Lue keskustelun säännöt.
Miksi 45-60v naisille tulee aina se "alan elää itselleni"-vaihe?
03.01.2023 |
Kun lapset muuttaa kotoa, niin aletaan hehkuttaa tota "nyt on minun aikani!" "nyt alan elää itselleni" jne. :D Lapsettomana en ymmärrä tuota, että onko heillä tavoite alkaa elää itselleen vasta kun ovat vanhempia vai mitä?? Itse olen ainakin elänyt itselleni jo teinistä saakka.
Kommentit (348)
Tulin petetyksi 20v pitkässä avioliitossani ja tämän jälkeen 1.5v suhde päättyi kun selvisi, että mies pyörittää muitakin naisia. No mitäpä tässä muuta tekemään kuin elämään itselleen. Olen hyväpalkkaisessa työssä johtajana, treenaan aktiivisesti salilla, opiskelen tällä hetkellä tutkintoon tähtäävästi, matkoja ystävien kanssa on suunnitteilla. Lapset on jo isoja. Ei kai tässä ole tarkoitus jäädä kotiin yksin makaamaan. Ja mielummin olen yksin kuin huonossa suhteessa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuvaamasi ilmiö kuuluu elämänkaaren psykologiaan riippumatta siitä, onko lapsia vai ei. Noin viisikymppisenä ihminen alkaa kasvaa yhä enemmän omaksi itsekseen ja tutustuu myös omiin varjopuoliinsa. Tämä kasvu edellyttää kykyä tehdä töitä itsensä kanssa.
Miehet ratkaisevat yleensä asian ottamalla eron lihoneesta ja rupsahtaneesta vaihdevuosihullusta vaimostaan ja ottamalla uuden, itseään puolta nuoremman kauniin ja timmin vaimon. Jotkut myös ostavat harrikan tai lähtevät maailmanympäripurjehdukselle.
Nainen rupsahtaa, jos mies tekee hänet onnettomaksi. Onneksi oma puolisoni on aina tuonut esiin sen, että olen hänen silmissään seksikäs upea nainen. En ole lihonut yhtään liittomme aikana. Meillä on aina ollut myös omat harrastukset ja liikunta on säilynyt osana elämääni nuoruudesta lähtien. Olen myös tasaisen tyytyväinen, kun tässä suhteessa on hyvä olla. Olemme jo 50+. Happy Wife -happy life.
Onkohan se todellakin niin, että nainen on aivoton ja hänen elämänsä ja ulkonäkönsä riippuu siitä miehestä? Mä olen jotenkin pitänyt naisia vähän parempina, vaikka vastuu omista asioista yritetään usein ulkoistaa sille miehelle.
Vain nainen kantaa vastuun ja elää järjellä ja toimii. Mies pakoilee koko elämänsä vastuuta ja loisii ja hyväksikäyttää naista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai se johtuu siitä, että ovat koko ikänsä laittaneet muiden tarpeet omiensa edelle.
Musta tuo on aika surullista, että koko elämä mennyt sit siihen .
Ei siihen ole koko elämä mennyt. Ensin on elänyt oman lapsuuden ja nuoruuden, sitten perustanut perheen. Parikymmentä vuotta elämästä enemmän vähemmän perheen ehdoilla. Sitten taas seuraavat vuosikymmenet itselle, parisuhteelle ja omille haaveille. Kaikki vaiheet ovat antoisia, mutta kyllä lapset ovat vaan se suurin rikkaus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai se johtuu siitä, että ovat koko ikänsä laittaneet muiden tarpeet omiensa edelle.
Musta tuo on aika surullista, että koko elämä mennyt sit siihen .
Minusta on aika surullista elää vain itselleen.
Voiko itsekkäämpää ja itsekeskeisempää olla?!Jokainen syntyy ja kuolee yksin.
Valitettavan moni kuolee yksin, mutta kukaan ei sentään synny yksin. Siinä on aina äiti mukana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Typerää tehdä lapsia ja väittää etteikö se olisi elämistä itselleen!! Itsekkäistä syistä niitä lapsia tehdään. Kaksoisstandardit tässäkin. Ettekö te nää näitä järjettömyyksiä ollenkaan, vai eikö ego anna myöntää olevansa väärässä?
Totta kai se on valinta, mutta se on 24/7 palvelemista. Vaikka se olisi kuinka kivaa ja "omannäköistä elämää", niin silti sen tarkoituskin on olla vain projekti. Kun se on ohi, voi lopettaa palvelemisen ja muitten miellyttämisen ja alkaa miellyttää vain itseään.
Älä vääristele. Jos lapsia tarvitsee palvella 24/7 ja vielä 18 vuotta, on kasvatuksessa menty aika paljon metsään. Lapsiarki on raskasta muutamia vuosia ja sitten alkaa jäämään aikaa tehdä siinä sivussa melkein mitä vain.
Et tiedä mistä puhut. Tai sitten sulla on lapsia, joista et tiedä mitä ne tekevät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen vasta runsas kolmekymppisenä mennyt naimisiin, saanut lapsen 35 ja kyllä olen sen verran itsekäs luonteeltani, että olen tehnyt asioita, jotka ovat minulle tärkeitä. Miehen kanssa yhdessä toki hoidetaan perheen asiat yhdessä, mutta minulle on tärkeää, että minulla on omiakin juttuja. Minä en enää elä ajatuksella sitten kun, koska olen nähnyt miten vakava sairaus voi viedä kaiken hetkessä. Elän tässä ja nyt ja pääasia, että perheessä kaikki hyvin.
Olen siitä onnellisessa asemassa, että mies myös osaa hoitaa kotia ja tehdä ruokaa. Opiskelen uutta ammattia ja on huojentavaa tietää, että kun tulen kotiin niin joko teini tai mies on tehnyt ruokaa. Olen kyllä ylpeä teinistäni, joka on omilla aivoillaan ajatteleva nuori mies, joka ymmärtää sen, että kun kaikki tekee perheessä kotitöitä niin kaikilla on kivaa ja ei ole yksi, joka raataa itsensä väsyksiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on savuverho viimeiselle käyttöpäivälle kun parasta ennen päiväys on jo ajat sitten mennyt.
Elikkä rupsahtanut niin pahasti, ei kelpaa miehille, mutta naisen logiikan mukaan se onkin "alan elää itselleni" vaihe.
Saa suuttua! Kerron vain totuuden!
Tää on hauska! Miten ihminen voi olla noin tyhmä?
Naisen elämän tarkoitus kun ei ole "kelvata miehille".
Niin juuri. Päinvastoin, musta on ihanaa, kun tässä iässä saa kävellä kadulla aivan täysin rauhassa, eikä kukaan kiinnitä mitään huomiota tai halua sulta mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensinnäkään ei tule "aina", mutta jos tulee niin kai tuon tyhmempikin tajuaa: siihen asti on elänyt lastenhoidon ja sun muun perheen pyörityksen ehdoilla, oma itse sivuroolissa.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen vasta runsas kolmekymppisenä mennyt naimisiin, saanut lapsen 35 ja kyllä olen sen verran itsekäs luonteeltani, että olen tehnyt asioita, jotka ovat minulle tärkeitä. Miehen kanssa yhdessä toki hoidetaan perheen asiat yhdessä, mutta minulle on tärkeää, että minulla on omiakin juttuja. Minä en enää elä ajatuksella sitten kun, koska olen nähnyt miten vakava sairaus voi viedä kaiken hetkessä. Elän tässä ja nyt ja pääasia, että perheessä kaikki hyvin.
Olen siitä onnellisessa asemassa, että mies myös osaa hoitaa kotia ja tehdä ruokaa. Opiskelen uutta ammattia ja on huojentavaa tietää, että kun tulen kotiin niin joko teini tai mies on tehnyt ruokaa. Olen kyllä ylpeä teinistäni, joka on omilla aivoillaan ajatteleva nuori mies, joka ymmärtää sen, että kun kaikki tekee perheessä kotitöitä niin kaikilla on kivaa ja ei ole yksi, joka raataa itsensä väsyksiin.
Ei ole mahdollista. Miehet on sikoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sitten on aikaa itselleen, niin miksi ei sitä käyttäisi?
Ihmeellinen aloitus taas. Eikö nainen saa missään iässä laittaa itseään etusijalle?Kandeis aloittaa jo aikaisemmin eikä olla niin äärimmäinen.
On moni varmaan aloittanutkin mutta sitten sen saa tehdä hyvillä mielin ja luvan kanssa kun lapset on omillaan. Vai eikö saa?
Ei oo tervettä tuntea syyllisyyttä siitä, että pitää huolta itsestään ja omista tarpeistaan.
Aloituksessahan juuri syyllistetään naisia, jotka alkavat pitää huolta itsestään enemmän kun siihen vapautuu aikaa lasten kasvettua.
Ei kun ihmetellään huvittuneina, että miksi vasta silloin. Tuntuvat sitten tosi lapsellisilta, kun +45 iässä villiintyvät.
No siinähän ihmettelette.
Sehän on mukavaa, jos joku löytää uutta potkua elämäänsä sen eri vaiheissa. Ihan yhdentekevää, onko se jonkun lapsettoman mielestä lapsellisen tuntuista. Kannattaa keskittyä omaan elämään, jos liikaa muiden elämästä häiriintyy.
Vierailija kirjoitti:
Yleensä mies myös heivataan tuossa kohtaa kun huomataan että se on yksi pelkkä riippakivi
Ja se on viisas päätös!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin lapsettomana en lähtisi ihmettelemään lasten vanhempien aivoituksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Typerää tehdä lapsia ja väittää etteikö se olisi elämistä itselleen!! Itsekkäistä syistä niitä lapsia tehdään. Kaksoisstandardit tässäkin. Ettekö te nää näitä järjettömyyksiä ollenkaan, vai eikö ego anna myöntää olevansa väärässä?
Totta kai se on valinta, mutta se on 24/7 palvelemista. Vaikka se olisi kuinka kivaa ja "omannäköistä elämää", niin silti sen tarkoituskin on olla vain projekti. Kun se on ohi, voi lopettaa palvelemisen ja muitten miellyttämisen ja alkaa miellyttää vain itseään.
Älä vääristele. Jos lapsia tarvitsee palvella 24/7 ja vielä 18 vuotta, on kasvatuksessa menty aika paljon metsään. Lapsiarki on raskasta muutamia vuosia ja sitten alkaa jäämään aikaa tehdä siinä sivussa melkein mitä vain.
Et tiedä mistä puhut. Tai sitten sulla on lapsia, joista et tiedä mitä ne tekevät.
On minulla ja tiedän varsin hyvin heidän asiansa. Tämä ei kuitenkaan ole mikään TAAKKA joka estää minua elämästä ja nauttimasta siitä. Todella monet uhriutuu omista lapsistaan ja se oksettaa. Ollaan niin avuttomia, että koko elämä menee solmuun niistä lapsista. Kertoisitko esimerkkejä miten ne lapset estää esim normaaleja harrastuksia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jossain kohtaa se paskan sietokyky vaan loppuu. Kun saa kakarat omilleen on oiva tilaisuus järjestää omasta elämästä turhat rasitteet pois.
Hassua. Olen vapaaehtoisesti lapseton, eikä mulla edes ole mitään paskasaavia joka olisi menossa yli äyräiden! :D Vaikea kuvitellakaan tuollainen elämä.
Muutenkin naurattaa suuresti, kun äidit on "niin rikki ja kyllästynyt" lapsiinsa; en mä vaan oo koskaan ollut rikki ja kyllästynyt mun lapsettomuuden takia :D :D
Vierailija kirjoitti:
Mä olen vasta runsas kolmekymppisenä mennyt naimisiin, saanut lapsen 35 ja kyllä olen sen verran itsekäs luonteeltani, että olen tehnyt asioita, jotka ovat minulle tärkeitä. Miehen kanssa yhdessä toki hoidetaan perheen asiat yhdessä, mutta minulle on tärkeää, että minulla on omiakin juttuja. Minä en enää elä ajatuksella sitten kun, koska olen nähnyt miten vakava sairaus voi viedä kaiken hetkessä. Elän tässä ja nyt ja pääasia, että perheessä kaikki hyvin.
Olen siitä onnellisessa asemassa, että mies myös osaa hoitaa kotia ja tehdä ruokaa. Opiskelen uutta ammattia ja on huojentavaa tietää, että kun tulen kotiin niin joko teini tai mies on tehnyt ruokaa. Olen kyllä ylpeä teinistäni, joka on omilla aivoillaan ajatteleva nuori mies, joka ymmärtää sen, että kun kaikki tekee perheessä kotitöitä niin kaikilla on kivaa ja ei ole yksi, joka raataa itsensä väsyksiin.
Tämähän vaikuttaa ihan siltä miltä pitäisikin, mutta peukkuja saa ne joilla asiat on päin persettä 😂
Vierailija kirjoitti:
Niin, lapsettomana et tosiaankaan voi ymmärtää, mitä 24/7 äitinä oleminen yhdelle tai useammalle lapselle on. Kiitos siitä, ettet yritä esittää, että ymmärtäisit, vaikka ymmärtämättömyytesi antaakin vähän naiivin ja epäempaattisen käsityksen.
Jospa onkin lapseton, koska on ymmärtänyt tämän asian oikein hyvin ja ajoissa?
Sinulle nähtävästi valkeni liian myöhään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Typerää tehdä lapsia ja väittää etteikö se olisi elämistä itselleen!! Itsekkäistä syistä niitä lapsia tehdään. Kaksoisstandardit tässäkin. Ettekö te nää näitä järjettömyyksiä ollenkaan, vai eikö ego anna myöntää olevansa väärässä?
Totta kai se on valinta, mutta se on 24/7 palvelemista. Vaikka se olisi kuinka kivaa ja "omannäköistä elämää", niin silti sen tarkoituskin on olla vain projekti. Kun se on ohi, voi lopettaa palvelemisen ja muitten miellyttämisen ja alkaa miellyttää vain itseään.
Älä vääristele. Jos lapsia tarvitsee palvella 24/7 ja vielä 18 vuotta, on kasvatuksessa menty aika paljon metsään. Lapsiarki on raskasta muutamia vuosia ja sitten alkaa jäämään aikaa tehdä siinä sivussa melkein mitä vain.
Et tiedä mistä puhut. Tai sitten sulla on lapsia, joista et tiedä mitä ne tekevät.
On minulla ja tiedän varsin hyvin heidän asiansa. Tämä ei kuitenkaan ole mikään TAAKKA joka estää minua elämästä ja nauttimasta siitä. Todella monet uhriutuu omista lapsistaan ja se oksettaa. Ollaan niin avuttomia, että koko elämä menee solmuun niistä lapsista. Kertoisitko esimerkkejä miten ne lapset estää esim normaaleja harrastuksia?
Ei jää mitään energiaa harrastaa. Olin minäkin aktiivinen liikunnan harrastaja ennen kuin vaihdoimme exän kanssa lähivanhemmuutta. 5 treenikertaa viikossa on vaihtunut nukkumiseen sohvalla. Ihmissuhteet on kaikki laitettu pois, ei ole voimia. Ei vain jaksa enää mitään. Odottaa vain että se sitten tuosta aikuistuu joku päivä. Sitten nukun 2 vuotta ja katson elämäni uusiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Typerää tehdä lapsia ja väittää etteikö se olisi elämistä itselleen!! Itsekkäistä syistä niitä lapsia tehdään. Kaksoisstandardit tässäkin. Ettekö te nää näitä järjettömyyksiä ollenkaan, vai eikö ego anna myöntää olevansa väärässä?
Totta kai se on valinta, mutta se on 24/7 palvelemista. Vaikka se olisi kuinka kivaa ja "omannäköistä elämää", niin silti sen tarkoituskin on olla vain projekti. Kun se on ohi, voi lopettaa palvelemisen ja muitten miellyttämisen ja alkaa miellyttää vain itseään.
Älä vääristele. Jos lapsia tarvitsee palvella 24/7 ja vielä 18 vuotta, on kasvatuksessa menty aika paljon metsään. Lapsiarki on raskasta muutamia vuosia ja sitten alkaa jäämään aikaa tehdä siinä sivussa melkein mitä vain.
Et tiedä mistä puhut. Tai sitten sulla on lapsia, joista et tiedä mitä ne tekevät.
On minulla ja tiedän varsin hyvin heidän asiansa. Tämä ei kuitenkaan ole mikään TAAKKA joka estää minua elämästä ja nauttimasta siitä. Todella monet uhriutuu omista lapsistaan ja se oksettaa. Ollaan niin avuttomia, että koko elämä menee solmuun niistä lapsista. Kertoisitko esimerkkejä miten ne lapset estää esim normaaleja harrastuksia?
Aika jännä juttu että sinulla ei riitä mielikuvitus tähän. Lapset eivät ole keskenään samanlaisia. Jotkut lapset esimerkiksi kärsivät koliikista pikkuvauvoina, ja niin kärsivät sitten vanhemmatkin. Toiset nukkuvat yönsä hyvin.
Lapsista on paljon iloa, mutta jotkut lapset ovat esimerkiksi kroonisesti sairaita, heillä voi olla oppimisvaikeuksia tai erilaisia oireyhtymiä. Jotkut puuhaavat kovasti, ja joutuvat tämän tästä tapaturmiin. On syömishäiriöitä, mielenterveyden ongelmia ja päihdeongelmia.
Tällaisten asioiden kanssa askartelu työelämän ohessa vie aika hyvin mehut. Tuskin kukaan viitsii hampaat irvessä harrastaa jos ei jaksa.
Lapsia tehdään liian nuorena, jää se aika pois, jolloin voisi etsiä omia mielenkiinnon kohteita, ollaan kotona lasten kanssa vuosikausia ilman virikkeitä. Sitten kun lapset kasvavat ja muuttavat omillensa huomaa, että ei ole mitään omaa ja yritetään esittää kotimarttyyria, joka on elämänsä perheelleen uhrannut ja nyt ansaitsee omaa aikaa. Joka siis tuli ihan ilman omaa panosta.
Ei tarvitse ottaa viisikymppisenä omaa aikaa, jos perheessä on kaikki ottaneet vastuuta ja jokainen saanut harrastaa. Ja lapsetkin on tehty siinä vaiheessa, että oma nuoruus on eletty, eikä ole tehty lasten syntymän jälkeen uraa pitkään vain kotiäitinä. Vuodet, jolloin lapset ovat pieniä voivat olla antoisia, jos ei elä marttyriäidin elämää.
Elämä vaan helpottuu kummasti kun lapset lähtee maailmalle ja mies löytää sen nuoremman.
Eikä sitä oikeastaan ole edes huomannut ennen miten kuormitunut on ollut.
Elämästä häviää makaronilaatikko, mokkapalat, anoppi, miehen klähmivä dementikkosetä, hikiset hokkarit, ikuisesti täysi pyykkikori, eteisestä tonteittain hiekkaa, mopon pärinä, huonosti nukuttut yöt.
Tilalle tulee joku vieras ihminen peilistä, missä on se tytön heitukka joka sieltä viimeksi katsoi kun ehti vilkaista, sitä etsii kirjoista, jumpasta, teatterista, illan istuaisista aikuisten kesken ja muualta se löytyy muttei peilistä.