Kaapista tuleminen työelämässä
Te joilla on kokemusta otsikon aiheesta, niin mielellään kuulisin kokemuksia. Ihan kaikenlaisia. Oletko itse tullut työpaikalla kaapista, millaisella alalla ja miten siihen suhtauduttiin? Oletko kokenut syrjintää tai jotain selän takana puhumisia?
Tai jos olet kaapissa, niin miksi?
Itse olen ajatellut, että en halua mitään leimoja otsaani, enkä sitä, että ihmiset alkaa ajatella kaikkia stereotypioita. Haluan, että mut tunnetaan oma itsenäni, ei jonkun näennäisen viiteryhmän edustajana. Enkä vaan halua työpaikalle mitään ylimääräistä.
Senhän riesan se kaapissa olo tuottaa, että aika vähän tulee puhuttua yksityisasioista ja aika tarkasti rajaten. Yllättävän fiksusti meillä kyllä toimiikin se, että ihmiset kertovat elämästään mitä kertovat eikä utele perheestä tai puolisoista, jos ei itse kerro.
Kommentit (173)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sieltä kaapista pitäisi tulla? Miten se sinun työhösi liittyy?
Aivan, ja luultavasti kaikki jo tietävät muutenkin. Jos työpaikka ei ole pornokuvausta tms, niin jokainen voi pitää seksuaalielämänsä ihan omana tietonaan.
Pitäisikö kaikkien heteroidenkin ilmoittaa kaappinsa koko?
Kaikki heteromiehet kyllä ilmoittavat, että vaimo sitä ja vaimo tätä, ja jos siihen keskusteluun menet kertomaan, että aviomies sitä ja tätä, niin kiusaantuneeksi kyllä menee kaikki.
Heteronormi on niin tavanomainen, että te ette edes huomaa millä kaikilla tavoilla tuotte sitä esille.
Tämä on niin totta. Oma siskoni osoittaa tämän asian suhteen pientä, matalankynnyksen kansalaisaktivismia ja puhuu aina mahdollisimman sukupuolineutraalisti. Omasta aviomiehestään hän puhuu aina puolisona ja nykysessä työpaikassaan häntä pidetään automaattisesti homoseksuaalina :D
Myös minä olen solidaarisuudesta alkanut puhua vaimostani puolisona. Lapsia meillä ei olekaan, joten sekin lisännee vettä huhumyllyyn.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vieläkö joku(t) on kaapissa 2023?
Kuka tai mikä on jokut?
mee jo nukkumaan 😂
Vierailija kirjoitti:
Entä jos se näkyy joillakin ulkoisesta habituksesta, puheesta tai sisäisestä, ellei joku vaikuta superheterolta. Silloinhan peittäminen olisi mahdotonta. Jos vaikutat superheterolta 100%, sitten tilanne on toinen. Jos naisella on kouvolatukka, joku luulee jo tai miehellä pitkät hiukset +muu tyyli.
Koita kerätä itseluottamustas.
Ei kiinnosta ketään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä kaikki tietävät.
Uudelle ihmiselle mainitsen kumppanini etunimen jossain vaiheessa, kun se on luontevaa. Alani on aika vapaamielinen.
Tämä palsta on aika käsittämätön omasta kuplastani katsoen :D
Tää palsta on läpileikkaus ylipainoistem, työttömien ja äärifeministien maailmaan. Ei todellakaan otanta suomalaisesta yhteiskunnasta.
Tämä on se outo kupla, todellisuus on jossain tuolla ulkopuolella.
Heh. Täällä on yliedustus sinkkumiehiä ja lestadiolaisia. Ylipainoisia on suomalaisista yli puolet, miehiä vähän enemmän kuin naisia.
Eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki tuntemani homoseksuaalit, niin naiset, miehet kuin 1 muunsukupuolinen puhuvat "kumppanista". Siitä olen päätellyt seksuaalista suuntautumista (en tosin töissä vaan yliopistolla) ja tämä vahvistuu sitten vielä muutoinkin. Yllätys, että heterot tulevat tähän ketjuun pätemään. Minä heterona en ainakaan tule neuvomaan, "vähemmistöstressi" on todellisuutta.
Juuri näin, itseäni ärsytti todella paljon perustella loman tarvetta sillä, että _puoliso_ saa lomaa juuri kyseisellä viikolla. Samalla sitten tulin väkisin kaapista, kun ei kukaan hetero puhu puolisosta. Enkä todellakaan alkaisi valehtelemaan jostain vaimosta tai tyttöystävästä.
Tuntui todella ärsyttävältä, kun en ole halunnut asiaa tuoda esiin.
Olen tästä syystä alkanut itse puhua miehestäni kumppanina tai puolisona: jotta vähemmistöihin kuuluvat ei joutuisi tuohon tilanteeseen mitä kuvailet. Se on musta hyvä tapa eikä keneltäkään pois.
N35
Minäkin sanon puoliso, vaikka olen heterosuhteessa. Ei olla naimisissa, niin sanan "vaimo" käyttäminen tuntuu oudolta, mutta suhdetta takana jo 14v niin tyttö/naisystäväkään ei tunnu enää luonnolliselta sanalta kuvata tilannetta.
M34
Ei kaikki heterotkaan halua jakaa kaikkea töissä. Minä esimerkiksi olen työpaikkani ainoa, joka puhuu lapsistaan vain tyyliin "tyttö". Yksikään työkaverini ei tiedä lasteni tai mieheni nimeä. Jokaisen on vedettävä ne omat rajansa, mitä haluaa jakaa ja mitä ei. Toivoisin kovasti että töissä ei puhuttaisi henkkoht elämästä ollenkaan, mutta maailma ei makaa minun toiveideni mukaan. Eikä myöskään aloittajan. Joten tee itse oma valintasi sen kaappisi koon suhteen.
Vierailija kirjoitti:
Mutta siitä voi kehkeytyä vuosisadan rakkaustarina.
Ainoa hyväksyttävä syy sille että joku työkaveri tulee avautumaan minulle seksuaalisista mieltymyksistään on se että ko. henkilö tuntee seksuaalista vetoa minuun ja haluaa kanssani treffeille tai ihan vaan nussimaan sillä varauksella että tunne on molemminpuolista.
Mikään muu syy ei ole hyväksyttävä perustelu sille että minkään sukupuolen edustaja rupeaa avautumaan mieltymyksistään tai suuntautumisestaan töissä ellei palkkaa makseta nimenomaan nussimisesta.
Vierailija kirjoitti:
Pitäisin idioottina työkaveria joka alkais kertomaan seksuaalisesta suuntautumisestaan
No kyllä minäkin ihmettelisin, että miksi ihmeessä tuostakin pitää nyt erikseen kertoa.
Huvittaa nämä lukuisat "miksi töissä pitäisi puhua kumppanista tai lapsista, ei minua kiinnosta jne" kommentit.
Ei tule sitten mieleen, että ihmisiä ja työyhteisöjä on erilaisia. Joillekin on luontevaa keskustella työkavereiden kanssa myös osittain yksityiselämän asioita. Oma työyhteisöni esimerkiksi on kuin pieni perhe, jossa jaetaan myös yksityiselämän asioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki tuntemani homoseksuaalit, niin naiset, miehet kuin 1 muunsukupuolinen puhuvat "kumppanista". Siitä olen päätellyt seksuaalista suuntautumista (en tosin töissä vaan yliopistolla) ja tämä vahvistuu sitten vielä muutoinkin. Yllätys, että heterot tulevat tähän ketjuun pätemään. Minä heterona en ainakaan tule neuvomaan, "vähemmistöstressi" on todellisuutta.
Juuri näin, itseäni ärsytti todella paljon perustella loman tarvetta sillä, että _puoliso_ saa lomaa juuri kyseisellä viikolla. Samalla sitten tulin väkisin kaapista, kun ei kukaan hetero puhu puolisosta. Enkä todellakaan alkaisi valehtelemaan jostain vaimosta tai tyttöystävästä.
Tuntui todella ärsyttävältä, kun en ole halunnut asiaa tuoda esiin.
Olen tästä syystä alkanut itse puhua miehestäni kumppanina tai puolisona: jotta vähemmistöihin kuuluvat ei joutuisi tuohon tilanteeseen mitä kuvailet. Se on musta hyvä tapa eikä keneltäkään pois.
N35
Minäkin sanon puoliso, vaikka olen heterosuhteessa. Ei olla naimisissa, niin sanan "vaimo" käyttäminen tuntuu oudolta, mutta suhdetta takana jo 14v niin tyttö/naisystäväkään ei tunnu enää luonnolliselta sanalta kuvata tilannetta.
M34
Miksi sä ylipäätään sanoisit vaimoksi ihmistä, joka ei ole sun vaimo?
Tää on selvä provo. Mutta hyvin on näyttänyt uppoavan.
Vierailija kirjoitti:
Huvittaa nämä lukuisat "miksi töissä pitäisi puhua kumppanista tai lapsista, ei minua kiinnosta jne" kommentit.
Ei tule sitten mieleen, että ihmisiä ja työyhteisöjä on erilaisia. Joillekin on luontevaa keskustella työkavereiden kanssa myös osittain yksityiselämän asioita. Oma työyhteisöni esimerkiksi on kuin pieni perhe, jossa jaetaan myös yksityiselämän asioita.
Kai ne pärnäsen korjaamot yms sit on erilaisia, ole kokemusta kuin yli 200 henkilön työpaikoista
Vierailija kirjoitti:
Tää on selvä provo. Mutta hyvin on näyttänyt uppoavan.
Joo, vaihteeksi suht järkevä keskustelu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki tuntemani homoseksuaalit, niin naiset, miehet kuin 1 muunsukupuolinen puhuvat "kumppanista". Siitä olen päätellyt seksuaalista suuntautumista (en tosin töissä vaan yliopistolla) ja tämä vahvistuu sitten vielä muutoinkin. Yllätys, että heterot tulevat tähän ketjuun pätemään. Minä heterona en ainakaan tule neuvomaan, "vähemmistöstressi" on todellisuutta.
Juuri näin, itseäni ärsytti todella paljon perustella loman tarvetta sillä, että _puoliso_ saa lomaa juuri kyseisellä viikolla. Samalla sitten tulin väkisin kaapista, kun ei kukaan hetero puhu puolisosta. Enkä todellakaan alkaisi valehtelemaan jostain vaimosta tai tyttöystävästä.
Tuntui todella ärsyttävältä, kun en ole halunnut asiaa tuoda esiin.
Olen tästä syystä alkanut itse puhua miehestäni kumppanina tai puolisona: jotta vähemmistöihin kuuluvat ei joutuisi tuohon tilanteeseen mitä kuvailet. Se on musta hyvä tapa eikä keneltäkään pois.
N35
Minäkin sanon puoliso, vaikka olen heterosuhteessa. Ei olla naimisissa, niin sanan "vaimo" käyttäminen tuntuu oudolta, mutta suhdetta takana jo 14v niin tyttö/naisystäväkään ei tunnu enää luonnolliselta sanalta kuvata tilannetta.
M34
Miksi sä ylipäätään sanoisit vaimoksi ihmistä, joka ei ole sun vaimo?
No siksi kun tarvitsen sanan joka kuvaa vakavampaa suhdetta kuin naisystävä, myös puolisolla käsittääkseni tarkoitetaan usein naimisissa olevia henkilöitä, mutta käytän sitä silti. Jos se ärsyttää sinua niin en voi sille mitään.
Vierailija kirjoitti:
Olen tästä syystä alkanut itse puhua miehestäni kumppanina tai puolisona: jotta vähemmistöihin kuuluvat ei joutuisi tuohon tilanteeseen mitä kuvailet. Se on musta hyvä tapa eikä keneltäkään pois.
N35
Missä kohtaa poliittinen korrektius saavuttaa pisteen jossa homot, lesbot ja hattivatitkaan eivät enää jaksa kuunnella tätä suvaitsevaisuutta yrjöämättä.
Surullista, että aihe pitää edelleen salata.
Ystäväni suuntautuneisuutta mietittiin historian hämärissä 30 vuotta sitten. Minua aihe kiinnosti vain siksi, että hän oli mukava, erittäin hyvännäköinen ja hoikka. Kuvittelin löytäneeni elämäni miehen.
Harmi, että hänellä oli jo elämänsä mies. :D
N
Vierailija kirjoitti:
Huvittaa nämä lukuisat "miksi töissä pitäisi puhua kumppanista tai lapsista, ei minua kiinnosta jne" kommentit.
Ei tule sitten mieleen, että ihmisiä ja työyhteisöjä on erilaisia. Joillekin on luontevaa keskustella työkavereiden kanssa myös osittain yksityiselämän asioita. Oma työyhteisöni esimerkiksi on kuin pieni perhe, jossa jaetaan myös yksityiselämän asioita.
Kyllä käytännössä kun ihmiset alkaa jonkin verran tuntea toisiaan, niin kyllä siellä kahvipöydässä helposti omista asioista puhutaan: perheestä, lapsista, lomanvietosta jne. Se nyt aika monella kuuluu sellaiseen ystävälliseen small talkiin.
Aapee nimenomaan otti puheeksi sen, että hän "joutuu" pitämään tiukkaa linjaa yksityiselämästään kertomisessa, kun ei halua paljastaa suuntautuneisuuttaan, koska kyllähän se ilmi tulee heti kun perheestä puhutaan.
Me heterot tosiaan hyvin vapaasti toitotetaan sitä meidän suuntautuneisuutta.
Meillä on miesvaltaisessa työpaikassa tapa keksiä lempinimi uudelle työntekijälle ensimmäisten työpäivien aikana. Arvaa harmittaako Homoa, kun piti tuoda väkisin esiin suuntautumisensa?
Nyt se on kolmatta vuotta ollut Homo mutta työyhteisö on hyvä ja se ei ole siis mikään haukkumasana.
Olis pitäny omana tietonaan, niin saattais olla toisenlainen lempinimi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huvittaa nämä lukuisat "miksi töissä pitäisi puhua kumppanista tai lapsista, ei minua kiinnosta jne" kommentit.
Ei tule sitten mieleen, että ihmisiä ja työyhteisöjä on erilaisia. Joillekin on luontevaa keskustella työkavereiden kanssa myös osittain yksityiselämän asioita. Oma työyhteisöni esimerkiksi on kuin pieni perhe, jossa jaetaan myös yksityiselämän asioita.
Kai ne pärnäsen korjaamot yms sit on erilaisia, ole kokemusta kuin yli 200 henkilön työpaikoista
Meitä taitaa olla jo reilusti 2 000 henkilöä kun otetaan ulkomaiset tytäryhtiöt mukaan, mutta oma työyhteisöni, eli oma kuuden henkilön tiimi on kuin pieni perhe.
En ole kyllä missään työyhteisössä huomannut tuollaista, että oletettaisiin suoraan ihmisen ylipäätään olevan naimisissa!