Lue keskustelun säännöt.
Miksi 45-60v naisille tulee aina se "alan elää itselleni"-vaihe?
03.01.2023 |
Kun lapset muuttaa kotoa, niin aletaan hehkuttaa tota "nyt on minun aikani!" "nyt alan elää itselleni" jne. :D Lapsettomana en ymmärrä tuota, että onko heillä tavoite alkaa elää itselleen vasta kun ovat vanhempia vai mitä?? Itse olen ainakin elänyt itselleni jo teinistä saakka.
Kommentit (348)
No se vaihe tulee, kun yhtäaikkiä havahtuu, että wau, mun lapset on isoja ja ne pärjää ihan ite.
Sitten itsellä alkaa se takaperin murrosikä, jolloin pää täyttyy kaikesta hullusta ja hassusta, ihan kuin olisi se sama luova lapsi kuin ennen murrosikää. Koska lapset pärjää omillaan on ihanaa villiintyä ihan omiin juttuihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Loppu kirjoitti:
Moni nainen kyllästyy piikana olemiseen. Laiska ukko ei ota tarpeeksi vastuuta kodin töistä. On pakko tehdä itse, jotta talossa voi asua ja perhe saa ruokaa. Äijä huolehtii vain omasta vatsastaan. Nyt 51-vuotiaana olen alkanut suunnitella eroa. En jaksa enää huolehtia lähes yksin taloustöistä ym. palkkatyön lisäksi. Helpompaa olisi asua yksin!
Ihan oikeastiko meinaan ettei miehesi tee mitään? Kukas tekee teillä lumityöt? Nurmikonleikkuun? Polttopuuhommat? Erilaiset pienet rakennus- ja remontointihommat? Painavien tavaroiden siirrot (40 kg ja siitä ylöspäin)? Mattojen tamppaukset? Ilmanvaihtokoneen suodattimenvaihdot?
Ei siinä mitään jos kerran haluat olla yksin, parisuhde on vapaaehtoinen. Mutta veikkaan että aika monessa perheessä se "ei tee mitään" mies tekee noi hommat vaan hän ei tee asiasta numeroa.
Kerrostalossa vain nuo tekevä mies ei todellakaan tekisi mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuvaamasi ilmiö kuuluu elämänkaaren psykologiaan riippumatta siitä, onko lapsia vai ei. Noin viisikymppisenä ihminen alkaa kasvaa yhä enemmän omaksi itsekseen ja tutustuu myös omiin varjopuoliinsa. Tämä kasvu edellyttää kykyä tehdä töitä itsensä kanssa.
Miehet ratkaisevat yleensä asian ottamalla eron lihoneesta ja rupsahtaneesta vaihdevuosihullusta vaimostaan ja ottamalla uuden, itseään puolta nuoremman kauniin ja timmin vaimon. Jotkut myös ostavat harrikan tai lähtevät maailmanympäripurjehdukselle.
Juu, sehän on vain ottaa. Tosiasiassa puhut nyt peloistasi tai fantasioistasi käsin. Vaan kun se nuori timmi nainenkin on ihminen, jolla on tahto omalaiseen elämään. Ja harvemman unelma on isän ikäinen villiintynyt mies.
Vierailija kirjoitti:
Perheessä lapset ovat aina etusijalla. Ja huolehtimisnakki sattuu 99% tapauksissa äideille. Itäs noukkii rusinat pullasta lastenhoidon suhteen ja tekevät vain mukavat hommat.
P@skapuhetta. Katkeraa sellasta.
Vierailija kirjoitti:
Loppu kirjoitti:
Moni nainen kyllästyy piikana olemiseen. Laiska ukko ei ota tarpeeksi vastuuta kodin töistä. On pakko tehdä itse, jotta talossa voi asua ja perhe saa ruokaa. Äijä huolehtii vain omasta vatsastaan. Nyt 51-vuotiaana olen alkanut suunnitella eroa. En jaksa enää huolehtia lähes yksin taloustöistä ym. palkkatyön lisäksi. Helpompaa olisi asua yksin!
Ihan oikeastiko meinaan ettei miehesi tee mitään? Kukas tekee teillä lumityöt? Nurmikonleikkuun? Polttopuuhommat? Erilaiset pienet rakennus- ja remontointihommat? Painavien tavaroiden siirrot (40 kg ja siitä ylöspäin)? Mattojen tamppaukset? Ilmanvaihtokoneen suodattimenvaihdot?
Ei siinä mitään jos kerran haluat olla yksin, parisuhde on vapaaehtoinen. Mutta veikkaan että aika monessa perheessä se "ei tee mitään" mies tekee noi hommat vaan hän ei tee asiasta numeroa.
Ei jumalauta näitä listoja. Ensinnäkään kerrostalossa eikä rivitalossa noita hommia tule koskaan. Lumitöitä eikä nurmikonleikkuuta ei välttämättä ole moneen viikkoon tehtävänä. Nykyään ei kukaan tamppaa mattoja. Kuinka usein ilmanvaihtokoneen suodattimia vaihdetaan? Ja millaisessa murjussa asutte, jos joka päivälle riittäää remonttia ja rakentamista? Sen sijaan joka ikinen päivä pitää olla ruokaa pöydässä ja puhdasta päällä. Eikä pieniä lapsia voi jättää keskenään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikös tuo ole ihan loogista?
Mulla on ollut aina "tilaa" itselleni tässä 4 lapsisessa perheessä - kiitos miehelleni tasa-arvoisesta kasvatus- ja elätysosuudesta mutta mun kohdalla tuo tarkoittaa nyt sitä että on myös varaa ja vapautta toteuttaa unelmia toisella tavalla.
Kun viimeinenkin lapsista oli lukiossa rakensimme viimeisen talomme, puolta pienemmän kuin edellinen. Siitä jäi rahaa yli ja ostimme talon etelä-Euroopasta. Tänävuonna aiomme jo asua siellä 4-6kk etätöissä ja lomalla. Voin asua siellä myös yksin kun mieheni pitää olla Suomessa.
Tämä on sitä itselleen elämistä nyt, nautiskelua oman työn hedelmistä. Samalla hoidan lopultakin omia kipusairauksiani lämmöllä, aiemmin on matkusteltu vain muutamia viikkoja vuodessa
Vierailija kirjoitti:
Täytän 60 v kahden viikon päästä. Varmaan "alan elää itselleni" -vaara on silloin ohi :-)
Ihan tavallista arkea on eletty yli 30 vuotta. Minä olen pessyt pyykkiä ja kakkapyllyä. Niin on tehnyt mieskin. Lumityöt ja rahahuolet on jaettu tasapuolisesti, käyty töissä ja maksettu eläminen yhdessä.
60-vuotis päivääni vietetään menemällä syömään poikani ja hänen avovaimonsa kanssa.
Ehkä alan elää itselleni sitten 70-vuotiaana...
Olet onnekas, kun sinulla on käynyt näin. Kaikilla ei ole yhtä hyvä tuuri. Exäni ei ottanut mistään vastuuta, ei kodin töistä, ei taloudesta. Jouduin tekemään paljon ylimääräistä työtä, jotta olisimme pärjänneet. Ex-miehellä oli aina rahat loppu, minkä vuoksi jouduin maksamaan taloudessamme lähes kaiken. Ero tuli, kun ex jäi kiinni salasuhteesta. Ero oli minulle helpotus, vaikka olin lapsista huolissani. Vasta myöhemmin selvisi, että ex-mies oli peliongelmainen ja lisäksi hänellä on hyvin todennäköisesti ADHD, mikä selittää lähes kaikki ongelmat.
Minusta on todella ihanaa elää rauhallista elämää ja taloudellisesti turvallista elämää. Minulla on miesystävä, mutta samaan talouteen en enää halua miehen kanssa muuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli taas sen luokan aloitus ettei voinut kun pyöritellä silmiä.
Onhan se nyt päivänselvää, että jos kotona on niitä lapsia ollut, heidän tarpeensa ovat olleet etusijalla ja siinä äiti (ja isä) jäävät taka-alalle "omien elämiensä" kanssa.
Ja tämä on ihan ok, moni on tietoisesti sen päätöksen tehnyt ja vastuunsa kantanut ja ollut onnellinen käytännössä eläessään lastensa kautta. Sitten alkaa uusi jännittävä elämänvaihe jossa saa taas olla itsekäs ja tehdä asioita vain koska minä haluan.
Vierailija kirjoitti:
Loppu kirjoitti:
Moni nainen kyllästyy piikana olemiseen. Laiska ukko ei ota tarpeeksi vastuuta kodin töistä. On pakko tehdä itse, jotta talossa voi asua ja perhe saa ruokaa. Äijä huolehtii vain omasta vatsastaan. Nyt 51-vuotiaana olen alkanut suunnitella eroa. En jaksa enää huolehtia lähes yksin taloustöistä ym. palkkatyön lisäksi. Helpompaa olisi asua yksin!
Ihan oikeastiko meinaan ettei miehesi tee mitään? Kukas tekee teillä lumityöt? Nurmikonleikkuun? Polttopuuhommat? Erilaiset pienet rakennus- ja remontointihommat? Painavien tavaroiden siirrot (40 kg ja siitä ylöspäin)? Mattojen tamppaukset? Ilmanvaihtokoneen suodattimenvaihdot?
Ei siinä mitään jos kerran haluat olla yksin, parisuhde on vapaaehtoinen. Mutta veikkaan että aika monessa perheessä se "ei tee mitään" mies tekee noi hommat vaan hän ei tee asiasta numeroa.
Olen nainen ja asun yksin omakotitalossa. Leikkaan nurmikon, teen lumityöt ja pilkon polttopuut. Rakennus-ja remonttihommista vastaa ammattilaiset, joille maksan palkan. Olen lääkäri, en kirvesmies. . Painavien tavaroiden siirtoa ei ole tullutkaan eteen, mutta eikö sellaiseen voi tilata muuttofirman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Loppu kirjoitti:
Moni nainen kyllästyy piikana olemiseen. Laiska ukko ei ota tarpeeksi vastuuta kodin töistä. On pakko tehdä itse, jotta talossa voi asua ja perhe saa ruokaa. Äijä huolehtii vain omasta vatsastaan. Nyt 51-vuotiaana olen alkanut suunnitella eroa. En jaksa enää huolehtia lähes yksin taloustöistä ym. palkkatyön lisäksi. Helpompaa olisi asua yksin!
Ihan oikeastiko meinaan ettei miehesi tee mitään? Kukas tekee teillä lumityöt? Nurmikonleikkuun? Polttopuuhommat? Erilaiset pienet rakennus- ja remontointihommat? Painavien tavaroiden siirrot (40 kg ja siitä ylöspäin)? Mattojen tamppaukset? Ilmanvaihtokoneen suodattimenvaihdot?
Ei siinä mitään jos kerran haluat olla yksin, parisuhde on vapaaehtoinen. Mutta veikkaan että aika monessa perheessä se "ei tee mitään" mies tekee noi hommat vaan hän ei tee asiasta numeroa.
Ei jumalauta näitä listoja. Ensinnäkään kerrostalossa eikä rivitalossa noita hommia tule koskaan. Lumitöitä eikä nurmikonleikkuuta ei välttämättä ole moneen viikkoon tehtävänä. Nykyään ei kukaan tamppaa mattoja. Kuinka usein ilmanvaihtokoneen suodattimia vaihdetaan? Ja millaisessa murjussa asutte, jos joka päivälle riittäää remonttia ja rakentamista? Sen sijaan joka ikinen päivä pitää olla ruokaa pöydässä ja puhdasta päällä. Eikä pieniä lapsia voi jättää keskenään.
Ikävä juttu jos pää ei kestä totuutta. Mutta voin kertoa että kaikissa parisuhteissa ensi-ihastus menee ohi ja tilalle tulee jossain vaiheessa arki. Ilmeisesti osalle tämä on kauhistus kun on totuttu saamaan dopamiinipiikkejä koko ajan.
Lumitöitä ja nurmikonleikkuuta tehdään silloin kun on tarpeen, ei muutoin. Mutta se tarve voi tulla myös sinä sunnuntaina kun olisi halunnut nukkua pitkään tai kiireisenä työaamuna, viimeksimainitussa tapauksessa noustaan sitten vaikkapa klo 5:30 tekemään ne lumityöt että ehtii käväistä vielä suihkussa, syödä aamiaisen ja pukeutua ennen töihin lähtöä. Ja tottakai lumitäihin kuuluu lumen vieminen sopivalle paikalle ja lumitäiden jälkeen hiekoittaminen. Mitä kotikadullani katson niin aika harva rouva on aamuvarhain huolehtimassa noista lumitöistä, sen sijaan sitä useampi isäntä on kolan tai lumilapion varressa. Mitä tulee mattojen tamppaukseen niin ei niitä joka viikko tehdä mutta silloin kun tehdään niin pitää jaksaa käsitellä myös ne raskaammat itämaisetkin matot (juu, kyllä nekin voi tampata kun osaa tekniikan eikä ne silloin vaurioidu). Kotikadullani näyttää olevan jokaisen talon pihassa matontamppausteline ja kaikki talot kotikadullani on rakennettu 2010-luvulla. IV-koneen suodattimien vaihto ei ole iso tai raskas homma, tehdään 2-4 kertaa vuodessa, siinä välissä yleensä imuroidaan karkeasuodattimesta isommat roskat kuten kärpäset. Tuo onnistuisi monelta naiselta varsin hyvin mutta aika harva muistaa tuon tehdä, mies tekee sen ilman numeron tekemistä.
Erilaisiin remontteihin ja rakentamiseen liittyy sama kuin lumitöihin, ainoastaan tarpeen mukaan mutta tarve ei aina kysy ajankohtaa. Toki uuden terassin rakentaminen on tietoinen päätös mutta jos jotain vaurioituu (jotain vaikkapa putoaa vesikaton päälle) niin se ei katso kalenteria tai kelloa.
Ruuan laitosta, pyykinpesusta ja lastenhoidosta en osaa sanoa mitään, se on jokaisen perheen oma juttu. Veikkaan ettei ole ylivoimaista yhdellekään miehelle. Mutta jops miehen tapa tehdä asioita ei kelpaa vaimolle (valittu esim väärä potkupuku lapselle) niin voi voi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Loppu kirjoitti:
Moni nainen kyllästyy piikana olemiseen. Laiska ukko ei ota tarpeeksi vastuuta kodin töistä. On pakko tehdä itse, jotta talossa voi asua ja perhe saa ruokaa. Äijä huolehtii vain omasta vatsastaan. Nyt 51-vuotiaana olen alkanut suunnitella eroa. En jaksa enää huolehtia lähes yksin taloustöistä ym. palkkatyön lisäksi. Helpompaa olisi asua yksin!
Ihan oikeastiko meinaan ettei miehesi tee mitään? Kukas tekee teillä lumityöt? Nurmikonleikkuun? Polttopuuhommat? Erilaiset pienet rakennus- ja remontointihommat? Painavien tavaroiden siirrot (40 kg ja siitä ylöspäin)? Mattojen tamppaukset? Ilmanvaihtokoneen suodattimenvaihdot?
Ei siinä mitään jos kerran haluat olla yksin, parisuhde on vapaaehtoinen. Mutta veikkaan että aika monessa perheessä se "ei tee mitään" mies tekee noi hommat vaan hän ei tee asiasta numeroa.
Ei jumalauta näitä listoja. Ensinnäkään kerrostalossa eikä rivitalossa noita hommia tule koskaan. Lumitöitä eikä nurmikonleikkuuta ei välttämättä ole moneen viikkoon tehtävänä. Nykyään ei kukaan tamppaa mattoja. Kuinka usein ilmanvaihtokoneen suodattimia vaihdetaan? Ja millaisessa murjussa asutte, jos joka päivälle riittäää remonttia ja rakentamista? Sen sijaan joka ikinen päivä pitää olla ruokaa pöydässä ja puhdasta päällä. Eikä pieniä lapsia voi jättää keskenään.
Ikävä juttu jos pää ei kestä totuutta. Mutta voin kertoa että kaikissa parisuhteissa ensi-ihastus menee ohi ja tilalle tulee jossain vaiheessa arki. Ilmeisesti osalle tämä on kauhistus kun on totuttu saamaan dopamiinipiikkejä koko ajan.
Lumitöitä ja nurmikonleikkuuta tehdään silloin kun on tarpeen, ei muutoin. Mutta se tarve voi tulla myös sinä sunnuntaina kun olisi halunnut nukkua pitkään tai kiireisenä työaamuna, viimeksimainitussa tapauksessa noustaan sitten vaikkapa klo 5:30 tekemään ne lumityöt että ehtii käväistä vielä suihkussa, syödä aamiaisen ja pukeutua ennen töihin lähtöä. Ja tottakai lumitäihin kuuluu lumen vieminen sopivalle paikalle ja lumitäiden jälkeen hiekoittaminen. Mitä kotikadullani katson niin aika harva rouva on aamuvarhain huolehtimassa noista lumitöistä, sen sijaan sitä useampi isäntä on kolan tai lumilapion varressa. Mitä tulee mattojen tamppaukseen niin ei niitä joka viikko tehdä mutta silloin kun tehdään niin pitää jaksaa käsitellä myös ne raskaammat itämaisetkin matot (juu, kyllä nekin voi tampata kun osaa tekniikan eikä ne silloin vaurioidu). Kotikadullani näyttää olevan jokaisen talon pihassa matontamppausteline ja kaikki talot kotikadullani on rakennettu 2010-luvulla. IV-koneen suodattimien vaihto ei ole iso tai raskas homma, tehdään 2-4 kertaa vuodessa, siinä välissä yleensä imuroidaan karkeasuodattimesta isommat roskat kuten kärpäset. Tuo onnistuisi monelta naiselta varsin hyvin mutta aika harva muistaa tuon tehdä, mies tekee sen ilman numeron tekemistä.
Erilaisiin remontteihin ja rakentamiseen liittyy sama kuin lumitöihin, ainoastaan tarpeen mukaan mutta tarve ei aina kysy ajankohtaa. Toki uuden terassin rakentaminen on tietoinen päätös mutta jos jotain vaurioituu (jotain vaikkapa putoaa vesikaton päälle) niin se ei katso kalenteria tai kelloa.
Ruuan laitosta, pyykinpesusta ja lastenhoidosta en osaa sanoa mitään, se on jokaisen perheen oma juttu. Veikkaan ettei ole ylivoimaista yhdellekään miehelle. Mutta jops miehen tapa tehdä asioita ei kelpaa vaimolle (valittu esim väärä potkupuku lapselle) niin voi voi.
Olipa pitkä selitys. No, ihan joka ikinen nainen ja suurin osa miehistäkin osaa onneksi sanoa ruoanlaitosta, pyykinpesusta ja lastenhoidosta, että sitä tarvetta riittää
perheissä ihan joka ikiselle päivälle ympäri vuoden, huvitti tai ei, jaksoi tai ei, ja tekemättäkään ei voi jättää. Työmäärä on aika erilainen kuin satunnaisissa tai kertaluonteisissa hommissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, sinä olet elänyt koko elämäsi vain itsellesi, ja et ymmärrä, miksi joku, joka ei ole elänyt koko elämäänsä vain itselleen, haluaa jossain vaiheessa elää vain itselleen? Ovat hekin varmaan nuorina, ennen lasten syntymää, eläneet vain itselleen. Mutta sitten tuli se elämänvaihe, jolloin keskityttiin lapsiin, ja omat tarpeet jäivät ikään kuin sivuun.
Tosin minä suurperheen äitinä ihmettelen, miksi se "itselleen eläminen" pitää aloittaa vasta lasten muutettua omilleen. Minulla kuopus on 10v, ja olen jo lisännyt sitä itselleni elämistä jonkin verran. Eli pystyn jo ottamaan aika paljon omaa aikaa. Onneksi mieheni ymmärtää elämänmuutostarpeeni, joten häntä minun ei tarvitse jättää.
Tuohan on tyhmää järjestää itsensä tilanteeseen, jossa omat tarpeet jää sivuun. Miksi ei voi elää normaalisti niin, että muiden ja omat tarpeet pysyy tasapainossa?
Ja mitenhän tämäkin onnistuu?
Siten, että jättää ne kakarat hankkimatta, jos se tuntuu itselle epämieluisalta ja raskaalta taakalta. Olemme jo vuosikymmeniä eläneet maassa ja yhteiskunnassa, jossa lisääntyminen on täysin vapaaehtoista ja ehkäsyä on saatavilla ihan jokaiselle.
Vanhemmuus on aina lähtökohtaisesti raskasta. Sulla on vuosikausia olentoja, jotka takertuvat sinuun ja vaativat jatkuvasti kaikenlaista fyysistä ja psyykkistä palvelua. Etkä sä voi hylätä niitä, koska se on vastoin kaikkea sitä mitä ympäristö ja sinä itsekin odotatte sinulta. On pakko vaan kestää, vaikka 40 asteen kuumeessa kaitsea sitä lapsilaumaa. Ja se miespuolinen aikuinen voi perheessä helposti vetäytyä sivuun ja jättää kaikki vaimolle, koska kulttuurisesti häntä ei samalla tavalla syyllistetä itsekkyydestä. Siitä huolimatta minä kuten moni muukin halusi välttämättä käydä sen läpi. En yhtään kadu viiden lapsen hankkimista ja hyvin raskaita vuosia. Mutta nyt kun he eivät enää tarvitse minua, niin mies ilmestyy vinkumaan, että nyt täytyy hänelle tarjota täydelliset siivous- ja seksipalvelut. Viimeksi mainituista ei saa itse mitään irti, äijä haluaa vaan maata selällään ja hoidattaa kaikki hommat minulla. Juu ei, nyt elän todellakin vain itselleni ja toi äijä saa jäädä. Näin siitä huolimatta, että olen uskovainen ja pidän avioeroa syntinä. Mutta mielenterveys ei kestä alistua paskaan suhteeseen. Mies ei ole vauva, jota minun pitäisi alistua hoitamaan.
Typerää tehdä lapsia ja väittää etteikö se olisi elämistä itselleen!! Itsekkäistä syistä niitä lapsia tehdään. Kaksoisstandardit tässäkin. Ettekö te nää näitä järjettömyyksiä ollenkaan, vai eikö ego anna myöntää olevansa väärässä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Loppu kirjoitti:
Moni nainen kyllästyy piikana olemiseen. Laiska ukko ei ota tarpeeksi vastuuta kodin töistä. On pakko tehdä itse, jotta talossa voi asua ja perhe saa ruokaa. Äijä huolehtii vain omasta vatsastaan. Nyt 51-vuotiaana olen alkanut suunnitella eroa. En jaksa enää huolehtia lähes yksin taloustöistä ym. palkkatyön lisäksi. Helpompaa olisi asua yksin!
Ihan oikeastiko meinaan ettei miehesi tee mitään? Kukas tekee teillä lumityöt? Nurmikonleikkuun? Polttopuuhommat? Erilaiset pienet rakennus- ja remontointihommat? Painavien tavaroiden siirrot (40 kg ja siitä ylöspäin)? Mattojen tamppaukset? Ilmanvaihtokoneen suodattimenvaihdot?
Ei siinä mitään jos kerran haluat olla yksin, parisuhde on vapaaehtoinen. Mutta veikkaan että aika monessa perheessä se "ei tee mitään" mies tekee noi hommat vaan hän ei tee asiasta numeroa.
Ei jumalauta näitä listoja. Ensinnäkään kerrostalossa eikä rivitalossa noita hommia tule koskaan. Lumitöitä eikä nurmikonleikkuuta ei välttämättä ole moneen viikkoon tehtävänä. Nykyään ei kukaan tamppaa mattoja. Kuinka usein ilmanvaihtokoneen suodattimia vaihdetaan? Ja millaisessa murjussa asutte, jos joka päivälle riittäää remonttia ja rakentamista? Sen sijaan joka ikinen päivä pitää olla ruokaa pöydässä ja puhdasta päällä. Eikä pieniä lapsia voi jättää keskenään.
Ikävä juttu jos pää ei kestä totuutta. Mutta voin kertoa että kaikissa parisuhteissa ensi-ihastus menee ohi ja tilalle tulee jossain vaiheessa arki. Ilmeisesti osalle tämä on kauhistus kun on totuttu saamaan dopamiinipiikkejä koko ajan.
Lumitöitä ja nurmikonleikkuuta tehdään silloin kun on tarpeen, ei muutoin. Mutta se tarve voi tulla myös sinä sunnuntaina kun olisi halunnut nukkua pitkään tai kiireisenä työaamuna, viimeksimainitussa tapauksessa noustaan sitten vaikkapa klo 5:30 tekemään ne lumityöt että ehtii käväistä vielä suihkussa, syödä aamiaisen ja pukeutua ennen töihin lähtöä. Ja tottakai lumitäihin kuuluu lumen vieminen sopivalle paikalle ja lumitäiden jälkeen hiekoittaminen. Mitä kotikadullani katson niin aika harva rouva on aamuvarhain huolehtimassa noista lumitöistä, sen sijaan sitä useampi isäntä on kolan tai lumilapion varressa. Mitä tulee mattojen tamppaukseen niin ei niitä joka viikko tehdä mutta silloin kun tehdään niin pitää jaksaa käsitellä myös ne raskaammat itämaisetkin matot (juu, kyllä nekin voi tampata kun osaa tekniikan eikä ne silloin vaurioidu). Kotikadullani näyttää olevan jokaisen talon pihassa matontamppausteline ja kaikki talot kotikadullani on rakennettu 2010-luvulla. IV-koneen suodattimien vaihto ei ole iso tai raskas homma, tehdään 2-4 kertaa vuodessa, siinä välissä yleensä imuroidaan karkeasuodattimesta isommat roskat kuten kärpäset. Tuo onnistuisi monelta naiselta varsin hyvin mutta aika harva muistaa tuon tehdä, mies tekee sen ilman numeron tekemistä.
Erilaisiin remontteihin ja rakentamiseen liittyy sama kuin lumitöihin, ainoastaan tarpeen mukaan mutta tarve ei aina kysy ajankohtaa. Toki uuden terassin rakentaminen on tietoinen päätös mutta jos jotain vaurioituu (jotain vaikkapa putoaa vesikaton päälle) niin se ei katso kalenteria tai kelloa.
Ruuan laitosta, pyykinpesusta ja lastenhoidosta en osaa sanoa mitään, se on jokaisen perheen oma juttu. Veikkaan ettei ole ylivoimaista yhdellekään miehelle. Mutta jops miehen tapa tehdä asioita ei kelpaa vaimolle (valittu esim väärä potkupuku lapselle) niin voi voi.
Tämä voi nyt järkyttää sinua, mutta perheet elävät eri tavoin eri paikoissa. Itse asun rivitalossa eikä täällä mitään miesten töitä ole asukkaan tehtävänä. Jos enimmät lumet etuovelta siivoaa niin se riittää. Auto on, mutta kaikki siihen liittyvä on helppo ulkoistaa.
Miesten työt on juuri tuollaista puuhastelua. Tehdään, jos on tarve, mutta harvemmin niiden suhteen on tarve tehdä juuri sillä sekunnilla kun tarve vaatii. Terassihommat voi tehdä kesällä missä vaiheessa vain, mutta jos lapsella on nälkä, asiaa pitää hoitaa heti eikä tunnin päästä. Olisi myös kiva, jos joku olisi käynyt kaupassakin, jottta on jotain mistä tehdä ruokaa. Jos lapset heräilevät yöllä niin heitä on hoidettava silloinkin, huvitti tai ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, sinä olet elänyt koko elämäsi vain itsellesi, ja et ymmärrä, miksi joku, joka ei ole elänyt koko elämäänsä vain itselleen, haluaa jossain vaiheessa elää vain itselleen? Ovat hekin varmaan nuorina, ennen lasten syntymää, eläneet vain itselleen. Mutta sitten tuli se elämänvaihe, jolloin keskityttiin lapsiin, ja omat tarpeet jäivät ikään kuin sivuun.
Tosin minä suurperheen äitinä ihmettelen, miksi se "itselleen eläminen" pitää aloittaa vasta lasten muutettua omilleen. Minulla kuopus on 10v, ja olen jo lisännyt sitä itselleni elämistä jonkin verran. Eli pystyn jo ottamaan aika paljon omaa aikaa. Onneksi mieheni ymmärtää elämänmuutostarpeeni, joten häntä minun ei tarvitse jättää.
Tuohan on tyhmää järjestää itsensä tilanteeseen, jossa omat tarpeet jää sivuun. Miksi ei voi elää normaalisti niin, että muiden ja omat tarpeet pysyy tasapainossa?
Ja mitenhän tämäkin onnistuu?
Siten, että jättää ne kakarat hankkimatta, jos se tuntuu itselle epämieluisalta ja raskaalta taakalta. Olemme jo vuosikymmeniä eläneet maassa ja yhteiskunnassa, jossa lisääntyminen on täysin vapaaehtoista ja ehkäsyä on saatavilla ihan jokaiselle.
Vanhemmuus on aina lähtökohtaisesti raskasta. Sulla on vuosikausia olentoja, jotka takertuvat sinuun ja vaativat jatkuvasti kaikenlaista fyysistä ja psyykkistä palvelua. Etkä sä voi hylätä niitä, koska se on vastoin kaikkea sitä mitä ympäristö ja sinä itsekin odotatte sinulta. On pakko vaan kestää, vaikka 40 asteen kuumeessa kaitsea sitä lapsilaumaa. Ja se miespuolinen aikuinen voi perheessä helposti vetäytyä sivuun ja jättää kaikki vaimolle, koska kulttuurisesti häntä ei samalla tavalla syyllistetä itsekkyydestä. Siitä huolimatta minä kuten moni muukin halusi välttämättä käydä sen läpi. En yhtään kadu viiden lapsen hankkimista ja hyvin raskaita vuosia. Mutta nyt kun he eivät enää tarvitse minua, niin mies ilmestyy vinkumaan, että nyt täytyy hänelle tarjota täydelliset siivous- ja seksipalvelut. Viimeksi mainituista ei saa itse mitään irti, äijä haluaa vaan maata selällään ja hoidattaa kaikki hommat minulla. Juu ei, nyt elän todellakin vain itselleni ja toi äijä saa jäädä. Näin siitä huolimatta, että olen uskovainen ja pidän avioeroa syntinä. Mutta mielenterveys ei kestä alistua paskaan suhteeseen. Mies ei ole vauva, jota minun pitäisi alistua hoitamaan.
Raamatussa on kohta missä sanotaan että huono liitto ei ole pyhä eikä sellaiseen pidä jäädä. Liitolla on siunaus vain silloin kun kumpikin sitä kunnioittaa, joten sinun ei tarvitse tältä kantilta ainakaan murehtia. Miehesi on jättänyt oman sopimuksensa pitämättä. Teet oikein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai se johtuu siitä, että ovat koko ikänsä laittaneet muiden tarpeet omiensa edelle.
Musta tuo on aika surullista, että koko elämä mennyt sit siihen .
Minusta on aika surullista elää vain itselleen.
Voiko itsekkäämpää ja itsekeskeisempää olla?!Jokainen syntyy ja kuolee yksin.
Niin, eikö siinä syntymän ja kuolemaan välissä kannattaisi elää ja luoda yhteyksiä muihin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Loppu kirjoitti:
Moni nainen kyllästyy piikana olemiseen. Laiska ukko ei ota tarpeeksi vastuuta kodin töistä. On pakko tehdä itse, jotta talossa voi asua ja perhe saa ruokaa. Äijä huolehtii vain omasta vatsastaan. Nyt 51-vuotiaana olen alkanut suunnitella eroa. En jaksa enää huolehtia lähes yksin taloustöistä ym. palkkatyön lisäksi. Helpompaa olisi asua yksin!
Ihan oikeastiko meinaan ettei miehesi tee mitään? Kukas tekee teillä lumityöt? Nurmikonleikkuun? Polttopuuhommat? Erilaiset pienet rakennus- ja remontointihommat? Painavien tavaroiden siirrot (40 kg ja siitä ylöspäin)? Mattojen tamppaukset? Ilmanvaihtokoneen suodattimenvaihdot?
Ei siinä mitään jos kerran haluat olla yksin, parisuhde on vapaaehtoinen. Mutta veikkaan että aika monessa perheessä se "ei tee mitään" mies tekee noi hommat vaan hän ei tee asiasta numeroa.
Ei jumalauta näitä listoja. Ensinnäkään kerrostalossa eikä rivitalossa noita hommia tule koskaan. Lumitöitä eikä nurmikonleikkuuta ei välttämättä ole moneen viikkoon tehtävänä. Nykyään ei kukaan tamppaa mattoja. Kuinka usein ilmanvaihtokoneen suodattimia vaihdetaan? Ja millaisessa murjussa asutte, jos joka päivälle riittäää remonttia ja rakentamista? Sen sijaan joka ikinen päivä pitää olla ruokaa pöydässä ja puhdasta päällä. Eikä pieniä lapsia voi jättää keskenään.
Oli kyllä ihme lista. Ei meillä ole ollut ikinä vuokra-asunnossa mitään noista hommista. Huollot tekee huoltomies ja huoltoyhtiö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikävää, jos sinulla on tuollaisia kokemuksia, mutta kyllä perhe ja lapset yleensä lisäävät ihmisen hyvinvointia ja onnellisuutta ja tuovat sisältöä elämään. Yksinäisyys taas on musertavaa ja koettelee terveyttäkin.
Itse voin puhua tietenkin vain omasta kokemusestani ja omasta puolestani, mutta joo, onnellisinta on elämä ollut silloin, kun lapset oli pieniä.
Lasten onnellistuttava vaikutus on osoitettu tutkimuksissa.
Varmaan koskee niitä, jotka lapsia ovat halunneetkin.
Nykypäivänä lapsia ei tarvitse tehdä muiden kuin niiden jotka ovat halunneet. Mutta vertailussa lapsettomiin (riippumatta syystä), vanhemmat ovat onnellisempia. Yksilötasolla voi tietysti olla toisin, mutta tilastot sanoo näin.
Se mitä tilastot sanovat, eivät välttämättä ole koko totuus. Kuka tahansa voi vastata kyselyihin mitä haluaa. Lapsia hankkineet ehkä haluavat mieltää itsensä onnellisiksi siksi, koska lapsia ei voi perua.
Ja kun ei voida myöntää, sanotaan että aletaan elää vihdoin itseään varten.
Ehkä osa tekee lapsia saavuttakseen satatusta. Sitten kun lapset lentävät pesästä uhriudutaan siitä omasta valinnasta ja kovaan ääneen meuhkataan, että NYT minä alan elämään itselleni. Ei tajuta että on eletty itselle koko ajan. Omista valinnoista uhriutuminen on vähän huvittavaa.
Ihan oikeastiko meinaan ettei miehesi tee mitään? Kukas tekee teillä lumityöt? Nurmikonleikkuun? Polttopuuhommat? Erilaiset pienet rakennus- ja remontointihommat? Painavien tavaroiden siirrot (40 kg ja siitä ylöspäin)? Mattojen tamppaukset? Ilmanvaihtokoneen suodattimenvaihdot?
Ei siinä mitään jos kerran haluat olla yksin, parisuhde on vapaaehtoinen. Mutta veikkaan että aika monessa perheessä se "ei tee mitään" mies tekee noi hommat vaan hän ei tee asiasta numeroa.