Lue keskustelun säännöt.
HS: "Naiset eivät voi jatkaa kotien yksinvaltiaina miehille tulee antaa enemmän tilaa"
04.01.2023 |
https://www.hs.fi/mielipide/art-2000009298712.html
Joku oli kirjoittanut hesarissa noin ja antoi silti tekstissä sellaisen kuvan, että miehet eivät kotona osaa mitään. Miksi tämä ilmaistaan aina näin, eli miksi ei koskaan puhuta siitä että miehet eivät sitä tilaa itse ota vaan se pitää naisten antaa?
Kommentit (460)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuo reissuun/juhliin tms. lähtemiset on kyllä sellaisia joista ollaan riitojakin saatu aikaiseksi. Mies hoitaa vain itsensä ja omat tavaransa ja alkaa valittaa mikä kestää...
Se on juuri näin lapset jäävät naisten harteille mies huolehtii aina vain itsestään...
Olen miettinyt, miksi yhteiskunnan (tai ainakin joidekin) mielestä on ok, että mies on perheessään vapaamatkustaja. Miksi hän ei ole aikuinen ja ota vastuuta omasta jälkikasvustaan sen sijaan, että "auttelee" äiskää silloin tällöin kun huvittaa?
Samahan se on naisten tulojen kanssa. Vähän on osallistuvinaan kulujen maksamiseen.
Enpä ole vielä nähnyt stereotypiaa esimerkiksi perheellisistä naisista, jotka ostelevat itselleen kalliita autoja, kelloja, pelitietokoneita ja muuta elektroniikkaa muun perheen kustannuksella. Olisi kiva nähdä tilastoista, monta prosenttia palkasta menee perheen asioihin naisilla ja miehillä.
Se rajanveto "perheen asioihin" ja "omiin asioihin" vaan on välillä vähän vaikeaa ja kummatkin sukupuolet sitä tuppaa tarpeen vaatiessa venyttämään.
Ne autot vaikka:
Jos yhtä mieltä ollaan siitä perhe tarvitsee auton, ja tietyt käytännön sanelemat raamitkin autolle on (esimerkiksi iso farkku että muksut mahtuu takapenkille ja saadaan lomareissuille matkatavarat ja se lonkkavikainen kultainennoutajakin mukaan, jne) niin jäähän tuohon sitten vielä melkoinen määrä vaihtoehtoja mallin ja hinnan suhteen mitä voi itselle ja toiselle koittaa perustella niin järki- kuin tunnesyinkin. Jos on vielä tilanne että mies ajelisi kyseisellä autolla enemmän, vaikkapa työmatkat ja lastenharrastukset, ehkä ratissa lomareissuillakin enemmän, ja haluaa siksi satsata siihen enemmän kuin nainen niin onko se sitten perheen eteen laitettua rahaa vai miehen itseensä satsaamista lopulta ja missä määrin, kun joku kompromissi löytyy?
Tai jos sama perhe ostaa pienemmän kakkosauton, joka olisi enemmän naisen käytössä. Mies ei sillä paljon ajelisi ja ehdottaa Yarista, naisen mieleen olisi enemmän Audi A3. Jos A3:n päädytään niin käytettiinkö raha perheen eteen vai naisen eteen?
Pelikone, no sillähän pelaa lapsetkin eikä vain mies eli onko se nyt muun perheen kustannuksella vai naisen kustannuksella kun nainen on ainoa joka ei pelaa vai sittenkin perheen eteen kun kuitenkin valtaosa perheestä pelaa?
Jos miehelle kelpaisi Askon alennuksesta tonnin-parin sohva, mutta naisen mielestä olohuoneeseen sopiva sohva löytyy Vepsäläisestä niin mikä osa sohvan hinnasta on perheen eteen käytettyä rahaa ja mikä naisen estetiikantajun tyydyttämiseen käytettyä rahaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt joskus sitä, että miehet itse sabotoivat kotia tekemällä kotityöt tahallaan päin mäntyjä. Silloin ei tarvitse tehdä kotitöitä, kun nainen turhautuu huonosti tehtyihin kotitöihin ja mieluummin tekee ne itse. Kuinkahan yleistä tämä "kodin sabotoiminen" on?
Minun on edelleen vaikea kuvitella, että aikuinen ihminen heittäytyisi avo- tai avioliitossa ihan toisenlaiseksi kuin yksin asuessaan. Jos mies arvostaa sinkkuna viihtyisää ja puhdasta kotia, puhtaita ja silitettyjä vaatteita jne, ja pitäisi ihan luonnollisena sitä, että kotityöt kuuluvat elämään, niin miksi hän muuttuisi niin paljon muutettuaan toisen kanssa yhteen?
Väitän, että usein näissä on takana se, että ei se mies sinkkunakaan huolehtinut kodistaan. Asui "poikamieskämpässä", söi pizzaa ja kebabbia ja vaatehuoltokin oli mitä sattuu. Siinä on sitten naisen turha hämmästyä, kun ei sellaisesta miehestä kuoriudu avoliitossakaan siisteyttä arvostavaa.
Todella moni mies on kasvanut paapottuna ja luonnollisesti se tapa seuraa parisuhteisiin ja muihinkin suhteisiin, jos mies ei ole älynnyt tutkiskella itseään, miksi on sellainen kuin on.
Aika paapottuja prinsessoja nuo nykyiset naisetkin on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuo reissuun/juhliin tms. lähtemiset on kyllä sellaisia joista ollaan riitojakin saatu aikaiseksi. Mies hoitaa vain itsensä ja omat tavaransa ja alkaa valittaa mikä kestää...
Se on juuri näin lapset jäävät naisten harteille mies huolehtii aina vain itsestään...
Olen miettinyt, miksi yhteiskunnan (tai ainakin joidekin) mielestä on ok, että mies on perheessään vapaamatkustaja. Miksi hän ei ole aikuinen ja ota vastuuta omasta jälkikasvustaan sen sijaan, että "auttelee" äiskää silloin tällöin kun huvittaa?
Samahan se on naisten tulojen kanssa. Vähän on osallistuvinaan kulujen maksamiseen.
Enpä ole vielä nähnyt stereotypiaa esimerkiksi perheellisistä naisista, jotka ostelevat itselleen kalliita autoja, kelloja, pelitietokoneita ja muuta elektroniikkaa muun perheen kustannuksella. Olisi kiva nähdä tilastoista, monta prosenttia palkasta menee perheen asioihin naisilla ja miehillä.
Se rajanveto "perheen asioihin" ja "omiin asioihin" vaan on välillä vähän vaikeaa ja kummatkin sukupuolet sitä tuppaa tarpeen vaatiessa venyttämään.
Ne autot vaikka:
Jos yhtä mieltä ollaan siitä perhe tarvitsee auton, ja tietyt käytännön sanelemat raamitkin autolle on (esimerkiksi iso farkku että muksut mahtuu takapenkille ja saadaan lomareissuille matkatavarat ja se lonkkavikainen kultainennoutajakin mukaan, jne) niin jäähän tuohon sitten vielä melkoinen määrä vaihtoehtoja mallin ja hinnan suhteen mitä voi itselle ja toiselle koittaa perustella niin järki- kuin tunnesyinkin. Jos on vielä tilanne että mies ajelisi kyseisellä autolla enemmän, vaikkapa työmatkat ja lastenharrastukset, ehkä ratissa lomareissuillakin enemmän, ja haluaa siksi satsata siihen enemmän kuin nainen niin onko se sitten perheen eteen laitettua rahaa vai miehen itseensä satsaamista lopulta ja missä määrin, kun joku kompromissi löytyy?
Tai jos sama perhe ostaa pienemmän kakkosauton, joka olisi enemmän naisen käytössä. Mies ei sillä paljon ajelisi ja ehdottaa Yarista, naisen mieleen olisi enemmän Audi A3. Jos A3:n päädytään niin käytettiinkö raha perheen eteen vai naisen eteen?
Pelikone, no sillähän pelaa lapsetkin eikä vain mies eli onko se nyt muun perheen kustannuksella vai naisen kustannuksella kun nainen on ainoa joka ei pelaa vai sittenkin perheen eteen kun kuitenkin valtaosa perheestä pelaa?
Jos miehelle kelpaisi Askon alennuksesta tonnin-parin sohva, mutta naisen mielestä olohuoneeseen sopiva sohva löytyy Vepsäläisestä niin mikä osa sohvan hinnasta on perheen eteen käytettyä rahaa ja mikä naisen estetiikantajun tyydyttämiseen käytettyä rahaa?
Olet harvinaisen oikeassa. Ei kyllä yhtään napostelisi alkaa taas neuvottelemaan joka piip asiasta jonkun kanssa. Luulen, että jatkossa voin harkita vain suhdetta, jossa asutaan erillään, eikä ole yhteistä taloutta. Vain rusinat pullasta. Kukaan ei hyödy tuosta vääntämisestä mitään.
N38
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaista kotia ei olekaan jonka sisustuksesta olis mies päättänyt ja nainen olis joutunut sopeutumaan siihen.
Sen sijaan sellaisia koteja on kaikkialla, joissa nainen on sisustanut oman mielensä mukaan ja mies joutuu sopeutumaan.
Miksikö? Koska se on normi ja siitä ei saa nostaa meteliä.
Sinne huonekalukauppaan tai nettiin pitää mennä yhdessä. Ei niin, että miehellä ei ole mitään mielipidettä, ei viitsi tai sanoo "ihan sama, päätä sä". Minulle nyt on ollut ihan selvää, että kun piti ostaa sohva, mies lähti mukaan kiertelemään kauppoja. Jos ei olisi lähtenyt, olisin valinnut yksin.
Olisiko syynä se että miehillä ei ole mielipidettä kun jos jotain sanoo se ei naiselle kuitenkaan kelpaa kun se ei ole kumpikaan niistä kahdesta minkä nainen on jo etukäteen päättänyt mutta ei osaa valita niistä kahdesta
Niinhän se vanha viisaus pitkälti on, että kun nainen kysyy mieheltä mielipidettä niin tarkoitus on varmistaa että mies on varmasti ymmärtänyt, mikä se oikea eli naisen mielipide asiaan on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaista kotia ei olekaan jonka sisustuksesta olis mies päättänyt ja nainen olis joutunut sopeutumaan siihen.
Sen sijaan sellaisia koteja on kaikkialla, joissa nainen on sisustanut oman mielensä mukaan ja mies joutuu sopeutumaan.
Miksikö? Koska se on normi ja siitä ei saa nostaa meteliä.
Sinne huonekalukauppaan tai nettiin pitää mennä yhdessä. Ei niin, että miehellä ei ole mitään mielipidettä, ei viitsi tai sanoo "ihan sama, päätä sä". Minulle nyt on ollut ihan selvää, että kun piti ostaa sohva, mies lähti mukaan kiertelemään kauppoja. Jos ei olisi lähtenyt, olisin valinnut yksin.
Olisiko syynä se että miehillä ei ole mielipidettä kun jos jotain sanoo se ei naiselle kuitenkaan kelpaa kun se ei ole kumpikaan niistä kahdesta minkä nainen on jo etukäteen päättänyt mutta ei osaa valita niistä kahdesta
Niinhän se vanha viisaus pitkälti on, että kun nainen kysyy mieheltä mielipidettä niin tarkoitus on varmistaa että mies on varmasti ymmärtänyt, mikä se oikea eli naisen mielipide asiaan on.
Ihme uhriutumista taas. Jos nyt vähän isompaa mööbeliä ollaan hankkimassa, niin yleensä ne myös maksaa. Eli molempien pitää tykätä ostoksesta. Jonkinlaista kompromissia joutuu varmasti molemmat tekemään, mutta en minä ainakaan halua ostaa tonnin sohvaa, jota puoliso inhoaa. Hukkaan heitettyä rahaa sanoisin. Ja ihan yhtälailla minun mielipiteeni on arvokas, miksi sinne kotiin pitäisi tuoda jotain, josta minä en pidä? Koti on kuitenkin tärkeä paikka molemmille, ei vain toisen valtakunta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä se menee niin, että minä teen esim. lasten vaatteiden pakkauksen ja huollon. Ai miksi?
Meillä ei olisi lapsilla ikinä sopivia vaatteita, jos mies joutuisi huolehtimaan. Häntä ei vaan kiinnosta tuollaiset asiat.
Tiettävästi yksikään lapsi ei ole paleltunut kuoliaaksi ulkona siksi että mies on sen lapsen pukenut. Sen sijaan miehen pukemalla lapsella on kyllä voinut olla eriparin tumput, väreiltään yhteensopimaton takki ja housut, numeroa liian pieni paita tai mustikkasoppaa rinnuksilla. Mutta niihin ei kukaan ole vielä kuollut.
Oikeastihan se lapsi on väärin puettu jo siinä vaiheessa kun aamulla tarhaan lähtiessä on päällä eri paita kuin mitä mamma oli illalla mielessään ajatellut. Ei siihen tarvita mitään mustikkasotkuja tai eriparihanskoja, saatika mitään oikeasti vaatetuksen käytännöllisyyteen vaikuttavia virheitä.
Tämä on jotain miesten omaa kuvitelmaa. Joo varmasti tulee sanomista, jos sadepäivänä ei pakkaa kumppareita mukaan, mutta muutoin tuo tuntuu vain tekosyyltä luistaa koko hommasta. Ja jos puoliso sanoo paidan väristä, mitä sitten? Luuletko ettei miehiltä tule "neuvoja" yhtä lailla? Ihan samanlaista kommentoitia tulee sieltä suunnalta, aihe on vain eri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmeen monessa parisuhteessa on näköjään täysin mahdotonta kysyä siltä kumppanilta, miksi hänen tapansa ripustaa pyykit tai pestä auto on parempi. Yllättävään moneen asiaan on järkiperuste, mutta neuvojen vastaanottaminen taitaa olla se kahnaava kohta.
Meillä kotona on molemmilla ilmeisesti ollut ihan mieletön tuuri saada kumppaniksi puoliso, joka on valmis opettelemaan nopeamman, tehokkaamman, ergonomisemman, taloudellisemman tmv tavan ihan yhteisen edun nimissä. Ollaan kieltämättä tosi vanhanaikaista.
Oletko itse oppinut muiden tekemistä vai pidätkö omia tapojasi mihin olet tottunut nopeimpana, tehokkaimpana, ergonomisimpana ja taloudellisimpana tyylinä?
Meillä on varsin perinteinen työnjako, tehty mielenkiinnon kohteiden ja osaamisten mukaan ("mies"- ja "nais"ammatitkin taustalla). Kumpikin on enemmän kotonaan omalla tontillaan, mutta ihan yhtä lailla minä uskon miehen tietävän autonpesusta paremmin kuin hän uskoo minun tietävän pyykinpesusta (pitääkseni samat esimerkit), joten jos toisen tontilla ollaan, kysytään puolin ja toisin ja tehdään sen toisen oikeasti paremmalla, rutinoituneella tavalla. Ollaan kyllä säästetty paljon, sekä aikaa, rahaa että hermoja.
Tasapainoahan se tosiaan on. En näe yhtään syytä miksi päsmäriä pitäisi sietää sen enempää kuin vätystäkään. Suu auki ja kehityskeskustelut käyntiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
45-vuotias naispuoleinen ystäväni sanoi, että olen onnekas ja päässyt helpolla kun en aikoinani perustanut perhettä. Naiset ovat vain nykyään niin ongelmallisia ja vaativia perheasioissa. Itseltään hänellä on mennyt kaikki hohto perhe-elämästä kun se on pelkkää suorittamista sukupuoleen katsomatta. Miehen kumminkin odotetaan ennen kaikkea kantavan rahaa talouteen ja painavan pitkää päivää, että saa omakotitalon maksettua ja auton vaihdettua uuteen. Aiemmin 30 vuotiaana naisystäväni piti minua itsekkäänä kun en kaikista todennäköisyyksistä huolimatta perustanut perhettä. Pääsyy kai ihan vain sattumalta oli, ettei ketään sopivaa tullut vastaan. Näyttää siltä, että perhe-elämästä on hävinnyt lumous ja houkuttelevuus.
Miksi miehet luulee, että kaikkien naisten haaveena on omakotitalo? Miksi miehet luulee, että kaikkien naisten haaveena on uusi auto? Miksi miehet haluaa niitä persaukisia, kouluttamattomia ja työhaluttomia naisia puolisoksi? Miksei teille kelpaa vaatimaton, rahan kanssa tarkka ja säästeliäs nainen?
No jos vaimon melkein kaikilla kavereilla on kätevä mies ja omakotitalo niin alkaa se pieni kerrostalokolmio ahdistaa perheasuntona. Eipä ole köyhällä muuta mahdollisuutta kuin tehdä pitkää päivää asumistason nostamiseksi.
En usko, että kyse on vain tilan annosta. Meillä mies palkkaisi 99% varmuudella siivoojan kotiimme, ellen minä huolehtisi siivouksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sellaista kotia ei olekaan jonka sisustuksesta olis mies päättänyt ja nainen olis joutunut sopeutumaan siihen.
Sen sijaan sellaisia koteja on kaikkialla, joissa nainen on sisustanut oman mielensä mukaan ja mies joutuu sopeutumaan.
Miksikö? Koska se on normi ja siitä ei saa nostaa meteliä.
Minä muutin mieheni omistamaan asuntoon. Varmaan hänen edellisellä vaimollaan oli osuutta sisustukseen, mutta mies ehti asua useita vuosia yksin ennen kuin me tapasimme. Eli kyllä tämä mitä ilmeisimmin oli sisustukseltaan hänen mieleensä. Minä sopeuduin.
Mutta yleistäminen on niin mukavaa...
Meillä mies on kyllä ottanut tilaa aina. Ollaan oltu yhdessä teini-ikäisistä asti, enkä joudu nalkuttamaan sille. Meidän kämpästä suurin osa sisustuksesta on miehen päättämää. Mies on hifisti, joten kämpän sisustus on akustiikan takia tärkeää. Melkein toivoisin, että sillä olis se paljon parjattu oma miesluola tätä varten, muttei neliöt riitä. Mies myös siivoaa, oikeastaan enemmän kuin minä. Lapsia ei toisaalta ole, en tiedä muuttaisivatko ne meidän kuvioita kuinka paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
45-vuotias naispuoleinen ystäväni sanoi, että olen onnekas ja päässyt helpolla kun en aikoinani perustanut perhettä. Naiset ovat vain nykyään niin ongelmallisia ja vaativia perheasioissa. Itseltään hänellä on mennyt kaikki hohto perhe-elämästä kun se on pelkkää suorittamista sukupuoleen katsomatta. Miehen kumminkin odotetaan ennen kaikkea kantavan rahaa talouteen ja painavan pitkää päivää, että saa omakotitalon maksettua ja auton vaihdettua uuteen. Aiemmin 30 vuotiaana naisystäväni piti minua itsekkäänä kun en kaikista todennäköisyyksistä huolimatta perustanut perhettä. Pääsyy kai ihan vain sattumalta oli, ettei ketään sopivaa tullut vastaan. Näyttää siltä, että perhe-elämästä on hävinnyt lumous ja houkuttelevuus.
Miksi miehet luulee, että kaikkien naisten haaveena on omakotitalo? Miksi miehet luulee, että kaikkien naisten haaveena on uusi auto? Miksi miehet haluaa niitä persaukisia, kouluttamattomia ja työhaluttomia naisia puolisoksi? Miksei teille kelpaa vaatimaton, rahan kanssa tarkka ja säästeliäs nainen?
No jos vaimon melkein kaikilla kavereilla on kätevä mies ja omakotitalo niin alkaa se pieni kerrostalokolmio ahdistaa perheasuntona. Eipä ole köyhällä muuta mahdollisuutta kuin tehdä pitkää päivää asumistason nostamiseksi.
Sano sille eukollesi, että etsii kätevämmän miehen ja ostaa omakotitalon ihan yksinään. Etkä sinä ole köyhä, eihän naiset mene köyhän miehen kanssa yksiin, niinhän te päivästä toiseen täällä väitätte.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaista kotia ei olekaan jonka sisustuksesta olis mies päättänyt ja nainen olis joutunut sopeutumaan siihen.
Sen sijaan sellaisia koteja on kaikkialla, joissa nainen on sisustanut oman mielensä mukaan ja mies joutuu sopeutumaan.
Miksikö? Koska se on normi ja siitä ei saa nostaa meteliä.
Sinne huonekalukauppaan tai nettiin pitää mennä yhdessä. Ei niin, että miehellä ei ole mitään mielipidettä, ei viitsi tai sanoo "ihan sama, päätä sä". Minulle nyt on ollut ihan selvää, että kun piti ostaa sohva, mies lähti mukaan kiertelemään kauppoja. Jos ei olisi lähtenyt, olisin valinnut yksin.
Ja sitten jos mies sanoo mielipiteensä eikä halua juuri sitä sohvaa minkä nainen ja valinta tehdään miehen päätöksellä tai kompromissilla, niin siitä saa sitten kuulla jatkuvasti. "Tässä on huono istua, se toinen olis ollu parempi", "tää on liian iso/pieni/epäsopiva, se toinen olis ollu sopivampi", jne.
Me mietittiin keittiöremppaa yhdessä ja kuuntelin vaimon mielipidettä sekä kyselin kaapeista ja laatikoista yms., mitä halutaan ja mihin niitä laitetaan. Puoliso mm. päätti minkälaiset ja minkä väriset kaapin ovet ja rungot otetaan. Kysyin siis ennen ostoa puolison mielipidettä ja myös kerroin mihin olen mitäkin laittamassa koko ajan remonttia tehdessäni. No eiköhän puoliso sitten ole sen keittiön valmistumisen jälkeen alkanut napisemaan säännöllisesti, että miten häntä ei kuunneltu ja kaikki on keittiössä päin persettä. Sanon aina, että kyllä kuunneltiin ja asioista puhuttiin koko keittiöremontin ajan, mutta mitäpä se auttaa? Miten minä voisin sen enää todistaa?
Itse olet vaimosi valinnut. Olisit ottanut sellaisen, joka kykenee kommunikoimaan ja suunnittelemaan. Taisi isot tissit ja kiinteä perse kiinnostaa enemmän mitä naisen pään sisus?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vai että miehen pitäisi entistä enemmän viihtyä paikassa minka nainen on sisustanut pelkästään itseä miellyttäämään eikä miehen mielipidettä kuunnella kun se tehdään vaikka mies on kuitenkin se työntekijä joka ne huonekalut joutuu kasaamaan ja kokoomaan
Miksette osta huonekaluja, joita ei tarvitse kasata tai maksa kasauspalvelusta? Oletko köyhä vai pihi vai molempia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vai että miehen pitäisi entistä enemmän viihtyä paikassa minka nainen on sisustanut pelkästään itseä miellyttäämään eikä miehen mielipidettä kuunnella kun se tehdään vaikka mies on kuitenkin se työntekijä joka ne huonekalut joutuu kasaamaan ja kokoomaan
Miksette osta huonekaluja, joita ei tarvitse kasata tai maksa kasauspalvelusta? Oletko köyhä vai pihi vai molempia?
Seekingiin on lyhyessä ajassa liittynyt enemmän miehiä. Maksu käytön mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vai että miehen pitäisi entistä enemmän viihtyä paikassa minka nainen on sisustanut pelkästään itseä miellyttäämään eikä miehen mielipidettä kuunnella kun se tehdään vaikka mies on kuitenkin se työntekijä joka ne huonekalut joutuu kasaamaan ja kokoomaan
Miksette osta huonekaluja, joita ei tarvitse kasata tai maksa kasauspalvelusta? Oletko köyhä vai pihi vai molempia?
Vaimo on molempia, eikä suostu maksamaan kasauspalvelusta kun sen saa kotona ilmaiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuo reissuun/juhliin tms. lähtemiset on kyllä sellaisia joista ollaan riitojakin saatu aikaiseksi. Mies hoitaa vain itsensä ja omat tavaransa ja alkaa valittaa mikä kestää...
Se on juuri näin lapset jäävät naisten harteille mies huolehtii aina vain itsestään...
Olen miettinyt, miksi yhteiskunnan (tai ainakin joidekin) mielestä on ok, että mies on perheessään vapaamatkustaja. Miksi hän ei ole aikuinen ja ota vastuuta omasta jälkikasvustaan sen sijaan, että "auttelee" äiskää silloin tällöin kun huvittaa?
Samahan se on naisten tulojen kanssa. Vähän on osallistuvinaan kulujen maksamiseen.
Enpä ole vielä nähnyt stereotypiaa esimerkiksi perheellisistä naisista, jotka ostelevat itselleen kalliita autoja, kelloja, pelitietokoneita ja muuta elektroniikkaa muun perheen kustannuksella. Olisi kiva nähdä tilastoista, monta prosenttia palkasta menee perheen asioihin naisilla ja miehillä.
Se rajanveto "perheen asioihin" ja "omiin asioihin" vaan on välillä vähän vaikeaa ja kummatkin sukupuolet sitä tuppaa tarpeen vaatiessa venyttämään.
Ne autot vaikka:
Jos yhtä mieltä ollaan siitä perhe tarvitsee auton, ja tietyt käytännön sanelemat raamitkin autolle on (esimerkiksi iso farkku että muksut mahtuu takapenkille ja saadaan lomareissuille matkatavarat ja se lonkkavikainen kultainennoutajakin mukaan, jne) niin jäähän tuohon sitten vielä melkoinen määrä vaihtoehtoja mallin ja hinnan suhteen mitä voi itselle ja toiselle koittaa perustella niin järki- kuin tunnesyinkin. Jos on vielä tilanne että mies ajelisi kyseisellä autolla enemmän, vaikkapa työmatkat ja lastenharrastukset, ehkä ratissa lomareissuillakin enemmän, ja haluaa siksi satsata siihen enemmän kuin nainen niin onko se sitten perheen eteen laitettua rahaa vai miehen itseensä satsaamista lopulta ja missä määrin, kun joku kompromissi löytyy?
Tai jos sama perhe ostaa pienemmän kakkosauton, joka olisi enemmän naisen käytössä. Mies ei sillä paljon ajelisi ja ehdottaa Yarista, naisen mieleen olisi enemmän Audi A3. Jos A3:n päädytään niin käytettiinkö raha perheen eteen vai naisen eteen?
Pelikone, no sillähän pelaa lapsetkin eikä vain mies eli onko se nyt muun perheen kustannuksella vai naisen kustannuksella kun nainen on ainoa joka ei pelaa vai sittenkin perheen eteen kun kuitenkin valtaosa perheestä pelaa?
Jos miehelle kelpaisi Askon alennuksesta tonnin-parin sohva, mutta naisen mielestä olohuoneeseen sopiva sohva löytyy Vepsäläisestä niin mikä osa sohvan hinnasta on perheen eteen käytettyä rahaa ja mikä naisen estetiikantajun tyydyttämiseen käytettyä rahaa?
Asioista saa halutessaan vaikka kuinka vaikeita. Varsinkin, kun menee yhteen ihmisen kanssa, jolla on erilainen maku ja arvomaailma.
Meillä on yhteisessä käytössä auto, jonka mies omisti jo silloin, kun tapasimme. Japanilainen, ehkä viitisentoista vuotta vanha. Kaikki sen kulut maksetaan puoliksi. Omistajuus säilyy puolisollani. Minä ostin noin vuoden yhdessä asumisen jälkeen oman auton, koska täällä maalla se on tarpeen. Maksan tietysti kaikki sen kulut. Puoliso osti muistaakseni samoihin aikoihin itselleen farkun, koska tarvitsee sitä työssään. Luultavasti se on hänen yrityksensä nimissä. Sen kulut hoitaa tietysi hän itse.
Kunhan tulee aika vaihtaa yhteinen auto, olen aika varma, että meillä on hyvin samanlainen näkemys siitä, millaiseen se vaihdetaan ja missä hintaluokassa liikutaan. Niin se oli siinäkin vaiheessa, kun mietimme matkailuauton hankkimista.
Kun kahvinkeitin hajosi, puolisolle olisi riittänyt tilalle parin-kolmenkympin markettimalli. Minä halusin merkkikeittimen. Puoliso osallistui keittimen hankintaan kahdellakympillä eli summalla, jonka hän oli korkeintaan valmis maksamaan markettikeittimestä, minä maksoin loput. Luonnollisesti se on molempien käytössä.
Minä halusin kasvihuoneen, joten maksoin sen. Minä halusin terassin saunatilojen eteen, joten maksoin sen. Olen hankkinut uusia verhoja sekä keittiöön että olohuoneeseen ja hei, arvaa kuka ne maksoi! Kyllä, minä. Vaikka puoliso tietysti osallistui niiden valintaan.
Atk-laitteet ovat tietysti henkilökohtaisia, molemmat hankkivat omansa. Uusi televisio saatiin pari kuukautta sitten sattuman kautta miehen sukulaisilta (eivät jaksaneet opetella käyttämään sitä, joten antoivat pois), joten sen uusimistarvetta ei ole ihan lähiaikoina, mutta jos olisi, niin luultavasti siinä kohtaa mies haluaisi laadukkaamman kuin minä, ja siksi hän saisi myös maksaa siitä enemmän. Itse en katso televisiolähetyksiä käytännössä lainkaan ja suoratoisto-ohjelmiinkin minulle riittää läppäri.
Voisitko sinäkin kertoa _omista_ kokemuksistasi ja mielipiteistäsi, sen sijaan, että keskustelet miehestä ja naisesta, joita kukaan meistä ei tunne?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaista kotia ei olekaan jonka sisustuksesta olis mies päättänyt ja nainen olis joutunut sopeutumaan siihen.
Sen sijaan sellaisia koteja on kaikkialla, joissa nainen on sisustanut oman mielensä mukaan ja mies joutuu sopeutumaan.
Miksikö? Koska se on normi ja siitä ei saa nostaa meteliä.
Sinne huonekalukauppaan tai nettiin pitää mennä yhdessä. Ei niin, että miehellä ei ole mitään mielipidettä, ei viitsi tai sanoo "ihan sama, päätä sä". Minulle nyt on ollut ihan selvää, että kun piti ostaa sohva, mies lähti mukaan kiertelemään kauppoja. Jos ei olisi lähtenyt, olisin valinnut yksin.
Ja sitten jos mies sanoo mielipiteensä eikä halua juuri sitä sohvaa minkä nainen ja valinta tehdään miehen päätöksellä tai kompromissilla, niin siitä saa sitten kuulla jatkuvasti. "Tässä on huono istua, se toinen olis ollu parempi", "tää on liian iso/pieni/epäsopiva, se toinen olis ollu sopivampi", jne.
Me mietittiin keittiöremppaa yhdessä ja kuuntelin vaimon mielipidettä sekä kyselin kaapeista ja laatikoista yms., mitä halutaan ja mihin niitä laitetaan. Puoliso mm. päätti minkälaiset ja minkä väriset kaapin ovet ja rungot otetaan. Kysyin siis ennen ostoa puolison mielipidettä ja myös kerroin mihin olen mitäkin laittamassa koko ajan remonttia tehdessäni. No eiköhän puoliso sitten ole sen keittiön valmistumisen jälkeen alkanut napisemaan säännöllisesti, että miten häntä ei kuunneltu ja kaikki on keittiössä päin persettä. Sanon aina, että kyllä kuunneltiin ja asioista puhuttiin koko keittiöremontin ajan, mutta mitäpä se auttaa? Miten minä voisin sen enää todistaa?
Itse olet vaimosi valinnut. Olisit ottanut sellaisen, joka kykenee kommunikoimaan ja suunnittelemaan. Taisi isot tissit ja kiinteä perse kiinnostaa enemmän mitä naisen pään sisus?
Päänsisushan tuppaa noilla olemaan sitä samaa, vähän erilaisessa paketissa vaan. Parasta siis ottaa korea paketti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuo reissuun/juhliin tms. lähtemiset on kyllä sellaisia joista ollaan riitojakin saatu aikaiseksi. Mies hoitaa vain itsensä ja omat tavaransa ja alkaa valittaa mikä kestää...
Se on juuri näin lapset jäävät naisten harteille mies huolehtii aina vain itsestään...
Olen miettinyt, miksi yhteiskunnan (tai ainakin joidekin) mielestä on ok, että mies on perheessään vapaamatkustaja. Miksi hän ei ole aikuinen ja ota vastuuta omasta jälkikasvustaan sen sijaan, että "auttelee" äiskää silloin tällöin kun huvittaa?
Samahan se on naisten tulojen kanssa. Vähän on osallistuvinaan kulujen maksamiseen.
Enpä ole vielä nähnyt stereotypiaa esimerkiksi perheellisistä naisista, jotka ostelevat itselleen kalliita autoja, kelloja, pelitietokoneita ja muuta elektroniikkaa muun perheen kustannuksella. Olisi kiva nähdä tilastoista, monta prosenttia palkasta menee perheen asioihin naisilla ja miehillä.
Se rajanveto "perheen asioihin" ja "omiin asioihin" vaan on välillä vähän vaikeaa ja kummatkin sukupuolet sitä tuppaa tarpeen vaatiessa venyttämään.
Ne autot vaikka:
Jos yhtä mieltä ollaan siitä perhe tarvitsee auton, ja tietyt käytännön sanelemat raamitkin autolle on (esimerkiksi iso farkku että muksut mahtuu takapenkille ja saadaan lomareissuille matkatavarat ja se lonkkavikainen kultainennoutajakin mukaan, jne) niin jäähän tuohon sitten vielä melkoinen määrä vaihtoehtoja mallin ja hinnan suhteen mitä voi itselle ja toiselle koittaa perustella niin järki- kuin tunnesyinkin. Jos on vielä tilanne että mies ajelisi kyseisellä autolla enemmän, vaikkapa työmatkat ja lastenharrastukset, ehkä ratissa lomareissuillakin enemmän, ja haluaa siksi satsata siihen enemmän kuin nainen niin onko se sitten perheen eteen laitettua rahaa vai miehen itseensä satsaamista lopulta ja missä määrin, kun joku kompromissi löytyy?
Tai jos sama perhe ostaa pienemmän kakkosauton, joka olisi enemmän naisen käytössä. Mies ei sillä paljon ajelisi ja ehdottaa Yarista, naisen mieleen olisi enemmän Audi A3. Jos A3:n päädytään niin käytettiinkö raha perheen eteen vai naisen eteen?
Pelikone, no sillähän pelaa lapsetkin eikä vain mies eli onko se nyt muun perheen kustannuksella vai naisen kustannuksella kun nainen on ainoa joka ei pelaa vai sittenkin perheen eteen kun kuitenkin valtaosa perheestä pelaa?
Jos miehelle kelpaisi Askon alennuksesta tonnin-parin sohva, mutta naisen mielestä olohuoneeseen sopiva sohva löytyy Vepsäläisestä niin mikä osa sohvan hinnasta on perheen eteen käytettyä rahaa ja mikä naisen estetiikantajun tyydyttämiseen käytettyä rahaa?
Asioista saa halutessaan vaikka kuinka vaikeita. Varsinkin, kun menee yhteen ihmisen kanssa, jolla on erilainen maku ja arvomaailma.
Meillä on yhteisessä käytössä auto, jonka mies omisti jo silloin, kun tapasimme. Japanilainen, ehkä viitisentoista vuotta vanha. Kaikki sen kulut maksetaan puoliksi. Omistajuus säilyy puolisollani. Minä ostin noin vuoden yhdessä asumisen jälkeen oman auton, koska täällä maalla se on tarpeen. Maksan tietysti kaikki sen kulut. Puoliso osti muistaakseni samoihin aikoihin itselleen farkun, koska tarvitsee sitä työssään. Luultavasti se on hänen yrityksensä nimissä. Sen kulut hoitaa tietysi hän itse.
Kunhan tulee aika vaihtaa yhteinen auto, olen aika varma, että meillä on hyvin samanlainen näkemys siitä, millaiseen se vaihdetaan ja missä hintaluokassa liikutaan. Niin se oli siinäkin vaiheessa, kun mietimme matkailuauton hankkimista.
Kun kahvinkeitin hajosi, puolisolle olisi riittänyt tilalle parin-kolmenkympin markettimalli. Minä halusin merkkikeittimen. Puoliso osallistui keittimen hankintaan kahdellakympillä eli summalla, jonka hän oli korkeintaan valmis maksamaan markettikeittimestä, minä maksoin loput. Luonnollisesti se on molempien käytössä.
Minä halusin kasvihuoneen, joten maksoin sen. Minä halusin terassin saunatilojen eteen, joten maksoin sen. Olen hankkinut uusia verhoja sekä keittiöön että olohuoneeseen ja hei, arvaa kuka ne maksoi! Kyllä, minä. Vaikka puoliso tietysti osallistui niiden valintaan.
Atk-laitteet ovat tietysti henkilökohtaisia, molemmat hankkivat omansa. Uusi televisio saatiin pari kuukautta sitten sattuman kautta miehen sukulaisilta (eivät jaksaneet opetella käyttämään sitä, joten antoivat pois), joten sen uusimistarvetta ei ole ihan lähiaikoina, mutta jos olisi, niin luultavasti siinä kohtaa mies haluaisi laadukkaamman kuin minä, ja siksi hän saisi myös maksaa siitä enemmän. Itse en katso televisiolähetyksiä käytännössä lainkaan ja suoratoisto-ohjelmiinkin minulle riittää läppäri.
Voisitko sinäkin kertoa _omista_ kokemuksistasi ja mielipiteistäsi, sen sijaan, että keskustelet miehestä ja naisesta, joita kukaan meistä ei tunne?
Jos katsot noita aiempia viestejä mihin edellinen oli vastaus niin saatat huomata että vastasit oikeastaan aikalailla aiheen ohi. Olennaistahan tässä nyt oli se että joku aiemmin väitti että naiset käyttävät enemmän rahaa "perheeseen", mies taas autoihinsa ja moottoripyöriinsä tms. Jotta päästäisiin takaisin samalle ladulle niin:
Onko mielestäsi haluamasi ja maksamasi terassi perheen eteen käytettyä rahaa vai perheeltä pois, omaksi iloksi käytettyä rahaa?
Jos on noin kovasti tunnevetoinen ja joustamaton henkilö, kannattaa varmaan vielä harkita toiseenkin kertaan sitä parisuhdetta, sen kun ei kai kuuluisi olla jatkuvaa vallankäyttöä arjen asioissa. Yllättävän moni näköjään haluaa sen ehkä ainukertaisen elämänsä viettää noin. Mun ajatusmaailmassani puolisot ovat samalla puolella, eivät vastakkain. Vaatii toimiakseen tietysti sanoin ajattelevan kumppanin eikä minäminäihmistä.