Millaista hoitoa mt potilaat haluaisivat?

Mulla on vähän kaikki asiat rempallaan. Olen ollut psykiatrian polin asiakas 6 vuotta skitsoaffektiivisen häiriön takia. Välillä saanut kotihoitoa.

En koe holhoavaa asennetta hyvänä. Nykyinen hoitaja on jämäkkä ja sanoo että itsestä se muutos lähtee. Kannustaa mutta haastaa mun negatiivisia ajatuksia. Laittoi mut heti ahdistuksenhallintaryhmään ja jaksaa kuunnella lääkitysasioista (tosi moni lääke ei mulle sovi).

Tietää kun oma tietotaito loppuu ja laittaa mut psykologille seuraavaksi. Edellinenkin hoitaja oli kiva, mutta lähinnä myönteli mun ajatuksia ja en kauheesti kehittynyt ihmisenä. Nyt oon uuden hoitajan myötä oikeesti päässyt ekaa kertaa harhojem ja psykoosin jälkeen eteenpäin.

Oon eläkkeellä. Mun eläke on 892,34€/kk. Olen 28-vuotias. Oon määräaikaisella eläkkeellä vuoden kerrallaan.

Sen sijaan yliopiston puolelta en ole saanut mitään apua. En tiedä mitä apua sieltä vois saada, koska he pyytää ennen avun antamista b-lausuntoa psykiatrilta. Ja en tiedä mitä apua sieltä vois saada. Mä en tarvitse lisäaikaa tenteissä, vaan tarvisin jotain muuta. En vaan tiedä mitä, koska tuolta yliopiston puolelta ei kerrota, mitä apua voi saada! Opintopsykologi oli kans ihan yhtä tyhjän kanssa.

Sähköä tarjotaan kyllä ihan liian myöhään! Monesti ihmiset laitetaan ennemmin työkyvyttömyyseläkkeelle kuin lähetettä sähköön, mitä en ymmärrä ollenkaan. Eläke kuitenkin maksaa aina enemmän yhteiskunnalle, kun työikäinen makuutetaan kotiin

Ja ainakin Helsingissä tosi vaikea päästä osastolle. Uudessa Laakson sairaalassa psykiatriset paikat vähenevät 539 -> 444 eli yhä useampi hoidetaan avona. Kaikki ei vaan saa tarpeeksi apua avohoidosta tai sitä ei pystytä tarpeeksi intensiivisesti järjestämään.

Ja Auroran kymppiosastolla, joka on psykiatrinen päiväosasto, säästettiin ja poistettiin osaston oma psykiatri. Siis psykiatrinen osasto, jossa ei ole psykiatria eikä muutakaan lääkäriä! Aivan naurettavaa pelleilyä toisten hengellä.

Mäkin olisin kaivannut empaattista suhtautumista, mutten sellasta saanut. Ymmärrän kyllä, että se työ on raskasta ja harvassa varmaan sellaset helmet, jotka jaksavat kyynistymättä. Joskus ajattelin, että pari pientä sanaa olisi auttanut niin paljon, kuten ymmärrän sua ja että kaikki järjestyy kyllä. Mutta ei.

Haluaisin, että minulle tehdään lobotomia ja annettaisiin sähköshokkeja. 

Vierailija kirjoitti:

Ja ainakin Helsingissä tosi vaikea päästä osastolle. Uudessa Laakson sairaalassa psykiatriset paikat vähenevät 539 -> 444 eli yhä useampi hoidetaan avona. Kaikki ei vaan saa tarpeeksi apua avohoidosta tai sitä ei pystytä tarpeeksi intensiivisesti järjestämään.

Ja Auroran kymppiosastolla, joka on psykiatrinen päiväosasto, säästettiin ja poistettiin osaston oma psykiatri. Siis psykiatrinen osasto, jossa ei ole psykiatria eikä muutakaan lääkäriä! Aivan naurettavaa pelleilyä toisten hengellä.

Jos näitä sitten tehostetaan ja yksityistetään. Muistakaa tämä siinä mitä meinaatte äänestää....

Vierailija kirjoitti:

Mäkin olisin kaivannut empaattista suhtautumista, mutten sellasta saanut. Ymmärrän kyllä, että se työ on raskasta ja harvassa varmaan sellaset helmet, jotka jaksavat kyynistymättä. Joskus ajattelin, että pari pientä sanaa olisi auttanut niin paljon, kuten ymmärrän sua ja että kaikki järjestyy kyllä. Mutta ei.

Musta on ok, että hoitohenkilökunnan tehtävä on vaan valvoa ja hoitaa lääkkeet ym pakolliset.. Se on realismia. Eivät he ole siellä ymmärtämässä ja korjaamassa sun läheisyyden tarvetta, vaan järjestämässä välttämättömät toimet perus "hyvinvointiin".., jotta tokrnisit ees hieman jaloillesi. Jatkossa sitten psykiatria ym keskustelee..

Sellaista, jossa ei pelotella pakkohoidolla. Lempeät keinot toimivat, uhkailu ja kiristys pelottelun kanssa eivät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mäkin olisin kaivannut empaattista suhtautumista, mutten sellasta saanut. Ymmärrän kyllä, että se työ on raskasta ja harvassa varmaan sellaset helmet, jotka jaksavat kyynistymättä. Joskus ajattelin, että pari pientä sanaa olisi auttanut niin paljon, kuten ymmärrän sua ja että kaikki järjestyy kyllä. Mutta ei.

Musta on ok, että hoitohenkilökunnan tehtävä on vaan valvoa ja hoitaa lääkkeet ym pakolliset.. Se on realismia. Eivät he ole siellä ymmärtämässä ja korjaamassa sun läheisyyden tarvetta, vaan järjestämässä välttämättömät toimet perus "hyvinvointiin".., jotta tokrnisit ees hieman jaloillesi. Jatkossa sitten psykiatria ym keskustelee..

Tää tuntuu olevan liian monen "hoitsun" ajatusmaailmaa mitä olen huomannut ja näissä tapauksissa olisi syytä miettiä sen alan sopivuutta, jos ei kiinnosta ihmisläheistä työtä tehdä parhain tavoin. Inhimillisyys ei maksa mitään muuta kuin olemista ja välittämistä. Mutta liikaa näitä tunnekylmiä "hoitajia" alalla.

Ehkä jotain vertaistuen tapaista olisin kaivannut myös. Psykoosista parantuneen henkilön kanssa olisi ollut mielenkiintoista vaihtaa ajatuksia. Vähän samaan tyyliin kuin päihdekuntoutujille on vertaistukea saatavilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mäkin olisin kaivannut empaattista suhtautumista, mutten sellasta saanut. Ymmärrän kyllä, että se työ on raskasta ja harvassa varmaan sellaset helmet, jotka jaksavat kyynistymättä. Joskus ajattelin, että pari pientä sanaa olisi auttanut niin paljon, kuten ymmärrän sua ja että kaikki järjestyy kyllä. Mutta ei.

Musta on ok, että hoitohenkilökunnan tehtävä on vaan valvoa ja hoitaa lääkkeet ym pakolliset.. Se on realismia. Eivät he ole siellä ymmärtämässä ja korjaamassa sun läheisyyden tarvetta, vaan järjestämässä välttämättömät toimet perus "hyvinvointiin".., jotta tokrnisit ees hieman jaloillesi. Jatkossa sitten psykiatria ym keskustelee..

Tää tuntuu olevan liian monen "hoitsun" ajatusmaailmaa mitä olen huomannut ja näissä tapauksissa olisi syytä miettiä sen alan sopivuutta, jos ei kiinnosta ihmisläheistä työtä tehdä parhain tavoin. Inhimillisyys ei maksa mitään muuta kuin olemista ja välittämistä. Mutta liikaa näitä tunnekylmiä "hoitajia" alalla.

Voi kuule, jos kaikki hoitsut, "joita ei kiinnostais tehdä ihmisläheistä työtä" lopettais, oltais kaikki kusessa, joten vähintäänkin fiksua on olla tyytyväinen, kun pakolliset asiat hoidetaan.. Kaikki toiveet empaattisuudesta ja muusta on sellasta, mitä ei tueta ja mistä ei makseta. Jos siihen törmäät, ni ole kiitollinen ja kiitä..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mäkin olisin kaivannut empaattista suhtautumista, mutten sellasta saanut. Ymmärrän kyllä, että se työ on raskasta ja harvassa varmaan sellaset helmet, jotka jaksavat kyynistymättä. Joskus ajattelin, että pari pientä sanaa olisi auttanut niin paljon, kuten ymmärrän sua ja että kaikki järjestyy kyllä. Mutta ei.

Musta on ok, että hoitohenkilökunnan tehtävä on vaan valvoa ja hoitaa lääkkeet ym pakolliset.. Se on realismia. Eivät he ole siellä ymmärtämässä ja korjaamassa sun läheisyyden tarvetta, vaan järjestämässä välttämättömät toimet perus "hyvinvointiin".., jotta tokrnisit ees hieman jaloillesi. Jatkossa sitten psykiatria ym keskustelee..

Tää tuntuu olevan liian monen "hoitsun" ajatusmaailmaa mitä olen huomannut ja näissä tapauksissa olisi syytä miettiä sen alan sopivuutta, jos ei kiinnosta ihmisläheistä työtä tehdä parhain tavoin. Inhimillisyys ei maksa mitään muuta kuin olemista ja välittämistä. Mutta liikaa näitä tunnekylmiä "hoitajia" alalla.

Just näin. Ja tästä syystä: huonojen hoitajien takia mulla ei ole kauheasti sympatiaa palkkavaatimuksille ja muille vaatimuksille. Jatkuva kiire on osaksi itse aiheutettua. Olen nähnyt läheisteni ja sukulaisteni kohtelua sekä somaattisella että mt-puolella ja ala-arvoista on kohtelu järjestään. Ei sitä asennevammaa mikään isompi palkka muuta mihinkään.

Ei kaikkien työntekijöiden tarvi olla yliempaattisia, mutta jonkinlainen palvelualttius voisi olla.

Nyt psyk sht raakkuu kuin pubiruusut terdellä. Aijaa, aijaa, aijaa.

Ja saatetaan kirjata ihan mitä sattuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mäkin olisin kaivannut empaattista suhtautumista, mutten sellasta saanut. Ymmärrän kyllä, että se työ on raskasta ja harvassa varmaan sellaset helmet, jotka jaksavat kyynistymättä. Joskus ajattelin, että pari pientä sanaa olisi auttanut niin paljon, kuten ymmärrän sua ja että kaikki järjestyy kyllä. Mutta ei.

Musta on ok, että hoitohenkilökunnan tehtävä on vaan valvoa ja hoitaa lääkkeet ym pakolliset.. Se on realismia. Eivät he ole siellä ymmärtämässä ja korjaamassa sun läheisyyden tarvetta, vaan järjestämässä välttämättömät toimet perus "hyvinvointiin".., jotta tokrnisit ees hieman jaloillesi. Jatkossa sitten psykiatria ym keskustelee..

Tää tuntuu olevan liian monen "hoitsun" ajatusmaailmaa mitä olen huomannut ja näissä tapauksissa olisi syytä miettiä sen alan sopivuutta, jos ei kiinnosta ihmisläheistä työtä tehdä parhain tavoin. Inhimillisyys ei maksa mitään muuta kuin olemista ja välittämistä. Mutta liikaa näitä tunnekylmiä "hoitajia" alalla.

Voi kuule, jos kaikki hoitsut, "joita ei kiinnostais tehdä ihmisläheistä työtä" lopettais, oltais kaikki kusessa, joten vähintäänkin fiksua on olla tyytyväinen, kun pakolliset asiat hoidetaan.. Kaikki toiveet empaattisuudesta ja muusta on sellasta, mitä ei tueta ja mistä ei makseta. Jos siihen törmäät, ni ole kiitollinen ja kiitä..

Eikä ole resursseja. Toisekseen moni mt potilas on niin raskas ja huonosti käyttäytyvä ettei ole halua uhrata omaa hyvinvointia heidän takiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mäkin olisin kaivannut empaattista suhtautumista, mutten sellasta saanut. Ymmärrän kyllä, että se työ on raskasta ja harvassa varmaan sellaset helmet, jotka jaksavat kyynistymättä. Joskus ajattelin, että pari pientä sanaa olisi auttanut niin paljon, kuten ymmärrän sua ja että kaikki järjestyy kyllä. Mutta ei.

Musta on ok, että hoitohenkilökunnan tehtävä on vaan valvoa ja hoitaa lääkkeet ym pakolliset.. Se on realismia. Eivät he ole siellä ymmärtämässä ja korjaamassa sun läheisyyden tarvetta, vaan järjestämässä välttämättömät toimet perus "hyvinvointiin".., jotta tokrnisit ees hieman jaloillesi. Jatkossa sitten psykiatria ym keskustelee..

Tää tuntuu olevan liian monen "hoitsun" ajatusmaailmaa mitä olen huomannut ja näissä tapauksissa olisi syytä miettiä sen alan sopivuutta, jos ei kiinnosta ihmisläheistä työtä tehdä parhain tavoin. Inhimillisyys ei maksa mitään muuta kuin olemista ja välittämistä. Mutta liikaa näitä tunnekylmiä "hoitajia" alalla.

Voi kuule, jos kaikki hoitsut, "joita ei kiinnostais tehdä ihmisläheistä työtä" lopettais, oltais kaikki kusessa, joten vähintäänkin fiksua on olla tyytyväinen, kun pakolliset asiat hoidetaan.. Kaikki toiveet empaattisuudesta ja muusta on sellasta, mitä ei tueta ja mistä ei makseta. Jos siihen törmäät, ni ole kiitollinen ja kiitä..

Miksi olisin kiitollinen siitä että hoitaja tekee työnsä huonosti? Mistä hänelle siis maksetaan? En keksi yhtään syytä olla kiitollinen työnsä huonosti tekevälle. Ehkä tästä syystä hoitajia ei enää arvosteta. Vielä 25 vuotta sitten arvostettiin, koska työn laatu oli hyvää tai ainakin kohtalaista. Olette itse asianne sotkeneet ja siinä sivussa suomalaisen terveydenhoidon.

T. Eri

Tein kantelun Aviin, ettei terapiaanpääsy onnistu. Päätöksessä sanottiin että asiakasta pitää neuvoa tämän asioissa.

Kuitenkaan, todella monelta kysyneenä, on paljon juuri terapia-asioihin liittyvää, josta työntekijä ei tiedä eikä edes välitä ottaa selvää, saati kerro asiakkaalle.

Voi olla etteivät oikeasti tiedä, mutta silloin on kyllä jotain pielessä jos työntekijä ei välitä tuntea systeemiä jossa työskentelee.

Vierailija kirjoitti:

Että niillä, joiden pitäis auttaa olis inhimillisyyttä. Jouduin kolmannen kerran osastolle ano reksi an takia ja ensimmäisenä hoitaja totesi, että "Sinä taas. Eikö me just sut päästetty kotiin?" Auttoi siinä hetkessä tosi paljon ja sitouduin hoitoon tosi hyvin, kun lähtökohtaisesti olo oli se, että ei niitä kiinnosta, niin miksi mua pitäis kiinnostaa, kun en muutenkaan halua elää.

Eikö hoitaja kohdannut sinut nimenomaan AIDOSTI ihmetellen. Tätä aitoutta monet muut peräävät.

olisi joku mielenterveyskahvila tms.avoin paikka,voisi lisätä esim.kevyitä keskusteluhetkiä lievästi masentuneille esim.ryhmäterapiana. useampi tulisi kerralla kohdatuksi.jopa luento tyyliset asiat psykologiasta, voisi lisätä tietoa potilaille. tärkeintä olisi että heti voisi puhua pahasta olosta, jollekkin järkevälle ihmiselle. ovi olisi auki esim,jonkilainen henkinen ensiapu. tietysti on puhelimia mutta,vaikeassa tilanteessa ei ihminen jaksa aina etsiä yhteystietoja.

vaikeisiin psyykkisiin sairauksiin tuettu asuminen eikä nykyinen avohoito joka usein on heitteille jättöä.

Ainakin sen pitäisi muuttua, että mielenterveyspalveluiden piiriin pääseminen on hyvin vaikeaa - ellei jopa mahdotonta - jos on päihteiden kanssa historiaa tai ongelmaa nykyhetkellä.

Aivan liian monta surullista tarinaa olen kuullut ihmisistä, (jopa hyvin nuorista) joita on kieltäydytty auttamasta mt-ongelmien kanssa, koska päihteet ovat olleet kuvioissa myös. Sanottu, että ensin pitää päästä täysin kuiville (mielellään omatoimisesti) ennen kuin apua saa.

Todella usein nuo kaksi asiaa kulkevat käsi kädessä ja usein ihminen joka kärsii mt-ongelmista, kärsii myös ongelmista päihteiden kanssa. On mielestäni väärin, että apua kieltäydytään antamasta päihteidenkäytön vuoksi, sillä monesti se on seurausta pahasta olosta ja juurikin niistä mt-ongelmista. Voi toki mennä toisinkin päin. Jos apua ei saa pahaan oloonsa ja jää yksin kärsimään sen kanssa, päihteetkään tuskin itsestään poistuvat kuvioista. Toki apua myös mahdolliseen päihdeongelmaan, mutta rinnalle pitäisi tarjota myös mt-apua, jotta toipuminen olisi mahdollisimman todennäköistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mäkin olisin kaivannut empaattista suhtautumista, mutten sellasta saanut. Ymmärrän kyllä, että se työ on raskasta ja harvassa varmaan sellaset helmet, jotka jaksavat kyynistymättä. Joskus ajattelin, että pari pientä sanaa olisi auttanut niin paljon, kuten ymmärrän sua ja että kaikki järjestyy kyllä. Mutta ei.

Musta on ok, että hoitohenkilökunnan tehtävä on vaan valvoa ja hoitaa lääkkeet ym pakolliset.. Se on realismia. Eivät he ole siellä ymmärtämässä ja korjaamassa sun läheisyyden tarvetta, vaan järjestämässä välttämättömät toimet perus "hyvinvointiin".., jotta tokrnisit ees hieman jaloillesi. Jatkossa sitten psykiatria ym keskustelee..

Tää tuntuu olevan liian monen "hoitsun" ajatusmaailmaa mitä olen huomannut ja näissä tapauksissa olisi syytä miettiä sen alan sopivuutta, jos ei kiinnosta ihmisläheistä työtä tehdä parhain tavoin. Inhimillisyys ei maksa mitään muuta kuin olemista ja välittämistä. Mutta liikaa näitä tunnekylmiä "hoitajia" alalla.

Voi kuule, jos kaikki hoitsut, "joita ei kiinnostais tehdä ihmisläheistä työtä" lopettais, oltais kaikki kusessa, joten vähintäänkin fiksua on olla tyytyväinen, kun pakolliset asiat hoidetaan.. Kaikki toiveet empaattisuudesta ja muusta on sellasta, mitä ei tueta ja mistä ei makseta. Jos siihen törmäät, ni ole kiitollinen ja kiitä..

Hahah, että pitäisi erikseen maksaa siitä, että kykenee olemaan empaattinen, ihmisläheisessä työssä. Voi teitä hoitsuparkoja. Kuvittelette että voitte kyykyttää Suomea miten tahansa. No, asenteenne muuttuu kun ulkomaisia hoitajia aletaan ennen pitkää palkata suoraan ulkomailta.