Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa mikä on se voima ja energia, jota toisilla riittää! Toiset tekevät pitkää päivää, jaksavat pitää kodista huolta ja lisäksi harrastaa. Miten ihmeessä? Miksi minä en pysty moiseen.
03.01.2023 |
En ole mielestäni laiska tai sitten en myönnä sitä itselleni. Jokatapauksessa aina kun olen tehnyt töitä, teen ne mahdollisimman hyvin ja loistavat työtodistukset matkan varrella on tullut. Myös olen saanut hyviä arvosanoja kun olen koulua käynyt tässä viime vuosina ja tutkintotodistus on parhain mahdollinen.
Yritän siis kyllä ja muutenkin haluan olla täsmällinen työelämässä ja olla myös työkavereille hyvä kumppani työnteossa. Aina kun teen jotain, yritän kyllä parhaani mukaan.
Stressaan aika paljon kyllä ja minulla on epävarmuuteni, joka joskus on todella energiaa vievää. Minulla ei kuitenkaan ole elämässä lapsia tai muita tällaisia tärkeitä velvollisuuksia arjessani. Olen silti väsynyt useat kerrat ja masennus uusiutuu (on pahoja traumoja, joita pitäisi käsitellä) mutta raivostuttaa, etten pysty parempaan, vai enkö vain luota itseeni...
Nyt kun olen ollut poissa hetken työelämästä, jaksan jo rakentaa normaalia perustusta arkeeni. Eli syödä terveellisemmin, hoitaa asioitani ja laskuja, siivota. Jaksan tehdä sellaisia arjen asioita, jotka toiset tekee vasemmalla kädellä tuosta noin vain. Olin itsekin ennen sellainen, että jaksoin kyllä vaikka väkisin hoitaa kaikki ja olin vauhdissa mukana, pitkää päivää töissä ja harrastusta, sosiaalisia suhteita jne.
Nykyään en vain todellakaan jaksa tuollaista rumbaa ja olen ihmeissäni miten suurin osa tässä yhteiskunnassa pistää vain menemään vaikka väsyttää. Miksi en itse enää kykene tuollaiseen? Tai en ole kyennyt varmaan koskaan mutta pakotin itseni, kunnes väsyin niin, että sen jälkeen en ole kyennyt moiseen.
Mitenköhän tässä itsekin taas pääsisi elämään kiinni? Päivät menee nopeasti ja väsyn vaikka en edes paljoa tee, ihmettelen miten ihmisten aika riittää kaikkeen ylläpitoon ilman, että pysähtyvät.
Kommentit (50)
Vinkki: Älä koskaan keskity kokonaisuudesta huolehtimiseen, vaan keskity aina yhteen asiaan kerrallaan. Esim. päätä imuroida, toteuta se ja se on tehty. Sitten otat toisen tavoitteen ja unohdat muut. Toteuta se. Pilko päiväsi pieniin tavoiteisiin ja unohda kokonaisuus. Näin se kokonaisuus rakentuu pienistä palasista ja sinulla ei ole huolia, kun pienet palaset ovat kunnossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vinkki: Älä koskaan keskity kokonaisuudesta huolehtimiseen, vaan keskity aina yhteen asiaan kerrallaan. Esim. päätä imuroida, toteuta se ja se on tehty. Sitten otat toisen tavoitteen ja unohdat muut. Toteuta se. Pilko päiväsi pieniin tavoiteisiin ja unohda kokonaisuus. Näin se kokonaisuus rakentuu pienistä palasista ja sinulla ei ole huolia, kun pienet palaset ovat kunnossa.
Lisään vielä: Tee viikko-ohjelma perushommille ja pidä siitä kiinni, niin hommat ei koskaan kasaudu. Esim. imurointi maanantaina, aina samaan aikaan, tai aikaisemmin, ei koskaan myöhemmin. Kaupassa käynti tiistai iltana ennen klo 18.00. Jne, jne. Pidä kurinalaisesti kiinni suunnitelmasta ja siten voit luppoajan viettää huolehtimatta, kun asiat ei kasaudu.
Nuo ns yliaktiiviset ihmiset kuolevat tilastollisesti nuorempina,kuin kynttilää vähemmän polttavat ihmiset.
Saatat luulla että muut ihmiset jaksavat kauheasti. Ehkä hekään eivät aina ole jaksanut tai nyt on vaan elämässä parempi kausi ja energiaa?
Tuollainen vertailu ei ainakaan kannata koska emme varmuudella tiedä mitään " niiden muiden elämästä. Mutta ymmärrän kyllä mitä tarkoitat. Minäkään en jaksa.
Vierailija kirjoitti:
Vinkki: Älä koskaan keskity kokonaisuudesta huolehtimiseen, vaan keskity aina yhteen asiaan kerrallaan. Esim. päätä imuroida, toteuta se ja se on tehty. Sitten otat toisen tavoitteen ja unohdat muut. Toteuta se. Pilko päiväsi pieniin tavoiteisiin ja unohda kokonaisuus. Näin se kokonaisuus rakentuu pienistä palasista ja sinulla ei ole huolia, kun pienet palaset ovat kunnossa.
Kokonaiskuvasta ei mitään tietoa, mutta aherrat otsa hiessä ja illalla nukuttaa makiasti. Miten pitkään jaksaa tuota?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap: sun työnteko haittaa kodinhoitoa. Työnteko on itse asiassa suurin ongelma ja stressi nykyään. Pitäisi olla 6 tunnin päivät, että ehtii tehdä kotihommat, etenkin näin pimeinä vuodenaikoina.
Se nyt vaan on ihmisten välisiä eroja. Harmi vaan, että nää adhd-ahertajat ja siivoushullut arvostetaan korkealle ihmisyydessä.
Iän myötä olen oppinut, että joillekin se järjettömällä energialla puuhastelu taukoamatta heräämisestä nukkumaanmenoon on vain heille luontainen juttu. Ei kiinni mistään ravinnosta tms. Eivät vain osaa rauhoittua. Heille arki on yhtä suorittamista, joten enää en ole kateellinen.
Nautin boheemista luonteestani. Siinä, missä kaveri vetää metsälenkillä tukka putkella kaukana edellä, minä katselen ja kuuntelen metsää, pysähdyn nauttimaan ja ottamaan kuvan kauniista maisemasta.
Veikkaan, että loppupeleissä minun sieluni on enemmän täynnä kaunista sisältöä ja muistoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän myös yhden tyypin, hieman iäkkäämmän jo, eläkkeellä.
Puhuu taukoamatta miehelleen, mies hieman hiljaisempaa sorttia.
Muutoin puhuu puhelimessa.
Koko ajan tekee muutenkin jotain.
Laaja sukunsa myöskin on kovin "eloisaa".
Kyseessä siis äitipuoleni.
Ihmisten kirjo on valtava. On niitä supersuorittajia ja energiaa puhkuvia voimanpesiä. Sitten toisessa ääripäässä on hitaammat yksilöt, joille riittää vähempi uurastus. Kaikkia tarvitaan.
Nykyisessä suorituskeskeisessä kulttuurissa voi olla vaikea sijoittua ilman että sairastuu. Kaikkien pää ja kroppa ei kestä tätä maailmanmenoa.
On tärkeää huomioida oma persoonallisuus ja yrittää löytää itselle sopiva elämäntyyli. On lupa olla sellainen kuin on. Tehdä ehkä vähemmän kuin joku toinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ne jaksaa jotka ei juopottele usein ja polta tupakkia. Itse ainakin jaksan tehdä vaikka mitä kuten 10 tuntia töitä ulkona ja lisäksi 20 km pyörälenkki. Sitten kotona pitää tehdä ruokaakin vielä.
Ohis,
Aina kaikki ei ole niin miltä näyttää. Esim. taannoin olin hieman ihmetellyt kun tuttavaparin asunto oli aina niin siisti kiireisen arjen keskellä, selvisi että käy siivooja säännöllisesti.
Joillakin ne yleiset tilat (eteinen, keittiö, olohuone) voi olla siistit ja puunatut, mutta sängynalus täynnä rojua ja vaatekomero täydessä kaaoksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toiset ovat syntyneet sellaisten tähtien alla.
Ei sitä jouten olla aina jotain puuhastellaan M98.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se nyt vaan on ihmisten välisiä eroja. Harmi vaan, että nää adhd-ahertajat ja siivoushullut arvostetaan korkealle ihmisyydessä.
Iän myötä olen oppinut, että joillekin se järjettömällä energialla puuhastelu taukoamatta heräämisestä nukkumaanmenoon on vain heille luontainen juttu. Ei kiinni mistään ravinnosta tms. Eivät vain osaa rauhoittua. Heille arki on yhtä suorittamista, joten enää en ole kateellinen.
Nautin boheemista luonteestani. Siinä, missä kaveri vetää metsälenkillä tukka putkella kaukana edellä, minä katselen ja kuuntelen metsää, pysähdyn nauttimaan ja ottamaan kuvan kauniista maisemasta.
Veikkaan, että loppupeleissä minun sieluni on enemmän täynnä kaunista sisältöä ja muistoja.
Tykkäsin muuten, mutta miksi vertailu? Kaverisi sielu tykkää ja täyttyy tohottamisesta ja sinun verkkaisemmasta tahdista. Mielestäni molemmat sielut saavat mitä kaipaavat. Ei toinen ole parempi toistaan, ainoastaan sopivampi kantajalleen. Hukassa ovat ne, jotka toimivat perimmäistä luonnettaan vastaan koko ajan miellyttämällä muita.
Ihmisillä on erilaisia vahvuuksia. Esimerkiksi itse en osaa siivota, vaikka kotona on kyllä aikanaan opetettu. Minulta vaan puuttuu se jokin vaadittava järjestelmällisyys.
Joskus siskoni käy siivoamassa meillä, ja hänen käyntinsä jälkeen on ihan erilaista mitä minun jäljiltäni VAIKKA "samalla lailla" siivotaan. On tarkempi, jokainen matto täysin kuin viivottimella vedetyn suorassa, jokainen paperi tiukassa nipussa, rätti nätisti taiteltuna jne.
Mutta sitten taas ruuanlaitossa olen hyvä, osaan loihtia "tyhjästä" herkulliset annokset, pilkkoa vihannekset vaikka silmät kiinni täydelliseksi tasalaatuiseksi silpuksi, paistaa pihvit halutunlaisiksi jne. ja kaiken olen oppinut itse/kotona, tulee jotenkin "luonnostaan" että tiedän miten homma kokkailessa toimii. (Ei siis ole kotona opetettu erityisemmin tmv.)
Vierailija kirjoitti:
Ohis,
Aina kaikki ei ole niin miltä näyttää. Esim. taannoin olin hieman ihmetellyt kun tuttavaparin asunto oli aina niin siisti kiireisen arjen keskellä, selvisi että käy siivooja säännöllisesti.
Joillakin ne yleiset tilat (eteinen, keittiö, olohuone) voi olla siistit ja puunatut, mutta sängynalus täynnä rojua ja vaatekomero täydessä kaaoksessa.
Kuvailit juuri sångynaluseni ja vaatekomeroni.. :D mutta jotenkin se on hallittu kaaos ja osaan löytää sieltä mitä tarvitsen. En ikinä saa ylläpidettyä sen siisteyttä, vaikka olen joitain kertoja järjestänyt sen. Sängynaluselle toki voisi yrittää tehdä jotain, se on vain jäänyt joka kerta vaikka muuten siivoilisi ja yrittää hiukan imuroidakin sieltä roinan vierestä.
Kertokaa hyvät ihmiset miten teillä riittää niin älyttömästi niitä kotihommia. Ettekö osaa ollenkaan esimerkiksi tehdä ruokaa isomman satsin kerralla tai vaikka jättää jotain turhanpäiväistä pois, kuten vaikka silittämisen? Kuinka isoja asuntoja teillä on, kuinka paljon perhettä, lemmikkejä tms. ja minkälainen älytön roinamäärä teillä kotona on, jos siellä pitää siivota koko ajan?
Käyn töissä normaalisti noin klo 8-16:30 välillä ja asun omakotitalossa perheeni kanssa, lapsia on kolme. Käyn ruokakaupassa pari kolme kertaa viikossa ja teen ruuan ehkä neljä kertaa viikossa. Kotimme on aina perussiisti, mitään kiirettä ei ole, jaksamme hyvin, vapaa-aikaa on hyvin kaikilla ja tunnelma on aina hyvä. Nukumme hyvin, emme ole mitään suorittajia ja terveytemme on hyvä. Emme aikatauluta tekemisiämme niin sairaalla tavalla kuin yksi kirjoittaja ehdotti, sellainenhan tekisi elämän todella sairaaksi.
Emme ole muuta kuin tavallisia ihmisiä, joilla pään sisäiset asiat ovat ihan hallinnassa ja järjestyksessä.
mies 47 kirjoitti:
Ne jaksaa jotka ei juopottele usein ja polta tupakkia. Itse ainakin jaksan tehdä vaikka mitä kuten 10 tuntia töitä ulkona ja lisäksi 20 km pyörälenkki. Sitten kotona pitää tehdä ruokaakin vielä.
Näin ja sitten se oman mielen terveys.
Jotkut ovat kiireisiä, kun on yksikin asia tehtävänä. Jotkut eivät ole kiireisiä, vaikka alistalla olisi 25 tehtävää odottamassa tekemistä. Asennekysymys?
Samaa olen miettinyt.