Miksi 45-60v naisille tulee aina se "alan elää itselleni"-vaihe?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä oon juurikin 45-vee ja lapset lähteneet opiskelemaan. Mun tilanteessa ei hehkutus riitä, vaan pitää jotenkin kai huutaa tai räyhätä, että nyt on mun aikani käydä salilla, lomilla tai mennä luennoitsijaksi vaikka Islantiin saakka, vaikka siitä ei rahallisesti juuri hyödykään. Koska sitä mukaa, kun mulla on helpottanut lasten kanssa, on vanhempi sukupolvi ryhtynyt vaatimaan sitä ja tätä. Ensin täytyi auttaa äitiä hänen yrityksen asioissa, että hän jaksoi yksinyrittäjänä ja vaillinaisella työkyvyllä eläkeikään saakka. Sen jälkeen alkoivat miehen vanhemmat ikääntymään, tarvitaan sitä ja tätä, mitään apua ei osteta ja mistään ei makseta ja ollaan raihnaisia ja yksinäisiä ja piha pitää olla yhtä kitkettynä ja ikkunat pestynä vappuun mennessä kun aina on ollut. En tiedä, miksi mä oon hyvä kohde hoivan hyväksikäytölle? Sanominen ei riitä. Miehen lapseton sisko ei kelpaa, kunnon selitystä en ole saanut. Paitsi, että "on niin huithapeli, ollut niin aina luonnonlapsi ja eihän se näistä asioista mitään ymmärrä, kun on aina omiin nimiinsä elänyt". No niinpä, siinä mulle ohjenuora, jota yritän parhaani mukaan toteuttaa. Yritän olla huithapeli luonnonlapsi, joka elää omiin nimiinsä muista välittämättä. Tuntuu, että se vaatii muuton toiselle planeetalle, mutta yritän parhaani mukaan.

Lapset halusin ja heihin liittyvän hoivan. Vanhuksiin liittyvää en valinnut.

Onneksi sulla ei ole mitään velvoitetta hoitaa yhtään omaa tai toisten vanhusta. Alat vaan elää omaa elämääsi. Mitään et ole muille velkaa.

MIKSI sitten hoette palstalla jatkuvasti, että jos isoäiti hoitaa lastenlapsia, niin häntäkin autetaan ja hoidetaan vanhana? MIKSI se ei nyt pidäkään paikkaansa?

Vierailija kirjoitti:

Jossain kohtaa se paskan sietokyky vaan loppuu. Kun saa kakarat omilleen on oiva tilaisuus järjestää omasta elämästä turhat rasitteet pois.

Mutta miksi ihmeessä sitä paskaa on ensinnäkään sietänyt niin kauaa? Miksi pitää ottaa mies ja tehdä lapsia jos kutsuu sitä yhtälöä rasitteeksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikävää, jos sinulla on tuollaisia kokemuksia, mutta kyllä perhe ja lapset yleensä lisäävät ihmisen hyvinvointia ja onnellisuutta ja tuovat sisältöä elämään. Yksinäisyys taas on musertavaa ja koettelee terveyttäkin.

Itse voin puhua tietenkin vain omasta kokemusestani ja omasta puolestani, mutta joo, onnellisinta on elämä ollut silloin, kun lapset oli pieniä.

Lasten onnellistuttava vaikutus on osoitettu tutkimuksissa.

Varmaan koskee niitä, jotka lapsia ovat halunneetkin.

Nykypäivänä lapsia ei tarvitse tehdä muiden kuin niiden jotka ovat halunneet. Mutta vertailussa lapsettomiin (riippumatta syystä), vanhemmat ovat onnellisempia. Yksilötasolla voi tietysti olla toisin, mutta tilastot sanoo näin.

Se mitä tilastot sanovat, eivät välttämättä ole koko totuus. Kuka tahansa voi vastata kyselyihin mitä haluaa. Lapsia hankkineet ehkä haluavat mieltää itsensä onnellisiksi siksi, koska lapsia ei voi perua.

Ja kun ei voida myöntää, sanotaan että aletaan elää vihdoin itseään varten.

Mä olen 50 ja pienten alakoululaisten äiti. Elin itselleni reilut 40 vuotta, oli ihanaa enkä kadu mitään mutta se ei päihitä tätä vanhemmuuden onnea. Parasta mitä olen ikinä saanut aikaan on nuo lapset ja olen nauttinut äitiydestä enemmän kuin osasin edes villeimmissä unelmissani kuvitella. Kannattaa tosiaan elää molemmat vaiheet itselle sopivassa järjestyksessä.

Vierailija kirjoitti:

Tässä se taas nähdään. Ei 5kymppisen miehen kannata olla uskollinen vaimolleen. Eikun nuorempaa peliin niin kauan kuin onnistuu. Antaa mummojen käydä Turkissa.

No eihän se ettå alkaa elää itselleen tarkoita sitä ettå pettää puolisoaan hyvä tavaton! Moni viisikymppunen pariskunta elää yhdessä uutta ihanaa parisuhdeaikaa

Niin mummo ja varsinkin pappa.

Huvittaa aina tuo miesten fantasia siitä että tåysin pappaantunut erektiohäiriöinen mieslapsi hommaisi itselleen nuotenman naisen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kai se johtuu siitä, että ovat koko ikänsä laittaneet muiden tarpeet omiensa edelle.

Musta tuo on aika surullista, että koko elämä mennyt sit siihen .

Minusta on aika surullista elää vain itselleen.

Voiko itsekkäämpää ja itsekeskeisempää olla?!

Minusta kyllä maailman itsekeskeisempää on tehdä lapsia omaksi mieleksi. Siis synnyttää ihminen tänne maapallolle vastoin tahtoaan ja mitä  kaikkea se joutuukaan kokemaan elämänsä aikana sitten. Ihan helvetin itsekästä touhua. 

Vierailija kirjoitti:

Loppu kirjoitti:

Moni nainen kyllästyy piikana olemiseen. Laiska ukko ei ota tarpeeksi vastuuta kodin töistä. On pakko tehdä itse, jotta talossa voi asua ja perhe saa ruokaa. Äijä huolehtii vain omasta vatsastaan. Nyt 51-vuotiaana olen alkanut suunnitella eroa. En jaksa enää huolehtia lähes yksin taloustöistä ym. palkkatyön lisäksi. Helpompaa olisi asua yksin!

Ihan oikeastiko meinaan ettei miehesi tee mitään? Kukas tekee teillä lumityöt? Nurmikonleikkuun? Polttopuuhommat? Erilaiset pienet rakennus- ja remontointihommat? Painavien tavaroiden siirrot (40 kg ja siitä ylöspäin)? Mattojen tamppaukset? Ilmanvaihtokoneen suodattimenvaihdot?

Ei siinä mitään jos kerran haluat olla yksin, parisuhde on vapaaehtoinen. Mutta veikkaan että aika monessa perheessä se "ei tee mitään" mies tekee noi hommat vaan hän ei tee asiasta numeroa.

Suurimmassa osassa perheistä nainen tekee myös kaikki luettelemasi asiat. Mioni mies ei tee yhtään mitään. Sitten on täysin yllättynyt kun nainen ottaa eron 'hyvästä'miehestä.

Siinä vaiheessa elämä on jo kääntynyt loppupuolelle ja viimeistään siinä vaiheessa kannattaa hieman itseäänkin ajatella. Koskaan ei tiedä, että milloin se viimeinen hetki tulee ja siinä vaiheessa on hieman myöhäistä harmitella, että olis pitänyt tehdä sitä ja tätä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Loppu kirjoitti:

Moni nainen kyllästyy piikana olemiseen. Laiska ukko ei ota tarpeeksi vastuuta kodin töistä. On pakko tehdä itse, jotta talossa voi asua ja perhe saa ruokaa. Äijä huolehtii vain omasta vatsastaan. Nyt 51-vuotiaana olen alkanut suunnitella eroa. En jaksa enää huolehtia lähes yksin taloustöistä ym. palkkatyön lisäksi. Helpompaa olisi asua yksin!

Ihan oikeastiko meinaan ettei miehesi tee mitään? Kukas tekee teillä lumityöt? Nurmikonleikkuun? Polttopuuhommat? Erilaiset pienet rakennus- ja remontointihommat? Painavien tavaroiden siirrot (40 kg ja siitä ylöspäin)? Mattojen tamppaukset? Ilmanvaihtokoneen suodattimenvaihdot?

Ei siinä mitään jos kerran haluat olla yksin, parisuhde on vapaaehtoinen. Mutta veikkaan että aika monessa perheessä se "ei tee mitään" mies tekee noi hommat vaan hän ei tee asiasta numeroa.

Kerrostalossa vain nuo tekevä mies ei todellakaan tekisi mitään.

Ja meitä on aika monta yksinhuoltajanaista, jotka tekevät myös kaikki nuo. No suurimmat lumityöt tekee huoltoyhtiö. Ja renkaat vaihtaa vianor.

Onpa kovaa olla äiti näiden kirjoitusten perusteella. Elämä hukattu siihen. Ja vielä sikamiehen kanssa. Huhhuh. Otan osaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuvaamasi ilmiö kuuluu elämänkaaren psykologiaan riippumatta siitä, onko lapsia vai ei. Noin viisikymppisenä ihminen alkaa kasvaa yhä enemmän omaksi itsekseen ja tutustuu myös omiin varjopuoliinsa. Tämä kasvu edellyttää kykyä tehdä töitä itsensä kanssa.

Miehet ratkaisevat yleensä asian ottamalla eron lihoneesta ja rupsahtaneesta vaihdevuosihullusta vaimostaan ja ottamalla uuden, itseään puolta nuoremman kauniin ja timmin vaimon. Jotkut myös ostavat harrikan tai lähtevät maailmanympäripurjehdukselle.

Tuo moottoripyörä on niin kulunut juttu. 100% merkki erektiovaikeuksista jopa impotenssistä jota mies yrittää kompensoida toimivalla moottorikulkuneuvolla. Turpea pallomahainen mies puristavissa nahkavaatteissa on kyllä huvittava näky.

Ja että oman tyttären ikäiset naiset innostuisivat siitå näystä!

Se seksuaalinen naisellinen supervoima, jonka nainen on lapsiperhe- ja parisuhde-elämässä onnistunut piilottamaan paitsi mieheltään niin myös itseltään, purkautuu nyt täydellä voimalla parasta ennen päiväyksen uhkaavasti lähestyessä. Oma mies ei vedä nytkään puoleensa ja sitä lähdetään toteuttamaan uusien kumppanien kanssa, kunhan riippakivi on ensin heivattu, tai välillä jo sitä ennen.

Fakta ja fiktio antaa tähän nykyään mallit ja hyväksynnän. En esimerkiksi viime aikoina muista kirja-arvosteluista lukeneeni yhdestäkään keski-ikäisen naisen seikkailuista, joihin ei liittyisi jonkinlainen seksuaalinen kirmailu.

En mitenkään tuomitse asiaa ja asetelmaa. Jos keski-ikäisen miehen olisi yhtä helppo etsiä itseään nuorten naisten sylistä tekisin samaa.

Kun ensimmäinen kysymys kun jälkikasvu kotiutuu ulkoa on. missä äiti on jos et ole näkyvillä.

Sama kun mies tulee töistä: onko ruoka valmis, missä se mun se-ja-tämä on?

Äiti on huushollin napa ja se joka huolehtii, järjestää, lohduttaa, puhaltaa kivun pois.

Kun sitten lapset itsenäistyy löytyykin valtavan paljon aikaa ja tilaa jonka viimein voi täyttää elämällä terveen itsekkäästi itselleen vaikka ei itsekkäästi. Edelleen perhe on tärkeä mutta eriroolissa.

Alkuun se on outoa ja tyhjää, mutta parhaassa tapauksessa ja usein siitä alkaa nauttia. Ja kun siitä osaa nauttia, on se ihanaa aikaa!

Älkää ottako provoa tosissaan. Ap ei luultavasti ole edes vela, vaan katkera yksin elävä mies, joka joutuu maksamaan elareita lapsistaan monelle eri naisille.

Vierailija kirjoitti:

Se on savuverho viimeiselle käyttöpäivälle kun parasta ennen päiväys on jo ajat sitten mennyt.

Elikkä rupsahtanut niin pahasti, ei kelpaa miehille, mutta naisen logiikan mukaan se onkin "alan elää itselleni" vaihe.

Saa suuttua! Kerron vain totuuden!

Tää on hauska! Miten ihminen voi olla noin tyhmä?

Naisen elämän tarkoitus kun ei ole "kelvata miehille".

Vierailija kirjoitti:

Se seksuaalinen naisellinen supervoima, jonka nainen on lapsiperhe- ja parisuhde-elämässä onnistunut piilottamaan paitsi mieheltään niin myös itseltään, purkautuu nyt täydellä voimalla parasta ennen päiväyksen uhkaavasti lähestyessä. Oma mies ei vedä nytkään puoleensa ja sitä lähdetään toteuttamaan uusien kumppanien kanssa, kunhan riippakivi on ensin heivattu, tai välillä jo sitä ennen.

Fakta ja fiktio antaa tähän nykyään mallit ja hyväksynnän. En esimerkiksi viime aikoina muista kirja-arvosteluista lukeneeni yhdestäkään keski-ikäisen naisen seikkailuista, joihin ei liittyisi jonkinlainen seksuaalinen kirmailu.

En mitenkään tuomitse asiaa ja asetelmaa. Jos keski-ikäisen miehen olisi yhtä helppo etsiä itseään nuorten naisten sylistä tekisin samaa.

Mua oma mies vetää edelleen puoleensa ja oikein mielelläni toteutan seksuaalista naisellista supervoimaani hänen kanssaan. Ehkä ero on sitten siinä, ettei hän lapsiperhevuosienkaan aikana koskaan muuttunut riippakiveksi. Tottakai taakat jätetään taakse, ei kannata olla sellainen.

Pitkän elämänkokemukseni perusteella voin kertoa, että suurin osa naisista alistuu tähän kotiorjan rooliin, koska en nyt jaksa/halua alaa riitelemään. Eli eivät viitsi puolustaa oikeuksiaan. Tämä on miina joka pitää naiset pesukoneiden ja hellan välissä. Itsekin sorruin siihen aika pitkälle,sillä mieheni oli puolet vuodesta työmatkoilla. Nyt eläkeiässä on ollut kova duuni saada hänet tekemään lisää kotitöitä oma-aloitteisesti. En anna periksi. Jotkut tuttavanaiset ihmettelevät kun en suostu tekemään aina ruokaa, huolehtimaan pyykeistä ja tekemään kauppalistaa. Pikku hiljaa tilanne on korjaantunut. Tekee kyllä pahaa kun huomaa että hän ei käsitä että ruokaa ei aleta suunnitella vasta sitten kun on nälkä, vaan noin 2 tuntia aiemmin Mutta Siperia opettaa.

Eiköhän suurin osa tuosta paljon puhutusta metatyöstä ole vatulointia ja stressaamista sen tekemisestä mitä ei saa aikaiseksi. Pitäisi tehdä. Ihan samalla tavalla auton renkaiden vaihdosta saa useaksi viikoksi metatyötä kun jahkailee koska tuon 45 minuutin homman hoitaisi. Nykyaikaisilla laitteilla eli kuivaavalla pesukoneella lapsiperheen pyykkihommat hoitaa kolmena iltana viikossa tv-ohjelmien mainostauoilla. Olen vuositolkulla käynyt työmatkalla polkupyörällä ruokakaupassa matkan varrella ja tehnyt perheen pääaterian, kattanut, tiskannut ja siivonnut jäljet. Pyykkipäivinäkin on jäänyt monta tuntia aikaa omalle elämälle. Kun  noista tekee metatyötä niin ei ihme ettei jää aikaa omalle elämälle. Jotkut vielä miettii lahjoja sukulaislasten synttäreille ja esittää tämän metatyönä. Silloin on jo peiliinkatsomisen paikka.

Vierailija kirjoitti:

Höpö höpö taas. Siellä se velavanhapiika taas sepittää tarinoita "ystävistään".

Suora lainaus ap:n otsikosta: "Miksi 45-60v naisille tulee aina se "alan elää itselleni"-vaihe?"

Eli hälle itselleenkin tulee. Provosointia taas koko aloitus. Ja kansa menee helppoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No sitten on aikaa itselleen, niin miksi ei sitä käyttäisi?

Ihmeellinen aloitus taas. Eikö nainen saa missään iässä laittaa itseään etusijalle?

Kandeis aloittaa jo aikaisemmin eikä olla niin äärimmäinen.

On moni varmaan aloittanutkin mutta sitten sen saa tehdä hyvillä mielin ja luvan kanssa kun lapset on omillaan. Vai eikö saa?

Ei oo tervettä tuntea syyllisyyttä siitä, että pitää huolta itsestään ja omista tarpeistaan.

Aloituksessahan juuri syyllistetään naisia, jotka alkavat pitää huolta itsestään enemmän kun siihen vapautuu aikaa lasten kasvettua.

Ei kun ihmetellään huvittuneina, että miksi vasta silloin. Tuntuvat sitten tosi lapsellisilta, kun +45 iässä villiintyvät.

Niin miehet ne vasta lapsellisia ovatkin kun vasta viisikymppisenä villiintyvät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Typerää tehdä lapsia ja väittää etteikö se olisi elämistä itselleen!! Itsekkäistä syistä niitä lapsia tehdään. Kaksoisstandardit tässäkin. Ettekö te nää näitä järjettömyyksiä ollenkaan, vai eikö ego anna myöntää olevansa väärässä?

Totta kai se on valinta, mutta se on 24/7 palvelemista. Vaikka se olisi kuinka kivaa ja "omannäköistä elämää", niin silti sen tarkoituskin on olla vain projekti. Kun se on ohi, voi lopettaa palvelemisen ja muitten miellyttämisen ja alkaa miellyttää vain itseään.

Älä vääristele. Jos lapsia tarvitsee palvella 24/7 ja vielä 18 vuotta, on kasvatuksessa menty aika paljon metsään. Lapsiarki on raskasta muutamia vuosia ja sitten alkaa jäämään aikaa tehdä siinä sivussa melkein mitä vain.