Miten puolison epävakaa persoonallisuus ilmenee

Onko persoonallisuushäiriötä mahdollista salata parisuhteessa, ja jos on, kuinka pitkään

Yhteenmuuttoon asti

Vierailija kirjoitti:

Yhteenmuuttoon asti

Ok. Tunsitteko pitkään ennen kuin muutitte yhteen?

Muutama kuukausi voi hyvinkin mennä, ettei suurempia merkkejä näy. Pieniä merkkejä voi olla ilmassa jo aiemminkin, mutta niitä ei välttämättä tunnista ja ne ovat maltillisia ja selitettävissä. Suurimman alkuhuuman mentyä kuitenkin alkaa näkyä, asuttiinpa yhdessä tai ei.

Järkevä kumppani voi yhtäkkiä alkaa käyttäytyä kuin lapsi, kun suhteessa tulee jonkinlainen ristiriitatilanne. Tuo ristiriita voi myös hyvin olla vain hänen päässään ja alkaa jostakin aivan absurdista asiasta, eikä toinen ymmärrä lainkaan, mitä juuri tapahtui. Epävakaalle tilanne kuitenkin on elämän ja kuoleman kysymys ja hänen maailmansa tuntuu loppuvan siihen paikkaan.

Kumppani laittaa wc-paperipakkauksen kaupasta tullessaan väärälle hyllylle, minkä huomatessaan epävakaa survoo kaikki rullat vessanpönttöön ja vetäisee. Hän ilmoittaa eroavansa ja lähtee tavaroineen. Puolen tunnin päästä hän tulee ovesta kuin mitään ei olisi tapahtunut. 

Usein epävakaan ailahtelujen syyt ovat syvällä lapsuudessa. Siksi hän taantuukin käyttäytymään tilanteessa kuin uhmaikäinen.

Vierailija kirjoitti:

Muutama kuukausi voi hyvinkin mennä, ettei suurempia merkkejä näy. Pieniä merkkejä voi olla ilmassa jo aiemminkin, mutta niitä ei välttämättä tunnista ja ne ovat maltillisia ja selitettävissä. Suurimman alkuhuuman mentyä kuitenkin alkaa näkyä, asuttiinpa yhdessä tai ei.

Järkevä kumppani voi yhtäkkiä alkaa käyttäytyä kuin lapsi, kun suhteessa tulee jonkinlainen ristiriitatilanne. Tuo ristiriita voi myös hyvin olla vain hänen päässään ja alkaa jostakin aivan absurdista asiasta, eikä toinen ymmärrä lainkaan, mitä juuri tapahtui. Epävakaalle tilanne kuitenkin on elämän ja kuoleman kysymys ja hänen maailmansa tuntuu loppuvan siihen paikkaan.

Kumppani laittaa wc-paperipakkauksen kaupasta tullessaan väärälle hyllylle, minkä huomatessaan epävakaa survoo kaikki rullat vessanpönttöön ja vetäisee. Hän ilmoittaa eroavansa ja lähtee tavaroineen. Puolen tunnin päästä hän tulee ovesta kuin mitään ei olisi tapahtunut. 

Usein epävakaan ailahtelujen syyt ovat syvällä lapsuudessa. Siksi hän taantuukin käyttäytymään tilanteessa kuin uhmaikäinen.

Ok, kiitos valaisevasta esimerkistä. Voiko olla tällaista että kun ollaan lähdössä yhteiselle ulkomaanmatkalle, joka on hyvin suunniteltu ja ajoissa varattu, niin sitten ilmenee että mies ei ole vielä lähtömaamuun mennessä aloittanut pakkaamista? Ei pidä mitään kiirettä, eikä huvittaisi lähteä lainkaan, vaikka museot, teatterit ja ravintolat suunniteltu etukäteen, varattu jne?

Ap

Vuosia tunnettiin. Heti yhteenmuuton jälkeeen pakkasi ja häipyi. Siinä se.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muutama kuukausi voi hyvinkin mennä, ettei suurempia merkkejä näy. Pieniä merkkejä voi olla ilmassa jo aiemminkin, mutta niitä ei välttämättä tunnista ja ne ovat maltillisia ja selitettävissä. Suurimman alkuhuuman mentyä kuitenkin alkaa näkyä, asuttiinpa yhdessä tai ei.

Järkevä kumppani voi yhtäkkiä alkaa käyttäytyä kuin lapsi, kun suhteessa tulee jonkinlainen ristiriitatilanne. Tuo ristiriita voi myös hyvin olla vain hänen päässään ja alkaa jostakin aivan absurdista asiasta, eikä toinen ymmärrä lainkaan, mitä juuri tapahtui. Epävakaalle tilanne kuitenkin on elämän ja kuoleman kysymys ja hänen maailmansa tuntuu loppuvan siihen paikkaan.

Kumppani laittaa wc-paperipakkauksen kaupasta tullessaan väärälle hyllylle, minkä huomatessaan epävakaa survoo kaikki rullat vessanpönttöön ja vetäisee. Hän ilmoittaa eroavansa ja lähtee tavaroineen. Puolen tunnin päästä hän tulee ovesta kuin mitään ei olisi tapahtunut. 

Usein epävakaan ailahtelujen syyt ovat syvällä lapsuudessa. Siksi hän taantuukin käyttäytymään tilanteessa kuin uhmaikäinen.

Ok, kiitos valaisevasta esimerkistä. Voiko olla tällaista että kun ollaan lähdössä yhteiselle ulkomaanmatkalle, joka on hyvin suunniteltu ja ajoissa varattu, niin sitten ilmenee että mies ei ole vielä lähtömaamuun mennessä aloittanut pakkaamista? Ei pidä mitään kiirettä, eikä huvittaisi lähteä lainkaan, vaikka museot, teatterit ja ravintolat suunniteltu etukäteen, varattu jne?

Ap

Tuossa tuntuisi olevan kyse jostakin muusta kuin epävakaudesta. Epävakaus tulee mielestäni enemmän kohtauksittain ja niiden kohtausten aikana persoona ja ajatusmaailma on aivan täydellisessä ristiriidassa sen ihmisen normaalipersoonan kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muutama kuukausi voi hyvinkin mennä, ettei suurempia merkkejä näy. Pieniä merkkejä voi olla ilmassa jo aiemminkin, mutta niitä ei välttämättä tunnista ja ne ovat maltillisia ja selitettävissä. Suurimman alkuhuuman mentyä kuitenkin alkaa näkyä, asuttiinpa yhdessä tai ei.

Järkevä kumppani voi yhtäkkiä alkaa käyttäytyä kuin lapsi, kun suhteessa tulee jonkinlainen ristiriitatilanne. Tuo ristiriita voi myös hyvin olla vain hänen päässään ja alkaa jostakin aivan absurdista asiasta, eikä toinen ymmärrä lainkaan, mitä juuri tapahtui. Epävakaalle tilanne kuitenkin on elämän ja kuoleman kysymys ja hänen maailmansa tuntuu loppuvan siihen paikkaan.

Kumppani laittaa wc-paperipakkauksen kaupasta tullessaan väärälle hyllylle, minkä huomatessaan epävakaa survoo kaikki rullat vessanpönttöön ja vetäisee. Hän ilmoittaa eroavansa ja lähtee tavaroineen. Puolen tunnin päästä hän tulee ovesta kuin mitään ei olisi tapahtunut. 

Usein epävakaan ailahtelujen syyt ovat syvällä lapsuudessa. Siksi hän taantuukin käyttäytymään tilanteessa kuin uhmaikäinen.

Ok, kiitos valaisevasta esimerkistä. Voiko olla tällaista että kun ollaan lähdössä yhteiselle ulkomaanmatkalle, joka on hyvin suunniteltu ja ajoissa varattu, niin sitten ilmenee että mies ei ole vielä lähtömaamuun mennessä aloittanut pakkaamista? Ei pidä mitään kiirettä, eikä huvittaisi lähteä lainkaan, vaikka museot, teatterit ja ravintolat suunniteltu etukäteen, varattu jne?

Ap

Exällä oli tapana innostua kaikesta, suostua kaikkeen mitä ehdotettiin ja suunnitella ihan mielissään, mutta lopulta kun asia tuli ajankohtaiseksi, ei halunnutkaan lähteä, ei huvittanut, joskus ei edes muistanut koko asiaa. Uusia ihmisiä tavatessaan saattoi olla heti ihan bestistä jonkun kanssa, suunnittelivat lähtevänsä yhdessä vaeltamaan kesällä ja seuraavan kerran kun tuo ihminen tuli vastaan, eksä ei muistanut tavanneensakaan koko henkilöä. Hän ei ollut epävakaa, vaan ADD. En kyllä tiedä liittyikö käytös mitenkään siihen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muutama kuukausi voi hyvinkin mennä, ettei suurempia merkkejä näy. Pieniä merkkejä voi olla ilmassa jo aiemminkin, mutta niitä ei välttämättä tunnista ja ne ovat maltillisia ja selitettävissä. Suurimman alkuhuuman mentyä kuitenkin alkaa näkyä, asuttiinpa yhdessä tai ei.

Järkevä kumppani voi yhtäkkiä alkaa käyttäytyä kuin lapsi, kun suhteessa tulee jonkinlainen ristiriitatilanne. Tuo ristiriita voi myös hyvin olla vain hänen päässään ja alkaa jostakin aivan absurdista asiasta, eikä toinen ymmärrä lainkaan, mitä juuri tapahtui. Epävakaalle tilanne kuitenkin on elämän ja kuoleman kysymys ja hänen maailmansa tuntuu loppuvan siihen paikkaan.

Kumppani laittaa wc-paperipakkauksen kaupasta tullessaan väärälle hyllylle, minkä huomatessaan epävakaa survoo kaikki rullat vessanpönttöön ja vetäisee. Hän ilmoittaa eroavansa ja lähtee tavaroineen. Puolen tunnin päästä hän tulee ovesta kuin mitään ei olisi tapahtunut. 

Usein epävakaan ailahtelujen syyt ovat syvällä lapsuudessa. Siksi hän taantuukin käyttäytymään tilanteessa kuin uhmaikäinen.

Ok, kiitos valaisevasta esimerkistä. Voiko olla tällaista että kun ollaan lähdössä yhteiselle ulkomaanmatkalle, joka on hyvin suunniteltu ja ajoissa varattu, niin sitten ilmenee että mies ei ole vielä lähtömaamuun mennessä aloittanut pakkaamista? Ei pidä mitään kiirettä, eikä huvittaisi lähteä lainkaan, vaikka museot, teatterit ja ravintolat suunniteltu etukäteen, varattu jne?

Ap

Exällä oli tapana innostua kaikesta, suostua kaikkeen mitä ehdotettiin ja suunnitella ihan mielissään, mutta lopulta kun asia tuli ajankohtaiseksi, ei halunnutkaan lähteä, ei huvittanut, joskus ei edes muistanut koko asiaa. Uusia ihmisiä tavatessaan saattoi olla heti ihan bestistä jonkun kanssa, suunnittelivat lähtevänsä yhdessä vaeltamaan kesällä ja seuraavan kerran kun tuo ihminen tuli vastaan, eksä ei muistanut tavanneensakaan koko henkilöä. Hän ei ollut epävakaa, vaan ADD. En kyllä tiedä liittyikö käytös mitenkään siihen.

Todenäköisesti. Kuulostaa tyypilliseltä käytökseltä, jossa ollaan impulsiivisia mutta muisti on valikoiva.

up

Entäs kun hänellä on sellaista että välillä on hyvin puhelias, keskusteleva eikä halua lopettaa keskustelua millään. Välillä sitten taas sellainen umpimielisen, jopa vihaisen oloinen eikä häneen tunnu saavan oikein mitään kontaktia. Katsekontaktiakin välttelee. Kuitenkaan mitään riitaa, erimielisyyttä tms ei ole ollut.

Mihin kategoriaan laittaisitte?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muutama kuukausi voi hyvinkin mennä, ettei suurempia merkkejä näy. Pieniä merkkejä voi olla ilmassa jo aiemminkin, mutta niitä ei välttämättä tunnista ja ne ovat maltillisia ja selitettävissä. Suurimman alkuhuuman mentyä kuitenkin alkaa näkyä, asuttiinpa yhdessä tai ei.

Järkevä kumppani voi yhtäkkiä alkaa käyttäytyä kuin lapsi, kun suhteessa tulee jonkinlainen ristiriitatilanne. Tuo ristiriita voi myös hyvin olla vain hänen päässään ja alkaa jostakin aivan absurdista asiasta, eikä toinen ymmärrä lainkaan, mitä juuri tapahtui. Epävakaalle tilanne kuitenkin on elämän ja kuoleman kysymys ja hänen maailmansa tuntuu loppuvan siihen paikkaan.

Kumppani laittaa wc-paperipakkauksen kaupasta tullessaan väärälle hyllylle, minkä huomatessaan epävakaa survoo kaikki rullat vessanpönttöön ja vetäisee. Hän ilmoittaa eroavansa ja lähtee tavaroineen. Puolen tunnin päästä hän tulee ovesta kuin mitään ei olisi tapahtunut. 

Usein epävakaan ailahtelujen syyt ovat syvällä lapsuudessa. Siksi hän taantuukin käyttäytymään tilanteessa kuin uhmaikäinen.

Ok, kiitos valaisevasta esimerkistä. Voiko olla tällaista että kun ollaan lähdössä yhteiselle ulkomaanmatkalle, joka on hyvin suunniteltu ja ajoissa varattu, niin sitten ilmenee että mies ei ole vielä lähtömaamuun mennessä aloittanut pakkaamista? Ei pidä mitään kiirettä, eikä huvittaisi lähteä lainkaan, vaikka museot, teatterit ja ravintolat suunniteltu etukäteen, varattu jne?

Ap

Exällä oli tapana innostua kaikesta, suostua kaikkeen mitä ehdotettiin ja suunnitella ihan mielissään, mutta lopulta kun asia tuli ajankohtaiseksi, ei halunnutkaan lähteä, ei huvittanut, joskus ei edes muistanut koko asiaa. Uusia ihmisiä tavatessaan saattoi olla heti ihan bestistä jonkun kanssa, suunnittelivat lähtevänsä yhdessä vaeltamaan kesällä ja seuraavan kerran kun tuo ihminen tuli vastaan, eksä ei muistanut tavanneensakaan koko henkilöä. Hän ei ollut epävakaa, vaan ADD. En kyllä tiedä liittyikö käytös mitenkään siihen.

Voiko tuossa olla kyse dissosiatiivisesta identiteettihäiriöstä? Toki varmasti jotain muutakin oikeistoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muutama kuukausi voi hyvinkin mennä, ettei suurempia merkkejä näy. Pieniä merkkejä voi olla ilmassa jo aiemminkin, mutta niitä ei välttämättä tunnista ja ne ovat maltillisia ja selitettävissä. Suurimman alkuhuuman mentyä kuitenkin alkaa näkyä, asuttiinpa yhdessä tai ei.

Järkevä kumppani voi yhtäkkiä alkaa käyttäytyä kuin lapsi, kun suhteessa tulee jonkinlainen ristiriitatilanne. Tuo ristiriita voi myös hyvin olla vain hänen päässään ja alkaa jostakin aivan absurdista asiasta, eikä toinen ymmärrä lainkaan, mitä juuri tapahtui. Epävakaalle tilanne kuitenkin on elämän ja kuoleman kysymys ja hänen maailmansa tuntuu loppuvan siihen paikkaan.

Kumppani laittaa wc-paperipakkauksen kaupasta tullessaan väärälle hyllylle, minkä huomatessaan epävakaa survoo kaikki rullat vessanpönttöön ja vetäisee. Hän ilmoittaa eroavansa ja lähtee tavaroineen. Puolen tunnin päästä hän tulee ovesta kuin mitään ei olisi tapahtunut. 

Usein epävakaan ailahtelujen syyt ovat syvällä lapsuudessa. Siksi hän taantuukin käyttäytymään tilanteessa kuin uhmaikäinen.

Ok, kiitos valaisevasta esimerkistä. Voiko olla tällaista että kun ollaan lähdössä yhteiselle ulkomaanmatkalle, joka on hyvin suunniteltu ja ajoissa varattu, niin sitten ilmenee että mies ei ole vielä lähtömaamuun mennessä aloittanut pakkaamista? Ei pidä mitään kiirettä, eikä huvittaisi lähteä lainkaan, vaikka museot, teatterit ja ravintolat suunniteltu etukäteen, varattu jne?

Ap

Exällä oli tapana innostua kaikesta, suostua kaikkeen mitä ehdotettiin ja suunnitella ihan mielissään, mutta lopulta kun asia tuli ajankohtaiseksi, ei halunnutkaan lähteä, ei huvittanut, joskus ei edes muistanut koko asiaa. Uusia ihmisiä tavatessaan saattoi olla heti ihan bestistä jonkun kanssa, suunnittelivat lähtevänsä yhdessä vaeltamaan kesällä ja seuraavan kerran kun tuo ihminen tuli vastaan, eksä ei muistanut tavanneensakaan koko henkilöä. Hän ei ollut epävakaa, vaan ADD. En kyllä tiedä liittyikö käytös mitenkään siihen.

Voiko tuossa olla kyse dissosiatiivisesta identiteettihäiriöstä? Toki varmasti jotain muutakin oikeistoa.

Eihän tuon tarvitse olla mikään sairaus. Joku idea on aiemmin tuntunut hyvältä, mutta sittemmin into on laantunut eikä huvitakaan. Tai on alunperinkin vain myötäilty muita ja haluttu miellyttää, ei vain ole kehdattu sanoa ettei kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muutama kuukausi voi hyvinkin mennä, ettei suurempia merkkejä näy. Pieniä merkkejä voi olla ilmassa jo aiemminkin, mutta niitä ei välttämättä tunnista ja ne ovat maltillisia ja selitettävissä. Suurimman alkuhuuman mentyä kuitenkin alkaa näkyä, asuttiinpa yhdessä tai ei.

Järkevä kumppani voi yhtäkkiä alkaa käyttäytyä kuin lapsi, kun suhteessa tulee jonkinlainen ristiriitatilanne. Tuo ristiriita voi myös hyvin olla vain hänen päässään ja alkaa jostakin aivan absurdista asiasta, eikä toinen ymmärrä lainkaan, mitä juuri tapahtui. Epävakaalle tilanne kuitenkin on elämän ja kuoleman kysymys ja hänen maailmansa tuntuu loppuvan siihen paikkaan.

Kumppani laittaa wc-paperipakkauksen kaupasta tullessaan väärälle hyllylle, minkä huomatessaan epävakaa survoo kaikki rullat vessanpönttöön ja vetäisee. Hän ilmoittaa eroavansa ja lähtee tavaroineen. Puolen tunnin päästä hän tulee ovesta kuin mitään ei olisi tapahtunut. 

Usein epävakaan ailahtelujen syyt ovat syvällä lapsuudessa. Siksi hän taantuukin käyttäytymään tilanteessa kuin uhmaikäinen.

Ok, kiitos valaisevasta esimerkistä. Voiko olla tällaista että kun ollaan lähdössä yhteiselle ulkomaanmatkalle, joka on hyvin suunniteltu ja ajoissa varattu, niin sitten ilmenee että mies ei ole vielä lähtömaamuun mennessä aloittanut pakkaamista? Ei pidä mitään kiirettä, eikä huvittaisi lähteä lainkaan, vaikka museot, teatterit ja ravintolat suunniteltu etukäteen, varattu jne?

Ap

Exällä oli tapana innostua kaikesta, suostua kaikkeen mitä ehdotettiin ja suunnitella ihan mielissään, mutta lopulta kun asia tuli ajankohtaiseksi, ei halunnutkaan lähteä, ei huvittanut, joskus ei edes muistanut koko asiaa. Uusia ihmisiä tavatessaan saattoi olla heti ihan bestistä jonkun kanssa, suunnittelivat lähtevänsä yhdessä vaeltamaan kesällä ja seuraavan kerran kun tuo ihminen tuli vastaan, eksä ei muistanut tavanneensakaan koko henkilöä. Hän ei ollut epävakaa, vaan ADD. En kyllä tiedä liittyikö käytös mitenkään siihen.

Voiko tuossa olla kyse dissosiatiivisesta identiteettihäiriöstä? Toki varmasti jotain muutakin oikeistoa.

Eihän tuon tarvitse olla mikään sairaus. Joku idea on aiemmin tuntunut hyvältä, mutta sittemmin into on laantunut eikä huvitakaan. Tai on alunperinkin vain myötäilty muita ja haluttu miellyttää, ei vain ole kehdattu sanoa ettei kiinnosta.

Lähinnä tuo kohta, että ei muistanut tavanneensa koko henkilöä toi mieleen disson.

Vierailija kirjoitti:

Entäs kun hänellä on sellaista että välillä on hyvin puhelias, keskusteleva eikä halua lopettaa keskustelua millään. Välillä sitten taas sellainen umpimielisen, jopa vihaisen oloinen eikä häneen tunnu saavan oikein mitään kontaktia. Katsekontaktiakin välttelee. Kuitenkaan mitään riitaa, erimielisyyttä tms ei ole ollut.

Mihin kategoriaan laittaisitte?

Ap

Jos hän haluaa vain omaa rauhaa tuolloin, kun on umpimielisen ja vihaisen oloinen? Ei vain kehtaa sanoa suoraan, että nyt ei oikein jaksa ja että ollaan hetki ihan hiljaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entäs kun hänellä on sellaista että välillä on hyvin puhelias, keskusteleva eikä halua lopettaa keskustelua millään. Välillä sitten taas sellainen umpimielisen, jopa vihaisen oloinen eikä häneen tunnu saavan oikein mitään kontaktia. Katsekontaktiakin välttelee. Kuitenkaan mitään riitaa, erimielisyyttä tms ei ole ollut.

Mihin kategoriaan laittaisitte?

Ap

Jos hän haluaa vain omaa rauhaa tuolloin, kun on umpimielisen ja vihaisen oloinen? Ei vain kehtaa sanoa suoraan, että nyt ei oikein jaksa ja että ollaan hetki ihan hiljaa.

No kun hän on tuolloin itse ehdottanut kyseistä tapaamista ja ollut vielä samana päivänä tosi innostunut siitä. Hän ikään kuin muuttuu täysin randomisti ujoksi ja häpeilevän oloiseksi ilman mitään järkevää syytä.

Tapaamisen jälkeen taas haluaa muistella sitä moneen kertaan ja on ihan fiiliksissä. Ja alkaa innoissaan suunnitella seur tapaamista.

Asperger?

Vierailija kirjoitti:

Asperger?

Miettinyt tuotakin, mutta hän on hyvä verkostoituja ja erinomainen neuvottelija. Työssä pärjää hyvin.

Tuollainen estyneisyys, ujous tms tulee kait ilmi vain läheisissä ihmissuhteissa,

Jos on huono itsetunto?

Vierailija kirjoitti:

Jos on huono itsetunto?

Se varmasti on yksi syy.