Kaveriporukan fine-dining hifistely - polttareitakin pahempaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä takia et pysty rentoutumaan paremmassa ravintolassa? Tarkoittaako sinulle rentoutuminen vain kännien vetämistä? Oletko jämähtänyt opiskeluaikaan, kun kaverisi ovat vähitellen alkaneet aikuistua?

Olen itsekin hyvätuloinen, mutta pihi. Tai en ainakaan haluaisi käyttää rahaa fine diningiin, se ei tuo minulle hinta-laatu suhteeltaan tyydytystä.

Ap

Ja ruuan määrä/hinta, nälkä ei lähde yhdellä kastikeviirulla, yhden suupalan lihalla sekä kahdella pienellä potulla!

On kyllä ihan myytti tämä ettei nälkä lähde fine dining -aterialla! Tarkoittaako, että jos ei tule järjetön ähky, on jäänyt siis nälkä? Esim 4-5 ruokalajin menu on ihan tavallinen (usein siellä on kaikenlaisia keittiön ylimääräisiä tervehdyksiä mukana, ja tietysti paikan omat leivät) ja mulla on jälkiruuan kohdalla yleensä jo vaikeuksia. Kerran söin aivan ihanan 15 ruokalajin menun ja se oli yllättäen niin sopivasti mitoitettu (ja koko kokemus tietty kesti tavallista pidempään) että tulin sopivasti täyteen, ei yhtään ähky. Jokaiseen ruokalajiin (jotka oli suupalakokoa) keskityttiin ja hartaasti nautittiin. Maksoi paljon mutta oli upea kokemus! Ihan eri asia kuin lounas amarillossa (joka puolustaa tietty paikkaansa toisessa tilanteessa).

No kato kun hän on nähnyt jossain kuvan, jossa on _yksi_ annos. Ei hän ole käynyt fine diningia itse syömässä.

Vierailija kirjoitti:

En ole ollut näissä miiteissä, mutta kavereita on ollut ja heiltä olen kuullut. Itse kävin enemmän ravintoloissa n. 15 v sitten, pariskuntana. Se oli silloin tyyli. Nyt mennään valtavissa naisporukoissa.

Kyllä sen voi edelleen ihan itse päättää, kenen tai keiden kanssa käy. Voi jopa käydä yksin.

Meillä on just menossa tämmöne skene.

Ollaan reilu kolmekymppisiä, asutaan eri paikkakunnilla. Yks kaveri on töissä pk-seudul huippuravintolassa ja saadaan sinne henksualet. On törkeen siistiä kokoontua lapsuudenkavereiden kaa lauantai-illaks raflaan, vetää överin hyvää sapuskaa ja vähän erikoisempia juomia ja sitten ottaa juna pois pk-seudulta yötä vasten.

Voittaa kyllä sen nuoraikuiselämän jolloin vedettiin halvinta mahdollista niin paljon kuin mahdollista.

Olen hankkinut varallisuuteni 30 vuoden aikana välttelemällä minkäänlaista tuhlausta ja sijoittanut kaiken. En osaa oikein nauttia rahan tuhlaamisesta, luultavasti en opi sitä koskaan, koska koko aikuisikäni olen aina miettinyt miten saisi iloa mahdollisimman vähällä rahalla. Osalla tuttavapiiristäni on erittäin tärkeää mitata elämässään onnistumista juuri näillä pikkuporvarillisilla vaurastumisen ulkoisilla merkeillä. Jännä miten jokainen heistä nyt yhtäkkiä maistaa viinit ja eksoottiset ruoat niin kovin tarkasti. Jokainen toki omalla tyylillään, itse ostelen mieluummin metsää, siellä on mukava rentoutua. Itse koen metsässä nautitun evään paljon parempana, luonnossa aistit terävöityy.

Vierailija kirjoitti:

Olen hankkinut varallisuuteni 30 vuoden aikana välttelemällä minkäänlaista tuhlausta ja sijoittanut kaiken. En osaa oikein nauttia rahan tuhlaamisesta, luultavasti en opi sitä koskaan, koska koko aikuisikäni olen aina miettinyt miten saisi iloa mahdollisimman vähällä rahalla. Osalla tuttavapiiristäni on erittäin tärkeää mitata elämässään onnistumista juuri näillä pikkuporvarillisilla vaurastumisen ulkoisilla merkeillä. Jännä miten jokainen heistä nyt yhtäkkiä maistaa viinit ja eksoottiset ruoat niin kovin tarkasti. Jokainen toki omalla tyylillään, itse ostelen mieluummin metsää, siellä on mukava rentoutua. Itse koen metsässä nautitun evään paljon parempana, luonnossa aistit terävöityy.

Tekstiisi en muuten ota kantaa, mutta makuaisti on aisti jota voi ja pitää kehittää. Viinejä oppii tuntemaan - niitä juomalla. Ruokien makuvivahteita syömällä. Taito joka harjaantuu ihan siinä missä muutkin taidot.

Minä huomasin kuuluvani suurituloisiin jonkun tilastollisen määritelmän mukaan, mutta ei se pääkaupunkiseudulla yksinasuvana asuntovelallisena tarkoita sitä, että parisataa ruokaan olisi pieni raha. Olen käynyt pari kertaa kallista paikassa, ja ei se ruoka toki pahaa ollut. Varmasti varakkaana kokisin että on sen arvoista, kun ei tarvitsisi miettiä mihin muuhun rahan pitäisi riittää. Minulla menee se raha ja tuplatkin, kun käy vakuutuksettoman koiran kanssa eläinlääkärissä kääntymässä tai vaikka kun autosta hajoaa jotain. Niihin pitää olla varaa.

Ehdottaisin aloittajalle että jos kavereille kelpaisi brunssi hyvässä paikassa? Pääsisi halvemmalla mutta olisi kaikenlaista maisteltavaa niille ketkä kaipaavat sellaisia elämyksiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä takia et pysty rentoutumaan paremmassa ravintolassa? Tarkoittaako sinulle rentoutuminen vain kännien vetämistä? Oletko jämähtänyt opiskeluaikaan, kun kaverisi ovat vähitellen alkaneet aikuistua?

Olen itsekin hyvätuloinen, mutta pihi. Tai en ainakaan haluaisi käyttää rahaa fine diningiin, se ei tuo minulle hinta-laatu suhteeltaan tyydytystä.

Ap

Ja ruuan määrä/hinta, nälkä ei lähde yhdellä kastikeviirulla, yhden suupalan lihalla sekä kahdella pienellä potulla!

Niitä ruokalajeja syödään yleensä useampi, ja juuri siksi ne on pieniä että jaksaa syödä montaa erilaista. Toki jos hyvän ruokapaikan kriteeri on missä saa nopeimmin mahansa täyteen niin fine dining ei ole se.

Jojoo mutta lasku on sit kans sen mukainen kun perivät täyden lautasellisen hinnan 40g lihapalasta, eli Hinta-laatu-määrä, eivätkä nämä kohtaa suomessa oikeastaan missään ravintolassa.

Täh? Minkä täyden lautasellisen hinnan, jos se liha-annos sisältyy esimerkiksi 11 ruokalajin menuun joka maksaa 85€ tai 6 ruokalalin joka maksaa 60€?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en pidä siitä myöskään.

Olen hyvätuloinen ja korkeakoulutettu, jos tästä nyt taas yritetään vängätä luokkakysymystä.

Fine dining-ravintola sinänsä kelpaa, mutta en ole kiinnostunut analysoimaan ruokalajeja "oih, ihanaa"-hihkaisujen säestämänä. Hampaani kiristyvät kun joku porukan naisista kuvaa iltaa tai ravintolaa täydelliseksi.

Myös lasien kilistelyt ja hip hip hurraa-henkiset huudot ovat teennäisiä; suomalainen keskiluokka leikkimässä 1800-luvun aatelisia.

Turha oheissäätö ja hifistely pois, niin on paras.

Suomalainen keskiluokka on ylipäätään noloa.

Kilistelijät haluavat erottua muusta keskiluokasta, vaikka ovat käytännössä samanlaisia asuntolainaa ja autolainaa maksavia taviksia kuin Reinot ja Crocsit jalassa tallustelevat tehdastyöläiset ja lähihoitajat.

Viinien harrastajana ihnoan etenkin viinien maistelua porukassa. Suurin osa ei erottaisi kympin kyykkyviiniä harvinaisesta vuosikerrasta.

Naisille on tärkeää tuntea että he ovat nousseet korkeampaan sosiaaliluokkaan. Siksi tehdään asioita joita "kuuluu" tehdä, kuten tilataan viiniä, pidetään puhe ja analysoidaan ravintolan laatua sopivan keveästi ilosta hihkuen.

Sattuneesta syystä olen viettänyt kovastikin aikaa oikeasti varakkaiden ihmisten seurassa. ns. vanha raha on ainoa osa Suomen kansasta joka ei aiheuta myötähäpeää.

Enpä ole kyllä ikinä nähnyt kenenkään hihkuvan fine dining-ravintolassa ja jos joku ottaa kuvia niin tekee sen kyllä hyvin hillitysti ja huomiota herättämättä. Ja miten ajattelet että suomalainen keskiluokka olisi jotenkin nolompaa kuin muualla, noloa täällä olet sinä joka esität niin paljon parempaa ihmistä. Oikeasti.

Kuvien ottaminen on varma merkki keskiluokkaisuudesta. Varakkaat eivät ota kuvia eivätkä postaa niitä someen.

-ohis

Yleensähän ihmiset ylipäätään ottaa kuvia hetkistä jotka haluavat muistaa. Semmoinen, jolle hienot ravintolat on arkipäivää, ei tietenkään viitsi kuvata kaikkia ruoka-annoksia. Mutta kyllä varakkaatkin kuvia ottaa ja jotkut postaa someenkin, sellaisista aiheista jotka on heille tärkeitä.

Jotkut sitä ja jotkut tätä. En ole varakas eikä hienot ravintolat ole minulle suinkaan arkipäivää, mutta en minä silti ota hienossa(kaan) ravintolassa kuvia. Nautin siitä hetkestä ja muistan sen pitkään, ei se kuva minulle mitään lisäarvoa siihen tuo.

Se on sinun asiasi. Muut ottakoot kuvia juuri niin paljon tai vähän kuin haluavat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No voi hyvänen aika, hyvissä ravintoloissa on aina ala carte lista sekä muutama menu kokonaisuus plus yllätysmeny jos niin haluaa. Itse syön usein kolmet alkupalat koska ne on parhaita. Myös viiniä voi ostaa ihan oman mielen mukaan jos ei halua viinipakettia. Turkulainen Kaskis on 1 tähden Michelinravintola, ympäristö kuin suoraan Kaurismäen elokuvista mutta sekä ruoka että palvelu on loistavaa. Sekä tarjoilijat että asiakkaat ovat laidasta laitaan, nuoresta vanhaan ,ei pukeutumisvaatimuksia , ainoa ongelma on saada sieltä pöytä, vaatii aika paljon työtä. Mutta mielestäni on sen arvoinen.ps. Fine dining on aika vanhanaikainen termi.

Kaskis tarjoilee myös vain pelkkää pitkää illallismenua.

Samoin ainakin toinen tähtiravintola Ora.

Jos paikka tarjoaa vain yhtä vaihtoehtoa, onko se enää ravintola. Muutamat näistä yhden/kahden menun tarjoajista, tuntuvat enemmän teatteriesityksiltä. 

En pidä myöskään ravintoloista, joiden henkilökunta esitetään hyvin personoituna. Tulee tunne, että jos ruuan on isoäiti valmistanut rakkaudella, siinä ei ole vikaa. Hyvä ruoka puhuttelee ilman kommervinkkejä, minuun niillä koukeroilla saa viritettyä negatiivisen ennakkovarauksen.

Yhtä säännöllisesti vaihtuvaa n. kymmenen (tai yli) ruokalajin vaihtoehtoa. Ja kyllä, on se edelleen ravintola. Vieläpä keskivertoa tasokkaampi sellainen.

Kyllä niitä usein on kaksi settiä valittavana. Toinen niistä kasvisversio.

Ja tokihan rajoitteet otetaan muutenkin huomioon, kunhan niistä etukäteen ilmoitetaan.

Mainitsemassani Orassa on tasan yksi, joka tarjoillaan kaikille yhtäaikaa. En ole vielä käynyt, mutta kuulostaa kivalta konseptilta ja tulen ehdottomasti jossakin kohtaa käymään. Rajoitteet toki sielläkin huomioidaan.

Vierailija kirjoitti:

Facebookissa on nykyään näitä naisten fine dining -harrastajaryhmiä. Istutaan tuntemattomien ihmisten kanssa, tylsistytään ja maksetaan 100-150 € illallisesta viineineen. Ennen näissä kalliissa ravintoloissa käytiin miesseurassa tai firmojen piikkiin. Ymmärrän, jos seura on todella hyvää ja itsellä on hauskaa. Itselläni ei ole varaa näihin illanviettoihin.

Sinulla ei ole varaa, mutta silti tiedät että tylsää on.

Vierailija kirjoitti:

Minä lähdin kerran tuttujen mukaan tuollaiseen iltaan.

Ravintolassa tai ruuassa ei ollut vikaa. Hyvää oli ja palvelu toimi. Konsepti nyt ei miellytä, eli odottelet aina seuraavaa ruokalajia ja istut lähes koko illan nälkäisenä. Ravintolan vikahan se ei ole, jos tätä ihmiset haluavat.

Mutta se, että jokaista ruokalajia olisi pitänyt analysoida ylisanoin. "No, miltä maistui!?" - sellainen voitonriemuinen ilme naamalla että no niin nyt pääsit maistamaan oikeasti jumalaista ruokaa, menitkö sanattomaksi!

Ja se pettymys kun ylisanoja ei tullutkaan, enkä seuraavankaan ruokalajin kohdalla näyttänyt maistaessani siltä kuin 18-vuotias fitnessmissi olisi istunut syliin ja olisin laukeamassa housuihini.

Suurin osa porukasta leikki mukana, ja naisten katseiden välttäessä sitten tuijottelivat kattoon että mitähän tässä pitäisi sanoa? Hyvää on mutta se on vain ruokaa.

Koko illasta haiskahti se, että sinä päästiin tuntemaan hetkeksi että nyt ei olla sitä tavallista keskiluokkaa, vaan jotain vähän parempaa. Välissä tietysti puhutaan työprojekteista, käyttäen niin paljon businessjargonia kuin mahdollista.

Ei kiitos toista kertaa. ko. ravintolassa voisin kyllä käydä toistekin; alkupala-pääruoka-jälkiruoka ilman analyysejä ja ylisanoja.

Niin, kaikkien ei tarvitse ymmärtää ja kiinostua samoista asioista. Tuttavapiirissä on paljon sellaisia harrastuksia ja mielenkiinnon kohteita, joita en tajua enkä jaksaisi itse koskaan innostua. Niinpä annan heidän harrastella juttujaan ihan rauhassa. Jutellaan ihan muista aiheista pääasiassa, kun tavataan, niistä mitkä on meille yhteisiä.

Sä et ymmärrä miksi joku innostuu viimeisen päälle tuunatuista ruoka-annoksista. Eikö silloin kannata jättää koko homma niille joita se kiinostaa. Turha tuhlata energiaa makuasioihin.

Vierailija kirjoitti:

Olen hankkinut varallisuuteni 30 vuoden aikana välttelemällä minkäänlaista tuhlausta ja sijoittanut kaiken. En osaa oikein nauttia rahan tuhlaamisesta, luultavasti en opi sitä koskaan, koska koko aikuisikäni olen aina miettinyt miten saisi iloa mahdollisimman vähällä rahalla. Osalla tuttavapiiristäni on erittäin tärkeää mitata elämässään onnistumista juuri näillä pikkuporvarillisilla vaurastumisen ulkoisilla merkeillä. Jännä miten jokainen heistä nyt yhtäkkiä maistaa viinit ja eksoottiset ruoat niin kovin tarkasti. Jokainen toki omalla tyylillään, itse ostelen mieluummin metsää, siellä on mukava rentoutua. Itse koen metsässä nautitun evään paljon parempana, luonnossa aistit terävöityy.

Pääseehän sitä metsään vaikkei sitä omaksi osta. Kuinka sinä nyt noin turhaan tuhlaat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en pidä siitä myöskään.

Olen hyvätuloinen ja korkeakoulutettu, jos tästä nyt taas yritetään vängätä luokkakysymystä.

Fine dining-ravintola sinänsä kelpaa, mutta en ole kiinnostunut analysoimaan ruokalajeja "oih, ihanaa"-hihkaisujen säestämänä. Hampaani kiristyvät kun joku porukan naisista kuvaa iltaa tai ravintolaa täydelliseksi.

Myös lasien kilistelyt ja hip hip hurraa-henkiset huudot ovat teennäisiä; suomalainen keskiluokka leikkimässä 1800-luvun aatelisia.

Turha oheissäätö ja hifistely pois, niin on paras.

Suomalainen keskiluokka on ylipäätään noloa.

Kilistelijät haluavat erottua muusta keskiluokasta, vaikka ovat käytännössä samanlaisia asuntolainaa ja autolainaa maksavia taviksia kuin Reinot ja Crocsit jalassa tallustelevat tehdastyöläiset ja lähihoitajat.

Viinien harrastajana ihnoan etenkin viinien maistelua porukassa. Suurin osa ei erottaisi kympin kyykkyviiniä harvinaisesta vuosikerrasta.

Naisille on tärkeää tuntea että he ovat nousseet korkeampaan sosiaaliluokkaan. Siksi tehdään asioita joita "kuuluu" tehdä, kuten tilataan viiniä, pidetään puhe ja analysoidaan ravintolan laatua sopivan keveästi ilosta hihkuen.

Sattuneesta syystä olen viettänyt kovastikin aikaa oikeasti varakkaiden ihmisten seurassa. ns. vanha raha on ainoa osa Suomen kansasta joka ei aiheuta myötähäpeää.

Enpä ole kyllä ikinä nähnyt kenenkään hihkuvan fine dining-ravintolassa ja jos joku ottaa kuvia niin tekee sen kyllä hyvin hillitysti ja huomiota herättämättä. Ja miten ajattelet että suomalainen keskiluokka olisi jotenkin nolompaa kuin muualla, noloa täällä olet sinä joka esität niin paljon parempaa ihmistä. Oikeasti.

Kuvien ottaminen on varma merkki keskiluokkaisuudesta. Varakkaat eivät ota kuvia eivätkä postaa niitä someen.

-ohis

Yleensähän ihmiset ylipäätään ottaa kuvia hetkistä jotka haluavat muistaa. Semmoinen, jolle hienot ravintolat on arkipäivää, ei tietenkään viitsi kuvata kaikkia ruoka-annoksia. Mutta kyllä varakkaatkin kuvia ottaa ja jotkut postaa someenkin, sellaisista aiheista jotka on heille tärkeitä.

Jotkut sitä ja jotkut tätä. En ole varakas eikä hienot ravintolat ole minulle suinkaan arkipäivää, mutta en minä silti ota hienossa(kaan) ravintolassa kuvia. Nautin siitä hetkestä ja muistan sen pitkään, ei se kuva minulle mitään lisäarvoa siihen tuo.

Se on sinun asiasi. Muut ottakoot kuvia juuri niin paljon tai vähän kuin haluavat.

Missä sanoin toisin? Luonnollisesti niin on.

Kyllähän toiset ottaa kuvia kaljoistaankin ja laittaa niitä somet täyteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen hankkinut varallisuuteni 30 vuoden aikana välttelemällä minkäänlaista tuhlausta ja sijoittanut kaiken. En osaa oikein nauttia rahan tuhlaamisesta, luultavasti en opi sitä koskaan, koska koko aikuisikäni olen aina miettinyt miten saisi iloa mahdollisimman vähällä rahalla. Osalla tuttavapiiristäni on erittäin tärkeää mitata elämässään onnistumista juuri näillä pikkuporvarillisilla vaurastumisen ulkoisilla merkeillä. Jännä miten jokainen heistä nyt yhtäkkiä maistaa viinit ja eksoottiset ruoat niin kovin tarkasti. Jokainen toki omalla tyylillään, itse ostelen mieluummin metsää, siellä on mukava rentoutua. Itse koen metsässä nautitun evään paljon parempana, luonnossa aistit terävöityy.

Pääseehän sitä metsään vaikkei sitä omaksi osta. Kuinka sinä nyt noin turhaan tuhlaat?

Metsä on hyvä sijoitus.

Vierailija kirjoitti:

Olen hankkinut varallisuuteni 30 vuoden aikana välttelemällä minkäänlaista tuhlausta ja sijoittanut kaiken. En osaa oikein nauttia rahan tuhlaamisesta, luultavasti en opi sitä koskaan, koska koko aikuisikäni olen aina miettinyt miten saisi iloa mahdollisimman vähällä rahalla. Osalla tuttavapiiristäni on erittäin tärkeää mitata elämässään onnistumista juuri näillä pikkuporvarillisilla vaurastumisen ulkoisilla merkeillä. Jännä miten jokainen heistä nyt yhtäkkiä maistaa viinit ja eksoottiset ruoat niin kovin tarkasti. Jokainen toki omalla tyylillään, itse ostelen mieluummin metsää, siellä on mukava rentoutua. Itse koen metsässä nautitun evään paljon parempana, luonnossa aistit terävöityy.

Ei hyvät ravintolat ja luontoelämykset mitenkään sulje toisiaan pois.

Metsässä on kiva ruokailla välillä, toisinaan taas on kiva mennä ravintolaan - varsinkin jos räntää tulee vaakatasossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen hankkinut varallisuuteni 30 vuoden aikana välttelemällä minkäänlaista tuhlausta ja sijoittanut kaiken. En osaa oikein nauttia rahan tuhlaamisesta, luultavasti en opi sitä koskaan, koska koko aikuisikäni olen aina miettinyt miten saisi iloa mahdollisimman vähällä rahalla. Osalla tuttavapiiristäni on erittäin tärkeää mitata elämässään onnistumista juuri näillä pikkuporvarillisilla vaurastumisen ulkoisilla merkeillä. Jännä miten jokainen heistä nyt yhtäkkiä maistaa viinit ja eksoottiset ruoat niin kovin tarkasti. Jokainen toki omalla tyylillään, itse ostelen mieluummin metsää, siellä on mukava rentoutua. Itse koen metsässä nautitun evään paljon parempana, luonnossa aistit terävöityy.

Pääseehän sitä metsään vaikkei sitä omaksi osta. Kuinka sinä nyt noin turhaan tuhlaat?

Metsä on hyvä sijoitus.

No enpä tiedä. Parempiakin on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä takia et pysty rentoutumaan paremmassa ravintolassa? Tarkoittaako sinulle rentoutuminen vain kännien vetämistä? Oletko jämähtänyt opiskeluaikaan, kun kaverisi ovat vähitellen alkaneet aikuistua?

Olen itsekin hyvätuloinen, mutta pihi. Tai en ainakaan haluaisi käyttää rahaa fine diningiin, se ei tuo minulle hinta-laatu suhteeltaan tyydytystä.

Ap

Ja ruuan määrä/hinta, nälkä ei lähde yhdellä kastikeviirulla, yhden suupalan lihalla sekä kahdella pienellä potulla!

On kyllä ihan myytti tämä ettei nälkä lähde fine dining -aterialla! Tarkoittaako, että jos ei tule järjetön ähky, on jäänyt siis nälkä? Esim 4-5 ruokalajin menu on ihan tavallinen (usein siellä on kaikenlaisia keittiön ylimääräisiä tervehdyksiä mukana, ja tietysti paikan omat leivät) ja mulla on jälkiruuan kohdalla yleensä jo vaikeuksia. Kerran söin aivan ihanan 15 ruokalajin menun ja se oli yllättäen niin sopivasti mitoitettu (ja koko kokemus tietty kesti tavallista pidempään) että tulin sopivasti täyteen, ei yhtään ähky. Jokaiseen ruokalajiin (jotka oli suupalakokoa) keskityttiin ja hartaasti nautittiin. Maksoi paljon mutta oli upea kokemus! Ihan eri asia kuin lounas amarillossa (joka puolustaa tietty paikkaansa toisessa tilanteessa).

Täsmälleen samaa mieltä, Palacessa esimerkiksi menee koko ilta syömiseen ja lopussa on niin täynnä, että tekee tiukkaa vetää ne petit foursit kahvin kanssa. Varsinkin jos ottaa sen juustosetin, mikä on ihan överi. Valitset kärrystä haluamasi juustot, niitä tulee kunnon palat ja oheen kaikenmaailman lisuketta.

Ei voi kyllä kukaan väittää, että jäisi nälkä. Ja ruokalajit on parhaimmista raaka-aineista.

Joku tykkää fine diningistä ja joku ei. Molemmat ok. Kannattaa valita seura sen mukaan. Ei se sen vaikeampaa ole. Mitäpäs sitä sen enempää väittelemään.

Ja tuohon kuvaamiseen. Itse kuvaan joskus ruokia ja ravintolan tunnelmaa olinpa sitten rossossa tai palacessa, joskus en kuvaa. Ihan sama. Ei ainakaan itselläni liity siihen onko kokemus minulle uusi, vaan ihan fiilikseen. Eikä kiinnosta yhtään ajatteleeko joku siitä jotain vai ei. Hei otetaan rennosti ja nautitaan elämästä kukin itselle sopivalla tavalla, pizzan tai kaviaarin äärellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä takia et pysty rentoutumaan paremmassa ravintolassa? Tarkoittaako sinulle rentoutuminen vain kännien vetämistä? Oletko jämähtänyt opiskeluaikaan, kun kaverisi ovat vähitellen alkaneet aikuistua?

Olen itsekin hyvätuloinen, mutta pihi. Tai en ainakaan haluaisi käyttää rahaa fine diningiin, se ei tuo minulle hinta-laatu suhteeltaan tyydytystä.

Ap

Ja ruuan määrä/hinta, nälkä ei lähde yhdellä kastikeviirulla, yhden suupalan lihalla sekä kahdella pienellä potulla!

On kyllä ihan myytti tämä ettei nälkä lähde fine dining -aterialla! Tarkoittaako, että jos ei tule järjetön ähky, on jäänyt siis nälkä? Esim 4-5 ruokalajin menu on ihan tavallinen (usein siellä on kaikenlaisia keittiön ylimääräisiä tervehdyksiä mukana, ja tietysti paikan omat leivät) ja mulla on jälkiruuan kohdalla yleensä jo vaikeuksia. Kerran söin aivan ihanan 15 ruokalajin menun ja se oli yllättäen niin sopivasti mitoitettu (ja koko kokemus tietty kesti tavallista pidempään) että tulin sopivasti täyteen, ei yhtään ähky. Jokaiseen ruokalajiin (jotka oli suupalakokoa) keskityttiin ja hartaasti nautittiin. Maksoi paljon mutta oli upea kokemus! Ihan eri asia kuin lounas amarillossa (joka puolustaa tietty paikkaansa toisessa tilanteessa).

Täsmälleen samaa mieltä, Palacessa esimerkiksi menee koko ilta syömiseen ja lopussa on niin täynnä, että tekee tiukkaa vetää ne petit foursit kahvin kanssa. Varsinkin jos ottaa sen juustosetin, mikä on ihan överi. Valitset kärrystä haluamasi juustot, niitä tulee kunnon palat ja oheen kaikenmaailman lisuketta.

Ei voi kyllä kukaan väittää, että jäisi nälkä. Ja ruokalajit on parhaimmista raaka-aineista.

Komppaan kyllä tätä palacen juustoasiaa. Kävin pari kk sitten ja olisi riittänyt huomatttavasti pienemmät palat juustoa.

Pystyn samaistumaan tähän. Itse olen matalapalkka alalla ja perheessämme on lapsia joten rahalle on käyttöä.

Ystäväni juhlisti syntymäpäiviään ja kutsui meidät ystävät syömään hinnakkaaseen ravintolaan jossa olisi porukalla pitänyt syödä menu joka oli melko hintava. Pelkästään ravintolan erikoisvesi huiteli yli 10€ hinnan... Eihän tässä varsinaisesti ollut mitään väärää, mutta harmitti/hävetti etten voinut osallistua sen vuoksi ettei ole rahaa. Sen koommin ei ole ystävänikään kuulunut mitään.

Ehkä itse näin asian niin että kun on tarkoitus kutsua 20-30 ystävää juhlistamaan synttäreitä niin itselleni on tärkempää tehdä tilanteesta mahdollisimman matalan kynnyksen tilaisuus jotta ystäväni pääsevät paikalle. Koska tärkeintä on tavata ystäviäni. Ravintolan hifistelyt hoitaisin pienemmällä porukalla kuten kaksin mieheni kanssa.

Mutta jokainen toki tyylillään.