Miksi jotkut ei arvosta ystäviä, sisaruksia, tai muita ihmisiä?

Ihmettelen mitä joku näkee tälläisessä ihmisessä, joka ei arvosta muita.

Ihmisen ydin syntyy lapsuudessa ja jos tunnetaidot eivät pääse kehittymään sitä on vaikea korjata myöhemmin. 

Kyllä minä ainakin arvostan muita, niin paljon jopa etten utele muiden ihmisten yksityisasioita. Kertokoon jokainen ihan oma-alotteisesti jos haluaa, mutta en ala tonkimaan.

Joskus sen lähiperheen elämä on sellaista, ettei mihinkään muuhun jää mitään rahkeita. Tai jos muut tuomitsevat, on viisainta jättää heidät elämänsä ulkopuolelle. Olen ollut halveksittu ja ylenkatsottu ydinperheeni ulkopuolelta, joten olen suojannut oman jaksamiseni sillä, etten luo tilaisuuksia tulla enemmän väheksytyksi ja loukatuksi. En todennäköisesti jää paljosta paitsi, vaikken pidä juuri mitään yhteyttä.

Suurin osa ihmisistä on oikeasti ihan  h e l v e t i n  rasittavia.

Kaltoinkohtelu.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä ainakin arvostan muita, niin paljon jopa etten utele muiden ihmisten yksityisasioita. Kertokoon jokainen ihan oma-alotteisesti jos haluaa, mutta en ala tonkimaan.

Se ei ole utelemista, jos lähipiirissä joku voi huonosti. Jos annat olla etkä edes näytä välittäväsi, se vasta kylmää ja välinpitämätöntä on.

Mites tää menee toisin päin, kyselläänkö tältä passiiviselta kuulumisia, ollaanko häneen yhteydessä jos arvellaan että menee huonosti?  Oletteko ylinpäänsä tekemisissä keskenänne säännöllisesti?

Mä tiedän esim. äitini puheista, että mun veljellä on joku aviokriisi. Mutta mä en ole veljeni kanssa tekemisissä oikeastaan ikinä, se ei soita mulle enkä mä soita sille. Niin että olisi aika vaivaannuttavaa mun nyt soitella liki tuntemattomalle ihmiselle ja kysellä sen kuulumisia, vaikka sillä miten vaikeaa olisi.