Te, jotka olette todella harvoin kipeitä
Millainen ruokavalio teillä on? Stressitaso? Harrastatteko mitä liikuntaa?
Kommentit (173)
Vastaan, vaikka olenkin aivan päinvastainen. Sairastun jokaiseen pikku flunssaan, siinä missä mieheni joka elää huomattavasti epäterveellisemmin ei sairastu niin mihinkään. Ulkona käymme aikalailla yhtä paljon, joten ei pitäisi olla siitä kiinni.
En usko, että kyse on tässä tapauksessa elintavoissa. Hänellä on vain parempi immuunipuolustus luonnostaan.
Tuli muuten sellainenkin mieleen, että sairastitteko te superterveet lapsena paljon? Jos siitä olisi kertynyt hyvä vastustuskyky erilaisille pöpöille.
Syö vähän miten sattuu ja liikun vähän.
Mikään ei tartu, ei korona, flunssa tai oksennustauti, vaikka lapsi oksensi päälle pari viikkoa sitten.
Luulen sen johtuvan siitä, että olen opettaja, pöpöjen seassa koko ajan, myös kotona-ajan. Monien tuttavaperheiden vanhemmat, joissa vanhemmat ovat /ovat olleet etätyössä, tuntuvat sairastavan nyt oikein urakalla.
Suht terveellinen sekaruokavalio, aika paljon kalaa, kanaa ja kasviksia. Sokeria syön vähän. Alkoa pari kertaa kk ja silloin joskus tupakoin, liikuntaa ainakin pari kertaa vko, muutenkin suht aktiivinen arki. Välillä stressaa työhommat aika paljon. Uniongelmia ollut jonkin verran minkä luulisi heikentävän vastustuskykyä. Aina oon ollut normaalipainoinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulin joskus, että nämä ihmiset jotka ei ole 'ikinä' sairaana on jotenkin erityisen superterveitä. No asia ei ehkä olekaan ihan niin.
Muutama flunssa vuodessa on itse asiassa terveyden merkki. Kertoo siitä, että elimistö pystyy muodostamaan kunnon immuunivasteen ja samalla sairastaminen etenkin kuumeen kanssa on elimistölle eräänlainen 'suursiivous'.
Sekä jatkuva sairastaminen että sairastamattomuus kertoo ettei elimistö toimi ihan optimaalisesti. Tähän voi olla monia syitä tietysti ja stressi/jatkuva ylikierroksilla käyminen on yksi yleisimmistä.
Tuohan on aivan täyttä puppua. Miksi elimistön pitäisi muodostaa immuunivaste, jos taudinaiheuttajaa ei ole? Mitä tapahtuu niille taudinaiheuttajille jotka pääsevät jylläämään ilman immuunivastetta?
Taudinaiheuttajia on aina ja kaikkialla. Ei niiltä pakoon pääse. Jotkut pöpöt elimistö saa helpommin tuhottua kuin toiset. Ja jotkut virukset jää uinumaan ja odottamaan otollisempia olosuhteita. Joskus virustauti jää ikään kuin päälle (long covid, CFS), kun elimistö ei jostain syystä pääse niskan päälle.
Minusta on mielenkiintoista, kuinka monet stressaavassa työssä olevat kertovat sairastuvansa kun loma alkaa. Eli kun stressi helpottaa ja keho rentoutuu ja lepää niin tuleekin kipeäksi. Eihän se käy jotenkin järkeen! Siis luulisi, että asia on juuri päin vastoin; että rentoutuneena keho pystyisi paremmin taistelemaan pöpöjä vastaan eikä sairastuisi ollenkaan?
Jos joku osaisi selittää mikä mekanismi tässä mahtaa olla. Onko mahdollista, että elimistö taistelee stressin aikana jonkun ärhäkän pöpön kanssa ns. pinnan alla ja kun stressi helpottaa, tulee "tilaa" muodostaa kunnon tauti, jotta tuo pöpö saadaan varmasti nitistettyä?
Monimutkainen ja monisyinen kiehtova aihe!
T. Eri
En ole koskaan sairaana enkä töistä pois.
Lapsena en ole kummemmin sairastanut.
Syön mitä sattuu. Liikunta vähäistä. Nukun hyvin.
Hyvät geenit. Se on siinä.
Vierailija kirjoitti:
Tuli muuten sellainenkin mieleen, että sairastitteko te superterveet lapsena paljon? Jos siitä olisi kertynyt hyvä vastustuskyky erilaisille pöpöille.
76 v toistaiseksi flunssaton kohta 7 vuotta.
En ollut lapsenakaan kipeä, tuhkarokon muistan ja yhden korvakivun josta ei viety lääkäriin. Mulla aina ollut hivenen huono kuulo, kuitenkin normaalin alarajoilla, heinäsirkkaa en ole koskaan kuullut. Yksi paha mahatauti. Ei mitään flunssia tms.
Työikäni olin myös hyvin terve.
Nykyiset nivelkulumani eivät johdu rokotuksista.
Paljon ulkoilua, kävelen n. tunnin päivässä. Suht terveellinen ja monipuolinen ruokavalio, mutta en stressaa syömisestä.
Lapsena ja nuorena en sairastanut käytännössä koskaan. En esimerkiksi ole ollut päivääkään poissa koulusta sairastumisen vuoksi. Vasta vanhemmalla iällä olen alkanut sairastella. Liikunnasta en ole ollut koskaan innostunut ja ruoan osalta pikaruoka, karkit ja sipsit sekä limu ovat maistuneet aina. Keskeinen syy sairastamattomuudelle on uskoakseni hyvä immuunijärjestelmä. Se on tullut geeneissä, koska vanhempanikaan eivät koskaan sairastelleet paljon. Syitä omalle vanhemmalla iällä usein sairastamiselle ovat mahdollisesti:
- ulkomaille muutto (altistuminen erilaisille bakteeri- ja viruskannoille)
- stressaava työ (aina kun saavutan onnistuneesti deadlinen, tulen sen jälkeen kipeäksi koska stressitaso romahtaa... tässä tosin sanottava, että tein samanlaista työtä Suomessa ja silloin dedikset eivät sairastuttaneet)
- lapset (ala-asteikäiset lapset tuovat jatkuvasti kotiin erilaisia tauteja, joista saan osani; eivät ole perineet vahvaa vastustuskykyä minulta vaan sen sijaan puolisoltani heikon immuunijärjestelmän)
- lisääntynyt hygienia (lapsena ei niin väliä jos vähän myöri mudassa niin ei popötkään tarttuneet mutta nyt tulee pestyä käsiä koko ajan ja suihkuteltua joka päivä).
Sairastin koronan silloin kun se rantautui Suomeen. Kova tauti, sairastin kotona. Olen ottanut 3 koronarokotusta sitten myöhemmin ja aina kausi-influessarokotukset. Tuon koronan jälkeen en ole enää sairastellut. Pakkaslenkeillä kun tulee kylmä, nokka valuu jonkin aikaa, mutta en ole muuten kipeänä ollut.
Elämä on pidempi ja terveempi ilman piikkiä. Teille on valehdeltu. Ihan sama miten terveellisesti syö tai muuta skeidaa. Ennen sillä oli merkitystä, mutta ei enää. Mitäs otitte, idiootit!
Vierailija kirjoitti:
Tuli muuten sellainenkin mieleen, että sairastitteko te superterveet lapsena paljon? Jos siitä olisi kertynyt hyvä vastustuskyky erilaisille pöpöille.
Tuhkarokko, vihurirokko, sikotauti, vesirokko...olikos niitä lastentauteja vielä jotain muita? Kaikki tuli sairastettua.
Olen todella harvoin kipeänä, jos jotain sattuu tulemaan niin nuha, joka kestää vain päivän tai kaksi.
Kädet pesen vain oikeastaan vessasta tullessa. Meillä on aina ollut koiria ja hevosia olen harrastanut koko elämäni. Syön miten sattuu, kasvisruokaa olen syönyt viimeiset viitisen vuotta. Oma lapseni on nyt 12 vuotias. Hän on ollut kaksi kertaa elämässään kuumeessa, kerran oksennustaudissa.
Juon paljon vettä, syön hedelmiä ja vihanneksiä. Poljen fillarilla joka paikkaan ja myös kuntopyörää poljen. En ole ollut flunssassa 8 vuoteen. Ihan normi elämää elän periaatteessa mutta välttelen ihmisiä kylläkin koronan takia.
Ruokavalioni on epäterveellinen, en ehdi harrastamaan liikuntaa...mutta masturboin päivittäin.
Stressaan aika paljon. Hyötyliikuntaa. Kävelen siis ainoastaan. Ei varaa autoon niin kävelyä tulee helposti 5-10 km päivä. Syön aika pitkälti kasviksia, en hirveästi viljoja tai lihaa, maitotuotteita kylläkin. Lisäaineita vältän, mutta välillä tulee syötyä kyllä esim karkkia.
Olen kasvissyöjä, mutta syön paljon leipää, pastaa ja sipsejä. Olutta myös kuluu. Harrastan juoksua, juoksen keskimäärin 50 kilsaa viikossa. Olen stressitön, koska ei lapsia eikä lainoja.
Lapsena sairastin äitini mukaan suhteellisen vähän. Olin kotihoidossa kouluikään asti.
Mieheni sairastaa nyt toista kertaa koronaa, mutta minä en ole tietääkseni ollut koronassa ollenkaan. Ellen sitten oireettomassa.
Ulkoilen paljon koirien kanssa. Ihan tavallisesti syön, valillä terveellisesti ja välillä en. En polta enkä juo. Kerran vuodessa flunssa, ei silloinkaan välttämättä.
Olen tosi harvoin missään nuhassa tai flunssassa. Koronan olen sairastanut kerran eikä se oikein miltään tuntunut. Kaikki rokotteet on, jos työnkin takia. Syön melko kasvispitoista sekaruokaa, jossa on ihan normaalisti lihaa ja kalaa. Kananmunia menee säännöllisesti. Gluteenipitoisia ei lainkaan, riisiä ja maissia kyllä. Paljon valkosipulia ja mausteita sekä tomaattia. Juon vettä ja satunnaisesti mietoja alkoholeja, harvoin. Poltin teinistä, mutta lopetin 6 vuotta sitten. Napsin melko säännölliseen d-vitamiinia. Juon maitokahvia. Karkkia syön vähän, sipsejä vielä vähemmän. Syön mieluummin pähkinöitä tai poppareita. En juurikaan harrasta liikuntaa, varsinkaan talvella. Olen kiivasluonteinen, mutta rauhoittunut vanhemmiten. Työelämässä ajoittain stressaa typeryys ja byrokratia. 57-vuotias nainen.