Onko pikkumaista jättää jatkossa lahjoitta

Vierailija kirjoitti:

ei kannata ainakaan mitään kovin arvokasta. Ehkä halveksiivat sinun lahjoja. Saavat paljon kalliimpia muilta sukulaisilta. Kyllä ne kiittää niitä jotka antaa kalliita lahjoja varmasti. Sinun lahjoja ei paljon kaivata, arvelen.

Ei niistä arvokkaistakaan lahjoista kukaan kiittele. Siksi en niitä enää osta.

Ei ap

Lahjoja on kiva antaa, myös kiva saada. Esim edellis vuoden jouluna annoin veljeni perheelle joululahjan+lähetin joulukortin-heiltä tuli sentään joulukortti .Nyt viime jouluna laitoin taas ajatuksella ja sydämellä ostetun kivan joululahjan menemään postitse+joulukortin, koska välitän veljeni perheestä. Tänäkään joluna ei heiltä tullut paketin pakettia, ei taaskaan kiitosta, ei edes sitä joulukorttia. Ihmettelenkin, mikä ihmisiä vaivaa?Onko nyt niin h...n iso vaiva laittaa vaikka edes se joulukortti,huomioida myös toiseen suuntaan? Mun puolesta nyt saa paketit olla. Synttäreilläkin olen aina laittanut jotain pientä kivaa+kortin-heiltä zero.

Vierailija kirjoitti:

Lopeta lahjojen ostaminen. Se on ihan turhaa.

Ei turhaa, mutta jos saajat eivät tosiaan arvosta lahjoja, kannattaa harkita kannattaako niitä tulevaisuudessa antaa. Mitä jos ensi jouluna ostaisit pari lahjaa johonkin hyvää tarkoitukseen? Tarkoitan Suomessa tapahtuviin vähävaraisten keräyksiin. Tai jonnekin kauemmaksi. Itse laitan joka vuosi pari pakettia köyhissä oloissa eläville lapsille Eurooppaan. Ne lähetetään ison järjestön kautta  ja heillä on monen vuoden kokemus. Paikan päälle matkustaa myös muutama suomalainen katsomaaan lahjojen perillemenoa.  Pandemia haittasi  välillä matkoja.  Järjestö kertoo iloisista lapsista, jotka saavat lahjoja. Vanhemmat kiittävät kyyneleet silmissä jakajia, kun heidän lapsensa saa lahjan, johon vanhemmilla ei ole varaa. Lahja sisältää yleensä puseon, pipon, pienen lelun ja  isoille lapsille kouluvihkon ja kyniä ym. Nämä lahjat eivät ole saajan mielestä turhia.

Tättyrää kirjoitti:

Lahjoja on kiva antaa, myös kiva saada. Esim edellis vuoden jouluna annoin veljeni perheelle joululahjan+lähetin joulukortin-heiltä tuli sentään joulukortti .Nyt viime jouluna laitoin taas ajatuksella ja sydämellä ostetun kivan joululahjan menemään postitse+joulukortin, koska välitän veljeni perheestä. Tänäkään joluna ei heiltä tullut paketin pakettia, ei taaskaan kiitosta, ei edes sitä joulukorttia. Ihmettelenkin, mikä ihmisiä vaivaa?Onko nyt niin h...n iso vaiva laittaa vaikka edes se joulukortti,huomioida myös toiseen suuntaan? Mun puolesta nyt saa paketit olla. Synttäreilläkin olen aina laittanut jotain pientä kivaa+kortin-heiltä zero.

Niinhän se on, että ajatus on tärkein ja lahjan antaminen tuo antajallekin hyvän mielen. Mutta joku raja siinäkin. Kuuluu ihan peruskäytöstapoihin kiittää, vähän kehittyneemmälle tasolle kun mennään niin lahjominen voisi olla vastavuoroista. Eli esimerkiksi siis jos lapseton ostaa lahjat koko veljen perheelle, hän voisi itse myös saada yhden lahjan takaisin. 

Eikä se lahjan antaminen niin kauheasti ainakaan itseäni edes ilahduta, kun en saa koskaan tietää onko sitä edes avattu. Olisi siis ilahduttavaa saada vaikka viesti (tai ehkä jopa video) siitä mitä lapsi on lahjasta ajatellut.

Lahjan antamisen tarkoituksena on saada itse jotain takaisin? En minä ainakaan odota mitään kiitos-kortteja tai -käyntejä. Lahjan tarkoitus on ilahduttaa lahjan saajaa. Miten jaksatte olla noin pikkumaisia?

Vierailija kirjoitti:

MIKSI ostat kalliita lahjoja? Mietipä omaa motivaatiotasi.

Tuskin tämä oli ensimmäinen kerta kun näin kävi, ja silti jatkat?

Yritätkö ostaa jotain? Hyväksyntää? Kiitosta? Miksi?

Mieti sitä.

Kysymyksen asettelun voisi myös kääntää toisinpäin. Miksi lahjojen saajat vaikenevat eivätkä edes kiitä? Onko lahjan saaminen niin itsestäänselvää? Lahja voi tietysti olla epäsopiva juuri sille henkilölle, mutta  on kohteliasta kiittää, kun saa jotakin. Ja nykyyään on helppoa myydä turhat tavarat eteenpäin netin kautta tai ilmoituksella kaupan eteisessä. Joskus vuosia sitten ihmettelin oliko paketti kadonnut postissa, kun saajalta ei kuulunut mitään. Huom! Siihen aikaan postin katoaminen oli hyvin epätavallista.

Vierailija kirjoitti:

Ei, olet tollo, joka on tehnyt itsestään kynnysmaton ja provohan tämä.

En usko, että se on provo. On todella tavallista, että ihmiset odottavat yksin asuvan sukulaisen muistavan sukulaisten lapsia erilaisten juhlien yhteydessä. Aina joku muistuttaa vähissä varoissa olevaa sinkkua, että nyt on taas tämän ja tuon merkkipäivä. Toisaalta sukulaislapset kasvavat aikuiseksi ja heidän lapsiaan ei tarvtsee enää muistaa. Tämä on ohi aiheen, mutta tuttu nainen kertoi tuohtuneena, että sukulaiset olivat jo jakaneet hänen perintöään mielessään, koska hän on naimaton - hän oli silloin alle 50-vuotias!

Joululahjat tuo joulupukki. Tosin olen joutunut tästä tinkimään, kun lapsi näkee, että joku tuo paketin. Itse voin kiittää lahjan antajaa.

Itse olen antanut lahjoja lähinnä siksi, että haluan antaa niitä. En mieti vastavuoroisuutta tai kiitollisuudenvelkaa. Lähinnä ärsyttää sellainen. Siksi olisikin hyvä, jos ei hirveästi olisi lahjanvaihtorumbaa, jos se on sitä että ehdottomasti samoille henkilöille samamarvoiset lahjat. Vaan että lahjoja annettaisiin joulumielen takia.

Itselle ovat olleet mieleisiä esimerkiksi kummilasten ja sukulaislasten tekemät piirrokset ja valokuvat. Niitä tulee harmillisen harvoin, vaikka olen aika suoraan pyytänytkin. Enkä tarkoita mitään studiokuvia, vaan vaikka sähköpostissa lähetettyjä itse otettuja. Ehkä sitten kaikki eivät halua sellaisia. Tavaralahjat taas menevät usein hiukan pieleen, erityisesti kun saaja on aikuinen. Pienet lapset eivät ehkä ole niin tarkkoja lahjoista, vanhemmat saattavat ollakin. Kaunis ajatus on tietysti tärkein.

Esimerkiksi kummilapsen kyseessä ollessa olisi hyvä systeemi tämä: kirja kummilapselle, valokuva ja piirros kummille. Ei suurin osa aikuisista tarvitse mitään tavaraa. Aikuiselle jos pitää ostaa lahja eikä tiedä mitä toinen tahtoo, niin karkki-, pähkinä-, kukkalinjalle se yleensä menee. En odota, että saan toiselta samanlaisen karkkirasian itselleni. Voin ostaa itse semmoisen. En oikeastaan odota edes mitään kiitosta, tai en erityisesti muista kiittikö joku vai ei. Minusta on kiva antaa joululahjoja. Annan aina itsellenikin pari. En muista, kiitinkö niistä, mutta ainakin olivat tosi mieluisia.

Vierailija kirjoitti:

Joululahjat tuo joulupukki. Tosin olen joutunut tästä tinkimään, kun lapsi näkee, että joku tuo paketin. Itse voin kiittää lahjan antajaa.

Itse olen antanut lahjoja lähinnä siksi, että haluan antaa niitä. En mieti vastavuoroisuutta tai kiitollisuudenvelkaa. Lähinnä ärsyttää sellainen. Siksi olisikin hyvä, jos ei hirveästi olisi lahjanvaihtorumbaa, jos se on sitä että ehdottomasti samoille henkilöille samamarvoiset lahjat. Vaan että lahjoja annettaisiin joulumielen takia.

Itselle ovat olleet mieleisiä esimerkiksi kummilasten ja sukulaislasten tekemät piirrokset ja valokuvat. Niitä tulee harmillisen harvoin, vaikka olen aika suoraan pyytänytkin. Enkä tarkoita mitään studiokuvia, vaan vaikka sähköpostissa lähetettyjä itse otettuja. Ehkä sitten kaikki eivät halua sellaisia. Tavaralahjat taas menevät usein hiukan pieleen, erityisesti kun saaja on aikuinen. Pienet lapset eivät ehkä ole niin tarkkoja lahjoista, vanhemmat saattavat ollakin. Kaunis ajatus on tietysti tärkein.

Esimerkiksi kummilapsen kyseessä ollessa olisi hyvä systeemi tämä: kirja kummilapselle, valokuva ja piirros kummille. Ei suurin osa aikuisista tarvitse mitään tavaraa. Aikuiselle jos pitää ostaa lahja eikä tiedä mitä toinen tahtoo, niin karkki-, pähkinä-, kukkalinjalle se yleensä menee. En odota, että saan toiselta samanlaisen karkkirasian itselleni. Voin ostaa itse semmoisen. En oikeastaan odota edes mitään kiitosta, tai en erityisesti muista kiittikö joku vai ei. Minusta on kiva antaa joululahjoja. Annan aina itsellenikin pari. En muista, kiitinkö niistä, mutta ainakin olivat tosi mieluisia.

Tuon lahjanvaihtorumban takia suorastaan närkästyin (mielessäni), kun tuttava antoi minulle yllättäen joululahjan. Kiitin, tottakai, mutta jäin kyllä miettimään, että odottiko jotain vastalahjaa. Ihmisistä kun ei koskaan tiedä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei, olet tollo, joka on tehnyt itsestään kynnysmaton ja provohan tämä.

En usko, että se on provo. On todella tavallista, että ihmiset odottavat yksin asuvan sukulaisen muistavan sukulaisten lapsia erilaisten juhlien yhteydessä. Aina joku muistuttaa vähissä varoissa olevaa sinkkua, että nyt on taas tämän ja tuon merkkipäivä. Toisaalta sukulaislapset kasvavat aikuiseksi ja heidän lapsiaan ei tarvtsee enää muistaa. Tämä on ohi aiheen, mutta tuttu nainen kertoi tuohtuneena, että sukulaiset olivat jo jakaneet hänen perintöään mielessään, koska hän on naimaton - hän oli silloin alle 50-vuotias!

Ei tämä mene sinkkuuden mukaan vaan sukupuolen. Naisten odotetaan antavan lahjoja, lähettävän kortteja ja hautajaisiin adressin. Miehiltä ei odoteta mitään. Tämä nyt ei tarkoita, etteivätkö sinkkumiehet antaisi lahjoja tai että kaikki naiset lähettäisivät kortteja. Mutta naisilla itsellään on tunne, että pitäisi muistaa kaikkia ja monet naiset pitävät listaa että keltä tuli joulukortti. Taas monet miehet voivat helposti jättää vaikka oman äitinsä äitienpäiväkortin väliin.

Kyllä se lahjojen ostaminen kohta, jos ei lopu niin vähenee. Syy on yksinkertaisesti se, että käytettävissä olevat rahat ei riitä.

Ihan älytöntä ostaa lahjoja jollekin serkun tädille tai henkilölle, jota ei ole nähnyt vuosikausiin.

En osta lahjoja niille jotka eivät osta minulle. Kummilapset on erikseen, sinne menee kohtuulliset 20€ lahjat jouluna ja synttärinä. Tänä vuonna kävi niin että ostin tuttuun tapaan kalliin lahjan veljelleni, joka ei sitten ostanutkaan minulle mitään. Olemme vaihtaneet saman arvoisia lahjoja joka vuosi. Ensi vuonna sitten vuorostani en osta hänelle mitään, enkä myöskään anna ennakkovaroitusta kuten ei hänkään antanut. Rahasta se ei ole hänellä kiinni, sen tiedän.

Velvollisuuslahjat ja velvollisuuskiitokset on kyllä rasittavia ja ahdistavia sekä antajana että saajana. Annan kummilapselle lahjan joka joulu, koska hän on vielä pieni ja isompi lahjakasa on aina kiva. En odota kiitosta heidän vanhemmiltaan, heidän äiti yleensä sen kuitenkin laittaa. Siskonpojalle annan lahjan koska olen tekemisissä hänen kanssaan ja minulla on jonkinlainen kuva mistä hän tykkää. Hän ei kiitä lahjoista vaikka on jo niin iso ettei usko pukkiin, mutta tarpeeksi pieni että joulu on jännittävää aikaa jossa on paljon asioita viemässä keskittymistä. Tuttujen vauvoille annan vaatteita, enkä odota kiitosta muuten kuin että jos lahja annetaan kädestä käteen niin harvempi ihminen reagoi siihen olemalla täysin hiljaa.

Itse saaduissa velvollisuuslahjoissa, jotka annetaan vain sen takia että "pakko muistaa kaikkia" on se huono puoli että sitten minulla yksiössä asuvalla sinkulla on kaapissa kymmenen kylpypyyhettä ja 15 lakanasettiä, enkä tarvitse niin paljon. Syötävääkään minulle ei voi ostaa koska olen monelle asialle allerginen.

Minun mielestä olisi ihan kohtuullista, että esimerkiksi lapsen kummia muistetaan myös vaikka kukilla ja kortilla tai jollain tavalla. Kummi varmasti muistaa lasta ja ehkä jopa koko perhettä juurikin jouluna.

Jos kummi on läheinen lapselle ja vanhemmille, miksi häntä ei haluttaisi muistaa? On läsnä lapsen elämässä ja turvallinen hyvä aikuinen auttamassa elämän polulla. Itse muistaisin tietenkin tällaista henkilöä. Mikäli kummia ei haluta muistaa, niin herää kysymys miksi hänet on ylipäänsä pyydetty lapsen kummiksi? Ei kyseessä pitäisi olla läheinen ihmissuhde, jollain lailla tärkeä ihminen perheen/lapsen elämässä.

Me annamme jouluna lahjat tai jotkut muistamiset sellaisille ihmisille jotka ovat meille tärkeitä. Omat lapset, puoliso, vanhemmat, kummilapsi, muutama sukulainen ja muutama ystävä. Haluan ilmaista sillä että välitän heistä ja haluan ilahduttaa heitä. Jokainen taho on vähintään kiittänyt lahjasta/lahjoista ja suurin osa muistanut myös meitä jotenkin.

On ihmisiä joilla ei ole tapana ostaa kenellekään lahjoja (paitsi ehkä omille lapsilleen) jouluna. En minä sellaisilta ihmisiltä odota mitään muistamisia enkä loukkaannu kun en mitään saa. Mutta jos olisi sellainen ihminen, joka muuten kyllä viettää joulua innokkaasti ja ostelee paljon lahjoja kaikille läheisille, paitsi minulle, niin sitten ehkä ihmettelisin vähän. Siis jos itse hänelle lahjan antaisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle lähtökohta on aina se, että haluan antaa lahjan odottamatta kiitoksia. Tosin kohtuus kaikessa ja missä menee raja ketä aidosti haluan muistaa. Niinpä annan lahjan veljelleni, jonka puoliso hyötyy lahjasta niin halutessaan. Pakkaan lahjakassiin mukaan syötävää, jota minulta muutenkin toivotaan heidän perhejouluunsa . Lisäksi  jotakin  pientä hyvää naposteltavaa sopien myös lapsenlapsille. Otan kyllä sillä tavoin  huomioon veljeni perheen, mutta en todellakaan  koko sakkia henkilökohtaisilla lahjoilla. SEhän olisi ihan älytöntä ja etenkin, kun en ihan hirveästi ole tekemisissä enää veljeni lasten kanssa.

Veljelläni on sama kotikasvatus kuin minulla ja kiitos tulee kyllä. Se riittää. Muut eivät siinä perheessä kiitoksia harrasta, enkä näin ollen kiittele erikseen veljeni muuta perhettä ruokalahjoista ja joita saan joka joulu heiltäkin. Veli hoitakoot  kotonaan kiitoskuviot mieleisellään tavalla.

Minulla on aika ikävä (?) tapa laittaa ei mieluisat lahjat heti kiertoon. Avaan ne ennen joulua ja jaan ne sitten ennen joulua kampaajalle yms. Tulee vain kiva mieli, että pääsee niistä eroon. Käsi- ja jalkarasvat, vekkulit tontut otetaan kyllä ihan kiitoksilla vastaan. En mitään Panda-suklaata sentään laita kiertoon, vaan tottakai tsekkaan että lahja on riittävän kiva antaa pois. En halua rojuja kotiini.

 

Oleto varma, ettei sinun, omasta mielestäsi hyvä, napostelupussi lähde myös kiertoon?

Ehkä sinun pussisi menee myös kampaajalle, postinjakajalle?

Itse kyllä ottaisin Panda-rasian (jonka muuten äänestykseen valitut suomalaiset valitsi parhaaksi) kuin vekkulin tontun.

Ja mistä tiedät, vaikka kampaaja kiittää, että hän haluaa sinun kiertoon laittamia lahjoja?

Minulla ja melkein kaikilla sukulaisilla on laktoosi-intoleranssi. Yhtenäkin jouluna sain palvelusektorin töissä varmaan 10 maitosuklaarasiaa (joista osa kierrätettyjä heidän omilta asiakkailta saatuja). Useimmat näistö vieläpä tuli pari päivää ennen aattoa. Yritin keksiä niille sijoituspaikkoja, annoin tutuille, postinjakajalle, lehdenjakajalle, talomme rappusiivoojalle jne. Yhden taisin heittää pois muuton yhteydessä sitten kun päiväys oli pari vuotta vanha. Joulupataan ei muistaakseni huolittu ruokia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

MIKSI ostat kalliita lahjoja? Mietipä omaa motivaatiotasi.

Tuskin tämä oli ensimmäinen kerta kun näin kävi, ja silti jatkat?

Yritätkö ostaa jotain? Hyväksyntää? Kiitosta? Miksi?

Mieti sitä.

Ja nykyyään on helppoa myydä turhat tavarat eteenpäin netin kautta tai ilmoituksella kaupan eteisessä.

Puutun vain tähän: ei välttämättä. Millä myyt eteenpäin esimerkiksi aivan liian suuret (liki aikuisen kokoa kaksivuotiaalle) villasukat, jotka ovat Marjut-tädin itse neulomiksi tiedettyinä ihan symppikset, mutta ilman tunnearvoa tarkisteltaessa tehty aivan liian suurilla puikoilla ja sekoittaen villa- ja akryylilankoja keskenään? Tai jonkun random pehmolelun, joka ei esitä mitään tiettyä figuuria ja joita löytyy jokaisesta lapsiperheestä muutenkin liikaa ja joihin monet liittävät myös hygieniaongelmaa? Jonkun Pentikin lahjapaketin, jossa on joku pieni yksittäinen tuikkukuppi, pari kynttilää ja paketti serviettejä sellofaaniin käärittynä? Alle 50-vuotiaat eivät myy enää mitään kaupan eteisten ilmoitustaululla, eikä se myynti Torissakaan nyt varsinaisesti vaivatonta ja kivaa ole minkään tuoteryhmän kanssa. 

En sano tätä syyllistääkseni, mutta tämän vuoksi mun mielestä lahjan antajankin pitää olla aika tarkkana siitä, mitä antaa, eikä tuutata vaan jotakin sekalaista omasta mielestä kivaa lahjan saajan "riesoiksi". 

Enkä ota kantaa siihen, pitääkö kiittää vai ei, mutta jollain tasolla ymmärrän sen, jos kiitos ei ainakaan ole kovin aurinkoinen, kun hyvän mielen sijasta lahjat toivat ärsytystä siitä, että mitä h*lkkaria me noilla tehdään ja minne me ne työnnetään. 

Lahjojen antaminen ja saaminen on vaikea laji. On ihan tutkittu, että lahjan saaja arvottaa systemaattisesti aina lahjan vähemmän arvokkaaksi kuin mitä lahjan antaja on siitä maksanut. Siis jos annat vaikka 70 euron maljakon, arvelee lahjan saaja sen arvoksi 50 euroa. Muistaakseni tuossa tutkimuksessa selvisi sekin, että mitä läheisempi lahjan antaja, sitä tarkemmin arvo osataan arvioida oikein. Lahjoihin liittyy siis aina hävikkiä sen suhteen, että saaja ei koskaan koe saavansa yhtä arvokasta lahjaa kuin millaisen antaja todellisuudessa antaa. 

Tästä keskustelusta herää myös kysymys, että saako tuosta lahjaperinteestä vaan yksipuolisesti, sen kummemmin ilmoittelematta irtaantua? Että jos siellä on veljen perheessä nyt päätetty, että he eivät jaksa käyttää joulunaluspäiviä juoksemalla kaupasta toiseen ostamassa tädeille ja sedille ja naapureille ja isomummoille jotakin riittävän neutraalia ja yhdentekevää krääsää, niin onko se heidän oikeutensa? Hyvän lahjan ostaminen on oikeasti vaikeaa, jos lahjan saajaan ei ole kovin läheistä ja henkilökohtaista suhdetta. Lisäksi jo siihen lahjaralliin menee aikaa myös saajilla, kun niitä pitää hakea pitkin pitäjiä ja lapsiperheessä ehkä koittaa piilottaa lapsilta ja ajoittaa noudot niin, ettei lapset ole mukana. 

Ehkä lahjaperinne on menossa siihen suuntaan, että niitä annetaan vain kaikista rakkaimmille yllätyksenä ja muiden kanssa joko ei anneta tai sovitaan tarkkaan, mille on tarve ja tilaa. En itse näe mitään pahaa siinä, että lapsiperheiden vanhemmat tekevät lahjalistoja, joihin on koottu erihintaisia lahjavaihtoehtoja, ja lahja "edellytetään" ostettavan siltä listalta. Väärän kokoisista, väärän ikäisille tarkoitetuista, melkein oikeista muttei ihan ja täysin kiinnostuksenkohteiden ulkopuolelle rajautuvista lahjoista ei tule hyvää mieltä kenellekään, enkä oikein tämän nykyisen ekokriisin ja maapallon roskalla täyttymisen aikakaudella osaa ajatella, että siitä pitäisi nyt välttämättä olla mitenkään niin kauhean kiitollinenkaan, jos saa hajusteallergisena jonkun halvan Oriflamen hajuveden tai kolmikuiselle vauvalleen koon 98 trikoopaidan, koska "kasvunvaraa pitää olla". 

Vierailija kirjoitti:

Velvollisuuslahjat ja velvollisuuskiitokset on kyllä rasittavia ja ahdistavia sekä antajana että saajana. Annan kummilapselle lahjan joka joulu, koska hän on vielä pieni ja isompi lahjakasa on aina kiva. En odota kiitosta heidän vanhemmiltaan, heidän äiti yleensä sen kuitenkin laittaa. Siskonpojalle annan lahjan koska olen tekemisissä hänen kanssaan ja minulla on jonkinlainen kuva mistä hän tykkää. Hän ei kiitä lahjoista vaikka on jo niin iso ettei usko pukkiin, mutta tarpeeksi pieni että joulu on jännittävää aikaa jossa on paljon asioita viemässä keskittymistä. Tuttujen vauvoille annan vaatteita, enkä odota kiitosta muuten kuin että jos lahja annetaan kädestä käteen niin harvempi ihminen reagoi siihen olemalla täysin hiljaa.

Itse saaduissa velvollisuuslahjoissa, jotka annetaan vain sen takia että "pakko muistaa kaikkia" on se huono puoli että sitten minulla yksiössä asuvalla sinkulla on kaapissa kymmenen kylpypyyhettä ja 15 lakanasettiä, enkä tarvitse niin paljon. Syötävääkään minulle ei voi ostaa koska olen monelle asialle allerginen.

Lahjoita ylimääräiset pois! Jätät muutaman pussilakanan+pyyhkeen jemmaan, jos perhe kasvaa.

Kohteita on tänä päivänä paljon.

Itse vein kaikki puhtaat ja ehjät tai käyttämättömät Syöpäsäätion ja eläinsuojeluyhdistuksen kirpparille viime talvena. Nyt Ukrainan sodan aikana veisin varmaan ukrainalaisille avaamattomat paketit.

Sukulaisille ja ystäville olen sanonut, että minulle ei saa tuoda mitään lahjaa, mutta kahvit/ruoat tarjoan aina. Pari pientä lasta saa synttäri- ja joululahjat, yleensä rahaa.

Lahjojen anto aikuisille, joilla on jo kaikkea, on ihan turhaa.

Jouluna osallistun vähävaraisten lasten ja vanhusten joulukeräyksiin.

Meille on ilmeisesti sattunut hyvät kummilapset, koska lahjoista kiitellään kyllä joko vanhempien kautta tai sitten lasten itsensä toimesta. Ollaan tosin kyllä järjestettykin niin, että tähän on mahdollisuus - esim. yhden kummilapsemme viemme aina vuosittain isoon ostoskeskukseen ja yhteinen shoppailukierros siellä on lahjamme. Saamme myös kummilasten perheiltä jouluksi valokuvia, jotain pientä askartelua, tuotoksia omasta puutarhasta jne ja tietysti suklaata. Mutta ymmärrän kyllä niitäkin, joille kiitosta ei tule. Me esimerkiksi ostamme miehen siskon lapsille lahjat, vaikka emme ole usein tekemisissä. Kysyn suoraan miehen siskolta, mitä lapset haluaisivat, jotta lahjat ovat mieleisiä. Heillä lahjat tuo joulupukki, joten lapset eivät kiittele lahjoistaan. Muutamasta synttärilahjasta olemme saaneet kiitoksen, mutta nekin kerrat ovat kyllä harvassa. Hieman kieltämättä tulee sellainen lahja-automaattiolo tästä. En kaipaa vastalahjoja, mutta edes yksinkertainen "kiitos" olisi kiva. Parasta on se, jos jälkikäteen kuulen, että lapset ovat tykänneet lahjoistaan.