Millaista hoitoa mt potilaat haluaisivat?

Paikkoja, minne pääsee hoitoon. Ei pelkkää avohoitoa.

Oikea-aikaista, että ei anneta ongelmien muhia vuosikausia hoitamatta jolloin paluu esim työelämään voi olla jo mahdotonta.

Että niillä, joiden pitäis auttaa olis inhimillisyyttä. Jouduin kolmannen kerran osastolle ano reksi an takia ja ensimmäisenä hoitaja totesi, että "Sinä taas. Eikö me just sut päästetty kotiin?" Auttoi siinä hetkessä tosi paljon ja sitouduin hoitoon tosi hyvin, kun lähtökohtaisesti olo oli se, että ei niitä kiinnosta, niin miksi mua pitäis kiinnostaa, kun en muutenkaan halua elää.

Jotain muutakin kuin pelkkä pilleripaketti kouraan ja kotiin.

Keskusteluapua, terapiaa, sellaisen ihmisen kohtaamista, joka osaisi ja haluaisi auttaa häntä käsittelemään niitä asioita, jotka ovat hänen mielensä sairastuttaneet.

Suuri virhe oli liittää päihdepuoli mt-puoleen. Juoppopiireissä katko on mahdollisuus levätä , ja lähdetään taas kun huvittaa uusin voimin radalle. Kela rahaakin on tullut siltä ajalta. Narkkarien hoito vie myös rahaa. Ne laitosjaksot vasta maksaa, vaikka tiedetään ettei kukaan lopeta päihteiden käyttöä toisen puolesta. Muuten, päihdeihmiset on kuitenkin oppineet jotenkin pitämään puolensa.

Sitten hiljainen mielenterveyspotilas ei saa mitään aikoja. Paras olisi säännöllinen keskusteluapu pitkälle aikavälille.

Myös ympäristöllä on vaikutus. Jossain Kalasataman polilla on kaikenlainen viihtyvyys karsittu jo suunnitteluvaiheessa. Työntekijät vaihtuu nopeasti.

Noin yleisesti, tietysti päihteidenkäyttäjätkin voi kokea tarvivansa apua, mutta se ei saisi olla samasta kassasta.

Psykiatrian laitospaikkoja on vähennetty koko 2000-luku.

Ilkka Taipaleesta olisi tullut aikanaan hyvä terveysministeri, mutta eihän siellä valita parasta, vaan röyhkein.

Vierailija kirjoitti:

Suuri virhe oli liittää päihdepuoli mt-puoleen. Juoppopiireissä katko on mahdollisuus levätä , ja lähdetään taas kun huvittaa uusin voimin radalle. Kela rahaakin on tullut siltä ajalta. Narkkarien hoito vie myös rahaa. Ne laitosjaksot vasta maksaa, vaikka tiedetään ettei kukaan lopeta päihteiden käyttöä toisen puolesta. Muuten, päihdeihmiset on kuitenkin oppineet jotenkin pitämään puolensa.

Sitten hiljainen mielenterveyspotilas ei saa mitään aikoja. Paras olisi säännöllinen keskusteluapu pitkälle aikavälille.

Myös ympäristöllä on vaikutus. Jossain Kalasataman polilla on kaikenlainen viihtyvyys karsittu jo suunnitteluvaiheessa. Työntekijät vaihtuu nopeasti.

Noin yleisesti, tietysti päihteidenkäyttäjätkin voi kokea tarvivansa apua, mutta se ei saisi olla samasta kassasta.

Psykiatrian laitospaikkoja on vähennetty koko 2000-luku.

Ilkka Taipaleesta olisi tullut aikanaan hyvä terveysministeri, mutta eihän siellä valita parasta, vaan röyhkein.

Narkkarille ja juopolle paras apu olis cold shoulder, cold turkey.

Autistit palstalla vaan ilman hoitoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärtävää ja inhinillistä. Liikaa on näitä hoitajia, joita kiinnostaa eniten oma palkkapussi eikä potilaan(asiakkaan) toipuminen. Myös eriarvoisuutta alalla esiintyy ja tästä on omakohtaisia kokemuksia mm. suomalaisessa systeemissä sisällä olevia kohdellaan paremmin ja muita erityisryhmiä. Luulen tosin, ettei nämä tasa-arvo ongelmat johdu tästä alasta vaan ihmisistä yleensä. Sen takia olen nähnyt aidon tasa-arvoisuuden suureksi hyveellisyydeksi koska sitä harvoin kohtaa.

Voi tulla yllätyksenä, mutta ihan jokainen käy töissä rahaa tienatakseen. Potilaita hoidetaan, mutta eihän ne mitään omia löhiomaisia ole, joista samalla lailla välitettäisiin.

Ja luulen, että tämä on justiinsa ongelmana mm mt-asioiden parissa. Aitoa välittämistä ei aina löydy vaikka sitä psyykkeen hoidossa justiinsa tarvittaisiin. Minun ymmärryksen mukaan mt-ongelmien hoidossa nimenomaan aito välittävä apu on mitä tarvitaan, eikä kylmäkiskoinen raaka suorittaminen.

Vierailija kirjoitti:

Missä makoillaan, syödään mättöä, katsellaan viihdekanava 24/7. Ei mitään velvoitteita.

Yritin kuukausi- ja vuositolkulla pärjätä kotona itsekseen.

Kun vihdoin taistelun jälkeen pääsin muutamaksi päiväksi osastolle, niin mä vaan itkin ja ekat pari vuorokautta on sumussa, olin niin uupunut, nyt sain romahtaa eikä tarvinnut kannatella joka hiton asiaa itsekseen. Sain hoitoa, ruokaa ja lääkkeitä pahimman yli.

Oon kiitollinen kun musta pidettiin huolta ja sain itse levätä kun mun voimat oli mennyt kaikkien muiden kannattelemiseen.

Harva sinne haluaa, ja vaikka haluaiskin niin ei oteta.

Vierailija kirjoitti:

Tunnetta että tulee kuulluksi.

Nyt jos esim lapsuuden hyväksikäyttötrauma aktivoituu, psyk polilla joka ikinen työntekijä patoaa heti: nostaa huitovat kätensä naaman eteen ja kiljuu: Ei! Ei!EI!

Tuo on niin vakavaa että tarvit käsitellä tramaterapeutin kanssa. Että minulla ei ole valmiuksia kuunnella vaikka olisin psykiatrian väitöskirjaa tekevä lääkäri. Minulla on valta päättää mitä kuuntelen.

Terapiaan ei kuitenkaan pääse, kun jonot on liian pitkät.

Sensijaan jos työntekijät olisivat edes esittäneet kuuntelevansa, vaan ei. Vuosia yritin saada terapiaa siinä onnistumatta. Ainoa joka kuunteli huoliani oli toimistosihteeri. Kaikki toimistosihteerit, varsinkaan miehet, ei tietenkään tajunneet, mutta yksi naisääni oli hyvä. Kiitos hänelle.

Muuten kohtasin vain elämämpelkureita, paskahousuja jotka lupasi auttaa terapiaan pääsyssä mutta jotka ei sitten auttaneet.

Jos löytyy syöpä, siihen puututaan heti. Mutta psykiatriassa annetaan vaivan pahentua. Jotkut päätyy jopa itsemurhiin, mutta se on salassapidettävä, vaikka henkilö olisi itse asiasta puhunut. Salassapito on pääasiasiallisesti henkilökunnan virheiden peittelyyn.

Myöskin jos mistään huomauttaa, katsotaan että on hankala tapaus jota ei tarvikaan auttaa. Henkilökunnalla huonot vuorovaikutustaidot.

Näin on!

Pakkosterilisoinnit olisi hyvä palauttaa, koska mt-vaivat ovat yleensä vahvasti perinnöllisiä, ja mt-potilaat usein liian typeriä huolehtiakseen ehkäisystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärtävää ja inhinillistä. Liikaa on näitä hoitajia, joita kiinnostaa eniten oma palkkapussi eikä potilaan(asiakkaan) toipuminen. Myös eriarvoisuutta alalla esiintyy ja tästä on omakohtaisia kokemuksia mm. suomalaisessa systeemissä sisällä olevia kohdellaan paremmin ja muita erityisryhmiä. Luulen tosin, ettei nämä tasa-arvo ongelmat johdu tästä alasta vaan ihmisistä yleensä. Sen takia olen nähnyt aidon tasa-arvoisuuden suureksi hyveellisyydeksi koska sitä harvoin kohtaa.

Voi tulla yllätyksenä, mutta ihan jokainen käy töissä rahaa tienatakseen. Potilaita hoidetaan, mutta eihän ne mitään omia löhiomaisia ole, joista samalla lailla välitettäisiin.

Ja luulen, että tämä on justiinsa ongelmana mm mt-asioiden parissa. Aitoa välittämistä ei aina löydy vaikka sitä psyykkeen hoidossa justiinsa tarvittaisiin. Minun ymmärryksen mukaan mt-ongelmien hoidossa nimenomaan aito välittävä apu on mitä tarvitaan, eikä kylmäkiskoinen raaka suorittaminen.

Kannattaa yrittää löytää ystäviä niin ei tarvitse hakea välittämistä viranomaisen taholta. Onhan se ihan selvää että vaikka empatiaa voisi olla sairasta kohtaan niin ei potilaita voi ottaa ystäväkseen ja antaa vaivata mieltä koska se on työntekijän psyykelle aivan liian kuormittavaa.

Vierailija kirjoitti:

Pakkosterilisoinnit olisi hyvä palauttaa, koska mt-vaivat ovat yleensä vahvasti perinnöllisiä, ja mt-potilaat usein liian typeriä huolehtiakseen ehkäisystä.

Jos ajatellaan esim Kelan kokonaismenoja, siellä on muitakin ryhmiä joiden sterilointi olisi selvää säästöä.

Kaikille muillehan rahat kyllä riittää.

Osastohoitoa enemmän tarjolle. Nykyinen edullinen avohoito-malli lienee näyttänyt kaikille sen hyödyllisyyden. Psykiatrisiin sairaaloihin enemmän osastoja ja henkilökuntaa, osastohoidon kynnystä madallettava ja lasten & nuorten pääsyä osastohoitoon helpotettava oleellisesti. Itsemurhaa yrittäneelle kolmen viikon hoitojakso rutiinina, ja tarvittaessa enemmän. Näin oli vielä ysärin puolivälissä.

Sairaaloita rauhallisiin luonnonläheisiin paikkoihin, jossa voi hoitojakson aikana liikkua ja kuljeskella. Aiemmin psykiatriset sairaalat olivat aina lähellä luontoa koska luonto tunnetusti rauhoittaa. Nyt esim. Hgissä on vain Aurora ja Hesperia keskellä kaupunkia, liikenteen melussa.

Avohoitomalli on täysi virhe.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärtävää ja inhinillistä. Liikaa on näitä hoitajia, joita kiinnostaa eniten oma palkkapussi eikä potilaan(asiakkaan) toipuminen. Myös eriarvoisuutta alalla esiintyy ja tästä on omakohtaisia kokemuksia mm. suomalaisessa systeemissä sisällä olevia kohdellaan paremmin ja muita erityisryhmiä. Luulen tosin, ettei nämä tasa-arvo ongelmat johdu tästä alasta vaan ihmisistä yleensä. Sen takia olen nähnyt aidon tasa-arvoisuuden suureksi hyveellisyydeksi koska sitä harvoin kohtaa.

Voi tulla yllätyksenä, mutta ihan jokainen käy töissä rahaa tienatakseen. Potilaita hoidetaan, mutta eihän ne mitään omia löhiomaisia ole, joista samalla lailla välitettäisiin.

Ei käy. Opiskeluaikoina tunsin yhden sairaan mt-tyypin. Se kertoi kesälomastaan miten mahtavaa se oli ollut. Se oli kesätöissä ja se oli aina pyytänyt esimieheltä ylitöitä, töitä kaikille vapaapäiville, ettei koskaan olisi vapaapäiviä. Se inhosi vapaapäiviä tai pelkäsi niitä. Se oli tehnyt töitä 40 päivää putkeen. Se kehui kuinka upeeta oli kun ei 40 päivään tarvinnut kertaakaan ajatella itsemur haa kun koko ajan sai olla tekemässä töitä.

Se oli ihan maaninen-adhd-tyyppi muuteskin, se ei osannut olla hetkeäkään paikallaan. Opinnoissa kun piti istua luokassa niin se vaan heilui ja pyöriskeli ympyrää tuolillaan, vaikka se oli siis jo aikuinen.

Töitä se teki ihan yhtä hullun lailla täydellä vauhdilla ihan vain välttääkseen pahaa oloaan. Ei mitään järkeä jos elämä on sitä että pitää ryhtyä työaddiktiksi ihan vain välttääkseen pahaa oloa. Miksei sitä pahaa oloa paranneta? Se tyyppi kuulemma kävi jossain hoidoissa kaikki opiskeluvuodet mutta ei siitä tullut yhtään terveempi, oikeesti ei yhtään! Sama maanisesti pahaa oloa pakeneva hullu se oli kaikkien hoitovuosien jälkeenkin.

Eikä sen työ edes kiinnostanut sitä eikä se edes yrittänyt edetä urallaan eikä se koskaan käyttänyt rahaa mihinkään. Eli tuo pahan olon välttely työaddiktiolla oli sen ainoa syy tehdä töitä. Ei se muuta elämällään sitten tehnytkään. Eli ei sillä ollut elämää. Eihän ihmisellä voi olla elämää jos on noin pahoinvoiva.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärtävää ja inhinillistä. Liikaa on näitä hoitajia, joita kiinnostaa eniten oma palkkapussi eikä potilaan(asiakkaan) toipuminen. Myös eriarvoisuutta alalla esiintyy ja tästä on omakohtaisia kokemuksia mm. suomalaisessa systeemissä sisällä olevia kohdellaan paremmin ja muita erityisryhmiä. Luulen tosin, ettei nämä tasa-arvo ongelmat johdu tästä alasta vaan ihmisistä yleensä. Sen takia olen nähnyt aidon tasa-arvoisuuden suureksi hyveellisyydeksi koska sitä harvoin kohtaa.

Voi tulla yllätyksenä, mutta ihan jokainen käy töissä rahaa tienatakseen. Potilaita hoidetaan, mutta eihän ne mitään omia löhiomaisia ole, joista samalla lailla välitettäisiin.

Ja luulen, että tämä on justiinsa ongelmana mm mt-asioiden parissa. Aitoa välittämistä ei aina löydy vaikka sitä psyykkeen hoidossa justiinsa tarvittaisiin. Minun ymmärryksen mukaan mt-ongelmien hoidossa nimenomaan aito välittävä apu on mitä tarvitaan, eikä kylmäkiskoinen raaka suorittaminen.

Kannattaa yrittää löytää ystäviä niin ei tarvitse hakea välittämistä viranomaisen taholta. Onhan se ihan selvää että vaikka empatiaa voisi olla sairasta kohtaan niin ei potilaita voi ottaa ystäväkseen ja antaa vaivata mieltä koska se on työntekijän psyykelle aivan liian kuormittavaa.

Niin aito ystävän apu taitaa olla parhainta mt-apua tässäkin maassa. Kaikilla ei vaan niitä ymmärtäviä tosi ystäviä ole. Suomessa paljon yksinäisiä ja luulen, että yksinäisyys osiltaan myös mt-ongelmien taustalla voi vaikuttaa ja esim. altistaa päihderiippuvuuksille myös.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärtävää ja inhinillistä. Liikaa on näitä hoitajia, joita kiinnostaa eniten oma palkkapussi eikä potilaan(asiakkaan) toipuminen. Myös eriarvoisuutta alalla esiintyy ja tästä on omakohtaisia kokemuksia mm. suomalaisessa systeemissä sisällä olevia kohdellaan paremmin ja muita erityisryhmiä. Luulen tosin, ettei nämä tasa-arvo ongelmat johdu tästä alasta vaan ihmisistä yleensä. Sen takia olen nähnyt aidon tasa-arvoisuuden suureksi hyveellisyydeksi koska sitä harvoin kohtaa.

Voi tulla yllätyksenä, mutta ihan jokainen käy töissä rahaa tienatakseen. Potilaita hoidetaan, mutta eihän ne mitään omia löhiomaisia ole, joista samalla lailla välitettäisiin.

Kyllä tää tuli mulle siten yllätyksenä, että ettekö te ihmiset osaa valita koulutussuuntausta tai erikoistumista sillä tavalla, että pääsisitte juuri sellaiseen työhön kuin haluatte? Mikä pakko on tehdä työtä just mt-puolella? Kouluttautukaa uudelleen ja lopettakaa valittaminen, jooko?

Potilastyöhön pitäisi päästää ihmisiä, joilla on aitoa halua auttaa.

Rahaa voi tienata kaikissa ammateissa. Sori jos tää on sulle yllätys.

Vierailija kirjoitti:

Suuri virhe oli liittää päihdepuoli mt-puoleen. Juoppopiireissä katko on mahdollisuus levätä , ja lähdetään taas kun huvittaa uusin voimin radalle. Kela rahaakin on tullut siltä ajalta. Narkkarien hoito vie myös rahaa. Ne laitosjaksot vasta maksaa, vaikka tiedetään ettei kukaan lopeta päihteiden käyttöä toisen puolesta. Muuten, päihdeihmiset on kuitenkin oppineet jotenkin pitämään puolensa.

Sitten hiljainen mielenterveyspotilas ei saa mitään aikoja. Paras olisi säännöllinen keskusteluapu pitkälle aikavälille.

Myös ympäristöllä on vaikutus. Jossain Kalasataman polilla on kaikenlainen viihtyvyys karsittu jo suunnitteluvaiheessa. Työntekijät vaihtuu nopeasti.

Noin yleisesti, tietysti päihteidenkäyttäjätkin voi kokea tarvivansa apua, mutta se ei saisi olla samasta kassasta.

Psykiatrian laitospaikkoja on vähennetty koko 2000-luku.

Ilkka Taipaleesta olisi tullut aikanaan hyvä terveysministeri, mutta eihän siellä valita parasta, vaan röyhkein.

Asioilla on puolensa. Aiemmin päihdepalvelut ja mielialasairauksien palvelut oli lähes joka paikassa eriytetty vaikka monella oli kummankin kanssa ongelmia. Mielialasairauksien puolella vaadittiin sitten että hoitoon pääsee vasta kun päihdeongelma on hallinnassa eli käytännössä ei koskaan.

Valitettavasti päihdesairauksien hoidossa onnistumisia ei ole kovin paljoa. Alkoholisti ei yleensä lopeta juomista. Vastaavasti narkomaani käyttää huumeita tai lääkkeitä ja useimmat eivät edes halua muutosta elämäänsä. Jotkut hyötyvät korvaushoidosta ja elämä on ehkä paremmin hallinnassa.

Psykiatrian laitospaikkoja on vähennetty koko ajan ja 1990-luvun laman myötä paljon potilaita hävisi kun osastopaikkojen tilalle ei tullut mitään avopalveluita. Osastohoitoa tarvitaan vakavissa tapauksissa mutta ei sairaala ole eikä tule olemaan lomapaikka missä parannutaan täysin eli vain hyvin huonokuntoiset pääsevät osastolle. Hoito osastolla on myös erittäin kallista verrattuna muiden sairauksien hoitoon.

Suomessa on paljon päihdeonelmista ja mielisairauksista kärsiviä. Valtiovallan pitäisi miettiä miten päästäisiin käsiksi juurisyihin eli miten estää päihdeongelmia ja psyyken ongelmia. Lapsuuden ajan ongelmat näkyvät myöhemmin vaikeana oireiluna eli tukea tarvittaisiin lapsiperheiden auttamiseen jne.

Mä olisi kaivannut pätevän terapeutin säännöllistä keskusteluapua ja sellastahan en saanut, kun omat voimat ei riittäneet sellasen etsimiseen ja laittoivat sitten eläkkeelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärtävää ja inhinillistä. Liikaa on näitä hoitajia, joita kiinnostaa eniten oma palkkapussi eikä potilaan(asiakkaan) toipuminen. Myös eriarvoisuutta alalla esiintyy ja tästä on omakohtaisia kokemuksia mm. suomalaisessa systeemissä sisällä olevia kohdellaan paremmin ja muita erityisryhmiä. Luulen tosin, ettei nämä tasa-arvo ongelmat johdu tästä alasta vaan ihmisistä yleensä. Sen takia olen nähnyt aidon tasa-arvoisuuden suureksi hyveellisyydeksi koska sitä harvoin kohtaa.

Voi tulla yllätyksenä, mutta ihan jokainen käy töissä rahaa tienatakseen. Potilaita hoidetaan, mutta eihän ne mitään omia löhiomaisia ole, joista samalla lailla välitettäisiin.

Ja luulen, että tämä on justiinsa ongelmana mm mt-asioiden parissa. Aitoa välittämistä ei aina löydy vaikka sitä psyykkeen hoidossa justiinsa tarvittaisiin. Minun ymmärryksen mukaan mt-ongelmien hoidossa nimenomaan aito välittävä apu on mitä tarvitaan, eikä kylmäkiskoinen raaka suorittaminen.

Kannattaa yrittää löytää ystäviä niin ei tarvitse hakea välittämistä viranomaisen taholta. Onhan se ihan selvää että vaikka empatiaa voisi olla sairasta kohtaan niin ei potilaita voi ottaa ystäväkseen ja antaa vaivata mieltä koska se on työntekijän psyykelle aivan liian kuormittavaa.

Niin aito ystävän apu taitaa olla parhainta mt-apua tässäkin maassa. Kaikilla ei vaan niitä ymmärtäviä tosi ystäviä ole. Suomessa paljon yksinäisiä ja luulen, että yksinäisyys osiltaan myös mt-ongelmien taustalla voi vaikuttaa ja esim. altistaa päihderiippuvuuksille myös.

Yksinäisyys aiheuttaa tiettyjä ilmiöitä mutta myös perheellinen ja hyvän tukiverkon omaava ihminen voi sairastua mieleltään. Tukiverkosta on apua siinä, että he pystyvät vaatimaan hoitoa tiukalla otteella ja pyörittämään paperirumbaa, olemaan yhteydessä eri instansseissa ja niin edelleen.

Tunnut myös ajattelevan, että mielenterveyden ongelma = masennus tai päihteet.

Ystävyydellä ei voi parantaa suurinta osaa mt-sairauksista mutta toki ystävyys ja lähipiiri voivat olla tukemassa hoitoa ja paranemisprosessia.