Miksi 45-60v naisille tulee aina se "alan elää itselleni"-vaihe?

Erosin 50-vuotiaana, kun mun lapsi oli siinä iässä, että pystyi itse päättämään, kuinka paljon haluaa viettää aikaa isänsä seurassa. Siihen asti koin, että mun pitää olla aina paikalla, koska henkinen väkivalta oli niin runsasta. Exä myös uhkasi tappaa itsensä, jos lähden, ja minä nyt otan tällaiset uhkailut lähtökohtaisesti todesta. Valehtelihan tuo siinäkin, tietysti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Typerää tehdä lapsia ja väittää etteikö se olisi elämistä itselleen!! Itsekkäistä syistä niitä lapsia tehdään. Kaksoisstandardit tässäkin. Ettekö te nää näitä järjettömyyksiä ollenkaan, vai eikö ego anna myöntää olevansa väärässä?

Totta kai se on valinta, mutta se on 24/7 palvelemista. Vaikka se olisi kuinka kivaa ja "omannäköistä elämää", niin silti sen tarkoituskin on olla vain projekti. Kun se on ohi, voi lopettaa palvelemisen ja muitten miellyttämisen ja alkaa miellyttää vain itseään.

Älä vääristele. Jos lapsia tarvitsee palvella 24/7 ja vielä 18 vuotta, on kasvatuksessa menty aika paljon metsään. Lapsiarki on raskasta muutamia vuosia ja sitten alkaa jäämään aikaa tehdä siinä sivussa melkein mitä vain.

Et tiedä mistä puhut. Tai sitten sulla on lapsia, joista et tiedä mitä ne tekevät.

On minulla ja tiedän varsin hyvin heidän asiansa. Tämä ei kuitenkaan ole mikään TAAKKA joka estää minua elämästä ja nauttimasta siitä. Todella monet uhriutuu omista lapsistaan ja se oksettaa. Ollaan niin avuttomia, että koko elämä menee solmuun niistä lapsista. Kertoisitko esimerkkejä miten ne lapset estää esim normaaleja harrastuksia?

Ei jää mitään energiaa harrastaa. Olin minäkin aktiivinen liikunnan harrastaja ennen kuin vaihdoimme exän kanssa lähivanhemmuutta. 5 treenikertaa viikossa on vaihtunut nukkumiseen sohvalla. Ihmissuhteet on kaikki laitettu pois, ei ole voimia. Ei vain jaksa enää mitään. Odottaa vain että se sitten tuosta aikuistuu joku päivä. Sitten nukun 2 vuotta ja katson elämäni uusiksi.

Ok. Lapset ovat valtaosan ajastaan minulla, koska heidän äitinsä koki elämänsä vähän samoin kuin sinä. Meillä arki sujuu ja tehdään kaikista kivoja asioita, näin talvella hiihdetään, luistellaan ja lasketellaan. Jokaisen joka tekee lapsia, pitäisi miettiä asia niin että jaksaako kasvattaa ne lapset tarvittaessa yksin ja onko siihen varaa. Se tuntuu unohtuvan todella monella ja on myös niitä lapsia kohtaan väärin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Loppu kirjoitti:

Moni nainen kyllästyy piikana olemiseen. Laiska ukko ei ota tarpeeksi vastuuta kodin töistä. On pakko tehdä itse, jotta talossa voi asua ja perhe saa ruokaa. Äijä huolehtii vain omasta vatsastaan. Nyt 51-vuotiaana olen alkanut suunnitella eroa. En jaksa enää huolehtia lähes yksin taloustöistä ym. palkkatyön lisäksi. Helpompaa olisi asua yksin!

Ihan oikeastiko meinaan ettei miehesi tee mitään? Kukas tekee teillä lumityöt? Nurmikonleikkuun? Polttopuuhommat? Erilaiset pienet rakennus- ja remontointihommat? Painavien tavaroiden siirrot (40 kg ja siitä ylöspäin)? Mattojen tamppaukset? Ilmanvaihtokoneen suodattimenvaihdot?

Ei siinä mitään jos kerran haluat olla yksin, parisuhde on vapaaehtoinen. Mutta veikkaan että aika monessa perheessä se "ei tee mitään" mies tekee noi hommat vaan hän ei tee asiasta numeroa.

Ei jumalauta näitä listoja. Ensinnäkään kerrostalossa eikä rivitalossa noita hommia tule koskaan. Lumitöitä eikä nurmikonleikkuuta ei välttämättä ole moneen viikkoon tehtävänä. Nykyään ei kukaan tamppaa mattoja. Kuinka usein ilmanvaihtokoneen suodattimia vaihdetaan? Ja millaisessa murjussa asutte, jos joka päivälle riittäää remonttia ja rakentamista? Sen sijaan joka ikinen päivä pitää olla ruokaa pöydässä ja puhdasta päällä. Eikä pieniä lapsia voi jättää keskenään. 

Ikävä juttu jos pää ei kestä totuutta. Mutta voin kertoa että kaikissa parisuhteissa ensi-ihastus menee ohi ja tilalle tulee jossain vaiheessa arki. Ilmeisesti osalle tämä on kauhistus kun on totuttu saamaan dopamiinipiikkejä koko ajan.

Lumitöitä ja nurmikonleikkuuta tehdään silloin kun on tarpeen, ei muutoin. Mutta se tarve voi tulla myös sinä sunnuntaina kun olisi halunnut nukkua pitkään tai kiireisenä työaamuna, viimeksimainitussa tapauksessa noustaan sitten vaikkapa klo 5:30 tekemään ne lumityöt että ehtii käväistä vielä suihkussa, syödä aamiaisen ja pukeutua ennen töihin lähtöä. Ja tottakai lumitäihin kuuluu lumen vieminen sopivalle paikalle ja lumitäiden jälkeen hiekoittaminen. Mitä kotikadullani katson niin aika harva rouva on aamuvarhain huolehtimassa noista lumitöistä, sen sijaan sitä useampi isäntä on kolan tai lumilapion varressa. Mitä tulee mattojen tamppaukseen niin ei niitä joka viikko tehdä mutta silloin kun tehdään niin pitää jaksaa käsitellä myös ne raskaammat itämaisetkin matot (juu, kyllä nekin voi tampata kun osaa tekniikan eikä ne silloin vaurioidu). Kotikadullani näyttää olevan jokaisen talon pihassa matontamppausteline ja kaikki talot kotikadullani on rakennettu 2010-luvulla. IV-koneen suodattimien vaihto ei ole iso tai raskas homma, tehdään 2-4 kertaa vuodessa, siinä välissä yleensä imuroidaan karkeasuodattimesta isommat roskat kuten kärpäset. Tuo onnistuisi monelta naiselta varsin hyvin mutta aika harva muistaa tuon tehdä, mies tekee sen ilman numeron tekemistä.

Erilaisiin remontteihin ja rakentamiseen liittyy sama kuin lumitöihin, ainoastaan tarpeen mukaan mutta tarve ei aina kysy ajankohtaa. Toki uuden terassin rakentaminen on tietoinen päätös mutta jos jotain vaurioituu (jotain vaikkapa putoaa vesikaton päälle) niin se ei katso kalenteria tai kelloa.

Ruuan laitosta, pyykinpesusta ja lastenhoidosta en osaa sanoa mitään, se on jokaisen perheen oma juttu. Veikkaan ettei ole ylivoimaista yhdellekään miehelle. Mutta jops miehen tapa tehdä asioita ei kelpaa vaimolle (valittu esim väärä potkupuku lapselle) niin voi voi.

Riippunee siitä missäpäin Suomea asuu. Täällä Varsinaissuomessa on 1-2 kertaa vuodessa sellainen tilanne, että lumityöt on tehtävä, jotta pihasta pääsee pois. Tänä talvena ei vielä ollut kertaakaan. Käytännössä aina ne voi tehdä illalla (ja minä (nainen) ne yleensä teen, koska tulen ensimmäisenä kotiin). Tällä alueella ei kenelläkään ole mitään matontamppaustelineitä, eikä tosin sellaisia mattojakaan joita voisi tampata (taidatte asua jossain räsymättojen maailmassa maalla).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Typerää tehdä lapsia ja väittää etteikö se olisi elämistä itselleen!! Itsekkäistä syistä niitä lapsia tehdään. Kaksoisstandardit tässäkin. Ettekö te nää näitä järjettömyyksiä ollenkaan, vai eikö ego anna myöntää olevansa väärässä?

Totta kai se on valinta, mutta se on 24/7 palvelemista. Vaikka se olisi kuinka kivaa ja "omannäköistä elämää", niin silti sen tarkoituskin on olla vain projekti. Kun se on ohi, voi lopettaa palvelemisen ja muitten miellyttämisen ja alkaa miellyttää vain itseään.

Älä vääristele. Jos lapsia tarvitsee palvella 24/7 ja vielä 18 vuotta, on kasvatuksessa menty aika paljon metsään. Lapsiarki on raskasta muutamia vuosia ja sitten alkaa jäämään aikaa tehdä siinä sivussa melkein mitä vain.

Et tiedä mistä puhut. Tai sitten sulla on lapsia, joista et tiedä mitä ne tekevät.

On minulla ja tiedän varsin hyvin heidän asiansa. Tämä ei kuitenkaan ole mikään TAAKKA joka estää minua elämästä ja nauttimasta siitä. Todella monet uhriutuu omista lapsistaan ja se oksettaa. Ollaan niin avuttomia, että koko elämä menee solmuun niistä lapsista. Kertoisitko esimerkkejä miten ne lapset estää esim normaaleja harrastuksia?

Ei minullekaan lapset ole koskaan olleet taakka tai estäneet elämästä, tuoneet miljoona kertaa enemmän iloa elämään kuin huolta ja murhetta. Mutta kyllä heidän pois muuttonsa on antanut myös paljon lisää omaa aikaa, jos nyt tapaan heitä kerran kahdessa viikossa muutaman tunnin kun ennen aikaa meni ihan ruokapöydän ympärillä keskusteluun vähintäin puoli tuntia päivässä enemmän kuin nyt yksin istuessa. Ja muutenkin halusin olla kotona kun hekin olivat, harrastukset sovitettiin samiinhin aikoihin ja ihan tuo ruuanlaitto, siihen ei nykyisin paljon aikaa mene, vaikka ennenkin siihen osallistui nuorisokin.

Ehkä helpittavinta oli kun ei enää tarvitse valvoa yötä odottaen nuorisoa kotiin, mutta se on oma luonne kysymys, että pesän on oltava täysi ennenkuin voi nukkua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikävää, jos sinulla on tuollaisia kokemuksia, mutta kyllä perhe ja lapset yleensä lisäävät ihmisen hyvinvointia ja onnellisuutta ja tuovat sisältöä elämään. Yksinäisyys taas on musertavaa ja koettelee terveyttäkin.

Itse voin puhua tietenkin vain omasta kokemusestani ja omasta puolestani, mutta joo, onnellisinta on elämä ollut silloin, kun lapset oli pieniä.

Lasten onnellistuttava vaikutus on osoitettu tutkimuksissa.

Varmaan koskee niitä, jotka lapsia ovat halunneetkin.

Nykypäivänä lapsia ei tarvitse tehdä muiden kuin niiden jotka ovat halunneet. Mutta vertailussa lapsettomiin (riippumatta syystä), vanhemmat ovat onnellisempia. Yksilötasolla voi tietysti olla toisin, mutta tilastot sanoo näin.

Uskottele sinä itsellesi noin, -tilastoja tuosta asiasta löytyy ihan siihen agendaan, mikä omaa mielenrauhaa parhaiten tukee :D 

Vierailija kirjoitti:

Elämä vaan helpottuu kummasti kun lapset lähtee maailmalle ja mies löytää sen nuoremman.

Eikä sitä oikeastaan ole edes huomannut ennen miten kuormitunut on ollut.

Elämästä häviää makaronilaatikko, mokkapalat, anoppi, miehen klähmivä dementikkosetä, hikiset hokkarit, ikuisesti täysi pyykkikori, eteisestä tonteittain hiekkaa, mopon pärinä, huonosti nukuttut yöt.

Tilalle tulee joku vieras ihminen peilistä, missä on se tytön heitukka joka sieltä viimeksi katsoi kun ehti vilkaista, sitä etsii kirjoista, jumpasta, teatterista, illan istuaisista aikuisten kesken ja muualta se löytyy muttei peilistä.

Sinulla ei siis ole ollut mitään osaa siinä, millaiseksi elämäsi on muodostunut? Olisit itse harrastanut (vaikka hotelliöitä), niin ei tarvitsisi iloita lasten lähdöstä. Pakkohan se on ruokaa laittaa ja lasten harrastuksissa olla jollain tavalla mukana. Miksi teit lapsia, jos useamman asukin tuottama pyykkimäärä ja kotihommat ärsyttää?

Jos itse olen noin onnellinen, kun koti muuttuu lapsettomaksi, olen epäonnistunut ihminen. Onneksi harrastan ja teen omia juttuja ja ei se pyykkivuori nyt musertava asia ole, että vaihtaisin perheeni pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Loppu kirjoitti:

Moni nainen kyllästyy piikana olemiseen. Laiska ukko ei ota tarpeeksi vastuuta kodin töistä. On pakko tehdä itse, jotta talossa voi asua ja perhe saa ruokaa. Äijä huolehtii vain omasta vatsastaan. Nyt 51-vuotiaana olen alkanut suunnitella eroa. En jaksa enää huolehtia lähes yksin taloustöistä ym. palkkatyön lisäksi. Helpompaa olisi asua yksin!

Ihan oikeastiko meinaan ettei miehesi tee mitään? Kukas tekee teillä lumityöt? Nurmikonleikkuun? Polttopuuhommat? Erilaiset pienet rakennus- ja remontointihommat? Painavien tavaroiden siirrot (40 kg ja siitä ylöspäin)? Mattojen tamppaukset? Ilmanvaihtokoneen suodattimenvaihdot?

Ei siinä mitään jos kerran haluat olla yksin, parisuhde on vapaaehtoinen. Mutta veikkaan että aika monessa perheessä se "ei tee mitään" mies tekee noi hommat vaan hän ei tee asiasta numeroa.

Ei jumalauta näitä listoja. Ensinnäkään kerrostalossa eikä rivitalossa noita hommia tule koskaan. Lumitöitä eikä nurmikonleikkuuta ei välttämättä ole moneen viikkoon tehtävänä. Nykyään ei kukaan tamppaa mattoja. Kuinka usein ilmanvaihtokoneen suodattimia vaihdetaan? Ja millaisessa murjussa asutte, jos joka päivälle riittäää remonttia ja rakentamista? Sen sijaan joka ikinen päivä pitää olla ruokaa pöydässä ja puhdasta päällä. Eikä pieniä lapsia voi jättää keskenään. 

Ikävä juttu jos pää ei kestä totuutta. Mutta voin kertoa että kaikissa parisuhteissa ensi-ihastus menee ohi ja tilalle tulee jossain vaiheessa arki. Ilmeisesti osalle tämä on kauhistus kun on totuttu saamaan dopamiinipiikkejä koko ajan.

Lumitöitä ja nurmikonleikkuuta tehdään silloin kun on tarpeen, ei muutoin. Mutta se tarve voi tulla myös sinä sunnuntaina kun olisi halunnut nukkua pitkään tai kiireisenä työaamuna, viimeksimainitussa tapauksessa noustaan sitten vaikkapa klo 5:30 tekemään ne lumityöt että ehtii käväistä vielä suihkussa, syödä aamiaisen ja pukeutua ennen töihin lähtöä. Ja tottakai lumitäihin kuuluu lumen vieminen sopivalle paikalle ja lumitäiden jälkeen hiekoittaminen. Mitä kotikadullani katson niin aika harva rouva on aamuvarhain huolehtimassa noista lumitöistä, sen sijaan sitä useampi isäntä on kolan tai lumilapion varressa. Mitä tulee mattojen tamppaukseen niin ei niitä joka viikko tehdä mutta silloin kun tehdään niin pitää jaksaa käsitellä myös ne raskaammat itämaisetkin matot (juu, kyllä nekin voi tampata kun osaa tekniikan eikä ne silloin vaurioidu). Kotikadullani näyttää olevan jokaisen talon pihassa matontamppausteline ja kaikki talot kotikadullani on rakennettu 2010-luvulla. IV-koneen suodattimien vaihto ei ole iso tai raskas homma, tehdään 2-4 kertaa vuodessa, siinä välissä yleensä imuroidaan karkeasuodattimesta isommat roskat kuten kärpäset. Tuo onnistuisi monelta naiselta varsin hyvin mutta aika harva muistaa tuon tehdä, mies tekee sen ilman numeron tekemistä.

Erilaisiin remontteihin ja rakentamiseen liittyy sama kuin lumitöihin, ainoastaan tarpeen mukaan mutta tarve ei aina kysy ajankohtaa. Toki uuden terassin rakentaminen on tietoinen päätös mutta jos jotain vaurioituu (jotain vaikkapa putoaa vesikaton päälle) niin se ei katso kalenteria tai kelloa.

Ruuan laitosta, pyykinpesusta ja lastenhoidosta en osaa sanoa mitään, se on jokaisen perheen oma juttu. Veikkaan ettei ole ylivoimaista yhdellekään miehelle. Mutta jops miehen tapa tehdä asioita ei kelpaa vaimolle (valittu esim väärä potkupuku lapselle) niin voi voi.

Riippunee siitä missäpäin Suomea asuu. Täällä Varsinaissuomessa on 1-2 kertaa vuodessa sellainen tilanne, että lumityöt on tehtävä, jotta pihasta pääsee pois. Tänä talvena ei vielä ollut kertaakaan. Käytännössä aina ne voi tehdä illalla (ja minä (nainen) ne yleensä teen, koska tulen ensimmäisenä kotiin). Tällä alueella ei kenelläkään ole mitään matontamppaustelineitä, eikä tosin sellaisia mattojakaan joita voisi tampata (taidatte asua jossain räsymättojen maailmassa maalla).

Pirkanmaalla on saanut tehdä ihan reippaasti lumitöitä. Ihmeellistä että siellä ei ole satanut lunta. Eri

Vierailija kirjoitti:

Lapsia tehdään liian nuorena, jää se aika pois, jolloin voisi etsiä omia mielenkiinnon kohteita, ollaan kotona lasten kanssa vuosikausia ilman virikkeitä. Sitten kun lapset kasvavat ja muuttavat omillensa huomaa, että ei ole mitään omaa ja yritetään esittää kotimarttyyria, joka on elämänsä perheelleen uhrannut ja nyt ansaitsee omaa aikaa. Joka siis tuli ihan ilman omaa panosta.

Ei tarvitse ottaa viisikymppisenä omaa aikaa, jos perheessä on kaikki ottaneet vastuuta ja jokainen saanut harrastaa. Ja lapsetkin on tehty siinä vaiheessa, että oma nuoruus on eletty, eikä ole tehty lasten syntymän jälkeen uraa pitkään vain kotiäitinä. Vuodet, jolloin lapset ovat pieniä voivat olla antoisia, jos ei elä marttyriäidin elämää.

Vaikka vuoden pienten ja isompienkin lasten kanssa ovatkin antoisia, ei ole mitenkään väärin nauttia siitä ajasta kun ei enää tarvitse huolehtia kuin itsestään. Ei se tarkoita että olisi mitenkään marttyyriäiti, se on normaalia elämän kulkua. Ihme syyllistystä taas. Äitinä ei kerta kaikkiaan voi tehdä oikein, aina menee joku pieleen, on lastensa kanssa joko liikaa tai liian vähän tai ainakin väärällä tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Loppu kirjoitti:

Moni nainen kyllästyy piikana olemiseen. Laiska ukko ei ota tarpeeksi vastuuta kodin töistä. On pakko tehdä itse, jotta talossa voi asua ja perhe saa ruokaa. Äijä huolehtii vain omasta vatsastaan. Nyt 51-vuotiaana olen alkanut suunnitella eroa. En jaksa enää huolehtia lähes yksin taloustöistä ym. palkkatyön lisäksi. Helpompaa olisi asua yksin!

Ihan oikeastiko meinaan ettei miehesi tee mitään? Kukas tekee teillä lumityöt? Nurmikonleikkuun? Polttopuuhommat? Erilaiset pienet rakennus- ja remontointihommat? Painavien tavaroiden siirrot (40 kg ja siitä ylöspäin)? Mattojen tamppaukset? Ilmanvaihtokoneen suodattimenvaihdot?

Ei siinä mitään jos kerran haluat olla yksin, parisuhde on vapaaehtoinen. Mutta veikkaan että aika monessa perheessä se "ei tee mitään" mies tekee noi hommat vaan hän ei tee asiasta numeroa.

Ei jumalauta näitä listoja. Ensinnäkään kerrostalossa eikä rivitalossa noita hommia tule koskaan. Lumitöitä eikä nurmikonleikkuuta ei välttämättä ole moneen viikkoon tehtävänä. Nykyään ei kukaan tamppaa mattoja. Kuinka usein ilmanvaihtokoneen suodattimia vaihdetaan? Ja millaisessa murjussa asutte, jos joka päivälle riittäää remonttia ja rakentamista? Sen sijaan joka ikinen päivä pitää olla ruokaa pöydässä ja puhdasta päällä. Eikä pieniä lapsia voi jättää keskenään. 

Ikävä juttu jos pää ei kestä totuutta. Mutta voin kertoa että kaikissa parisuhteissa ensi-ihastus menee ohi ja tilalle tulee jossain vaiheessa arki. Ilmeisesti osalle tämä on kauhistus kun on totuttu saamaan dopamiinipiikkejä koko ajan.

Lumitöitä ja nurmikonleikkuuta tehdään silloin kun on tarpeen, ei muutoin. Mutta se tarve voi tulla myös sinä sunnuntaina kun olisi halunnut nukkua pitkään tai kiireisenä työaamuna, viimeksimainitussa tapauksessa noustaan sitten vaikkapa klo 5:30 tekemään ne lumityöt että ehtii käväistä vielä suihkussa, syödä aamiaisen ja pukeutua ennen töihin lähtöä. Ja tottakai lumitäihin kuuluu lumen vieminen sopivalle paikalle ja lumitäiden jälkeen hiekoittaminen. Mitä kotikadullani katson niin aika harva rouva on aamuvarhain huolehtimassa noista lumitöistä, sen sijaan sitä useampi isäntä on kolan tai lumilapion varressa. Mitä tulee mattojen tamppaukseen niin ei niitä joka viikko tehdä mutta silloin kun tehdään niin pitää jaksaa käsitellä myös ne raskaammat itämaisetkin matot (juu, kyllä nekin voi tampata kun osaa tekniikan eikä ne silloin vaurioidu). Kotikadullani näyttää olevan jokaisen talon pihassa matontamppausteline ja kaikki talot kotikadullani on rakennettu 2010-luvulla. IV-koneen suodattimien vaihto ei ole iso tai raskas homma, tehdään 2-4 kertaa vuodessa, siinä välissä yleensä imuroidaan karkeasuodattimesta isommat roskat kuten kärpäset. Tuo onnistuisi monelta naiselta varsin hyvin mutta aika harva muistaa tuon tehdä, mies tekee sen ilman numeron tekemistä.

Erilaisiin remontteihin ja rakentamiseen liittyy sama kuin lumitöihin, ainoastaan tarpeen mukaan mutta tarve ei aina kysy ajankohtaa. Toki uuden terassin rakentaminen on tietoinen päätös mutta jos jotain vaurioituu (jotain vaikkapa putoaa vesikaton päälle) niin se ei katso kalenteria tai kelloa.

Ruuan laitosta, pyykinpesusta ja lastenhoidosta en osaa sanoa mitään, se on jokaisen perheen oma juttu. Veikkaan ettei ole ylivoimaista yhdellekään miehelle. Mutta jops miehen tapa tehdä asioita ei kelpaa vaimolle (valittu esim väärä potkupuku lapselle) niin voi voi.

Riippunee siitä missäpäin Suomea asuu. Täällä Varsinaissuomessa on 1-2 kertaa vuodessa sellainen tilanne, että lumityöt on tehtävä, jotta pihasta pääsee pois. Tänä talvena ei vielä ollut kertaakaan. Käytännössä aina ne voi tehdä illalla (ja minä (nainen) ne yleensä teen, koska tulen ensimmäisenä kotiin). Tällä alueella ei kenelläkään ole mitään matontamppaustelineitä, eikä tosin sellaisia mattojakaan joita voisi tampata (taidatte asua jossain räsymättojen maailmassa maalla).

Pirkanmaalla on saanut tehdä ihan reippaasti lumitöitä. Ihmeellistä että siellä ei ole satanut lunta. Eri

On täällä lunta satanut. Viimeksi eilen, mutta ei sitä kerralla niin paljon tule, ettei autolla pääsisi pois pihasta. Ei ole siis mitään tarvetta aamulla tuolla kolan kanssa huhkia, kun sen voi tehdä illalla kaikessa rauhassa

Vierailija kirjoitti:

Lapsia tehdään liian nuorena, jää se aika pois, jolloin voisi etsiä omia mielenkiinnon kohteita, ollaan kotona lasten kanssa vuosikausia ilman virikkeitä. Sitten kun lapset kasvavat ja muuttavat omillensa huomaa, että ei ole mitään omaa ja yritetään esittää kotimarttyyria, joka on elämänsä perheelleen uhrannut ja nyt ansaitsee omaa aikaa. Joka siis tuli ihan ilman omaa panosta.

Ei tarvitse ottaa viisikymppisenä omaa aikaa, jos perheessä on kaikki ottaneet vastuuta ja jokainen saanut harrastaa. Ja lapsetkin on tehty siinä vaiheessa, että oma nuoruus on eletty, eikä ole tehty lasten syntymän jälkeen uraa pitkään vain kotiäitinä. Vuodet, jolloin lapset ovat pieniä voivat olla antoisia, jos ei elä marttyriäidin elämää.

Nykyään lapsia tehdään kyllä ennemmin liian vanhana kuin liian nuorena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Loppu kirjoitti:

Moni nainen kyllästyy piikana olemiseen. Laiska ukko ei ota tarpeeksi vastuuta kodin töistä. On pakko tehdä itse, jotta talossa voi asua ja perhe saa ruokaa. Äijä huolehtii vain omasta vatsastaan. Nyt 51-vuotiaana olen alkanut suunnitella eroa. En jaksa enää huolehtia lähes yksin taloustöistä ym. palkkatyön lisäksi. Helpompaa olisi asua yksin!

Ihan oikeastiko meinaan ettei miehesi tee mitään? Kukas tekee teillä lumityöt? Nurmikonleikkuun? Polttopuuhommat? Erilaiset pienet rakennus- ja remontointihommat? Painavien tavaroiden siirrot (40 kg ja siitä ylöspäin)? Mattojen tamppaukset? Ilmanvaihtokoneen suodattimenvaihdot?

Ei siinä mitään jos kerran haluat olla yksin, parisuhde on vapaaehtoinen. Mutta veikkaan että aika monessa perheessä se "ei tee mitään" mies tekee noi hommat vaan hän ei tee asiasta numeroa.

Ei jumalauta näitä listoja. Ensinnäkään kerrostalossa eikä rivitalossa noita hommia tule koskaan. Lumitöitä eikä nurmikonleikkuuta ei välttämättä ole moneen viikkoon tehtävänä. Nykyään ei kukaan tamppaa mattoja. Kuinka usein ilmanvaihtokoneen suodattimia vaihdetaan? Ja millaisessa murjussa asutte, jos joka päivälle riittäää remonttia ja rakentamista? Sen sijaan joka ikinen päivä pitää olla ruokaa pöydässä ja puhdasta päällä. Eikä pieniä lapsia voi jättää keskenään. 

Ikävä juttu jos pää ei kestä totuutta. Mutta voin kertoa että kaikissa parisuhteissa ensi-ihastus menee ohi ja tilalle tulee jossain vaiheessa arki. Ilmeisesti osalle tämä on kauhistus kun on totuttu saamaan dopamiinipiikkejä koko ajan.

Lumitöitä ja nurmikonleikkuuta tehdään silloin kun on tarpeen, ei muutoin. Mutta se tarve voi tulla myös sinä sunnuntaina kun olisi halunnut nukkua pitkään tai kiireisenä työaamuna, viimeksimainitussa tapauksessa noustaan sitten vaikkapa klo 5:30 tekemään ne lumityöt että ehtii käväistä vielä suihkussa, syödä aamiaisen ja pukeutua ennen töihin lähtöä. Ja tottakai lumitäihin kuuluu lumen vieminen sopivalle paikalle ja lumitäiden jälkeen hiekoittaminen. Mitä kotikadullani katson niin aika harva rouva on aamuvarhain huolehtimassa noista lumitöistä, sen sijaan sitä useampi isäntä on kolan tai lumilapion varressa. Mitä tulee mattojen tamppaukseen niin ei niitä joka viikko tehdä mutta silloin kun tehdään niin pitää jaksaa käsitellä myös ne raskaammat itämaisetkin matot (juu, kyllä nekin voi tampata kun osaa tekniikan eikä ne silloin vaurioidu). Kotikadullani näyttää olevan jokaisen talon pihassa matontamppausteline ja kaikki talot kotikadullani on rakennettu 2010-luvulla. IV-koneen suodattimien vaihto ei ole iso tai raskas homma, tehdään 2-4 kertaa vuodessa, siinä välissä yleensä imuroidaan karkeasuodattimesta isommat roskat kuten kärpäset. Tuo onnistuisi monelta naiselta varsin hyvin mutta aika harva muistaa tuon tehdä, mies tekee sen ilman numeron tekemistä.

Erilaisiin remontteihin ja rakentamiseen liittyy sama kuin lumitöihin, ainoastaan tarpeen mukaan mutta tarve ei aina kysy ajankohtaa. Toki uuden terassin rakentaminen on tietoinen päätös mutta jos jotain vaurioituu (jotain vaikkapa putoaa vesikaton päälle) niin se ei katso kalenteria tai kelloa.

Ruuan laitosta, pyykinpesusta ja lastenhoidosta en osaa sanoa mitään, se on jokaisen perheen oma juttu. Veikkaan ettei ole ylivoimaista yhdellekään miehelle. Mutta jops miehen tapa tehdä asioita ei kelpaa vaimolle (valittu esim väärä potkupuku lapselle) niin voi voi.

Sori, mutta en nyt kykene tuntemaan myötätuntoa tuosta 5:30 nousemisesta, kun herään (nainen) ihan joka aamu tuohon aikaa, jotta pääsen pois töistä aikaisemmin ja saan lapselle lyhyemmän päiväkotipäivän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä oon juurikin 45-vee ja lapset lähteneet opiskelemaan. Mun tilanteessa ei hehkutus riitä, vaan pitää jotenkin kai huutaa tai räyhätä, että nyt on mun aikani käydä salilla, lomilla tai mennä luennoitsijaksi vaikka Islantiin saakka, vaikka siitä ei rahallisesti juuri hyödykään. Koska sitä mukaa, kun mulla on helpottanut lasten kanssa, on vanhempi sukupolvi ryhtynyt vaatimaan sitä ja tätä. Ensin täytyi auttaa äitiä hänen yrityksen asioissa, että hän jaksoi yksinyrittäjänä ja vaillinaisella työkyvyllä eläkeikään saakka. Sen jälkeen alkoivat miehen vanhemmat ikääntymään, tarvitaan sitä ja tätä, mitään apua ei osteta ja mistään ei makseta ja ollaan raihnaisia ja yksinäisiä ja piha pitää olla yhtä kitkettynä ja ikkunat pestynä vappuun mennessä kun aina on ollut. En tiedä, miksi mä oon hyvä kohde hoivan hyväksikäytölle? Sanominen ei riitä. Miehen lapseton sisko ei kelpaa, kunnon selitystä en ole saanut. Paitsi, että "on niin huithapeli, ollut niin aina luonnonlapsi ja eihän se näistä asioista mitään ymmärrä, kun on aina omiin nimiinsä elänyt". No niinpä, siinä mulle ohjenuora, jota yritän parhaani mukaan toteuttaa. Yritän olla huithapeli luonnonlapsi, joka elää omiin nimiinsä muista välittämättä. Tuntuu, että se vaatii muuton toiselle planeetalle, mutta yritän parhaani mukaan.

Lapset halusin ja heihin liittyvän hoivan. Vanhuksiin liittyvää en valinnut.

Onneksi sulla ei ole mitään velvoitetta hoitaa yhtään omaa tai toisten vanhusta. Alat vaan elää omaa elämääsi. Mitään et ole muille velkaa.

MIKSI sitten hoette palstalla jatkuvasti, että jos isoäiti hoitaa lastenlapsia, niin häntäkin autetaan ja hoidetaan vanhana? MIKSI se ei nyt pidäkään paikkaansa?

Kukas nyt sanoi että nämä isovanhemmat on missään kohtaa ollenkaan auttaneet?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikävää, jos sinulla on tuollaisia kokemuksia, mutta kyllä perhe ja lapset yleensä lisäävät ihmisen hyvinvointia ja onnellisuutta ja tuovat sisältöä elämään. Yksinäisyys taas on musertavaa ja koettelee terveyttäkin.

Itse voin puhua tietenkin vain omasta kokemusestani ja omasta puolestani, mutta joo, onnellisinta on elämä ollut silloin, kun lapset oli pieniä.

Lasten onnellistuttava vaikutus on osoitettu tutkimuksissa.

Varmaan koskee niitä, jotka lapsia ovat halunneetkin.

Nykypäivänä lapsia ei tarvitse tehdä muiden kuin niiden jotka ovat halunneet. Mutta vertailussa lapsettomiin (riippumatta syystä), vanhemmat ovat onnellisempia. Yksilötasolla voi tietysti olla toisin, mutta tilastot sanoo näin.

Uskottele sinä itsellesi noin, -tilastoja tuosta asiasta löytyy ihan siihen agendaan, mikä omaa mielenrauhaa parhaiten tukee :D 

Jaa. Muistan lukeneeni tutkimuksen, jonka mukaan onnellisimpia olivat ne, joilla oli toivottuja lapsia. Ne, jotka toivoivat lapsia mutta eivät saaneet, ja ne, jotka eivät toivoneet lapsia mutta saivat, olivat vähemmän onnellisia. En muista raportoitiinko siinä niiden onnellisuutta, jotka eivät toivoneet lapsia eivätkä myöskään niitä saaneet.

Tulos on aika looginen. Pitää itse päättää mitä haluaa ja toimia sen mukaan. Ei näissä asioissa ole syytä muiden tuputtaa omaa totuuttaan. Jokainen arvioi itse mihin kykenee ja mitä haluaa. Sitäpaitsi kuka meistä haluaisi olla ei-toivottu lapsi? Ei yksikään lapsi ole sellaista ansainnut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Loppu kirjoitti:

Moni nainen kyllästyy piikana olemiseen. Laiska ukko ei ota tarpeeksi vastuuta kodin töistä. On pakko tehdä itse, jotta talossa voi asua ja perhe saa ruokaa. Äijä huolehtii vain omasta vatsastaan. Nyt 51-vuotiaana olen alkanut suunnitella eroa. En jaksa enää huolehtia lähes yksin taloustöistä ym. palkkatyön lisäksi. Helpompaa olisi asua yksin!

Ihan oikeastiko meinaan ettei miehesi tee mitään? Kukas tekee teillä lumityöt? Nurmikonleikkuun? Polttopuuhommat? Erilaiset pienet rakennus- ja remontointihommat? Painavien tavaroiden siirrot (40 kg ja siitä ylöspäin)? Mattojen tamppaukset? Ilmanvaihtokoneen suodattimenvaihdot?

Ei siinä mitään jos kerran haluat olla yksin, parisuhde on vapaaehtoinen. Mutta veikkaan että aika monessa perheessä se "ei tee mitään" mies tekee noi hommat vaan hän ei tee asiasta numeroa.

Ei jumalauta näitä listoja. Ensinnäkään kerrostalossa eikä rivitalossa noita hommia tule koskaan. Lumitöitä eikä nurmikonleikkuuta ei välttämättä ole moneen viikkoon tehtävänä. Nykyään ei kukaan tamppaa mattoja. Kuinka usein ilmanvaihtokoneen suodattimia vaihdetaan? Ja millaisessa murjussa asutte, jos joka päivälle riittäää remonttia ja rakentamista? Sen sijaan joka ikinen päivä pitää olla ruokaa pöydässä ja puhdasta päällä. Eikä pieniä lapsia voi jättää keskenään. 

Ikävä juttu jos pää ei kestä totuutta. Mutta voin kertoa että kaikissa parisuhteissa ensi-ihastus menee ohi ja tilalle tulee jossain vaiheessa arki. Ilmeisesti osalle tämä on kauhistus kun on totuttu saamaan dopamiinipiikkejä koko ajan.

Lumitöitä ja nurmikonleikkuuta tehdään silloin kun on tarpeen, ei muutoin. Mutta se tarve voi tulla myös sinä sunnuntaina kun olisi halunnut nukkua pitkään tai kiireisenä työaamuna, viimeksimainitussa tapauksessa noustaan sitten vaikkapa klo 5:30 tekemään ne lumityöt että ehtii käväistä vielä suihkussa, syödä aamiaisen ja pukeutua ennen töihin lähtöä. Ja tottakai lumitäihin kuuluu lumen vieminen sopivalle paikalle ja lumitäiden jälkeen hiekoittaminen. Mitä kotikadullani katson niin aika harva rouva on aamuvarhain huolehtimassa noista lumitöistä, sen sijaan sitä useampi isäntä on kolan tai lumilapion varressa. Mitä tulee mattojen tamppaukseen niin ei niitä joka viikko tehdä mutta silloin kun tehdään niin pitää jaksaa käsitellä myös ne raskaammat itämaisetkin matot (juu, kyllä nekin voi tampata kun osaa tekniikan eikä ne silloin vaurioidu). Kotikadullani näyttää olevan jokaisen talon pihassa matontamppausteline ja kaikki talot kotikadullani on rakennettu 2010-luvulla. IV-koneen suodattimien vaihto ei ole iso tai raskas homma, tehdään 2-4 kertaa vuodessa, siinä välissä yleensä imuroidaan karkeasuodattimesta isommat roskat kuten kärpäset. Tuo onnistuisi monelta naiselta varsin hyvin mutta aika harva muistaa tuon tehdä, mies tekee sen ilman numeron tekemistä.

Erilaisiin remontteihin ja rakentamiseen liittyy sama kuin lumitöihin, ainoastaan tarpeen mukaan mutta tarve ei aina kysy ajankohtaa. Toki uuden terassin rakentaminen on tietoinen päätös mutta jos jotain vaurioituu (jotain vaikkapa putoaa vesikaton päälle) niin se ei katso kalenteria tai kelloa.

Ruuan laitosta, pyykinpesusta ja lastenhoidosta en osaa sanoa mitään, se on jokaisen perheen oma juttu. Veikkaan ettei ole ylivoimaista yhdellekään miehelle. Mutta jops miehen tapa tehdä asioita ei kelpaa vaimolle (valittu esim väärä potkupuku lapselle) niin voi voi.

Sori, mutta en nyt kykene tuntemaan myötätuntoa tuosta 5:30 nousemisesta, kun herään (nainen) ihan joka aamu tuohon aikaa, jotta pääsen pois töistä aikaisemmin ja saan lapselle lyhyemmän päiväkotipäivän.

Meidän kadulla lumikolan varressa on kyllä aika yhtä usein nainen kuin mieskin. Aika harvassa talossa tosin lumitöitä aamulla tehdään, kyllä pihasta pääsee vaikka ei ois kolattukaan ja aura-auto tänne eksyy ehkä muutaman päivän päästä, kun on tämmöinen pieni katu jossa ei läpikulkuliikennettä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Typerää tehdä lapsia ja väittää etteikö se olisi elämistä itselleen!! Itsekkäistä syistä niitä lapsia tehdään. Kaksoisstandardit tässäkin. Ettekö te nää näitä järjettömyyksiä ollenkaan, vai eikö ego anna myöntää olevansa väärässä?

Totta kai se on valinta, mutta se on 24/7 palvelemista. Vaikka se olisi kuinka kivaa ja "omannäköistä elämää", niin silti sen tarkoituskin on olla vain projekti. Kun se on ohi, voi lopettaa palvelemisen ja muitten miellyttämisen ja alkaa miellyttää vain itseään.

Älä vääristele. Jos lapsia tarvitsee palvella 24/7 ja vielä 18 vuotta, on kasvatuksessa menty aika paljon metsään. Lapsiarki on raskasta muutamia vuosia ja sitten alkaa jäämään aikaa tehdä siinä sivussa melkein mitä vain.

Et tiedä mistä puhut. Tai sitten sulla on lapsia, joista et tiedä mitä ne tekevät.

On minulla ja tiedän varsin hyvin heidän asiansa. Tämä ei kuitenkaan ole mikään TAAKKA joka estää minua elämästä ja nauttimasta siitä. Todella monet uhriutuu omista lapsistaan ja se oksettaa. Ollaan niin avuttomia, että koko elämä menee solmuun niistä lapsista. Kertoisitko esimerkkejä miten ne lapset estää esim normaaleja harrastuksia?

Ei minullekaan lapset ole koskaan olleet taakka tai estäneet elämästä, tuoneet miljoona kertaa enemmän iloa elämään kuin huolta ja murhetta. Mutta kyllä heidän pois muuttonsa on antanut myös paljon lisää omaa aikaa, jos nyt tapaan heitä kerran kahdessa viikossa muutaman tunnin kun ennen aikaa meni ihan ruokapöydän ympärillä keskusteluun vähintäin puoli tuntia päivässä enemmän kuin nyt yksin istuessa. Ja muutenkin halusin olla kotona kun hekin olivat, harrastukset sovitettiin samiinhin aikoihin ja ihan tuo ruuanlaitto, siihen ei nykyisin paljon aikaa mene, vaikka ennenkin siihen osallistui nuorisokin.

Ehkä helpittavinta oli kun ei enää tarvitse valvoa yötä odottaen nuorisoa kotiin, mutta se on oma luonne kysymys, että pesän on oltava täysi ennenkuin voi nukkua.

No siis tuliko sinulle yllätyksenä se että joudut valvomaan kun teit lapsia? Jokainen valitsee itse ja riippumatta valinnan vaikutuksista, ne ovat asioita joista uhriutuminen on suoranaista tyhmyyttä. Se on totta että sitä yksinoloa jää enemmän kun lapset muuttaa pois, mutta jos se on sitä mitä olisi halunnut, ei olisi kannattanut TEHDÄ niitä lapsia. En tarkoita tällä sinua vaan yleisesti tätä itselleen elämistä, kun se lasten tekeminen on mitä suuremmissa määrin itselleen elämistä. Joku ostaa talon huonoilla lainaehdoilla ja uhriutuu siitä että joutuu maksamaan lainanhoitokuluja enemmän kuin toinen, eikä saa taloonsa myytyä, niin että saisi maksettua lainansa pois. Kyse on omista valinnoista, ja niistä uhriutumalla on oman itsensä uhri. Se äitikin on ihan tavallinen pulliainen, ei yhtään enempää kuin kukaan muukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuvaamasi ilmiö kuuluu elämänkaaren psykologiaan riippumatta siitä, onko lapsia vai ei. Noin viisikymppisenä ihminen alkaa kasvaa yhä enemmän omaksi itsekseen ja tutustuu myös omiin varjopuoliinsa. Tämä kasvu edellyttää kykyä tehdä töitä itsensä kanssa.

Miehet ratkaisevat yleensä asian ottamalla eron lihoneesta ja rupsahtaneesta vaihdevuosihullusta vaimostaan ja ottamalla uuden, itseään puolta nuoremman kauniin ja timmin vaimon. Jotkut myös ostavat harrikan tai lähtevät maailmanympäripurjehdukselle.

Nainen rupsahtaa, jos mies tekee hänet onnettomaksi. Onneksi oma puolisoni on aina tuonut esiin sen, että olen hänen silmissään seksikäs upea nainen. En ole lihonut yhtään liittomme aikana. Meillä on aina ollut myös omat harrastukset ja liikunta on säilynyt osana elämääni nuoruudesta lähtien. Olen myös tasaisen tyytyväinen, kun tässä suhteessa on hyvä olla. Olemme jo 50+. Happy Wife -happy life.

Onkohan se todellakin niin, että nainen on aivoton ja hänen elämänsä ja ulkonäkönsä riippuu siitä miehestä? Mä olen jotenkin pitänyt naisia vähän parempina, vaikka vastuu omista asioista yritetään usein ulkoistaa sille miehelle.

Jos ihmisen lähipiirissä elää ihminen, joka mitätöi, vähättelee ja käyttää muutenkin henkistä väkivaltaa, niin ihmisestä tulee onneton. Sukupuolesta ei ole kysymys. Halusin kertoa, että mieheni asenne ja kunnioitus on saanut minut kukoistamaan. Ja varmasti myös toisinpäin.

Vierailija kirjoitti:

Yleensä mies myös heivataan tuossa kohtaa kun huomataan että se on yksi pelkkä riippakivi

Tai, on aika näpäyttää miestä viihdevuosista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, lapsettomana et tosiaankaan voi ymmärtää, mitä 24/7 äitinä oleminen yhdelle tai useammalle lapselle on. Kiitos siitä, ettet yritä esittää, että ymmärtäisit, vaikka ymmärtämättömyytesi antaakin vähän naiivin ja epäempaattisen käsityksen.

Niin, ymmärrän että se on raskasta jne. Mutta sehän on oma valinta. Voi valita myös helpomman tien, niinkuin minä tein.

Yhteiskunta painostaa perheen perustamiseen. Myös monien vanhemmat jäkättävät lapsenlapsista. Siinä tulee monelle sitten se luulo että perhe-elämä on automaattisesti ihanaa ja että se vaan kuuluu hankkia. Monet miehet myös vakuuttelevat että nainen ei jää yksin pyörittämään perhearkea vaikka tosiasiassa jää.

En siis itse perustanut mutta ymmärrän miksi monet ajautuvat siihen ja ymmärtävät vasta kun on liian myöhäistä ettei se ollutkaan itseä varten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Typerää tehdä lapsia ja väittää etteikö se olisi elämistä itselleen!! Itsekkäistä syistä niitä lapsia tehdään. Kaksoisstandardit tässäkin. Ettekö te nää näitä järjettömyyksiä ollenkaan, vai eikö ego anna myöntää olevansa väärässä?

Totta kai se on valinta, mutta se on 24/7 palvelemista. Vaikka se olisi kuinka kivaa ja "omannäköistä elämää", niin silti sen tarkoituskin on olla vain projekti. Kun se on ohi, voi lopettaa palvelemisen ja muitten miellyttämisen ja alkaa miellyttää vain itseään.

Älä vääristele. Jos lapsia tarvitsee palvella 24/7 ja vielä 18 vuotta, on kasvatuksessa menty aika paljon metsään. Lapsiarki on raskasta muutamia vuosia ja sitten alkaa jäämään aikaa tehdä siinä sivussa melkein mitä vain.

Et tiedä mistä puhut. Tai sitten sulla on lapsia, joista et tiedä mitä ne tekevät.

On minulla ja tiedän varsin hyvin heidän asiansa. Tämä ei kuitenkaan ole mikään TAAKKA joka estää minua elämästä ja nauttimasta siitä. Todella monet uhriutuu omista lapsistaan ja se oksettaa. Ollaan niin avuttomia, että koko elämä menee solmuun niistä lapsista. Kertoisitko esimerkkejä miten ne lapset estää esim normaaleja harrastuksia?

Ei minullekaan lapset ole koskaan olleet taakka tai estäneet elämästä, tuoneet miljoona kertaa enemmän iloa elämään kuin huolta ja murhetta. Mutta kyllä heidän pois muuttonsa on antanut myös paljon lisää omaa aikaa, jos nyt tapaan heitä kerran kahdessa viikossa muutaman tunnin kun ennen aikaa meni ihan ruokapöydän ympärillä keskusteluun vähintäin puoli tuntia päivässä enemmän kuin nyt yksin istuessa. Ja muutenkin halusin olla kotona kun hekin olivat, harrastukset sovitettiin samiinhin aikoihin ja ihan tuo ruuanlaitto, siihen ei nykyisin paljon aikaa mene, vaikka ennenkin siihen osallistui nuorisokin.

Ehkä helpittavinta oli kun ei enää tarvitse valvoa yötä odottaen nuorisoa kotiin, mutta se on oma luonne kysymys, että pesän on oltava täysi ennenkuin voi nukkua.

No siis tuliko sinulle yllätyksenä se että joudut valvomaan kun teit lapsia? Jokainen valitsee itse ja riippumatta valinnan vaikutuksista, ne ovat asioita joista uhriutuminen on suoranaista tyhmyyttä. Se on totta että sitä yksinoloa jää enemmän kun lapset muuttaa pois, mutta jos se on sitä mitä olisi halunnut, ei olisi kannattanut TEHDÄ niitä lapsia. En tarkoita tällä sinua vaan yleisesti tätä itselleen elämistä, kun se lasten tekeminen on mitä suuremmissa määrin itselleen elämistä. Joku ostaa talon huonoilla lainaehdoilla ja uhriutuu siitä että joutuu maksamaan lainanhoitokuluja enemmän kuin toinen, eikä saa taloonsa myytyä, niin että saisi maksettua lainansa pois. Kyse on omista valinnoista, ja niistä uhriutumalla on oman itsensä uhri. Se äitikin on ihan tavallinen pulliainen, ei yhtään enempää kuin kukaan muukaan.

Miksi se on uhriutumista jos toteaa, että lasten asuessa kotona ei voi samalla lailla elää itselleen? En minä nähnyt tuossa kommentissa mitään siihen viittaavaa. Kirjoittajahan totesi että lapset ovat antaneet paljon enemmän kuin ottaneet. Ei se ole mitään uhriutumista jos vastaa aloituksessa esitettyyn kysymykseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Loppu kirjoitti:

Moni nainen kyllästyy piikana olemiseen. Laiska ukko ei ota tarpeeksi vastuuta kodin töistä. On pakko tehdä itse, jotta talossa voi asua ja perhe saa ruokaa. Äijä huolehtii vain omasta vatsastaan. Nyt 51-vuotiaana olen alkanut suunnitella eroa. En jaksa enää huolehtia lähes yksin taloustöistä ym. palkkatyön lisäksi. Helpompaa olisi asua yksin!

Ihan oikeastiko meinaan ettei miehesi tee mitään? Kukas tekee teillä lumityöt? Nurmikonleikkuun? Polttopuuhommat? Erilaiset pienet rakennus- ja remontointihommat? Painavien tavaroiden siirrot (40 kg ja siitä ylöspäin)? Mattojen tamppaukset? Ilmanvaihtokoneen suodattimenvaihdot?

Ei siinä mitään jos kerran haluat olla yksin, parisuhde on vapaaehtoinen. Mutta veikkaan että aika monessa perheessä se "ei tee mitään" mies tekee noi hommat vaan hän ei tee asiasta numeroa.

Ei jumalauta näitä listoja. Ensinnäkään kerrostalossa eikä rivitalossa noita hommia tule koskaan. Lumitöitä eikä nurmikonleikkuuta ei välttämättä ole moneen viikkoon tehtävänä. Nykyään ei kukaan tamppaa mattoja. Kuinka usein ilmanvaihtokoneen suodattimia vaihdetaan? Ja millaisessa murjussa asutte, jos joka päivälle riittäää remonttia ja rakentamista? Sen sijaan joka ikinen päivä pitää olla ruokaa pöydässä ja puhdasta päällä. Eikä pieniä lapsia voi jättää keskenään. 

Ikävä juttu jos pää ei kestä totuutta. Mutta voin kertoa että kaikissa parisuhteissa ensi-ihastus menee ohi ja tilalle tulee jossain vaiheessa arki. Ilmeisesti osalle tämä on kauhistus kun on totuttu saamaan dopamiinipiikkejä koko ajan.

Lumitöitä ja nurmikonleikkuuta tehdään silloin kun on tarpeen, ei muutoin. Mutta se tarve voi tulla myös sinä sunnuntaina kun olisi halunnut nukkua pitkään tai kiireisenä työaamuna, viimeksimainitussa tapauksessa noustaan sitten vaikkapa klo 5:30 tekemään ne lumityöt että ehtii käväistä vielä suihkussa, syödä aamiaisen ja pukeutua ennen töihin lähtöä. Ja tottakai lumitäihin kuuluu lumen vieminen sopivalle paikalle ja lumitäiden jälkeen hiekoittaminen. Mitä kotikadullani katson niin aika harva rouva on aamuvarhain huolehtimassa noista lumitöistä, sen sijaan sitä useampi isäntä on kolan tai lumilapion varressa. Mitä tulee mattojen tamppaukseen niin ei niitä joka viikko tehdä mutta silloin kun tehdään niin pitää jaksaa käsitellä myös ne raskaammat itämaisetkin matot (juu, kyllä nekin voi tampata kun osaa tekniikan eikä ne silloin vaurioidu). Kotikadullani näyttää olevan jokaisen talon pihassa matontamppausteline ja kaikki talot kotikadullani on rakennettu 2010-luvulla. IV-koneen suodattimien vaihto ei ole iso tai raskas homma, tehdään 2-4 kertaa vuodessa, siinä välissä yleensä imuroidaan karkeasuodattimesta isommat roskat kuten kärpäset. Tuo onnistuisi monelta naiselta varsin hyvin mutta aika harva muistaa tuon tehdä, mies tekee sen ilman numeron tekemistä.

Erilaisiin remontteihin ja rakentamiseen liittyy sama kuin lumitöihin, ainoastaan tarpeen mukaan mutta tarve ei aina kysy ajankohtaa. Toki uuden terassin rakentaminen on tietoinen päätös mutta jos jotain vaurioituu (jotain vaikkapa putoaa vesikaton päälle) niin se ei katso kalenteria tai kelloa.

Ruuan laitosta, pyykinpesusta ja lastenhoidosta en osaa sanoa mitään, se on jokaisen perheen oma juttu. Veikkaan ettei ole ylivoimaista yhdellekään miehelle. Mutta jops miehen tapa tehdä asioita ei kelpaa vaimolle (valittu esim väärä potkupuku lapselle) niin voi voi.

Riippunee siitä missäpäin Suomea asuu. Täällä Varsinaissuomessa on 1-2 kertaa vuodessa sellainen tilanne, että lumityöt on tehtävä, jotta pihasta pääsee pois. Tänä talvena ei vielä ollut kertaakaan. Käytännössä aina ne voi tehdä illalla (ja minä (nainen) ne yleensä teen, koska tulen ensimmäisenä kotiin). Tällä alueella ei kenelläkään ole mitään matontamppaustelineitä, eikä tosin sellaisia mattojakaan joita voisi tampata (taidatte asua jossain räsymättojen maailmassa maalla).

Pirkanmaalla on saanut tehdä ihan reippaasti lumitöitä. Ihmeellistä että siellä ei ole satanut lunta. Eri

On täällä lunta satanut. Viimeksi eilen, mutta ei sitä kerralla niin paljon tule, ettei autolla pääsisi pois pihasta. Ei ole siis mitään tarvetta aamulla tuolla kolan kanssa huhkia, kun sen voi tehdä illalla kaikessa rauhassa

Sehän riippuu myös siitä auraako kaupunki vallin tontin liittymään. Lain mukaan tontin omistajan vastuulla voi olla myös kevyenliikenteenväylän auraus ja hiekoitus tontin kohdalta. Tilanteita on erilaisia ja joku voi ihan pikeasti joutua tekemään niitä lumitöitä, vaikka sinä et joutuisikaan.