Lue keskustelun säännöt.
Ei tuliaisia, olenko pikkumainen?
Olenko mielestänne pikkumainen tai vaativa, kun minua tökkii se, että vieras ei kylään tullessaan tuonut mitään? Jos itse olisin ehdottanut kaverilleni yhteistä illan viettoa hänen luonaan, olisi itsestäänselvää, että tarjoutuisin myös osallistumaan jotenkin. Mun vaisto vaan sanoo, että vaikka kyseessä sinänsä pieni asia, niin ei kerro hyvää.
Kommentit (383)
Vierailija kirjoitti:
On hyvien tapojen mukaista viedä jokin tuliainen; kukkia, viiniä, suklaata tms. Nykyisin on monesti niin moukkamais_ta touhua, ettei tajuta itsestäänselvyyksiä.....
Riippuu kyläilyn luonteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, toisivat nyt vaikka pussillisen munakarvoja edes
Jos poiketaan kahvilla, ei tarvitse tuoda tuliaista.
Jos tullaan istumaan iltaa, tai juhliin, on hyvien käytöstapojen mukaista tuoda edes jotakin.
Vierailija kirjoitti:
Ei nykyään ole oikein sellaista tuliaisperinnettä kaikilla ihmisillä enää. Itse kyllä vien, mutta en enää mitenkään ylläty jos joku ei tuo tuliaisia, enkä ajattele mitään huonoa hänestä sen takia.
On kamalaa, mihin tämä maailma on mennyt.
tosiaan tämä palstan lukeminen avartaa näkemystä siihen, millaisia suomalaiset nykypäivänä ovat.
Näen nyt sen "oman kuplan" ulkopuolelle. Ja mun on pakko sanoa, että en pidä tästä näkemästäni.
Itseni on kasvatettu niin, että tyhjin käsin ei mennä vieraisille. Jos joku tulee luoksemme, eikä tuo yhtään mitään, riippuu tietenkin suhteesta ja tilanteesta, miten sitä arvioidaan (ja esim. usein käyvä läheinen tuttu on ihan eri asia kuin harvoin käyvä), mutta kyllä sen aina huomioi, onko vieras huomioinut isäntiään. Ei siitä mitään sanomisia tietenkään tule (se ei kuulu hyviin tapoihin), mutta esim. illanvietossa kaikki paikalla olijat jo näkevät, mitä kukin tuo, ja sen luulisi viimeistään näyttävän mallia. Ja jos käy niin, että on joku ihminen, joka ei koskaan tuo mitään (eikä esim. ole tiedossa, että on työtön ja vähävarainen), niin kyllä se pidemmän päälle kertoo ihmisestä jotakin.
Kyse ei ole rahasta, ei siitä, että odottaisi jotakin kahdenkympin viinipulloa illallisvieraalta lahjaksi. Vaan siitä, että jos itse huomioi vieraan kutsumalla tämän kotiinsa ja mahdollisesti vielä tarjoamalla jotakin, niin mitä kertoo siitä ihmisestä, jos hän ei halua vastavuoroisesti huomioida isäntiä? Ja mitä se kertoo siitä ihmissuhteesta? Kannattaako se? Ovatko meidän ja vieraan arvomaailmat niin erillään toisistaan, että jos näin näennäisesti pienessä mutta kuitenkin toisten ihmisten arvostamisesta kertovassa asiassa ollaan eri linjoilla, voiko tuollaista ihmisyyteen kuuluvaa asiaa paikata millään muulla, esim. hyvien juttujen kerronnalla tai sosiaalisella supliikilla tai kiinnostavilla yhteiskunta-analyyseillä.
Se, jos vieras asettaa isäntänsä sellaiseen asemaan, jossa joutuu miettimään tämäntyyppisiä asioita, on jo epäkohteliasta. Siitä on kysymys, laajemmassa kuvassa, enemmän kuin siitä, tekeekö kukaan joulu-tammikuussa mitään sillä vielä yhdellä ylimääräisellä konvehtirasialla.
Ja vielä korostan, raha ei ole pääasia tässä asiassa. Itsekin olen työttömänä tulottomana kerännyt kimpun ei-niin-kauniita luonnonkukkia, joista emäntä ilahtui kovasti ne (ja vain ne) viedessäni. Toki tiesin, että ihminen pitää kukista, eli pelisilmää pitää tietenkin olla.
En oikeasti tämän keskustelun jälkeen enää ihmettele niin paljoa sitä, miten suomalaisten keskuudessa on yksinäisyyttä. Jos ei osata ihan peruskäytöstapoja, niin onko sitten ihme, että jossain kohtaa käy niin, että kukaan ei kutsukaan minnekään.
Vierailija kirjoitti:
En halua mitään tuliaisia tai lahjoja. Esimerkiksi uutenavuotena appivanhemmat tulivat meille kylään kutsuttuina ja sanoin anopille, että meillä on ihan kaikkea, älkää tuoko mitään!! Sanoin sen kahteen kertaan. He toivat kuitenkin kukan, suklaata, viinipullon, ruokaa ja kaikille lapsille lahjat. Miksi?!?
Meillä on sitä suklaata joka paikka täynnä joulun jälkeen muutenkin ja olen laittanut sitä + kukkia jo kiertoonkin, kun niitä on liikaa. Alkoholia emme juo, lapset saivat jouluna ihan tarpeeksi lahjoja ja heiltä tuli jo silloin lahjoja, joten miksi taas? Ruoka taas oli ihan turhaa ja syömme sitä vielä tänäänkin.
Appivanhempasi kuuluvat siihen suomalaiseen ihmisjoukkoon, joka on hyvinkasvatettu. Sinä et kuulu.
Lisäksi olet kiittämätön.
Viinit ja suklaat voi laittaa kiertoon - kutsu itsesi jonkun ystäväsi luo, äläkä mene tällä kertaa tyhjin käsin - ja ruoat voi pakastaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä hyviin tapoihin kuuluu tilanteeseen sopiva tuliainen. Jos ei muuta muuta niin itse kasvatettu viherkasvi tai itse leivottuja sämpylöitä.
Hei, olen suunnitellut kotini omiin tarpeisiini ja se kukka saisi minun raivon valtaan.🤣 Mihin hittoon minä sen tungen? Ja sämpylöitä meillä ei syödä eikä juoda viiniä, eikä muutakaan alkoholia, eikä polteta kynttilöitäkään.🤣Eikä juoda sitä suodatin kahviakaan.
Ps pitääkö ne sämpylät tarjota vieraille?
Miten sinut on lapsuudenkodissasi kasvatettu? Minä-minä-minä-minä-minä.
On vielä hyvinkasvatettuja ihmisiä, joille on häpeä mennä kylään tyhjin käsin.
Sinä taas olet häpeämätön, ja kuvittelet, että sinä olet oikeassa. Et ole.
Tai no, toki täältä palstalta on saanut oppia wt-käsitteen olemassaolon ja sen, että tuohon joukkoon kuuluu myös tänne kirjoittavia suomalaisia. Tässä nyt lienee yksi esimerkki sellaisesta. Ja jos nämä tämän kommentoijan tyyliset pyörivät vain keskenään, niin mistä sitä sitten tavoille oppisi?
Kohteliasta on aina viedä kylään jotain tulista. Jos se on syötävää, emäntä laittaa sen tarjolle, ei kaapin perälle. Jos se on kukka tai viherkasvi, laitetaan esille pöydälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On hyvien tapojen mukaista viedä jokin tuliainen; kukkia, viiniä, suklaata tms. Nykyisin on monesti niin moukkamais_ta touhua, ettei tajuta itsestäänselvyyksiä.....
Riippuu kyläilyn luonteesta.
" Niin jos on vaikka naapuri jossa piipahtelee monta kertaa viikossa, niin ei tietty silloin, mutta kyllä aikuinen ihminen ymmärtää jos on tilannetaju hallussa. Minä vien silloin tällöin naapurin rouvalle lämpimäisiä jos olen jotain leiponut. Ilahtuu aina. Ei vaadi minulta paljoa. "
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä on selvästi sukupolvi- tai yhteiskuntaluokkaero. Minutkin (olen syntynyt v. 1979 keskikokoisessa kaupungissa) kasvatettiin siihen, että kun mennään kylään, on kohteliasta viedä jotakin. Sen sijaan pikainen vierailu siskon tai parhaan kaverin luona ei ole tällainen kyläily eikä viemisiä tarvita.
Niinpä kun saamme kutsun vaikka mieheni veljen luo päivälliselle, haen automaattisesti pullon proseccoa ja kauden leikkokukkia (varsinkin kun on tulppaaniaika).
Tämä tietysti edellyttää sitä, että tietää toisten pitävän tässä tapauksessa proseccosta ja leikkokukista. Toisaalta, ainahan kukat voi heittää vieraiden lähdettyä pois, jos ne kovin omaa silmää vaivaavat, ja tarpeettoman pullon voi antaa vaikka sukulaiselle tai työkaverille, ellei kotona pysty säilyttämään.
Ymmärrän, että ellei tätä kasvatusta ole saanut ja tällaiseen tottunut, tapa voi kummastuttaa. Onneksi aikuisena ihmisenä useimmilla meistä on kyky asettua toisen asemaan. Jos siis tuon sinulle epätoivotun tuliaisen, varmasti osaat olla nyrpistelemättä sille minun nähteni. Hyväähän minä vain tarkoitin. Ja jos sinä tulet päivälliselle kahta kättä heiluttaen, osaan olettaa, että tarkoituksesi ei ollut olla epäkohtelias, vaan tapasi ovat vain toiset.
Tuota jäin pohtimaan.. Omia lapsia toisinaan muistuttelen, että muistakaas viedä tuliaisia. Etenkin jos menee uuteen kotiin ekaa kertaa. Tervehdykset aina tietenkin reippaalla ja kuuluvalla äänellä. Pikku extra - tadaa kukka/pullaa/presidenttiä.
Alkuun oli ollut älyttömän noloa. Eihän kukaan minnekään vie mitään. Mutta pakotin ja kyllähän olivat sitten antaneet tuliaiset, eikä löytynyt lähi ojasta.
Yläasteiässä tytär huomas, että hän pääsee vanhempien suosioon, kun on jotain lahjuksia. Paljon on tullut kehuja meillekin saakka.
Kerran sain itkun sekaisen puhelinsoiton, siellä tyttären kaverin äiti kiitteli, että nyt tuli korvapuustit täydelliseen saumaan. Hänellä oli työpäivä helvetistä ja kaikki muutenkin meni päin seiniä justiinsa. Sitten tulee yksi ihana ison pullapussin kanssa. :)
No, siis eihän lapsetkaan joka kerta vanhoille kavereille vie. Satunnaisesti kyllä. Kuten nuo korvapuustit. Oltiin leivottu lasten kanssa iso satsi. Kummatkin lappas isot pussit mukaansa ja vei mennessään.
Meidän omalla kohdalla on ns. kyläilykulttuuri lähes kuollut. Joten ei tule siinä oppineeksi, että koko perheen kyläillään kaveriperheillä ja viedään tuliaisia. Kuulemma muillakin sama juttu. Työ ja harrastukset vie, ettei vaan kerkee. Viikonloput sitten jos on vapaata huilitaan kotona.
Ihana kommentti tämä. Kiitos. <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle kyläilyn pointti on viettää aikaa ihmisten kanssa, en todellakaan vie tuliaisia tai odota niitä itselleni.
Eri asia, jos on vaikka tupaantuliaiset tai sovittu, että jokainen tuo yhteiseen ruokapöytään jotain.
Minusta on ainakin mukava viedä tuomisia. Tuntuis hullulta mennä kylään kädet tyhjänä heiluen.
Minä varmaan lopettaisin kutsumasta sinua aika äkkiä. Kokisin jotenkin nolona, jos joka kerta toisit viinipullon tms kahvilla käydessä. Silloin tulisi paineita, että pitäisi olla parempaa tarjoiluakin.
Itse pidän välittömästä kyläilystä, jolloin tarjotaan sitä, mitä kaapissa on. Joskus vain kaljupääkahvit, kun ei ole varautunut pulkalla tms
Minusta on tärkeämpää nähdä kavereita esim nyt kun olen pitkällä sairauslomalla jalka kipsissä. En kehtaisi ketään pyytää kylään rupattelemaan, jos joka kerta tultaisiin viinien ja kukkien kanssa. Minusta on ihanaa, että kaverit ovat viitsineet käydä, vaikka itse en pääse täältä mihinkään, enkä tarjoiluja pysty leipomaan
Tämä viesti, joka on sinänsä ihan hyvä ja asiallinen, on mielestäni kuitenkin saivartelua. Jokainen aikuinen ajatteleva (ja hyvinkasvatettu) ihminen ymmärtää eron siinä, tullaanko neljän ruokalajin illalliselle vai arki-iltana piipahtamaan kahvilla, ja mitä tuo ero merkitsee tuomisten osalta. Ei täälläkään kukaan oleta, että arki-illan kahville viedään viinipulloa. En oikeastaan edes ymmärrä, kenellä voisi sellainen käydä mielessäkään. Arvelen, että tuo on vain eräänlainen olkiukko ("ei kai sitä nyt viinipulloa ruveta viemään jos kahville kutsutaan") niille tämän palstan lukijoille, joilla tämä tuomis-kalikka nyt kolahtaa nilkkaan. Niin kuin tässäkin: ei tietenkään oleteta että kipsi jalassa rupeaa tekemään tai valmistelemaan mitään, mutta hyvähän se olisi, että ystävät paitsi käyvät niin toisivat muassaan vaikkapa pullaa tai leipää (toki vastaanottajan tuntien).
Tämä nyt vaan taas kertoo siitä, että Suomessa saatetaan elää hyvin erilaisissa todellisuuksissa ja tavoissa. Ja ilmeisesti samankaltaiset ihmiset pyörivät "omiensa parissa". Ja kuten edellä todettiin, tämä lienee yhteiskuntaluokkakysymys.
Suosittelen kaikille, jotka joskus päädytte olemaan tekemisissä eri yhteiskuntaluokan edustajien kanssa, että katsokaa mallia siitä, miten he tekevät ja toimivat. Tämä etenkin, jos itse olet alemmasta sosiaaliluokasta ja tutustut johonkuhun keski- tai ylemmästä luokasta, ja syystä tai toisesta (esim. että teillä synkkaa tosi hyvin) haluat ylläpitää tuota ihmissuhdetta. Koska se "sivistyneempi" saattaa pitää tämäntyyppisiä asioita tärkeänä, koska tuliaisen vieminen on toista huomioon ottavaisempi tapa kuin se, ettei tuliaisia vie. Paitsi, jälleen kerran, jos on tasan tarkkaan tiedossa ja suhde niin läheinen että se voi olla tiedossa, että mitään ei todellakaan tarvitse tuoda ja että tuon pyynnön saa ottaa kirjaimellisesti. Oman kokemukseni mukaan se vaatii jo useamman vuoden ystävyyden, että tilanne on tuolla tasolla.
Ja niin, nämä käytöstavat - tyhjin käsin ei mennä kylään - ovat juuri sitä "sydämen sivistystä", jota ei opiskella korkeakoulussa pänttäämällä.
Vierailija kirjoitti:
Ehdotti päivän/illan viettoa yhdessä, mitä ei ollut mahdollista viettää muualla kuin luonani. Sanoin tekeväni ruokaa. Mun vaisto sanoo, että joku hommassa menee väärin. Mulle olis itsestään selvää vastaavassa tilanteessa tuoda vähint. tuliainen toiselle.
Sinun olisi pitänyt sanoa, mitä pitää tuoda! Onko tosiaan helpompi kirjoittaa jotain älyttömyyksiä netissä kuin pystyä avaamaan suuta kaverilleen kertoakseen mitä haluaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kyllä odota, että ystäväni toisivat mitään elleivät välttämättä halua. Jos minulla ei ole tarjottavaa niin ehdotan, että käydään yhdessä kaupassa. Puolitutut saa tyytyä kahviin tai teehen, jos muuta ei ole eikä minulla ole ollut aikaa varautua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä hyviin tapoihin kuuluu tilanteeseen sopiva tuliainen. Jos ei muuta muuta niin itse kasvatettu viherkasvi tai itse leivottuja sämpylöitä.
Viinipullo ja/tai kukkakimppu ovat myös erinomaisia tuliaisia, tyhjin käsin ei ole kohteliasta tulla,
Tämän takia en enää käy missään, enkä mene kenenkään synttäreille tai muihinkaan juhliin.
Koko ajan pitäisi olla ostamassa jotain, eikä ihmiset enää välitä kavereiden tapaamisesta.
Juhliin pitää olla tilinumero, minne ei riitä se raha, mitä olisi varaa laittaa, vaan satkuja pitäisi työntää, että saa siivun kakkua ja kahvia.
Olen kyllästynyt nykyiseen kylästelykulttuuriin. Joten hoidan ihmissuhteet somen kautta. Niin paljon helpompaa. Ei tarvitse ostaa kaappiin viinipulloja varoiksi, jos joku sattuu kutsumaan kahvilleSitten ihmetellään, kun kyläilykulttuuri on loppunut ja juhliin ei tule ketään.
Mieluummin tapaan ihmisiä, kuin marisen, etteivät he tuoneet tarpeeksi hyviä tuliaisia ja lahjoja
Täälläkin joka päivä ketjuja, joissa harmitellasn yksinäisyyttä ja sitä, kun kukaan ei käy kylässä tai tule syntymäpäivä juhliinNäinpä. Tän ketjun pohjalta jäin miettimään, että uskaltaako sitä sittenkään pyytää uutta kaveriaan syömään.
Tutustuttiin töissä (hän oli tukipalkattu ja nyt työtön), nyttemmin käyty ns. kahvilla tai muuten vaan kävelemässä. Hän on vähävarainen, siksi kahvittelut ovat ns. kahveja, kun otetaan itse thermosmukit mukaan ja istutaan jossain sitten mukien kanssa turisemassa.
olen ajatellut kutsua hänet kylään. Ruoan olisi tarjonnut, koska mä voin. Uskallanko sittenkään. Entä jos hän kokee tilanteen epämukavaksi itselleen. En todellakaan tuliaisen toivossa, vaan seuran ja sen, että voin häntä auttaa yhden aterian verran arjessa.
Oikeastiko ihmiset leimataan välittömästi huono käytöksiseksi, jos ei tuo tuliaisia? Asiasta pahoitetaan mieli ja mietitään pitkänkin aikaa? Ei tuonut Armi tuliaista, kun hernekeittoa tarjosin. Alkaapa ihmiset taas ahdistamaan, miten jäykkiä ovatkaan norsunluutorneissaan.
On jo pari kertaa käytetty ilmaisua "sosiaalinen pelisilmä". Tämäkin kommentti on vähän saivartelua. Jos ja kun kerran tiedät, että ihminen on vähävarainen, niin siinä on aivan eri säännöt kuin normitilanteessa. Nythän ihminen ei ole huonon kotikasvatuksen saanut tai periaatteellinen lokki, ja sinä olet empaattinen ihminen, jos ja kun haluat tarjota hänelle illallisen. Tärkein asia tässä tapauksessasi on se, että sinä tiedät ihmisen taloudellisen tilanteen -hänellä ei ole rahaa- ja jos hän tulee luoksesi ilman tuliaisia, sinä tiedät, miksi näin on. Ja jos hän pahoittelee tilannetta, osaat vilpittömästi sanoa, että ei tarvitsekaan olla tuliaisia.
Voihan olla, että tuttavaasi nolottaa oma tilanteensa ja se, jos hän ei pysty tuomaan yhtään mitään tuliaista, mutta ei sen pitäisi estää sinua toimimasta juuri sillä tavalla kuin sinä haluat: kutsua hänet syömään.
Toisen ihmisen pään sisään ei voi päästä, ellei toinen ihminen sinne päästä. Sen sijaan peruskäytöstavat tulee osata, ja niihin kuuluu se, että tuliainen viedään, jos ei kyse ole jollain tavalla poikkeustilanteesta. Tässä tapauksessa on poikkeustilanne, ja sinä tiedät sen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on ystävä joka ei koskaan kutsu luokseen, ei koskaan tarjoa mitään ulkona, eikä koskaan tuo tuliaisia, tulee hän sitten kahville, syömään tai juomaan meille tai mökillemme.
Hän oli pitkään työtön, mutta nyt jo useamman vuoden tienannut kivasti ja siitä muistaa aina kertoakin. On kuitenkin äärimmäisen pihi.
Mielestäni em käytös on sairasta, joten välillä saatan pitää vuodenkin tauon etten kutsu häntä mihinkään jos tuo ns lokkimainen asenne ärsyttää. Sitten kutsun taas kylään kun koen hänen seuransa enemmän positiiviseksi kuin pihiytensä negatiiviseksi.
Henkilökohtaisesti ainoa tilanne itselleni mennä jonkun luokse täysin tyhjin käsin, on se jos käyn kyseisessä paikassa tiheämmin kuin esim kerran kuussa, mikä tarkoittaa sitä että ei kutsumalla kutsuta kyläilemään, vaan poikkean ystävällä kahvikupillisella vaikka siivouspäivän lomssa tai käymme ystävän kanssa lenkin jlk hänen luonaan saunassa tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On hyvien tapojen mukaista viedä jokin tuliainen; kukkia, viiniä, suklaata tms. Nykyisin on monesti niin moukkamais_ta touhua, ettei tajuta itsestäänselvyyksiä.....
Riippuu kyläilyn luonteesta.
Syntymäpäiväsankarille,nyyttäreille tai illallisille vien jotain mukanani,mutta jos käyn kaverilla kahvilla niin en ole vienyt mitään :) ja sama toisinpäin,eli en ole odottanut kaveriltani mitään,jos on tullut käymään muuten vaan,en kyllä ole syntymäpäivälahjaakaan odottanut koskaan :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On hyvien tapojen mukaista viedä jokin tuliainen; kukkia, viiniä, suklaata tms. Nykyisin on monesti niin moukkamais_ta touhua, ettei tajuta itsestäänselvyyksiä.....
Riippuu kyläilyn luonteesta.
Näin on. Itse vien tuliaisia vain juhlatilaisuuksiin. Kaverilla tai sukulaisella piipahtaminen ei vaadi tuliaisia. Turhaa hienostelua.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on aina ongelma, mitä veisin ystävälleni, jolla on talo niin täynnä tavaraa, ettei mitään mihinkään enää mahdu. Sohvapöydät täynnä jotain pinoja, astioita, mitä milloinkin. Karkkia joka pöydällä. Pikkuleipiä ja keksejä kaapit täynnä. Viiniä ei juo. Kukkia? Maljakot täynnä jotain muuta. Luettavaa? Aika kuluu netissä. Ruokaa en vie, sillä sekä jääkaappi ja että pakastin ovat täynnä ja sieltä heitetään pois vanhaa tavaraa, koska uutta ostetaan aina ennenkuin vanhat on syöty.
Itse taas en halua muita tuliaisia kuin kukkia tai viinejä, sillä kotini sisustus on tarkkaan harkittu, enkä halua yhtään koristekrääsää mihinkään.
Pottu koskenkorvaa , toimii aina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näissä ketjuissa huomaa ikänsä: Kutsuttu vieras vie tuliaisen, yllätysvieras ei - vanha, vanha käytöstapa. Tuliainen on tapa kiittää isäntää/emäntää kutsusta ja nähdystä vaivasta.
Kuinka vanha siis olet? 85?
Entä jos kutsutuille vieraille sanoo selkeästi kaksi kertaa, että älkää tuoko mitään, meillä on ihan kaikkea liikaa, tulkaa vain itse ja silti he tuovat, niin onko se nyt kohteliaista?
Täällä näkyy kyllä tuo ero entiseen maailmaan (jossa minutkin, vm. 78 on kasvatettu). Tärkeintä on kohteliaisuus ja edes näennäinen toisen ihmisen/toisten ihmisten huomioon ottaminen. Täällä jotkut ovat saaneet suorastaan raivareita, että HE eivät tarvitse kahvia ja että HEIDÄN kotiin ei sovi kukat ja että HEILLE ei saa tuoda mitään.
Missä määrin tämä isäntäperhe ajattelee ollenkaan sitä kutsumaansa vierasta? Että tälle vieraalle on itselleen hyvin tärkeää viedä edes jotain? Ei se kuulkaa mene edelleenkään kaikilla niin, että jos minä kutsun ihmisiä minun kotiini, että ainoa ihminen, joka pitää ottaa huomioon olen MINÄ ja ainoat tarpeet jotka ovat tärkeitä ovat MINUN tarpeitani ja että ainoa asia millä on merkitystä on se, sopiiko lahjaksi saatu kukka MINUN sisustukseeni.
Vaikka kuinka oltaisiin toisen ihmisen kotona, niin se sosiaalinen kanssakäyminen on vastavuoroisuutta.
Aivan omituisella tavalla sekään ei ole tämän palstan perusteella itsestäänselvyys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näissä ketjuissa huomaa ikänsä: Kutsuttu vieras vie tuliaisen, yllätysvieras ei - vanha, vanha käytöstapa. Tuliainen on tapa kiittää isäntää/emäntää kutsusta ja nähdystä vaivasta.
Kuinka vanha siis olet? 85?
Entä jos kutsutuille vieraille sanoo selkeästi kaksi kertaa, että älkää tuoko mitään, meillä on ihan kaikkea liikaa, tulkaa vain itse ja silti he tuovat, niin onko se nyt kohteliaista?
Täällä näkyy kyllä tuo ero entiseen maailmaan (jossa minutkin, vm. 78 on kasvatettu). Tärkeintä on kohteliaisuus ja edes näennäinen toisen ihmisen/toisten ihmisten huomioon ottaminen. Täällä jotkut ovat saaneet suorastaan raivareita, että HE eivät tarvitse kahvia ja että HEIDÄN kotiin ei sovi kukat ja että HEILLE ei saa tuoda mitään.
Missä määrin tämä isäntäperhe ajattelee ollenkaan sitä kutsumaansa vierasta? Että tälle vieraalle on itselleen hyvin tärkeää viedä edes jotain? Ei se kuulkaa mene edelleenkään kaikilla niin, että jos minä kutsun ihmisiä minun kotiini, että ainoa ihminen, joka pitää ottaa huomioon olen MINÄ ja ainoat tarpeet jotka ovat tärkeitä ovat MINUN tarpeitani ja että ainoa asia millä on merkitystä on se, sopiiko lahjaksi saatu kukka MINUN sisustukseeni.
Vaikka kuinka oltaisiin toisen ihmisen kotona, niin se sosiaalinen kanssakäyminen on vastavuoroisuutta.
Aivan omituisella tavalla sekään ei ole tämän palstan perusteella itsestäänselvyys.
Itse olen -87, eikä ole opetettu tuliaisten tuomisista mitään. Vanhempanikaan eivät harrasta sellaista.
Käytöstavat ovat erilaiset jopa Suomen eri osissa. Ne voivat olla todella hyvät, vaikka kunnioitus ja vastavuoroisuus osoitettaisiin muutoin kuin tuliaisilla.
Toki varminta on aina viedä ensimmäisellä kerralla tuliainen, jos ei tiedä talon tapoja. Harva siltä loukkaantuu. Ns. kilpailevia tarjoiluja ei kannata välttämättä viedä, vaan jotain pientä ekstraa tai kukkia.