Kaveriporukan fine-dining hifistely - polttareitakin pahempaa

Meidän kaveripiirissä se kaikista kouluttamattomin hurahti fine diningiin.

Alkoi aivan tavallisesta juhannuksesta. Perinteillä mentiin, että jokainen tuo yhteiseen pöytään oman ruokakuntansa verran ruokaa ja juomaa. Lisäksi on kukin tuonut jonkun extra jutun.. esim jälkkäriä, uutta salaattia, marinadia lihoille, lapsille touhujuttuja...

Tää tyyppi sitten toi valkoiset pöytäliinat ja hienot lautaset ja lasit. Hän ei enää tykkää, että oluet vedetään tölkistä suoraan tai yöpalaksi aina sitä iänikuista makkaraa talouspaperista.

Okkei.. no, leikittiin se jussi sitten hänen pillinsä mukaan. Hän pipersi ruoaksi sorsaa ja peuraa. Hänellä oli uusi tuttavuus joka metsästi yli oman tarpeensa.

Moni yritti häntä auttaa, mutta ei me tahmatassut edes osata. Pöydän kattaminenkin meni vituralleen. Tehkööt, niin hoidettiin siivous.

Sitten pitkin vuotta tämä kutsui meidät milloin minnekin syömään. Lisäksi hän vaati, että muut maksaa hänen laskunsa. Hän oli sentään nähnyt vaivaa ja etsinyt kys helmen meille uusia kokemuksia varten. Osa maksoi hänen sapuskat,.. minäpä en. Ihan periaatteen vuoksi.

Vuoden päivät mä jaksoin tuota teatteria katsella. Tuli uusi juhannus ja vaadin, että mennään vanhan kaavan mukaan. Moni muukin innoistui. Ei turhaa pönötystä.

Kuitenkin tyyppi taas yritti liinojensa tms. Loukkaantui viimeisenä vielä yritti, että seuraavalla kerralla ei mitään alkoholiläträyksiä. Herra joka aina on itse pahiten kännissä.

Pikku hiljaa jätettiin osallistuttama hänen juhliinsa. Haukkuhan tuo muut sitten juopoks, kun hänen hienot ruuat ei kelpaa.

Pelistä löytyy syyllinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse Rosso-ihminen. En yhtään tykkää, kun yksi kaveriporukka haluua aina hienoon ravintolaan syömään. Itse en välttämättä edes löydä syötävää hienojen ravintoloiden listalta. Rahasta ei minun osaltani ole kiinni. En vain pidä niistä annoksista. Viinikään ei maistu. Ja farkuissa olisi kiva mennä hienostelematta. Kaverit kuulumisineen on se ruokaa tärkeämpi, kun ei muuten nähdä ku kerran vuodessa. Ilahduin, kun syksyllä kaveri sanoi, että mennään vaan syömään, mutta mieluiten johonkin halpaan pitsa & kalja - paikkaan, kun on rahat vähissä. Ehdotin useampaakin halpaa pitseriaa, mutta loppujen lopuksi hän ja toinen kaverini päättivät, että menemme kaupungin uusimpaan hienoon paikkaan.

Rosso-ihminen? Huh huh.

Kävin kerran Rossossa ja tilasin pitsan. Tarjoilija kysyi mekaanisesti maistuuko? Totesin rehellisesti että oli elämäni huonoin pitsa. Tarjoilija ei osannut sanoa tähän mitään, vaan poistui hiljaa keittiöön, jossa oli lymyillyt sen aikaa kun söimme. Sen pituinen se. Ihan kuin joku Kaurismäen leffa.

Ei halvoissa pitserioissa ole välttämättä mitään vikaa. Varsinkin monet etniset paikat ovat hintaansa nähden erinomaisia. Mutta vaikka maksaisin tuosta Rosson kokonaiselämyksestä kympin, pitäisin sitä täydellisenä rahan ja elämän tuhlauksena. Kymppikin on rahaa.

Joo. Olen Rosso-ihminen, mutta en ole koskaan siellä pitsaa syönyt. Pihveistä tykkään. Ja pastasta.

Näin ruuhkavuosina nähdään ystäväporukalla niin harvoin, että mielelläni en käytä sitä arvokasta aikaa fine diningiin. Kivointa on mennä rentoon, mukavaan paikkaan, jossa ruoka on hyvää ja viiniäkin on varaa tilata mutkattomasti pöytään. Kun hyvien vanhojen kavereiden kanssa tavataan, halutaan keskittyä keskusteluun enkä tykkää, että tarjoilija tulee koko ajan keskeyttämään esitelläkseen seuraavaa annosta ja juomantilkkaa. Missään kebabbiloissa ei kyllä käydä, vaan ravintolan pitää joka tapauksessa olla peruslaadukas ja viihtyisä.

Fine diningissa tunnelma ja keskustelu jää usein aika pinnalliseksi ja pyörii siinä tarjottavien ruokalajien ympärillä. Sillekin on aikansa, esimerkiksi työtuttujen kanssa se voi olla tosi kohottava elämys. Tai oman puolisonkin kanssa harvakseltaan, silloin voi keskittyä ruoan hienouksiin. Kaveriporukalla mieluummin rennompaa, ja sellainen paikka missä jokainen voi panostaa tai pihistää oman tilanteensa mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Näin ruuhkavuosina nähdään ystäväporukalla niin harvoin, että mielelläni en käytä sitä arvokasta aikaa fine diningiin. Kivointa on mennä rentoon, mukavaan paikkaan, jossa ruoka on hyvää ja viiniäkin on varaa tilata mutkattomasti pöytään. Kun hyvien vanhojen kavereiden kanssa tavataan, halutaan keskittyä keskusteluun enkä tykkää, että tarjoilija tulee koko ajan keskeyttämään esitelläkseen seuraavaa annosta ja juomantilkkaa. Missään kebabbiloissa ei kyllä käydä, vaan ravintolan pitää joka tapauksessa olla peruslaadukas ja viihtyisä.

Fine diningissa tunnelma ja keskustelu jää usein aika pinnalliseksi ja pyörii siinä tarjottavien ruokalajien ympärillä. Sillekin on aikansa, esimerkiksi työtuttujen kanssa se voi olla tosi kohottava elämys. Tai oman puolisonkin kanssa harvakseltaan, silloin voi keskittyä ruoan hienouksiin. Kaveriporukalla mieluummin rennompaa, ja sellainen paikka missä jokainen voi panostaa tai pihistää oman tilanteensa mukaan.

Minkä ihmeen takia fine diningissä keskustelu jäisi pinnalliseksi? Me käydään ystävien kanssa välillä tavallisissa ravintoloissa ja välillä fine diningissä, ja samoista aiheista kummassakin puhutaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se vähän itseäkin ottaa pattiim, että nykyään joka toinen on jonkinmoinen ruoan intohimoinen harrastaja. Sitten niistä viineistä ja ruokalajesta puhutaan kuin asiantuntija, mutta edes nimeä ei osata lasua tai kirjoittaa oikein.

Tää on nyt vaan taas yksi osa-alue millä saada statusta sosiaaalisen hierarkian pelikentillä. Ei niin vakavaa, mutta vähän ärsyttävää tuputtamista haluamattaakin.

Minä olen se kaveri, joka haluaisi mennä fine diningiin ja tietää jotain viineistäkin. Itselleni kyse ei ole mistään sosiaalisesta hierarkiasta. Kyse on siitä, että tykkään hyvästä ruuasta ja viinistä. Kyse on siitä, että olen itsekin hyvä tekemään ruokaa ja niin on suurin osa kavereistanikin. En halua mennä syömään ravintolaan jotain minkä valmistaisin itse paremmin. Haluan nauttia ja toivottavasti yllättyä. Olen hyvätuloinen, joten siitä ei jää kiinni. Arkena teen edullista ja terveellistä ruokaa. Seuraan paljon eri ruokablogeja, erityisesti kasvisruokaan painottuvia.

Ois vaan kiva tavata sinunkaltainen. Ihana kun välität ja olet kiinnostunut.Itse laitan pöydän koreaksi eri tavoin mutta aina hienosti teeman mukaan  ja toivon että ruokavieraat ovat pukeutuneet hienosti, kun on kysymyksessä oikea päivällinen. 

Teen kotona parempaa/samanlaista ruokaa kuin perusravintoloissa. Siksi on kiva mennä sellaiseen paikkaan, josta saa ruokaa, jota ei itse osaa tai viitsi tehdä.

Usein on käyty syömässä lukuisissa ravintoloissa joissa loppulasku ilman alkoholijuomia on ollut 200-300 euroa, mutta koronan tultua ei ole käyty kertaakaan. Ravintolat eivät ole olleet mitään pönötyspaikkoja vaan ihan rentoja paikkoja. Ruoka on ollut huippua ja annokset riittäviä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en pidä siitä myöskään.

Olen hyvätuloinen ja korkeakoulutettu, jos tästä nyt taas yritetään vängätä luokkakysymystä.

Fine dining-ravintola sinänsä kelpaa, mutta en ole kiinnostunut analysoimaan ruokalajeja "oih, ihanaa"-hihkaisujen säestämänä. Hampaani kiristyvät kun joku porukan naisista kuvaa iltaa tai ravintolaa täydelliseksi.

Myös lasien kilistelyt ja hip hip hurraa-henkiset huudot ovat teennäisiä; suomalainen keskiluokka leikkimässä 1800-luvun aatelisia.

Turha oheissäätö ja hifistely pois, niin on paras.

Suomalainen keskiluokka on ylipäätään noloa.

Kilistelijät haluavat erottua muusta keskiluokasta, vaikka ovat käytännössä samanlaisia asuntolainaa ja autolainaa maksavia taviksia kuin Reinot ja Crocsit jalassa tallustelevat tehdastyöläiset ja lähihoitajat.

Viinien harrastajana ihnoan etenkin viinien maistelua porukassa. Suurin osa ei erottaisi kympin kyykkyviiniä harvinaisesta vuosikerrasta.

Naisille on tärkeää tuntea että he ovat nousseet korkeampaan sosiaaliluokkaan. Siksi tehdään asioita joita "kuuluu" tehdä, kuten tilataan viiniä, pidetään puhe ja analysoidaan ravintolan laatua sopivan keveästi ilosta hihkuen.

Sattuneesta syystä olen viettänyt kovastikin aikaa oikeasti varakkaiden ihmisten seurassa. ns. vanha raha on ainoa osa Suomen kansasta joka ei aiheuta myötähäpeää.

Enpä ole kyllä ikinä nähnyt kenenkään hihkuvan fine dining-ravintolassa ja jos joku ottaa kuvia niin tekee sen kyllä hyvin hillitysti ja huomiota herättämättä. Ja miten ajattelet että suomalainen keskiluokka olisi jotenkin nolompaa kuin muualla, noloa täällä olet sinä joka esität niin paljon parempaa ihmistä. Oikeasti.

Kuvien ottaminen on varma merkki keskiluokkaisuudesta. Varakkaat eivät ota kuvia eivätkä postaa niitä someen.

-ohis

Kyllä ottaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en pidä siitä myöskään.

Olen hyvätuloinen ja korkeakoulutettu, jos tästä nyt taas yritetään vängätä luokkakysymystä.

Fine dining-ravintola sinänsä kelpaa, mutta en ole kiinnostunut analysoimaan ruokalajeja "oih, ihanaa"-hihkaisujen säestämänä. Hampaani kiristyvät kun joku porukan naisista kuvaa iltaa tai ravintolaa täydelliseksi.

Myös lasien kilistelyt ja hip hip hurraa-henkiset huudot ovat teennäisiä; suomalainen keskiluokka leikkimässä 1800-luvun aatelisia.

Turha oheissäätö ja hifistely pois, niin on paras.

Suomalainen keskiluokka on ylipäätään noloa.

Kilistelijät haluavat erottua muusta keskiluokasta, vaikka ovat käytännössä samanlaisia asuntolainaa ja autolainaa maksavia taviksia kuin Reinot ja Crocsit jalassa tallustelevat tehdastyöläiset ja lähihoitajat.

Viinien harrastajana ihnoan etenkin viinien maistelua porukassa. Suurin osa ei erottaisi kympin kyykkyviiniä harvinaisesta vuosikerrasta.

Naisille on tärkeää tuntea että he ovat nousseet korkeampaan sosiaaliluokkaan. Siksi tehdään asioita joita "kuuluu" tehdä, kuten tilataan viiniä, pidetään puhe ja analysoidaan ravintolan laatua sopivan keveästi ilosta hihkuen.

Sattuneesta syystä olen viettänyt kovastikin aikaa oikeasti varakkaiden ihmisten seurassa. ns. vanha raha on ainoa osa Suomen kansasta joka ei aiheuta myötähäpeää.

Enpä ole kyllä ikinä nähnyt kenenkään hihkuvan fine dining-ravintolassa ja jos joku ottaa kuvia niin tekee sen kyllä hyvin hillitysti ja huomiota herättämättä. Ja miten ajattelet että suomalainen keskiluokka olisi jotenkin nolompaa kuin muualla, noloa täällä olet sinä joka esität niin paljon parempaa ihmistä. Oikeasti.

Kuvien ottaminen on varma merkki keskiluokkaisuudesta. Varakkaat eivät ota kuvia eivätkä postaa niitä someen.

-ohis

Kyllä ottaa.

Ovatkin keskinkertaisia. Luokalla ei niin väliä. Eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin ruuhkavuosina nähdään ystäväporukalla niin harvoin, että mielelläni en käytä sitä arvokasta aikaa fine diningiin. Kivointa on mennä rentoon, mukavaan paikkaan, jossa ruoka on hyvää ja viiniäkin on varaa tilata mutkattomasti pöytään. Kun hyvien vanhojen kavereiden kanssa tavataan, halutaan keskittyä keskusteluun enkä tykkää, että tarjoilija tulee koko ajan keskeyttämään esitelläkseen seuraavaa annosta ja juomantilkkaa. Missään kebabbiloissa ei kyllä käydä, vaan ravintolan pitää joka tapauksessa olla peruslaadukas ja viihtyisä.

Fine diningissa tunnelma ja keskustelu jää usein aika pinnalliseksi ja pyörii siinä tarjottavien ruokalajien ympärillä. Sillekin on aikansa, esimerkiksi työtuttujen kanssa se voi olla tosi kohottava elämys. Tai oman puolisonkin kanssa harvakseltaan, silloin voi keskittyä ruoan hienouksiin. Kaveriporukalla mieluummin rennompaa, ja sellainen paikka missä jokainen voi panostaa tai pihistää oman tilanteensa mukaan.

Minkä ihmeen takia fine diningissä keskustelu jäisi pinnalliseksi? Me käydään ystävien kanssa välillä tavallisissa ravintoloissa ja välillä fine diningissä, ja samoista aiheista kummassakin puhutaan.

Jos pyritään optimoimaan ruokailuhetki, on puheenaiheet pysyttävä kevyinä. Kirjoittaja varmasti myös tarkoittaa, että syöjät puhuvat suhteettoman paljon ruuasta noissa illoissa.

Edellisessä työpaikassa pikkufirmassa pomo oli jonkun helsinkiläisen fine dining -ravintolan omistajan kaveri, ja siellä käytiin ainakin kertaalleen pikkujouluja tai kesätapahtumaa viettämässä, pari muutakin hienoa paikkaa tuli nähtyä.

Ruoka oli superhyvää, viineistä en silloin tajunnut sitäkään vähää kuin nyt. Annoskoot oli varsin pieniä, nälkäisenä ei kyllä kannattaisi syömään lähteä. Yhdessä paikassa muistan, että joka aterian välissä tarjoilijat kiersi tuputtamassa tuoretta leipävalikoimaa, joka oli hyvää, mutta hassua, että maha piti täyttää leivällä, kun annokset oli niin pieniä.

Omalla rahalla en kyllä ole käynyt, harvoin tulee edes perusravintolassa tilattua alku-, pää- ja jälkiruokaa.

Rosso hyvä 😱

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinkahan moni mäkkärikävijä osaa lausua ruokien nimet oikein?

Double Chipotle Grill

Spicy Chicken McNuggets

El Maco McFlavour Fries

Cookie Dough Sundae Deluxe

Siis joku alle 60v Suomessa koulunsa käynyt ei muka osaa lausua näitä?

Oletko itse koskaan seissyt jonossa, jossa joku näitä yrittää lausua? Ja joo ihan iästä riippumatta. Jo pelkkä McNuggets tai Deluxe menee suurimmalta osalta pieleen.

Vierailija kirjoitti:

Teen kotona parempaa/samanlaista ruokaa kuin perusravintoloissa. Siksi on kiva mennä sellaiseen paikkaan, josta saa ruokaa, jota ei itse osaa tai viitsi tehdä.

Just näin. Siksi nämä Rossot, Fransmannit ja vastaavat jää käymättä. Jostain kebabsyöttölöistä puhumattakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mertz kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä takia et pysty rentoutumaan paremmassa ravintolassa? Tarkoittaako sinulle rentoutuminen vain kännien vetämistä? Oletko jämähtänyt opiskeluaikaan, kun kaverisi ovat vähitellen alkaneet aikuistua?

Olen itsekin hyvätuloinen, mutta pihi. Tai en ainakaan haluaisi käyttää rahaa fine diningiin, se ei tuo minulle hinta-laatu suhteeltaan tyydytystä.

Ap

Ap, mulla on täysin sama! En mä halua maksaa mikroskooppisesta fine dining annoksesta itteeni kipeäksi. Vaan koska "se on must". Jos tuntisin sut lähtisin mielelläni sun kanssa vaikka sinne perusraflaan pizzalle ja kaljalle 😃

Kaikki on suhteellista. Itse en esim. pidä n. 85 euroa tähtitieteellisenä summana, ja sillä saa jo 11 kpl niitä useamman ammattilaisen voimin valmistettuja harkittuja "mikroskooppisia annoksia". Eikä varmasti jää nälkä.

Kyllä jää. Ne annokset tuodaan niin ripotellen että tuon syömiseen menee koko ilta. Ei ehdi tulla kylläiseksi missään vaiheessa.

Ei pidä paikkaansa. Usein tulee jopa vähän liian nopeasti ja siksi monasti kysyvätkin, että halutaanko pitää pientä taukoa annosten välissä..

Oletko nyt aivan varma, että kyse on todellakin fine dining -tason ravintolasta? Oma kokemukseni on, että sellaisissakin osaa henkilökunta kyllä katsoa, ettei seuraavaa annosta tuoda liian aikaisin. Tietysti hyvä että kysytään vielä, haluaako asiakas pitää lisää taukoa.

Müller kirjoitti:

300-500e per illallinen kerran viikossa. Ja uskokaa tai älkää - KELA:n piikkiin!

Siitä onkin hyvä lähteä tsekkaamaan kasvatusteltan lämpötila Ullanlinnan KELA-kämppään ja ehkäpä Skattan kasinon kautta reisimajoitukseen.

Vain homot ja luuserit kustantavat lakritsijuuritiramisunsa itse. Heille vahva HPPH.

Hinnoista olet oikeilla jäljillä, jos siis ruoan lisäksi haluaa myös viiniä.

P.S. Mulle KELA kustantaa vuosittain uuden Teslan. On näet diagnosoitu stressiperäinen polttoaine- ja joukkoliikennefobia.

Kellä on aikaa käydä ravintoloissa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinkahan moni mäkkärikävijä osaa lausua ruokien nimet oikein?

Double Chipotle Grill

Spicy Chicken McNuggets

El Maco McFlavour Fries

Cookie Dough Sundae Deluxe

Siis joku alle 60v Suomessa koulunsa käynyt ei muka osaa lausua näitä?

Lausua voi monella tavalla, ei välttämättä oikein. Nythän oli kyse siitä että arvosteltiin sitä ettei fine diningissa käyvät osaa edes lausua siellä ruokien nimiä _oikein_.

Ihan se sama pätee mäkkärin jonossa (myös tiskin toisella puolen), italialaisravintoloissa ja kebab-paikoissakin, aasialaispaikoista nyt puhumattakaan.

Ei se ole vaarallista eikä syömässä käymisen pointti ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Kellä on aikaa käydä ravintoloissa?

Kaikilla on vuodessa saman verran aikaa. Kyse on siitä, miten sen käyttää.

Mertz kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä takia et pysty rentoutumaan paremmassa ravintolassa? Tarkoittaako sinulle rentoutuminen vain kännien vetämistä? Oletko jämähtänyt opiskeluaikaan, kun kaverisi ovat vähitellen alkaneet aikuistua?

Olen itsekin hyvätuloinen, mutta pihi. Tai en ainakaan haluaisi käyttää rahaa fine diningiin, se ei tuo minulle hinta-laatu suhteeltaan tyydytystä.

Ap

Ap, mulla on täysin sama! En mä halua maksaa mikroskooppisesta fine dining annoksesta itteeni kipeäksi. Vaan koska "se on must". Jos tuntisin sut lähtisin mielelläni sun kanssa vaikka sinne perusraflaan pizzalle ja kaljalle 😃

Se jolle vastasit, on pihi. Ei pihi mene perusraflaan syömään pizzaa ja juomaan kaljaa, vaan tekee pizzan itse ja ostaa Lidlistä kaljat kotiin.