Miksi suomalaisissa elokuvissa dialogi on sellainen "tönkkö"?

Lapimmies kirjoitti:

Turhapuroissa kyllä dialogi on toisinaan hyvinkin soljuvaa. Tekstiä tulee paljon, ja tunteella.

Sen takia ne varmaan oli niin suosittuja. Eivät olleet tönkköjä.

Toisaalta näyttelijä ei pysty näyttelemään jotain mitä ei osaa tehdä oikeastikin. Jos ei osaa puhua luontevasti, aika paha on mennä näyttelemään luontevaa puhetyyliä, varsinkin elokuviin. Teatterissa se tönkköys ei niin ärsytäkään.

Suomalaisilla on toisekseen keskimäärin aika monotoninen, tunteeton ja tylsä puhetapa, varsinkin Länsi- ja Etelä-Suomessa. Siksi kai kaikki parhaat näyttelijät ja laulajatkin ovat muista osista maata. Niina Lahtisesta tosin pidän, mutta eihän hän mikään näyttelijä ole, vaan koomikko.

Pidän näyttelijöistä on osaavat mennä riittävän syvälle psykologisesti omassa roolissaan. Esim. kahdesti Oscarilla palkittu Anthony Hopkins oli roolissaan Tohtori Hannibal Lecterinä niin aidon pelottava, että vastanäyttelijä Jodie Foster oikeasti pelkäsi tätä, eikä uskaltanut jutella kuvaustaukojen välillä lainkaan Hopkinsin kanssa. 

Lisää psykologista syvyyttä kaivataan aina rooleihin. 

Vierailija kirjoitti:

Ei haluta tai ei ole laittaa rahaa ja aikaa käsikirjoitukseen.

Ja hyvä käsikirjoitus on melkeinpä kaikki kaikessa.

Lapimmies kirjoitti:

Turhapuroissa kyllä dialogi on toisinaan hyvinkin soljuvaa. Tekstiä tulee paljon, ja tunteella.

Tämä on muuten totta! Samaten se rooli minkä vesku teki ennen turhapuroa (ja oli hyvin samankaltainen egoisti mutta asui landen sijaan stadissa) oli myös dialogiltaan yhtä hyvä, reipashenkinen ja soljuva. Siinä ei tosiaan vuorosanoja ladeltu paperista vaan tunteella ulkomuistista. Vaikka melkein inhoan sitä veskun näyttelemää tyyppiä, niin katson sitä pelkän puheenparren perusteella areenasta. 

Hyvä esimerkki tästä tönkkösuolattumuikku-näyttelemisestä on Hautalehto-sarjan naislääkäriä näyttelevä muidu. Järkyttävää kuinka teennäistä vuorosanalukemista!

Sarjan muut näyttelijät ovat hämmästyttävää kyllä onnistuneet rooleissaan (niin paitsi poliisi-Tero on siinä hilkulla), propsit siitä!

Samaa ihmetellyt, miten se keskustelu on aina niin epäaitoa. Vika ei välttämättä ole näyttelijöissä. Jos katsoo esim Krista Kososen suorituksen sarjassa Beforeigners niin se on loistavaa!

Katsoin Aikuiset-sarjan vastikään ja siinä dialogi ja puhetyylit kuulosti luontevalta.

Laita Vesalan kaltainen "teatterin huipputekijä" asialle ja saat:

... päähenkilön dialogia ja ennenkaikkea intonaatiota suoraan 80-luvun Pikku Kakkosen käsinukkenäytelmistä.

Nyt matkitaan ruotsalaista tyyliä. Esim. Silta-sarjaa.

Näyttelijät reagoivat tilanteisiin turhankin nopeasti, kun on harjoitellut replat.

Mitta olen nähnyt hyvääkin näyttelemistä läheltä mm. Tiina Lymi ja Laura Malmivaara. Suomessa osataan teatterimainen näyttelytyyli.

Tunnetiloihin on päästävä nopeasti, sillä kohtaukset purkitetaan muutamin otoksia

Tuon lisäksi äänitys on paskaa.

Aina kun töllöstä kuuluu rähinää ja melskettä arvaan että siellä on kotimainen.  Kliseistä suomikuvaa pyöritellään. 

Dialogi on selkosuomeksi ja yleiskieltä, jotta suomalaiset osaavat ymmärtää mitä dialogissa puhutaan. Jos dialogi olisi puhekieltä, niin suomalaisilla olisi vaikeus ymmärtää näyttelijöiden puhetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katsoin juuri ruotsalaista komediasarjaa Äntligen. Hyvät näyttelijät eivät korostaneet huumoria puhumalla komediallisesti. Kun taas tämä suomalainen sisko sarja ( en muista nimeä kun en ole voinut kuin vähän katsoa, mutta jossa Lahtinen, Sorvali yms) . Se on komedia jossa puhutaan ja näytellään niin yli,, että mahdotonta katsoa. Tårta på tårta.

Silloin kun vitsiä tai huumoria pitää alleviivata (hei katsoja, tajuatko, että olen nyt hauska!) mennään metsään. Alleviivaaminen tarkoittaa huutamista yleensä Suomessa. Sen takia pidän brittiläisestä lakonisesta ja sarkastisesta huumorista, jossa vitsi tulee ikään kuin sivulauseessa.

Onko kukaan kattonut niitä Philomena Cunk sketsejä? Naurattaa aina kun katson. Se hahmo puhuu niin rauhallisesti ja tosissaan.

No on tämä suomalaisille vaikea laji. Aika usein puhutaan niin, ettei kuuntelija saa selvää. Sitten taas eilen katselin maalaiskomediaa Vain muutaman huijarin tähden. Puhe oli kyllä S-E-L-K-E-Ä-Ä joillain näyttelijöillä, mutta uskomattoman teennäistä. 

Vierailija kirjoitti:

Minua häiritsee usein korostettu kirjakieli, jota ei oikeassa elämässä käytetä. Sitten taas joskus mennään toiseen ääripäähän, jossa väkisin väännetään murretta jota ei osata

Varsinkin tuo kirjakielen käyttäminen on aivan käsittämätöntä. Ja luulisi että se tekee näyttelijöiden ilmaisusta vaikeampaa, tuntuu niistäkin varmaan niin luonnottomalta. Miksi ne hahmot eivät voisi puhua ns. yleiskieltä? Ja antaisi vaikka näyttelijän käyttää omaa murretvistiään silloin kun se ei vähennä hahmon uskottavuutta.