Mitä sairaslomalla saa tehdä?

Vierailija kirjoitti:

Jos kykenee istumaan baarissa, niin kykenee myös tekemään töitä! Ei kahta sanaa!

Ei kykene jos on esim psyykkisiä ongelmia. Masentunut alkoholisti varmasti löytyy baarista niin kauan kun vaan rahat riittää mutta se on ihan eri asia kuin olla työkykyinen. Psyykkisessä puolessa myös on se probleema että ihminen voi aika pitkään olla tyhjän päällä ja jonottaa palveluihin jotka ei oikein toimi. Diagnoosina voi olla masennus mutta todellisuudessa taustalla onkin sitten kaksisuuntainen, epävakaus tai nepsypiirteitä. Väärä terapia väärään diagnoosiin voi tuhota tilanteen pahastikin. Esim. Kaksisuuntainen voi ulospäin näyttää siltä että työkykyinenhän tuo on kun riehuu maniassa pitkin ravintoloita, mutta puolen vuoden päästä ollaankin osastokunnossa kun iskee masennusvaihe päälle. Eikä se maniavipellysvaihdekaan ole sama kuin työkyky. Ei ulkoapäin voi arvioida ihmisen tilannetta tai historiaa.

Masennussaikuista valittelijoille ja muillekin, muistakaahan sitten että esim somepostauksien perusteella ei voi päätellä ihmisen tilannetta tai masennuksen vakavuusastetta. Aika paljon (ihan liikaa) saa lukea niitä tarinoita missä näytetään kuva aurinkoisesti hymyilevästä kaverista bileissä kaiken keskipisteenä ja että seuraavana päivänä sama ihminen teki itsemurhan ja sitten ihmetellään että kukaan ei tiennyt eikä aavistanut. Se festareille/ konserttiin/ laavuretkelle lähtijä saattaa kantaa harteillaan jo vuosikymmenien historiaa ja erilaisia masennusvaiheita, perusselviytymistä ja lopulta ennen itsemurhaa halutaan vielä jaksaa tehdä se viimeinen asia perheen kanssa että saisivat viimeisen kivan muiston. Tämmöiset käyttäytymismallit ei poista sitä pääasiallista opiskelu/työ/harrastuskyvyttömyyttä mistä ensin kärsitään pitkään.

Vierailija kirjoitti:

Joskus kyllä ihmetyttää nämä "masennussaikut". Onpa helppo sanoa olevansa masentunut jotta oikein luvan kanssa saa olla käymättä töittä ja tehdä kaikkea kivaa. Tuskin oikeasti masentunut jaksaa pyöriä kivoissa paikoissa, ja sekö sen masennuksen sitten parantaa?

Joskus ihmetyttää nämä ihmiset jotka kuvittelee että masennussairaslomaa saa vaan kun menee ilmoittamaan olevansa masentunut. Ja sitten kukaan ei kyselis mitään, seurais mitään eikä velvoitettais lääkäreitä eikä potilasta mihinkään. Ehkä joku 1kk mittainen A-todistus pätkä nopeena hätäratkasuna vielä max kerran menis mutta jos on yhtään pitkittyneempi tilanne niin siellä b lausuntopuolella pitäis olla sitten ihan sitä oikeaa tarinaa mihin ei kyllä enää mikään oma masennusilmoitus ja bdi- kysely riitä.

Jos kunto antaa myöten ja toipumiselle hyväksi, niin saikulla voi mennä kävelylle keskellä yötä, silloin harvemmin on riskiä tulla nähdyksi. Päiväaikaan on paras pysyä pois ihmisten ilmoilta mahdollisimman paljon.

Olisiko se syynä, ettei työnantaja välttämättä hallitse sisätautien tai ortopedia tai psykiatrian, jne. alojen hommia. Olisi helppoa kun keinoniveletkin vaihtaisi oman työnantajan pulju. Tai tekisi pallolaajennukset, tai syöpähoidot.

Itsellä takana leikkaus. Työnantaja ei ole kopistellut töihin. Mutta törkeyden huippu, kun kaupassa kävin. Puolituttu kertoi, että kotona pitää toipua. Sain pideltyä naurun rai itkun, en ole varma kumpi meinasi päästä. Minunhan on kuntoutettava itseni töihin.

Se homma on kävelyä, leikatun puolen lihaskunnon vahvistamista, rappukävelyn harjoittelua, voimisteluliikesarjoja. Että niinkuin pitäisi sängyn, vessan ja jääkaapin väliä sitten ainoastaan liikkua. 

Ja ohjeet vielä terveydenhuollossa oli että liikkumisen on oltava nousujohteista toimintaa, että kuntoutuu.

Mitä varten näin? En lähde yöpimeään lonkkaleikkauskuntoutujana. Ihan niinkuin muutkin ihmiset, lähden kuntoutumisliikuntaani tekemään, kuin muutkin käyn kaupassa, jos tarvitsen. Kotiinkuljetusta täällä kaupoilla kun ei ole.

Jos jotakuta haittaa se että kuntoutua ihminen on tekemässä kuntoutumisessa asioita, senkin vain selostaa työnantajalle, tai vaikka fyssarille. Mitään sellaista en siinä tee mikä vaarantaa toipumistani, tai on väärin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus kyllä ihmetyttää nämä "masennussaikut". Onpa helppo sanoa olevansa masentunut jotta oikein luvan kanssa saa olla käymättä töittä ja tehdä kaikkea kivaa. Tuskin oikeasti masentunut jaksaa pyöriä kivoissa paikoissa, ja sekö sen masennuksen sitten parantaa?

 

Ja näitä kyllä riittää! Toiset jaksaa kaikkea muuta paitsi käydä töissä :D

On eri asia jaksaa tehdä jokin omaa mielenterveyttä edistävä asia, joka vie tunnin tai pari, kuin olla töissä lähemmäs 40 tuntia viikossa. Osa-aikainen sairausloma voi olla ratkaisu osalle, mutta joillekuille sekin on liikaa.

ihan mitä van paitsi töitä, itse tosin tein niitäkin kun olin kortisonin takia 3kk saikulla ja työnantaja tarvitsi. Toki menin tekemään aina tarvittaessa ja sain pitää ne saikkupäivät sitten kun paasin töihin, haluaminani päivinä.Ydistin aina päivä kerrallaan pekkaspäiviin niin sain pitkiä vapaita 

Vierailija kirjoitti:

Jos on selkäkivun takia sairaslomalla ja postailee kuvia laavureissulta... Koen henkilön olevan työkykyinen.

Itse olin tapaturman takia sairaslomalla ja palasin töihin, kun sain yöllä nukuttua. Sain keventää työtäni niin, että jätin nostamiset yms. työkavereille. En tyyliin pystynyt juoksemaan tai hyppimään, mutta rauhallisesti taapertelin paikasta toiseen.

Et näe mitään eroa parin tunnin leppoisalla laavureissulla ja täydellä työpäivällä? Useimmissa selkävaivoissa nimenomaan suositellaan kevyttä liikuntaa. Työssä on ongelmana se, että päivä on liian pitkä ja kuormitus usein vääränlaista. Moni vanhuskin pystyy köpöttelemään luontopolulla vielä siinäkin vaiheessa, kun harvasta heistä olisi enää työelämään. 

Kaikkea mitä lääkäri ei ole kieltänyt.  Jos olkapää kipeä eikä pysty töihin niin voi sitä shoppailla tai mennä elokuviin. 

Jaksan minäkin esim käydä kaupassa, ja lenkillä. Lonkka leikattiin neljä vko sitten. Tekonivel tilalle laitettiin. Joitain päiviä sitten eräs puolituttava rouva kaupan ulkopuolella sanoi, että kotona minun pitäisi olla.

Hämmästyin ihan. Että enkö liikkumalla saisi kuntouttaa, vaikka tätä jo sairaalassa harjoiteltiin, ja fyssarikin neuvonut. Jäi ilkeä tuntuma, teenkö väörin. Mutta täällä ei minkäänlaista mahdollisuutta saada kotiin ruokaa, käymättä yksineläjänä itse kaupassa.

Aion kyllä kysyä häneltä, tavatessa, miksi meni ohi ohjeiden joita olin saanut. En halua että kylällä juttua leviää. Sairauslomaa on jäljellä, ja tietyt liikkeet on yhä lääkärin määräyksellä täyskiellossa. Eikä edes kuntosalilupaa. Niin mitäpä sitä tekee. Voimistelee ja kävelee..

Runkata saa, nussia ei.

Lähdin ulkomaille lomalle kahdeksi viikoksi. 

Sairauslomalla,  riippuu diagnoosista mitä saa tai pitää tehdä. Itselle vuosia sitten lääkäri kirjoitti sairauslomaan jatkoa kun kerroin että olen varannut matkan Kreikkaan eli sain luvan matkustaa. Masennuspotilasta suorastaan kehotetaan ulos neljän seinän sisältä, jne.