Miksi 45-60v naisille tulee aina se "alan elää itselleni"-vaihe?

Vierailija kirjoitti:

Ei onnellisuus siitä tule, että "elää vain itselleen". Elämän merkitys ja sitä myötä onnellisuus tulee siitä, että voi olla toisille avuksi ja hyödyksi. Lasten kasvatus on toki välillä raskasta, mutta yleensä kuitenkin antavat enemmän kuin ottavat. En usko lainkaan, etteivät "miehet tekisi mitään". Paljon tiedän pareja, missä mies tekee todella paljon - eivät vaan pidä niin suurta meteliä siitä.

Aikamoinen ristiriita taas. Avioeron tullessa naiset pitävät lapsia itsestään selvästi omaisuutenaan. Lasten lähtiessä pesästä heihin ollaan kuitenkin, yleensä., kovasti yhteydessä ja toivotaan vierailuja. Tiedän paljon vanhempia, jotka kutsuvat aikuisia lapsiaan kerta toisensa jälkeen valmiiseen joulupöytään. Ilomielin ollaan myös hoitamassa lapsenlapsia.

Ennen oli perheissä paljon enemmän lapsia, mutta ei silti oltu niin väsyneitä. Äskettäin julkaistun tutkimuksen mukaan Länsi-euroopassa on maailman väsyneimmät vanhemmat. Onko syynä se, että yritetään aivan liikaa, kuvitellaan että lapsella pitää olla "kaikkea". Kyllä se lapsi pärjää vähemmälläkin eikä lapsi, niin kauan kuin kotona asuu, ole se joka päättää ja jonka ehdoilla mennään. Toki kuunnellaan, kannustetaan, tuetaan, mutta juurikin tuo vanhemmuus tuntuu olevan hukassa. Se on valtaa ja vastuuta, ei kaveruutta eikä lapsen ehdoilla elämistä.

Pöh! Minäpä kerron, miten työelämä on muuttunut. Keskimääräinen päivittäin kuljettava työmatka on pidentynyt sekä matkallisesti että ajallisesti koko 2000-luvun ajan!!! Tilastoissa hurja nousu. Tietysti se vie aikaa perheeltä. En minäkään istuisi bussissa 2 tuntia päivässä, jos saisin töitä lähempää. En saa, koska työt on keskitetty.

Naapuri oli ennen töissä paikkakunnan omassa pankkikonttorissa. Nyt ei ole, koska koko konttorin toiminta on siirretty muualle. Mieheni oli aiemmin töissä vain kotipaikkakunnalla, nyt toiminnan uudelleenorganisoinnin myötä kiertää kolmella eri paikkakunnalla. Ja kyllä: hän se vasta väsynyt onkin, jos joutuu heräämään pahimmillaan klo 05 aamulla ja palaa töistä kauimmasta toimipisteestä klo 17.30. Kyllä välillä tuli mieleen kun lapset oli vielä päiväkodissa, että jospa muutetaan maalle ja aletaan pitää maatilaa, jossa ollaan molemmat töissä. Vaan kun ei kannata. Kun minun vanhempani vielä 70-luvulla tienasivat elantonsa viljelemällä kohtuullisen alan viljamaata ja pitämällä 12-15 maitolehmää, niin nykyaikana sitä kutsuttaisiin harrastukseksi, ei elinkeinoksi.

Jos aloittaa aikaisin pääsee aikaisemmin vapaallekin toisten passaamisesta, miks ap puhuu vaan 45-60!

Mulla oli kaikki lapset aikuisia jo 43-vuotias ollessani. Naapurini taa tekaisi tenavan vielä samassa iässä joten hän on 61 ku lapsi on 18.

Ei jaksa enää olla ilmaissiivooja.

Ihanaa, kun keitto riittää 4 päivää ja voi työpäivän jälkeen katsoa soffalla telkkaria.

Aikuinen ei ole koskaan huoleton tai vailla vastuita. Tämä itselleen eläminen on tätä nykykulttuurin Peter Pan syndroomaa.

Vierailija kirjoitti:

Jos aloittaa aikaisin pääsee aikaisemmin vapaallekin toisten passaamisesta, miks ap puhuu vaan 45-60!

Mulla oli kaikki lapset aikuisia jo 43-vuotias ollessani. Naapurini taa tekaisi tenavan vielä samassa iässä joten hän on 61 ku lapsi on 18.

Juuri tätä asennetta en ymmärrä. Itse ne lapset halusit, miksi teit niitä, jos ainoa tavoite oli päästä eroon niistä aikaisin? Minä elin nuorena aikuisena, ei tarvitse odottaa, että koti on lapsista tyhjä, vaan voi nauttia lapsiperhe-elämästä. Ei ole kiire päästä eroon.

Vierailija kirjoitti:

jepjepjoo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä mies myös heivataan tuossa kohtaa kun huomataan että se on yksi pelkkä riippakivi

Just luin tota ketjua missä miehen PITÄÄ elättää perhe ja jakaa rahat tasaisesti, kun itse tienaa enemmän.

Sit kun se perhe on elätetty ja linnut lentänyt pesästä, niin siinä vaiheessa mies on pelkkä riippakivi.

Mielenkiintoista.

Heivattasko se just nimenomaan sen takia pois ettei ole elättänyt ja osallistunut tasapuolisesti. Oletko tätä vaihtoehtoa miettinyt?

No miksi ihmeessä sitä roikotellaa mukana tuohon pisteeseen asti, jos ei hoida velvollisuuksiaan? Oletko sitä miettinyt? Tämä yhtälö ei tästmää.

Loppu kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Loppu kirjoitti:

Moni nainen kyllästyy piikana olemiseen. Laiska ukko ei ota tarpeeksi vastuuta kodin töistä. On pakko tehdä itse, jotta talossa voi asua ja perhe saa ruokaa. Äijä huolehtii vain omasta vatsastaan. Nyt 51-vuotiaana olen alkanut suunnitella eroa. En jaksa enää huolehtia lähes yksin taloustöistä ym. palkkatyön lisäksi. Helpompaa olisi asua yksin!

Ihan oikeastiko meinaan ettei miehesi tee mitään? Kukas tekee teillä lumityöt? Nurmikonleikkuun? Polttopuuhommat? Erilaiset pienet rakennus- ja remontointihommat? Painavien tavaroiden siirrot (40 kg ja siitä ylöspäin)? Mattojen tamppaukset? Ilmanvaihtokoneen suodattimenvaihdot?

Ei siinä mitään jos kerran haluat olla yksin, parisuhde on vapaaehtoinen. Mutta veikkaan että aika monessa perheessä se "ei tee mitään" mies tekee noi hommat vaan hän ei tee asiasta numeroa.

Koulutukseni myötä myös tekniset hommat onnistuvat. Polttopuita olen tehnyt jo nuorena, lumityöt ovat hyvää lihaskuntotreenä.Painavia 40 kg esineitä en tosiaankaan pysty nostamaan. Eipä niitä toki taloudessa pahemmin olekaan. Pesukone, mutta ei sitä kannella 😁 En väittänyt, ettei mies tee mitään, vaan että teen itse isoimman osan.

Jos tosiaan tuntuu että kannat isomman kuorman niin ilman muuta asiasta voi puhua sen kumppanin kanssa (olipa tämä mies tai nainen). Mutta sitten pitää myös kestää sekin että kumppani saattaa tuoda asiassa esiin oman näkökulmansa ja siinä saattaa olla yhtä jos toista mistä ei ole itse niin ihastunut. Joku kysyi aiemmin että paljonko omakotitalossa on remontoitavaa, voin kertoa että kovin montaa vuotta peräkkäin ei mene etteikö jotain maalailu-, tms korjaus- tai parantelutarvetta esiinny, joskus halutaan uudistaa istutuksia puutarhassa ja kyllä tuohon saa uppoamaan aikaa & työtä. Toki kaikki nämä voi teettää ulkopuolisellakin mutta yleensä se maksaa enemmän kuin itse tekeminen. Tai voi olla tekemättäkin mutta yleensä sekin näkyy viihtyisyydessä ja talon ulkonäössä. Tai ajatellaanpa että omakotitalossa asuva perhe haluaa vähän laajentaa pihakiveystä: Se ei siis tarkoita vain sitä että ostetaan betonilaattoja ja heitellään ne pihaan, tuossa pitää suunnitella, mitoittaa, tehdä pohjatyöt sisältäen usein massanvaihtojakin, joissain tapauksissa routaeristää, tasata, täryttää ja vasta tuon jälkeen on edessä betonilaatoitus. Ja jotta laatat ovat tasan, niitä joutuu yleensä sovittelemaan ja asettelemaan. Tämänkin voi teettää ulkopuolisella mutta jälleen se näkyy hinnassa.

Yksi keino on ehdottaa että puolisot vaihtavat hommia päittäin vaikkapa viikoksi tai kahdeksi, siinä tulee sen kumppaninkin työkuorma tutuksi. Useimmiten tuon kokeilujakson jälkeen palataan jo vakiintuneeseen työnjakoon mutta ehkäpä jossain määrin kumppanin vastuukentästä valaistuneena.

Pulleat rintalihakset, karvainen rinta, leveät hartiat, hoikka, pitkät paksut vaaleat latvoista luonnonkiharat hiukset, litteähkö masu, lihaksikkaat käsivarret, lihakset näkyvät ihon alta. Naisten päät kääntyvät kun liikun kaupungilla kireässä paidassa. Joo ihan tyytyväinen ulkonäkööni olen.

Mutta työtä se on vaatinut ihan älyttömästi, kymmeniä tunteja liikuntaa viikossa. Enkä ole ulkonäön vuoksi liikkunut vaan terveyden, kaunis kroppa tulee sivutuotteena.