
Vierailija kirjoitti:
Mä saatan lukeutua tuohon porukkaan. En tiedä. Mulle vain on normaalia käydä syömässä lounaaksi esimerkiksi simpukoita ja ranskalaisia ja samalla ottaa pieni riesling valkoviini tai hyvä olut. Tosin seuraavassa hetkessä saatan istua Mäkissä syömässä McFeastin ja juomassa kokista. Kolmannessa hetkessä ulkomailla Michelin ravintolassa syömässä paikallista herkkua oluen kera ja sen jälkeen snägärille ja siitä seuraavat syödä snägärillä. Välillä olutta kylkeen ja välillä vettä. Viinistä en niin välitä, en erota pahemmin niiden makuvivahteita ja ne maistuu pääasiassa todella pahalta. Punaista tai roséta en juo ollenkaan. Olutta yleensä otan tai jos paikka ei tarjoa hyvää olutta ruoan kanssa (tapahtuu vain Suomessa) niin sitten juon vettä.
Sen ydinkaveriporukan kanssa saatetaan käydä syömässä simukoita ja shampanjaa, toisella kerralla käydään hampparilla ketjuravintolassa. Erona toki on, että me mennään syömään kun on nälkä ja tekee mieli jotain tiettyä. Meistä kukaan ei ole muualla somessa kuin WhatsApp ja LinkedIn ja tapaamisissa yksikään ei puhu mistään miten joku kriitikko on jotain kirjoittanut tai kuinka kavereille täytyy kertoa just heti. Suositellaan kyllä toisille ravintoloita kun ollaan käyty ja saadaan itse suosituksia. Mutta ei yleensä käydä sen takia, että joku ruoka tai paikka on in tai esittäytymässä. Tätä esittäytymistä tapahtuu vain jos on mukana isompi porukka ja enemmän niitä statushakijoita.
En ole asiaa koskaan varsinaisesti miettinyt, mutta kai tuo paikkansa pitää, että tulotason ja koulutuksen noustessa myös arvot muuttuvat. Meillä tulotasot vaihtelee 30 000€/vuosi - 150 000€/vuosi ja löytyy ammattikoulusta tohtoriin ihmisiä. Mun paras kaveri on ammattikoulun käynyt ja minä tohtori. Kaikista pahimmat tuolla esiintymis ja näyttäytymisakselilla on ammattikorkean käyneet ja yleensä tradenomit. He kun kaivavat jossain ravintolassa kännykän esiin kemun ruoka tulee pöytään niin saa meidän seurassa lähinnä vähän vaivaannuttavaa hymähtelyä, koska me halutaan syödä heti ja keskustella sen lomassa. Kai olemme sitten se toinen ääripää.
Hyvä keskustelun aloitus ja tätä voisin itsekseni miettiä lisääkin. Kiitos!
Simpukat ja Riesling on rentoa ruokailua. Ei missään nimessä fine diningia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän kyllä ap:tä, mutta iän ja paremman tulotason myötä sitä on vain tullut nirsommaksi sekä ruoan että miljöön suhteen. En esimerkiksi halua maksaa pizzasta kymppiä jossain räkälässä, koska parilla kympillä saa paljon paremman pizzan laadukkaammilla raaka-aineilla mukavammassa ympäristössä. Minulle ei ole mikään nautinto syödä sitä huonoa pizzaa, ja jos sellainen olisi pakko syödä niin ainakin tilaisin sen mieluummin kotiin.
Ja sinulle fine-dining hifistelyä merkitsee 20 € pitsa. Saako nauraa?
Olen eri.
Mutta itselle joku 30e ruoka-annos on aivan maksimi. Siksi ruokapaikoiksi valikoituu lähinnä ketjuravintolat.
Viimeksi olen syönyt elokuussa fiinimmin Fransmannissa, jolloin alkuruoka, pääruoka, ruokajuoma ja jälkiruokadrinkki maksoi yht. jotain 60e.
Tuolla rahalla syön normaalisti 2-4 kertaa, aasialaisen buffan, pizzaa tai take-awayna mitä milloinkin.
En vaan näe Fine Diningiä järkevänä tai edes tavoittelemisen arvoisena. Sorry siitä.
Fransmanni ei ole fine diningia... Tsiisus.
Just.